Korvauksia vahingossa

Vakuutusyhtiö ottaa rahasi ja pitää ne. Tai jos käy oikein hyvä tuuri, saat korvauksia vahingossa.

Vakuutusyhtiön toimintaa ohjaa vakuutusyhtiölaki ja vakuutussopimuslaki. Näiden lisäksi sitä ohjaa myös hyvä vakutuustapa, johon viitataan mm. vakutuussopimuslain perusteluissa, lautakuntien ja tuomioistuinten päätöksissä jne. Mikä sitten on hyvä vakutuustapa?

Sekö, että otetaan asiakkaan rahat ja venkuroidaan milloin milläkin verukkeella korvaukset nollille?

No ei, vaikka siltä voi joskus tuntuakin.

Hyvällä vakutuustavalla ymmärretään sellaisia vakuutusyhtiön käyttämiä menettelytapoja, jotka kunnioittavat sopijaosapuolten oikeuksia ja velvollisuuksia sekä johtavat oikeudenmukaiseen lopputulokseen.

Hyvää vakuutustapaa ei ole määritelty erikseen missään sädöksissä tai ohjeissa. Se on hyvin epämääräinen käsite, joka sallii ohjeiden ja määräysten sisällön tulkinnan eri ajankohtien olosuhteiden mukaan.

Käsite kuvaa sitä, että vakuutusalan toiminnan on oltava paitsi lain mukaista myös eettisesti kestävää, kohtuullista ja oikeudenmukaista.

Hyvää vakuutustapaa tulkittaessa on pääpaino sanalla hyvä, ei sanalla tapa. Kyse ei siis ole siitä miten yleensä toimitaan, vaan siitä miten pitäisi toimia. Tavan hyvyyttä arvioidaan aina asiakkaiden näkökulmasta.

Hyvän vakutuustavan mukaista ei ole se, että kaikki mitä ei olisi erikseen kielletty, olisi välttämättä sallittua.

Vakuutusyhtiö ei saa myöskään markkinoinnissaan antaa totuuden vastaisia tai harhaanjohtavia tietoja. Ei saa käyttää sopimatonta tai hyvän tavan vastaista menettelyä. Vakuutukset, joissa turva on vähäinen tai olematon, ovat hyvän vakuutustavan vastaisia.

Hyvässä vakutuustavassa on kyse vakutuusyhtiöiden ja niiden ulkopuolisen maailman välisestä suhteesta. Vakutuusalan moraalin ja etiikan tulisi olla selkeämpää ja varmempaa kuin muun liiketoiminnan moraalin (Eikö sitten minkä tahansa liiketoiminnan ole oltava rehellistä ja moraalisesti kestävää?). Vakuutus ei ole mitä tahansa liiketoimintaa, vaan perusturvan ja elämisen edellytysten takaamista vahingon kohdanneelle.

Hyvän vakutuustavan noudattamista valvoo Finanssivalvonta. Valvontaviranomainen on hyvään vakuutustapaan vedoten antanut ohjeita mm. korvauspäätöksen perustelemisesta ja muutoksenhakutoimenpiteistä. Myös kuluttajasuoja-asiat kuuluvat hyvään vakutuustapaan, vaikka niitä pääasiassa valvookin kuluttaja-asiamies.

Hyvä vakuutustapa liittyy laeissakin määriteltyihin asioihin:

 

1. Vakuutussalaisuus

Asiakkaiden on voitava luottaa siihen, että heitä koskevia tietoja ei ilmaista muille kuin heille itselleen. Jos soitat vakuutusyhtiöön ja kysyt onko Hannu Vanhatalolla vakutuuksia kyseisessä yhtiössä, niin vastaukseksi sinun pitäisi saada, että ”ei kommentoida”. Vaitiolovelvollisuudesta lisää myöhemmin.

2. Rikastumiskiellosta kirjoitin aiemmin

3. Sopijapuolen tunnistaminen

Yritys tunnistetaan kaupparekisteritietojen perusteella, yksityinen henkilö esim. henkilötunnuksen avulla. Yrityksen asiaoita hoitavalla on lisäksi oltava oikeus hoitaa vakuutusasiota (nimenkirkoitusoikeus).

4. Sopimusvapaus

Vakutuusyhtiöllä ei ole sopimuspakkoa vapaaehtoisten vakuutusten osalta (lakisääteinen vakuutus on myönnettävä sitä hakevalle). Vapaaehtoisenkaan vakuutuksen myöntämättä jättäminen ei saa olla mielivaltaista.

5. Vakuutusintressi

Jos olet vakuuttamassa esim. omaisuutta, joka ei ole sinun omistaamaasi tai hallussasi, saataa herätä kysymys miksi vakuuttaisit kyseisen kohteen. On hyvän vakuutustavan mukaista olla myönträmättä vakuutusta jos vakuutusintressi puuttuu.

5. Vakutuusmaksut ja -ehdot

Vakutuuksesta perittävät maksut on oltava vakuutettavan riskin mukaisia. Vakuuttamisen kustannukset on suunnattava oikeudenmukaisesti eri riskiryhmien kesken. Tulonsiirtoja riskiryhmien välillä ei saa tapahtua. Ei edes eri vakutuuslajien välillä. (Onko vakuutusyhtiöiden niin mielellään antamat ns. kokonaistarjoukset hyvän vakutuustavan vastaisia?)

6. Kieli

Vakuutuksesta annettavat tiedot on annettava vakuutuklsen hakijalle hänen äidinkilellään. Suomessa suomeksi tai ruotisksi. Tämä ohje koskee yksityishenkilöitä ja elinkeinonharjoittajia. Yrityksille tiedot voidaan sopia annettavaksi myös muulla kiellellä.

7. Korvaustoiminta

Vakutuusyhtiöiden keskusliitto on antanut ohjeita korvaustoiminnan periaatteista sen oikeudenmukaisuuden takaamiseksi. Periaatteisiin kuuluu mm. se, että jos useammalla vakuutusyhtiöllä on epäselvyyttä siitä kuka maksaa korvaukset, riita ei saa näkyä asiakkaalle, vaan tämän on saatava korvauksensa kuin epäselvyyttä ei olisikaan.

 

Hyvä vakuutustapa edellyttää vakutuusyhtiöiltä rehellistä ja ymmärrettävää toimintaa (teoriassa). Sellaista, että tavallinen asiakaskin ymmärtää mistä on kysymys. Kuinkahan hyvin hyvän vakutuustavan henki käytännössä toteutuu? Epäilen, että ei kovinkaan hyvin

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s