Kenen vastuulla tavara kulkee?

Incoterms lausekkeet säätelevät monia tavaran kauppaan ja toimitukseen liittyviä asioita, mm. kaupan osapuolten vastuun siirtymistä. Incoterms lausekkeet eivät määrittele tavaran omistusoikeuden siirtymistä. Ne eivät myöskään ole kuljetussopimuksen osa.

Toimituslausekkeet määrittelevät kenen vastuulla ja kustannuksella tapahtuu kuljetussopimuksen tekeminen, kenelle kuuluu asiakirjojen hankkiminen, ja jopa miten tavara on pakattava. Myös joidenkin kustannusten vastuista määritellään toimituslausekkeissa.

Incoterms lausekkeet jaetaan neljään ryhmään vastuiden ja velvoitteiden siirtymisen mukaan:

 

1. E-Ryhmä (EXW, ex works)

E-ryhmän lausekkeissa vastuu siirtyy lähtöpaikassa. Vastuu tavarasta siirtyy ostajalle, kun tavara on erotettu hänen käytettäväkseen sopimuksessa määritellyssä paikassa ja ajankohtana. Myyjän on pakattava tavara kestämään sopimushetkellä tiedossa olevan kuljetuksen mukaiset rasitukset. Ostajan velvollisuus on hankkia vientiin tarvittavat asiapaperit ja hoitaa vientiselvitys.

 

2. F-Ryhmä (FCA, free carrier/ FAS, free alongside the ship/ FOB, free on board)

F-ryhmässä myyjä ei maksa pääkuljetusta.

FCA lausekkeessa vastuu kaikista kustannuksista ja vahingonvaaroista siirtyy ostajalle, kun myyjä on luovuttanut tavaran sovitussa paikassa rahdinkuljettajalle. Vastuun siirtyminen on erikseen määritelty eri rahdinkuljettajille (auto-, laiva-, lento-, jne. kuljetukset). Mikäli toimitus tapahtuu myyjän tiloissa, myyjän on lastattava tavara ostajan osoittamaan kuljetusvälineeseen. Jos tavara luovutetaan terminaalissa, siirtyy vastuu silloin kun tavara on saapunut terminaaliin ja se on asetettu ostajan rahinkuljettajan käytettäväksi. Ostaja vastaa vientiselvityksistä.

FAS lausekkeessa myyjän on toimitettava tavara sovittuna aikana nimetyn aluksen sivulle. Ostaja vastaa toimitushetken jälkeisistä riskeistä ja kustannuksista. Myyjä huolehtii vientiselvityksistä. Soveltuu vain merikuljetukseen.

FOB lausekkeessa riskit ja kustannusvastuu siirtyvät ostajalle, kun tavara on ylittänyt laivan partaan nimetyssä lastaussatamassa. Myyjä huolehtii vientiselvityksistä. Soveltuu vain merikuljetuksiin, mutta ei konntikuljetuksiin.

 

3. C-Ryhmä (CFR, cost and freight/ CIF, cost insurance and freight/ CPT,carriage paid to/ CIP, carriage and insurance paid to)

C-ryhmässä myyjä maksaa pääkuljetuksen, mutta vastuu siirtyy lähtömaassa.

CFR on periaatteessa sama lauseke kuin FOB (yllä), mutta myyjä maksaa merirahdin.

CIF lausekkeessa vastuut jakautuvat kuten CFR lausekkeessakin (ja FOB lausekkeessa), mutta myyjä on velvollinen vakuuttamaan tavaran. Vakuutuksen on oltava voimassa ostajan hyväksi ja myyjän on toimitettava ostajalle vakuutuskirja tai -todistus. Vakuutuksen laajuus on oltava vähintään Institute Cargo Clauses -vakuutusehtojen vähimmäissuojan tasoinen (C-ehdot) ja sen on katettava kuljetus lastaussatamasta nimettyyn purkaussatamaan. Vakuutusmäärä merkitään kauppasopimuksessa sovitussa valuutassa ja se on kauppahinta + 10%.

CPT lausekkeessa vastuu siirtyy ostajalle, kun myyjä on luovuttanut tavaran ensimmäiselle rahdinkuljettajalle. Sopii kaikkiin kuljetusmuotoihin, ja erityisen hyvin yhdistettyihin kuljetuksiin.

CIP lausekkeessa osapuolten vastuut määräytyvät kuten CPT lausekkeessa. Myyjällä on lisäksi velvollisuus vakuuttaa tavara. Ostajan kannattaa tätä lauseketta käytettäessä varmistaa myyjän ottaman vakuutuksen laajuus, sillä sitä ei määritellä Incoterms 2000 lausekkeissa.

 

4. D-Ryhmä (DAF, delivered at frontier/ DES, delivered ex ship/ DEQ, delivered ex quay duty paid/ DDU, delivered duty unpaid/ DDP, delivered duty paid)

DAF lausekkeessa vastuu tavarasta siirtyy ostajalle, kun myyjä on asettanut tavaran hänen käytettäväkseen nimetyllä rajapaikkakunnalla sovittuna aikana. Lauseke on huono, koska vastuu siirtyy rajalla, missä osapuolet eivät yleensä ole tavaraa tarkistamassa.

DES lausekkeessa vastuu siirtyy ostajalle, kun myyjä on sovittuna ajankohtana asettanut tavaran hänen käytettäväkseen nimetyssä satamassa sijaitsevassa tavanomaisessa purkauspaikassa.

DEQ lausekkeessa vastuu siirtyy ostajalle, kun myyjä on sovittuna ajankohtana asettanut tavaran hänen käytettäväkseen nimetyssä satamassa purettuna aluksesta purkauspaikassa.

DDU lausekkeessa vastuu siirtyy ostajalle, kun myyjä on luovuttanut tavaran sovittuna ajankohtana nimetyssä määräpaikassa.

DDP lausekkeessa vastuu siirtyy ostajalle myyjän luovutettua tavaran sovittuna ajankohtana nimetyssä määräpaikassa. Ostaja huolehtii tavaran purkamisesta ja maksaa siitä aiheutuneet kustannukset.

 

No miten näitä lausekkeita kannattaa käyttää?

 E-ryhmän lauseke soveltuu parhaiten suurille tuontikauppaa käyville yrityksille tai sellaisille pienille vientiyrityksille, joilla ei ole omia resursseja hoitaa kujetustoimintoja.

F-ryhmäläiset soveltuvat maahantuojille, joilla on paljon kuljetuksia tai pienille vientiyrityksille, joilla ei ole mahdollisuuksia saasda rahdeistaan paljousalennuksia.

C-ryhmä sopii ostettaessa tavaraa suuryritykseltä, joka voi puolestaan neuvotella edulliset rahtihinnat. CIP ja CIF sopivat maahantuojille, joilla ei ole omia vuosisopimuksia kuljetusten vakuuttamiseksi.

D-ryhmän lausekkeet sopivat maahantuojille, joilla ei ole resursseja tai asiantuntemusta tuontikuljetusten järjestämiseksi. Ne sopivat myös logistiikkaketjun hallitsevalle vientiyritykselle, jolle kuljetustoiminnot ovat osa hyvää asiakaspalvelua.

 

LÄHDE: Ek, Kosola, Penttinen, Pöyhönen, Kuljetusten vakuuttaminen, Suomen vakuutusalan koulutus ja kustannus, 2004
Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s