Category: Vakuuttaminen
Mistä näitä kartoituksia aina tulee?
Oikean vakuutustavan valinta ja taloudellisesti tarkoituksenmukaisen vakuutusturvan hankinta edellyttää laaja-alaista perehtymistä vakuuttamisen eri osa-alueisiin. Vielä vuosikausiakin alalla työskennelleelle tulee asiakastyössä jatkuvasti eteen uusia näkökulmia.
Vakuuttamisen ja riskienhallinnan keinoja harkittaessa kannattaa ensimmäisenä pyrkiä kartoittamaan tutkittavan kohteen kokonaistilanne. Perusteellisen riskikartoituksen avulla saadaan selville kohteen vakuutus- tai muu suojauksen tarve.
Vain kokonaisselvityksen avulla saavutetaan onnistunut vakuutussuunnitelma ja kokonaisvaltainen riskienhallintasuunnitelma. Selvityksen avulla voidaan päätellä minkälainen vakuutus on sopivin kulloiseenkin tilanteeseen.
Riskikartoituksen avulla saadaan selville myös mahdollisuudet jättää jotkut riskit kokonaan vakuuttamatta tai ohjata riskienhallintaa muuten omavastuuvalinnoilla. Näiden keinojen käyttö riippuu luonnollisesti pitkälti yrityksen riskinottokyvystä ja ehkä vielä enemmän päättäjien riskinottohalusta.
Perusteellista selvitystyötä tarvitaan, koska liikkuvia osia on niin paljon. Eli, tavoiteltuun lopputulokseen vaikuttaa yrityksen riskinottokyky ja -halu, toiminnan laatu ja laajuus, käytettävissä olevat varat, itse vahingon mahdollisuudet, todennäköisyydet ja laajuudet, jne. Ilman perusteellista riskikartoitusta roiskaistu vakuutusten hankinta johtaa loppujen lopuksi vain riitelyyn vakuutusyhtiön kanssa.
Yrityksissä kartoitustyö kannattaa jakaa osiin hallittavien kokonaisuuksien saavuttamiseksi. Riskikartoituksia voidaan tehdä erikseen esimerkiksi yrityksen henkilöstön, omaisuuden ja toiminnan osalta.
Yksittäisten riskien, vakuutuksen kohteiden ja riskienhallintapolitiikan perusteella voidaan edetä eri vakuutusmuotojen ja itse vakuutustuotteiden valintaan, joilla havaitut uhkatekijät voidaan edullisimmin hallita.
Kokonaisvaltaisen vakuutusturvan rakentaminen ei edellytä, että kaikki vakuutukset otetaan samasta vakuutusyhtiöstä. Useimmiten se ei ole edes käytännössä mahdollista, vaikka vakuutusyhtiöt kovin mielellään ns. kokonaispaketteja tarjoavatkin.
Oleellista onkin se, että vakuutuksenottajan kokonaistilanne saadaan mahdollisimman hyvin hallintaan ja että vakuutukset valitaan harkitusti, perustellulta pohjalta.
Vakuutusten keskittäminen yhteen vakuutusyhtiöön ei tuo minkäänlaista lisäetua sinulle vakuutuksenottajana. Vakuutusyhtiösi kaupittelee kokonaispakettiaan argumenteilla asioiden helppohoitoisuudesta. Itse asiassa ei ole yhtään sen vaikeampaa hoitaa asioita useamman vakuutusyhtiön kanssa. Siinä ainoassakin puhelusi todennäköisesti ohjautuu juuri sille työntekijälle, jolle se ei satu juuri nyt kuulumaan.
Viime kädessä maksat uskollisuutesi johdosta vakuutusmaksujakin tarpeettoman paljon. Samankin hintaisten kokonaispakettien sisällä eri vakuutuslajien hinnat poikkeavat usein radikaalisti toisistaan. On toki myönnettävä, ettei aivan pieniä kokonaisuuksia ole järkevää tai edes mahdollista lähteä pilkkomaan.
Kun alat kilpailuttaa vakuutusturvaasi, tee ensin kattavat alkukartoitukset, jotta tiedät mihin olet pyrkimässä. Varaa reilusti aikaa, että saat rauhassa perehtyä tarjottuihin vakuutusratkaisuihin. Voi olla, että kannattaa edetä osa-alue kerrallaan. Kilpailutat ensin henkilövakuutukset, sitten ajoneuvot jne. Jos et viitsi itse ryhtyä turvaamaan selustaasi, voit aina hankkia ammattiapua alan erikoisasiantuntijoilta. Googleta sanalla vakuutusmeklari ja katso mitä on tarjolla.
Lisävahingot
Vakuutus korvaa yleensä vahinkotapahtuman aiheuttamat suoranaiset vahingot. Suoranaisen vahingon yhteydessä tapahtuu yleensä myös muita vahinkoja, jotka olisivat muussa tapauksessa jääneet syntymättä. Sellaisia vahinkoja voi syntyä kun alkuperäistä vahinkoa yritetään estää, rajoittaa, sammuttaa, kuivata tai muuten pelastaa.
Sammutusvesi vahingoittaa yleensä rakennusta myös siltä osin kuin mitä itse sammutettava tuli ei ole jo tehnyt. Esineitä voi särkyä kun niitä kuljetetaan suojaan tai muuten pois vahinkopaikalta. Luonnonvoimat (pakkanen, sade, jne.) voivat päästä vahingoittamaan omaisuutta kun niitä suojaava rakennus on rikkoutunut (esim. ikkunat tai katto ovat rikki).
Vahinkopaikalla voi myös vierailla varas. Vähänkin suuremman vahingon aikana omaisuutta usein katoaa ilman, että voidaan varmasti tietää, että se olisi vahingoittunut itse vahinkotapahtumassa. Useimmiten omaisuus on silloin varastettu.
Tällaisien lisävahinkojen korvaamisesta on vakuutuskirjassa tai -ehdoissa mainittu erikseen. Useimmiten vakuutusehdoissa on maininta, että vakuutus korvaa suoranaisen (esine)vahingon lisäksi myös kohtuulliset kustannukset, jotka ovat aiheutuneet vakuutuksenottajalle sattuneen tai välittömästi uhkaavan, vakuutuksesta korvattavan vahingon rajoittamisesta tai torjumisesta. Lisävahinkojen korvauksista ei yleensä vähennetä omavastuuta (esim. paloa sammutettaessa käytetyn sammuttimen täyttökustannukset korvataan ilman omavastuuvähennystä, vaikka muuta korvattavaa vahinkoa ei olisi syntynytkään).
Jotta kadonneesta omaisuudesta saisi korvauksen, on katoamisen tapahduttava yhtä aikaa varsinaisen vahingon kanssa, tai välittömästi sen jälkeen valitsevissa poikkeusoloissa. Lisäksi edellytyksenä on ettei omaisuutta ole vielä ehditty siirtää uuteen säilytyspaikkaan tai järjestää vartiointia.
Lisävahinkojen lisäksi voi sattua seurannaisvahinkoja. Nämä vahingot syntyvät varsinaisen vahingon seurauksena. Esimerkiksi, jos talon katto palaa puhki ja rankkasade kastelee rakennusta ennen kuin aukko on ehditty peittää. Tai pakastimen rikkoutumisen seurauksena pakasteet sulavat. Lisävahingon pitää olla vallitsevissa oloissa välitön ja väistämätön seuraus varsinaisesta vahingosta, esim. palosta tai räjähdyksestä.
Sammutusvahingot lasketaan yleensä palovahingoksi kun niitä voidaan pitää puolustettavina. Sammutusvahinkojen kohdalla näin useimmiten onkin. Harvoin voidaan lähteä siitä, että tulipalo olisi väärin sammutettu.
Vuotovahinkojen yhteydessä, rakennusta kuivatettaessa syntyy ylimääräistä sähkönkulutusta ja laitevuokria kuivainten käyttämisestä. Ne lasketaan yleensä vuotovahinkoon kuuluviksi.
Omaisuusvahingot, varsinkin palo- ja vuotovahingot voivat aiheuttaa suuriakin keskeytysvahinkoja (saamatta jäänyt kate) tai muita kustannuksia. Niitä ei yleensä korvata omaisuusvakuutuksista, vaan niiden varalle pitää ottaa erillinen keskeytysvakuutus.
Häviät aina kun vahinko tapahtuu. Vaikka olisit hankkinut minkälaiset vakuutukset tahansa, kaikkea ei niistäkään korvata. Joudut itse kantamaan vähintäänkin omavastuun. Joudut liäsksi selvittelemään erilaisia asioita, tekemään ylimääräistä työtä, jne., mitä vakuutuksesi ei koskaan korvaa. Pienimmän riesan tietä pääset, kun pyrit mahdollisimman tehokkaasti ennaltaehkäisemään vahinkojen syntymistä.
Oletko vastuussa ympäristön pilaantumisesta?
Ympäristövahingot eivät aina riipu niiden aiheuttaneen toiminnan laajuudesta. Pienelläkin toiminnalla voidaan saada aikaan suuret vahingot. Tällaisessa tapauksessa vahingon aiheuttajalla ei välttämättä ole mahdollisuuksia korvata aiheuttamaansa vahinkoa.
Ensisijainen vastuu on vahingon aiheuttanutta toimintaa harjoittaneella. Aiheuttajan on korvattava ympäristövahinko täysimääräisesti, mukaan lukien ympäristövahinkojen torjumisesta ja pilaantuneen ympäristön ennalleen saattamisesta aiheutuneet kulut.
On myös tavallista, että vahinkotapahtuma on selvä, mutta ei tiedetä kuka sen aiheutti.
1999 alusta tuli voimaan ympäristövastuuvakuutuslaki. Sen perusteella ympäristövastuuvakuutuksen joutuu ottamaan sellaisen toiminnan harjoittaja, jonka toimintaan liittyy olennainen ympäristövahingon vaara. Tai, jonka toiminta aiheuttaa haittaa ympäristölle. Kaikki vakuuttamisvelvolliset toimialat löytyvät ympäristöministeriön ”Vahti” rekisteristä.
Pakollisesti vakuutettavia ovat sellaiset toimialat, joilla on jokin seuraavista ympäristöluvista:
- vesioikeuden lupa jäteveden johtamiseen tai muuhun toimenpiteeseen, joka on lain mukaan kielletty ilman lupaa.
- Vesilain mukainen lupa aineen päästämiseen yleisistä vesi- ja viemärilaitoksista annetun lain mukaiseen yleiseen viemäriin.
- Ympäristölupamenettelyn mukainen alueellisen ympäristökeskuksen myöntämä ympäristölupa tai tällaiseen rinnastettava ilmansuojeluilmoituksen tarkastamisratkaisu.
- Kemikaalilaissa Turvatekniikan keskuksen lupa tai ilmoitus.
Pakollinen vakuuttamisvelvollisuus ei koske öljyn ja öljytuotteiden varastointiin tai jakeluun, voiteluaineen valmistukseen, saastuneen alueen puhdistukseen tai jätteen hyödyntämiseen liittyvää toimintaa (ellei toiminta muusta syystä edellytä ympäristölupaa tai ilmoitusta).
Öljyn tai öljytuotteisen varastoinnista ja jakelusta aiheutuneiden ympäristövahinkojen toissijaisesta korvaamisesta huolehtii öljynsuojarahasto.
Ympäristövakuutuskeskus korvaa ympäristövahingon silloin, kun aiheuttaja jää tuntemattomaksi tai tältä ei ole saatu perittyä korvausta. Näin varmistetaan vahinkoa kärsineen korvaukset. Ympäristövakuutuskeskuskin korvaa vain lain voimaantulon jälkeen aiheutetut vahingot.
Jotta vahinkoa kärsinyt saisi korvausta ympäristövakuutuslain perusteella, hänen on todistettava, ettei korvausta saatu perittyä korvausvelvolliselta ulosmittauksessa, konkurssin yhteydessä, muun maksukyvyttömyysmenettelyn alkamisen takia tai korvausvelvollisen yrityksen purkautumisen vuoksi. Lisäksi edellytetään, että korvausta ei ole saatu korvausvelvollisen vastuuvakuutuksesta.
Joudut siis taas itse korvaamaan kaikki tahallaan tai vahingossa törttöilemäsi ympäristövahingot, jos henki edes hiukankin pihisee. Ympäristöasiat kiinnostavat yhä suurempia ihmisjoukkoja ja asioihin puututaan herkemmin kuin takavuosina. Varaudu siihen, ettei ympäristöaktivisti yllätä takaapäin.
Ja taas saat maksaa kaiken ihan itse
Kun yritys on riittävän suuri on lakisääteiseen tapaturmavakuutukseen sovellettava erikoismaksujärjestelmää.
Erikoismaksujärjestelmät ottavat vakuutusmaksussa huomioon osittain tai kokonaan yrityksen omat vahingot. Joudut siis maksamaan itse osan korvauksista heti (aikaisemminhan oli jo puhetta, että maksat joka tapauksessa kaikki vahingot itse ennemmin tai myöhemmin).
Erikoismaksujärjestelmillä pyritään kannustamaan yrityksiä työsuojelutyöhön. Saatat saada vakuutuksesi hiukan yleistä tasoa halvemmalla, mutta maksat vähän (tai paljon) reilummin vahingon jälkeen.
Pienillä yrityksillä vakuutusmaksu perustuu valtakunnallisista vahinkotilastoista johdettuihin eri ammattien riskiluokituksiin. Omat vahingot eivät siten suoranaisesti vaikuta vakuutusmaksuun.
Erikoistariffoinnin piiriin kuuluu pääsääntöisesti suuret yritykset. Sosiaali- ja terveysministeriön määräysten mukaan erikoismaksujärjestelmiä voidaan käyttää vasta kun vakuutusmaksu ilman lakisääteisiä lisiä on yli 8.113,90€ ja sen käyttö on pakollista kun vakuutusmaksu on yli 24.965,24€ ja palkkasumma on yli 1.872.438,17€ (2009). Lukujen välissä erikoismaksujärjestelmän käyttö on harkinnanvaraista.
Vakuutusyhtiöiden erikoismaksujärjestelmät eroavat toisistaan huomattavasti. Samalta kuulostavat tuotteet ovatkin täysin erilaisia tai päinvastoin. Yhtiöt voivat itse päättää järjestelmiensä rakenteesta ja tariffeista.
Erikoismaksujärjestelmä voi olla joko osittain yksilöllinen tai täysin yksilöllinen. Osittain yksilöllisessä järjestelmässä vakuutusmaksussa otetaan huomioon yrityksen omat ohimenevät korvaukset (päivärahat, sairaanhoitokulut, jne.). Pysyvät korvaukset huomioidaan yleisten tilastojen perusteella.
Täysin yksilöllisessä järjestelmässä otetaan huomioon vakuutuksenottajan omat sekä ohimenevät että pysyvät korvaukset. Pysyvien korvausten vaikutusta vakuutusmaksuun voidaan rajoittaa tiettyihin rajoihin. Tällöin puhutaan katkaisurajoista. Esimerkiksi niin, että pysyviä korvauksia otetaan vakuutusmaksua laskiessa huomioon vain 50.000€ saakka.
Mitä yksilöllisempi järjestelmä sitä nopeammin joudut yleensä maksamaan vakuutusyhtiölle takaisin tapaturmien kustannukset. Usein jopa seuraavana vuonna ja yhdellä kertaa. Jos et ole ollut tarkkana vakuutussopimusta tehdessäsi, voit joutua yhtäkkiä maksamaan jopa satoja tuhansia euroja ylimääräistä jostain vanhasta vahingosta, kun työkyvytön työntekijäsi päätetään yhtäkkiä laittaa eläkkeelle.
Pidä itsesi ajan tasalla minkälaisesta maksujärjestelmästä olet vakuutusyhtiösi kanssa sopinut. Pyydä tarvittaessa esimerkkilaskelmia vahinkojen vaikutuksista. Varmista riskienhallinnan keinoin että työtapaturmien ja ammattitautien todennäköisyys pysyy alhaisena ja vaikutukset vähäisinä. Jos annat väkesi touhuta hullunhommia, saat maksaa siitä pitkän pennin.
Alivakuutus
Meklarin työssä törmää usein tilanteeseen, jossa varsinkin omaisuuden vakuutukset ovat reilusti alivakuutettuja. Mistä tämä voisi johtua? Veikkaan, että siitä, ettei vakuutuksenottaja ole ymmärtänyt vakuutusyhtiön myyntihuikkasen jorinaa. Tai huikkanen ei ole myyntiprovision kiilto silmissään vaivautunut edes kertomaan vakuuttamisen perusperiaatteita.
Alivakuutustilanne syntyy, kun vakuutuskirjaan merkitty omaisuuden arvo on merkittävästi omaisuuden todellista arvoa pienempi. Sillä, miten alivakuutus on syntynyt, ei ole merkitystä. Sen on voinut saada aikaan vaikka rahan arvon aleneminen tai omaisuuden arvonnousu, tai muu vastaava muutos.
Miten alivakuutus sitten useimmiten syntyy? Tyypillistä on, että on hankittu käytettyä omaisuutta, vaikkapa konepajaan työstökone. Uusi kone maksaa 1.000.000€, mutta käyttökelpoinen käytetty saatiin 300.000€:lla.
Asiaa tarkemmin ajattelemata voisi luulla, että vakuutuskirjaan merkitään omaisuuden arvoksi 300.000€, kun koneesta kerran on sen verran kerran maksettu. Ei. Vakuutuskirjaan merkitään tavallisesti arvoksi omaisuuden jälleenhankinta-arvo, eli uuden vastaavan koneen arvo, ellei muusta ole erikseen sovittu. Tässä tapauksessa siis 1.000.000€.
No nyt koneen arvo on kuitenkin alle puolet uuden hinnasta ja vakuutusyhtiö laskee korvaukset päivänarvon mukaan. Useimmissa vakuutusehdoissa nimittäin todetaan, että korvaus suoritetaan jälleenhankinta-arvon mukaan, paitsi jos päivänarvo on alle 50% jälleenhankinta-arvosta, lasketaan korvaus päivänarvon mukaan.
Miksi sitten pitäisi vakuuttaa miljoonasta kun korvaus kuitenkin lasketaan 300.000 mukaan?
No siksi, että vakuuttamalla 300.000 arvolla, saat osavahingossakin (esim. 100.000€ arvoinen koneen korjaus) vain 30% korvausta (30.000 vähennettynä omavastuulla). Omalle vastuullesi jäisi siis yli puolet vahingon määrästä. Sama pätee niin kauan kun alivakuutussuhde on suurempi kuin 20% jälleenhankinta-arvosta.
Yllä mainittu sääntö on ns. pro rata sääntö, ja vakuutusehdoissa se mainitaan usein seuraavasti: vakuutusyhtiö on velvollinen korvaamaan alivakuutetun omaisuuden osalta vain niin suuren osan vahingosta, kuin vakuutusmäärän ja omaisuuden arvon välinen suhde osoittaa. Täysvahingoissa korvaus maksetaan vakuutusmäärän mukaan.
Miten esimerkin kone sitten vakuutettaisiin oikein?
Siihen on kaksi mahdollisuutta. Voit käyttää ns. ensivastuuvakuutusta tai sopia vakuutusyhtiön kanssa siitä, että kyseinen kohde on vakuutettu päivänarvostaan.
Ensivastuuvakuutus tarkoittaa sitä, että vakuutusyhtiö korvaa kyseiselle kohteelle aiheutuneen vahingon maksimissaan mainittuun vakuutusmäärään asti. Jos esimerkin tapauksessa kone olisi vakuutettu 300.000€ arvosta ensivastuuna, korvaisi vakuutusyhtiö korjauskuluja vakuutusmäärään saakka tai täysvahingossa vakuutusmäärän.
Toinen vaihtoehto on merkitä vakuutuskirjaan, että koneen arvo on sen päivänarvo. Päivänarvo on se omaisuuden arvo, joka saadaan, kun jälleenhankinta-arvosta vähennetään se määrä, mitä omaisuus on arvossaan menettänyt iän, käytön, käyttökelpoisuuden vähenemisen tai muun syyn vuoksi. Irtaimistoesineiden (muut kuin kiinteistöt) päivänarvo vastaa usein niiden käypää arvoa, eli sitä arvoa, joka omaisuudesta saataisiin käteiskaupalla tiettynä hetkenä. Päivänarvo on se arvo, jolla vastaavanlainen omaisuus olisi hankittavissa.
Mutta, myös päivänarvolla vakuuttaessasi osavahingossa korvausta maksettaisiin vain jälleenhankinta-arvon ja päivänarvon suhteen mukaan. Ensivastuuvakuutuksessa tuollaista suhdetta ei lasketa.
Vakuuttaisin esimerkin kohteen päivänarvolla ensivastuuna.
En minä, mutta ne muut
Yrityksesi toiminta voi keskeytyä, vaikka omassa firmassasi ei tapahtuisikaan sen suurempia katastrofeja. Olet nimittäin monella tavalla riippuvainen toisista toimijoista.
asiakkaista
alihankkijoista
tavarantoimittajista
palveluntuottajista
rahoituslaitoksista
julkisista palveluista
Riippuvuusriskit ovat varsin toimialasidonnaisia, mutta varsinkin julkisten palveluiden (sähkö, vesi, lämpö) ja teleliikenteen toimivuus koskettaa lähes kaikkia yrityksiä kaikilla toimialoilla.
Kriittisten toimintojen ulkoistaminen kasvattaa riippuvuusriskejä entisestään. Merkittävimmät riskit muodostuvat siitä, että sopimuskumppanien, alihankkijoiden tai tavaran toimittajien, toiminta keskeytyy tai loppuu kokonaan.
Mitä suurempi riippuvuus yritykselläsi on yhdestä alihankkijasta, sitä tarkemmin sinun on seurattava tämän taloudellista tilannetta. Lisäksi kannattaa suorittaa yhdessä alihankkijan kanssa turvallisuusauditointeja.
Yrityksellä tulisi aina olla korvaava alihankkija käytettävissään sen varalta, että varsinaiselle sopimuskumppanille tapahtuu jotain.
Niille, joilla on vain vähän asiakkaita tai vain yksi merkittävä asiakas, asiakkaan menetys on todellinen uhka. Yhden asiakkaan osuus liikevaihdosta ei kannattaisi olla neljännestä enempää. Tuolloinkin toipuminen voi olla hyvin hankalaa, jos asiakas siirtyy kilpailijalle (tai Kiinaan tai lopettaa kokonaan).
Sama kuvio toistuu lähes jokaisen tahon kohdalla, jonka kanssa yritys on tekemisissä. Tavaran toimittaja tai palvelun tuottaja voi lopettaa yhteistyön yhtäkkiä, tai haluatte niin jostain syystä molemmat. Jos korvaavaa toimittajaa ei ole saatavilla, olet pulassa. Kumppanille voi sattua vakava vahinko, tulipalo, avainhenkilön kuolema, tms., ja tämä lopettaa sen johdosta toimintansa kokonaan.
Riippuvuusriskejä hallitaan lähinnä niitä pienentämällä tai jakamalla. Osan riskeistä voi myös vakuuttaa.
Sähköstä riippuvaisessa toiminnassa (sairaala tai muu vastaava) on riippuvuusriskiin varauduttu todennäköisesti varavoimalalla. Myös veden saantia pystytään usein turvaamaan erilaisin järjestelyin. Riskien pienentäminen voi olla kallista, eikä toimenpiteisiin hevillä ryhdytä jos riski ei näytä todennäköiseltä.
Alihankkija- ja tavarantoimittajariskiä kannattaa jakaa käyttämällä useampaa kumppania kriittisillä alueilla. Näin sopimuskumppani ei myöskään pääse sanelemaan yhteistyön ehtoja (ainakaan niin helposti).
Käytettävän sopimuskumppanin toimintavarmuutta kannattaa varmistella sopimuksin. Esimerkiksi viivästyssakot ohjaavat alihankkijaa pysymään sovitussa aikataulussa.
Sen sijaan kumppanisi vahinkoriskeihin et pääse juurikaan vaikuttamaan. Jos alihankkijasi polttaa tuotantolaitoksensa, keskeytyy omakin toimintasi ehkä pitkäksikin ajaksi. Jos joudut etsimään uuden kumppanin täysin tyhjästä, aiheutuu siitä lisätyötä ja katteen alenemaa. Lisäksi uuden kumppanin kansa menee aina jonkin aikaa yhteistä säveltä hakiessa.
Sopimuskumppanillesi tapahtuneen esinevahingon aiheuttaman toiminnan keskeytymisen voit yleensä vakuuttaa. Tällöin vakuutusyhtiö korvaa sopimuskumppanisi toiminnan keskeytymisen johdosta oman toimintasi keskeytymisen aiheuttamaa katteen menetystä.
Tähän on nyt tultava muutos
Vakuutusyhtiöissä tehdään jatkuvasti päätöksiä ja ratkaisuja vakuuttamis- ja korvausasioissa. Vakuutusyhtiön kielteiseen päätökseen voi hakea muutosta monella eri tavalla.
Yksinkertaisin tapa on olla suoraan yhteydessä ratkaisun tehneeseen henkilöön vakuutusyhtiössä. Perustellusta pyynnöstä tämä voi oikaista päätöstään. Vakuutusyhtiön on kuitenkin noudatettava toiminnassaan vakuutussopimuslakia ja hyvää vakuutustapaa.
Vakuutusyhtiö voi tehdä päätöksiä mm. korvausasiassa, vakuutussopimuksen irtisanomisessa, vakuutusmaksujen muuttamisessa ja monessa muussa asiassa, jonka lopputuloksen asiakas kokee negatiivisena. Vakuutusyhtiön on esimerkiksi korvauspäätöksessään annettava ohjeet muutoksen hakemisesta.
Jos vakuutuksenottaja ei ole tyytyväinen vakuutusyhtiön korvausratkaisuun, hänen kannattaa ensimmäiseksi kääntyä ratkaisun tehneen henkilön puoleen. Hänelle voi toimittaa mahdollisia lisäselvityksiä asiassa ja häneltä saa lisätietoa ratkaisuun vaikuttaneista seikoista.
Kuluttajien vakuutustoimisto neuvoo ja opastaa kuluttaja-asiakasta mm. korvausasioissa. Se voi neuvotella vakuutusyhtiön kanssa, mutta se ei anna sitovia ohjeita tai määräyksiä.
Vakuutuslautakunnalta voi pyytää lausuntoa mm. vahinkoasiassa jos vakuutusyhtiö ei neuvotteluista huolimatta muuta kantaansa. Kuluttaja-asiakkaat voivat pyytää lausuntoa myös kuluttajavalituslautakunnalta. Lautakuntien lausunnot ovat suosituksia, mutta useimmiten vakuutusyhtiöt noudattavat niitä.
Vene- ja merivahingoissa on aina saatava julkisen merivahingonlaskijan selvitys. Myös silloin, kun asia viedään tuomioistuimen ratkaistavaksi.
Korvausasia voidaan saattaa tuomioistuimen ratkaistavaksi. Asia voidaan viedä tuomioistuimeen myös ilman vakuutuslautakunnan tai kuluttajavalituslautakunnan lausuntoja. Käräjäoikeudessa kanne on nostettava kolmen vuoden kuluessa siitä kun asianosainen on saanut kirjallisen tiedon päätöksestä. Mahdollinen lautakuntakäsittely ei pidennä kolmen vuoden määräaikaa.
Jotkin yritysvakuutusten riita-asian on selvitettävä välimiesmenettelyssä. Tästä on yleensä maininta kyseisen vakuutuksen ehdoissa. Välimiesmenettely ei koske kuluttaja-asiakkaita eikä yksityisiä elinkeinonharjoittajia.
Käräjäoikeuden ratkaisusta voi valittaa normaalia tuomioistuinten valitusmenettelyä käyttäen hovioikeuteen ja edelleen korkeimpaan oikeuteen
Vapaaehtoisissa vahinkovakuutuksissa annetuista muistakin päätöksistä kuin korvauspäätöksistä voi yleensä valittaa saman kaavan mukaan kuin korvauspäätöksistä.
Lakisääteisessä tapaturmavakuutuksessa valitus toimitetaan aina päätöksen antaneeseen vakuutusyhtiöön, joka joko oikaisee päätöstään tai toimittaa valituksen edelleen tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakuntaan. Toinen muutoksenhakuaste lakisääteisessä tapaturmavakuutuksessa on vakuutusoikeus, jonka päätöksistä voi valittaa korkeimpaan oikeuteen.
Tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakuntaan on valitettava kuukauden kuluessa päätöksen tiedoksi saannista. Tiedoksi saantiin lasketaan kuluvan seitsemän päivää.
Asian käsittely lautakunnissa ja vakuutusoikeudessa on maksutonta. Muualla kukin osapuoli vastaa itse omista kuluistaan. Lautakuntakäsittelyt ovat yleensä kirjallisia.
Jos olet mielestäsi saanut väärän päätöksen vakuutusasiassasi, kannattaa asiasta valittaa. Aina ei tarvitse lähteä järjestämään kallista oikeudenkäyntiä. Korvausasiassa vakuutusyhtiön kanssa ei kuitenkaan pidä alkaa taittamaan peistä vakuutusehtojen sisällöstä. Sen riidan häviät varmasti. Sen sijaan vakuutussopimuslain 9§:n mukaan vakuutus on voimassa sen sisältöisenä kuin vakuutuksenottajalla on saamansa tiedon perusteella aihetta ymmärtää. Kerro sen sijaan vakuutusyhtiölle (ja lautakunnille) miten olet vakuutuksesi sisällön ymmärtänyt.
Myyntisaamisten vakuuttaminen
No nythän niitä liikeriskejä voi sittenkin vakuuttaa, vaikka juuri aikaisemmin on moneen kertaan väitetty, että niitä ei voi vakuuttaa. Totta se on. Osa liikeriskeiksi katsottavista riskeistä on sittenkin vakuutuskelpoisia.
Yksi tällainen rajatapaus on myyntisaamisten vakuuttaminen. Jos vaikka myyt tavaraa epämääräisille hampuuseille velaksi, voit vakuuttaa myyntisaatavasi luottovakuutuksella.
Itse asiassa myyntisaamiset kannattaa usein vakuuttaa vaikka asiakas ei hampuusi olisikaan. Tilapäisiä maksuvaikeuksia voi syntyä aika ajoin kenelle tahansa. Eri asia on sitten ne ostajat, jotka eivät koskaan edes aio maksaa tilauksiaan.
Myöntävä vakuutusyhtiö selvittää joka tapauksessa ostajan taustat hyvinkin tarkasti. Niin, että ei luottovakuutustakaan saa varmuudella kaikkia saatavia kattamaan. Varsinkaan, jos haluat vakuuttaa vain huonoimmat maksajasi.
Luottovakuutus on vakuutus luottotappioiden varalta. Vakuutuksenottajana voi siis olla yritys, joka myy tavaroita tai palveluita toisille luotolla. Vakuutuksen korvauksen laukaisee asiakakan maksukyvyttömyys. Asiakkaan (ostajan) ei tarvitse edes tietää, että olet varautunut vakuutuksella hänen maksukyvyttömyytensä varalle.
Luottovakuutus voi koskea vakuutuksenottajan koko asiakaskuntaa tai vain joitakin nimettyjä asiakkaita tai asiakasryhmiä. Kysymykseen voi tulla myynti jollekin maantieteelliselle alueelle (esim. johonkin yksittäiseen maahan tai muulle laajemmalle alueelle), tietty asiakaskunta (esim. nimetty toimiala) tai nimetty tuoteryhmä.
Vakuutuksella ei kuitenkaan voi kattaa pelkästään entuudestaan huonoiksi maksajiksi tiedettyjen asiakkaiden myyntisaatavia, vaan vakuutuksen kohteena on oltava laajempi ryhmä, kuten yllä mainittiin. Muutenhan voisit tosiaan myydä hampuuseille ja vakuutusyhtiö kantaisi kaikki tappiot.
Luottovakuutuksessa, kuten muissakin vakuutuksissa vakuutuksenottajalla on omavastuu. Omavastuu on yleensä 10% – 25% luottotappion määrästä. Koko saatavaa ei siis voida vakuuttaa, eikä vakuutusyhtiö siten kokonaisuudessaan vastaa löperön toimintasi aiheuttamista luottotappioista.
Luottovakuutus toki myös maksaa jotain. Sekin tavallaan kasvattaa omaa osuuttasi luottotappion määrästä.
Ulkomaille suuntautuvassa kaupassa kuvaan astuu usein mukaan myös poliittiset riskit. Tällaisia voivat olla sota, sodan uhka, poliittiset päätökset (tuontikieltoja, valuuttarajoituksia, jne.). Kauppa- ja teollisuusministeriön alainen Finnvera myöntää myös poliittisia riskejä kattavaa vientiluottovakuutusta. Kaiken takana on loppujen lopuksi Suomen valtio, eli se maksaa viulut, jos Finnveran rahat loppuvat. Joissakin tapauksissa poliittisia riskejä voi vakuuttaa myös kaupallisissa vakuutusyhtiöissä.
Milloin on maa jäässä, milloin kärsä kipeänä…
Asiakaani ihmetteli taannoin, etteikö vakuutuksista pääsekään eroon silloin kun haluaa, vaikka lain mukaan pitäisi. Firman liiketoiminta lopetettiin, mutta firma ja sen y-tunnus jäivät voimaan. Neuvoin asiakasta säilyttämään vastuuvakuutuksen (ainakin vähän aikaa), sillä toinen yritys omisti lopetetun yrityksen.
Syy oli se, että toiminta oli sen luontoista, että vanhoistakin töistä saattaisi hyvinkin ilmetä asennusaikaisten huolimattomuuksien seurauksia vasta paljon myöhemmin. Jos kyseisen yrityksen vastuuvakuutusta ei olisi säilytetty, ei myöhemmin ilmenneitä vahinkoja olisi korvattu mistään. Omistava yritys olisi ehkä joutunut maksamaan korvaukset omasta pussistaan.
Vakuutus oli nimittäin ns. ilmenemisperusteinen (manifestation). Siten vakuutuksesta korvattaisiin sen voimassaoloaikana todettujen vahinkojen aiheuttamat kulut. Sillä, milloin vahingon aiheuttanut teko on tehty, ei ole merkitystä (karkeasti ottaen). Huolimattomuus tai laiminlyönti, joka vahingon aiheutti, saattaa siten olla hyvinkin vanha, mutta itse vahinko todetaan vasta myöhemmin. Tässäkin tapauksessa toiminta oli sen luontoista, että huolimattomasti tehdyn työn vaikutukset näkyvät vasta myöhemmin.
Jos vakuutus olisi päätetty heti yritystoiminnan loputtua, olisi kuitenkin jäänyt riski yllä mainitunlaisen huolimattomuuden aiheuttamasta korvausvastuusta. Jos koko yritys olisi lopetettu, olisi vakuutuksenkin voinut päättää, sillä ei olisi ollut olemassa oikeushenkilöä keneltä vahingonkorvauksia olisi voinut vaatia. Nyt sitä voitaisiin vaatia omistavalta yritykseltä. Vähänkin isompi tapaus saattaisi yrityksen pahoihin maksuvaikeuksiin.
Jos vakuutus olisi ollut aiheuttamisperusteinen, olisi vakuutuksen voinut päättää heti. Tässä tapauksessa vahingon kustannuksia korvattaisiin sen perusteella, että vahingon aiheuttanut teko tapahtui vakuutuksen voimassa ollessa. Sillä ei ole tässä tapauksessa merkitystä milloin vahinko todetaan.
Edellisten väliin sopii periaate, jonka mukaan vahinko korvataan sen mukaan miten vahinko on tapahtunut (occurence). Tarkemmin sanoen teon vahingollisen seurauksen syntyminen on tapahtunut. Vahinkoon johtanut virhe tai huolimaton menettely on saattanut tapahtua jo ennen vakuutuskautta tai vahinko voi tulla ilmi vasta vakuutuskauden päätyttyä.
Vastuuvakuutuksen ajallisen ulottuvuuden viimeisenä periaatteena on ilmoitusperiaate (claims made). Tämän periaatteen mukainen vakuutus kattaa sellaiset vahingot, joista on ilmoitettu vakuutusyhtiölle kyseisen vakuutuskauden aikana. Itse vahingot ovat voineet tapahtua vakuutuskauden aikana tai ennen sitä. Uuden vakuutuksen alkaessa, ei kuitenkaan yleensä edellisen vakuutuksen aikana tapahtuneita vahinkoja.
Ilmoitusperusteisessa vakuutuksessa on yleensä määritelty ns. retroaktiivinen päivä. Tällä tarkoitetaan sitä hetkeä, mistä alkaen vakuutusyhtiö ottaa kantaakseen tapahtuneiden vahinkojen kustannukset. Ilman retroaktiivisen päivän määrittelemistä vakuutus kattaisi vakuutusyhtiölle ilmoitetut vahingot ties kuinka kaukaa menneisyydestä.
PK yrityksille myönnettävät vakuutukset ovat tavallisesti toteamisperiaatteen mukaisia, kuten alussa mainitussa esimerkissäkin. Muita vakuutusmuotoja on käytännössä mahdotonta saada muille kuin suurimmille yrityksille.
Ole silti tarkkana vastuuvakuutuksesi ajallisen ulottuvuuden kanssa, varsinkin vaihtaessasi vakuutusyhtiötä. Huonoimmassa tapauksessa jäät itse maksumieheksi aiheuttamastasi vahingosta. Etkä saa apua edes sen selvittämiseen oletko ylipäätään korvausvastuussa vai et.
Mistä maksat tapaturmavakuutuksessa?
Tapturmavakuutusmaksussa on kaksi eri osaa, 1. Perusmaksu ja 2. Lakisääteiset lisät.
1. Perusmaksu (n. 80% kokonaismaksusta) koostuu:
- korvausmenot kattava riskimaksu
- hoitokuluosuus (se osa maksusta, joka menee vakuutusyhtiön kuluihin)
2. Lakisääteiset lisät (n. 20% kokonaismaksusta) koostuvat:
- indeksikorotukset
- työturvallisuusmaksu
- pientyönantajien tapaturmien korvaukset
Perusmaksulla siis katetaan pääosa korvauksista ja vakuutusyhtiön kustannukset. Korvausmeno muodostaa kokonaismaksusta suurimman osan, Sen osuus määräytyy korvaustilastojen mukaan vakutuusmatemaattisin kenoin laskettuna.
Korvausmeno-osasta maksetaan ohimenevät sairaanhoidon kustannukset ja päivärahat. Muut korvaukset ovat ns. pysyviä korvauksia. Näitä ovat pysyvän työkyvyttömyyden ja kuoleman johdosta maksettavat korvaukset.
Suurin osa työtapaturmista aiheuttaa vain ohimeneviä korvauksia, mutta kokonaiskorvauksista puhuttaessa määrä menee suurin piirtein puoliksi ohimenevien ja pysyvien korvausten kesken.
Pysyvät korvaukset ovat yleensä aina suuria summia kokonaisuutena ajateltuna, vaikka vahingoittunut saisikin mielestään olemattoman korvauksen. Esim. 40 vuotiaan miehen, jonka palkka on 26.000€ vuodessa, tapaturmaeläkkeen pääoma-arvo on vajaat 350.000€
Tapaturmavakuutuksessa korvausmenot tasataan useiden vakuutuksenottajien kesken ja/tai usealle vuodelle. Pienillä yrityksillä riskit tasataan ammattiluokittain eri työnantajien kesken. Korvausmenon vaikutus vakuutusmaksuun voi myös vaikuttaa useamman vuoden ajan vakuutusmaksua korottavasti. Suuremmilla työnantajilla käytettään yrityksen omaa vahinkotilastoa vakutuumaksun määrittämisen pohjana
Hoitokuluosalla tarkoitetaan vakutuus- ja korvausjärjestelmän ylläpitämisestä aiheutuneita kuluja. Näitä ovat vakuutusten myynnistä, hoidosta, maksujen perinnästä, korvausten käsittelystä, korvausten maksamisesta ja atk-järjestelmistä aiheutuvat kulut.
Lakisääteiset lisät ovat mm. korvauksiin masettavia indeksikorotuksia, jotka ovat tämän osan suurin tekijä. Indeksikorotuksilla kompensoidaan rahan arvon alenemista mm. pitkissä eläkekorvauksissa.
Lakisääteisistä lisistä maksetaan myös ilman vakuutusta olevien työnantajien työssä sattuneiden vahinkojen korvaukset. Lisäksi tapaturmavakutuuslaissa on eräät pientyönantajat vapautettu tapaturmavakuutuksen ottamisesta. Tällaisia työnantajia ovat ne, jotka teettävät enintään 12 työpäivää kalenterivuodessa, ja näiden korvaukset maksaa tapaturmavakutuuslaitosten liitto.
Työturvallisuusmaksu on laissa määrätty, ja on 2% työnantajan vakutuusmaksusta. Vakutuusyhtiöt kierrättävät maksuosuuden tapaturmavakuutuslaitosten liitolle, joka edelleen toimittaa sen työsuojelurahastolle.
Itse tapaturmavakuutuksen lisäksi lakisääteisen tapaturmavakuutuksen kokonaisuuteen kuuluu työmarkkinajärjestöjen sopima työntekijän ryhmähenkivakutuus (maksu on n. 0,75 promillea palkkasummasta), sekä paremminkin veroksi kuin vakuutusmaksuksi katsottava työttömyysvakuutusmaksu. Työttömyysvakutuusmaksu peritään sekä työnantajalata (0,65% palkoista) että työntekijältä (0,2% palkasta). Nämä veroluonteiset maksut ovat kaikilla työnantajilla samat, vaikka itse tapaturmvakuutusmaksu vaihteleekin suuresti työn riskien mukaan.
Vakuutusmajuri 