Tapturmavakuutusmaksussa on kaksi eri osaa, 1. Perusmaksu ja 2. Lakisääteiset lisät.

 

1. Perusmaksu (n. 80% kokonaismaksusta) koostuu:

• korvausmenot kattava riskimaksu
• hoitokuluosuus (se osa maksusta, joka menee vakuutusyhtiön kuluihin)

 

2. Lakisääteiset lisät (n. 20% kokonaismaksusta) koostuvat:

• indeksikorotukset
• työturvallisuusmaksu
• pientyönantajien tapaturmien korvaukset

 

Perusmaksulla siis katetaan pääosa korvauksista ja vakuutusyhtiön kustannukset. Korvausmeno muodostaa kokonaismaksusta suurimman osan, Sen osuus määräytyy korvaustilastojen mukaan vakutuusmatemaattisin kenoin laskettuna.

Korvausmeno-osasta maksetaan ohimenevät sairaanhoidon kustannukset ja päivärahat. Muut korvaukset ovat ns. pysyviä korvauksia. Näitä ovat pysyvän työkyvyttömyyden ja kuoleman johdosta maksettavat korvaukset.

Suurin osa työtapaturmista aiheuttaa vain ohimeneviä korvauksia, mutta kokonaiskorvauksista puhuttaessa määrä menee suurin piirtein puoliksi ohimenevien ja pysyvien korvausten kesken.

Pysyvät korvaukset ovat yleensä aina suuria summia kokonaisuutena ajateltuna, vaikka vahingoittunut saisikin mielestään olemattoman korvauksen. Esim. 40 vuotiaan miehen, jonka palkka on 26.000€ vuodessa, tapaturmaeläkkeen pääoma-arvo on vajaat 350.000€

Tapaturmavakuutuksessa korvausmenot tasataan useiden vakuutuksenottajien kesken ja/tai usealle vuodelle. Pienillä yrityksillä riskit tasataan ammattiluokittain eri työnantajien kesken. Korvausmenon vaikutus vakuutusmaksuun voi myös vaikuttaa useamman vuoden ajan vakuutusmaksua korottavasti. Suuremmilla työnantajilla käytettään yrityksen omaa vahinkotilastoa vakutuumaksun määrittämisen pohjana

Hoitokuluosalla tarkoitetaan vakutuus- ja korvausjärjestelmän ylläpitämisestä aiheutuneita kuluja. Näitä ovat vakuutusten myynnistä, hoidosta, maksujen perinnästä, korvausten käsittelystä, korvausten maksamisesta ja atk-järjestelmistä aiheutuvat kulut.

Lakisääteiset lisät ovat mm. korvauksiin masettavia indeksikorotuksia, jotka ovat tämän osan suurin tekijä. Indeksikorotuksilla kompensoidaan rahan arvon alenemista mm. pitkissä eläkekorvauksissa.

Lakisääteisistä lisistä maksetaan myös ilman vakuutusta olevien työnantajien työssä sattuneiden vahinkojen korvaukset. Lisäksi tapaturmavakutuuslaissa on eräät pientyönantajat vapautettu tapaturmavakuutuksen ottamisesta. Tällaisia työnantajia ovat ne, jotka teettävät enintään 12 työpäivää kalenterivuodessa, ja näiden korvaukset maksaa tapaturmavakutuuslaitosten liitto.

Työturvallisuusmaksu on laissa määrätty, ja on 2% työnantajan vakutuusmaksusta. Vakutuusyhtiöt kierrättävät maksuosuuden tapaturmavakuutuslaitosten liitolle, joka edelleen toimittaa sen työsuojelurahastolle.

Itse tapaturmavakuutuksen lisäksi lakisääteisen tapaturmavakuutuksen kokonaisuuteen kuuluu työmarkkinajärjestöjen sopima työntekijän ryhmähenkivakutuus (maksu on n. 0,75 promillea palkkasummasta), sekä paremminkin veroksi kuin vakuutusmaksuksi katsottava työttömyysvakuutusmaksu. Työttömyysvakutuusmaksu peritään sekä työnantajalata (0,65% palkoista) että työntekijältä (0,2% palkasta). Nämä veroluonteiset maksut ovat kaikilla työnantajilla samat, vaikka itse tapaturmvakuutusmaksu vaihteleekin suuresti työn riskien mukaan.