3. riskit kehittyvät sattumanvaraisesti

Nyt sukelletaan jo aika pitkälle liikeriskien puolelle, väittämällä, että riskeillä on sittenkin olemassa luonnollinen elinkaari, ja että ne eivät kehity sattumanvaraisesti. Liikeriskeistä sanotaan usein, että niiden kehittyminen on puhtaasti sattumanvaraista. Tällä on tietenkin merkitystä sen kannalta miten aiomme valita riskipitoisia aktiviteetteja.

Vahinkoriskeissä taas selkeät kehityskaaret riskistä vahingoksi ovat selvemmin havaittavissa kuin liikeriskien osalta. Siksi otsikon mukaista väitettä tuskin kuulee vahinkoriskien asiantuntijan suusta.

Nyt herää kysymys, mitä mahdollisuuksia riskien elinkaari ja sen tunteminen avaa. Tähän vaikuttaa kaksi tekijää: riskinottajan kasvava tietämys riskin luonteesta, sekä se miten kysymyksessä oleva riski vaikuttaa muihin riskinottajaa kohtaaviin riskeihin.

Kun ryhdymme kehittämään riskitietoisuuttamme jonkin tietyn toiminnon merkittävimpien riskien osalta, koko projektin riskiprofiilin taso nousee. Yksittäiset riskit, jotka alkujaan hajottivat kokonaisriskiä alkavatkin nyt olla hallitsevammassa asemassa ja samalla vähentävät kokonaisriskin hajanaisuutta. Uskomme tällöin hallitsevamme riskin paremmin.

Joka kerran kun onnistumme jossakin projektissa altistumisemme sen riskeille kasvaa. Se johtuu siitä, että onnistuttuamme pyrimme seuraavalla kerralla kohti suurempaa projektia tai suurempaa lopputulosta tai luulemme jo osaavamme kyseenä olevasta asiasta riittävästi. Periaatteessa samasta syystä aina uutta toimintaa aloiteltaessa tai kokeiltaessa on kokonaisriski vastaavasti vähäisempi. Silloin kokonaisuudet ovat yleensä pienempiä ja toiminta varovaisempaa.

Jossain vaiheessa sitten lopetamme uuden tiedon hankkimisen pysyäksemme ajan tasalla riskeistämme. Luulemme jo tietävämme tarpeeksi.

Tästä seuraa riskien luonnollinen elinkaari:

 

1. riskitietoisuuden nousu

2. riskien hajanaisuuden väheneminen

3. riskitietoisuuden lasku

 

Vastaava kehityskulku voidaan nähdä myös vahinkoriskien taustalla. Aluksi ollaan hyvinkin tietoisia riskien olemassaolosta ja niitä yritetään hallita erilaisin toimenpitein. Vähitellen riskien olemassaoloon totutaan ja ne arkipäiväistyvät. Ne ovat ikään kuin olleet aina olemassa ja kuuluvat mukaan kuvaan. Silloin niihin ei enää kiinnitetä yhtä paljoa huomiota ja niiden hallintatoimenpiteetkin helposti unohtuvat, jolloin riski saattaa yllättäen toteutua.

Silloin tällöin kannattaa kysyä ulkopuolisen näkemystä toimintasi riskeistä. Tai toiminnasta ylipäätään. Ulkopuolinen näkee aina tarkemmin toimintasi heikot kohdat, joihin olet itse jo aikoja sitten tottunut. Riippumaton asiantuntija, kuten vaikka vakuutusmeklari omalla alallaan, pystyy auttamaan sinua enemmän kuin äkkiseltään luulisit. Voit käyttää asiantuntijan hankkimaa ammattitaitoa joko antamalla hänen hoitaa osan tehtävistäsi tai ottamalla oppia tämän tiedoista. Näin saat kehitettyä itsellesi jatkuvan oppimisputken riskitietoisuutesi pitämiseksi koko ajan riittävän korkealla tasolla.