Tagged: asiakaspalvelu

Kaikki paitsi Lähi-Tapiola ovat väärässä

(Lähi-Tapiolan nimi kirjoitettu tahallaan oikein)

Väärin ilmoitettu!

Lauantai-iltapäivänä Lähi-Tapiolasta soitti korvaushenkilö ohjeistaakseen miten vahinkoja oikein kuuluu ilmoitella.

Tein asiakkaan puolesta vahinkoilmoituksen ja Lähi-Tapiolan korvauspelvelu meni laakista sekaisin. Ei kuulemma pidä kirjoittaa online lomakkeeseen sitä mitä siellä kysytään.

Ensin Lähi-Tapiolasta oli soitettu asiakkaalle ja kysytty mistä vakuutuksesta tämä on korvausta hakemassa. Onhan hänellä sentään se yksi vakuutus Lähi-Tapiolassa. Sitten oli neuvottu, että kannattaisi laittaa tämä tuohon xxxxxx-vakuutukseen, koska se korvaa paremmin. Niin. Olihan asiakkaalla sentään se yksi xxxxxx-vakuutus Lähi-Tapiolassa.

Sitten häiritsee korvaushenkilö lauantai-iltapäivääni ja kertoo, että ”väärin ilmoitettu”.

”Meillä menee koko korvausosasto sekaisin”.

Olinhan merkinnyt vahingon ilmoittajaksi itseni. Se riitti kaatamaan ison (no… aika ison) vakuutusyhtiön.

Asiakkaan tiedot ja vakuutuksen numero tietenkin löytyvät juuri siitä kohdasta, missä niitä online lomakkeessa kysytäänkin.

Korvaushenkilö väitti, että asiakkaan pitää aina ensin ilmoittaa Lähi-Tapiolalle joko kirjallisesti tai suullisesti, että kohta meklari tulee ja tekee vahoinkoilmoituksen. Asiakas on luonnollisesti jo aikanaan antanut valtakirjan, jonka perusteella meklarilla on oikeus:

  • saada ja toimittaa kaikki vakuutus- ja korvausasioiden hoitamiseksi tarvittavat tiedot ja dokumentit samoin kuin toimeksiantaja on niihin oikeutettu.
  • neuvotella vakuutus- ja korvausasioista vakuutusyhtiöiden, muutoksenhakuelinten ja ulkopuolisten kanssa.
  • toimittaa ja vastaanottaa vakuutus- ja korvausasioiden hoitamiseksi tarvittavia tietoja ja dokumentteja.
  • tehdä, muuttaa tai irtisanoa vakuutussopimuksia.
  • toimia asiamiehenä muutoksenhakuelimissä (esim. Vakuutuslautakunta, muita tahoja pois sulkematta).

Yksikään vakuutusyhtiö ennen Lähi-Tapiolaa ei ole asettanut kyseenalaiseksi asiakkaan antamaa valtuutusta hoitaa asioitaan ilman, että asiakkaan pitäisi siitä joka kerran erikseen ilmoittaa. Edes muutoksenhakuelimet eivät ole äkänneet vaatia jokaisesta vahingosta yksilöllistä valtuutusta.

Ymmärrän toki, että korvaushenkilöä harmittaa, kun meklari on asiantuntijana ilmoittanut vahingosta niin, ettei hän pääse kovin helposti saivartelemaan pilkun paikasta ja eväämään korvausta jollain naurettavalla verukkeella.

Vakuutusyhtiöt näyttävät vuorotellen kokeilevan miten meklarista helpoiten pääsisi eroon, vaikeuttamalla asioiden hoitoa mitä hämmästyttävämmillä kommervenkeillä. Yksikään ei ole vielä onnistunut. Eikä onnistu Lähi-Tapiolakaan.

 

Mainokset

Kiinteistökamreerin toivebiisi

Bloggaukset ovat jääneet viime aikoina vähiin. Se ei johdu siitä, että aiheet olisivat loppuneet. Päinvastoin.

Kotoamme löytyi homevahinko, ja aika on mennyt lähinnä siitä isännöitsijän kanssa tapellessa.

Huomasin tammikuun ensi päivinä, että yläkerran katosta oli valunut vettä, ja kipsilevyt olivat kastuneet.

Esitin isännöitsijälle ja taloyhtiön hallituksen puheenjohtajalle, että kastunut nurkka pitäisi tutkia homeen varalta. Sitä ei tehty. Sen sijaan talon ulkopuolelle väsättiin muovista suoja. Arveltiin nimittäin, että katto vuotaisi tai räystäspelin alta tuiskuaisi lunta yläpohjaan, missä se sitten sulaisi ja valuisi alas. Kastuneet kipsilevyt aiottiin jättää kuivumaan itsekseen.

Näin ei kuitenkaan ollut.

Märkä tapetti irtosi, kun mittailin taloyhtiön lainaamalla kosteusmittarilla nurkasta kosteusarvoja.

Mittarin lukema näytti noin sataaviittäkymmentä.

Tapetin irtoamisen jälkeen alkoi huoneessa oleskellessa tulla omituisia terveysoireita: suuta kihelmöi ja kirveli, ihoa kutitti ja päätä särki.

Vaadin isännöitsijältä ja taloyhtiön hallitukselta, että märkä nurkka pitää tutkia.

Taloyhtiön hallituksen puheenjohtaja touhotti paikalle ja kostunut nurkka eristettiin eristysseinällä, joka rakennettiin muovista ja talon alta löytyneistä laudoista.

Ensimmäinen huolimattomuus: Ulkona säilytetyistä laudoista löytyi erittäin runsas Trichoderma kasvusto. Trichoderma on erittäin myrkyllisiä mykotoksiineja tuottava mikrobi. Tiloihin oli siis tuotu myrkkyjä erittävää mikrobia, jota siellä ei ennestään ollut.

Puheenjohtaja irrotti seinästä ja katosta kipsilevyjä, joissa oli takapuolella runsaasti mustaa kasvustoa. Sitä ei peloton puheenjohtajamme noteerannut mitenkään, vaikka totesin levyjen olevan umpi homeessa.* Totesi vain, että

…sieltä yläpohjasta varmaan pöllyää jotain villapölyä tai mitä lie rakennusjätettä sinne onkaan aikanaan tungettu.

Levyjen irrotuksen yhteydessä todettiin, että kattolevyjen takana ei ollut minkäänlaista höyrysulkua.

Eristettyyn nurkkaan tuotiin alipaineimuri. Se ei kuitenkaan jaksanut pitää alipainetta yllä, koska katto oli jäänyt auki ja yläpohjasta virtasi enemmän ilmaa kuin imuri jaksoi puskea ulos.

Toinen huolimattomuus: Osastointi ei pitänyt mikrobeja ja niiden aineenvaihduntamyrkkyjä eristetyssä tilassa, vaan likaista ilmaa virtasi sieltä muihin tiloihin päin.

Terveysoireet huoneessa ja myös sen ulkopuolella voimistuivat.

Vaadin homevaurioihin perehtyneen asiantuntijan tilaamista paikalle.

Sitä ei otettu kuuleviin korviinsa, vaan hallituksen puheenjohtaja värkkäsi itse katon kiinni vanhalla pahvilaatikolla.

Jonkin aikaa menikin hyvin.

Kun kattoa piti alkaa korjaamaan, ei remonttifirma uskaltanutkaan lähettää miehiään töihin ennen kuin tilan mikrobit olisi tutkittu. Tilattiin mikrobitutkimus. Näytteet saatiin otettua tammikuun viimeisenä päivänä.

Heti näytteenoton jälkeen paikalle pelmahti uusi remonttifirma, joka siirsi eristysseinää ja avasi kattoa lisää, sekä sulki huoneen oven kulkuaukolla.

Kolmas huolimattomuus: Heti samana iltana alipaine oli taas kääntynyt ja likaista ilmaa virtasi suoraan vahingoittuneesta tilasta muualle huoneistoon.

Terveysoireet roihahtivat sietämättömiksi.

Vaadin isännöitsijää järjestämään taloyhtiön piikkiin sijais-asunnon. Olihan tapauksen yhteydessä tunaroitu jo niin monta kertaa, että taloyhtiö oli vahingonkorvauslain mukaan korvausvastuussa aiheuttamistaan ylimääräisistä kuluista.

Isännöitsijä Jouko Tonterin (Isännöintiverkko Oy) ensimmäinen vastaus vaatimuksiini koko sekoilun aikana oli yllättävä.

Toivon, että lopetat tämän jo kaikkia kohtuuttomasti rasittavan sähköposteilusi ja hoidamme asiat siten, kuten niitä kuuluu hoitaa lakien ja asetusten mukaan ja annat myös työrauhan itse korjauksia hoitaville henkilöille.

Jari Parantainen on osuvasti todennut Pölli tästä blogissaan, että

Työrauha-sanasta tunnistaa ihmisen, joka haluaa puuhastella toisten kustannuksella, mitä itse sattuu huvittamaan. Jokaiselle yrittäjälle taas on päivänselvää, että vain tyytyväinen asiakas on hänen palkanmaksajansa.

Sijais-asuntoon suostuttiin lopulta helmikuun puolivälissä, kun ensimmäisistä terveysoireista oli kulunut jo yli 40 päivää. Meitä pidettiin puolitoista kuukautta panttivankina myrkyllisessä asunnossa.

Isännöitsijä on koko prosessin ajan tahallaan viivyttänyt tarpeellisia toimia kosteus- ja homevahingon asiallisen korjaamisen edistämiseksi ja pitänyt asukkaita panttivankina myrkyllisessä asunnossa. Lisäksi isännöitsijä on tahallaan vaikeuttanut normaalia arkeamme ja taloudellista asemaamme panttaamalla taloyhtiön huolimattomuudellaan ja laiminlyönnillään aiheuttamien ylimääräisten asumiskustannusten korvaamista.

Ai niin, se kiinteistökamreerin toivebiisi. Se on tietenkin Maija Vilkkumaan Ei. ”Sanon viimeisen sanani ja se on ei”

* Tutkimuksissa ilmeni, että levyissä kasvoi massiivinen Stachybotryskanta sekä erittäin runsaasti aktinobakteereja.