Category: Vahingot
Pohjola perustaa eväyksensä rasismiin
Vakuutuksenottajalta varastettiin työkone erään yrityksen pihasta, jolle tämä toimii alihankkijana.
Muutamalla yrityksen työntekijällä oli lupa käyttää konetta töissään. Eräs päämiehen työntekijä oli käyttänyt konetta ja pysäköinyt sen yrityksen takapihalle varkautta edeltävänä päivänä, kuten oli tehnyt monta kertaa aikaisemminkin. Koneen avainta säilytettiin koneeseen kiinnitetyssä numerolukollisessa avainkaapissa.
Korvausta varkaudesta haettiin Pohjola Vakuutuksesta.
Pohjola eväsi korvaukset väittäen, että varkaus olisi tehty yhteistyössä henkilön kanssa, jolla on pääsy koneen avaimiin. Vakuutuksenottaja oli nimittäin kertonut epäilevänsä yhtä päämiehensä työntekijää rikoksen tekijäksi tämän ulkomaalaisen syntyperän takia.
Poliisi oli käynyt paikalla, mutta ei ole aloittanut esitutkintaa vakuutuksenottajan tekijäksi epäilemästä ulkomaalaistaustaisesta henkilöstä. Vakuutuksenottajan mölinää lukuun ottamatta mitään todisteita tai edes epäilyjä ei syylliseksi väitetyn henkilön osallisuudesta ole. Silti Pohjola käyttää häpeilemättä raisistista möläytystä korvauksen eväämisen pääasiallisena perusteena. Lisäksi Pohjola vetoaa siihen, että avainkaapissa säilytettyä avainta ei ole löytynyt.
Konemallissa on käytössä ns. yleisavain, eli täysin samanlaisia ja toisiinsa sopivia avaimia on käytössä, jos nyt ei kaikissa ko. mallin koneissa, niin ainakin hyvin suurina sarjoina. Ammattivaras tietänee tällaisen seikan olemassaolosta.
Vakuutuslautakunnan päätöksen FINE 020398 mukaan korvattavaa on ollut sellainenkin auton varkaus, missä avaimet oli todistetusti jätetty auton etupyörän päälle poistuttaessa paikalta. Lautakunta on pitänyt toimintaa poikkeuksellisen vakavana suojeluohjeen laiminlyöntinä, mutta silti suositellut korvaamaan puolet vahingon määrästä.
On myös tapauksia, joissa ajoneuvon avaimia on säilytetty huolimattomasti niin, että niihin on varkaan ollut helppo päästä käsiksi (esim. VKL 312/07 ja VKL 462/14), ja joissa lautakunta suosittelee korvauksen maksamista joko alentamattomana tai alennettuna 1/3:lla.
Näin ollen on vähintäänkin outoa, että Pohjola evää koko korvauksen kokonaan ilman muuta todistuspohjaa, kuin vakuutuksenottajan rasistinen mölinä.
Yhteinen haveri
Suezin kanavan tukkineen Ever Given laivan yhteydessä on puhuttu yhteisestä haverista.
Yhteinen haveri on Kansainvälisen Merioikeusyhdistyksen (CMI) hyväksymä säännöstö, jonka tarkoituksena on jakaa merikuljetusten riskiä laivan omistajan sekä rahdin omistajien välillä.
Yhteishaverisääntö pätee ainoastaan merikuljetuksissa.
Yhteinen haveri on kysymyksessä silloin, kun tarkoitukselliseti ja kohtuutta noudattaen tehdään poikkeuksellinen uhraus tai kustannus aluksen ja rahdin pelastamiseksi sitä yhteisesti uhkaavalta vaaralta. Yhteinen haveri on määritelty York-Antwerpen säännöissä ja Suomessa siihen viitataan Merilaissa (15.7.1994/674).
Yhteisen haverin edellytys on, että on olemassa todellinen vaara kokonaistappioon tai huomattavien vaurioiden todennäköisyys. Yhteisessä haverissa sekä laiva että lasti osallistuvat pelastuskustannuksiin, koska vaara on ollut molemmille yhteinen.
Yhteisen haverin toimia ovat esim. lastin tai sen osan mereen heittäminen, hätäsatamaan meneminen, tarkoituksellinen rantaan ajo uppoamisen estämiseksi, koneilla rasittaminen vaarallisessa asemassa olevan aluksen karilta irrottamiseksi.
Yhteisen haverin kustannuksiin lasketaan mm. aluksen pelastamisen ja hätsatamaan menemisen kustannukset.
Korvausvastuuseen joutuvat sekä laiva että lasti. Vahingon määrä jaetaan matkan päättymisen jälkeen jäljellä olevien nettoarvojen suhteessa. Myös vahingoittumaton lasti joutuu osallistumaan kustannuksiin.
Laivaisännällä on oikeus pidättää tavara, joka vastaa haverimaksua. Kuljetettavaa tavaraa ei siis luovuteta ennen yhteishaverikustannusten maksamista.
Yhteisen haverin kustannusten riskit voidaan kattaa kuljetusvakuutuksella, jolloin vakuutusyhtiö korvaa kustannukset ja kuljetettava tavara luovutetaan vastaanottajalle viipymättä.
Lähteet:
Ek, Kosola, et. al., Kuljetusten vakuuttaminen, Finva 2004
Rantala, Kivisaari, Vakuutusoppi, Finva 2016
Juutilainen A, Meripelastuksen päätöksenteon määrittely ajelehtivan aluksen tapauksessa, Kymenlaakson Ammattikorkeakoulu 2010
Ajoneuvojen lunastuksesta
Jos moottoriajoneuvo menee lunastukseen, tarjoaa vahinkotarkastaja yleensä ensimmäisenä naurettavan ja itkettävän välillä olevaa korvaussummaa. Usein se sellaiseksi myöskin jää.
Lunastushintana käytetään ajoneuvon käypää arvoa, eli markkinahintaa. Vakuutusehtojen mukaan esim:
”Käypä arvo on se käteishinta, joka lunastettavasta vakuutuksen kohteesta olisi vahinkohetkenmarkkinatilanteessa saatu myytäessä se tarkoituksenmukaisella tavalla ennen vahinkoa. Käyvällä arvolla ei tarkoiteta autoliikkeiden myyntihintaa eikä vaihtohyvitysarvoa.” (Fennia)
”Käypä hinta on se käteishinta, joka vahinkohetken markkinatilanteessa ajoneuvosta tai sen varusteista – ottaen huomioon niiden kunto – on yleisesti saatavissa, kun niitä pidetään myytävänä tarkoituksenmukaisella tavalla.” (If)
Vakuutusehdot jättävätkin vahnkotarkastajalle harvinaisen venyvät raamit luovaan vahinkoajoneuvojen ostoon.
Tyypillisesti lunastettavaa ajoneuvoa verrataan esim. Nettiautossa tai autoliikkeissä myynnissä oleviin samanlaisiin ajoneuvoihin. Sattumalta ja vahngossa vahinkotarkastaja löytää aina verrokkiajoneuvoksi enemmän ajetun, vähemmän varustellun, pienempi moottorisen tai mitä tahansa hilatakseen lunastushintaa mahdollisimman alas.
Sen lisäksi, että tarkastaja etsii halvimman edes vähän sinne päin olevan kotteron, löytynyt pyyntihnta ei tokikaan ole lopullinen lunastustarjous. Ajoneuvon myyntihinnasta vähennetään vielä autoliikkeen katteen osuus, korkokulut, liikkeen vuokra- ja henkilöstökuluista, takuusta, tinkimisvarasta, jne. aiheutuviksi väitetyt osuudet.
Tarkastajan yksisilmäinen näkemys on, että ajoneuvo ei missään tapauksessa voi maksaa samaa yksityisellä myyjällä, kuin vaikka autoliikkeessä. Lunastustilanteessa olet aina yksityinen myyjä, vaikka kyse olisi yritysajoneuvostakin. Tällä varjolla hintaa voidaan taas hilata alaspäin.
Itse vieroksun sellaista ajatusta, että käytetyn tavaran pyyntihinta pitäisi automaattisesti olla alhaisempikaikkialla muualla kun kaupassa.
Lunastustilanteessa et tule saamaan sellaista korvausta, millä pystyisit ostamaan itellesi vastaavan ajoneuvon vahingoittuneen tilalle, vaan sellaisen korvauksen, jonka saattaisi saada myydessään ajoneuvoa pakon edessä ketkuimmalle kehä kolmosen jopparille.
Vielä enemmän kuin se, että olisi tse ajanut ajoneuvonsa lunastuskuntoon harmittaa se, kun joku muu on aiheuttanut lunatuksen (liikennevahinko).
Onneksi tähän ongelmaan löytyy ainakin osittanen ratkaisu. Ja joudut siitä kyllä maksamaan. Ratkasu on lunastusturva, autovakuutukseen (kasko) saatava lisäturva, josta korvataan tietyin ehdoin uusi vastaava ajoneuvo. Tai jos uusarvolunastuksen ehdot eivät täyty, korvataan tyypillisesti ajoneuvon käypä arvo +30% (ei välttämättä kaikilla vakuutusyhtiöillä samanlainen). Tällä päästään lunastustilanteessa kenties lähelle vastaavan ajoneuvon hintaa. Kaskon lunastusturva toimii niin kaskosta kun vastapuolen liikennevakuutuksestakin korvattaviin ajoneuvoihin.
Regressi eli takautumisoikeus
Vahingon aiheuttaneella voi vahingonkorvauslain mukaan olla velvollisuus korvata aiheuttamansa vahinko.
Korvausvelvollisuus on sidoksissa tuottamuksen laatuun, joka voi olla lievää, törkeää tai niiden väliin jäävää lievää vakavampaa, mutta ei kuitenkaan vielä törkeää tuottamusta. Törkeää tuottamustakin vakavampaa on tahallinen teko.
Jos joku on aiheuttanut toiselle vahingon tahallaan tai törkeällä huolimattomuudella tai on muuten lain mukaan korvausvelvollinen huolimattomuuden tasosta riippumatta (ankara vastuu), voi vakuutusyhtiö hakea vahingon kärsijälle maksamansa korvauksen takaisin vahingon aiheuttajalta.
Ankaran vastuun määräyksiä löytyy mm. Liikennevakuutuslaista, Raideliikennevastuulaista, Ilmailulaista, Sähköturvallisuuslaista ja Ydinvastuulaista. Ankaraa vastuuta saattaa esiintyä lisäksi kaivostoiminnassa, terveyden- ja sairaanhoidossa, ympäristövastussa, tuotevastuussa, jne.
Vahingon kärsijän on useimmiten edullisinta hakea korvausta vahingon aiheuttajan vakuutuksesta, mutta vakuutuksesta maksettu korvaus ei kuitenkaan vapauta aiheuttajaa korvausvastuusta yllä mainituissa tapauksissa.
Vakuutusehdoissa on yleensä pykälä, jonka mukaan oikeus korvauksen hakemiseen vahingon aiheuttajalta siirtyy korvauksen saajalta vakutusyhtiölle vakuutusyhtiön maksaman korvauksen määrään saakka.
Toisaalta vahingon aiheuttaja voi vedota vakuutusyhtiötä kohtaan kaikkiin samoihin seikkoihin, joihin hän voi vedota vahingon kärsijääkin kohtaan, esim. tämän myötävaikutukseen, korvausvastuun jakautumiseen tai korvauksen sovitteluun, jne.
Henkilövakuutuksessa vakuutusythtiö ei saa takautumisoikeuden perusteella vaatia kolmannelta osapuolelta muuta kuin korvaamansa tapaturman tai sairauden aiheuttamat kustannukset (hoitokulut) ja varallisuuden menetykset (ansionmenetys). Pysyvän haitan tai kuoleman johdosta maksettuja korvauksia ei saa periä takaisin.
Liikennevakuutuslaissa on kuvattu sitä, minkä asteista moitittavaa menettelyä moottoriajoneuvon omistajalta, kuljettajalta, matkustajalta tai muilta laissa mainituilta tahoilta vaaditaan, jotta vakuutusyhtiö voisi periä maksamansa korvauksen takaisin.
Vakuutussopimuslain takautumisoikeutta koskevat säännökset ovat pakottavia vahingon aiheuttaneen hyväksi, jos tämä on yksityishenkilö, työntekijä, virkamies tai näihin rinnastettava muu henkilö. Muiden vahingon aiheuttajien kohdalla takautumisoikeus voidaan sopia lakia laajemmaksikin.
Lähteet:
af Hällström, Ijäs, Vastuuvakuutus, Finva 2010
Luukkonen et.al., Vakuutuslainsäädäntö, Finva 2019
Rantala, Kivisaari, Vakuutusoppi, Finva 2016
Epidemia
Iltalehti kertoi 18.3.2020, miten Sensuroimaton Päivärinta -ohjelmassa oli luettu ”hätääntyneen ravintoloitsijan viesti”.
Viestissään hätääntynyt ravintoloitsija oli kirjoittanut:
”Tukipaketit eivät tavoita pienyrittäjää. Asiakkaat katoavat ravintoloista. Mitä minä voin tehdä muuta kuin yrittää saada koronatartunnan ja sitä kautta yrittää saada joko epidemiavakuutuksesta tai Kelan karanteenikorvauksesta jonkinlaista rahaa?”
Joku puolestaan oli soittanut vakuutusyhtiöön, kun vakuutuspapereissa oli lukenut ”epidemia”. Vakuutusyhtiöstä oli kuulemma sanottu että ”putiikki kiinni vain ja vakuutus maksaa”.
Valitettavasti epidemiavakuutus ei toimi näin.
Epidemiavakuutus korvaa liiketoiminnan keskeytymiseen, joka on suoranainen seuraus Suomen terveydensuojeluviranomaisen antamasta velvoittavasta kirjallisesta määräyksestä tartunta ja eläintautien vastustamiseksi.
Jotta epidemiavakuutuksesta saisi korvauksia, pitää
- olla todettu tartunta- tai eläintauti vakuutuksenottajan toimipaikassa
- olla kirjallinen määräys
- joka tulee Suomen terveydensuojeluviranomaiselta
- joka perustuu tartuntatauti- tai eläintautilakiin
- joka koskee nimettyä vakuutuksenottajan toimipaikkaa
- jolla rajoitetaan vakuutuksenottajan toimintaa mainitussa toimipaikassa
Toiminnan rajoittamisella tarkoitetaan esimerkiksi toimitilojen osittaista tai täydellistä käyttökieltoa, johon liittyy normaalista puhtaanapidosta poikkeava, tehostettu tilojen ja laitteiden desinfiointi ja/tai saastuneiksi todettujen tuotteiden hävittäminen.
Koronavirus katsottanee vakuutusehtojen tarkoittamaksi tartuntataudiksi, mutta liiketoiminnan häiriöt, jotka johtuvat henkilökunnan sairastumisesta tai karanteeniin asettamiseseta tai asiakasmäärien vähenemisestä eivät mahdollista keskeytysvakuutuksen käyttämistä.
Jos kuitenkin kävisi niin, että viranomainen antaisi kirjallisen määräyksen vakuutuksenottajalle keskeyttää tai rajoittaa tämän omaa liiketoimintaa koronaviruksen takia, tällöin epidemiakeskeytysvakuutuksesta voisi hakea (ja ehkä saadakin) korvausta.
Lähteet:
Pellikka et.al., Omaisuuden vakuuttaminen, Finva, 2011
https://www.if.fi
https://www.lahitapiola.fi/
Vakuutusehdot: If, Lähitapiola, Pohjola
Ansionmenetyskorvauksista
Luulitko saavasi korvauksia?
Älä unta näe!
Työtapaturma- ja ammattitautilain mukaan korvataan seuraavia työtapaturman ja ammattitaudin aiheuttamia kustannuksia:
- sairaanhoidon kustannukset
- ansionmenetyskorvaukset
- kuntoutuskorvaukset
- palkan korvaaminen tutkimusajalta ja fysikaalisen hoidon ajalta
- matka- ja majoituskulut
- kodinhoidon lisäkustannukset vuoden ajalta
- vahinkotapahtuman yhteydessä särkyneet henkilökohtaisessa käytössä olleet silmälasit, kuulokojeet ja muut laissa luetellut vastaavat esineet
- sairaanhoidon antamisen yhteydessä rikotut vaatteet ja rikotun sormuksen korjaus
Ansionmenetyskorvauksilla pyritään takaamaan vahingoittuneen toimeentulo vastaavan tasoisena kuin mitä se olisi ilman työtapaturmaa tai ammattitautia.
Ansionmenetyskorvauksen suuruus perustuu löhtökohtaisesti vahinkotapahtumahetken ansiotasoon.
Ansionmenetyskorvausta (päivärahaa) maksetaan, jos vahingoittunut on työkyvytön, joko kokonaan tai osittain, vähintään kolmena peräkkäisenä päivänä vahinkopäivää lukuun ottamatta.
Jos kolmen päivän raja täyttyy, päivärahaa maksetaan kaikilta työkyvyttömyyspäiviltä, myös kahdelta alkupäivältä. Ei kuitenkaan vahinkopäivältä.
Päivärahaa maksetaan kaikilta kalenteripäiviltä, myös sunnuntai- ja juhlapäiviltä.
Päivärahaa maksetaan enintään vuoden ajalta vahinkopäivästä lukien.
Ensimmäisen neljän viikon päiväraha on pääsääntöisesti työnantajan maksaman sairausajan palkan suuruinen. Neljän viikon jälkeen päiväraha on 1/360 vuosityöansiosta.
Vuosityöansio määritellään siten, että vahinkopäivän ansiotasoa verrataan edeltävien kolmen kalenterivuoden työansioiden keskiarvoon. Jos vertailun poikkeama on alle 20%, vuosityöansiona pidetään vahinkopäivän työansioita.
Jos vahinkopäivän työansiot poikkeavat vähintään 20% vertailuajan keskiarvosta, vuosityöansiona pidetään vahinkopäivän työansioiden ja vertailuvuosien työansioiden keskiarvoa, eli neljän vuoden keskiarvoa.
Poikkeuksena tästä on vahingoittuneen työansioissa tapahtunut pysyvä muutos. Vahingoittunut on esimerkiksi vaihtanut työtehtäviä saman työnantajan palveluksessa ja selvityksistä ilmenee, että työtehtävien vaihtoa voidaan pitää pysyvänä muutoksena.
Sen sijaan töihin meno ei näytä olevan pysyvä muutos. Jos vahingoittunut on mennyt töihin kortistosta tai koulun penkiltä, lasketaan vuosityöansion neljän vuoden keskiarvo siten, että kolmen vertailuvuoden ansioina on nolla (0€), mikä pienentää kätevästi korvattavan ansionmenetyksen määrää.
Eikä vielä tarvita edes vakuutuslääkäriä.
Lähde: Kirsi Salo, Työtapaturma- ja ammattitauti, Finva 2015
Onko tämä sitten korvauspetos?
Olin jokin aika sitten tekemisissä erään keskeytysvahingon kanssa.
OP Vahinkovakuutus oli saanut laskettua keskeytysvakuutuskatteeseen reilun alivakuutuksen ja korvasi vähän yli puolet vahingon määrästä. Maksettu korvaus ei kuitenkaan vastannut edes väitettyä alivakuutussuhdetta.
Asiaa ryhdyttiin tarkastelemaan lähemmin ja huomattiin, että keskeytysvakuutuskate olikin merkitty vakuutuskirjaan aivan oikein. Kate ja palkat yhteensä olivat jopa yli todellisen budjetin mukaisen luvun.
Vakuutuksenottaja järjesti vahinkotarkastajan kanssa palaverin, missä asiaa käsiteltiin uudestaan.
En ollut tilaisuudessa mukana, mutta aika pian tarkastaja korotti korvaustarjoustaan, mutta ei vielä lähellekään koko vahingon määrää. Pikemminkin vastaamaan väittämäänsä alivakuutusprosenttia.
Vakuutuksenottaja ei tätä purematta niellyt, vaan tarjosi kompromissina jonkin verran vahingon kokonaismäärän alittavaa summaa.
Vahinkotarkastaja oli lyönyt saman tien kättä päälle.
Tapahtumista herää kysymys, miksi vakuutusyhtiö saa sanktioitta yrittää petosta käymällä huutokauppaa korvausmäärästä vakuutuksenottajan kanssa, jonka tunnusluvut ovat kunnossa.
Jos vakuutuksenottaja syyllistyisi samanlaiseen menettelyyn, vakuutusyhtiö sanoisi vakuutuksen saman tien irti ja tekisi merkinnän vakuutusyhtiöiden yhteiseen vilppirekisteriin. Vakuutusta ei saisi jatkossa mistään muustakaan vakuutusyhtiöstä.
Finanssialan (keskusliiton) korvaustoiminnan periaatteiden mukaan korvaustoiminnan tavoitteena on, että asiakas saa sen korvauksen, joka hänelle lain ja vakuutussopimuksen mukaan kuuluu ja että asiakas saa kaikki ne korvaukset, joihin hän on oikeutettu, vaikka ei osaisi niitä hakeakaan.
OP:n toimittama kaupankäynti vahingon määrästä on vähintäänkin epäilyttävää vakuutuksenottajan hyväksikäyttöä. Nyt asiakas oli tarkkana ja sai melkein koko hänelle kuuluvan korvauksen, mutta vähemmän asioista perillä oleva olisi joutunut vilpillisen korvauskäsittelyn uhriksi.
Työtapaturmavakuutuksen maksuista
Pakollisessa työtapaturmavakuutuksessa vakuutusmaksu perustuu työn määrään ja työn vaarallisuuteen. Työn vaarallisuuden mittarina ovat eri ammattiryhmissä sattuneiden vahinkojen korvauskustannukset. Työn määrää puolestaan on perinteisesti mitattu maksettujen palkkojen määrällä, mutta muitakin mittareita voidaan käyttää.
Vakuutusmaksu voi olla ns. taulustomaksu, eli kunkin ammattiryhmän maksukerroin perustuu ko. ammattiryhmän valtakunnalliseen korvaustilastoon. Taulustomaksu on tyypillinen pienillä työnantajilla, joilla oma vahinkotilasto johtaisi kohtuuttoman suuriin vakuutusmaksjen heilahteluihin. Korvaukset periaatteessa tasataan kaikkien vakuutuksenottajien kesken.
Kun yritys on tarpeeksi suuri, vakuutusmaksun perusteena voidaan käyttää joko kokonaan tai osittain sen omaa vahinkotilastoa. Puhutaan erikoismaksujärjestelmästä.
Erikoismaksujärjestelmän on tarkoitus kannustaa työnantajaa riskienhallintaan ja työsuojeluun. Sitä pienemmäksi vakuutusmaksu muodostuu mitä vähemmän on korvauksia. Toisaalta, maksettuista korvauksista peritään aina osa takaisin maksujärjestelmän yksilöllisyyden mukaan.
Erikoismaksujärjestelmässä voidaan ottaa huomioon vain vakuutuksenottajan ohimenevät korvaukset tai sekä ohimenevät että pysyvät korvaukset. Ohinemeviä korvauksia ovat sairaanhoitokustannukset ja päivärahat sekä kuntoitusraha. Kaikki muut korvaukset ovat pysyviä: esimerkiksi kuolemantapauksen ja pysyvän työkyvyttömyyden johdosta maksettavat korvaukset.
Suurin osa työtapaturmista aiheuttaa pelkästään ohimeneviä korvauksia. Niiden heilahtelu ei yleensä ole tilastollisesti kovin suuri. Pysyvien korvausten heilahtelu puolestaan on suurta, koska niihin johtavia tapaturmia sattuu harvoin, mutta korvaussummat ovat suuria.
Eri vakuutusyhtiöiden maksujärjestelmissä voi olla erilaisia ominaisuuksia sen suhteen miten vahinkotilasto otetaan huomioon vakuutusmaksussa. Erilaisilla katkaisurajoila, herkkyyskertoimilla, painoarvoilla ja maksukatoilla säädellään vahinkotilaston vaikutusta lopullisen vakuutusmaksun laskennassa.
Erikoismaksujärjestelmää harkittaessa on hyvä tarkastella mm.
- Kuinka suuren vakuutusmaksun heilahtelun yrityksen kassa kestää (riskinottokyky)
- Kuinka suuren vakuutusmaksun heilahtelun päättäjien pää kestää (riskinottohalu)
- Missä määrin panostetaan tai halutaan panostaa työsuojeluun
- Missä määrin halutaan osallistua korvausten maksuun (esim. pysyvien korvausten)
Vakuutusyhtiöiden on sovellettava maksuperusteita yhdenmukaisesti kaikkiin vakuutuksenottajiinsa. Samoja maksuperusteita on käytettävä kaikissa saman järjestelmän alaisissa vakuutuksissa saman vakuutuskauden aikana. Maksuperusteita saa muuttaa kesken vakuutuskauden vain toteuttamalla muutos kaikkiin vakuutuksiin, joissa tätä maksuperustetta käytetään.
Vakuutusmaksujen hinnoittelu perustuu vapaaseen kilpailuun. Työtapaturma- ja ammattitautilaissa on säädetty vain yleisistä periaatteista, joita vakuutusyhtiöiden on hinnoittelussaan noudatettava. Esimerkiksi, että yhtiöllä on oltava maksuperusteet ja että ne on laadittava niin, että vakuutusmaksut ovat kohtuullisessa suhteessa vakuutuksista aiheutuvien kustannusten pääoma-arvoon.
Lähde: Salo, Työtapaturma ja ammattitautilaki, Finva 2015
Vakuutuslääkäri valehtelee laillisesti
Tapaturma- ja ammattitautilaki (24.4.2015/459) 121 §, Lääkäriasiantuntijan osallistuminen korvausasian käsittelyyn:
Jos vakuutuslaitoksessa käsiteltävä korvausasia koskee lääketieteellisen seikan arviointia, laillistetun lääkärin on osallistuttava asian valmisteluun ja merkittävä perusteltu arvionsa asiakirjoihin. Vakuutuslaitoksen lääkäri voi merkitä arvionsa asiakirjoihin noudattamatta terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetun lain 23 §:ssä säädettyjä lääkintölaillisia todistuksia ja lausuntoja koskevia muotovaatimuksia.
Laki terveydenhuollon ammattihenkilöistä (28.6.1994/559) 23§, Lääkintölailliset todistukset ja lausunnot:
Laillistetun lääkärin ja hammaslääkärin on, antaessaan lääkintölaillisia todistuksia ja lausuntoja sekä muita todistuksia, jotka on tarkoitettu esitettäväksi tuomioistuimelle tai muulle julkiselle viranomaiselle, vahvistettava ne sanoilla ”minkä kunniani ja omantuntoni kautta vakuutan”. Siten vahvistettu todistus tai lausunto on pätevä ilman valallista vahvistusta, jollei tuomioistuin tai viranomainen erityisistä syistä määrää, että se on vahvistettava suullisella valalla tai vakuutuksella.
Ei lisättävää!
Läpinäkyvää
Konsulttijargonin mukaan toiminnan on oltava läpinäkyvää ollakseen luotettavaa.
Vakuutuslautakunnan toiminta oli taannoin erittäin läpinäkyvää, mutta luotettavaa se ei ollut.
Ratkaisusuosituksesta nimittäin paistaa läpi se, että siinä on hakemalla haettu vakuutusyhtiölle suotuisaa lopputulosta.
Lautakunta näyttää jättäneen huomiotta suurimman osan vakuutuksenottajan antamista selvityksistä.
Ratkaisusuositus oli laadittu poikkeuksellisella tavalla niin, että sekä asiakkaan valitus että vakuutusyhtiön vastine oli korvattu lyhyillä, muutaman lauseen mittaisilla yhteenvedoilla käsiteltävästä asiasta. Lauseita oli irrotettu asiayhteydestään niin, että valituksen asiasisältö näyttää jäävän irrallisiksi väittämiksi, vaikka perustelut olivat laajat ja johdonmukaiset.
Tähän saakka lausuntoihin on aina kirjattu molempien osapuolten kaikki selvitykset sanasta sanaan niin, että käsiteltävä asia ja kaikki valituksen perustelut tulevat selkeästi ilmi puolin ja toisin.
Lisäksi vahinkoilmoituksessa olleita sanamuotoja oli muutettu tai käytetty vain osittain niin, että lopputulos on saatu näyttämään siltä, kuin asiakkaan kertomus olisi muuttunut matkan varrella.
Vakuutusyhtiö oli nimittäin jossain vaiheessa keksinyt vastineisiinsa uuden väitteen siitä, että kertomus tapahtumien kulusta olisi muuttunut valituskierteen aikana. Vaikka se ei ollut. Samoja alkuperäisiä vahinkoilmoituksessa ilmoitettuja asioita oli käytetty koko valitusprosessin ajan, niitä sen mukaan korjaten miten vakuutusyhtiö keksi niitä vääristellä.
Vakuutuslautakunta toteaa, että vahingosta annettuja ensimmäisiä tietoja on pidettävä luotettavimpina, mutta samassa hengenvedossa jättää huomiotta jo alkuperäiseen vahinkoilmoitukseen kirjatut tosiasiat.
Lautakunta ei kuulemma pidä uskottavana sitä, että vakuutuksenottaja olisi jättänyt kertomatta vahinkoilmoituksessa kertomiaan asioita.
Myöskään asiassa annetulle todistajanlausunnolle, jonka todistaja olisi valmis tarvittaessa todistamaan oikeaksi käräjäoikeudessa, ei annettu mitään merkitystä.
Se, että vakuutusyhtiö saa valehdella mielensä mukaan, on ollut jo pitkään tiedossa, mutta tätä ennen Vakuutuslautakunta on aina perustanut lausuntonsa kerrottuihin tosiasioihin. Nyt se näyttää hämmentävän soppaa jopa paremmin kuin vakuutusyhtiö konsanaan.
Jatkossa ainoaksi puolueettomaksi muutoksenhaluelimeksi näyttää jäävän käräjäoikeus, joka sekin on nykyisellään melkoinen pajatso. Ainakin yhden tuomarin kokoonpanossa lopputulos saattaa olla sielläkin aivan mitä tahansa.
Hoviinkaan ei pääsee nykyään kuin sen itsensä antamalla valitusluvalla.
Vakuutuksenottajan oikeusturva alkaa olla aika heikoissa kantimissa.
Vakuutusmajuri 