Tutkimusten mukaan käsitellessään kollektiivisesti informaatiota ryhmällä on vahva taipumus käsitellä vain sellaista tietoa, johon kaikilla ryhmän jäsenillä on pääsy, ja jättää huomiotta tieto, johon vain vähemmistöllä on pääsy.

Ryhmän jäsenet jakavat tietoa, jonka kaikki jo tietävät, ja välttävät uusien, häiritsevien asioiden esille nostamista.

Irving Janis tutki aikanaan Sikojenlahden maihinnousun epäonnistumista.

CIA koulutti noin 1500 Kuubalaista vastavallankumouksellista hyökkäämään Kuuban etelärannikolle. Heitä vastassa oli kuitenkin 20.000 Kuuban armeijan sotilasta. Huoltoalukset saapuivat paikalle liian myöhään ja lisäksi yksi upotettiin. Kolmessa päivässä suurin osa maihinnousua yrittäneistä oli kuollut tai vangittu.

Janis tarkasteli sitä, miten USA:n hallinto oli ylipäätään voinut pitää maihinnousua järkevänä toimenpiteenä.

Ensin hän tarkasteli yksinkertaisinta selitystä: ehkä hallituksen jäsenet olivat vain tyhmiä.

Näin ei kuitenkaan ollut, vaan hallitus koostui kokeneista, hyvin koulutetuista ja älykkäistä ihmisistä.

Janis päätteli, että taustalla täytyi olla jokin ryhmätason ilmiö, jonka takia nämä sinänsä pätevät ihmiset päätyivät jälkikäteen typerältä tuntuviin ratkaisuihin. Tätä ilmiötä, jossa ryhmän jäsenet pyrkivät ylläpitämään ryhmän yhtenevyyttä ja koheesiota vaihtoehtoisten toimintamallien harkinnan kustannuksella, Janis nimitti ryhmäajatteluksi.

Ryhmäajattelulle on tyypillistä:

• ryhmän arvon yliarviointi; moraalisuuden ja kyvykkyyden optimistinen illuusio

• ajattelun yksipuolistuminen ja kilpailijoiden ja muiden toimijoiden aliarviointi, stereotyyppiset käsitykset ryhmän ulkopuolisista toimijoista.

• Paineet yhdenmukaisuuteen; itsesensuuri (epäilyksiä ei sanota ääneen), illuusio ryhmän yksimielisyydestä, epäilijöiden ja kriitikoiden leimaaminen ja ”mind guarding”, eli muiden mielipiteiden vartiointi.

Ryhmäajattelu vaikuttaa ryhmän toimintaan siten, että ryhmän jäsenet:

• rajoittavat vaihtoehtoja ja tavoitteita, joita he tarkastelevat eivätkä arvioi niitä uudelleen myöhemmin

• kohdistavat huomionsa päätökseen liittyviin hyötyihin, mutta eivät siihen liittyviin riskeihin

• eivät onnistu keräämään niin paljon tietoa kuin voisivat ja prosessoivat saamansa tiedon tavalla, joka tukee heidän päätöksiään

• eivät aseta turvaverkkoja tai varasuunnitelmia suojautuakseen epäsuotuisilta tuloksilta

Ryhmäajattelu on todennäköistä silloin, kun kyse on ryhmästä, jolla on vahva sosiaalinen identiteetti ja me-henki, ja joka on ulkoisen uhan ja paineen alla ja jonka jäsenillä on alhainen itseluottamus.

Ryhmäajattelu on ollut yksi tekijä päätöksissä, jotka johtivat muun muassa avaruussukkula Challengerin räjähtämiseen, talidomidi-lääkkeen markkinointiin vuonna 1957 ja operaatioon amerikkalaisten panttivankien pelastamiseksi Iranista vuonna 1980.

Ryhmä voi tosin yhtä hyvin päätyä parempiinkin ratkaisuihin, kuin yksilöt.

Ryhmäpäätöksenteon on katsottu lisäävän sitoutumista päätöksiin ja näin ollen lisäävän todennäköisyyttä siihen, että tehty päätös tullaan myös toteuttamaan. Ryhmäajattelu siis yleensä vahvistaa ryhmän alkuperäistä näkökulmaa.

Millaisia päätöksiä sinun ryhmäsi tekee?

Lähde: Flink, Reiman, Hiltunen, Heikoin Lenkki, Edita 2007