Tagged: vakuutusmaksu

Käyttämättömyyspoisto (r.i.p.)

Iltalehti kertoi taannoin Turkulaisesta Artusta, jolle Traficom on lätkäisemässä parinkymmenen tuhannen euron vakuutusmaksun, jos hän aikoo saada joskus ostamansa moottoripyöränraadon rekisteriin.

Maksu on itse asiassa nimeltään Vakuutusmaksua vastaava maksu, ei varsinaisesti vakuutusmaksu.

Maksu perustuu siihen, että Artun ajoneuvoa ei ole koskaan poistettu rekisteristä tai liikennekäytöstä. Pyöränpalaset olisi pitänyt rekisteröidä ja vakuuttaa 7 päivän kuluessa kaupanteosta.

Jos liikennevakuutusta ei ole otettu ja ajoneuvoa rekisteröity ajoissa, perii Liikennevakuutuskeskus vakuutusmaksua vastaavan maksun siltä ajalta, kun ajoneuvo on ollut vakuuttamaton. Tämän päälle lätkäistään vielä laiminlyöntimaksu liikennevakuutuksen ottamisen laiminlyömisen takia.

Vakuutusmaksua vastaavaa maksua voidaan periä kuluvan kalenterivuoden lisäksi viiden viimeksi kuluneen kalenterivuoden ajalta.

Laiminlyöntimaksu voi maksimissaan olla vakuutusmaksua vastaavan maksun kolminkertainen määrä.

Aikaisemmin, ennen nykyisen liikennevakuutuslain voimaantuloa (1.1.2007), Ajoneuvohallintokeskus (nykyisin siis Traficom) poisti ajoneuvon rekisteristä automaattisesti, jos sitä ei oltu katsastettu kahden peräkkäisen vuosikatsastuksen aikana. Tätä sanottiin käyttämättömyyspoistoksi.

Nykyisin ajoneuvon saa poistettua rekisteristä vain romutustodistuksella tai myymällä sen pois. Muussa tapauksessa se on aina vakuutettava ja rekisteröitävä.

Ajoneuvon voi toki poistaa liikennekäytöstä, jolloin liikennevakuutuksen maksua ja ajoneuvoveroja ei peritä.

Romutustodistuksessa on se huono puoli, että romutuksen jälkeen ajoneuvoa ei enää saa uudestaan rekisteriin.

Käyttämättömyyspoistomenettelyn muistaminen saattaa hämätä raatoajoneuvon ostajaa niin, että vakuuttaminen ja rekisteröinti unohtuu. Varsinkin jos ajoneuvo on enemmän kasa ruosteisia osia kuin liikennekelpoinen kulkuneuvo.

Nykyisin Ajoneuvohallintokeskuksen kaltaisten instanssien toiminta näyttää perustuvan pääasiassa ahneuteen, jolla aikaisemmin kansalaisia palvelemaan tarkoitetulla toiminnalla pyritään keräämään mahdollisimman suuret voitot laitoksen johtajien ”kilpailukykyisiä” palkkoja varten. On siis turha kuvitella, että tällainen laitos jättäisi omatoimisesti perimättä mitään maksua minkä se voi periä. Mielellään tietysti mahdollisimman paljon korotettuna.

Työtapaturmavakuutuksen maksuista

Pakollisessa työtapaturmavakuutuksessa vakuutusmaksu perustuu työn määrään ja työn vaarallisuuteen. Työn vaarallisuuden mittarina ovat eri ammattiryhmissä sattuneiden vahinkojen korvauskustannukset. Työn määrää puolestaan on perinteisesti mitattu maksettujen palkkojen määrällä, mutta muitakin mittareita voidaan käyttää.

Vakuutusmaksu voi olla ns. taulustomaksu, eli kunkin ammattiryhmän maksukerroin perustuu ko. ammattiryhmän valtakunnalliseen korvaustilastoon. Taulustomaksu on tyypillinen pienillä työnantajilla, joilla oma vahinkotilasto johtaisi kohtuuttoman suuriin vakuutusmaksjen heilahteluihin. Korvaukset periaatteessa tasataan kaikkien vakuutuksenottajien kesken.

Kun yritys on tarpeeksi suuri, vakuutusmaksun perusteena voidaan käyttää joko kokonaan tai osittain sen omaa vahinkotilastoa. Puhutaan erikoismaksujärjestelmästä.

Erikoismaksujärjestelmän on tarkoitus kannustaa työnantajaa riskienhallintaan ja työsuojeluun. Sitä pienemmäksi vakuutusmaksu muodostuu mitä vähemmän on korvauksia. Toisaalta, maksettuista korvauksista peritään aina osa takaisin maksujärjestelmän yksilöllisyyden mukaan.

Erikoismaksujärjestelmässä voidaan ottaa huomioon vain vakuutuksenottajan ohimenevät korvaukset tai sekä ohimenevät että pysyvät korvaukset. Ohinemeviä korvauksia ovat sairaanhoitokustannukset ja päivärahat sekä kuntoitusraha. Kaikki muut korvaukset ovat pysyviä: esimerkiksi kuolemantapauksen ja pysyvän työkyvyttömyyden johdosta maksettavat korvaukset.

Suurin osa työtapaturmista aiheuttaa pelkästään ohimeneviä korvauksia. Niiden heilahtelu ei yleensä ole tilastollisesti kovin suuri. Pysyvien korvausten heilahtelu puolestaan on suurta, koska niihin johtavia tapaturmia sattuu harvoin, mutta korvaussummat ovat suuria.

Eri vakuutusyhtiöiden maksujärjestelmissä voi olla erilaisia ominaisuuksia sen suhteen miten vahinkotilasto otetaan huomioon vakuutusmaksussa. Erilaisilla katkaisurajoila, herkkyyskertoimilla, painoarvoilla ja maksukatoilla säädellään vahinkotilaston vaikutusta lopullisen vakuutusmaksun laskennassa.

Erikoismaksujärjestelmää harkittaessa on hyvä tarkastella mm.

  1. Kuinka suuren vakuutusmaksun heilahtelun yrityksen kassa kestää (riskinottokyky)
  2. Kuinka suuren vakuutusmaksun heilahtelun päättäjien pää kestää (riskinottohalu)
  3. Missä määrin panostetaan tai halutaan panostaa työsuojeluun
  4. Missä määrin halutaan osallistua korvausten maksuun (esim. pysyvien korvausten)

Vakuutusyhtiöiden on sovellettava maksuperusteita yhdenmukaisesti kaikkiin vakuutuksenottajiinsa. Samoja maksuperusteita on käytettävä kaikissa saman järjestelmän alaisissa vakuutuksissa saman vakuutuskauden aikana. Maksuperusteita saa muuttaa kesken vakuutuskauden vain toteuttamalla muutos kaikkiin vakuutuksiin, joissa tätä maksuperustetta käytetään.

Vakuutusmaksujen hinnoittelu perustuu vapaaseen kilpailuun. Työtapaturma- ja ammattitautilaissa on säädetty vain yleisistä periaatteista, joita vakuutusyhtiöiden on hinnoittelussaan noudatettava. Esimerkiksi, että yhtiöllä on oltava maksuperusteet ja että ne on laadittava niin, että vakuutusmaksut ovat kohtuullisessa suhteessa vakuutuksista aiheutuvien kustannusten pääoma-arvoon.

Lähde: Salo, Työtapaturma ja ammattitautilaki, Finva 2015

Säästi 90 prosenttia!

Keskisuomalainen, 15.8.2015 (lukijan kommentti):

Keskittäminen ei aina ole kannattavin vaihtoehto. Toisinaan tietty vakuutus saattaa olla niin kallis, että se on huomattavasti halvempaa hankkia jostain muualta kuin omasta vakuutusyhtiöstä.

Itselleni kävi näin noin vuosi sitten, kun olin lähdössä Saksaan työharjoitteluun. Työpaikkani, tuikitavallinen toimisto, vaati juridisten muodollisuuksien takia minulta vastuuvakuutusta siltä varalta, jos onnistuisin tuhoamaan jotain työpaikallani.

Omassa vakuutusyhtiössäni ei tällaista vakuutusinstrumenttia ollut. Sen sijaan olisin joutunut hankkimaan jonkun tarpeettoman laajan matkatavaravakuutuksen, jolle olisikin sitten kertynyt hintaa melkein 300 euroa. Tuntui vähän nihkeältä maksaa 300 siitä, että saa tehdä töitä.

Lähdinkin kyselemään tarjouksia muista vakuutusyhtiöistä. Yhdessä sanottiin, ettei meillä tällaista tuotetta ole. Toisessa sama juttu. Selvä, sitten eteenpäin.

Kolmannessa paikassa vastuuvakuutus olisi löytynyt! Ja vieläpä kohtuuhintaan. Mutta ongelma: tämä ei kuulu normaaliin tuotevalikoimaamme, etkä taida olla meidän asiakkaamme? Haluisitko keskittää meille kotivakuutuksesi ja vaihtaa pankkia? Josko ei tällä kertaa.

Olin jo asiasta tuskastuneena melkein aikeissa soittaa saksalaiseen vakuutusyhtiöön, josko siellä ei nirsoiltaisi. Mutta sitten viime yrittämällä tärppäsi! Suomalainen vakuutusyhtiö suostui myymään minulle vakuutuksen noin 30 eurolla. Säästöä kertyi ainakin 240 euroa.

Kannattaa siis kysellä tarjouksia.

”Otamme asiakkaan rahat ja pidämme ne”

Taloussanomat on osunut naulan kantaan artikkelissaan 2.4.2015. Tässä koko juttu:

”Vakuu­tus­yh­tiöt syyt­tävät hintojen noususta esimer­kiksi myrs­kyjä, moni­mut­kaista elekt­ro­niikkaa ja vesi­va­hin­kojen yleis­ty­mistä.

Va­kuu­tus­ten hin­nat ovat nous­seet tä­nä vuon­na. Tä­mä kos­kee se­kä asu­mi­sen va­kuu­tuk­sia et­tä sai­rau­den va­ral­le va­kuut­ta­mis­ta.

Sa­maan ai­kaan va­kuu­tus­yh­tiöt tun­tu­vat vain ta­ko­van hy­vää tu­los­ta. Yh­tiöil­lä on hinn­an­nou­sul­le luon­nol­li­ses­ti pe­rus­tei­ta, esi­mer­kik­si vii­me ai­koi­na sat­tu­neet an­ka­rat myrs­kyt ja yk­si­tyi­sen ter­vey­den­hoi­don kus­tan­nus­ten kas­vu.

Yk­si se­li­tys hen­ki­lö­va­kuu­tus­ten kal­lis­tu­mi­sel­le on se, et­tä pa­ri vuot­ta sit­ten vah­vis­te­tun lain mu­kaan su­ku­puol­ta ei enää saa ot­taa huo­mioon va­kuu­tus­ris­kien hin­noit­te­lus­sa.

Esi­mer­kik­si nais­ten ta­pa­tur­ma­va­kuu­tus­ten hin­nat oli­vat ai­em­min hal­vem­pia kuin mies­ten, joi­den ta­pa­tur­ma­ris­kit ovat suu­rem­mat.

Ko­ti kul­lan kal­lis?

Ko­ti­va­kuu­tus­ten hin­nat ovat nous­seet vii­me vuo­si­na ta­sai­ses­ti. Pe­rus­teet ovat vaih­del­leet ra­ken­nus­ma­te­ri­aa­lien hin­to­jen nou­sus­ta ve­si­va­hin­ko­jen yleis­ty­mi­seen.

Esi­mer­kik­si va­kuu­tus­yh­tiö If ker­toi asiak­kail­leen ko­rot­ta­neen­sa ko­ti­va­kuu­tus­ten va­kuu­tus­mak­su­ja ku­lu­van vuo­den alus­ta läh­tien. Ra­ken­nus­ten va­kuu­tus­mak­su­ja nos­tet­tiin kes­ki­mää­rin 3,6 pro­sent­tia.

Täy­des­tä hin­nas­ta va­kuu­tet­tu­jen ir­tai­mis­to­jen mak­sut nou­se­vat kes­ki­mää­rin 3,5 pro­sent­tia. Mi­kä­li nä­mä on va­kuu­tet­tu enim­mäis­kor­vaus­mää­räs­tä, voi­vat mak­sut nous­ta enin­tään 15 pro­sent­tia.

Myös Poh­jo­las­sa ra­ken­nuk­sia kos­ke­vien ko­ti­va­kuu­tus­ten mak­su­ja nos­tet­tiin enin­tään kol­me pro­sent­tia.

Nos­to­ja pe­rus­tel­laan kor­vaus­me­no­jen kas­vul­la, ku­ten li­sään­ty­vil­lä vuo­to­va­hin­goil­la, joi­ta kas­vat­taa ra­ken­nus­kan­nan ikään­ty­mi­nen.

Va­kuu­tus­yh­tiöi­den mu­kaan myös yhä mo­ni­mut­kai­sem­pi ja kal­liim­pi ko­di­ne­lekt­ro­niik­ka kas­vat­taa ko­ti­va­kuu­tus­ten kor­vaus­me­no­ja.

– Suo­ma­lai­siin ko­ti­ta­louk­siin os­te­taan ene­ne­väs­sä mää­rin ai­ka kal­lii­ta­kin lait­tei­ta, ja kun ne me­ne­vät rik­ki, ne pää­ty­vät sit­ten mei­dän kor­vaus­pöy­däl­le, to­te­aa Ifin omai­suus­va­kuu­tus­ten joh­ta­ja Mi­ka Vii­pu­ri Ta­lous­sa­no­mil­le.

Tä­tä var­ten on ke­hi­tet­ty ikä­vä­hen­nyk­set. Va­hin­goit­tu­neen omai­suu­den ikä vai­kut­taa kor­vauk­sen mää­rään.

– Ikä­vä­hen­nys­tau­lu­kot ovat tar­ken­tu­neet, ja var­sin­kin viih­de-elekt­ro­nii­kan ja tie­to­ko­nei­den ikä­vä­hen­nys­p­ro­sen­tit ovat vii­me ai­koi­na nous­seet, ar­vioi Fi­nen va­kuu­tus- ja ra­hoi­tus­neu­von­nan va­kuu­tus­a­sian­tun­ti­ja Han­na Sa­lo.

Hä­nen mu­kaan­sa sa­ma kos­kee myös esi­mer­kik­si ko­din­ko­nei­ta ja har­ras­tus­vä­li­nei­tä.

Va­kuu­tus­nik­ka­rit ovat toi­saal­ta ai­na ol­leet hy­viä hyö­dyn­tä­mään tek­nii­kan uu­sim­pia vir­tauk­sia. 1960-lu­vun alus­sa va­kuu­tus­yh­tiö Tur­va tar­jo­si erik­seen jo­pa te­le­vi­sio­va­kuu­tus­ta sil­loi­sen uu­tuu­den va­kuut­ta­mi­seen.

Ny­kyi­sen elekt­ro­niik­ka­liik­keet tar­joa­vat sa­maan tar­koi­tuk­seen eri­lai­sia tuo­te­tur­va­va­kuu­tuk­sia.

Ter­veys mak­saa

Sai­rau­den va­ral­le ote­tut eri­lai­set yk­si­tyi­set ter­veys­va­kuu­tuk­set ovat kal­lis­tu­neet vii­me vuo­si­na sel­väs­ti. Va­kuu­tus­ten suo­sio on ol­lut sa­maan ai­kaan kas­vus­sa.

Poh­jo­la Va­kuu­tuk­ses­sa ker­ro­taan, et­tä tuot­tei­den hin­noit­te­lua tar­kis­tet­tiin vii­mek­si vuo­den alus­sa.

Poh­jo­lan ter­veys­va­kuu­tus­ten hin­nat nou­si­vat enin­tään 10 pro­sent­tia ja hoi­to­ku­lu­va­kuu­tus­ten enin­tään 12 pro­sent­tia. Yli 47-vuo­tiai­den ta­pa­tur­ma­va­kuu­tuk­sis­sa nou­su on yli 8 pro­sent­tia.

Yk­si­kön pääl­li­kön Ve­sa Rii­hi­mäen mu­kaan tä­mä joh­tuu uu­sis­ta ris­kiar­viois­ta ja kor­vaus­me­no­jen kas­vus­ta.

– Sai­raus­ku­lu­jen va­kuut­ta­mi­seen vai­kut­taa se, kuin­ka pal­jon yk­si­tyi­siä ter­veys­pal­ve­lu­ja käy­te­tään. Yk­si­tyi­ses­sä ter­vey­den­huol­los­sa va­kuu­tus­yh­tiön vas­tuu­o­suus on suu­rem­pi kuin jul­ki­sel­la, Rii­hi­mä­ki sa­noo.

Myös väes­tön ikään­ty­mi­nen vai­kut­taa, vaik­ka­kin uu­sis­sa so­pi­muk­sis­sa ikä ote­taan hin­noit­te­lus­sa jo läh­tö­koh­tai­ses­ti ja so­pi­muk­sen ai­ka­na­kin huo­mioon. Yli­pään­sä va­kuu­tus­ten hin­noit­te­lu on en­tis­tä yk­si­löl­li­sem­pää.

Poh­jo­la Va­kuu­tus tar­jo­aa asiak­kail­leen ter­veys­va­kuu­tuk­sia ny­kyi­sin ai­na sa­taan vuo­teen saak­ka.

– Iäk­käät ovat ot­ta­neet tar­jon­nan po­si­tii­vi­ses­ti vas­taan. Jos tur­va on laa­ja, saat­taa va­kuu­tus ol­la to­sin kal­lis­kin, Rii­hi­mä­ki to­te­aa.

Pää­sään­töi­ses­ti kat­ta­vam­pia tur­via ote­taan enem­män lap­sil­le kuin van­hem­mal­le väes­töl­le. Jo puo­lel­la suo­ma­lai­sis­ta lap­si­per­heis­tä on yk­si­tyi­nen ter­veys­va­kuu­tus.”

Onhan se tiedetty tosiasia, että vakuutusyhtiöt vedättävät molemmista päistä. Hyvä, että asia on laajemminkin huomattu. Mitä laajemmassa määrin alamme kilpailuttamaan vakuutuksiamme sitä pikemmin vakuutusyhtiöt huomaavat, että joka välistä ei voi vedättää. Myös ulkomainen kilpailu olisi poikaa.

Armollinen Fennia

Sähköpostiin kolahti pari päivää sitten Fennian ajankohtaistiedote.

Yhtiö on päättänyt periä viisi kymppiä sakkoa, jos asiakas erehtyy päättämään vakuutuksensa kesken vakuutuskauden.

Yritysturvan päättyessä  kesken vakuutuskauden,
perimme automaattisesti 50 euron käsittelymaksun.
Summa vähennetään palautettavasta vakuutusmaksusta.

Mikäli palautus on pienempi kuin 50 euroa, emme
peri puuttuvaa erotusta.

Laskuun tulee liiteteksti:
”Pyynnöstänne olemme päättäneet vakuutussopimuksenne.
Palautettavasta vakuutusmaksusta olemme vähentäneet
vakuutussopimuslain 45 §:n ja vakuutusehtojemme kohdan 4.5.
mukaisen käsittelymaksun 50,00 euroa.”

Fennia on kuitenkin lähes paavillisessa armollisuudessaan päättänyt, ettei asiakkaan sentään tarvitse maksaa, jos vakuutusmaksun palautus sattuu jäämään pienemmäksi kuin 50€.

Onhan se ymmärrettävää, että köyhän vakuutusyhtiön on edes jostain revittävä vähän tulosta viivan alle. Vai onko?

Iloista vakuutusmaksun maksajaa Fennia rakastaa.