Category: Vakuuttaminen

Työtapaturmavakuutuksen maksuista

Pakollisessa työtapaturmavakuutuksessa vakuutusmaksu perustuu työn määrään ja työn vaarallisuuteen. Työn vaarallisuuden mittarina ovat eri ammattiryhmissä sattuneiden vahinkojen korvauskustannukset. Työn määrää puolestaan on perinteisesti mitattu maksettujen palkkojen määrällä, mutta muitakin mittareita voidaan käyttää.

Vakuutusmaksu voi olla ns. taulustomaksu, eli kunkin ammattiryhmän maksukerroin perustuu ko. ammattiryhmän valtakunnalliseen korvaustilastoon. Taulustomaksu on tyypillinen pienillä työnantajilla, joilla oma vahinkotilasto johtaisi kohtuuttoman suuriin vakuutusmaksjen heilahteluihin. Korvaukset periaatteessa tasataan kaikkien vakuutuksenottajien kesken.

Kun yritys on tarpeeksi suuri, vakuutusmaksun perusteena voidaan käyttää joko kokonaan tai osittain sen omaa vahinkotilastoa. Puhutaan erikoismaksujärjestelmästä.

Erikoismaksujärjestelmän on tarkoitus kannustaa työnantajaa riskienhallintaan ja työsuojeluun. Sitä pienemmäksi vakuutusmaksu muodostuu mitä vähemmän on korvauksia. Toisaalta, maksettuista korvauksista peritään aina osa takaisin maksujärjestelmän yksilöllisyyden mukaan.

Erikoismaksujärjestelmässä voidaan ottaa huomioon vain vakuutuksenottajan ohimenevät korvaukset tai sekä ohimenevät että pysyvät korvaukset. Ohinemeviä korvauksia ovat sairaanhoitokustannukset ja päivärahat sekä kuntoitusraha. Kaikki muut korvaukset ovat pysyviä: esimerkiksi kuolemantapauksen ja pysyvän työkyvyttömyyden johdosta maksettavat korvaukset.

Suurin osa työtapaturmista aiheuttaa pelkästään ohimeneviä korvauksia. Niiden heilahtelu ei yleensä ole tilastollisesti kovin suuri. Pysyvien korvausten heilahtelu puolestaan on suurta, koska niihin johtavia tapaturmia sattuu harvoin, mutta korvaussummat ovat suuria.

Eri vakuutusyhtiöiden maksujärjestelmissä voi olla erilaisia ominaisuuksia sen suhteen miten vahinkotilasto otetaan huomioon vakuutusmaksussa. Erilaisilla katkaisurajoila, herkkyyskertoimilla, painoarvoilla ja maksukatoilla säädellään vahinkotilaston vaikutusta lopullisen vakuutusmaksun laskennassa.

Erikoismaksujärjestelmää harkittaessa on hyvä tarkastella mm.

  1. Kuinka suuren vakuutusmaksun heilahtelun yrityksen kassa kestää (riskinottokyky)
  2. Kuinka suuren vakuutusmaksun heilahtelun päättäjien pää kestää (riskinottohalu)
  3. Missä määrin panostetaan tai halutaan panostaa työsuojeluun
  4. Missä määrin halutaan osallistua korvausten maksuun (esim. pysyvien korvausten)

Vakuutusyhtiöiden on sovellettava maksuperusteita yhdenmukaisesti kaikkiin vakuutuksenottajiinsa. Samoja maksuperusteita on käytettävä kaikissa saman järjestelmän alaisissa vakuutuksissa saman vakuutuskauden aikana. Maksuperusteita saa muuttaa kesken vakuutuskauden vain toteuttamalla muutos kaikkiin vakuutuksiin, joissa tätä maksuperustetta käytetään.

Vakuutusmaksujen hinnoittelu perustuu vapaaseen kilpailuun. Työtapaturma- ja ammattitautilaissa on säädetty vain yleisistä periaatteista, joita vakuutusyhtiöiden on hinnoittelussaan noudatettava. Esimerkiksi, että yhtiöllä on oltava maksuperusteet ja että ne on laadittava niin, että vakuutusmaksut ovat kohtuullisessa suhteessa vakuutuksista aiheutuvien kustannusten pääoma-arvoon.

Lähde: Salo, Työtapaturma ja ammattitautilaki, Finva 2015
Mainokset

Vesitetty vakuutus

Yle Uutiset kertoi 23.10.2016 likennevakuutuksen uudistuksesta, joka on tulossa voimaan ensi vuonna.

Jatkossa liikenne- (ja auto-) vakuutuksista poistuu nykyisenlainen bonusjärjestelmä ja tilalle tulee henkilökohtaisen vahinkohistorian tarkastelu.

Vakuutusyhtiöt ovat pikkuhiljaa siirtyneet muutenkin yhä enenevässä määrin käyttämään yksilöllisiä vahinkotilastoja kaikissa vakuutuksissa. Varsinkin yrityksillä.

Yhtiöt perustelevat käytäntöä sillä, että vakuutuksesta perittävällä maksulla tulee pystyä korvaaman sattuneet vahingot.

Vakuuttamisen perusajatus, vahinkokustannusten jakaminen suuren vakuutuksenottajajoukon kesken, vesittyy ja vakuuttamisesta tulee puhdasta rahastusta, jolloin vakuutuksenottaja ei käytännössä ”hyödy” vakuutuksesta mitenkään.

Vakuutusoppi -kirjan mukaan vakuutus on märitelty seuraavasti:

”Tietyn riskin alaiset yksiköt, vakuutuksenottajat, sopivat vahinkojen tasaamiseen erikoistuneen laitoksen, vakuutuslaitoksen eli vakuutuksenantajan, kanssa siitä, että riskin toteutuessa vakuutuksenantaja korvaa siitä aiheutuneen vahingon. Korvauksensaantioikeuden vastikkeeksi vakuutuksenottajat suorittavat vakuutusmaksun vakuutuksenantajalle.”

Tavanomaiseen vakuutuksen määrittelyyn kuuluu vaatimus, että järjestelyn tulee koskea lukuisia riskiyksiköitä ja yleensä useita vakuutuksenottajia.

Se, että kaksi osapuolta tekee keskenään sopimuksen mahdollisen vahingon korvaamisesta, ei tee sopimuksesta vakuutusta.

Vaatimus, että vakuutusmaksun on katettava vahinkokustannukset yhä pienemmissä yksiköissä, esimerkiksi vakuutuksenottajakohtaisesti tai jopa sopimuskohtaisesti, ei täytä vakuutuksen tunnusmerkistöä.

Vakuutuksen alkuperäisen tarkoituksen mukaan vakuutusmaksujen on katettava vahinkomenot vakuutusjajikohtaisesti tai jopa tarkastellen koko vakuutusyhtiön vakuutuskantaa.

Näin on aikaisemmin ollutkin, kun on otettu huomioon vakuutuksenantajien sijoitustoiminnan tuotot.

Viime vuosina vakuutusyhtiöissä on kuitenkin edellytetty vahinkosuhteen (vahinkomenot / vakuutusmaksut) pysymistä alle sadan prosentin. Tällöin vakuutusmaksut kattavat vahinkomenot. Se johtaa, tai on jo johtanut, siihen, että joko vakuutusmaksut nousevat kohtuuttomasti tai korvauksia on yhä vaikeampi saada. Yleensä molempiin.

Ennen kuin pankkimiehet kiinnotuivat vakuuttamisesta, käytäntö oli, että yhtiön vahinkosuhde sai olla yli 100% ja osa vahinkomenosta katettiin sijoitustoiminnan tuotoilla, puhumattakaan yksittäisen asiakkaan tai sopimuksen vahinkosuhteesta.

Jatkossa ehkä kannattaakin sijoittaa vakuututtamiseen käytetyt rahat johonkin turvalliseen säästökohteeseen ja käyttää kertynyttä rahastoaan vahinkokustannusten kattamiseen. Ainakin osittain.

Usein puhutaan ns. itsevakuuttamisesta, joka ei tietenkään ole mikään vakuutus, koska järjestelyyn ei sisälly kaden osapuolen välistä sopimusta eikä useiden vakuutuksenottajien kesken tapahtuvaa riskien tasaamista, mutta riskikustannusten rahoittamisen muoto se on siinä missä vakuutuskin.

Yksilöllisissä vahinkotilastoinnissa vakuutusyhtiöt perivät joka tapauksessa maksamansa korvaukset takaisin vakuutuksenottajalta. Jos ei heti ja kerralla, niin lopulta kuitenkin.

Lähde: Pentikäinen, Rantala, Vakuutusoppi, Suomen Vakuutusalan Kustannus ja Koulutus, 2003

Vastuuvakuutuksen rajoitusehtojen tulkinta

Varsinkin vastuuvakuutuksen kyseessä ollessa vakuutusyhtiö yleensä vääntää vahinkoasian sellaiseen asentoon, että työn kohteena olleelle tai huolenpitovelvollisuuden alaiselle omaisuudelle aiheutettua vahinkoa ei rajoitusehtojen mukaan korvata.

Käytännössä näin tapahtuu usein. Tähän ei pidä kuitenkaan tyytyä. Vakuutuslautakunta on ottanut tämän tyyppisiin asioihin  useammankin kerran kantaa ja ratkaisut eivät ole olleet vakuutusyhtiön tyypillisten näkemysten mukaisia.

VKL 444/13

”Vahingonkorvausvelvollisuuden perustavaan huolimattomuuteen kuuluu, että vahinkoa aiheuttanut ottaa sellaisen riskin vahingon aiheutumisesta, jonka ottamista voidaan pitää vahingonkorvausoikeudellisesti moitittavana. Henkilö voi sinänsä menetellä vahinkoa aiheuttavalla tavalla, mutta jos hänen tuohon menettelyynsä ei voida liittää moitittavuutta, kysymys ei ole vahingonkorvausoikeudellisesti merkityksellisestä huolimattomuudesta, joka perustaisi hänelle velvollisuuden korvata aiheutunut vahinko.”

”Rajoitusehtojen soveltamiseen liittyvä, peruslogiikka huomioon ottaen on suhtauduttava erittäin pidättyvästi sellaisiin tulkintavaihtoehtoihin, joissa vastuuvakuutusturvan poissulkevan rajoitusehdon sovellettavuutta perusteltaisiin juuri niillä samoilla tosiseikoilla, joilla on puolestaan perusteltu moitittavan huolimattomuuden käsillä oloa eli siis vahingonkorvausvelvollisuuden syntymistä.”

VKL 23/07

”Yleisenä vakuutusehtojen arvioinnin lähtökohtana on pidettävä sitä, että rajoitusehtoja tulkitaan suppeasti. Epäselviä vakuutusehtoja on tulkittava laatijansa vahingoksi. Vakuutusehtojen laatijan tarkoituksella ei myöskään ole merkitystä ehtoja tulkittaessa.”

”Vastuuvakuutuksissa on siten ollut perusteltua lähteä siitä, että vieraalle omaisuudelle aiheutettua vahinkoa ei korvata niissäkään tilanteissa, joissa vakuutettu käyttää esimerkiksi laina-, tai vuokrasopimuksen perusteella vierasta omaisuutta kuten omaansa. Ratkaisevaa ei tässä ole se, kuka esineen oikeudellisesti omistaa, vaan se, onko esine sillä tavoin kiinteästi vakuutetun käyttö- ja määräysvallassa, että hänen tulee huolehtia siitä kuten omastaan.”

”Käsiteltävänä ja huolehdittavana olemista koskevilla rajoitusehdoilla on pyritty estämään sellaisten epäselvyystilanteiden syntyminen, joissa tosiasiallisesti omassa käyttö- ja määräysvallassa olevalle omaisuudelle aiheutunutta vahinkoa pyrittäisiin saamaan korvattavaksi vastuuvakuutuksesta. Tällaisten rajoitusehtojen tulkinnan on oltava suppeaa jo lähtien siitä, että rajoitusehtoja on yleisen sopimusoikeudellisen tulkintasäännön mukaan tulkittava suppeasti.”

”Arvioitaessa sitä, millaista omaisuuden hallussapitoa tai käsittelemistä olisi pidettävä korvauspiirin ulkopuolelle rajoitettuna, tarkastelun lähtökohtana on myös pidettävä sitä, miten vakuutusehtoa lukeva [yksityis]henkilö voi ehdon vastuuta rajoittavan merkityssisällön yleiskielenkäytön mukaan ymmärtää. Yksityishenkilöiden toiminnassa aiheutuneissa esinevahingoissa on aiheutumismekanismi huomioon ottaen jo lähes määritelmällisesti kyse siitä, että henkilö käsittelee tai muulla tavoin hallitsee ainakin jonkin aikaa jotakin esinettä, joka vaurioituu tai joka vaurioittaa jotakin toista esinettä. Näin ollen on lähdettävä siitä, että esimerkiksi irtaimen esineen käsittelemisen ja hallussa pitämisen on oltava luonteeltaan satunnaisesta tai hetkellisestä esineen koskettamisesta selvästi poikkeavaa esineeseen kohdistuvan käyttö- ja määräysvallan harjoittamista, jotta ainakaan yksityishenkilö voisi perustellusti mieltää esineelle mahdollisesti aiheutuvan vahingon riskin jäävän korvausturvan piirin ulkopuolelle.”

Säästi 90 prosenttia!

Keskisuomalainen, 15.8.2015 (lukijan kommentti):

Keskittäminen ei aina ole kannattavin vaihtoehto. Toisinaan tietty vakuutus saattaa olla niin kallis, että se on huomattavasti halvempaa hankkia jostain muualta kuin omasta vakuutusyhtiöstä.

Itselleni kävi näin noin vuosi sitten, kun olin lähdössä Saksaan työharjoitteluun. Työpaikkani, tuikitavallinen toimisto, vaati juridisten muodollisuuksien takia minulta vastuuvakuutusta siltä varalta, jos onnistuisin tuhoamaan jotain työpaikallani.

Omassa vakuutusyhtiössäni ei tällaista vakuutusinstrumenttia ollut. Sen sijaan olisin joutunut hankkimaan jonkun tarpeettoman laajan matkatavaravakuutuksen, jolle olisikin sitten kertynyt hintaa melkein 300 euroa. Tuntui vähän nihkeältä maksaa 300 siitä, että saa tehdä töitä.

Lähdinkin kyselemään tarjouksia muista vakuutusyhtiöistä. Yhdessä sanottiin, ettei meillä tällaista tuotetta ole. Toisessa sama juttu. Selvä, sitten eteenpäin.

Kolmannessa paikassa vastuuvakuutus olisi löytynyt! Ja vieläpä kohtuuhintaan. Mutta ongelma: tämä ei kuulu normaaliin tuotevalikoimaamme, etkä taida olla meidän asiakkaamme? Haluisitko keskittää meille kotivakuutuksesi ja vaihtaa pankkia? Josko ei tällä kertaa.

Olin jo asiasta tuskastuneena melkein aikeissa soittaa saksalaiseen vakuutusyhtiöön, josko siellä ei nirsoiltaisi. Mutta sitten viime yrittämällä tärppäsi! Suomalainen vakuutusyhtiö suostui myymään minulle vakuutuksen noin 30 eurolla. Säästöä kertyi ainakin 240 euroa.

Kannattaa siis kysellä tarjouksia.

Kilpailuttamaton vakuutus on kallis

Keskisuomalainen, 15.8.2015:

Pankki- ja vakuutusyhtiöt yrittävät usein houkutella asiakkaita hankkimaan kaikki palvelut yhdestä yhtiöstä tarjoamalla asiakkaille erilaisia keskittämisetuja. Vakuutusalan asiantuntija Pekka Puustisen mukaan yksittäisetkin vakuutukset kannattaa silti kilpailuttaa.

– Keskittäminen on yleensä helpoin tapa hankkia vakuutukset, mutta yleensä se ei ole halvin. Jos käyttää aikaa vakuutusten kilpailuttamiseen, löytää yleensä halvempia vaihtoehtoja.

Puustinen on työskennellyt vakuutustalouden yliopistonlehtorina Tampereen yliopistossa, sekä vierailevana professorina St. Gallenin yliopistossa Sveitsissä. Hänet valittiin hiljattain työeläkevakuutusyhtiö Ilmarisen kehitysjohtajaksi.

Vaikka keskittämisestä yhteen vakuutusyhtiöön saa etuja, eivät vakuutusyhtiöt kuitenkaan yleensä kieltäydy myymästä yksittäisiäkään palveluita asiakkaalle. Silti esimerkiksi Turva tarjoaa joitain vakuutuspalveluita ainoastaan ammattiliittojen jäsenille.

– Vakuutusten vertailu on keskittämispolitiikasta huolimatta nykyään helpompaa kuin ennen sillä tieto löytyy netistä. Keskittämisedut eivät sotke vertailtavuutta paitsi psykologisessa mielessä, Puustinen toteaa.

Puustisen mukaan samat tuotteet ovat usein eri vakuutusyhtiöissä hyvin erihintaisia, mutta mistään yhtiöstä ei saa kaikkia tuotteita halvimmalla.

– Suosittelen ihmisiä tarkistamaan vaikkapa koti-, auto- ja lapsivakuutusten hinnat muista vakuutusyhtiöistä.

Joillain vakuutusyhtiöillä on yhteistyösopimuksia pankkien kanssa. Tämä tarkoittaa sitä, että keskittämällä vakuutukset yhteen firmaan voi saada tietystä pankista lainaa alhaisemmalla korolla tai talletuksilleen paremman koron. Tällaisia keskittämisetuja tarjoaa muun muassa OP-ryhmään kuuluva Pohjola. Lähi-Tapiola tarjoaa keskittämisetuja vakuutuksiin sijoitusrahastoista.

– Ostaja saattaa joutua liekaan pankkien ja vakuutusyhtiöiden yhteistyösopimusten myötä, kun vakuutukset ja lainat on sidottu yhteen. Tällöin keskittäminen voi vaikuttaa esimerkiksi lainamarginaaleihin. Kuitenkin tässäkin tapauksessa yleensä eniten säästää, kun kilpailuttaa jokaisen tuotteen erikseen.

Puustisen mukaan erityisesti yrittäjien kannattaisi kilpailuttaa vakuutuspalvelunsa.

– Esimerkiksi parturi-kampaaja voi säästää satoja ellei tuhansia euroja kilpailuttamalla pakolliset vakuutukset. Vaikka se nostaisikin lainamarginaaleja, kilpailuttamalla jää todennäköisesti voitolle.

Vakuutusasiakkaista merkittävä osuus keskittää vakuutuksensa yhteen vakuutusyhtiöön. Esimerkiksi Lähi-Tapiolassa keskittämisetuja saa noin 70 prosenttia asiakkaista, eli ainoastaan 30 prosenttia asiakkaista ei keskitä lainkaan. Suurempaa keskittämistä vaativalla etuohjelman kolmannella ja neljännellä tasolla on Lähi-Tapiolan mukaan hieman vajaa puolet asiakkaista.

Pohjolan vakuutusasiakkaista taas 73 prosenttia on myös yhtiön pankkiasiakkaita. Keskittämisasiakkaita on 52 prosenttia yhtiön vakuutusasiakkaista.

”Otamme asiakkaan rahat ja pidämme ne”

Taloussanomat on osunut naulan kantaan artikkelissaan 2.4.2015. Tässä koko juttu:

”Vakuu­tus­yh­tiöt syyt­tävät hintojen noususta esimer­kiksi myrs­kyjä, moni­mut­kaista elekt­ro­niikkaa ja vesi­va­hin­kojen yleis­ty­mistä.

Va­kuu­tus­ten hin­nat ovat nous­seet tä­nä vuon­na. Tä­mä kos­kee se­kä asu­mi­sen va­kuu­tuk­sia et­tä sai­rau­den va­ral­le va­kuut­ta­mis­ta.

Sa­maan ai­kaan va­kuu­tus­yh­tiöt tun­tu­vat vain ta­ko­van hy­vää tu­los­ta. Yh­tiöil­lä on hinn­an­nou­sul­le luon­nol­li­ses­ti pe­rus­tei­ta, esi­mer­kik­si vii­me ai­koi­na sat­tu­neet an­ka­rat myrs­kyt ja yk­si­tyi­sen ter­vey­den­hoi­don kus­tan­nus­ten kas­vu.

Yk­si se­li­tys hen­ki­lö­va­kuu­tus­ten kal­lis­tu­mi­sel­le on se, et­tä pa­ri vuot­ta sit­ten vah­vis­te­tun lain mu­kaan su­ku­puol­ta ei enää saa ot­taa huo­mioon va­kuu­tus­ris­kien hin­noit­te­lus­sa.

Esi­mer­kik­si nais­ten ta­pa­tur­ma­va­kuu­tus­ten hin­nat oli­vat ai­em­min hal­vem­pia kuin mies­ten, joi­den ta­pa­tur­ma­ris­kit ovat suu­rem­mat.

Ko­ti kul­lan kal­lis?

Ko­ti­va­kuu­tus­ten hin­nat ovat nous­seet vii­me vuo­si­na ta­sai­ses­ti. Pe­rus­teet ovat vaih­del­leet ra­ken­nus­ma­te­ri­aa­lien hin­to­jen nou­sus­ta ve­si­va­hin­ko­jen yleis­ty­mi­seen.

Esi­mer­kik­si va­kuu­tus­yh­tiö If ker­toi asiak­kail­leen ko­rot­ta­neen­sa ko­ti­va­kuu­tus­ten va­kuu­tus­mak­su­ja ku­lu­van vuo­den alus­ta läh­tien. Ra­ken­nus­ten va­kuu­tus­mak­su­ja nos­tet­tiin kes­ki­mää­rin 3,6 pro­sent­tia.

Täy­des­tä hin­nas­ta va­kuu­tet­tu­jen ir­tai­mis­to­jen mak­sut nou­se­vat kes­ki­mää­rin 3,5 pro­sent­tia. Mi­kä­li nä­mä on va­kuu­tet­tu enim­mäis­kor­vaus­mää­räs­tä, voi­vat mak­sut nous­ta enin­tään 15 pro­sent­tia.

Myös Poh­jo­las­sa ra­ken­nuk­sia kos­ke­vien ko­ti­va­kuu­tus­ten mak­su­ja nos­tet­tiin enin­tään kol­me pro­sent­tia.

Nos­to­ja pe­rus­tel­laan kor­vaus­me­no­jen kas­vul­la, ku­ten li­sään­ty­vil­lä vuo­to­va­hin­goil­la, joi­ta kas­vat­taa ra­ken­nus­kan­nan ikään­ty­mi­nen.

Va­kuu­tus­yh­tiöi­den mu­kaan myös yhä mo­ni­mut­kai­sem­pi ja kal­liim­pi ko­di­ne­lekt­ro­niik­ka kas­vat­taa ko­ti­va­kuu­tus­ten kor­vaus­me­no­ja.

– Suo­ma­lai­siin ko­ti­ta­louk­siin os­te­taan ene­ne­väs­sä mää­rin ai­ka kal­lii­ta­kin lait­tei­ta, ja kun ne me­ne­vät rik­ki, ne pää­ty­vät sit­ten mei­dän kor­vaus­pöy­däl­le, to­te­aa Ifin omai­suus­va­kuu­tus­ten joh­ta­ja Mi­ka Vii­pu­ri Ta­lous­sa­no­mil­le.

Tä­tä var­ten on ke­hi­tet­ty ikä­vä­hen­nyk­set. Va­hin­goit­tu­neen omai­suu­den ikä vai­kut­taa kor­vauk­sen mää­rään.

– Ikä­vä­hen­nys­tau­lu­kot ovat tar­ken­tu­neet, ja var­sin­kin viih­de-elekt­ro­nii­kan ja tie­to­ko­nei­den ikä­vä­hen­nys­p­ro­sen­tit ovat vii­me ai­koi­na nous­seet, ar­vioi Fi­nen va­kuu­tus- ja ra­hoi­tus­neu­von­nan va­kuu­tus­a­sian­tun­ti­ja Han­na Sa­lo.

Hä­nen mu­kaan­sa sa­ma kos­kee myös esi­mer­kik­si ko­din­ko­nei­ta ja har­ras­tus­vä­li­nei­tä.

Va­kuu­tus­nik­ka­rit ovat toi­saal­ta ai­na ol­leet hy­viä hyö­dyn­tä­mään tek­nii­kan uu­sim­pia vir­tauk­sia. 1960-lu­vun alus­sa va­kuu­tus­yh­tiö Tur­va tar­jo­si erik­seen jo­pa te­le­vi­sio­va­kuu­tus­ta sil­loi­sen uu­tuu­den va­kuut­ta­mi­seen.

Ny­kyi­sen elekt­ro­niik­ka­liik­keet tar­joa­vat sa­maan tar­koi­tuk­seen eri­lai­sia tuo­te­tur­va­va­kuu­tuk­sia.

Ter­veys mak­saa

Sai­rau­den va­ral­le ote­tut eri­lai­set yk­si­tyi­set ter­veys­va­kuu­tuk­set ovat kal­lis­tu­neet vii­me vuo­si­na sel­väs­ti. Va­kuu­tus­ten suo­sio on ol­lut sa­maan ai­kaan kas­vus­sa.

Poh­jo­la Va­kuu­tuk­ses­sa ker­ro­taan, et­tä tuot­tei­den hin­noit­te­lua tar­kis­tet­tiin vii­mek­si vuo­den alus­sa.

Poh­jo­lan ter­veys­va­kuu­tus­ten hin­nat nou­si­vat enin­tään 10 pro­sent­tia ja hoi­to­ku­lu­va­kuu­tus­ten enin­tään 12 pro­sent­tia. Yli 47-vuo­tiai­den ta­pa­tur­ma­va­kuu­tuk­sis­sa nou­su on yli 8 pro­sent­tia.

Yk­si­kön pääl­li­kön Ve­sa Rii­hi­mäen mu­kaan tä­mä joh­tuu uu­sis­ta ris­kiar­viois­ta ja kor­vaus­me­no­jen kas­vus­ta.

– Sai­raus­ku­lu­jen va­kuut­ta­mi­seen vai­kut­taa se, kuin­ka pal­jon yk­si­tyi­siä ter­veys­pal­ve­lu­ja käy­te­tään. Yk­si­tyi­ses­sä ter­vey­den­huol­los­sa va­kuu­tus­yh­tiön vas­tuu­o­suus on suu­rem­pi kuin jul­ki­sel­la, Rii­hi­mä­ki sa­noo.

Myös väes­tön ikään­ty­mi­nen vai­kut­taa, vaik­ka­kin uu­sis­sa so­pi­muk­sis­sa ikä ote­taan hin­noit­te­lus­sa jo läh­tö­koh­tai­ses­ti ja so­pi­muk­sen ai­ka­na­kin huo­mioon. Yli­pään­sä va­kuu­tus­ten hin­noit­te­lu on en­tis­tä yk­si­löl­li­sem­pää.

Poh­jo­la Va­kuu­tus tar­jo­aa asiak­kail­leen ter­veys­va­kuu­tuk­sia ny­kyi­sin ai­na sa­taan vuo­teen saak­ka.

– Iäk­käät ovat ot­ta­neet tar­jon­nan po­si­tii­vi­ses­ti vas­taan. Jos tur­va on laa­ja, saat­taa va­kuu­tus ol­la to­sin kal­lis­kin, Rii­hi­mä­ki to­te­aa.

Pää­sään­töi­ses­ti kat­ta­vam­pia tur­via ote­taan enem­män lap­sil­le kuin van­hem­mal­le väes­töl­le. Jo puo­lel­la suo­ma­lai­sis­ta lap­si­per­heis­tä on yk­si­tyi­nen ter­veys­va­kuu­tus.”

Onhan se tiedetty tosiasia, että vakuutusyhtiöt vedättävät molemmista päistä. Hyvä, että asia on laajemminkin huomattu. Mitä laajemmassa määrin alamme kilpailuttamaan vakuutuksiamme sitä pikemmin vakuutusyhtiöt huomaavat, että joka välistä ei voi vedättää. Myös ulkomainen kilpailu olisi poikaa.

Trukkien vakuuttaminen

Yrittäjäsanomat 02/2015:

”Uusi valmisteilla oleva liikennevakuutuslaki ei selvennä, pitääkö työkäytössä olevat trukit tai tela-alustaiset moottoriajoneuvot vakuuttaa liikennevakuutuksella vai ei.

Isoin ongelma on ollut se, että käytetäänkö trukkia liikenteessä. Jos katsotaan, että trukkia tai moottorityökonetta käytetään liikenteessä, se pitäisi rekisteröidä ja sitä myötä myös vakuuttaa. Rajanveto on häilyvä.

– Meillä on suuria toiveita siitä, että uusi laki toisi selvyyttä trukkien ja tela-alustaisten moottoriajoneuvojen liikenteessä käyttämiseen ja ajoneuvoryhmiin. Se oli kärkitavoite koko lakiuudistuksessa, mutta täytyy kyllä todeta, ettei tilanne muutu pajoakaan nykyisestä, Liikennevakuutuskeskuksen johtaja Janne Jumppanen harmittelee.

Jumpasen mukaan lakia on valmisteltu 11 vuotta.

Sosiaali- ja terveysministeriön vakuutusmarkkinayksikön johtaja Hannu Ijäs myöntää, ettei uusikaan laki poista tilanteen pulmallisuutta kaikilta osin.

– Toivottavasti se vähän parantaa tilannetta. Se on osoittautunut valmistelun aikana vaikeaksi, Ijäs sanoo.

Liikennevakuutuskeskuksen Jumppasen mukaan vakuuttamattomien trukkien aiheuttamat epäselvyydet ovat jatkuvia.

– Silloin joudutaan pohtimaan, onko trukki ollut liikenteessä vai ei. Jos trukki olisi pitänyt vakuuttaa, ei kuljettaja saa korvauksia henkilövahingoistaan. Yrittäjä eli omistaja joutuu myös maksamaan vakuutusmaksut jälkikäteen koko omistusajalta ja pahimmassa tapauksessa kuusinkertaisina.

Jumppasen mukaan uusi laki tulee kyllä selventämään ajoneuvon määritelmää, muttei juuri muuta.

– Jos laite kulkee 15 kilometriä tunnissa tai sen yli ja laitteen teho on yli yksi kilowatti, niin laite on vakuutettava. Mutta entä ne trukit, jotka kulkevat tuon ali, mutta ovatkin välillä alueella, jossa liikennevakuutus vaaditaan eli esimerkiksi varastohallin ulkopuolella.”