Timo Räikkönen ja Veikko Rouhiainen ovat julkaisseet mielenkiintoisen tutkimuksen, Riskienhallinnan muutosvoimat (Otamedia Oy, Espoo 2003). He tarkastelevat riskienhallinnan kenttään kohdistuvia muutosvoimia.
Riskienhallinta ja kestävä kehitys ovat kohti tulevaisuutta suuntautuneita. Ne molemmat arvioivat tämänhetkisiä toimenpiteitä suhteessa siihen, mihin nämä toimet voivat tulevaisuudessa johtaa.
Riskienhallinnassa tarkasteluaikaväli on pääsääntöisesti lyhyempi. Sekä riskienhallinnassa että kestävässä kehityksessä joudutaan ottamaan huomioon toiminnan mahdollisiin seurauksiin liittyvät epävarmuustekijät. Vain riskienhallinnassa näitä epävarmuustekijöitä pyritään kuvaamaan ja arvioimaan tarkasti.
Kestävässä kehityksessä tappioita tarkastellaan erityisesti ympäristön kannalta sekä taloudellisista ja sosiaalisista lähtökohdista. Riskienhallinnassa keskeisessä asemassa ovat puolestaan yleensä aineelliset tappiot (mukaan luettuna henkilövahingot).
- Ongelmat ovat yhä useammin ”ilkeitä”, ja vaikeasti rajattavia.
- Ongelmia on yhä vaikeampi ratkaista vain lisäämällä tietoa. Ennakoimattomuus ja yllätykset kuuluvat kehitykseen.
- Riskienhallintaan liittyvän toiminnan on perustuttava aiempaa laaja-alaisemmalle ja moniulotteisemmalle tietopohjalle, joka koostuu monista eri lähteistä ja näkökulmista.
- Riskienhallintaprosessien on oltava avoimempia ja niihin on osallistuttava niiden, joita ongelmat koskettavat.
- Yhteiskunnan tavoitteet eivät ole yhtenäisiä, eikä niitä voi rajata selkeästi.
- Yhdessä tekeminen korostuu.
Toimivien ratkaisumallien kehittäminen ja käyttöönotto muutosvoimista aiheutuvien riskien hallitsemiseksi kestää oman aikansa. Muutosvoimat eivät tosin pysähdy odottamaan täksi aikaa. Esimerkiksi kasvihuoneilmiöstä aiheutuvia haitallisia vaikutuksia joudutaan todennäköisesti sietämään ainakin tämän vuosisadan loppuun asti huolimatta siitä, millaisia teknologisia tai poliittisia edistysaskeleita jatkossa tullaan tekemään.
Tästä johtuen riskienhallinnassa ei tulisi jatkossa turvautua niinkään esimerkiksi vanhoihin riskitilastoihin, vaan painopistettä olisi siirrettävä kohti riskikentässä tapahtuvien muutosten ennakointia. Tulevaisuudessa riskien luonteessa saattaa nimittäin tapahtua merkittäviäkin muutoksia, esimerkiksi niiden esiintymistiheyden, voimakkuuden sekä jälkiseurausten osalta. Erityisesti paikallisella tasolla saattaa osoittautua elintärkeäksi, että tiedotetaan riittävästi varsinkin sellaisista riskeistä, joita ei aikaisemmin ollut edes olemassa.
Riskien sosiaaliseen voimistumiseen liittyvät tekijät tulevat myös kasvattamaan merkitystään olennaisesti. Useat esimerkit osoittavat, kuinka yhteiskunnan ja kansalaisten reagoinnilla riskejä kohtaan on taloudellisten ja inhimillisten seurausten kannalta usein yhtä merkityksellinen rooli kuin riskien ”todellisilla” aineellisilla tekijöillä.
Riskienhallinnassa tulisi kiinnittää huomiota myös siihen, miten voidaan turvata riittävä turvallisuustaso tilanteessa, jossa vastuuta siirretään viranomaisilta yksityisille yrityksille, jotka toimivat vaativassa kilpailutilanteessa ja etsivät jatkuvasti uusia keinoja lisätä kustannustehokkuuttaan. Yksityistäminen ja markkinoiden vapauttaminen yhdessä teknologisten ja yhteiskunnallisten muutosten kanssa asettaakin riskienhallinnalle suuria haasteita erityisesti terveydenhuoltopalveluiden, elintarvikkeiden sekä liikenneverkoston turvallisuuden näkökulmasta.
OECD:n raportin mukaan olisi olennaista pohtia myös niitä tapauksia, joissa muutosvoimat ovat vuorovaikutuksessa keskenään vahvistaen toinen toisiaan. Esimerkiksi niissä maissa, joissa taloudelliset rakenteet ovat kehittymättömät ja peruspalvelut puutteelliset, väestönliikkeet aiheuttavat usein ympäristölle suurta rasitusta, mikä puolestaan aiheuttaa ja kärjistää suuronnettomuuksia. Suuronnettomuuksien jäljiltä peruspalveluiden tuottaminen on entistä vaikeampaa, mikä taas aiheuttaa lisää väestönliikehdintää.
Riskienhallinnan tulevaisuuden kannalta kriittisiä tekijöitä voidaan pohtia myös hieman laajemmasta näkökulmasta, jossa yhdistyvät muutosvoimien keskeisimmät piirteet. Riskienhallinnan muutosvoimien tarkastelusta voidaan nimittäin nostaa esille kolme yhteistä tekijää, jotka tulevat monin tavoin muuttamaan ja muokkaamaan riskienhallinnan vakiintuneita toimintatapoja ja käytäntöjä: kompleksisuus, epävarmuus ja monimerkityksisyys.
Hannu Vanhatalo
VOITAT AINA
