Tagged: vakutuus
Kun osoitan kuuta, hullu tuijottaa sormea!
Vanhastaan on tiedetty, että työtapaturmavakuutuksen muutoksenhakuelimet ovat puolueellisia ja miehitetty vakuutusyhtiöiden väellä, jotka vetävät aina kotiin päin.
Asiakas oli horjahtanut kantaessaan raskasta pöytää ja tässä yhteydessä jalka oli kipeytynyt.
Vakuutusyhtiön, Tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunnan (eli vakuutusyhtiön) ja Vakuutusoikeuden (eli vakuutusyhtiön) mielestä kyseessä ei ole tapaturma, jos yli 200 kiloista taakkaa portaissa kannettaessa horjahtaa ja koko taakan paino kohdistuu tasapainoa hakevaan jalkaan.
Epäloogisesti, muille kantajille samassa yhteydessä aiheutuneet vammat on korvattu normaalisti.
Työtapaturmavakuutuksesta korvataan itse tapaturman lisäksi mm. tapaturman yhteydessä rikkoutuneet silmälasit. Tällaisessa tapauksessa tapaturmaksi katsotaan jo pelkää kivun tunne. Mitään näkyvää vammaa ei tarvita, saati lääkärissä käyntiä.
Tapaturmaksi katsotaan oikeuskäytännössä myös ylivoimainen ponnistus, jossa tahdonalainen hallittu liikesuoritus muuttuu hallitsemattomaksi ja ylivoimaiseksi ulkoapäin tulleen odottamattoman ja äkillisen tekijän vaikutuksesta.
Tällainen tapaturmanomainen ylivoimainen ponnistus on kysymyksessä esimerkiksi silloin, kun nostoliikkeessä esineen tai muun taakan paino yllättäen, ulkoisen tekijän johdosta aiheuttaa kuormituksen lisääntymisen ylittäen normaalin kudosrakenteen kestävyyden.
Työtapaturmakirjan (Finva 2012, s. 60) mukaan tapaturman korvataan mm. ”työliikkeen yhteydessä tapahtunut lihaksen tai jänteen kipeytyminen, joka on tyypillisesti selän kipeytyminen noston tai liikkeen yhteydessä (edellytyksenä on työliike, eikä tapaturma, eli esimerkiksi jalan lipsahdusta tai vastaavaa ei tarvitse sattua).”
Samassa kohdassa, selitetään työliike: ”Työliike on mikä tahansa työssä tehty liike, esimerkiksi kävely työssä, ei vain ns. ruumiillisen työn työliike tai vastaava ”oikea” työnteko.”
Vakuutusyhtiö (kaikissa yllä määritellyissä rooleissaan) lukee lakia kuin piru raamattua ja etsii pienimmätkin porsaanreiät korvausvastuusta päästäkseen. Nyt se on päättänyt, että tapaturma ei ole tapaturma, koska se on päättänyt, että se ei ole tapaturma.
Muutoksenhaku on tuottanut tulokseksi vain normaalin vakuutusyhtiön automaattimantran: ”toimitettu lisäselvitys ei anna aihetta muuttaa aikaisemmin annettua korvauspäätöstä.”
Seuraava käsittelyaste asiassa onkin sitten Korkein Oikeus.
Säästi 90 prosenttia!
Keskisuomalainen, 15.8.2015 (lukijan kommentti):
Keskittäminen ei aina ole kannattavin vaihtoehto. Toisinaan tietty vakuutus saattaa olla niin kallis, että se on huomattavasti halvempaa hankkia jostain muualta kuin omasta vakuutusyhtiöstä.
Itselleni kävi näin noin vuosi sitten, kun olin lähdössä Saksaan työharjoitteluun. Työpaikkani, tuikitavallinen toimisto, vaati juridisten muodollisuuksien takia minulta vastuuvakuutusta siltä varalta, jos onnistuisin tuhoamaan jotain työpaikallani.
Omassa vakuutusyhtiössäni ei tällaista vakuutusinstrumenttia ollut. Sen sijaan olisin joutunut hankkimaan jonkun tarpeettoman laajan matkatavaravakuutuksen, jolle olisikin sitten kertynyt hintaa melkein 300 euroa. Tuntui vähän nihkeältä maksaa 300 siitä, että saa tehdä töitä.
Lähdinkin kyselemään tarjouksia muista vakuutusyhtiöistä. Yhdessä sanottiin, ettei meillä tällaista tuotetta ole. Toisessa sama juttu. Selvä, sitten eteenpäin.
Kolmannessa paikassa vastuuvakuutus olisi löytynyt! Ja vieläpä kohtuuhintaan. Mutta ongelma: tämä ei kuulu normaaliin tuotevalikoimaamme, etkä taida olla meidän asiakkaamme? Haluisitko keskittää meille kotivakuutuksesi ja vaihtaa pankkia? Josko ei tällä kertaa.
Olin jo asiasta tuskastuneena melkein aikeissa soittaa saksalaiseen vakuutusyhtiöön, josko siellä ei nirsoiltaisi. Mutta sitten viime yrittämällä tärppäsi! Suomalainen vakuutusyhtiö suostui myymään minulle vakuutuksen noin 30 eurolla. Säästöä kertyi ainakin 240 euroa.
Kannattaa siis kysellä tarjouksia.
Kilpailuttamaton vakuutus on kallis
Keskisuomalainen, 15.8.2015:
Pankki- ja vakuutusyhtiöt yrittävät usein houkutella asiakkaita hankkimaan kaikki palvelut yhdestä yhtiöstä tarjoamalla asiakkaille erilaisia keskittämisetuja. Vakuutusalan asiantuntija Pekka Puustisen mukaan yksittäisetkin vakuutukset kannattaa silti kilpailuttaa.
– Keskittäminen on yleensä helpoin tapa hankkia vakuutukset, mutta yleensä se ei ole halvin. Jos käyttää aikaa vakuutusten kilpailuttamiseen, löytää yleensä halvempia vaihtoehtoja.
Puustinen on työskennellyt vakuutustalouden yliopistonlehtorina Tampereen yliopistossa, sekä vierailevana professorina St. Gallenin yliopistossa Sveitsissä. Hänet valittiin hiljattain työeläkevakuutusyhtiö Ilmarisen kehitysjohtajaksi.
Vaikka keskittämisestä yhteen vakuutusyhtiöön saa etuja, eivät vakuutusyhtiöt kuitenkaan yleensä kieltäydy myymästä yksittäisiäkään palveluita asiakkaalle. Silti esimerkiksi Turva tarjoaa joitain vakuutuspalveluita ainoastaan ammattiliittojen jäsenille.
– Vakuutusten vertailu on keskittämispolitiikasta huolimatta nykyään helpompaa kuin ennen sillä tieto löytyy netistä. Keskittämisedut eivät sotke vertailtavuutta paitsi psykologisessa mielessä, Puustinen toteaa.
Puustisen mukaan samat tuotteet ovat usein eri vakuutusyhtiöissä hyvin erihintaisia, mutta mistään yhtiöstä ei saa kaikkia tuotteita halvimmalla.
– Suosittelen ihmisiä tarkistamaan vaikkapa koti-, auto- ja lapsivakuutusten hinnat muista vakuutusyhtiöistä.
Joillain vakuutusyhtiöillä on yhteistyösopimuksia pankkien kanssa. Tämä tarkoittaa sitä, että keskittämällä vakuutukset yhteen firmaan voi saada tietystä pankista lainaa alhaisemmalla korolla tai talletuksilleen paremman koron. Tällaisia keskittämisetuja tarjoaa muun muassa OP-ryhmään kuuluva Pohjola. Lähi-Tapiola tarjoaa keskittämisetuja vakuutuksiin sijoitusrahastoista.
– Ostaja saattaa joutua liekaan pankkien ja vakuutusyhtiöiden yhteistyösopimusten myötä, kun vakuutukset ja lainat on sidottu yhteen. Tällöin keskittäminen voi vaikuttaa esimerkiksi lainamarginaaleihin. Kuitenkin tässäkin tapauksessa yleensä eniten säästää, kun kilpailuttaa jokaisen tuotteen erikseen.
Puustisen mukaan erityisesti yrittäjien kannattaisi kilpailuttaa vakuutuspalvelunsa.
– Esimerkiksi parturi-kampaaja voi säästää satoja ellei tuhansia euroja kilpailuttamalla pakolliset vakuutukset. Vaikka se nostaisikin lainamarginaaleja, kilpailuttamalla jää todennäköisesti voitolle.
Vakuutusasiakkaista merkittävä osuus keskittää vakuutuksensa yhteen vakuutusyhtiöön. Esimerkiksi Lähi-Tapiolassa keskittämisetuja saa noin 70 prosenttia asiakkaista, eli ainoastaan 30 prosenttia asiakkaista ei keskitä lainkaan. Suurempaa keskittämistä vaativalla etuohjelman kolmannella ja neljännellä tasolla on Lähi-Tapiolan mukaan hieman vajaa puolet asiakkaista.
Pohjolan vakuutusasiakkaista taas 73 prosenttia on myös yhtiön pankkiasiakkaita. Keskittämisasiakkaita on 52 prosenttia yhtiön vakuutusasiakkaista.
Vakuutusyhtiön venkoilulle tuli loppu
”60-vuotias nainen ajoi VW Polollaan kahdeksaakymppiä 18. joulukuuta 2001 viitostietä Kajaanissa, kun sivutieltä eteen tuli tilataksi. Tuoreeltaan nainen ei näyttänyt saaneen kolarissa pahempia vammoja, mutta vuosien mittaan oireet pahenivat.
Nainen vaati Helsingin käräjäoikeudessa korvauksia vakuutusyhtiöltä. Häntä avusti oikeudessa lakimies Vesa Laukkanen, jonka kokkolalainen toimisto on erikoistunut aivovammajuttuihin.
Naisen mukaan hän sai rajusta kolarista aivovamman ja kaularankavamman, jotka ovat aiheuttaneet pysyvän työkyvyttömyyden. Nainen työskenteli kolarin aikaan siivousyrityksessä asiakaspalvelupäällikkönä ja ansaitsi tuolloin noin 2100 e kuukaudessa.
A-vakuutuksen käsityksen mukaan naiselle aiheutui kolarissa enintään lievä aivotärähdys.
Turvatyyny laukesi. Nainen tutkittiin kolaripaikalla ja sairaalassa, eikä mitään vakavaa havaittu. Sairaalahoitoa ei tarvittu.
Vakuutusyhtiö huomautti, että epäily aivovammasta otettiin esille vasta vuonna 2006. A-Vakuutuksen mukaan työkyvyttömyydelle pyritään vain löytämään jälkikäteen selitys vahinkotapahtumasta.
Naisen mukaan oireet alkoivat vähitellen 2002-2004. Nainen irtisanottiin joulukuussa 2006. Pysyvä työkyvyttömyys alkoi 2007.
Naisesta tehtiin vuosien mittaan lukuisia tutkimuksia ja hänellä todettiin epilepsia ja työkyvyttömyyttä aiheuttanut masennus ja työuupumus. 2005 todettiin fibromyalgia, mutta esimerkiksi 2006 tehdyssä pään tietokonetomografia-kuvauksessa ei todettu poikkeavaa.
2007 tehdyssä aivojen magneettikuvassa ei todettu poikkeavaa, mutta 2009 kuvassa oli vammaperäisiä muutoksia. Nainen oli kaatunut 2008.
2010 nainen oli ollut Käpylän kuntoutuskeskuksessa, jossa päädiagnoosiksi katsottiin monilukuisten aivovammojen myöhäisvaikutukset. Ongelmia oli mm. motoriikassa, hajuaistissa, tunne-elämän säätelyssä, muistissa ja puheessa.
2014 liikennevahinkolautakunta totesi, ettei kyseessä ole liikennevahingosta aiheutunut aivovamma.
Oikeus huomautti, että korvaus edellyttää vamman tai sairauden olevan syy-yhteydessä liikennevahinkoon. Toisaalta seuraukset voivat ilmetä vasta ajan kulumisen myötä.
Oikeudessa kuultiin lukuisia todistajia, mutta tärkeimpinä käräjäoikeus piti neurologian dosentti Olli Tenovuota ja neurokirurgian professori Juha Öhmania. Oikeus piti heidän asiantuntemustaan diffuuseissa aivovammoissa erittäin korkeatasoisena ja lausumia erittäin vahvana näyttönä.
Molempien käsitys oli se, että onnettomuudella ja työkyvyttömyydellä on syy-yhteys eikä mikään muun selitä oirekuvaa. Öhman totesi, että aivovamma jäi kolarin yhteydessä ja myöhemmin diagnosoimatta. Oireet ja vammamekanisimi sopivat toisiinsa.
Asiantuntijat totesivat, että esimerkiksi juuri hajuaisti saattoi kadota vuosia kolarin jälkeen.
Korvauksia vuodesta 2001
Oikeus määräsi vakuutusyhtiön maksamaan kivusta ja särystä 10000 euron korvaukset ja pysyvästä haitasta 37000 euroa.
Oikeus määräsi vakuutusyhtiön myös maksamaan naiselle työansion menetyksestä vuosilta 2001-2006 korvausta 2100 euroa kuukaudessa. Naisen täytettyä 65 vuotta maaliskuussa 2006 korvaus alennettiin 60 prosenttiin. Summasta voidaan vähentää esim. maksetut palkat, työttömyyskorvaukset ja eläkkeet.
Ilman vähennyksiä summa on muutamia satojatuhansia euroja.
Vakuutusyhtiön on myös maksettava naisen 32000 euron oikeudenkäyntikulut.”
Tapiolan törkeä vedätys paljastui
Turun Sanomat kirjoittaa (tekstin muotoilua muuteltu) :
Nuorukainen vammautui rattijuopon kyydissä – vakuutusyhtiö väitti kolaria matkustajan itsemurhayritykseksi.
Vakuutusyhtiö yritti välttyä korvaamasta rattijuopon kyydissä pahasti loukkaantuneen kolariuhrin vammoja. Oikeudessa vakuutusyhtiö muun muassa esitti, että auto-onnettomuus olisi ollut pelkääjän penkille sammuneen matkustajan tahallinen itsemurhayritys.
Kolari sattui vuonna 1994. Turma-autoa ajoi uhrin kaveri, jonka verestä mitattiin onnettomuuden jälkeen 2,3 promillen humalatila.
Niin ikään vahvassa humalassa ollut uhri nuokkui etumatkustajan paikalla. Kuljettajalla ja matkustajalla ei ollut kummallakaan turvavöitä.
Matkustaja sai onnettomuudessa vaikean aivovamman, jota ei kuitenkaan huomattu heti turman jälkeen. Nuorukainen oli tuolloin vastikään suorittanut ammattikoulun ja päättänyt juuri asepalveluksen.
Hän haki vakuutusyhtiöltä liikennevakuutuskorvausta vähäisemmistä vammoistaan. Keskinäinen Vakuutusyhtiö Tapiola hylkäsi hakemuksen vedoten siihen, että uhri tiesi tai ainakin hänen olisi pitänyt tietää kuljettajan humalatilasta.
Tämä vapautti vakuutusyhtiön sen oman näkemyksen mukaan kokonaan onnettomuuteen liittyvistä korvauksista.
Kolarin jälkeen nuorukaisen elämä muuttui. Arki ei enää sujunut, ja mies joutui muuttamaan äitinsä luokse.
Poika yritti palata työelämään moneen otteeseen, mutta työsuhteet kariutuivat kerta toisensa jälkeen vaikeuksiin, joista nuorukainen ei ollut koskaan aiemmin kärsinyt.
Äiti ihmetteli poikansa jaksamiseen ja persoonallisuuteen liittyviä muutoksia.
Vihdoin vuosien kuluttua onnettomuudesta nuori mies hakeutui tutkimuksiin. Mies sai vuonna 2007 aivovammadiagnoosin ja järkyttyi. Lääkärien mukaan hän on parantumattomasti täysin työkyvytön.
Miehen tutkineet lääkärit olivat yhtä mieltä siitä, että ainoa vamman selittävä tekijä oli vuosien takainen autokolari.
Vakuutusyhtiö pyrki eväämään elannon
Mies haki vakuutusyhtiöltä korvauksia. Mies vaati vakuutusyhtiötä maksamaan kertakorvauksen kärsimyksistä ja lisäksi työkyvyttömyyseläkettä miehen loppuiäksi.
Vakuutusyhtiö kieltäytyi maksamasta mitään väittäen, että rattijuopon kyydissä vammautuneelle ei tarvitse maksaa liikennevakuutuskorvauksia ilman erityisiä syitä. Sekä Varsinais-Suomen käräjäoikeus että Turun hovioikeus totesivat kyseisen laintulkinnan vääräksi.
Vakuutusyhtiö piti uhrin vaatimusta vanhentuneena, sillä tämän olisi pitänyt hakea aivovammakorvauksia jo heti kolarin jälkeen. Vaikka oli riidatonta, että uhri ei ajanut turma-autoa tai koskenut ohjauslaitteisiin, vakuutusyhtiö väitti onnettomuutta uhrin järjestämäksi itsemurhayritykseksi.
Viimeisenä oljenkortenaan vakuutusyhtiö väitti, ettei aivovamma voinut johtua kyseisestä kolarista. Yhtiö esitti kahden Valviran lääkärin lausunnot. Lääkärit eivät olleet koskaan tutkineet tai edes nähneet uhria.
Käräjäoikeus lyttäsi kaikki vakuutusyhtiön perustelut ja hovioikeus oli täsmälleen samaa mieltä. Vakuutusyhtiö määrättiin maksamaan uhrille 8 000 kärsimyskorvauksia ja lisäksi 2 700 euroa työkyvyttömyyseläkettä kuukaudessa kunnes uhri täyttää 65 vuotta.
Eläke määrättiin maksettavaksi takautuvasti vuodesta 2002 lähtien eli lähes 12 vuoden ajalta.
Ei tämä toki mikään ainutlaatuinen tapaus ole. Samalaisia vedätyksiä tehdään vakuutusyhtiöissä päivittäin. Suurin osa niistä ei koskaan näe päivänvaloa ja niihin ei edes yritetä hakea muutosta.
Miten olis sairauskuluvakuutus?
Länsiväylä kirjoittaa:
”Sairauskuluvakuutusten suosio näkyy Vakuutus- ja rahoitusneuvonta FINEn Vakuutus- ja rahoitusneuvonnassa asiakastapausten määrän kasvuna.
Yleisimpiä kysymysten ja valitusten aiheita ovat vakuutuksen myöntämiseen ja korvauksiin liittyvät rajoitusehdot, vakuutuksen päättyminen sekä maksujen korotukset.
Uusi valintaopas aikuisten sairauskuluvakuutuksista tuo apua vakuutusta harkitsevalle ja vertaa Suomessa myynnissä olevia vakuutuksia keskenään.
– Yhä useampi täydentää omaa vakuutusturvaansa vapaaehtoisella sairauskuluvakuutuksella. Sama suuntaus on havaittavissa yritysten omalle henkilöstölleen ottamien sairauskuluvakuutusten määrissä.
– Sairauskuluvakuutuksista haetaan usein lisäturvaa julkisen terveydenhuollon rinnalle. Moni puntaroi terveydenhuollon tarvettaan ja turvaansa myös työterveyshuollon ulkopuolella, FINEn toimitusjohtaja Irene Luukkonen sanoo.
– Eniten otetaan yhteyttä sairauskuluvakuutuksen myöntämiseen ja korvauksiin liittyvissä asioissa. Myös rajoitusehdot, vakuutuksen päättyminen tai sen irtisanominen sekä vakuutusmaksujen korotukset aiheuttavat paljon kysymyksiä, Luukkonen jatkaa.
FINEn uusi julkaisu ”Valintaopas aikuisten sairauskuluvakuutuksista” kokoaa sairauskuluvakuutuksen valinnassa huomioitavat keskeiset asiat yhteen ja vertaa Suomessa myynnissä olevia sairauskuluvakuutuksia keskenään.
Oppaassa on mukana kooste neuvontaan tulleista yleisimmistä kysymyksistä.
– Tärkein asia vakuutuksen valinnassa on miettiä, mitä turvaa itse tarvitsee ja mitä asioita haluaa vakuutuksen kattavan. Haluaako vakuutuksen sekä sairauden että tapaturman varalle, vai riittääkö esimerkiksi pelkkä tapaturmavakuutus.
– On myös hyvä pohtia minkälaisia hoitokuluja haluaa vakuutuksen kattavan ja miten suuren omavastuun on valmis itse maksamaan. Tämän jälkeen on helpompi tutustua tarjolla oleviin eri vakuutusyhtiöiden tuotteisiin ja verrata näitä keskenään, oppaan laatinut vakuutusasiantuntija Marjo Ylönen sanoo.”
Tässä linkki oppaaseen: http://www.fine.fi/media/julkaisut-2014/valintaopas-aikuisten-sairauskuluvakuutuksista-2014.pdf
Vakuutusyhtiöt rajoittavat valinnanvapautta
Helsingin Sanomat kirjoittaa:
Suurimmat vakuutusyhtiöt ovat alkaneet yhä vahvemmin ohjata potilaita suosimiinsa hoitopaikkoihin.
Pisimmälle on mennyt Pohjola, joka irtisanoi vuodenvaihteessa lähes kaikki yhteistyösopimukset lääkäriasemien kanssa. Suureksi kumppaniksi jäi ainoastaan Terveystalo, lisäksi on paikallisia kumppaneita.
Pohjola perusti vuosi sitten Helsinkiin ortopedisiin vammoihin eli luihin ja niveliin erikoistuneen Omasairaalan. Lakisääteisten tapaturma- ja liikennevakuutusten kattamat potilaat ohjataan sairaalaan Etelä-Suomen alueelta. Potilaalla ei ole käytännössä valinnanvaraa.
Myös Lähi-Tapiola kertoi viime viikolla tiivistävänsä yhteistyötään Pihlajalinna-konsernin Dextra-ketjun kanssa. Lähi-Tapiola omistaa Pihlajalinnasta kymmenen prosenttia. Dextrassa toimii puhelinpalvelu, joka ohjaa potilaita Lähi-Tapiolan yhteistyölääkäriasemille. Johtaja Veli-Matti Qvintuksen mukaan kumppaneita on useita.
”Priorisoimme niitä, jotka antavat käsityksemme mukaan nopeinta ja parasta hoitoa.”
Samoin If on kiristämässä linjaansa lakisääteisissä vakuutuksissa. Yhteistyökumppanien lukumäärää ollaan supistamassa ”muutamiin”. Johtaja Anssi Rannan mukaan lääkäriasemien hoitotuloksissa on jopa saman ketjun sisällä huomattavia eroja.
”Pyrimme valitsemaan parhaat hoitopaikat. Pyrimme myös siihen, että hoito voisi jatkua saumattomasti eteenpäin samassa paikassa, siellä missä on työterveyshuolto, ”, Ranta sanoo.
Vapaaehtoisen vakuutuksen ottanut voi valita hoitopaikkansa Ifissä vapaasti. Isompiin hoitokustannuksiin saa maksusitoumuksen. ”Tulevaisuudessa tämä voi toki muuttua”, johtaja Tuija Tuovila sanoo.
Pohjolan yksikönpäällikön Juha Pasurin mukaan vapaaehtoisen vakuutuksen ottanut voi edelleen saada korvausta myös muualla kuin Omasairaalassa tai yhteistyölääkäriasemalla annetusta hoidosta. Hoito pitää kuitenkin maksaa ensin itse ja hakea korvaus jälkikäteen.
”Asiakas voi mennä muuallekin, se ei ole korvauksen este, mutta maksusitoumuksen annamme ainoastaan hoitolaitoskumppanille”, hän sanoo.
HS:n haastattelemien lääkäriasemien edustajien mukaan näillekin potilaille tarjotaan Pohjolasta hyvin aktiivisesti siirtymistä Omasairaalaan, vaikka hoito olisi aloitettu muualla.
Korvauspäätöksen saaminen muualla tehtäviin magneettikuvauksiin tai ortopedisiin hoitoihin on vaatinut potilaalta sinnikkyyttä.
Pasuri myöntää, että tämä on mahdollista. ”Meidän pitää käydä läpi, miten hoitoonohjausta tekevät henkilöt toimivat.”
Vakuutusyhtiöt hakevat hoitopaikan valinnalla hoidon laatua ja nopeutta. Lakisääteisissä vakuutuksissa yhtiö joutuu maksamaan korvausta myös työkyvyttömyysajalta. Niinpä päämääränä on saada asiakkaat mahdollisimman nopeasti töihin.
Omasairaala on kertonut lyhentäneensä yleisten vammojen hoitoketjua huomattavasti välttämällä turhia leikkauksia sekä tehokkaalla kuntoutuksella.
Qvintuksen mielestä Pohjolan esimerkki on toiminut niin, että yksityiset lääkäriasemat ovat joutuneet tarkastelemaan toimintatapojaan. Lääkäriasemien puolella hieman ihmetellään Pohjolan laskelmia.
”Todella vakuuttavia lukuja saataisiin vain, jos tiedettäisiin että verrataan saman ikäisiä, samassa ammatissa ja samaa sukupuolta olevia potilaita”, Aava-ketjun varatoimitusjohtaja Timo Tavaila sanoo.
Hän ei silti halua lähteä arvostelemaan Pohjolaa. ”Kilpailu on avointa. Jos kuluttaja haluaa täyden valinnanvapauden, hän ehkä valitsee toisen yhtiön.”
Liikennevakuutus ei korvaa
Liikennevakuutuksesta ei pääsääntöisesti korvata ajoneuvolla omalle omaisuudelle aiheutuneita vahinkoja. Miksi?
Tähän tilanteeseen sovelletaan liikennevakuutuslain 5§:ää, jossa todetaan:
Vahinkoa ei korvata moottoriajoneuvon liikennevakuutuksesta, kun se on kohdistunut
1. kuormauksen, kuorman purkamisen tai muun työsuorituksen kestäessä tämän moottoriajoneuvon ollessa liikkumattomana ajoneuvon omistajaan, kuljettajaan tai muuhun henkilöön, joka suorittaa tässä tarkoitettua työtä.
Vahinko voidaan korvata esim. lakisääteisen tapaturmavakuutuksen tai yrittäjän tapaturmavakuutuksen kautta. Vapaa-ajalla sattunutta henkilövahinkoa ei välttämättä korvata mistään, ellei vahingoittuneella satu olemaan vapaa-ajan tapaturmavakuutusta.
2. kuormauksen, kuorman purkamisen tai muun työsuorituksen kestäessä sen kohteena olevaan omaisuuteen taikka tähän toimintaan osalliseen toiseen moottoriajoneuvoon.
Omaisuusvahinko voidaan korvata esim. kuljetus- tai omaisuusvakuutuksesta, riippuen mm. toimituslausekkeesta, vakuutuksen voimassaoloalueesta, jne. Toisen moottoriajoneuvon (joka oletettavasti on se ajoneuvo, joka liikkuu) vahingot käsitellään kyseisen ajoneuvon kaskon kautta, jos sellainen sattuu olemaan.
3. liikenneväylällä valvomatta olleeseen muuhun eläimeen kuin poroon, ellei ajoneuvon omistaja, kuljettaja tai matkustaja ole tahallisesti tai tuottamuksellaan aiheuttanut vahinkoa.
Porolle aiheutunut vahinko (tyypillisesti varmaan kuolema) siis korvataan poron omistajalle, mutta ei vaikkapa koiraan törmäämisen koiralle aiheuttamia vahinkoja koiran omistajalle, ellei ajoneuvon kuljetttaja ole aiheuttanut törmäystä tuottamuksellaan (huolimattomuus tai laiminlyönti).
4. tässä moottoriajoneuvossa olleeseen omaisuuteen taikka ajoneuvon omistajan tai kuljettajan muuhunkaan omaisuuteen; siitä korvataan kuitenkin matkustajan yllä tai mukana olleiden pukimien tai muiden henkilökohtaisten käyttöesineiden vahingoittuminen.
Omaan omaisuuteen törmäämistä ei korvata ajoneuvon liikennevakuutuksesta, vaan törmäyksen johdosta rikkoutuneella omaisuudella on oltava laaja, rikkoutumiset sisältävä omaisuusvakuutus. Olisikin turhan helppoa uusia vaikkapa autotallin ovet törmäämällä niihin omalla autolla ja maksattamalla uudet ovet vakuutusyhtiöllä, omavastuuttoman liikennevakuutuksen perusteella.
Projektin vakuuttaminen
Tavallisesti projektisopimuksessa edellytetään urakoitsijan ottamaa rakennus-, asennus- tai projektivakuutusta, sekä kolmannelle osapuolelle aiheutettujen vahinkojen varalta vastuuvakuutusta.
Usein käytetään englanninkielisiä nimiä CAR tai EAR (Construction All Risks ja Erection All Risks). Kuten nimikin kertoo on kyseessä ”kaikenvaranvakutuus”, joka korvaa äkillisen ja ennalta arvaamattoman tapahtuman aiheuttaman vahingon.
Vakuutuksen kohteena on kaikki sopimuksen mukaiset työt ja toimitukset.
Vakuutusmäärä on urakkasumma. Jos urakkaan sisältyy tilaajan kustantamia materiaaleja, on niiden arvo lisättävä vakuutusmäärään.
Vakuutusta voidaan tarpeen mukaan laajentaa niin, että se kattaa myös ympäröivän- ja haltuun uskotun omaisuuden. Tämä koskee hankkeita, jotka toteutetaan jo olemassa oleville laitteille tai olemassa olevissa rakennuksissa tai niiden välittömässä läheisyydessä.
Myös raivauskuluja ja/tai kiirehtimiskuluja voidaan tarpeen mukaan sisällyttää vakuutukseen.
Projektivakuutus kattaa hankkeen aineelliset vahingot. Laatu, kapasiteetti, suorituskyky ja muut ominaisuudet katsotaan kaupallisiksi riskeiksi, joita ei voi vakuuttaa. Esimerkiksi sudeksi mennyttä työtä ei voi vakuuttaa. Tällöin vakuutusyhtiö kantaisi riskin liiketoiminnan tappioista, mutta yritys korjaisi voitot.
Suunnittelu-, materiaali- ja valmistusvirheistä aiheutuneita vaihkoja ei korvata edellä mainitusta syystä.
Projektin yhteydessä on aina vaarana myös, että kolmannelle osapuolelle aiheutetaan joko omaisuus-tai henkilövahinko. Tämän vuoksi sopimuksessa on tärkeää määrittää, että hankkeessa käytettävillä urakoitsijoilla on oltava voimassa oleva vastuuvakuutus koko hankkeen keston sekä takuukauden ajan, ja että vakuutusmäärä on riittävä.
Tavallisesti tilaaja asettaa jo sopimuksissa urakoitsijan vastuuvakuutukselle vähimmäisvakuutusmäärän.
Joitakin hankkeita toteutettaessa saattaa kolmannelle osapuolelle aiheutua väistämättä haittaa, kuluja tai tulojen menetystä. Tällaista ennakoitavissa olevaa haittaa ei voida kattaa vastuuvakuutuksella.
Projektivakuutus kattaa vain aineellisia vahinkoja. Mahdollisen omaisuusvahingon aiheuttaman projektin myöhästymisen aiheuttama budjetoidun katteen menetys voidaan vakuuttaa myöhästymiskeskeytysvakuutuksella.
Myöhästymiskeskeytysvakuutuksella voidaan varmistaa, että hankkeen tuotto myös vaingon jälkeen vastaisi suunniteltua tulosta, joka olisi saatu projektin tultua kaupalliseen käyttöön.
Riskienhallinnan ja vahingontorjuntatyön vuoksi on tärkeää tarkistaa erityisesti ne toiminnot, jotka ovat hankeen aikataulun kannalta kriittisiä.Tällaisia voi olla esimerkiksi materiaali- ja laitetoimitukset sekä rakennus- ja kokonpanotyöt.
Toimittajien ja urakoitsijoiden pätevyys ja kokemus kyseisen kaltaisista hankkeista on ensiarvoisen tärkeää hankkeen onnistumiselle eli sille , pysyykö hanke aikataulussa ja ovatko hankkeen lopputulokset ominaisuuksiltaan ja kapasiteetiltaan sopimuksen mukaiset.
Projektivakuutuksella voidaan suojautua sellaisten riskien varalta, joilta ei voida huolellisesti suunnitellun vahingontorjuntatyön avulla eliminoida.
Lähde: If Risk Management Journal 1/2005
Korkein oikeus moukaroi vakuutusoikeuden päätöksiä
Taas kaksi tapaturman uhria sai Korkeimmalta oikeudelta myönteisen päätöksen. Vakuutusoikeus ja niiden edustamat vakuutusyhtiöt hävisivät.
Tapauksista ei juuri uutisoitu, koska ne ovat niin tavallisia. Viime vuosina KKO on kumonnut kymmenittäin vakuutusoikeuden ratkaisuja.
Lisää lienee tulossa: KKO:ssa on vireillä lähes sata vakuutusasiaa, joista tosin suurimmassa osassa valituslupaa ei myönnettäne. Kuudessa ratkaisua odottavassa tapauksessa lupa on myönnetty.
Onpas iso määrä. Ilmeisesti ihmiset ovat huomanneet, että kannattaa yrittää valittaa loppuun saakka, kommentoi lainkäytön emeritusprofessori Jyrki Virolainen.
Yleensä kyse on siitä, että KKO on tulkinnut lääketieteellistä näyttöä eri tavoin kuin vakuutusyhtiö, tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunta ja vakuutusoikeus. Kiistaa on syy-yhteydestä eli siitä, onko tapaturma aiheuttanut jonkin vamman tai sairauden, tai mihin tapaturman suorat seuraukset ulottuvat.
Ratkaisuissa on painanut yhtiöitten omien vakuutuslääkäreitten ja vakuutusoikeuden lääkärijäsenten näkemys, ei potilasta käytännössä hoitavien lääkäreitten näkökanta.
KKO on harkinnassaan huomioinut myös hoitavien lääkärien kantoja. Vakuutusoikeuden puutteellisista perusteluistakin KKO on tylysti huomauttanut.
KKO on ryhdistäytynyt, Virolainen toteaa.
Hoitavan lääkärin kanta ei takaa yhdenvertaisuutta
Johtava lakimies Pia Santavirta Finanssialan keskusliitosta puolustaa vakuutuslääketieteen edustajia.
– Suomessa on 19 000 lääkäriä. Ihmiset eivät olisi yhdenvertaisessa asemassa, jos vain hoitavat lääkärit määräisivät etuuksista. Heidän ei tulisi ottaa kantaa etuuden saamiseen, vaan kuvata mahdollisimman hyvin potilaan tila.
– Vakuutusyhtiö sitten tekee etuuspäätöksen hoitavan lääkärin lausunnon perusteella ja ottaa huomioon myös lain vaatimukset ja oikeuskäytännön, Santavirta sanoo.
Vakuutusmajuri 