MTV3, 1.5.2012

Huonosti hoidettu nuohous voi johtaa ongelmiin vakuutusrahojen saamisessa. Tee se itse -miehet ja naiset saattavat jäädä ilman vakuutusrahoja tai ainakin menettää niistä osan.

Äkkiseltään voisi kuvitella, että ei ole niin väliksi, kuka hormeihin kurkistaa. Vakuutusyhtiöt kuitenkin tarkastavat korvauksia myöntäessään, kuka ja milloin piiput on nuohonnut.

– Edellytämme, että nuohouksen on tehnyt henkilö, jolla on nuohoojan pätevyys. Ongelmia voi tulla, jos palo liittyy nuohoukseen ja nuohous on tehty omin käsin tai se on jätetty kokonaan tekemättä. Miten sitten osoitetaan, että nuohous on tehty tai että se on tehty oikein, kun siitä ei ole mitään dokumenttia, kysyy vakuutusyhtiö Ifin korvauspäällikkö Mikko Vaitomaa.

Samaa periaatetta noudattavat myös vakuutusyhtiöt Pohjola ja Tapiola – nuohous on asianmukainen, kunhan sen on tehnyt ammattitutkinnon suorittanut nuohooja.

Vielä monimutkaisemman asiasta tekee kuluttajan kannalta se, että Nuohousalan keskusliitolla, vakuutusyhtiöillä ja Finanssialan keskusliitolla on toisistaan eroavia näkemyksiä siitä, keneltä nuohouspalveluja on luvallista ostaa.

Suomesta löytyy 22 pelastusaluetta, jotka saavat itsenäisesti päättää, kuinka järjestävät nuohouksensa. Yleisin tapa on niin kutsuttu piirinuohousjärjestelmä, jossa kukin alue kilpailuttaa nuohouksen ja antaa sen yhden palveluntarjoajan järjestettäväksi.

Nuohousalan keskusliitto lähtee siitä, että muiden kuin piirinuohoojien eli niin sanottujen ”villien nuohoojien” käyttäminen sotii pelastuslakia vastaan – vaikka villiltä nuohoojalta löytyisivätkin nuohoojan paperit.

– Vakuutusyhtiöiden käytännöt ovat kirjavia. Voiko jokin yksittäinen yhtiö kävellä lain ohi? Jos kiinteistön omistaja on velvoitettu huolehtimaan kiinteistön nuohouksesta, kuuluu häneltä evätä korvaus ellei hän siitä asianmukaisesti huolehdi, sanoo Nuohousalan keskusliiton puheenjohtaja Petteri Virranta.

Virrannan mukaan piirinuohousta on helppo valvoa, koska silloin tiedetään varmasti, kuka nuohouksen tekee ja samalla varmistetaan, että syrjäisetkin paikat tulevat nuohottua.

Toisaalta piirinuohousjärjestelmää on kritisoitu siitä, että piirinuohoojilla on kädet liian täynnä työtä eivätkä he ehdi huolehtia kaikista velvollisuuksistaan. Virranta myöntää, että tämä voi olla mahdollista joissakin osissa maata.

Myös Seppo Pekurinen Finanssialan keskusliitosta ihmettelee vakuutusyhtiöiden käytäntöjä myöntää vakuutusrahoja, vaikka nuohousta ei olisi suorittanut virallinen piirinuohooja. Hänen mukaansa pelastuslaki edellyttää nimenomaan piirinuohoojien käyttämistä.

– Itse olen aiemmin ollut neljässä vakuutusyhtiössä töissä ja silloin vakuutukset tehtiin lain pohjalta. Totta kai lähden siitä, että lakia pitää noudattaa, Pekurinen sanoo.