Arkisto syyskuu 2009

Vanhemmat artikkelit

Mitä kaikkea maksat vakuutusmaksusi mukana ?

syyskuu 30, 2009

Vakuutusmaksu jaetaan yleensä kolmeen osaan. Ne vastaavat niitä kuluja, joita vakuutusmaksutulojen tulee vakuutusyhtiössä kattaa.

 

Näitä ovat:

 

riskimaksu, jolla katetaan korvauskulut.

liikekulut, jolla katetaan vakuutusyhtiön pyörittämisen kustannukset.

varmuuslisä, jolla ylläpidetään vakuutusyhtiöltä edellytettävää vakavaraisuutta.

 

Vahinkovakuutuksessa on lisäksi vielä vakuutusmaksuvero. Ja joissakin vakuutuslajeissa on myös muita julkisia maksuja (esim. palonsuojelumaksu, liikenneturvallisuusmaksu, työturvallisuusmaksu).

Riskimaksua varten vakuutusyhtiö analysoi vakuutettavat riskit tarkkaan ja yrittää löytää riskin suuruuteen eniten vaikuttavat tekijät. Tekijöiden perusteella riskit jaetaan ryhmiin ja ne voidaan hinnoitella riskin suuruutta vastaavasti.

Riskiprofiilien mukaan vakuutukset ryhmitellään vakuutusluokiksi ja maksu määrätään kullekin luokalle vahinkotilastojen ja muun kokemusperäisen tiedon perusteella. Myös vahinkojen selvittelykustannukset otetaan huomioon riskimaksua määriteltäessä.

Suomalaisten vakuutusyhtiöiden tilastopohja jää yleensä liian pieneksi oikean riskimaksutason määrittämiseksi pelkästään omien tilastojen perusteella. Sen vuoksi vakuutusyhtiöiden välinen tilastoyhteistyö on EU:n taholta sallittua luotettavan tariffoinnin saavuttamiseksi. Tämän katsotaan koituvan vakuutuksenottajan eduksi.

Myös liikekulukuormitus on kohdistettava eri vakuutuslajeille ja jopa yksittäisille vakuutuksille siinä suhteessa kuin se niihin kohdistuu. Korvauskäsittelyn kustannukset sisältyvät riskimaksuun, eivätkä siten ole tässä kohdassa mukana. Tähän kuuluvat vakuutuskannan hoidon kustannukset ja vakuutusyhtiön yleiskustannukset (hallinto).

 

Vakuutusten hoidosta aiheutuvia kustannuksia ovat

 

alkukustannukset

hoitokustannukset

yleiskustannukset

 

 

Eri vakuutuslajeista arvioidaan niiden voimaan saattamiseksi tarvittavat kustannukset: myyntipalkkiot, selvittelyt, järjestelmiin syöttäminen, tariffointi, vakuutuskirjan tuottaminen, jne.

Samoin eri vakuutusten hoidosta aiheutuu kustannuksia: ylläpito, uudistukset, muutokset, laskutus, jne.

Yleiskustannuksia ei voida suoraan kohdistaa tiettyyn vakuutuslajiin. Näitä ovat: markkinointi, mainonta, johto, jne. Kukin yhtiö päättää omasta politiikastaan yleiskulujen kohdistamisesta vakuutuksiin.

Eri vakuutuslajien liikekulukuormitus on hyvinkin erilainen Esimerkiksi pienissä vahinkovakuutuksissa se voi olla noin neljännes tai jopa lähes puolet vakuutuksen hinnasta, kun taas vaikkapa työeläkevakuutuksessa tai suuyritysten vahinkovakuutuksessa se voi olla vain joitakin prosentteja.

Vakuutusliiketoiminnalle on tyypillistä vuosittainen vaihtelu. Se voi olla sattumasta johtuvaa heilahtelua tai lyhytaikaisesta olosuhteiden vaihtelusta aiheutuvaa huojuntaa. Vakuutusyhtiön vuositulokseen vaikuttaa korvausmenojen lisäksi markkinatilanteen vaihtelut. Näiden vaihteluiden ja heilahteluiden aiheuttamien tappiollisten kausien varalle vakuutusmaksuun sisältyy varmuuslisä, jolla turvataan korvausten maksukyky myös tappiollisina kausina.

 

Mitä enemmän juoksutat vakuutusyhtiön väkeä pakeillasi, sitä enemmän maksat vakuutusmaksuja. Vakuutusmeklaria käyttäessäsi et sen sijaan rasita vakuutusyhtiön kenttäorganisaatiota lainkaan. Vakuutusyhtiösi säästää silloin vakuutustesi hoidosta kenttäorganisaatiolleen maksamansa palkkiot ja palkitsee sinut nettohinnoittelemalla vakuutuksesi. Eli saat hyväksesi ns. meklarialennuksen. Se voi olla jopa 15% kokonaisvakuutusmaksustasi. Mitkään muut alennukset eivät yleensä poistu, vaikka kenttämies sinua yrittääkin sillä pelotella.

Avainsanat:, ,
Kategoria(t): vakuutus, Vakuutusmeklari | Jätä kommentti »

Myyntisaamisten vakuuttaminen

syyskuu 29, 2009

No nythän niitä liikeriskejä voi sittenkin vakuuttaa, vaikka juuri aikaisemmin on moneen kertaan väitetty, että niitä ei voi vakuuttaa. Totta se on. Osa liikeriskeiksi katsottavista riskeistä on sittenkin vakuutuskelpoisia.

Yksi tällainen rajatapaus on myyntisaamisten vakuuttaminen. Jos vaikka myyt tavaraa epämääräisille hampuuseille velaksi, voit vakuuttaa myyntisaatavasi luottovakuutuksella.

Itse asiassa myyntisaamiset kannattaa usein vakuuttaa vaikka asiakas ei hampuusi olisikaan. Tilapäisiä maksuvaikeuksia voi syntyä aika ajoin kenelle tahansa. Eri asia on sitten ne ostajat, jotka eivät koskaan edes aio maksaa tilauksiaan.

Myöntävä vakuutusyhtiö selvittää joka tapauksessa ostajan taustat hyvinkin tarkasti. Niin, että ei luottovakuutustakaan saa varmuudella kaikkia saatavia kattamaan. Varsinkaan, jos haluat vakuuttaa vain huonoimmat maksajasi.

Luottovakuutus on vakuutus luottotappioiden varalta. Vakuutuksenottajana voi siis olla yritys, joka myy tavaroita tai palveluita toisille luotolla. Vakuutuksen korvauksen laukaisee asiakakan maksukyvyttömyys. Asiakkaan (ostajan) ei tarvitse edes tietää, että olet varautunut vakuutuksella hänen maksukyvyttömyytensä varalle.

Luottovakuutus voi koskea vakuutuksenottajan koko asiakaskuntaa tai vain joitakin nimettyjä asiakkaita tai asiakasryhmiä. Kysymykseen voi tulla myynti jollekin maantieteelliselle alueelle (esim. johonkin yksittäiseen maahan tai muulle laajemmalle alueelle), tietty asiakaskunta (esim. nimetty toimiala) tai nimetty tuoteryhmä.

Vakuutuksella ei kuitenkaan voi kattaa pelkästään entuudestaan huonoiksi maksajiksi tiedettyjen asiakkaiden myyntisaatavia, vaan vakuutuksen kohteena on oltava laajempi ryhmä, kuten yllä mainittiin. Muutenhan voisit tosiaan myydä hampuuseille ja vakuutusyhtiö kantaisi kaikki tappiot.

Luottovakuutuksessa, kuten muissakin vakuutuksissa vakuutuksenottajalla on omavastuu. Omavastuu on yleensä 10% – 25% luottotappion määrästä. Koko saatavaa ei siis voida vakuuttaa, eikä vakuutusyhtiö siten kokonaisuudessaan vastaa löperön toimintasi aiheuttamista luottotappioista.

 

Luottovakuutus toki myös maksaa jotain. Sekin tavallaan kasvattaa omaa osuuttasi luottotappion määrästä.

 

Ulkomaille suuntautuvassa kaupassa kuvaan astuu usein mukaan myös poliittiset riskit. Tällaisia voivat olla sota, sodan uhka, poliittiset päätökset (tuontikieltoja, valuuttarajoituksia, jne.). Kauppa- ja teollisuusministeriön alainen Finnvera myöntää myös poliittisia riskejä kattavaa vientiluottovakuutusta. Kaiken takana on loppujen lopuksi Suomen valtio, eli se maksaa viulut, jos Finnveran rahat loppuvat. Joissakin tapauksissa poliittisia riskejä voi vakuuttaa myös kaupallisissa vakuutusyhtiöissä.

Avainsanat:,
Kategoria(t): Vakuuttaminen, vakuutus | Jätä kommentti »

Strategisten riskien hallinta

syyskuu 28, 2009

Vahinkoriskien lisäksi yritystä vaanii strategiset riskit, eli ns. liikeriskit. Liikeriskejä et voi vakuuttaa, mutta voit kierrellä karikoita strategisen suunnittelun avulla.

Marko Juvonen ja muut määrittelevät kirjassaan Yrityksen riskienhallinta (Suomen vakuutusalan koulutus ja kustannus Oy, 2005) strategian seuraavasti: ”Strategia kertoo kuinka yritys luo arvoa omistajille ja asiakkaille. Strategian tulee perustua yrityksen visioon, eli ajatukseen siitä, mitä yritys haluaa olla. Strategian avulla yrityksen ylin johto suuntaa yrityksen toimintaa joko kasvuun, kannattavuuteen tai molempiin samanaikaisesti.”

Itse olisin nykyään taipuvainen ymmärtämään strategian valinnoiksi, joita on tehtävä matkalla kohti ennalta määriteltyjä tavoitteita. Strategiaa ei siis voi etukäteen päättää, vaan se elää koko ajan ”matkan” edistyessä ja tuodessaan eteen kaikenlaisia hidasteita.

Strategian tarkoituksena on yksinkertaisesti päästä olosuhteesta toiseen, lähtötilanteesta A haluttuun tilanteeseen B. Tätä varten on ensinnäkin tiedettävä missä mennään, eli lähtötilanne. On tietysti tiedettävä myös tavoitetila, eli mihin halutaan mennä. Tässä kohdassa on hyvä kehitellä muutama vaihtoehtoinen tulevaisuuden skenaario joiden perusteella strateginen suunta myöhemmin valitaan.

 

Jos et tiedä mihin haluat mennä, on aivan sama mitä teet ja mihin suuntaan törmäilet.

 

Analysoitaessa yrityksen asemaa markkinoilla, on kiinnitettävä huomiota sekä yritykseen itseensä että sen toimintaympäristöön. Yrityksen sisäiset ominaisuudet tiivistetään sen vahvuuksiksi ja heikkouksiksi. Toimintaympäristön analyysi tiivistyy sen sisältämiksi mahdollisuuksiksi ja uhkatekijöiksi. Lopputuloksen syntyy tuttu SWOT analyysi.

Ulkoisia tekijöitä analysoitaessa kiinnitetään huomiota yleensäkin maailman menoon, oman toimialan näkymiin, asiakkaiden käyttäytymiseen ja kilpailijoiden toimintaan. Ympäristöanalyysin avulla selvitetään mihin suuntaan mainitut tekijät ovat muuttumassa ja kuinka nopeasti.

Sisäisistä tekijöistä analysoidaan ainakin yrityksen historiallinen kehitys, eli miten tähän on tultu sekä yrityksen resurssit, prosessit, arvot, rakenteet, jne. Strategisista analyyseista ja menetelmistä löytyy kirjallisuutta hyllytolkulla vaikka lähimmässä kirjastossa, enkä puutu niihin tämän enempää.

Vertaamalla sisäisiä ja ulkoisia tekijöitä saadaan selville yrityksen kannalta kilpailutilanteen oleellisimmat asiat, eli miten hyvin se pystyy vastaamaan ympäristöstä nouseviin vaatimuksiin. Yritystoiminnan jatkuvuuden kannalta kaikkein tärkeimmät seikat otetaan jatkotutkimusten kohteeksi.

Seuraavassa vaiheessa verrataan löydöksiä aikaisemmin luotuihin skenaarioihin sekä ”vanhaan strategiaan”. Tällä tavalla pitäisi melko helposti löytyä tulevat kehityskohteet. Kehityskohteet ovat tietysti niitä asioita, jotka vanhassa strategiassa eivät tule johtamaan todennäköisen skenaarion toteutumiseen.

Kun vaihtoehdot on arvioitu ja valittu, ne otetaan käyttöön. Konsulttien käyttämästä strategian jalkauttamisesta löytyy materiaalia ja koulutusta vaikka loppuiäksi. Viimeisenä toimenpiteenä aloitetaan koko homma taas alusta ja säädetään strategiaa tarvittaessa oikean suunnan säilyttämiseksi.

Rakesh Sondhi on kirjassaan Total Strategy ((Airworthy Publications International Limited, 1999) kuvannut koko homman alla olevalla yksinkertaisella kaaviolla:

 

 strategic perspectives

 

Kunnollisen strategian laatimisessa on sekin hyvä puoli, että se selkeyttää ajatustasi siitä, mihin olet menossa ja sitä myöden auttaa myös vakuutettavien, vahinkoriskien selvittämistä ja arviointia.

Avainsanat:,
Kategoria(t): Strateginen johtaminen | Jätä kommentti »

Valiolla vellit housuissa

syyskuu 27, 2009

Selailin tässä päivänä muutamana vanhaa Soundi -lehteä ja silmiini sattui juttu keikabusseista. Meinasin kuolla nauruuni siinä kohdassa, kun juttu eteni käsittelemään Popedan keikkabussia. Bändi oli vahtanut kulkinetta ja keikkabusseilla kun tuppaa olemaan nimi, oli uusi auto ristitty hepiksi.

Ei tässä vielä mitään outoa ole, mutta kun bändi oli sopinut Valion kanssa jostain mainosdiilistä bussin kyljessä. Firma olisi mainostanut siinä kuulemma jotain terveysjuomaa.

Kun Valiolainen markkinointieunukki oli kullut ajoneuvon nimen (heppi) oli mainosdiili peruuntunut ennen kuin Mustajärvi ehti sanoa kissa. Osaapa olla munatonta meininkiä. Näin ei voi käydä missään muualla kuin suomessa… tai no ehkä kaksinaismoraalin armoitetussa kultamaassa, Pohjoisamerikan yhdysvalloissa.

Kategoria(t): Uncategorized | Jätä kommentti »

Mikko kusetti!

syyskuu 26, 2009

Aina välillä löytyy ureakefaloksia (ureakefalos sanan merkityksen voit tarkistaa vaikkapa Jari Sarasvuon teoksesta Sisäinen Sankari), jotka luulevat olevansa fiksumpia kuin muut. Nämä liike-elämän ritariässät yrittävät hyötyä muiden kustannuksella saadakseen lyhytnäköistä hyötyä itselleen.

Sain kerran yhteydenottopyynnön Rakennuspolku nimisen lafkan toimitusjohtajalle Mikko Kuparille. Kävinkin tapaamassa yrityksen edustajia. Firma oli juuri perustettu ja se tarvitsi erinäisiä vakuutuksia. Yritin onkia herroilta vakuutusten tekemiseen tarvittavia tietoja, mutta kaikki olennaiset tiedot olivat ”emmäänyoikeintiiävielä” -pohjalta ja ”laita nyt vaikka xyz.”

No, sain kuitenkin tehtyä tarjouspyynnön ja tarjouksiakin tuli. Laadin tasapuolisen analyysin tarjotuista vakuutuksista sekä suosittelin mielestäni parasta vaihtoehtoa. Mikko sanoi miettivänsä vielä ja palavansa asiaan.

Niinpä hän palasikin, ja kiitti vaihtoehdoista sekä totesi että pärjääkin tästä eteenpäin itse.

 

Mikko siis varasti minulta vähintäänkin yhden työpäivän ajeluineen pariin kertaan Sipooseen ja takaisin. Mihin lie mahtoi vakuutuksensa tehdä ja millä parametreillä, en uskalla edes ajatella. Eivät ne todennäköisesti firman riskejä kattaneet, jos yhtään halvemmalla irtosivat kuin minun löytämäni.

 

Vastaavien tapausten varalta myös vakuutusyhtiöt osaavat olla varuillaan ja ovat varmistaneet saatavansa joko ulosottoteitse tai olemalla myöntämättä vakuutusturvaa epämääräisille hakijoille.

Minä taas saan nuolla haavani itse. Mitäs olin laatinut huonon toimeksiantosopimuksen. Oma vika. Nykyään tosin asiakas saa maksaa jo melkein siitä, että sanon päivää. Kiitos Mikko.

Kun itse toimii rehellisellä pohjalla, sitä uskoo helposti muidenkin käyttäytyvän samalla tavalla ilman, että kaikkea mahdollista ja mahdotonta on tarvinnut sopia erikseen paperilla. Tai varmistaa selustansa niin kuin olisi tekemisissä itsensä karhukoplan kanssa (ja nyt en tarkoita poliisin erikoisjoukkoja).

Vaikka voimassa oleva oikeus vaatiikin vakuutusmeklaria laatimaan kirjallisen toimeksiantosopimuksen, sen vähimmäisvaatimukset eivät vielä takaa kummallekaan osapuolelle mitään suojaa. Tästä(kin) tapauksesta huolimatta luotan edelleen asiakkaiden ja ihmisten rehellisyyteen ja käytän mahdollisimman yksinkertaista toimeksiantosopimusta ja luotan ”miehen sanaan”.

Avainsanat:,
Kategoria(t): Kilpailuttaminen, Riskienhallinta | Jätä kommentti »

Milloin on maa jäässä, milloin kärsä kipeänä…

syyskuu 25, 2009

Asiakaani ihmetteli taannoin, etteikö vakuutuksista pääsekään eroon silloin kun haluaa, vaikka lain mukaan pitäisi. Firman liiketoiminta lopetettiin, mutta firma ja sen y-tunnus jäivät voimaan. Neuvoin asiakasta säilyttämään vastuuvakuutuksen (ainakin vähän aikaa), sillä toinen yritys omisti lopetetun yrityksen.

Syy oli se, että toiminta oli sen luontoista, että vanhoistakin töistä saattaisi hyvinkin ilmetä asennusaikaisten huolimattomuuksien seurauksia vasta paljon myöhemmin. Jos kyseisen yrityksen vastuuvakuutusta ei olisi säilytetty, ei myöhemmin ilmenneitä vahinkoja olisi korvattu mistään. Omistava yritys olisi ehkä joutunut maksamaan korvaukset omasta pussistaan.

Vakuutus oli nimittäin ns. ilmenemisperusteinen (manifestation). Siten vakuutuksesta korvattaisiin sen voimassaoloaikana todettujen vahinkojen aiheuttamat kulut. Sillä, milloin vahingon aiheuttanut teko on tehty, ei ole merkitystä (karkeasti ottaen). Huolimattomuus tai laiminlyönti, joka vahingon aiheutti, saattaa siten olla hyvinkin vanha, mutta itse vahinko todetaan vasta myöhemmin. Tässäkin tapauksessa toiminta oli sen luontoista, että huolimattomasti tehdyn työn vaikutukset näkyvät vasta myöhemmin.

Jos vakuutus olisi päätetty heti yritystoiminnan loputtua, olisi kuitenkin jäänyt riski yllä mainitunlaisen huolimattomuuden aiheuttamasta korvausvastuusta. Jos koko yritys olisi lopetettu, olisi vakuutuksenkin voinut päättää, sillä ei olisi ollut olemassa oikeushenkilöä keneltä vahingonkorvauksia olisi voinut vaatia. Nyt sitä voitaisiin vaatia omistavalta yritykseltä. Vähänkin isompi tapaus saattaisi yrityksen pahoihin maksuvaikeuksiin.

Jos vakuutus olisi ollut aiheuttamisperusteinen, olisi vakuutuksen voinut päättää heti. Tässä tapauksessa vahingon kustannuksia korvattaisiin sen perusteella, että vahingon aiheuttanut teko tapahtui vakuutuksen voimassa ollessa. Sillä ei ole tässä tapauksessa merkitystä milloin vahinko todetaan.

Edellisten väliin sopii periaate, jonka mukaan vahinko korvataan sen mukaan miten vahinko on tapahtunut (occurence). Tarkemmin sanoen teon vahingollisen seurauksen syntyminen on tapahtunut. Vahinkoon johtanut virhe tai huolimaton menettely on saattanut tapahtua jo ennen vakuutuskautta tai vahinko voi tulla ilmi vasta vakuutuskauden päätyttyä.

Vastuuvakuutuksen ajallisen ulottuvuuden viimeisenä periaatteena on ilmoitusperiaate (claims made). Tämän periaatteen mukainen vakuutus kattaa sellaiset vahingot, joista on ilmoitettu vakuutusyhtiölle kyseisen vakuutuskauden aikana. Itse vahingot ovat voineet tapahtua vakuutuskauden aikana tai ennen sitä. Uuden vakuutuksen alkaessa, ei kuitenkaan yleensä edellisen vakuutuksen aikana tapahtuneita vahinkoja.

Ilmoitusperusteisessa vakuutuksessa on yleensä määritelty ns. retroaktiivinen päivä. Tällä tarkoitetaan sitä hetkeä, mistä alkaen vakuutusyhtiö ottaa kantaakseen tapahtuneiden vahinkojen kustannukset. Ilman retroaktiivisen päivän määrittelemistä vakuutus kattaisi vakuutusyhtiölle ilmoitetut vahingot ties kuinka kaukaa menneisyydestä.

PK yrityksille myönnettävät vakuutukset ovat tavallisesti toteamisperiaatteen mukaisia, kuten alussa mainitussa esimerkissäkin. Muita vakuutusmuotoja on käytännössä mahdotonta saada muille kuin suurimmille yrityksille.

 

Ole silti tarkkana vastuuvakuutuksesi ajallisen ulottuvuuden kanssa, varsinkin vaihtaessasi vakuutusyhtiötä. Huonoimmassa tapauksessa jäät itse maksumieheksi aiheuttamastasi vahingosta. Etkä saa apua edes sen selvittämiseen oletko ylipäätään korvausvastuussa vai et.

Avainsanat:, ,
Kategoria(t): Riskienhallinta, Vakuuttaminen, vakuutus | Jätä kommentti »

Riskienhallinnasta

syyskuu 24, 2009

Riskienhallinta

Riskienhallinta on riskejä koskevien päätösten tekemistä ja toimeenpanoa. Riskienhallinnan osa-alueet ovat:

 

  • Riskien tunnistaminen
  • Riskien arviointi
  • päätösten tekeminen
  • päätösten toimeenpano

 

Riskienhallinnan tehtävänä hallita riskinotto ja sen seurannaisvaikutukset, ei välttää riskinottamista. Kyse on siis siitä, että tiedetään mitä tehdään ja varmistutaan siitä, että yllätysten määrä olisi mahdollisimman vähäinen.

PK yrityksissä riskienhallinta on erityisen tärkeää, sillä niiden riskinkantokyky on usein heikko, riskienhallintaan ei monesti kiinnitetä paljoakaan huomiota, yrityksessä ei ole tarvittavaa osaamista, jne. PK yrityksen kannattaa siis hankkia riskienhallinnan osaamista yrityksen ulkopuolelta, sillä ilman sitä riskienhallinta kaatuu yleensä toimitusjohtajan vastuulle.

 

Riskienhallinnan hyödyt

Riskienhallinta auttaa suojaamaan yritystä ja sen tulosta. Se on systemaattinen keino estää vahinkojen sattuminen ja minimoida vahingon vaikutukset. Riskienhallinnan hyöty yritykselle on sen turvallisuuden ja toimintavarmuuden lisääntyminen.

 

Riskilajit

Yritystä voi kohdata 1) vahinkoriski (voidaan vakuuttaa), tai 2) liikeriski (ei voida vakuuttaa, vaan niihin varaudutaan lähinnä strategisella suunnittelulla).

 

Vahinkoriskejä voivat olla esimerkiksi:

  • Henkilöriskit
  • Omaisuusriskit
  • Toiminnan riskit (esim. vastuut)
  • Tietoriskit

 

Riskienhallintakeinot

Riskienhallinta on jatkuva prosessi. Ns. kerralla kuntoon ajattelu ei yleensä johda hyvään lopputulokseen, vaan riskienhallintaa on tehtävä jatkuvasti, päivittäisessä toiminnassa.

Perinteisesti riskienhallinnan peruselementteinä pidetään riskien arviointia, kontrollointia ja rahoitusta. Yleisimpiä riskienhallintakeinoja ovat:

 

  • Riskin välttämien
  • Riskin pienentäminen
  • Riskin jakaminen
  • Riskin siirtäminen
  • Riskin ottaminen

 

Riskienhallinnan keinoin pyritään löytämään optimipiste, missä vahinkojen aiheuttamien kulujen ja suojelukulujen yhteissumma on mahdollisimman alkainen. 

 

 riskioptimi

 

Riskienhallintakeinona vakuuttaminen, eli riskin siirtäminen, on vain yksi keino muiden joukossa. PK yritykselle se voi usein olla ainoa varteenotettava keino.

 

 Vakuutukset

Järkevästi toimivassa yrityksessä erilaiset vakuutukset kuuluvat luonnostaan yrityksen riskienhallinnan avulla toteutettavaan suojajärjestelmään. Osa on lakisääteisiä, osa taas vapaaehtoisesti otettavissa.

Yrityksen vapaaehtoisten vakuutusten osalta päätöksenteko on haastava tehtävä, ja vaikeutuu kaiken aikaa vakuutusyhtiöiden erilaistaessa tuotteitaan. Joudutaan arvioimaan, kannattaako riski ylipäätään vakuuttaa ollenkaan ja millainen vakutuustuote parhaiten soveltuu yrityksen tarpeisiin. Erilaisten riskien ja niiden suojaksi kehitettyjen vakutusten kirjo on huomattava, mikä hankaloittaa päätöksentekoa ja vaikeuttaa vakuutusten vertailtavuutta.

Kategoria(t): Riskienhallinta | Jätä kommentti »

No mikä sitten on tapaturma?

syyskuu 23, 2009

Kaikkiin mahdollisiin tilanteisiin sopivaa määritelmää ei ole olemassakaan. Eri vakuutusehdoissa tapaturma voidaan määritellä eri tavoin. Tyypillisimmin tapaturma määritellään seuraavasti:

 

Tapaturma on:

 

  • äkillinen,
  • ulkoinen,
  • ruumiinvamman aiheuttava
  • ja sattuu vakuutetun tahtomatta

 

Äkillisyys tarkoittaa sitä, että vamman syntymekanismi on ajallisesti lyhytkestoinen. Muussa tapauksessa tapaturmaksi pitäisi lukea myös pitkäaikaisen rasituksen ja ihmisen elimistön luonnollisen kulumisen aiheuttamat vammat, sekä esim. tupakoinnista aiheutuneet seuraukset.

Ulkoinen tarkoittaa, että tapaturmaan on oltava vaikuttamassa jokin ulkopuolinen tekijä. Kaatumisissa ja putoamisissa se voi olla kova ja epätasainen pinta, se voi olla vieraan esineen isku, kuumuus, säteily tai syövyttävä aine.

Tapaturman seurauksena tulee olla fyysinen ja ruumiillinen vamma. Paha mieli, järkytys, suru tai muu psyykkinen ilmiö ei (ainakaan vakuutusmielessä) ole tapaturma.

Tapaturma tapahtuu aina (vakuutetun) tahtomatta. Omasta tahdosta johtuvat tapahtumat, kuten itsemurha tai sen yritys eivät siten ole tapaturmaisia. Myöskään sellaiset vammat, jotka johtuvat vaikkapa kädelle vihapäissään seinään lyömisestä, eivät täytä tapaturman tunnusmerkkejä.

Tappelussa saatuja vammoja ei myöskään katsota tapaturmaksi, jos tappeluun on itse aktiivisesti hakeuduttu.

Perinteisen tapaturman käsitteen lisäksi vakuutusehdoissa yleensä katsotaan tapaturmaksi myös äkillisen voimainponnistuksen tai liikkeen yhteydessä syntynyt vamma, johon on annettu lääkärinhoitoa esim. kahden viikon aikana (tarkista vakuutusehdoistasi) tapahtuman sattumisesta.

Hukkuminen, auringonpistos, lämpöhalvaus, paleltuminen tai paineen vaihtelun aiheuttama vamma ja kaasumyrkytys ovat yleensä tapaturman korvaavista vakuutuksista korvattavissa (esim. matkustajavakuutus). Myös erehdyksessä nautitun aineen aiheuttama myrkytys katsotaan tapaturmaksi.

Tyypillistä näille täydentäville tapaturman syntymekanismeille on, että niistä puuttuu jokin perusmääritelmän tekijä. Niiden on kuitenkin katsottu olevan niin lähellä alkuperäistä tapaturman määritelmää, että on katsottu kohtuulliseksi laskea nämäkin tapaukset tapaturmiksi.

Lämpöhalvauksessa, auringonpistoksessa ja paleltumisessa puuttuu äkillisyys. Erehdyksessä nautitulla aineella tarkoitetaan erehdystä itse aineen laadun suhteen. Esimerkiksi ruokamyrkytysten, lääkärin määräämien lääkkeiden tai alkoholin vaikutukset on jo vakuutusehdoissa rajattu pois.

Sisäsyntyiset revähdykset ja kipeytymät ovat vaikeimmin arvioitavissa. Niistä puuttuu tapaturman määritelmän ”ulkoinen” tekijä. Urheilu- tai liikuntasuoritusten yhteydessä tapahtuneet venähdykset, revähdykset, jne. ovat tällaisia. Epäilemättä näistä syntyy myös eniten erimielisyyksiä vakuutusyhtiön ja korvausta hakevan välillä.

Tapaturma- ja sairauskuluja korvaavat vakuutukset ovat vaikeita tapauksia siinä mielessä, että vakuutustapahtuman määrittelemiseen tarvitaan erikoiskoulutusta (yleensä lääkäri), etkä vakuutuksenottajana tai korvauksen saajana pysty itse juurikaan vaikuttamaan lääkärin lausuntoihin.

Lisäksi vakuutusyhtiöillä on vielä omat ns. vakuutuslääkärit, jotka tehokkaasti antavat korvauksen eväämistä puoltavia lausuntoja potilasta koskaan edes näkemättä.

 

Kategoria(t): Riskienhallinta | Jätä kommentti »

Mistä maksat tapaturmavakuutuksessa?

syyskuu 22, 2009

Tapturmavakuutusmaksussa on kaksi eri osaa, 1. Perusmaksu ja 2. Lakisääteiset lisät.

 

1. Perusmaksu (n. 80% kokonaismaksusta) koostuu:

  • korvausmenot kattava riskimaksu
  • hoitokuluosuus (se osa maksusta, joka menee vakuutusyhtiön kuluihin)

 

2. Lakisääteiset lisät (n. 20% kokonaismaksusta) koostuvat:

  • indeksikorotukset
  • työturvallisuusmaksu
  • pientyönantajien tapaturmien korvaukset

 

Perusmaksulla siis katetaan pääosa korvauksista ja vakuutusyhtiön kustannukset. Korvausmeno muodostaa kokonaismaksusta suurimman osan, Sen osuus määräytyy korvaustilastojen mukaan vakutuusmatemaattisin kenoin laskettuna.

Korvausmeno-osasta maksetaan ohimenevät sairaanhoidon kustannukset ja päivärahat. Muut korvaukset ovat ns. pysyviä korvauksia. Näitä ovat pysyvän työkyvyttömyyden ja kuoleman johdosta maksettavat korvaukset.

Suurin osa työtapaturmista aiheuttaa vain ohimeneviä korvauksia, mutta kokonaiskorvauksista puhuttaessa määrä menee suurin piirtein puoliksi ohimenevien ja pysyvien korvausten kesken.

Pysyvät korvaukset ovat yleensä aina suuria summia kokonaisuutena ajateltuna, vaikka vahingoittunut saisikin mielestään olemattoman korvauksen. Esim. 40 vuotiaan miehen, jonka palkka on 26.000€ vuodessa, tapaturmaeläkkeen pääoma-arvo on vajaat 350.000€

Tapaturmavakuutuksessa korvausmenot tasataan useiden vakuutuksenottajien kesken ja/tai usealle vuodelle. Pienillä yrityksillä riskit tasataan ammattiluokittain eri työnantajien kesken. Korvausmenon vaikutus vakuutusmaksuun voi myös vaikuttaa useamman vuoden ajan vakuutusmaksua korottavasti. Suuremmilla työnantajilla käytettään yrityksen omaa vahinkotilastoa vakutuumaksun määrittämisen pohjana

Hoitokuluosalla tarkoitetaan vakutuus- ja korvausjärjestelmän ylläpitämisestä aiheutuneita kuluja. Näitä ovat vakuutusten myynnistä, hoidosta, maksujen perinnästä, korvausten käsittelystä, korvausten maksamisesta ja atk-järjestelmistä aiheutuvat kulut.

Lakisääteiset lisät ovat mm. korvauksiin masettavia indeksikorotuksia, jotka ovat tämän osan suurin tekijä. Indeksikorotuksilla kompensoidaan rahan arvon alenemista mm. pitkissä eläkekorvauksissa.

Lakisääteisistä lisistä maksetaan myös ilman vakuutusta olevien työnantajien työssä sattuneiden vahinkojen korvaukset. Lisäksi tapaturmavakutuuslaissa on eräät pientyönantajat vapautettu tapaturmavakuutuksen ottamisesta. Tällaisia työnantajia ovat ne, jotka teettävät enintään 12 työpäivää kalenterivuodessa, ja näiden korvaukset maksaa tapaturmavakutuuslaitosten liitto.

Työturvallisuusmaksu on laissa määrätty, ja on 2% työnantajan vakutuusmaksusta. Vakutuusyhtiöt kierrättävät maksuosuuden tapaturmavakuutuslaitosten liitolle, joka edelleen toimittaa sen työsuojelurahastolle.

Itse tapaturmavakuutuksen lisäksi lakisääteisen tapaturmavakuutuksen kokonaisuuteen kuuluu työmarkkinajärjestöjen sopima työntekijän ryhmähenkivakutuus (maksu on n. 0,75 promillea palkkasummasta), sekä paremminkin veroksi kuin vakuutusmaksuksi katsottava työttömyysvakuutusmaksu. Työttömyysvakutuusmaksu peritään sekä työnantajalata (0,65% palkoista) että työntekijältä (0,2% palkasta). Nämä veroluonteiset maksut ovat kaikilla työnantajilla samat, vaikka itse tapaturmvakuutusmaksu vaihteleekin suuresti työn riskien mukaan.

Avainsanat:,
Kategoria(t): Vakuuttaminen, vakuutus | Jätä kommentti »

Tapaturmat vievät budjettisi turmiolle

syyskuu 21, 2009

Lakisääteinen tapaturmavakutuus, kuten nimikin sen sanoo, on lain perusteella työnantajan pakollisesti otettava tyäntekijöidensä hyväksi. Työnantajalla on siis velvollisuus ottaa työtapaturmavakuutus ja kustantaa se.

Lakisääteinen tapaturmavakuutus eroaa muista vakuutuksista siinä, että siinä on kolme osapuolta. Työnantaja (vakutuksenottaja), työntekijä (vakuutettu) ja vakuutusyhtiö (vakuutuksenantaja). Työntekijällä on oikeus korvaukseen, vaikka työantaja olisikin laiminlyönyt vakuttamisvelvollisuutensa.

Kolmesta osapuolesta huolimatta korvausasiat hoidetaan aina työntekijän ja vakuutusyhtiön kesken. Työnantajalla ei yleensä ole minkäänlaista osuutta korvausasiassa.

Tapaturmavakuutuksen voidaan katsoa olevan osa yrityksen tuotantorosessia. Työtapaturmien kustannukset, samoin kuin tapaturmavakuutusmaksutkin, ovat yrityksen tuotantokustannuksia.

Tapaturmavakuutuksen kustantavat vakuutuksenottajat, eli työnantajat. Kunakin vuonna sattuvista tapaturmista aiheutuvat kustannukset arvioidaan ja vakuutusmaksu kohdistetaan niihin työnantajiin, joiden työssä tapaturmat sattuvat.

Osa vakuutusmaksusta rahastoidaan pitkävaikutteisten eläke- ym. pysyvien korvausten kattamiseksi tulevaisuudessa.

Työtapaturmavakutuus korvaa työssä ja tyostä johtuvissa olosuhteissa (esim. työmatkat) tapahtuneiden tapaturmien ja ammattitautien kustannuksia. Korvaamiseen siis riittää, että tapaturma on sattunut työssä tai työstä johtuvissa olosuhteissa. Korvauksen edellytyksenä ei ole työnantajan laiminlyönti tai muu tuottamus.

Tapaturmvakuutuksen maksujen on lain mukaan perustuttava työn tapaturmariskiin. Vakuutusmaksu kohdistetaan niihin työaloihin ja työpaikkoihin, joissa tapaturmat sattuvat. Maksun perusteena on työn tapaturmariski ja maksetut palkat.

Pienillä työnantajilla vakuutusmaksu perustuu koko alan yleiseen tapaturmariskiin. Kustannukset jaetaan koko alan kesken riippumatta siitä miten paljon tapaturmia sattuu yksittäisellä työpaikalla.

Mitä suurempi yritys, sitä selvemmin vakuutusmaksu perustuu kyseessä olevan työnantajan omaan tapaturmariskiin. Suuremmilla yrityksillä on siten mahdollisuus työsuojelulla ja muulla riskienhallinnalla vaikuttaa tapaturmariskiin ja sitä myötä omiin vakuutusmaksuihinsa.

Korvauksen saaminen työtapaturmavakuutuksesta perustuu työ- tai virkasuhteeseen, eli työntekoon toiselle. Vakuutuksen piiriin kuuluu kaikenlainen työ, jota tehdään työsuhteessa, paitsi urheileminen.

Työsuhde on kyseessä silloin, kun on olemassa sopimus, työtä tehdään toiselle, työstä saa vastiketta sekä työnantajalla on johto ja valvontaoikeus. Osapuolet eivät voi keskenään sopia milloin kyseessä on työsuhde.

 

Kaikesta yllä olevasta voisi päätellä, että on ihan sama mistä vakuutusyhtiöstä otat tapaturmavakuutuksesi. Koska se on lakisääteinen ja siten pakollinen, ovat vakuutusmaksutkin sitten varmaan kaikkialla samat.

VÄÄRIN. Lakisääteisen tapaturmavakuutuksen maksut ovat usein alentuneet eniten kilpailutuksissa. Käy tarkaan läpi mitä ammattiluokkia (ammattinimikkeitä) vakuutusyhtiösi on tapaturmavakuutuksessa käyttänyt. Hyvin pienistä virheistä syntyy suuriakin eroja vakuutusmaksuissa.

Toisekseen, vakuutusyhtiöt voivat nykyään hinnoitella samatkin riskiluokat hyvinkin poikkeavasti. Ennenvanhaan tariffit tulivat ylhäältä annettuina (olikohan STM vai tapaturmavakutuuslaitosten liitto, joka ne määritti) ja siihen aikaan erot olivat mitättömiä. Nykyään kaikki on toisin, ja tapaturmavakuutukseen kannattaa kiinnittää huomiota yrityksen vakuutuksia läpi käytäessä ja kilpailutettaessa.

 

Älä usko, kun vakuutusyhtiön mies seuraavan kerran selittää miten paljon tapaturmista on yhtiölle aiheutunut kustannuksia, ja että sen takia vakutuusmaksuja pitää taas nostaa sen 10% edellisestä vuodesta. Sinua todennäköisesti vedetään höplästä pahemman kerran.

 

Avainsanat:, ,
Kategoria(t): Riskienhallinta, vakuutus, Vakuutusmeklari, Vakuutusyhtiö | Jätä kommentti »

Vanhemmat artikkelit
Seuraa

Get every new post delivered to your Inbox.