Läpi harmaan kiven

Lentokapteeni Jacob Van Zanten oli aikoinaan yksi maailman kokeneimmista ja varmimmista lentäjistä maailmassa. Hän oli myös KLM:n turvallisuusohjelman johtaja.

Viimeisellä lennollaan Van Zantenin oli tarkoitus lentää Amsterdamista Las Palmasiin, tankata, ja tuoda paluumatkustajat takaisin Hollantiin.

Matkalla lentäjämme sai lennonjohdolta kiireellisen tiedon. Las Palmasin kentällä oli räjähtänyt pommi. Kenttä olisi suljettuna toistaiseksi.

Kapteeni oli koulutettu tällaisten erikoitilanteiden varalle. Itse asiassa hän oli itse ollut juuri kouluttamassa muita lentäjiä toimimaan juuri tällaisisssa poikkeustilanteissa.

Van Zanten toimi ohjeiden mukaan ja totteli käskyä laskeutua läheiselle Teneriffan kentälle, jonne oli jo saapunut muitakin Las Palmasiin suunnanneita koneita.

Laskeuduttuaan turvallisesti, kapteeni huomasi, että pakollinen lepoaika alkaa painaa päälle. Hänellä olisi viitisen tuntia aikaa lähteä ennen kuin lepoaika tulisi estämään paluulennon samana päivänä.

Pakollinen lepotauko mutkistaisi asioita melkoisesti.

Vaihtomiehistöä ei olisi saatavilla. Matkustajat pitäisi majoittaa johonkin, eikä saarella ollut riittävästi hotellihuoneita tarjolla. Samalla aiheutettaisiin suuri määrä lentojen peruuntumisia ympäri KLM:ää.

Ajan säästämikseksi Van Zanten päätti pitää matkustajat koneessa, jotta päästäisiin lähtemään heti kun Las Palmasin kenttä taas avautuisi.

Samaan aikaan lennonjohtotornissa piti kiirettä. Alimiehitetty lennonjohto yritti ohjata poikkeuksellisen suurta määrää saapuvia koneita kentälle. Samalla he valmistautuivat kuuntelemaan radiosta paikallista jalkapallo-ottelua.

Parinkymmenen minuutin päästä laskeutumisesta lennonjohto pyysi Van Zantenia päästämään matkustajat pois koneesta, koska odotuksesta näytti tulevan pitkä. Kapteeni ei päästänyt.

Minuutit muuttuivat tunneiksi. Kapteeni mietti kuumeisesti miten saisi säästettyä aikaa, jotta pääsisi kotikentälle ennen lepoajan alkamista. Lopulta hän päätti tankata koneensa Las Palmasin sijaan Teneriffalla. Näin hän säätäisi puoli tuntia pysähdysaikaa perillä.

Samalla kun tankkaus aloitettiin tuli tieto, että Las Palmasin kenttä oli taas auki. Tankkausta ei kuitenkaan ollut enää mahdollista keskeyttää. Se kestäisi 45 minuuttia.

Kun kone näytti lopulta olevan lähtövalmiina, luonto puuttui peliin. Kentälle nousi sankka sumu. Van Zantenia suututti päätöksensä tankata ja hän halusi vain pois Teneriffalta mahdollisimman pian. Hän pelkäsi myös, että lennonjohto sulkisi kentän sumun takia.

Piti lähteä heti, tai tiedossa olisi yöpyminen Teneriffalla.

Muitta mutkitta Van Zanten käynnisti koneensa moottorit ja ohjasi sen kiitoradalle.

Perämies huomautti tässä vaiheessa, että lennonjohdolta ei ollut lupaa lähteä. ”Tiedän” sanoi Van Zanten. Mikset pyytäisi sitä?

Perämies sai lennonjohdolta vahvistuksen reittisuunnitelmalle (airway clearance), mutta kukaan ei puhunut mitään lähtöluvasta (takeoff clearance). Siinä samassa Van Zanten kuitenkin jo käänsi moottorit täysille ja ohjasi koneensa kiitoradalle.

Perämies ei enää puuttunut asiaan.

Van Zantenin Boeing 747 oli juuri irtoamassa maasta, kun tyhjästä eteen ilestyi Pan Amin täsmälleen samanlainen kone. Se oli pysäköitynä kiitoradalle. Van Zanten lähestyi sitä nousunopeudella.

Pyähtymisen mahdollisuutta ei enää ollut. Väistämäänkään ei pystynyt.

Kapteeni veti koneen nokkaa hädissään ylös ja maanitteli samalla konettaan nousuun. Rajun noston seurauksena koneen perä viisti maata. Kipinäsuihku vain sinkoili takana.

Van Zanten sai juuri ja juuri vedettyä keulan pysäköidyn koneen yli.

Siihen se sitten jäikin. Koneen runko iski suoraan päin Pan Amin konetta. Seurasi valtava räjähdys. Kaikki Van Zantenin koneessa olleet kuolivat. Molemmissa koneissa olleista yhteensä 584 ihmistä kuoli.

Pitkään ihmeteltiin mikä onnettomuuden oli aiheuttanut.

Pan Amin kone oli toki väärässä paikassa, koska sitä ei oltu ehditty ruuhkan takia siirtämään asianmukaisesti sivuun.

Sumu vaikeutti toimintaa: Van Zanten ei nähnyt Pan Amia, Pan Am ei nähnyt KLM:ää ja lennonjohto ei nähnyt kumpaakaan.

Mutta miten kokenut, koulutettu ja taitava lentäjä saattoi tunaroida näin pahasti?

Van Zantenia ohjasivat muutamat psykologiset tekijät.

  • tappion pelko
  • voittamisen pakko
  • ilmiselvien todisteiden hylkääminen

Van Zanten tunnettiin täsmällisenä miehenä. Hän ei kyennyt kestämään sitä, että juuri hänen ohjaamansa kone olisi ollut myöhässä ja siten aiheuttanut hirmuisen aikataulukaaoksen koko lentoyhtiössä. Se ei kerta kaikiaan sopimut hänen maineelleen.

Van Zanten oli niin sitoutunut tavoittelemaansa lopputulokseen (aikataussa pysymiseen ja maineeseensa ylläpitämiseen) että hän oli valmis kasvattamaan panoksiaan suhteettoman suuriksi.

Van Zanten oli ylistetty sankari KLM:ssä. Hänen päätöksensä kyseenalaistaminen ei olisi ollut pelkästään noloa, se olisi lähennellyt kapinaa. Kuka olisi uskaltanut kyseenalaistaa koko yhtiön turvallisuusjohtajan päätöksen? Miehistö pysyi siis vaiti, kun Van Zanten kiihdytti koneensa nousuun.

Jääräpäinen sisu ei välttämättä viekään läpi harmaan kiven. Matka saattaa tyssätä jo kiven pinnassa.

Lähde: Ori & Rom Brafman, Sway: The Irresistible Pull og Irrational Behavior
Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s