Iltalehti kertoi taannoin Turkulaisesta Artusta, jolle Traficom on lätkäisemässä parinkymmenen tuhannen euron vakuutusmaksun, jos hän aikoo saada joskus ostamansa moottoripyöränraadon rekisteriin.

Maksu on itse asiassa nimeltään Vakuutusmaksua vastaava maksu, ei varsinaisesti vakuutusmaksu.

Maksu perustuu siihen, että Artun ajoneuvoa ei ole koskaan poistettu rekisteristä tai liikennekäytöstä. Pyöränpalaset olisi pitänyt rekisteröidä ja vakuuttaa 7 päivän kuluessa kaupanteosta.

Jos liikennevakuutusta ei ole otettu ja ajoneuvoa rekisteröity ajoissa, perii Liikennevakuutuskeskus vakuutusmaksua vastaavan maksun siltä ajalta, kun ajoneuvo on ollut vakuuttamaton. Tämän päälle lätkäistään vielä laiminlyöntimaksu liikennevakuutuksen ottamisen laiminlyömisen takia.

Vakuutusmaksua vastaavaa maksua voidaan periä kuluvan kalenterivuoden lisäksi viiden viimeksi kuluneen kalenterivuoden ajalta.

Laiminlyöntimaksu voi maksimissaan olla vakuutusmaksua vastaavan maksun kolminkertainen määrä.

Aikaisemmin, ennen nykyisen liikennevakuutuslain voimaantuloa (1.1.2007), Ajoneuvohallintokeskus (nykyisin siis Traficom) poisti ajoneuvon rekisteristä automaattisesti, jos sitä ei oltu katsastettu kahden peräkkäisen vuosikatsastuksen aikana. Tätä sanottiin käyttämättömyyspoistoksi.

Nykyisin ajoneuvon saa poistettua rekisteristä vain romutustodistuksella tai myymällä sen pois. Muussa tapauksessa se on aina vakuutettava ja rekisteröitävä.

Ajoneuvon voi toki poistaa liikennekäytöstä, jolloin liikennevakuutuksen maksua ja ajoneuvoveroja ei peritä.

Romutustodistuksessa on se huono puoli, että romutuksen jälkeen ajoneuvoa ei enää saa uudestaan rekisteriin.

Käyttämättömyyspoistomenettelyn muistaminen saattaa hämätä raatoajoneuvon ostajaa niin, että vakuuttaminen ja rekisteröinti unohtuu. Varsinkin jos ajoneuvo on enemmän kasa ruosteisia osia kuin liikennekelpoinen kulkuneuvo.

Nykyisin Ajoneuvohallintokeskuksen kaltaisten instanssien toiminta näyttää perustuvan pääasiassa ahneuteen, jolla aikaisemmin kansalaisia palvelemaan tarkoitetulla toiminnalla pyritään keräämään mahdollisimman suuret voitot laitoksen johtajien ”kilpailukykyisiä” palkkoja varten. On siis turha kuvitella, että tällainen laitos jättäisi omatoimisesti perimättä mitään maksua minkä se voi periä. Mielellään tietysti mahdollisimman paljon korotettuna.