Category: autovahinko

Pohjola perustaa eväyksensä rasismiin

Vakuutuksenottajalta varastettiin työkone erään yrityksen pihasta, jolle tämä toimii alihankkijana. 

Muutamalla yrityksen työntekijällä oli lupa käyttää konetta töissään. Eräs päämiehen työntekijä oli käyttänyt konetta ja pysäköinyt sen yrityksen takapihalle varkautta edeltävänä päivänä, kuten oli tehnyt monta kertaa aikaisemminkin. Koneen avainta säilytettiin koneeseen kiinnitetyssä numerolukollisessa avainkaapissa.

Korvausta varkaudesta haettiin Pohjola Vakuutuksesta.

Pohjola eväsi korvaukset väittäen, että varkaus olisi tehty yhteistyössä henkilön kanssa, jolla on pääsy koneen avaimiin. Vakuutuksenottaja oli nimittäin kertonut epäilevänsä yhtä päämiehensä työntekijää rikoksen tekijäksi tämän ulkomaalaisen syntyperän takia. 

Poliisi oli käynyt paikalla, mutta ei ole aloittanut esitutkintaa vakuutuksenottajan tekijäksi epäilemästä ulkomaalaistaustaisesta henkilöstä. Vakuutuksenottajan mölinää lukuun ottamatta mitään todisteita tai edes epäilyjä ei syylliseksi väitetyn henkilön osallisuudesta ole. Silti Pohjola käyttää häpeilemättä raisistista möläytystä korvauksen eväämisen pääasiallisena perusteena. Lisäksi Pohjola vetoaa siihen, että avainkaapissa säilytettyä avainta ei ole löytynyt.

Konemallissa on käytössä ns. yleisavain, eli täysin samanlaisia ja toisiinsa sopivia avaimia on käytössä, jos nyt ei kaikissa ko. mallin koneissa, niin ainakin hyvin suurina sarjoina. Ammattivaras tietänee tällaisen seikan olemassaolosta.

Vakuutuslautakunnan päätöksen FINE 020398 mukaan korvattavaa on ollut sellainenkin auton varkaus, missä avaimet oli todistetusti jätetty auton etupyörän päälle poistuttaessa paikalta. Lautakunta on pitänyt toimintaa poikkeuksellisen vakavana suojeluohjeen laiminlyöntinä, mutta silti suositellut korvaamaan puolet vahingon määrästä.

On myös tapauksia, joissa ajoneuvon avaimia on säilytetty huolimattomasti niin, että niihin on varkaan ollut helppo päästä käsiksi (esim. VKL 312/07 ja VKL 462/14), ja joissa lautakunta suosittelee korvauksen maksamista joko alentamattomana tai alennettuna 1/3:lla.

Näin ollen on vähintäänkin outoa, että Pohjola evää koko korvauksen kokonaan ilman muuta todistuspohjaa, kuin vakuutuksenottajan rasistinen mölinä. 

Ajoneuvojen lunastuksesta

Jos moottoriajoneuvo menee lunastukseen, tarjoaa vahinkotarkastaja yleensä ensimmäisenä naurettavan ja itkettävän välillä olevaa korvaussummaa. Usein se sellaiseksi myöskin jää.

Lunastushintana käytetään ajoneuvon käypää arvoa, eli markkinahintaa. Vakuutusehtojen mukaan esim: 

”Käypä arvo on se käteishinta, joka lunastettavasta vakuutuksen kohteesta olisi vahinkohetkenmarkkinatilanteessa saatu myytäessä se tarkoituksenmukaisella tavalla ennen vahinkoa. Käyvällä arvolla ei tarkoiteta autoliikkeiden myyntihintaa eikä vaihtohyvitysarvoa.” (Fennia)

”Käypä hinta on se käteishinta, joka vahinkohetken markkinatilanteessa ajoneuvosta tai sen varusteista – ottaen huomioon niiden kunto – on yleisesti saatavissa, kun niitä pidetään myytävänä tarkoituksenmukaisella tavalla.” (If)

Vakuutusehdot jättävätkin vahnkotarkastajalle harvinaisen venyvät raamit luovaan vahinkoajoneuvojen ostoon.

Tyypillisesti lunastettavaa ajoneuvoa verrataan esim. Nettiautossa tai autoliikkeissä myynnissä oleviin samanlaisiin ajoneuvoihin. Sattumalta ja vahngossa vahinkotarkastaja löytää aina verrokkiajoneuvoksi enemmän ajetun, vähemmän varustellun, pienempi moottorisen tai mitä tahansa hilatakseen lunastushintaa mahdollisimman alas.

Sen lisäksi, että tarkastaja etsii halvimman edes vähän sinne päin olevan kotteron, löytynyt pyyntihnta ei tokikaan ole lopullinen lunastustarjous. Ajoneuvon myyntihinnasta vähennetään vielä autoliikkeen katteen osuus, korkokulut, liikkeen vuokra- ja henkilöstökuluista, takuusta, tinkimisvarasta, jne. aiheutuviksi väitetyt osuudet.

Tarkastajan yksisilmäinen näkemys on, että ajoneuvo ei missään tapauksessa voi maksaa samaa yksityisellä myyjällä, kuin vaikka autoliikkeessä. Lunastustilanteessa olet aina yksityinen myyjä, vaikka kyse olisi yritysajoneuvostakin. Tällä varjolla hintaa voidaan taas hilata alaspäin.

Itse vieroksun sellaista ajatusta, että käytetyn tavaran pyyntihinta pitäisi automaattisesti olla alhaisempikaikkialla muualla kun kaupassa.

Lunastustilanteessa et tule saamaan sellaista korvausta, millä pystyisit ostamaan itellesi vastaavan ajoneuvon vahingoittuneen tilalle, vaan sellaisen korvauksen, jonka saattaisi saada myydessään ajoneuvoa pakon edessä ketkuimmalle kehä kolmosen jopparille.

Vielä enemmän kuin se, että olisi tse ajanut ajoneuvonsa lunastuskuntoon harmittaa se, kun joku muu on aiheuttanut lunatuksen (liikennevahinko).

Onneksi tähän ongelmaan löytyy ainakin osittanen ratkaisu. Ja joudut siitä kyllä maksamaan. Ratkasu on lunastusturva, autovakuutukseen (kasko) saatava lisäturva, josta korvataan tietyin ehdoin uusi vastaava ajoneuvo. Tai jos uusarvolunastuksen ehdot eivät täyty, korvataan tyypillisesti ajoneuvon käypä arvo +30% (ei välttämättä kaikilla vakuutusyhtiöillä samanlainen). Tällä päästään lunastustilanteessa kenties lähelle vastaavan ajoneuvon hintaa. Kaskon lunastusturva toimii niin kaskosta kun vastapuolen liikennevakuutuksestakin korvattaviin ajoneuvoihin.