Vahingontorjunnasta

syyskuu 22, 2016

Vakuutusyhtiöt ja alan järjestöt ovat aikojen kuluessa kehittäneet erilaisia tapoja toimia turvallisuuden edistämiseksi

Vahingontorjuntatoimenpiteiden tavoitteena on vähentää vahinkojen aiheuttamia menetyksiä, pitää vakuutusmaksuja kohtuullisemmalla tasolla. Samalla ne parantavat myös vakuutusyhtiöiden ja joidenkin muiden toimijoiden kannattavuutta.

Tunnettu tosiasia on, että vakuutus ei estä vahingon syntymistä. Hyvällä tuurilla vakuutuksesta korvataan osa vahingon aiheuttamista kustannuksista. Inhimillistä kärsimystä ja muuta immateriaalista menetystä ei korvata.

Finanssialan keskusliitto (aikaisemmin Suomen Vakuutusyhtiöiden Keskusliitto) on hyväksynyt erilaisia turvallisuustuotteita ja niihin liittyviä palveluja tuottavia liikkeitä jo vuosikymmeniä.

FK julkaisee myös erilaisia turvallisuus- ja suojeluohjeita. Ohjeet eivät ole vakuutusyhtiöitä sitovia ja yhtiöt voivat poiketa FK:n malliohjeista omissa vakuutusehdoissaan, mutta yleensä niitä noudatetaan sellaisenaan.

Hyväksymismenettelyillä pyritään parantamaan käytettyjen laitteiden yleistä laatutasoa sekä vaikuttamaan vahingontorjuntapalveluja tarjoavien yritysten ammattitaitoon ja työn laatuun. Sen haittapuolena on, että sen avulla voidaan myös rajoittaa alan kilpailua. Hyvänä esimerkkinä tästä voidaan mainita tulityökorttia ja tulitöiden turvallisuuskoulutusta.

Vakuutusyhtiöiden tulitöiden suojeluohjeet edellyttävät tulitöiden tekijöiltä voimassa olevaa tulityökorttia. Tulityökortti on todistus hyväksytysti suoritetusta tulitöiden turvallisuuskoulutuksesta.

Suojeluohjeissa viitataan Suomen Pelastusalan Keskusjärjestön (SPEK) hyväksymään tulitöiden turvallisuuskoulutukseen ja standardeihin SFS 5900 Tulitöiden paloturvallisuus ja SFS 5991 Katto- ja vedeneristysalan tulitöiden paloturvallisuus.

Suojeluohjeissa korvattavuuden edellytykseksi hyväksytään siis vain SPEK:n hallinnoima tulityökurssi. Muiden kuin SPEK:n kouluttamien ja hyväksymien kouluttajien on turha vaivautua. Ei kelpaa, vaikka pätevyys muuten olisi riittävä.

Mikä tässä nyt sitten jotain rajoittaa?

Jos menee SPEK:n kanssa sukset ristiin, putoat kouluttajaluettelosta ja kouluttaminen loppuu kuin seinään.

SPEK lisäksi laskuttaa kaikesta kurssimateriaalista, joka on pakollisesti jaettava jokaiselle kurssille osallistuvalle. Kurssimateriaalia ei saa hankkia muualta, kuin SPEK:ltä, vaikka sitä olisi saatavilla.

Suojeluohjeiden hyvä tarkoitus luo epäonnistuneen kirjoitusasunsa takia ainakin tulitöiden osalta yhdelle osapuolelle määräävän markkina-aseman.

Lieneekö tarkoitushakuista?

Juurisyy

syyskuu 13, 2016

”Ongelmanratkaisuun kuuluu usein niin sanottu juurisyyn analyysi, jonka avulla selvitetään tapahtuman välittömät syyt sekä tapahtuman syntyyn oleellisesti vaikuttaneet tekijät. Tapahtumien juurisyiden selvittäminen on tärkeää puutteiden korjaamiseksi ja tapahtumien toistumisen estämiseksi.” (www.leaniksi.fi/lean-sanasto/)

Turvallisuus ja Riskienhallinta -lehdessä 4/2016 on Jani Jumppasen hyvä artikkeli juurisyistä:

”Onnettomuuden todellisen juurisyyn löytäminen ja tunnistaminen on kriittisen tärkeää. On kuitenkin yleistä, että ammattilaisetkin sekoittavat välillä sen, mikä on tapahtuman välitön syy ja mikä on juurisyy.

Tapahtuman välitön syy on yleensä näkyvä osa onnettomuutta. Se on viimeinen niitti onnettomuutta edeltävässä tapahtumaketjussa. Välitön syy on usein myös niin häiritsevän selkeä, että se peittää todelliset juurisyyt, jotka ovat syvemmällä olevia taustatekijöitä.

Juurisyyt pääasiassa aina mahdollistavat välittömän syyn esiintymisen. Esimerkkinä voidaan käyttää seuraavaa todellista tapaturmaa.

Työntekijä loukkasi kätensä yrittäessään saada paineilmakäyttöistä pulttipyssyä toimimaan. Työväline oli toiminut huonosti ja hän yritti selvittää, mikä siinä on vikana. Jossain vaiheessa hän piti kiinni työvälineen pyörivästä päästä ja painoi liipasimen pohjaan. Aluksi mitään ei tapahtunut, mutta yllättäen kone heräsi eloon ja alkoi pyöriä vauhdikkaasti. Työntekijän kädessä ollut hansikas jäi kiinni koneen pyörivään osaan, jolloin hänen peukalonsa vääntyi sijoiltaan.

Ensimmäiset syyllistävät kysymykset heräsivät esiin välittömästi, miksi työntekijä piti kiinni pyörivästä osasta ja miksi hän ei ymmärtänyt vaaraa? Koneen temppuilu ja hansikkaan takertuminen kiinni pyörivään osaan olivat onnettomuuden välittömiä syitä, enää oli löydettävä juurisyyt.

Juurisyyt löytyivät lopulta varsin kivuttomasti, kun analysoitiin, miksi työntekijän ylipäätään täytyi pitää kiinni koneesta ja miksi kone temppuili. Taustalta paljastui kaksi merkittävää juurisyytä. Kone jumittui, koska sen koneisto oli likainen. Likaisuus johtui paineilmajärjestelmästä, jossa ei ollut suodattimia poistamaan ilman epäpuhtauksia.

Toinen juurisyy liittyi myös koneen likaisuuteen. Konetta ei ollut puhdistettu ja huollettu, koska sille ei ollut määritelty säännöllistä huolto-ohjelmaa. Nämä kaksi juurisyytä yhdessä johtivat siihen, että kone temppuili, ja kun työntekijä yritti selvittää temppuilun syytä, hän loukkasi kätensä.”

  • Juurisyyanalyysi perustuu loogiseen ja järjestelmälliseen päättelyyn. Useimmiten oleellisin kysymys on miksi.
  • Päättelyketjun avulla päästään kiinni tapahtuman syntymisen välittömiin taustasyihin.
  • Juurisyiden löytymisestä ei ole mitään hyötyä, ellei niitä myös saada tehokkaasti hallintaan. Paras hallintakeino on vaaratekijän poistaminen. Huonoin, että ei tehdä mitään.
  • Syyllisiä ei juurisyyanalyysillä etsitä.

Vastuuvakuutuksen rajoitusehtojen tulkinta

syyskuu 7, 2016

Varsinkin vastuuvakuutuksen kyseessä ollessa vakuutusyhtiö yleensä vääntää vahinkoasian sellaiseen asentoon, että työn kohteena olleelle tai huolenpitovelvollisuuden alaiselle omaisuudelle aiheutettua vahinkoa ei rajoitusehtojen mukaan korvata.

Käytännössä näin tapahtuu usein. Tähän ei pidä kuitenkaan tyytyä. Vakuutuslautakunta on ottanut tämän tyyppisiin asioihin  useammankin kerran kantaa ja ratkaisut eivät ole olleet vakuutusyhtiön tyypillisten näkemysten mukaisia.

VKL 444/13

”Vahingonkorvausvelvollisuuden perustavaan huolimattomuuteen kuuluu, että vahinkoa aiheuttanut ottaa sellaisen riskin vahingon aiheutumisesta, jonka ottamista voidaan pitää vahingonkorvausoikeudellisesti moitittavana. Henkilö voi sinänsä menetellä vahinkoa aiheuttavalla tavalla, mutta jos hänen tuohon menettelyynsä ei voida liittää moitittavuutta, kysymys ei ole vahingonkorvausoikeudellisesti merkityksellisestä huolimattomuudesta, joka perustaisi hänelle velvollisuuden korvata aiheutunut vahinko.”

”Rajoitusehtojen soveltamiseen liittyvä, peruslogiikka huomioon ottaen on suhtauduttava erittäin pidättyvästi sellaisiin tulkintavaihtoehtoihin, joissa vastuuvakuutusturvan poissulkevan rajoitusehdon sovellettavuutta perusteltaisiin juuri niillä samoilla tosiseikoilla, joilla on puolestaan perusteltu moitittavan huolimattomuuden käsillä oloa eli siis vahingonkorvausvelvollisuuden syntymistä.”

VKL 23/07

”Yleisenä vakuutusehtojen arvioinnin lähtökohtana on pidettävä sitä, että rajoitusehtoja tulkitaan suppeasti. Epäselviä vakuutusehtoja on tulkittava laatijansa vahingoksi. Vakuutusehtojen laatijan tarkoituksella ei myöskään ole merkitystä ehtoja tulkittaessa.”

”Vastuuvakuutuksissa on siten ollut perusteltua lähteä siitä, että vieraalle omaisuudelle aiheutettua vahinkoa ei korvata niissäkään tilanteissa, joissa vakuutettu käyttää esimerkiksi laina-, tai vuokrasopimuksen perusteella vierasta omaisuutta kuten omaansa. Ratkaisevaa ei tässä ole se, kuka esineen oikeudellisesti omistaa, vaan se, onko esine sillä tavoin kiinteästi vakuutetun käyttö- ja määräysvallassa, että hänen tulee huolehtia siitä kuten omastaan.”

”Käsiteltävänä ja huolehdittavana olemista koskevilla rajoitusehdoilla on pyritty estämään sellaisten epäselvyystilanteiden syntyminen, joissa tosiasiallisesti omassa käyttö- ja määräysvallassa olevalle omaisuudelle aiheutunutta vahinkoa pyrittäisiin saamaan korvattavaksi vastuuvakuutuksesta. Tällaisten rajoitusehtojen tulkinnan on oltava suppeaa jo lähtien siitä, että rajoitusehtoja on yleisen sopimusoikeudellisen tulkintasäännön mukaan tulkittava suppeasti.”

”Arvioitaessa sitä, millaista omaisuuden hallussapitoa tai käsittelemistä olisi pidettävä korvauspiirin ulkopuolelle rajoitettuna, tarkastelun lähtökohtana on myös pidettävä sitä, miten vakuutusehtoa lukeva [yksityis]henkilö voi ehdon vastuuta rajoittavan merkityssisällön yleiskielenkäytön mukaan ymmärtää. Yksityishenkilöiden toiminnassa aiheutuneissa esinevahingoissa on aiheutumismekanismi huomioon ottaen jo lähes määritelmällisesti kyse siitä, että henkilö käsittelee tai muulla tavoin hallitsee ainakin jonkin aikaa jotakin esinettä, joka vaurioituu tai joka vaurioittaa jotakin toista esinettä. Näin ollen on lähdettävä siitä, että esimerkiksi irtaimen esineen käsittelemisen ja hallussa pitämisen on oltava luonteeltaan satunnaisesta tai hetkellisestä esineen koskettamisesta selvästi poikkeavaa esineeseen kohdistuvan käyttö- ja määräysvallan harjoittamista, jotta ainakaan yksityishenkilö voisi perustellusti mieltää esineelle mahdollisesti aiheutuvan vahingon riskin jäävän korvausturvan piirin ulkopuolelle.”

Kun osoitan kuuta, hullu tuijottaa sormea!

heinäkuu 22, 2016

Vanhastaan on tiedetty, että työtapaturmavakuutuksen muutoksenhakuelimet ovat puolueellisia ja miehitetty vakuutusyhtiöiden väellä, jotka vetävät aina kotiin päin.

Asiakas oli horjahtanut kantaessaan raskasta pöytää ja tässä yhteydessä jalka oli kipeytynyt.

Vakuutusyhtiön, Tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunnan (eli vakuutusyhtiön) ja Vakuutusoikeuden (eli vakuutusyhtiön) mielestä kyseessä ei ole tapaturma, jos yli 200 kiloista taakkaa portaissa kannettaessa horjahtaa ja koko taakan paino kohdistuu tasapainoa hakevaan jalkaan.

Epäloogisesti, muille kantajille samassa yhteydessä aiheutuneet vammat on korvattu normaalisti.

Työtapaturmavakuutuksesta korvataan itse tapaturman lisäksi mm. tapaturman yhteydessä rikkoutuneet silmälasit. Tällaisessa tapauksessa tapaturmaksi katsotaan jo pelkää kivun tunne. Mitään näkyvää vammaa ei tarvita, saati lääkärissä käyntiä.

Tapaturmaksi katsotaan oikeuskäytännössä myös ylivoimainen ponnistus, jossa tahdonalainen hallittu liikesuoritus muuttuu hallitsemattomaksi ja ylivoimaiseksi ulkoapäin tulleen odottamattoman ja äkillisen tekijän vaikutuksesta.

Tällainen tapaturmanomainen ylivoimainen ponnistus on kysymyksessä esimerkiksi silloin, kun nostoliikkeessä esineen tai muun taakan paino yllättäen, ulkoisen tekijän johdosta aiheuttaa kuormituksen lisääntymisen ylittäen normaalin kudosrakenteen kestävyyden.

Työtapaturmakirjan (Finva 2012, s. 60) mukaan tapaturman korvataan mm. ”työliikkeen yhteydessä tapahtunut lihaksen tai jänteen kipeytyminen, joka on tyypillisesti selän kipeytyminen noston tai liikkeen yhteydessä (edellytyksenä on työliike, eikä tapaturma, eli esimerkiksi jalan lipsahdusta tai vastaavaa ei tarvitse sattua).”

Samassa kohdassa, selitetään työliike: ”Työliike on mikä tahansa työssä tehty liike, esimerkiksi kävely työssä, ei vain ns. ruumiillisen työn työliike tai vastaava ”oikea” työnteko.”

Vakuutusyhtiö (kaikissa yllä määritellyissä rooleissaan) lukee lakia kuin piru raamattua ja etsii pienimmätkin porsaanreiät korvausvastuusta päästäkseen. Nyt se on päättänyt, että tapaturma ei ole tapaturma, koska se on päättänyt, että se ei ole tapaturma.

Muutoksenhaku on tuottanut tulokseksi vain normaalin vakuutusyhtiön automaattimantran: ”toimitettu lisäselvitys ei anna aihetta muuttaa aikaisemmin annettua korvauspäätöstä.”

Seuraava käsittelyaste asiassa onkin sitten Korkein Oikeus.

 

Ne tahtoo vänkää vänkää

toukokuu 2, 2016

Vakuutusyhtiön kanssa asiat menevät harvoin niin päin kuin olisi odottanut.

Jos olet hakemassa korvausta vaikka kuinka selvästä asiasta, keksii vakuutusyhtiö yleensä repullisen syitä miksi korvausta ei juuri tässä tapauksessa voida maksaa.

Tällä kertaa halusin vastuuvakuutuksesta päinvastaisen päätöksen. Sellaisen, että vakuutuksenottajalla ei ole korvausvelvollisuutta sattuneessa vahingossa, koska tämä on toiminut huolellisesti ja vahinko on katsottava vahingoittuneen kannalta puhtaaksi tapaturmaksi.

Vastuuvakuutuksen ominaisuuksiin nimittäin kuuluu, että vakuutusyhtiö selvittää vakuutuksenottajan korvausvelvollisuuden silloin kun tälle on esitetty korvausvaatimus huolimattomuudella aiheutetuksi väitetystä vahingosta. Vakuutuksenottajan ei tarvitse itse riidellä korvauksen vaatijan kanssa.

Korvausratkaisua ei tietenkään saanut ihan noin vain. Äkkiseltään luulisi eväämisen olevan vakuutusyhtiön ydintehtävä, mutta tällä kertaa tarvittiinkin melkoinen työmäärä sen saavuttamiseksi, mitä normaalisti ei haluta. Eikä asia ole vieläkään mitenkään ratkaistu.

Näyttääkin lähinnä siltä, että Lähi-Tapiola (nimi kirjoitettu tahallaan oikein) haluaa väen väkisin korvata vahingon, vaikka asiassa on osoitettu toimitun jopa normaalit huolellisuusnormit ylittäen.

Olisi ehkä sittenkin pitänyt vaatia vahinkoa korvattavaksi, niin olisi tämäkin juttu ollut evättynä jo kuukausia sitten. Nyt kaikenlaisia selvityksiä on pyöritelty jo kohta puoli vuotta.

Vakuutusyhtiön takautumis- eli regressioikeus

huhtikuu 6, 2016

Vakuutusyhtiö voi tietyissä tapauksissa saada takautumis- eli regressioikeuden maksamaansa korvaukseen.

Vahingonkorvauslain mukaan vahingon aiheuttajalla voi olla velvollisuus korvata aiheuttamansa vahinko.

Vaikka vahinkoa kärsineen on lähes aina edullisempaa hakea korvausta vakuutuksen perusteella kuin suoraan vahingon aiheuttajalta, ei vahingosta vastuussa oleva vapaudu pääsääntöisesti korvausvastuustaan vakuutusyhtiön suorituksen perusteella.

Vahinkoa kärsineen oikeus korvauksen saamiseen vahingon aiheuttajalta siirtyy korvausmäärään asti vakuutusyhtiölle. Vakuutusyhtiö voi siis periä maksamansa korvauksen vahingon aiheuttajalta.

Vakuutusyhtiön regressioikeuden yleisiä edellytyksiä on, että kolmas henkilö on aiheuttanut vahingon tahallaan tai törkeällä huolimattomuudella tai että tämä on lain mukaan velvollinen suorittamaan korvausta huolimattomuudesta riippumatta (ankara vastuu).

Useissa yleisvaarallista toimintaa koskevissa laeissa on ankaraa vastuuta koskevia säännöksiä.

Vakuutusehdoissa ei saa poiketa Vakuutussopimuslain 75§:n 1 ja 2 momentin säännöksistä kolmannen henkilön vahingoksi, jos kolmas henkilö on yksityishenkilö taikka työntekijä, virkamies tai näihin rinnastettava muu henkilö (Vahingonkorvauslaki 412/1974 3 Luvun 1§).

Kun vahingon aiheuttajana on elinkeinonharjoittaja tai julkisyhteisö, vakuutusyhtiön regressioikeutta voidaan laajentaa ehtomääräyksillä.

Moottoriajoneuvovakuutuksen vakuutusehoissa voidaan regressioikeudesta määrätä siten kuin liikennevakuutuslain 20§:ssä säädetään.

Henkilövakuutuksessa vakuutusyhtiö ei saa regressioikeuden nojalla vaatia kolmannelta henkilöltä muuta kuin sairauden tai tapaturman aiheuttamat kustannukset ja varallisuuden menetykset.

Lähteet:
Rantala, Pentikäinen, Vakuutusoppi
Lehtipuro et al., Vakuutuslainsäädäntö
Antila et al., Vapaaehtoinen henkilövakuutus
http://www.finlex.fi

Uuden lain mukainen tapaturmavakuuttaminen

helmikuu 20, 2016

Työtapaturmavakuutus on edelleen pakollinen kaikille työ- ja virkasuhteisille työntekijöille.

Uutena ryhmänä pakolliseen vakuutukseen tulevat työnantajan taloudessa asuvat työsuhteessa työtä tekevät perheenjäsenet, joille työnantajan tulee huolehtia työtapaturmavakuutus.

Jos yrittäjän kanssa samassa taloudessa asuva perheenjäsen tekee yrityksessä työtä työsuhteessa, hänet on uuden lain mukaan vakuutettava kuten muutkin palkansaajat. Yhdenvertaisuuden vuoksi on perusteltua, että tällaisissa tapauksissa perheenjäseniä kohdellaan kuten muitakin palkkatyötä tekeviä.

Yrittäjien työtapaturmavakuutus on edelleen vapaaehtoinen. Työtapaturma- ja ammattitautilain mukaisen vapaaehtoisen työajan vakuutuksen saaminen edellyttää, että yrittäjällä on YEL-vakuutus otettuna.

Avoimen yhtiön tai kommandiittiyhtiön vastuunalaiset yhtiömiehet eivät enää kuulu pakolliseen vakuutukseen.

Tapaturmavakuutus on pakollinen osakeyhtiön osakkaalle, joka omistaa yksin enintään 30 prosenttia tai yhdessä perheenjäsentensä kanssa enintään 50 prosenttia yhtiön osakepääomasta. Vanhassa tapaturmavakuutuslaissa omistusraja oli kaikissa tilanteissa 50 prosentissa.

Uudessa laissa pakollisen ja vapaaehtoisen vakuuttamisen raja on näin muutettu samaksi kuin YEL-vakuutuksessa. Yrittäjäkäsite on siten yhdenmukaistettu työeläkevakuutuksen kanssa.

Sama raja eläke- ja tapaturmavakuuttamisessa selkeyttää tilannetta. Yrittäjä voi nyt nähdä entistä selkeämmin, missä vapaaehtoisuuden ja pakollisuuden raja kulkee.

Uuden lain mukaan yrittäjän vapaaehtoisen työajan tapaturmavakuutuksen perustana on yrittäjän eläkelain mukainen työansio (YEL työtulo).

Uuden lain mukaan myös alle 18-vuotiaat yrittäjät ja toisaalta yli 68-vuotiaat voivat vakuuttaa itsensä tapaturman varalta. Nuorten kiinnostus yritystoimintaan on kasvanut ja moni yrittäjä haluaa jatkaa yritystoimintaa vielä vanhuuseläkkeelle jäätyäänkin.

Aikaisemmin vakuuttamisvelvollisuuden raja määriteltiin työnantajan kaikilla työntekijöillään yhteensä teettämien työpäivien mukaan. Uudessa laissa työantajan vakuuttamisvelvollisuuden raja määritellään työnantajan maksaman palkkasumman perusteella. Jos työnantaja maksaa kalenterivuodessa palkkoja yhteensä 1200 euroa, pitää työnantajan ottaa työtapaturmavakuutus työntekijöilleen

Tapaturmavakuutuskeskus (TVK) valvoo, että työnantajat täyttävät laissa heille säädetyn vakuuttamisvelvollisuutensa. Uuden lain valvontapykälässä (177§) ei kuitenkaan säädetä tarkemmin siitä miten valvonta käytännössä tulee toteuttaa.

Jos TVK toteaa tutkimuksissaan työnantajan mahdollisen vakuuttamisvelvollisuuden laiminlyönnin, se hakee vakuutusmaksua vastaavan maksun ja laiminlyöntimaksun määräämistä työnantajalle Valtiokonttorilta.

Valtiokonttori ratkaisee onko työnantaja laiminlyönyt vakuuttamisvelvollisuutensa. Jos työnantajan laiminlyönti todetaan, velvoittaa Valtiokonttori työnantajan maksamaan TVK:lle laiminlyöntimaksun ja vakuutusmaksua vastaavan maksun laiminlyönnin ajalta.

Jos vakuuttamattoman työnantajan työntekijälle on sattunut vahinkotapaus, TVK käsittelee vahinkoasian ja suorittaa korvaukset, jos tapaus on korvattava. Työnantaja joutuu maksamamaan korvauskulut 5 000 euroon saakka omavastuuna.

Jos vakuuttamaton työnantaja ei ota vakuutusta TVK:n määräämässä ajassa, TyTAL:n mukaan TVK:n tulee ottaa vakuutus työnantajan nimiin valitsemastaan vakuutusyhtiöstä eli käytännössä TVK pakkovakuuttaa työnantajan.

Lähde: Tapaturmavakuutus -lehti 2/2015

Uusi tapaturmavakuutuslaki

helmikuu 18, 2016

Vuodenvaihteessa tuli voimaan uusi tapaturmavakuutuslaki (Työtapaturma- ja ammattitautilaki TyTAL 459/2015).

Mitään mullistavaa ei sinänsä tapahtunut. Lakisääteisen tapaturmavakuutuksen perusrakenteet säilyvät ennallaan eikä esimerkiksi korvausten tasoon tehty muutoksia.

Lakimuutoksessa oli kyse ennen kaikkea siitä, että tapaturmavakuutuslainsäädäntö saatettiin vastaamaan nykyistä korvaus- ja oikeuskäytäntöä. Vanha laki oli vuodelta 1948.

Uudet, 1.1.2016 jälkeen sattuneet tapaturmat käsitellään uuden lain mukaan, vanhemmat vanhojen, sattumisajankohtana voimassa olleiden lakien perusteella.

Uuden lain mukaisissa tapaturmavakuutuksissa käytetään ammattiluokkina Tilastokeskuksen ammattiluokituksen mukaisia ammattiluokkia. Vakuutusyhtiöt kuitenkin hinnoittelevat ammattiluokkansa, kukin omien maksuperusteidensa mukaisesti.

Vuodenvaihteen uudistuksissa onkin ollut havaittavissa selvä nousu vakuutusmaksuissa verrattuna saman vakuutuksen 2015 maksuihin. Joillakin vakuutuksenottajilla hinnankorotukseksi on tarjottu jopa lähes 400%:n nousua. Ammattiluokkien tarkistuksella ja pienellä neuvottelulla maksunkorotus on onnistuttu pitämään 200% tietämillä.

Näyttää vahvasti siltä, että vakuutusyhtiöt käyttävät tilaisuutta hyväkseen ja rahastavat tapaturmavakuutuksen muutoksella reippaasti omaan taskuun.

Uusi laki sisältää vanhaa yksityiskohtaisemmat säännökset mm. siitä ketkä kuuluvat lakisääteisen tapaturmavakuutuksen piiriin ja ketkä eivät. Laissa on myös säännökset olosuhteista, joissa sattuneet tapaturmat ja ilmenneet ammattitaudit korvataan. Tähän saakka nämä ovat perustuneet lähinnä oikeuskäytäntöön.

Laissa säädetään yksiselitteisesti milloin työtapaturmavakuutus pitää ottaa, ketä pitää vakuuttaa, mitä korvataan ja mitkä ovat korvaukset, miten korvausasioita käsitellään sekä miten vakuutusmaksut määräytyvät. TyTAL:ssa on säännökset mm. siitä, miten esimerkiksi etätyössä, työmatkoilla ja työkomennuksilla ulkomailla sattuneet työtapaturmat ja ammattitaudit tulee korvata.

Merkittävä uudistus on myös käsittelyaikoihin tulevat muutokset. Tavoitteena on, että uusi laki tehostaa ja nopeuttaa korvauskäsittelyä vakuutuslaitoksissa.

Työnantajan on tehtävä vakuutuslaitokselle ilmoitus sattuneesta työtapaturmasta tai ilmenneestä ammattitaudista kymmenen arkipäivän aikana.

Vakuutuslaitoksen on aloitettava korvauskäsittely seitsemän arkipäivän aikana vireilletulosta.

Uutena säännöksenä on, että vakuutuslaitoksen on viipymättä ilmoitettava vahingoittuneelle, että korvausasia on tullut vireille.

Vakuutuslaitoksen on annettava korvauspäätös viivytyksettä ja viimeistään 30 päivän kuluessa siitä, kun se on saanut asian ratkaisemiseksi riittävät selvitykset. Nykyisin tuo aikaraja on kolme kuukautta.

Uuden lain myötä luvattuja parannuksia ovat mm., että korvauskäsittelyn pitäisi olla jatkossa nopeampaa ja että korvausten perusteena käytettävän vuosityöansion määrittely pitäisi olla aikaisempaa selkeämpää. Nähtäväksi jää tapahtuuko vakuutetun kannalta rempseistä lupauksista huolimatta enemmän edistysaskelia vai takapakkia.

Lähteet: http://www.finlex.fi, Tapaturmavakuutus -lehti 2/2015

Melko epäreilua, vai mitä?

tammikuu 4, 2016

Taloussanomat  3.1.2016

Lakisääteiset työttömyysvakuutusmaksut lähes tuplaantuivat vuoden alussa. Työntekijän osuus maksusta on nyt 1,15 prosenttia palkasta ja työnantajan osuus tasan prosentti, kun vuonna 2015 vastaavat luvut olivat 0,65 ja 0,5

Maksuilla rahoitetaan työttömyysturvan ansiosidonnainen osa, ja maksujen reipas korotus johtuu kasvaneista työttömyysmenoista.

Muutos tarkoittaa sitä, että sadattuhannet suomalaiset maksavat yhä kovempaa hintaa etuuksista, joita he eivät voi itse koskaan saada. Ansiosidonnaista työttömyysturvaa saavat nimittäin vain työttömyyskassoihin kuuluvat suomalaiset, mutta lakisääteisiä maksuja myös kaikki ne yli 300000 työntekijää, jotka eivät kassaan kuulu.

Professori Roope Uusitalon mielestä ”järjestelmää ei voi pitää kovin reiluna”.

– Vakuutusmaksuvelvollisuuden ja vakuutusturvan pitäisi olla yhteydessä toisiinsa, Jyväskylän yliopiston kauppakorkeakoulussa työskentelevä Uusitalo toteaa.

Kassat toki osallistuvat itse työttömyysturvan ansiosidonnaisen osan rahoittamiseen keräämillään jäsenmaksuilla, mutta niiden osuus rahoituksesta on vain 5,5 prosenttia. Loput maksaa Työttömyysvakuutusrahasto TVR työnantajilta ja työntekijöiltä keräämillään vakuutusmaksuilla.

Roope Uusitalon mukaan epäkohdan voisi korjata kahdella eri tavalla: joko tekemällä työttömyyskassojen jäsenyydestä pakollista tai työttömyysvakuutusmaksujen maksamisesta vapaaehtoista.

Nämä vaihtoehdot ovat olleet olemassa pitkään, mutta muutoksen tiellä on seisonut ennen kaikkea ammattiyhdistysliike, Uusitalo sanoo. Koska työttömyyskassat ovat perinteisesti olleet ammattiliittojen kyljessä, työttömyysturvajärjestelmä on toiminut tärkeimpänä yksittäisenä kannustimena kuulua liittoon.

– Tällainen vapaaehtoinen järjestelmä on Euroopassa vain Suomessa, Ruotsissa ja Tanskassa, ja näissä maissa ammattiliittojen jäsenmäärät ovat selvästi korkeampia kuin muualla.

Yhä useampi suomalainen on kuitenkin liittynyt liitoista erillään toimiviin kassoihin, joista suurin on Loimaan kassaksi kutsuttu Yleinen työttömyyskassa.

Koko työttömyyskassajärjestelmää on alettu kyseenalaistaa Suomessa yhä enemmän, kirjoittaa sosiaali- ja terveysministeriön neuvotteleva virkamies Sanna Pekkarinen joulukuun Talous- ja yhteiskunta -lehden artikkelissaan.

Sitran vuoden 2015 alussa julkaisemassa keskustelupaperissa Helsingin yliopiston sosiaalipolitiikan professori Heikki Hiilamo, kansanedustaja Elina Lepomäki (kok.), Valtiontalouden tarkastusviraston silloinen pääjohtaja Tuomas Pöysti, Osmo Soininvaara (vihr.) ja VATTin silloinen ylijohtaja Juhana Vartiainen ehdottivat ansiosidonnaisen työttömyysturvan ulottamista myös kassoihin kuulumattomille työntekijöille.

Uudistus rahoitettaisiin ehdotuksen mukaan puolittamalla työttömyysturvan enimmäiskesto. Avaus sai osakseen kritiikkiä niin ay-liikkeeltä, työttömyyskassoilta kuin vasemmistopuolueiltakin, ja Pekkarisen sanoin ”sitä pidettiin jopa hyökkäyksenä ammattiyhdistysliikettä kohtaan”.

SAK:n työelämäasioiden johtaja Saana Siekkinen lähtisikin etsimään parannusta nykytilanteeseen varsin eri suunnalta kuin Sitran keskustelupaperin kirjoittajaryhmä.

– Olemme tietysti valmiita keskustelemaan aiheesta, mutta ennemminkin pitäisi miettiä sitä, miten kaikki työntekijät saataisiin kassojen jäseniksi, Siekkinen sanoo.

Hän uskoo, että lakia olisi tavalla toisella mahdollista muuttaa niin, että kassaan kuulumisesta tulisi pakollista.

– Ei käy kiistäminen, etteikö kassajärjestelmällä olisi ollut merkitystä ay-liikkeen suosiolle. Silti tärkeintä meille on se, että jäädessään työttömäksi kukaan ei joutuisi tyhjän päälle. Kassojen jäsenmaksut eivät ole kohtuuttomia.

Professori Uusitalo puolestaan katsoo, että pakollisuuden sijaan Suomessa voitaisiin siirtyä kohti vapaaehtoisuutta.

Uusitalon ehdottamassa mallissa valtio tarjoaisi nykyiseen tapaan kaikille työttömille perusturvan, ja jokainen voisi halutessaan hankkia itselleen valtion tukeman lisävakuutuksen.

Tästä mallista SAK:lla ja Saana Siekkisellä on selvä näkemys.

– Sitä me emme ainakaan halua.

Työtapaturmat 2016

tammikuu 4, 2016

1.1.2016 alkaen voimaan tulleen työtapaturma- ja ammattitautilain mukaan jokaisesta työtapaturmavahingosta tulee täyttää tapaturmailmoitus. Ilmoitus tulee tehdä 10 arkipäivän kuluessa siitä, kun työntekijä on ilmoittanut esimiehelleen työtapaturmasta.

Työnantajan ei tarvitse tehdä enää sekä vakuutustodistusta että tapaturmailmoitusta, vaan riittää, että työnantaja täyttää tapaturmailmoituksen ja vahingoittunut työntekijä ilmoittaa hoitolaitoksessa työnantajansa ja tapaturmavakuutusyhtiönsä nimen.

Jos työntekijällä ei ole tietoa vakuutusyhtiöstä, voi hoitolaitos tarkistaa sen Tapaturmavakuutuskeskuksen (TVK) ylläpitämästä vakuutusrekisteristä.

Työterveyshuollolla pitäisi myös olla ennestään tieto työnantajan tapaturmavakuutusyhtiöstä. TVK ylläpitää vakuutusrekisteriä niistä työnantajista, joilla on pakollinen vakuutus työntekijöitään varten.

TVK on nettisivuillaan ilmoittanut, että vakuutusrekisteri käynnistyy vuoden alusta ensin sähköpostipalveluna ja helmikuun alusta puhelinpalveluna.

http://www.tvl.fi/fi/Uutiset/vakuutusrekisterista-tietoja-tyonantajien-pakollisista-tyotapaturma–ja-ammattitautivakuutuksista/

Lähde: Pohjolan uutiskirje 31.12.2015

%d bloggers like this: