Vahinkovakuutuksessa on pääsääntönä, että jokainen vakuutettu vastaa vain omasta menettelystään. Yleensä kohtuullisena kuitenkin pidetään, että tietyssä intressisuhteessa vakuutettuun olevien henkilöiden moitittava menettely aiheuttaa samat seuraukset kuin vakuutetun itsensä vastaava menettely.

Samastamista sovelletaan siis henkilöihin, jotka:

• vakuutetun suostumuksella ovat vastuussa vakuutetusta ajoneuvosta.
• omistavat vakuutetun omaisuuden yhdessä vakuutetun kanssa ja käyttävät sitä yhdessä hänen kanssaan.
• asuvat vakuutetun kanssa yhteisessä taloudessa ja käyttävät vakuutettua omaisuutta yhdessä hänen kanssaan.

Vakuutettuun samastetaan myös työsuhteessa tai virkasuhteessa oleva henkilö, jonka tehtävänä on huolehtia suojeluohjeiden noudattamisesta.

Yrityksen palovakuutuksesta ei makseta korvausta, jos yrityksen työnjohtaja on jättänyt suojeluohjeiden vastaisesti tulitöiden jälkivartioinnin hoitamatta.

Samastamissääntöjä tulkitaan suppeasti. Tulkinnassa otetaan huomioon samastamissääntöjen tarkoitus ohjata sellaisten henkilöiden käytöstä, jotka voivat vaikuttaa vakuutustapahtuman sattumiseen, eli vahingon syntymiseen.

Tyypillisin esimerkki samastamisesta on se, kun annat autosi toisen ajettavaksi. Jos tämä on esimerkiksi humalassa, se on sama asia kuin jos itse olisit kuljettanut autoasi humalassa.

Korkeimman oikeuden päätöksen (KKO:2000:52) mukaan silläkään, että auton luovuttajalla ei ollut mahdollisuutta vaikuttaa autoa kuljettaneen henkilön menettelyyn (humalassa ajoon) sen jälkeen kun auto oli luovutettu, ei ollut merkitystä vakuutuskorvauksen eväykselle.

Lähde: Lehtipuro, Luukkonen, Mäntyniemi, Vakuutuslainsäädäntö, Suomen  vakuutusalan koulutus ja kustannus, 2004