Vakuutusyhtiöillä on niitä vastaan suunnatun petosrikollisuuden torjumiseksi käytössään väärinkäytös- ja vahinkorekisterejä. Oikeastaan ne eivät ole varsinaisia rekisterejä siinä mielessä kuin esimerkiksi henkilötietolaissa tarkoitetaan.

Voidaankin paremmin puhua vakuutusyhtiöiden yhteisistä tietojenvaihtojärjestelmistä. Niiden avulla vakuutuslaitokset voivat keskenään vaihtaa omissa rekistereissään olevia tietoja, jotka muuten olisivat vaitiolovelvollisuusen piirissä.

Vakuutusyhtiöt pitävät yhteistä rekisteriä tehokkaana tapana havaita ja torjua petosrikollisuutta. Petoksia arvellaan tehtailtavan parillasadalla miljardilla eurolla vuosittain. Niiden vakuutusmaksuvaikutus on noin 10%.

Vakuutusrikollisuuden tyypillisin muoto on se, että asiakas antaa vääriä tai puutteellisia tietoja ja saa vakuutusyhtiön maksamaan perusteetonta korvausta. Yleistä on esimerkiksi vahingon määrän liioittelu ainakin omavastuun verran.

Tietojen vaihto perustuu vakuutusyhtiölakeihin. Niissä vakuutusyhtiöille annetaan oikeus luovuttaa toisille vakuutusyhtiöille vaitiolovelvollisuuden piiriin kuuluvia tietoja niihin kohdituneista rikoksista ja niille ilmoitetuista vahingoista.

Vakuutusyhtiöiden väärinkäytösrekisteri on ollut käytössä vuodesta 1995. Väärinkäytösrekisteri tarkoittaa sitä, että vakuutusyhtiöt voivat luovuttaa toisilleen tietoja henkilöistä, jotka on tuomittu vakuutuspetoksesta tai joista vakuutusyhtiö on tehnyt rikosilmoituksen tai tutkintopyynnön poliisille.

Tiedot on poistettava rekisteristä, jos henkilö on tuomioistuimessa todettu syyttömäksi tekoon tai oikeusprosessista on luovuttu. Tiedot on joka tapauksessa poistettava viiden vuoden kuluessa siitä, kun väärinkäytös on ensimmäisen kerran rekisteröity.

Rekisteröidylle henkilölle on ilmoitettava ensimmäisestä häntä koskevasta merkinnästä väärinkäytösrekisteriin. Samoin on ilmoitettava, jos vakuutusta ei myönnetä tai tehdään muu henkilöä koskeva kielteinen päätös väärinkäytösrekisterin perusteella.

Väärinkäytösrekisterin tietoja voidaan käyttää vakuutuksia myönnettäessä, niitä irtisanottaessa tai korvauskäsittelyssä. Väärinkäytösrekisterissä on vuosittain noin 400 henkilön tiedot.

Vahinkorekisteri on ollut käytössä vuodesta 2002. Sen avulla vakuutusyhtiöt voivat käsitellä toisilta vakuutusyhtiöiltä saatavia luonnollisten henkilöiden vahinkotietoja.

Tietojärjestelmään tallennettujen perustietojen (henkilötunnus, vakuutulaitos, vahingon sattumisajankohta, vahinkonumero, ajoneuvon rekisteritunnus, vakuutuslaji ja vahinkotyyppi) avulla voidaan saada vihjeitä mahdollisesta vakuutuspetoksesta.

Jos perustiedoista on arvioitavissa, että ilmoitettuihin vahinkoihin saattaa liittyä rikos tai sen yritys, on vakuutusyhtiöllä mahdollisuus kysyä tarkempia tietoja toiselta vakuutusyhtiöltä.

Tietoja voidaan kysyä jos epäillään, että useille vakuutusyhtiöille on tehty korvaushakemus samasta vahingosta, tai korvauksen hakija on ilmoittanut lyhyen ajan sisällä useita vahinkoja, tai hakija on tehnyt useita samantyyppisiä vahinkoilmoituksia.

Tietoja muiden vakuutusyhtiöiden vahingosta voidaan käyttää vain korvauskäsittelyn yhteydessä. Tietoja voivat käyttää vain kosvausasioita ja vakuutuspetoksia käsittelevät ja tutkivat henkilöt.

Vahinkorekisterin tietoja ei voida luovuttaa enää sen jälkeen kun on kulunut 10 vuotta vahingon rekisteröimisestä. Terveydentilatietoja voidaan luovuttaa vain asianosaisen henkilön suostumuksella.

Lähde: Lehtipuro et al, Vakuutuslainsäädäntö, Finva 2010