1. kaikki riskit ovat sattumanvaraisia

Kuulostaa järkevältä, ja näinhän useimmissa riskiteorioissa riskin olemusta kuvataankin. Mutta käsitys on väärä. Useimpien riskien sattumavaraisuuden aiheuttaa pääasiassa se, että emme tiedä mikä riskin toteutumiseen lopulta vaikuttaa.

Jos heitämme kolikkoa, näyttää perin sattumanvaraiselta miten päin kolikko maahan putoaa. Jos kuitenkin tietäisimme riittävästi jonkin tietyn kolikon heittämisestä, voisimme todennäköisesti ennustaa myös sen miten päin se putoaa.

Epävarmuuden aiheuttaa se, että emme tiedä riittävästi kaikista niistä tekijöistä, jotka viime kädessä riskin toteutumisen aiheuttavat. Tai sitten on kyse vain siitä, että lisätiedon hankkiminen on mielestämme liian vaivalloista ja jätämme sen tekemättä.

Jos riskit olisivat täysin sattumanvaraisia, mikään tieto ei muuttaisi niiden epävarmuuden tasoa. Ajattelemme ehkä tiedostamattamme, että mitä epävarmemmasta riskistä on kyse sitä vähemmän meidän tarvitseekaan siitä tietää. Tai ylipäätään pystymme hankkimaan siitä tietoa.

Koska kaikki riskit eivät kuitenkaan ole sattumanvaraisia, on jokainen riskille altistuva eriarvoisessa asemassa sen mukaan kuinka paljon hän tietää riskin luonteesta. Jotkut siis pystyvät opitun tiedon perusteella vähentämään riskin sattumanvaraisuutta enemmän kuin toiset. Tämän vuoksi he pystyvät myös varautumaan tähän nimenomaiseen riskiin muita täsmällisemmin.

Olennaista riskien arvioinnin kannalta on tunnistaa ne riskit joiden sattumavaraisuuden tasoa voidaan lisäanalyysein tutkia ja ennustaa. Siis pystyä vähentämään tiettyjen riskien epävarmuutta opiskelemalla enemmän riskin luonteesta tai suoritettavasta toiminnasta.

Tämä ei tietenkään sulje pois sitä, että myös ne riskit on tunnettava, joiden epävarmuuden tasoon ei voida oppimalla vaikuttaa. Jos keskityttäisiin vain niihin riskeihin, joista voidaan oppia lisää, olisi riskienhallinta puolittaista.

Puhtaasti sattumanvaraisetkin riskit kannattaa yrittää muuttaa sellaisiksi, joiden olemuksesta voidaan oppia lisää. Mitä enemmän jonkin riskin luonteesta on tietoa sitä helpompi on valita sopiva riskienhallintakeino sen hallitsemiseksi.

Mitä vähemmän tietoa on, alkaa riskienhallintakin muistuttaa pankkien ekonomistien arvauksia. Hekin arvaavat ovatko suhdanteet tai korot nousussa, laskussa tai pysymässä ennallaan. Useimmiten arvaukset menevät pieleen.

Bengt Karlöf et al. kertovat kirjassaan Ota oppia parhaista!, kokeesta, jonka muutamat Lontoon kauppakorkeakoulun opiskelijat tekivät 1980 luvulla. He valitsivat neljä valtiovarainministeriä, neljä suuryrityksen toimitusjohtajaa, neljä professoria ja neljä satunnaisesti valittua lontoolaista roskakuskia. Jokaiselle annettiin tehtäväksi arvioida miten tietyt tekijät muuttuisivat seuraavan 10 vuoden aikana. Arvaukset olivat 60 prosenttisesti pielessä. Parhaiten arvasivat roskakuskit.

 

Niin kauan kuin käsitelet riskejä puhtaasti sattumanvaraisina tapahtumina, sinulle käy parhaimmillaankin kuin lontoolaiselle roskakuskille. Saat sitä mitä tilaat, puhtaasti sattumanvaraisia tapahtumia, joiden aiheuttamista vahingoista sinulla ei ole etukäteen minkäänlaista aavistusta. Opiskele sen sijaan riskien luonnetta, syitä ja seurauksia niin pystyt varautumaan niihin täsmällisemmin ja otat tiikerinloikan etumatkaa laiskempiin kilpailijoihisi verrattuna.