Yllättävän pieni tömäys jo tuntuu.

Ajelin päivällä palaveriin ostoskeskus Lippulaivaan. Soukantieltä Kivenlahteen päin käännyttäessä Harri tömäytti autoni perään odotellessani etuajo-oikeutettua tietä lähestyviä mopoja.

Volvon vetokoukku upposi Harrin Dodge Caliberin etupuskuriin kuin laihialainen lämmitetty naskali voihin. Vanhaan Volvoon ei tietenkään jäänyt jälkeäkään. Harria näytti harmittiavan.

Minä en tietenkään osannut varautua törmäyksen, koska katselin muualle enkä huomannut takaa tulevaa autoa. Törmäyksen voimasta pääni osui auton etuistuimen päätukeen. Vaikka nopeutta tulanteessa oli huomattavan vähän ja päätuki pehmustettu, tuntuu päähän osunut isku silti vielä illallakin. Aivotärähdys ei liene kuitenkaan ollut kovinkaan kummoinen.

Silmiini sattui aikaisemmin päivällä iltapäivälehtien lööpeissä mainostettu juttu Kangasalan ohitetlukilpailusta, jossa lopulta kuoli kaksi ihmistä kun auto liukasteli vastaantulijan keulan kautta pellolle. Samasta lehdestä löytyy toinen uutinen, jossa mies oli saanut vakavia päävammoja törmättyään hirveen. On siinä ollut kummassakin tapauksessa aikamoinen äkkipysähdys.

Samanlaisia uutisia näyttää olevan lähes joka päivä. Aina ei tarvitse itse törmäillä joutuakseen liikennevahinkoon osalliseksi. Onneksi Harri ei päättänyt ajaa päälleni moottritiellä. Saattaisi siinä tapauksessa ottaa päähän vähän enemmän.