Yritystoiminnassa pitää päivittäin tehdä erilaisia sopimuksia. Jotkut ovat lakien mukaan pakollisia, jotkut syntyvät ikään kuin huomaamatta. Lakien edellyttämissä sopimuksissa ei voida sopimuksen mukanaan tuomaa vastuuta rajoittaa tai poistaa.

Sopimusvastuun välttämisen lähtökohtana on ensinnäkin se, että lakien pakottavat säännökset ovat tiedossa, toisekseen on tunnettava riittävän tarkasti suomalainen sopimusoikeus, eli se miten suomalaisessa sopimusoikeudessa toimitaan.

Sopimusoikeuden lähtökohta on se, että sopimukset on pidettävä. Tämä tarkoittaa sitä, että ellei tee sopimusten mukaisia velvoitteita ajoissa ja virheettöminä, voi sopimuksen toinen osapuoli kohdistaa sen rikkojaan erilaisia toimenpiteitä.

 

Osapuoli voi vaikka

 

• purkaa sopimuksen
• vaatia sopimuksessa pysymistä
• vaatia hinnanalennusta
• uutta suoritusta
• korvausta sopimusrikkomuksen aiheuttamasta vahingosta

 

Lähtökohtana on yleensä täyden korvauksen periaate. Sopimuskumppani on saatettava siihen taloudelliseen asemaan, johon tämä olisi päässyt mikäli sopimuksessa sovittu suoritus olisi ollut oikea.

Sopimusoikeuden vastuu on yleensä ankaraa vastuuta. Tällöin vahingon oletetaan lähtökohtaisesti johtuvan huolimattomuudesta ja siitä voi vapautua vain jos pystyy todistamaan olevansa syytön tai että suorituksen on estänyt voittamaton syy.

Sopimusvastuun voi myös estää ennalta. Selvitetään millaisia sopimuksia yrityksessä yleensä tehdään ja kuka niiden tekemisestä tai sisällöstä yleensä vastaa. Yleisimmät sopimukset voidaan laatia alan yleisten sopimusehtojen tai vakioehtojen perusteella tai niihin voidaan viitata sopimuksessa.

Suurissa hajallaan olevissa organisaatioissa on syytä laatia selkeät ohjeet kuka päättää mistäkin sopimuksesta ja kouluttaa näitä päättäjiä sopimusoikeuden osalta riittävästi. Päättäjien oikeuksia tehdä tietyn suuruusluokan ylittäviä sopimuksia voidaan myös rajoittaa. Tai tietyn rajan ylittävät sopimukset on aina tarkastettava esim. yrityksen lakiasiainosastolla.

Alihankkijoita käyttävät yritykset vastaavat myös alihankkijoidensa aiheuttamista vahingoista. Tämä on syytä ottaa huomioon esimerkiksi takuuaikoja harkittaessa ja tavaroiden ja palvelujen hankintapaikkoja valittaessa. Alihankkijan toimintaa kannattaa aika ajoin käydä ainakin katsomassa, ehkä tehdä myös jonkinlaisia auditointeja.

Keskeiset lait, jotka sääntelevät myyjän vastuuta ostajaa kohtaan lähtevät siitä lähtökohdasta, että myyjä vastaa myös apunaan käyttämiensä henkilöiden ja yritysten virheistä. Samaa periaatetta sovelletaan moniin muihinkin sopimuksiin, vaikka kaikista ei olekaan omaa erillistä lainsäädäntöä.

 

Lähde: Kuusela, Ollikainen, Riskit ja riskienhallinta, Tampere University Press, 1998