Sopivasti juuri edellisen kirjoituksen jatkoksi Pohjola avasi eväyspakkinsa selälleen. Asiakkaan kannalta on toki valitettavaa, että vakuutusyhtiö kirjoittaa tulkinnanvaraisen ehdon ja käyttää sitä lain vastaisesti omaksi edukseen.

Pohjolan matkavakuutuksessa on lähes kaikista muista vakutusyhtiöistä poiketen ehtokohta (paitsi Aktia, jolla on samansisältöinen ehto), jonka mukaan vanhempiensa kanssa matkustavat alle 15 vuotiaat lapset kuuluvat vanhempiensa matkavakutukseen. Useimmilla muilla yhtiöillä alle 18 vuotiaat tai jopa alle 20 vuotiaat lapset kuuluvat vastaavassa tilanteessa vanhempiensa matkavakutukseen.

Toinen merkittävä seikka asiassa on se, että tyypillisesti henkilövakutuksissa vakuutusturva on voimassa sen vakuutuskauden loppuun, jonka aikana vakuutettu täyttää määräiän. Esimerkiksi sairauskuluvakuutuksissa 65 vuotta tai tai tapaturmavakuutuksisssa 80 vuotta, tai jotain vastaavaa.

Tässä tapauksessa asiakaan lapsi oli täyttänyt 15 vuotta tammikuussa. Vakuutuskausi vaihtuu vuosittain 1.4.

Samassa vakuutuskirjassa matkavakuutuksen kanssa on myös tapaturmavakuutus, jonka kohdalla lukeekin, että ”vakuutus päättyy sen vakuutuksuden lopussa, jonka aikana vakuutettu täyttää 80 vuotta”.

Matkavakuutuksen kohdalla lukee: ”Matkustajavakuutuksessa vakuutettuina ovat myös vakuutetun mukana matkustavat alle 15 vuotiaat perheenjäsenet ja lapsenlapset…”

Vakuutuskirjassa matkavakuutuksen kohdalla ei ole riittävän selkeästi painotettu sitä seikkaa, että vakuutuskaudella ja vakuutetun iällä ei ole mitään tekemistä keskenään, ja että sanamuoto on käänteinen muihin henkilövakuutuksiin verrattuna. Asiakaana ja maalaisjärjen käyttäjänä oletan luonnollisesti, että vakuutuslajien kesken vallitsee edes jonkinlainen johdonmukaisuus. Ellei, siitä tulisi mainita niin, että se varmasti menee asiakkaalle perille.

Vakuutussopimulain 9§:n mukaan vakuutus on voimassa sen sisältöisenä kuin asiakkaalla on saamansa tiedon perusteella aihetta olettaa. Vakuutuslautakunta on on eräässä lausunnossaan (209/10) todennut, että jos vakuutuksenottajalle on annettu virheellisiä tietoja (tai ei ole annettu ollenkaan tietoja) suullisesti, ei virhe normaalisti korjaudu sillä, että vakuutuksen oikea sisältö on voinut ilmetä asiakkaalle lähetetystä kirjallisesta aineistosta.

Finanssialan keskusliiton korvaustoiminnan periaatteiden mukaan epäselvää ehtokohtaa on tulkittava asiakkaan eduksi. Samaa periaatetta voidaan soveltaa myös epäselvää vakuutuskirjamerkintää käsiteltäessä.

On eettisesti epäilyttävää, että Pohjola vaatii samaa suomenkielen saivartelutaitoa tavalliseta asiakkaaltaan, mihin se sitten vahingon sattuessa itse nojaa. Kyseessä on vakuutusehojen oleellinen rajoitus verrattuna muihin vastaaviin vakuutuksiin, ja siitä olisi pitänyt kertoa suullisesti asiakkaalle vakuutusta otettaessa niin, että tämä kyseisen olennaisen rajoitusehdon olisi sisäistänyt.