Category: vakuutus

Ajoneuvojen lunastuksesta

Jos moottoriajoneuvo menee lunastukseen, tarjoaa vahinkotarkastaja yleensä ensimmäisenä naurettavan ja itkettävän välillä olevaa korvaussummaa. Usein se sellaiseksi myöskin jää.

Lunastushintana käytetään ajoneuvon käypää arvoa, eli markkinahintaa. Vakuutusehtojen mukaan esim: 

”Käypä arvo on se käteishinta, joka lunastettavasta vakuutuksen kohteesta olisi vahinkohetkenmarkkinatilanteessa saatu myytäessä se tarkoituksenmukaisella tavalla ennen vahinkoa. Käyvällä arvolla ei tarkoiteta autoliikkeiden myyntihintaa eikä vaihtohyvitysarvoa.” (Fennia)

”Käypä hinta on se käteishinta, joka vahinkohetken markkinatilanteessa ajoneuvosta tai sen varusteista – ottaen huomioon niiden kunto – on yleisesti saatavissa, kun niitä pidetään myytävänä tarkoituksenmukaisella tavalla.” (If)

Vakuutusehdot jättävätkin vahnkotarkastajalle harvinaisen venyvät raamit luovaan vahinkoajoneuvojen ostoon.

Tyypillisesti lunastettavaa ajoneuvoa verrataan esim. Nettiautossa tai autoliikkeissä myynnissä oleviin samanlaisiin ajoneuvoihin. Sattumalta ja vahngossa vahinkotarkastaja löytää aina verrokkiajoneuvoksi enemmän ajetun, vähemmän varustellun, pienempi moottorisen tai mitä tahansa hilatakseen lunastushintaa mahdollisimman alas.

Sen lisäksi, että tarkastaja etsii halvimman edes vähän sinne päin olevan kotteron, löytynyt pyyntihnta ei tokikaan ole lopullinen lunastustarjous. Ajoneuvon myyntihinnasta vähennetään vielä autoliikkeen katteen osuus, korkokulut, liikkeen vuokra- ja henkilöstökuluista, takuusta, tinkimisvarasta, jne. aiheutuviksi väitetyt osuudet.

Tarkastajan yksisilmäinen näkemys on, että ajoneuvo ei missään tapauksessa voi maksaa samaa yksityisellä myyjällä, kuin vaikka autoliikkeessä. Lunastustilanteessa olet aina yksityinen myyjä, vaikka kyse olisi yritysajoneuvostakin. Tällä varjolla hintaa voidaan taas hilata alaspäin.

Itse vieroksun sellaista ajatusta, että käytetyn tavaran pyyntihinta pitäisi automaattisesti olla alhaisempikaikkialla muualla kun kaupassa.

Lunastustilanteessa et tule saamaan sellaista korvausta, millä pystyisit ostamaan itellesi vastaavan ajoneuvon vahingoittuneen tilalle, vaan sellaisen korvauksen, jonka saattaisi saada myydessään ajoneuvoa pakon edessä ketkuimmalle kehä kolmosen jopparille.

Vielä enemmän kuin se, että olisi tse ajanut ajoneuvonsa lunastuskuntoon harmittaa se, kun joku muu on aiheuttanut lunatuksen (liikennevahinko).

Onneksi tähän ongelmaan löytyy ainakin osittanen ratkaisu. Ja joudut siitä kyllä maksamaan. Ratkasu on lunastusturva, autovakuutukseen (kasko) saatava lisäturva, josta korvataan tietyin ehdoin uusi vastaava ajoneuvo. Tai jos uusarvolunastuksen ehdot eivät täyty, korvataan tyypillisesti ajoneuvon käypä arvo +30% (ei välttämättä kaikilla vakuutusyhtiöillä samanlainen). Tällä päästään lunastustilanteessa kenties lähelle vastaavan ajoneuvon hintaa. Kaskon lunastusturva toimii niin kaskosta kun vastapuolen liikennevakuutuksestakin korvattaviin ajoneuvoihin.

Regressi eli takautumisoikeus

Vahingon aiheuttaneella voi vahingonkorvauslain mukaan olla velvollisuus korvata aiheuttamansa vahinko. 

Korvausvelvollisuus on sidoksissa tuottamuksen laatuun, joka voi olla lievää, törkeää tai niiden väliin jäävää lievää vakavampaa, mutta ei kuitenkaan vielä törkeää tuottamusta. Törkeää tuottamustakin vakavampaa on tahallinen teko.

Jos joku on aiheuttanut toiselle vahingon tahallaan tai törkeällä huolimattomuudella tai on muuten lain mukaan korvausvelvollinen huolimattomuuden tasosta riippumatta (ankara vastuu), voi vakuutusyhtiö hakea vahingon kärsijälle maksamansa korvauksen takaisin vahingon aiheuttajalta.

Ankaran vastuun määräyksiä löytyy mm. Liikennevakuutuslaista, Raideliikennevastuulaista, Ilmailulaista, Sähköturvallisuuslaista ja Ydinvastuulaista. Ankaraa vastuuta saattaa esiintyä lisäksi kaivostoiminnassa, terveyden- ja sairaanhoidossa, ympäristövastussa, tuotevastuussa, jne.

Vahingon kärsijän on useimmiten edullisinta hakea korvausta vahingon aiheuttajan vakuutuksesta, mutta vakuutuksesta maksettu korvaus ei kuitenkaan vapauta aiheuttajaa korvausvastuusta yllä mainituissa tapauksissa.

Vakuutusehdoissa on yleensä pykälä, jonka mukaan oikeus korvauksen hakemiseen vahingon aiheuttajalta siirtyy korvauksen saajalta vakutusyhtiölle vakuutusyhtiön maksaman korvauksen määrään saakka.

Toisaalta vahingon aiheuttaja voi vedota vakuutusyhtiötä kohtaan kaikkiin samoihin seikkoihin, joihin hän voi vedota vahingon kärsijääkin kohtaan, esim. tämän myötävaikutukseen, korvausvastuun jakautumiseen tai korvauksen sovitteluun, jne.

Henkilövakuutuksessa vakuutusythtiö ei saa takautumisoikeuden perusteella vaatia kolmannelta osapuolelta muuta kuin korvaamansa tapaturman tai sairauden aiheuttamat kustannukset (hoitokulut) ja varallisuuden menetykset (ansionmenetys). Pysyvän haitan tai kuoleman johdosta maksettuja korvauksia ei saa periä takaisin.

Liikennevakuutuslaissa on kuvattu sitä, minkä asteista moitittavaa menettelyä moottoriajoneuvon omistajalta, kuljettajalta, matkustajalta tai muilta laissa mainituilta tahoilta vaaditaan, jotta vakuutusyhtiö voisi periä maksamansa korvauksen takaisin.

Vakuutussopimuslain takautumisoikeutta koskevat säännökset ovat pakottavia vahingon aiheuttaneen hyväksi, jos tämä on yksityishenkilö, työntekijä, virkamies tai näihin rinnastettava muu henkilö. Muiden vahingon aiheuttajien kohdalla takautumisoikeus voidaan sopia lakia laajemmaksikin.

Lähteet:

af Hällström, Ijäs, Vastuuvakuutus, Finva 2010

Luukkonen et.al., Vakuutuslainsäädäntö, Finva 2019

Rantala, Kivisaari, Vakuutusoppi, Finva 2016

Koronavirus ja epidemiavakuutus

Fennia (https://www.fennia.fi/fi/artikkeli/koronaviruksen-aiheuttamat-tilanteet-ja-fennian-matkavakuutus/1351246694967#yr-asiakkaat):

Epidemiavakuutus siis korvaa kuluja, jos ravintolassa on taudin ilmenemisen vuoksi tehtävä esimerkiksi perusteellinen siivous tai remontti, jotta taudin leviäminen estetään. Korvauksen edellytyksenä on, että kustannukset ovat suoranainen seuraus viranomaisen antamasta pakottavasta kirjallisesta määräyksestä, jolla rajoitetaan Tartuntatautilain (1227/2016) perusteella tarttuvien tautien leviämistä ja tämän johdosta vakuutuksenottajan toimintaa (esim. toimitilojen käyttökielto), ja joka koskee vakuutuskirjassa mainittua kiinteää vakuutuspaikassa sijaitsevaa rakennusta tai toimitilaa.

Epidemiavakuutus ei sen sijaan kata liiketoiminnan keskeytymistä, joka aiheutuu viranomaisten päätöksistä minimoida tautien leviämistä yleisötilaisuuksia rajoittamalla, julkisia tiloja sulkemalla tai epidemia-alueita koskevilla matkustusrajoituksilla. Vakuutus ei myöskään kata sairastuneen, altistuneen ja perustellusti altistuneeksi epäillyn työntekijän kotikaranteenin aiheuttamaa vakuutuksenottajan liiketoiminnan keskeytymistä.

If (https://www.if.fi/yritysasiakkaat/ota-yhteytta/ajankohtaista/koronavirus-keskeytysvakuutus):

Elintarvikkeita käsittelevän yrityksen keskeytysvakuutusta voidaan laajentaa kattamaan myös erilaisia elintarvikkeisiin liittyvä epidemiavahinkoja. Epidemiakeskeytyksen osalta korvattavuus edellyttää tartunta- tai eläintaudin toteamista vakuutuksenottajan toiminnassa ja toimipaikassa ja sen perusteella annettavaa viranomaismääräystä vakuutetun toiminnan keskeyttämiseksi.

Yleistasoinen määräys kieltää esimerkiksi ravintolatoiminta koko maassa tai tietyllä alueella ei ole epidemiakeskeytyksestä korvattava tapahtuma. Myöskään liiketoiminnan häiriöt henkilökunnan sairastumisen, karanteeniin asettamisen tai asiakasmäärien vähenemisen myötä eivät mahdollista epidemiakeskeytyksen käyttämistä.

Lähitapiola (https://www.lahitapiola.fi/tietoa-lahitapiolasta/uutishuone/uutiset-ja-tiedotteet/uutiset/uutinen/1509563282398):

Epidemiavakuutus on tarkoitettu ravitsemustoimintaan ja elintarvikeliiketoimintaan kattamaan vahinkoja, jossa tartunta- tai eläintautilain perusteella terveydensuojeluviranomainen määrää tilat tarkastettavaksi ja puhdistettavaksi. Ainoastaan siinä tapauksessa, jos viranomainen antaa kirjallisen määräyksen vakuutuksenottajalle keskeyttää tai rajoittaa tämän omaa liiketoimintaa toimitilassa havaitun koronaviruksen takia, epidemiakeskeytysvakuutus korvaisi vahingon. Tässä tilanteessa korvausta maksettaisiin tilojen puhdistamisen ja desinfioinnin ajalta ja näiden toimien jälkeisen liiketoiminnan uudelleen käynnistämisen ajalta. Kiellon olisi siis kohdistuttava juuri vakuutuksenottajan vakuutuspaikassa harjoittamaan liiketoimintaan ja sen olisi perustuttava nimenomaan vakuutuspaikassa todettuun virukseen.

Pohjantähti: Ei löydy tarkempaa tietoa.

Pohjola (https://www.op.fi/yleiset/koronan-vaikutukset-op-ryhman-palveluihin/koronavirus-ja-yrityksen-vakuutukset):

Korvattavuuden edellytyksenä on, että Suomen viranomainen on antanut tartuntatautilakiin perustuvan velvoittavan ja välittömästi vakuutettuun liiketoimintaan liittyvän määräyksen tartuntatautien vastustamiseksi.

Esimerkki vakuutusehtojen mukaisesta tiettyyn liiketoimintaan kohdistuvasta viranomaismääräyksestä:

Viranomainen määrää tietyn liiketilan suljettavaksi tai kieltää tietyn tilaisuuden järjestämisen tartuntatautilain perusteella viruksen leviämisen estämiseksi.

Määräyksen antava Suomen viranomainen voi olla esimerkiksi Aluehallintovirasto.

Turva (https://www.turva.fi/yritysasiakkaat/sisaltosivuja/keskeytysvakuutus-ja-koronavirus):

Elintarvikkeita käsittelevä yritys voi laajentaa keskeytysturvaansa epidemiavakuutuksella. Epidemiavakuutus kattaa vahinkoja, jossa terveydensuojeluviranomainen määrää tartunta- tai eläintautilain perusteella vakuutuksenottajan toiminnan keskeyttämisestä vakuutuksenottajan vakuutuspaikassa. Epidemiavakuutus ei siten korvaa liiketoiminnan keskeytymistä, joka on seurasta yleisestä karanteenista tai liikkumiskiellosta.

Epidemia

Iltalehti kertoi 18.3.2020, miten Sensuroimaton Päivärinta -ohjelmassa oli luettu ”hätääntyneen ravintoloitsijan viesti”.

Viestissään hätääntynyt ravintoloitsija oli kirjoittanut:

”Tukipaketit eivät tavoita pienyrittäjää. Asiakkaat katoavat ravintoloista. Mitä minä voin tehdä muuta kuin yrittää saada koronatartunnan ja sitä kautta yrittää saada joko epidemiavakuutuksesta tai Kelan karanteenikorvauksesta jonkinlaista rahaa?”

Joku puolestaan oli soittanut vakuutusyhtiöön, kun vakuutuspapereissa oli lukenut ”epidemia”. Vakuutusyhtiöstä oli kuulemma sanottu että ”putiikki kiinni vain ja vakuutus maksaa”.

Valitettavasti epidemiavakuutus ei toimi näin.

Epidemiavakuutus korvaa liiketoiminnan keskeytymiseen, joka on suoranainen seuraus Suomen terveydensuojeluviranomaisen antamasta velvoittavasta kirjallisesta määräyksestä tartunta ja eläintautien vastustamiseksi.

Jotta epidemiavakuutuksesta saisi korvauksia, pitää

  • olla todettu tartunta- tai eläintauti vakuutuksenottajan toimipaikassa
  • olla kirjallinen määräys
  • joka tulee Suomen terveydensuojeluviranomaiselta
  • joka perustuu tartuntatauti- tai eläintautilakiin
  • joka koskee nimettyä vakuutuksenottajan toimipaikkaa
  • jolla rajoitetaan vakuutuksenottajan toimintaa mainitussa toimipaikassa

Toiminnan rajoittamisella tarkoitetaan esimerkiksi toimitilojen osittaista tai täydellistä käyttökieltoa, johon liittyy normaalista puhtaanapidosta poikkeava, tehostettu tilojen ja laitteiden desinfiointi ja/tai saastuneiksi todettujen tuotteiden hävittäminen.

Koronavirus katsottanee vakuutusehtojen tarkoittamaksi tartuntataudiksi, mutta liiketoiminnan häiriöt, jotka johtuvat henkilökunnan sairastumisesta tai karanteeniin asettamiseseta tai asiakasmäärien vähenemisestä eivät mahdollista keskeytysvakuutuksen käyttämistä.

Jos kuitenkin kävisi niin, että viranomainen antaisi kirjallisen määräyksen vakuutuksenottajalle keskeyttää tai rajoittaa tämän omaa liiketoimintaa koronaviruksen takia, tällöin epidemiakeskeytysvakuutuksesta voisi hakea (ja ehkä saadakin) korvausta.

Lähteet:
Pellikka et.al., Omaisuuden vakuuttaminen, Finva, 2011
https://www.if.fi
https://www.lahitapiola.fi/
Vakuutusehdot: If, Lähitapiola, Pohjola

Käyttämättömyyspoisto (r.i.p.)

Iltalehti kertoi taannoin Turkulaisesta Artusta, jolle Traficom on lätkäisemässä parinkymmenen tuhannen euron vakuutusmaksun, jos hän aikoo saada joskus ostamansa moottoripyöränraadon rekisteriin.

Maksu on itse asiassa nimeltään Vakuutusmaksua vastaava maksu, ei varsinaisesti vakuutusmaksu.

Maksu perustuu siihen, että Artun ajoneuvoa ei ole koskaan poistettu rekisteristä tai liikennekäytöstä. Pyöränpalaset olisi pitänyt rekisteröidä ja vakuuttaa 7 päivän kuluessa kaupanteosta.

Jos liikennevakuutusta ei ole otettu ja ajoneuvoa rekisteröity ajoissa, perii Liikennevakuutuskeskus vakuutusmaksua vastaavan maksun siltä ajalta, kun ajoneuvo on ollut vakuuttamaton. Tämän päälle lätkäistään vielä laiminlyöntimaksu liikennevakuutuksen ottamisen laiminlyömisen takia.

Vakuutusmaksua vastaavaa maksua voidaan periä kuluvan kalenterivuoden lisäksi viiden viimeksi kuluneen kalenterivuoden ajalta.

Laiminlyöntimaksu voi maksimissaan olla vakuutusmaksua vastaavan maksun kolminkertainen määrä.

Aikaisemmin, ennen nykyisen liikennevakuutuslain voimaantuloa (1.1.2007), Ajoneuvohallintokeskus (nykyisin siis Traficom) poisti ajoneuvon rekisteristä automaattisesti, jos sitä ei oltu katsastettu kahden peräkkäisen vuosikatsastuksen aikana. Tätä sanottiin käyttämättömyyspoistoksi.

Nykyisin ajoneuvon saa poistettua rekisteristä vain romutustodistuksella tai myymällä sen pois. Muussa tapauksessa se on aina vakuutettava ja rekisteröitävä.

Ajoneuvon voi toki poistaa liikennekäytöstä, jolloin liikennevakuutuksen maksua ja ajoneuvoveroja ei peritä.

Romutustodistuksessa on se huono puoli, että romutuksen jälkeen ajoneuvoa ei enää saa uudestaan rekisteriin.

Käyttämättömyyspoistomenettelyn muistaminen saattaa hämätä raatoajoneuvon ostajaa niin, että vakuuttaminen ja rekisteröinti unohtuu. Varsinkin jos ajoneuvo on enemmän kasa ruosteisia osia kuin liikennekelpoinen kulkuneuvo.

Nykyisin Ajoneuvohallintokeskuksen kaltaisten instanssien toiminta näyttää perustuvan pääasiassa ahneuteen, jolla aikaisemmin kansalaisia palvelemaan tarkoitetulla toiminnalla pyritään keräämään mahdollisimman suuret voitot laitoksen johtajien ”kilpailukykyisiä” palkkoja varten. On siis turha kuvitella, että tällainen laitos jättäisi omatoimisesti perimättä mitään maksua minkä se voi periä. Mielellään tietysti mahdollisimman paljon korotettuna.

Osoittelua

Tietooni on syksyn aikana tullut muutamia vahinkotapausta, joissa vakuutusyhtiö on katsonut, että vakuutettu on itse aiheuttanut vahingon joko tahallaan tai törkeällä tuottamuksella ja evännyt korvauksen tai vähentänyt sitä.

Vakuutussopimuslain 30§:ssä todetaan, että vakuutusyhtiö on vastuusta vapaa vakuutettua kohtaan, joka on tahallisesti aiheuttanut vakuutustapahtuman. Saman pykälän toisessa momentissa sanotaan lisäksi, että jos vakuutettu on aiheuttanut vakuutustapahtuman törkeästä huolimattomuudesta, voidaan hänelle tulevaa korvausta alentaa tai se evätä.

Poliisikin oli tutkinut näitä tapauksia ja yksi oli edennyt syyttäjälle saakka. Syyttäjä oli kuitenkin tehnyt syyttämättäjättämispäätöksen, koska rikoksesta epäiltyjen osalta ei ollut todennäköisiä syitä syyllisyyden tueksi. Poliisikaan ei ollut löytänyt sellaista rangaistavaa tekoa, johon vakuutusyhtiö vetosi, eikä määrännyt siitä sakkorangaistusta saati vienyt asiaa syyttäjälle.

Vakuutusyhtiöt ovat siis evänneet tai vähentäneet korvauksia sellaisilla itse keksimillään päätelmillä, joita ei ole voitu viranomaistutkinnassa todentaa.

Vakuutuslautakunta on lausunnoissaan järjestelmälisesti ottanut kannan, jonka mukaan korvausta ei voida evätä, jos vakuutusyhtiö ei pysty kiistattomasti osoittamaan eväysperusteen olemassaoloa. Vakuutusyhtiön näkemys ei ole kiistaton osoitus jonkin asian laidasta, vaan edellytetään konkreettisia todisteita.

VKL 7/98

Lautakunta toteaa, että vakuutusyhtiön vedotessa johonkin korvausvastuun poistavaan seikkaan yhtiöllä on todistustaakka kyseisen seikan olemassaolosta. Tässä tapauksessa tulipalon syttymissyy on jäänyt avoimeksi. Koska vakuutusyhtiö ei ole voinut kiistattomasti osoittaa, että vakuutuksenottaja on aiheuttanut vahinkotapahtuman tahallisesti tai törkeällä huolimattomuudella taikka ollessaan alkoholin tai muun huumaavan aineen vaikutuksen alaisena niin, että tämä seikka on oleellisesti vaikuttanut vahingon syntyyn tai määrään, lautakunta katsoo, että vakuutusyhtiön tulee suorittaa korvaus kotivakuutuksen perusteella.

VKL 379/09

Toimitetun selvityksen perusteella lautakunta toteaa, että vakuutusyhtiön kannanotto vakuutuksenottaja Y:n tahallisesta palon sytyttämisestä on perustunut tehtyjen havaintojen perusteella syntyneeseen epäilyyn. Vakuutuksenottaja ei ole itse muistanut tilannetta, ja on kiistänyt tahallisuuden. Tämän vuoksi lautakunta katsoo, ettei tahallisuutta ole osoitettu.

Vakuutuslautakunnan lausunnossa VKL 421/00 puolestaan viitataan siihen, että esitutkinnassa oli käynyt selville, ettei ketään voida asettaa syytteeseen (palovahingosta). Asiaa oli käsitelty myös käräjäoikeudessa ja oikeus oli määrännyt vakuutuksenantajan maksamaan korvauksen. Hovioikeus oli hyväksynyt käräjäoikeuden päätöksen ja määrännyt lisäksi maksettavaksi viivästyskorkoja.

Mitä isommasta vahingosta on kyse, sitä epämääräisemmät keinot vakuutusyhtiössä kaivetaan esiin.

Ansionmenetyskorvauksista

Luulitko saavasi korvauksia?

Älä unta näe!

Työtapaturma- ja ammattitautilain mukaan korvataan seuraavia työtapaturman ja ammattitaudin aiheuttamia kustannuksia:

  • sairaanhoidon kustannukset
  • ansionmenetyskorvaukset
  • kuntoutuskorvaukset
  • palkan korvaaminen tutkimusajalta ja fysikaalisen hoidon ajalta
  • matka- ja majoituskulut
  • kodinhoidon lisäkustannukset vuoden ajalta
  • vahinkotapahtuman yhteydessä särkyneet henkilökohtaisessa käytössä olleet silmälasit, kuulokojeet ja muut laissa luetellut vastaavat esineet
  • sairaanhoidon antamisen yhteydessä rikotut vaatteet ja rikotun sormuksen korjaus

Ansionmenetyskorvauksilla pyritään takaamaan vahingoittuneen toimeentulo vastaavan tasoisena kuin mitä se olisi ilman työtapaturmaa tai ammattitautia.

Ansionmenetyskorvauksen suuruus perustuu löhtökohtaisesti vahinkotapahtumahetken ansiotasoon.

Ansionmenetyskorvausta (päivärahaa) maksetaan, jos vahingoittunut on työkyvytön, joko kokonaan tai osittain, vähintään kolmena peräkkäisenä päivänä vahinkopäivää lukuun ottamatta.

Jos kolmen päivän raja täyttyy, päivärahaa maksetaan kaikilta työkyvyttömyyspäiviltä, myös kahdelta alkupäivältä. Ei kuitenkaan vahinkopäivältä.

Päivärahaa maksetaan kaikilta kalenteripäiviltä, myös sunnuntai- ja juhlapäiviltä.

Päivärahaa maksetaan enintään vuoden ajalta vahinkopäivästä lukien.

Ensimmäisen neljän viikon päiväraha on pääsääntöisesti työnantajan maksaman sairausajan palkan suuruinen. Neljän viikon jälkeen päiväraha on 1/360 vuosityöansiosta.

Vuosityöansio määritellään siten, että vahinkopäivän ansiotasoa verrataan edeltävien kolmen kalenterivuoden työansioiden keskiarvoon. Jos vertailun poikkeama on alle 20%, vuosityöansiona pidetään vahinkopäivän työansioita.

Jos vahinkopäivän työansiot poikkeavat vähintään 20% vertailuajan keskiarvosta, vuosityöansiona pidetään vahinkopäivän työansioiden ja vertailuvuosien työansioiden keskiarvoa, eli neljän vuoden keskiarvoa.

Poikkeuksena tästä on vahingoittuneen työansioissa tapahtunut pysyvä muutos. Vahingoittunut on esimerkiksi vaihtanut työtehtäviä saman työnantajan palveluksessa ja selvityksistä ilmenee, että työtehtävien vaihtoa voidaan pitää pysyvänä muutoksena.

Sen sijaan töihin meno ei näytä olevan pysyvä muutos. Jos vahingoittunut on mennyt töihin kortistosta tai koulun penkiltä, lasketaan vuosityöansion neljän vuoden keskiarvo siten, että kolmen vertailuvuoden ansioina on nolla (0€), mikä pienentää kätevästi korvattavan ansionmenetyksen määrää.

Eikä vielä tarvita edes vakuutuslääkäriä.

Lähde: Kirsi Salo, Työtapaturma- ja ammattitauti, Finva 2015

Näyttövelvollisuuden jakautuminen

Vakuutussopimuslain 69§:ssä todetaan, että korvauksen hakijan on annettava vakuutuksenantajalle sellaiset asiakirjat ja tiedot, jotka ovat tarpeen vakuutuksenantajan vastuun selvittämiseksi ja joita häneltä kohtuudella voidaan vaatia ottaen myös huomioon vakuutuksenantajan mahdollisuudet hankkia selvitys.

Korvauksen hakijan on korvauksen saadakseen osoitettava, että hänelle on sattunut vahinko, joka vakuutussopimuksen ja vakuutusehtojen mukaan on korvattava.

Korvauksen hakijan on osoitettava, että:

  • vahinko on sattunut vakuutuksen piirissä olevalle omaisuudelle tai etuudelle
  • vahinko on sattunut vakutuksen voimassaoloaikana ja voimassaoloalueella
  • on sattunut vakuutusehdoissa määritelty vakuutustapahtuma

Epämääräinen arvailu ei kelpaa. Merkittävää on vahinkoon johtaneen tapahtumaketjun alkusyy, ei lopputulos. Jos puhelimesi on kadonnut aamiasen ja lounaan välisenä aikana ja epäilet, että se on varastettu, ei se vielä riitä. Pitää olla konkreettinen tapahtuma, töniminen, tuuppiminen, ruuhka, tai muu vastaava, missä yhteydessä tönijä on pöllinyt puhelimen taskustasi.

Kun korvauksen hakija on osoittanut hänelle sattuneen vakuutuksesta korvattavan vakuutustapahtuman, on vakuutusyhtiön näytettävä toteen ne seikat, joihin se haluaa vedota korvauksen alentamiseksi tai epäämiseksi.

Vakuutusyhtiö voi vedota mm. seuraaviin asioihin:

  • vahinko kuuluu jonkin rajoitusehdon soveltamisalaan
  • suojeluohjeita ei ole noudatettu
  • vakuutettu on aiheuttanut vahingon tahallaan tai törkeällä huolimattomuudella
  • vahingon aiheuttaja voidaan samastaa vakuutettuun
  • vakuutettu on laiminlyönyt vahingon rajoittamis- tai torjuntatoimia

Vakuutusyhtiö ei käyttänyt sille annettua oikeutta tarkastaa vahinko. Vahingon korjaaja ei osannut varmaksi sanoa, mikä vahingon oli aiheuttanut. Vakuutusyhtiö päätti, että kyseessä oli rakennusvirheestä johtuva vahinko. Rakennusvirheiden aiheuttamia vahinkoja ei korvata. Jälkikäteen ei enää kyetty selvittämään vahingon aiheuttajaa. Vakuutusyhtiö joutui korvaamaan vahingon, koska vahinkotarkastuksen puuttumisen vuoksi yhtiö ei voinut näyttää toteen, että vahinko olisi aiheutunut rakennusvirheestä.

Vakuutusyhtiöiden tyypillinen toimintatapa on etsiä vakuutusehdoista sopiva rajoitus ja ryhtyä vetoamaan siihen. Tyypillinen on juuri rakennus- tai käyttövirhe. Tai henkilövahingoissa väitetään, että vamma ei ole tapaturmasta johtuva ensinkään, vaan jotain vanhaa perua.

Tyypillistä näissä tapauksissa on se, että näitä rajoitusehtoihin vetoamisia ei perustella millään tosiasialla eikä mitään tosiasiaa oteta korvauskäsittelyssä huomioon. Normaali vastaus muutoksenhakuun on, että annettu lisätieto ei anna aihetta muuttaa aikaisempaa korvauspäätöstä. Eikä mitään perusteluja.

 

Lähteet: Vakuutussopimuslaki 543/1994 (finlex.fi)
Pellikka, et. al.,Omaisuuden vakuuttaminen, Finva 2011

Onko tämä sitten korvauspetos?

Olin jokin aika sitten tekemisissä erään keskeytysvahingon kanssa.

OP Vahinkovakuutus oli saanut laskettua keskeytysvakuutuskatteeseen reilun alivakuutuksen ja korvasi vähän yli puolet vahingon määrästä. Maksettu korvaus ei kuitenkaan vastannut edes väitettyä alivakuutussuhdetta.

Asiaa ryhdyttiin tarkastelemaan lähemmin ja huomattiin, että keskeytysvakuutuskate olikin merkitty vakuutuskirjaan aivan oikein. Kate ja palkat yhteensä olivat jopa yli todellisen budjetin mukaisen luvun.

Vakuutuksenottaja järjesti vahinkotarkastajan kanssa palaverin, missä asiaa käsiteltiin uudestaan.

En ollut tilaisuudessa mukana, mutta aika pian tarkastaja korotti korvaustarjoustaan, mutta ei vielä lähellekään koko vahingon määrää. Pikemminkin vastaamaan väittämäänsä alivakuutusprosenttia.

Vakuutuksenottaja ei tätä purematta niellyt, vaan tarjosi kompromissina jonkin verran vahingon kokonaismäärän alittavaa summaa.

Vahinkotarkastaja oli lyönyt saman tien kättä päälle.

Tapahtumista herää kysymys, miksi vakuutusyhtiö saa sanktioitta yrittää petosta käymällä huutokauppaa korvausmäärästä vakuutuksenottajan kanssa, jonka tunnusluvut ovat kunnossa.

Jos vakuutuksenottaja syyllistyisi samanlaiseen menettelyyn, vakuutusyhtiö sanoisi vakuutuksen saman tien irti ja tekisi merkinnän vakuutusyhtiöiden yhteiseen vilppirekisteriin. Vakuutusta ei saisi jatkossa mistään muustakaan vakuutusyhtiöstä.

Finanssialan (keskusliiton) korvaustoiminnan periaatteiden mukaan korvaustoiminnan tavoitteena on, että asiakas saa sen korvauksen, joka hänelle lain ja vakuutussopimuksen mukaan kuuluu ja että asiakas saa kaikki ne korvaukset, joihin hän on oikeutettu, vaikka ei osaisi niitä hakeakaan.

OP:n toimittama kaupankäynti vahingon määrästä on vähintäänkin epäilyttävää vakuutuksenottajan hyväksikäyttöä. Nyt asiakas oli tarkkana ja sai melkein koko hänelle kuuluvan korvauksen, mutta vähemmän asioista perillä oleva olisi joutunut vilpillisen korvauskäsittelyn uhriksi.

Työtapaturmavakuutuksen maksuista

Pakollisessa työtapaturmavakuutuksessa vakuutusmaksu perustuu työn määrään ja työn vaarallisuuteen. Työn vaarallisuuden mittarina ovat eri ammattiryhmissä sattuneiden vahinkojen korvauskustannukset. Työn määrää puolestaan on perinteisesti mitattu maksettujen palkkojen määrällä, mutta muitakin mittareita voidaan käyttää.

Vakuutusmaksu voi olla ns. taulustomaksu, eli kunkin ammattiryhmän maksukerroin perustuu ko. ammattiryhmän valtakunnalliseen korvaustilastoon. Taulustomaksu on tyypillinen pienillä työnantajilla, joilla oma vahinkotilasto johtaisi kohtuuttoman suuriin vakuutusmaksjen heilahteluihin. Korvaukset periaatteessa tasataan kaikkien vakuutuksenottajien kesken.

Kun yritys on tarpeeksi suuri, vakuutusmaksun perusteena voidaan käyttää joko kokonaan tai osittain sen omaa vahinkotilastoa. Puhutaan erikoismaksujärjestelmästä.

Erikoismaksujärjestelmän on tarkoitus kannustaa työnantajaa riskienhallintaan ja työsuojeluun. Sitä pienemmäksi vakuutusmaksu muodostuu mitä vähemmän on korvauksia. Toisaalta, maksettuista korvauksista peritään aina osa takaisin maksujärjestelmän yksilöllisyyden mukaan.

Erikoismaksujärjestelmässä voidaan ottaa huomioon vain vakuutuksenottajan ohimenevät korvaukset tai sekä ohimenevät että pysyvät korvaukset. Ohinemeviä korvauksia ovat sairaanhoitokustannukset ja päivärahat sekä kuntoitusraha. Kaikki muut korvaukset ovat pysyviä: esimerkiksi kuolemantapauksen ja pysyvän työkyvyttömyyden johdosta maksettavat korvaukset.

Suurin osa työtapaturmista aiheuttaa pelkästään ohimeneviä korvauksia. Niiden heilahtelu ei yleensä ole tilastollisesti kovin suuri. Pysyvien korvausten heilahtelu puolestaan on suurta, koska niihin johtavia tapaturmia sattuu harvoin, mutta korvaussummat ovat suuria.

Eri vakuutusyhtiöiden maksujärjestelmissä voi olla erilaisia ominaisuuksia sen suhteen miten vahinkotilasto otetaan huomioon vakuutusmaksussa. Erilaisilla katkaisurajoila, herkkyyskertoimilla, painoarvoilla ja maksukatoilla säädellään vahinkotilaston vaikutusta lopullisen vakuutusmaksun laskennassa.

Erikoismaksujärjestelmää harkittaessa on hyvä tarkastella mm.

  1. Kuinka suuren vakuutusmaksun heilahtelun yrityksen kassa kestää (riskinottokyky)
  2. Kuinka suuren vakuutusmaksun heilahtelun päättäjien pää kestää (riskinottohalu)
  3. Missä määrin panostetaan tai halutaan panostaa työsuojeluun
  4. Missä määrin halutaan osallistua korvausten maksuun (esim. pysyvien korvausten)

Vakuutusyhtiöiden on sovellettava maksuperusteita yhdenmukaisesti kaikkiin vakuutuksenottajiinsa. Samoja maksuperusteita on käytettävä kaikissa saman järjestelmän alaisissa vakuutuksissa saman vakuutuskauden aikana. Maksuperusteita saa muuttaa kesken vakuutuskauden vain toteuttamalla muutos kaikkiin vakuutuksiin, joissa tätä maksuperustetta käytetään.

Vakuutusmaksujen hinnoittelu perustuu vapaaseen kilpailuun. Työtapaturma- ja ammattitautilaissa on säädetty vain yleisistä periaatteista, joita vakuutusyhtiöiden on hinnoittelussaan noudatettava. Esimerkiksi, että yhtiöllä on oltava maksuperusteet ja että ne on laadittava niin, että vakuutusmaksut ovat kohtuullisessa suhteessa vakuutuksista aiheutuvien kustannusten pääoma-arvoon.

Lähde: Salo, Työtapaturma ja ammattitautilaki, Finva 2015