Juho Lipsanen ja Hannu Laakso kuvaavat kirjassaan Operaatio täyskäännös, miksi yrityksen johto tottuu ongelmiin. Sama näkökulma pätee tietysti myös riskien olemassaoloon tottumiseen.

 

Lainaan tähän herrojen tekstiä sellaisenaan:

 

”Oli yrityksen ongelmien syy sitten mikä tahansa, meillä ihmisillä vaikuttaisi olevan taipumus sietää asioiden vähittäistä huononemista hyvin. Reistailevaan selkään, koiran lonkkavikaan tai repsottaviin ränneihin tottuu ajan myötä, niistä tulee osa normaalia elämää. Sitten ilmaantuu uusia vaivoja tai vikoja, ja niitäkin oppii vähitellen sietämään. Pulmia kasaantuu pulmien päälle, joskin kärsijä itse näkee yleensä vain ongelmista viimeisimmän, koska muihin on jo ehtinyt tottua. Jos hyvin käy, paikalle tulee lopulta joku suorapuheinen ulkopuolinen, joka ihmettelee ääneen, miksi paikat ovat niin rempallaan.

Yrityksetkin oppivat sietämään tilanteensa vähittäistä heikkenemistä, kuten avainhenkilöiden lähtemistä, heikkenevää laatutasoa, lisääntyviä asiakasvalituksia tai riutuvia talouslukuja – usein tässä järjestyksessä. Johto ei aina havahdu ongelmiin, koska asiat tapahtuvat hitaasti. Usein johto on myös liian lähellä ongelmaa, mikä hämärtää johdon kykyä nähdä kokonaisuuksia. Sikäli kun johto on viime kädessä ongelmien aiheuttaja, se on haluton myöntämään ongelmia. Ongelmat myönnetään viimeistään sitten kun rahat loppuvat, mutta sitäkin saatetaan viivästyttää käyttämällä tasetta puskurina. Shokkihoito on usein parempi havahduttaja kuin pitkä ja hidas liuku taantumuksen pimeyteen.

…

Yrityksen johto tottuu omiin ongelmiinsa, kuten ihmiset omiin pikkuvaivoihinsa. Totumme vaikkapa kesämökin hiiriin, jolloin tuntuu aivan luonnolliselta metsästää hiiriä loukulla ilman että alkusyytä etsitään. Ulkopuolisen ostaessa mökin tämä nousee suureksi ongelmaksi: ”Jumalauta, täällähän on hiiriä!” Silloin tilanteeseen tulee yleensä taatusti selkeä muutos – juurisyyn huomioiva aito parannus. Kun johto sittemmin väsyy yrityksen erilaisiin pikkuongelmiin, se lakkaa lopulta pitämästä niitä ongelmina ensinkään. Ainakaan toimeksiantoa ongelmien korjaamiseksi ei näy eikä kuulu. Pienet ongelmat eskaloituvat monesti suuremmiksi, jolloin kumuloitunut muutos tulee lopulta silmille hetkessä. Huomio on painottunut liiaksi viimeiseen (näkyvimpään) ongelmaan ja siihen reagointiin.”

 

Sammakkokin osaa loikata kuumasta vedestä pois, jos se sellaiseen joutuu, mutta jos sammakko on vedessä, jota lämmitetään pikku hiljaa, se lopulta kuolee sinne.

Ole fiksumpi kuin sammakko. Alenna sietokykyäsi. Tunnista riskit (miksei myös muut ongelmien lähteet) ja tee niille jotain heti, tai muuten totut niiden olemassaoloon.

 

Lähde: Lipsanen, Laakso, Operaatio täyskäännös, WSOYpro 2009