Vakuutusmaksu jaetaan yleensä kolmeen osaan. Ne vastaavat niitä kuluja, joita vakuutusmaksutulojen tulee vakuutusyhtiössä kattaa.

 

Näitä ovat:

 

riskimaksu, jolla katetaan korvauskulut.

liikekulut, jolla katetaan vakuutusyhtiön pyörittämisen kustannukset.

varmuuslisä, jolla ylläpidetään vakuutusyhtiöltä edellytettävää vakavaraisuutta.

 

Vahinkovakuutuksessa on lisäksi vielä vakuutusmaksuvero. Ja joissakin vakuutuslajeissa on myös muita julkisia maksuja (esim. palonsuojelumaksu, liikenneturvallisuusmaksu, työturvallisuusmaksu).

Riskimaksua varten vakuutusyhtiö analysoi vakuutettavat riskit tarkkaan ja yrittää löytää riskin suuruuteen eniten vaikuttavat tekijät. Tekijöiden perusteella riskit jaetaan ryhmiin ja ne voidaan hinnoitella riskin suuruutta vastaavasti.

Riskiprofiilien mukaan vakuutukset ryhmitellään vakuutusluokiksi ja maksu määrätään kullekin luokalle vahinkotilastojen ja muun kokemusperäisen tiedon perusteella. Myös vahinkojen selvittelykustannukset otetaan huomioon riskimaksua määriteltäessä.

Suomalaisten vakuutusyhtiöiden tilastopohja jää yleensä liian pieneksi oikean riskimaksutason määrittämiseksi pelkästään omien tilastojen perusteella. Sen vuoksi vakuutusyhtiöiden välinen tilastoyhteistyö on EU:n taholta sallittua luotettavan tariffoinnin saavuttamiseksi. Tämän katsotaan koituvan vakuutuksenottajan eduksi.

Myös liikekulukuormitus on kohdistettava eri vakuutuslajeille ja jopa yksittäisille vakuutuksille siinä suhteessa kuin se niihin kohdistuu. Korvauskäsittelyn kustannukset sisältyvät riskimaksuun, eivätkä siten ole tässä kohdassa mukana. Tähän kuuluvat vakuutuskannan hoidon kustannukset ja vakuutusyhtiön yleiskustannukset (hallinto).

 

Vakuutusten hoidosta aiheutuvia kustannuksia ovat

 

alkukustannukset

hoitokustannukset

yleiskustannukset

 

 

Eri vakuutuslajeista arvioidaan niiden voimaan saattamiseksi tarvittavat kustannukset: myyntipalkkiot, selvittelyt, järjestelmiin syöttäminen, tariffointi, vakuutuskirjan tuottaminen, jne.

Samoin eri vakuutusten hoidosta aiheutuu kustannuksia: ylläpito, uudistukset, muutokset, laskutus, jne.

Yleiskustannuksia ei voida suoraan kohdistaa tiettyyn vakuutuslajiin. Näitä ovat: markkinointi, mainonta, johto, jne. Kukin yhtiö päättää omasta politiikastaan yleiskulujen kohdistamisesta vakuutuksiin.

Eri vakuutuslajien liikekulukuormitus on hyvinkin erilainen Esimerkiksi pienissä vahinkovakuutuksissa se voi olla noin neljännes tai jopa lähes puolet vakuutuksen hinnasta, kun taas vaikkapa työeläkevakuutuksessa tai suuyritysten vahinkovakuutuksessa se voi olla vain joitakin prosentteja.

Vakuutusliiketoiminnalle on tyypillistä vuosittainen vaihtelu. Se voi olla sattumasta johtuvaa heilahtelua tai lyhytaikaisesta olosuhteiden vaihtelusta aiheutuvaa huojuntaa. Vakuutusyhtiön vuositulokseen vaikuttaa korvausmenojen lisäksi markkinatilanteen vaihtelut. Näiden vaihteluiden ja heilahteluiden aiheuttamien tappiollisten kausien varalle vakuutusmaksuun sisältyy varmuuslisä, jolla turvataan korvausten maksukyky myös tappiollisina kausina.

 

Mitä enemmän juoksutat vakuutusyhtiön väkeä pakeillasi, sitä enemmän maksat vakuutusmaksuja. Vakuutusmeklaria käyttäessäsi et sen sijaan rasita vakuutusyhtiön kenttäorganisaatiota lainkaan. Vakuutusyhtiösi säästää silloin vakuutustesi hoidosta kenttäorganisaatiolleen maksamansa palkkiot ja palkitsee sinut nettohinnoittelemalla vakuutuksesi. Eli saat hyväksesi ns. meklarialennuksen. Se voi olla jopa 15% kokonaisvakuutusmaksustasi. Mitkään muut alennukset eivät yleensä poistu, vaikka kenttämies sinua yrittääkin sillä pelotella.