Asiakaani ihmetteli taannoin, etteikö vakuutuksista pääsekään eroon silloin kun haluaa, vaikka lain mukaan pitäisi. Firman liiketoiminta lopetettiin, mutta firma ja sen y-tunnus jäivät voimaan. Neuvoin asiakasta säilyttämään vastuuvakuutuksen (ainakin vähän aikaa), sillä toinen yritys omisti lopetetun yrityksen.

Syy oli se, että toiminta oli sen luontoista, että vanhoistakin töistä saattaisi hyvinkin ilmetä asennusaikaisten huolimattomuuksien seurauksia vasta paljon myöhemmin. Jos kyseisen yrityksen vastuuvakuutusta ei olisi säilytetty, ei myöhemmin ilmenneitä vahinkoja olisi korvattu mistään. Omistava yritys olisi ehkä joutunut maksamaan korvaukset omasta pussistaan.

Vakuutus oli nimittäin ns. ilmenemisperusteinen (manifestation). Siten vakuutuksesta korvattaisiin sen voimassaoloaikana todettujen vahinkojen aiheuttamat kulut. Sillä, milloin vahingon aiheuttanut teko on tehty, ei ole merkitystä (karkeasti ottaen). Huolimattomuus tai laiminlyönti, joka vahingon aiheutti, saattaa siten olla hyvinkin vanha, mutta itse vahinko todetaan vasta myöhemmin. Tässäkin tapauksessa toiminta oli sen luontoista, että huolimattomasti tehdyn työn vaikutukset näkyvät vasta myöhemmin.

Jos vakuutus olisi päätetty heti yritystoiminnan loputtua, olisi kuitenkin jäänyt riski yllä mainitunlaisen huolimattomuuden aiheuttamasta korvausvastuusta. Jos koko yritys olisi lopetettu, olisi vakuutuksenkin voinut päättää, sillä ei olisi ollut olemassa oikeushenkilöä keneltä vahingonkorvauksia olisi voinut vaatia. Nyt sitä voitaisiin vaatia omistavalta yritykseltä. Vähänkin isompi tapaus saattaisi yrityksen pahoihin maksuvaikeuksiin.

Jos vakuutus olisi ollut aiheuttamisperusteinen, olisi vakuutuksen voinut päättää heti. Tässä tapauksessa vahingon kustannuksia korvattaisiin sen perusteella, että vahingon aiheuttanut teko tapahtui vakuutuksen voimassa ollessa. Sillä ei ole tässä tapauksessa merkitystä milloin vahinko todetaan.

Edellisten väliin sopii periaate, jonka mukaan vahinko korvataan sen mukaan miten vahinko on tapahtunut (occurence). Tarkemmin sanoen teon vahingollisen seurauksen syntyminen on tapahtunut. Vahinkoon johtanut virhe tai huolimaton menettely on saattanut tapahtua jo ennen vakuutuskautta tai vahinko voi tulla ilmi vasta vakuutuskauden päätyttyä.

Vastuuvakuutuksen ajallisen ulottuvuuden viimeisenä periaatteena on ilmoitusperiaate (claims made). Tämän periaatteen mukainen vakuutus kattaa sellaiset vahingot, joista on ilmoitettu vakuutusyhtiölle kyseisen vakuutuskauden aikana. Itse vahingot ovat voineet tapahtua vakuutuskauden aikana tai ennen sitä. Uuden vakuutuksen alkaessa, ei kuitenkaan yleensä edellisen vakuutuksen aikana tapahtuneita vahinkoja.

Ilmoitusperusteisessa vakuutuksessa on yleensä määritelty ns. retroaktiivinen päivä. Tällä tarkoitetaan sitä hetkeä, mistä alkaen vakuutusyhtiö ottaa kantaakseen tapahtuneiden vahinkojen kustannukset. Ilman retroaktiivisen päivän määrittelemistä vakuutus kattaisi vakuutusyhtiölle ilmoitetut vahingot ties kuinka kaukaa menneisyydestä.

PK yrityksille myönnettävät vakuutukset ovat tavallisesti toteamisperiaatteen mukaisia, kuten alussa mainitussa esimerkissäkin. Muita vakuutusmuotoja on käytännössä mahdotonta saada muille kuin suurimmille yrityksille.

 

Ole silti tarkkana vastuuvakuutuksesi ajallisen ulottuvuuden kanssa, varsinkin vaihtaessasi vakuutusyhtiötä. Huonoimmassa tapauksessa jäät itse maksumieheksi aiheuttamastasi vahingosta. Etkä saa apua edes sen selvittämiseen oletko ylipäätään korvausvastuussa vai et.