Category: Vahingontorjunta

Yhteinen haveri

Suezin kanavan tukkineen Ever Given laivan yhteydessä on puhuttu yhteisestä haverista.

Yhteinen haveri on Kansainvälisen Merioikeusyhdistyksen (CMI) hyväksymä säännöstö, jonka tarkoituksena on jakaa merikuljetusten riskiä laivan omistajan sekä rahdin omistajien välillä.

Yhteishaverisääntö pätee ainoastaan merikuljetuksissa.

Yhteinen haveri on kysymyksessä silloin, kun tarkoitukselliseti ja kohtuutta noudattaen tehdään poikkeuksellinen uhraus tai kustannus aluksen ja rahdin pelastamiseksi sitä yhteisesti uhkaavalta vaaralta. Yhteinen haveri on määritelty York-Antwerpen säännöissä ja Suomessa siihen viitataan Merilaissa (15.7.1994/674).

Yhteisen haverin edellytys on, että on olemassa todellinen vaara kokonaistappioon tai huomattavien vaurioiden todennäköisyys. Yhteisessä haverissa sekä laiva että lasti osallistuvat pelastuskustannuksiin, koska vaara on ollut molemmille yhteinen.

Yhteisen haverin toimia ovat esim. lastin tai sen osan mereen heittäminen, hätäsatamaan meneminen, tarkoituksellinen rantaan ajo uppoamisen estämiseksi, koneilla rasittaminen vaarallisessa asemassa olevan aluksen karilta irrottamiseksi.

Yhteisen haverin kustannuksiin lasketaan mm. aluksen pelastamisen ja hätsatamaan menemisen kustannukset.

Korvausvastuuseen joutuvat sekä laiva että lasti. Vahingon määrä jaetaan matkan päättymisen jälkeen jäljellä olevien nettoarvojen suhteessa. Myös vahingoittumaton lasti joutuu osallistumaan kustannuksiin.

Laivaisännällä on oikeus pidättää tavara, joka vastaa haverimaksua. Kuljetettavaa tavaraa ei siis luovuteta ennen yhteishaverikustannusten maksamista.

Yhteisen haverin kustannusten riskit voidaan kattaa kuljetusvakuutuksella, jolloin vakuutusyhtiö korvaa kustannukset ja kuljetettava tavara luovutetaan vastaanottajalle viipymättä.

Lähteet: 

Ek, Kosola, et. al., Kuljetusten vakuuttaminen, Finva 2004

Rantala, Kivisaari, Vakuutusoppi, Finva 2016

Juutilainen A, Meripelastuksen päätöksenteon määrittely ajelehtivan aluksen tapauksessa, Kymenlaakson Ammattikorkeakoulu 2010

http://www.kuehne-nagel.com

http://www.finlex.fi

Turvallisuus on tunnetta

Jarno Limnell kavereineen kirjoittaa turvallisuudesta, kirjassaan Kyberturvallisuus, jotakuinkin näin:

Turvallisuus on tavoitetila, johon pyritään tekemällä erilaisia turvallisuutta lisääviä toimia. Turvallisuudessa yhdityvät tunne, todellisuus ja opitut mallit sekä kykymme sietää erilaisia häiriö- ja kriisitilanteita.

Turvallisuuden tunne takoittaa sitä, miten turvalliseksi tunnemme itsemme tässä ympäristössä juuri tänään. Turvallisuuden tunne on subjektiivinen, eli sama tilanne voi toisessa ihmisessä aiheuttaa huomattavasti vahvemman turvattomuuden tunteen kuin toisessa.

Turvallisuuden tunne on henkilökohtainen mielikuva olotilasta, jossa tunnettua riskiä tai vaaraa ei merkittävässä määrin ole olemassa.

Pelkkä tunteen tuottaminen tai vahvistaminen ei turvallisuuden rakentamisessa riitä. Oleellinen osa turvallisuutta on todellisuus, eli miten asiat toisiasiallisesti ympäristössämme ovat.

Turvallisuus riippuu fyysisestä todellisuudesta ja kollektiivisesta ymmärryksestämme siitä, miten asiat oikeasti ovat.

Puutteellinen ymmärrys asioiden oikeasta tilasta voi johtaa turvallisuuden illuusioon. Tällöin tunnemme itsemme turvalliseksi, koska emme ole tietoisia asioiden tosellisesta tilasta.

Yhteiskunnan tai yrityksen arvopohja vaikuttaa siihen, millä vakavuudella ja millaisin toimenpitein turvallisuusasioihin koetaan tarpeelliseksi tarttua. Arvojen lisäksi turvallisuudessa on kyse opituista malleista, joilla turvallisuutta rakennetaan. Siis millaisia tapoja, prosesseja ja tekniikoita yhteiskunnassa tai yrityksessä halutaan vahvistaa turvallisuuden kohentamiseksi.

Keskeinen osa turvallisuutta on kykymme sietää erilaisia normaalista turvallisuuden tilasta poikkeavia häiriötilanteita. Kun sietokyky on vahva, eivät pienet tai suuretkaan häiriöt vaivaa liiaksi, eivätkä saa meitä paniikkiin.

Sietokyky muuttuu maailman muuttuessa. Esimerkiksi pitkääkään sähkökatkoa ei satakunta vuotta sitten olisi ehkä edes huomattu ja nyt se lamauttaa kaiken toiminnan jo hetkessä.

Jos turvallisuuden tasoa halutaan nostaa, on kehitystä tapahduttava kaikilla neljällä osa-alueella: tunteessa, todellisuudessa, malleissa ja sietokyvyssä.

Lisäksi ymmärryksen on muututtava ympärillä tapahtuvien muutosten mukaan. Mikäli emme ymmärrä ympärillämme tapahtuvia muutoksia, on turvallisuuden tunteemme vääriin oletuksiin perustuvia.

Turvallisuuden tuottaminen on jatkuva prosessi.

Lähde: Limnell, et. al., Kyberturvallisuus, Docendo 2014