Vakuuttamisen verokysymyksiä ovat lähinnä vakuutusmaksujen vähennyskelpoisuus ja korvausten vaikutus verotukseen. Arvonlisävero sotkee omalta osaltaan kuviota.

Yritykset ja elinkeinon harjoittajat voivat vähentää saamistaan tuloista ne menot, jotka ovat syntyneet ko. toiminnassa.

Vakuutusmaksut ovat verotuksessa vähennyskelpoisia menoja ja ne katsotaan poistojen luonteisiksi eriksi. Samoin korvaukset otetaan huomioon tulona yrityksen verotuksessa.

Elinkeinonharjoittaja voi yleensä vähentää verotuksessaan elinkeinotoimintaan liittyvät vakuutusmaksut elinkeinotoiminnan kuluina. Vähennyskelpoisia ovat esim. elinkeinotoiminnassa käytetyn omaisuuden vakuutusten maksut. Myös yksityisesti vakuutetun esineen, jota käytetään tulonhankinnassa, vakuutusmaksut voidaan vähentää verotuksessa siltä osin kun esinettä käytetään tulon hankkimiseen.

Elinkeinotoimintaan liittyvän vakuutuksen korvaus on veronalaista tuloa. Vaihto-omaisuuden osalta korvaus kuuluu siihen tilikauteen, jonka aikana vahinko on sattunut. Puhutaan suoriteperusteesta. Kohdistus ei riipu siitä onko korvaus maksettu kyseisen tilikauden aikana vai ei. Tämä perustuu siihen ajatukseen, että korvaus rinnastetaan siihen, että esim. omaisuus olisi vahinkohetkellä myyty ja rahat tuloutettu.

Käyttöomaisuuden korvausten verotus määräytyy poistojärjestelmän mukaan. Poistojärjestelmässä määritellään menojäännös, joka on verovuoden aikana hankitun omaisuuden (käyttöomaisuuden) hankintamenojen ja aikaisemmin käyttöön otetun omaisuuden poistamattomien hankintamenojen summa, josta on vähennetty ko. omaisuudesta verovuonna tehdyt poistot, saadut luovutushinnat ja muut vastikkeet (kuten vakuutuskorvaukset).

Yritys voi vähentää liiketoimintaansa liittyvät vahinkovakuutusmaksut rajoituksetta. Korvausten verotus perustuu samaan logiikkaan kuin elinkeinonharjoittajallakin. Korvaukset ovat pääsääntöisesti veronalaista tuloa. Vaihto-omaisuuden osalta korvaus kuuluu siihen tilikauteen, jonka aikana vahinko sattui. Käyttöomaisuuden korvaukset pienentävät poistojen perustana olevaa menojäämää.

Yritysten vakuutuksissa vakuutusmääriin ei sisällytetä arvonlisäveroa kun vakuutuksenottaja on arvonlisäverovelvollinen. Samalla perusteella myös korvaukset ovat arvonlisäverottomia sikäli kun vahingon kärsineellä on oikeus vähentää veron osuus kirjanpidossaan.

Itse vakuutusmaksussa ei arvonlisäveroa ole, vaan vakuutusmaksuun sisältyy vakuutusmaksuvero. Vakuutusmaksuveroa ei voi vähentää arvonlisäverotilityksistä, vaikka se saman tyyppinen ja saman suuruinen vero onkin.

 

Omaisuusvakuutuksen vakuutusmäärät ilmoitetaan siis verottomina (alv 0), jos vakuutuksenottaja on arvonlisäverovelvollinen. Samoin saatu korvaus on veroton. Vastuuvakuutuksessa korvauksena maksetaan myös arvonlisäveroton korvaus ja vahingon aiheuttaja maksaa arvonlisäveron osuuden itse (ja vähentää sen sitten arvonlisäverotilityksissään normaalisti). Alv velvollisuudesta vapautetuilla käytettään arvonlisäverollisia lukuja (koska nämä eivät saa veron osuutta mistään vähentääkään).

Vakuutusmaksut voidaan vähentää liiketoiminnan kuluina normaalisti, mutta niihin sisältyvää vakuutusmaksuveroa ei voi vähentää arvonlisäverolaskelmissa.