Pohjola ostaa Pohjantähden

Pohjantähti Keskinäinen Vakuutusyhtiö ja Pohjola Vakuutus Oy yhdistyvät huhtikuussa 2011, jos osapuolten yhtiökokoukset hyväksyvät hallitusten yhteisen sulautumissuunnitelman. Pohjola tiedotti asiasta keskiviikkona verkkosivuillaan.

Jos sulautumissuunnitelma hyväksytään, Pohjantähden vakuutuskanta ja sopimukset siirtyvät Pohjolaan ja Pohjantähden asiakkaista tulee Pohjola Vakuutuksen asiakkaita.

Katso yhtiötiedote täältä

Vakuutusyhtiöt syrjivät masentuneita

Yle uutiset:

”Mielenterveyden keskusliiton puheenjohtaja Pekka Sauri syyttää vakuutusyhtiöitä masentuneiden syrjimisestä. Vakuutusyhtiöiden käytäntö irtisanoa masentuneiden asiakkaiden hoitokuluvakuutuksia lisäävät ennakkoluuloja ja ehkäisevät toipumista, toteaa Sauri.”

Koko uutinen täällä

ISO

ISO 31000 riskienhallintastandardin lähtökohtana on ajatus siitä, että yrityksen riskejä peilataan lähtökohtaisesti sen tavoitteita vasten.

Yrityksen ulkoista ja sisäistä toimintaympäristöä on tarkesteltava riittävässä laajuudessa sen nykytilanteen ymmärtämiseksi.

Ulkoisen toimintaympäristön tilaa voidaan analysoida vanhalla kunnon PEST(LE) analyysilla. Se muodostuu (mutta ei välttämärrä rajoitu) seuraaviin aiheisiin:

P – poliittinen toimintaympäristö

E – taloudellinen toimintaympäristö

S – sosiaalinen ja kulttuuriympäristö

T – teknologinen toimintaympäristö

L – oikeudellinen toimintaympäristö (lait, määräykset, jne.)

E – ympäristö ja luonto

Näiden aihealueiden avulla pyritään löytämään ne avainasiat, joiden uskotaan tulevaisuudessa eniten vaikuttavan yrityksen toimintaan.

Yrityksen sisäistä toimintaympäristöä voidaan tarkastella analysoimalla sen

  • Rakennetta (Structure)
  • Prosesseja, rutiineja ja toimintatapoja (Systems)
  • Strategiaa (Strategy)
  • Henkilöstöä (Staff): lukumäärää, laatua, jne.
  • Yrityskulttuuria (Style)
  • Yrityksen ja henkilöstön tietoja ja taitoja (Skills)
  • Arvoja, uskomuksia, jne (Shared values / Superordinate goals)

Ulkoisen toimintaympäristön analyysin avulla selvitetään toimialan tai toiminta-alueen avaintekijöitä. Niiden avulla saadaan käsitys yrityksen ulkoisten tekijöiden aiheuttamista uhista ja mahdollisuuksista (riskit) toimintaympäristössä.

Sisäisen analyysin avulla selvitetään yrityksen historia ja nykytila. Niiden perusteella määritellään sen vahvuudet ja heikkoudet.

Perinteisen SWOT analyysin avulla etsitään yrityksen tavoitteiden kannalta tärkeimmät ilmi tulleet asiat. Niitä verrataan nykyiseen strategiaan (= ne keinot miten asetettuihin tavoitteisiin aiotaan päästä) ja tavoitteisiin.

Koko prosessin avulla pyritään löytämään ne positiiviset tai negatiiviset poikkeamat valitusta strategiasta, joihin on syytä tavalla tai toisella varautua.

”kaikkea kohtuudella”

Tuoreessa Turvallisuuslehdessä (4/2010) Lauri Kotilainen pohtii turvallisuuden yliannostelua ja toteaa, että se tuhoaa koko turvallisuuden.

”Turvallisuus taitaa olla kuin lääke. Yliannosteltuna se mitätöi itsensä.”

”Jos kulunvalvontaympäristö määritellään liian tiukaksi, joku joutuu juoksemaan koko ajan ovia aukomassa. Sitten alkaa ilmestyä palikoita ovien väliin, lukon kieli jumiutetaan sisään, ja aletaan kulkea työkaverin tunnisteilla. Taas turvallisuuden yliannostus tuhoaa turvallisuuden.”

Tutkin aikoinaan Henley Business Schoolin (silloin Henley Management College) lopputyössäni yrityskulttuuria eri näkökulmista. Yrityskulttuurin osa-alueita määriteltiin karkeasti ottaen asteikolla: liian vähän, sopivasti ja liikaa.

Tutkimukseni pohjalta tutkimastani organisaatiosta löytyi selkeät osa-alueet, joissa ilmeni joku mainituista näkökulmista. Tutkimustulos osoitti tieteellisesti sen mistä kahvihuoneessa joka päivä puhuttiin.

Mistä sitten tietää mitä osa-alueita painotetaan liikaa tai mitä liian vähän? Itse käytin kyselykaavaketta, jossa vastaajan piti arvioida eri väittämien paikkansapitävyyttä oman organisaationsa kannalta.

Sijoitin kyselyn tuloksen Robert E. Quinnin kehittämään Competing Values Frameworkiin:

Lopputuloksesta näkee hyvin selvästi mistä tutkittavassa organisaatiossa kenkä puristi.

Turvallisuudesta ja riskienhallinnasta voisi hyvinkin kehitellä saman tyyppisen helposti toteutettavan tutkimuskokonaisuuden.

Keskisuomalainen 20.9.2010:

Keskisuomalainen kirjoitti:

”Automerkkien turvallisuudesta puhuttaessa nyt on saatavilla kättä pidempää mielipiteiden tueksi. Ruotsin autokatsastusyhtiön Bilprovningen ja Folksam-vakuutusyhtiön yhdistetyt listat kertovat rankkaa faktaa.

Turvallisten autojen kärjessä ovat nyt ruotsalaiset (yllätys, yllätys) ja japanilaiset autot. Tilastoituna ovat vuosimallit 1990-luvulta vuoteen 2006 saakka.”

Lue koko artikkeli täältä

Ruotsalainen raportti

Epäreilua kilpailuetua

Artikkeli poistettu siinä käsitellyn yksittäisen ongelman poistuttua.

Palaan sopimusriskeihin jossain vaiheessa tulevaisudessa.

Suora oikeus korvaukseen?

Mites sitten suu pannaan, kun joku on aiheuttanut sinulle vahingon, mutta ei toimitakaan vahinkoilmoitusta vakuutusyhtiöönsä? Pitäisikö se toimittaa sinne itse?

Eräissä tapauksissa sen voikin tehdä. Vahinkoa kärsineellä voi joskus olla suora kennevalta vakuutuksenantajaan (vakuutusyhtiö) nähden.

Säännös koskee vain laissa lueteltuja erikoistapauksia. Muuten vahinkoa kärsinyt voi saada korvauksen vastuuvakuutuksesta vain jos vakuutettu haluaa käyttää vakuutustaan.

Seuraavissa tapauksissa vahinkoa kärsineellä on oikeus vaatia korvausta suoraan vakuutusyhtiöltä:

  • vakuutuksen ottaminen perustuu lakiin tai viranomaisen määräykseen
  • vakuutettu on asetettu konkurssiin tai on ulosottoyrityksissä tai akordiomenettelyn vuoksi todettu maksukyvyttömäksi
  • vastuuvakuutuksesta on ilmoitettu vakuutetun elinkeinotoimintaa koskevassa markkinoinnissa

Vakuutusyhtiön on ilmoitettava saamastaan vahinkoilmoituksesta vakuutuksenottajalle tai vakuutetulle ilman aiheetonta viivytystä. Vakuutetulle on varattava tilaisuus esittää omia selvityksiään tapahtuneesta.

Vakuutusyhtiön korvausvastuu määräytyy tässäkin tapauksessa vakuutussopimuksen ja vakuutusehtojen mukaan. Vastuuvakuutuksessa on yleensä omavastuu ja vakuutusmäärä ei välttämättä kata koko vahinkoa.

Vahinkoa kärsineen ja vakuutetun keskinäisellä sopimuksella ei ole vaikutusta vakuutusyhitön korvausvelvollisuuteen. Vastaavasti vakuutusyhtiön kanta korvausvaatimukseen ei sido vakuutettua.

Vaikka vahinkoa kärsineellä ei olisikaan suoraa oikeutta korvaukseen, hänellä on aina itsenäinen oikeus muutoksenhakuun saamastaan korvauspäätöksestä. Se ei tosin paljoa lämmitä, jos sitä korvauspäätöstä ei koskaan tule.

Lukijamäärä kasvukäyrällä

Tutkin Vakuutusmajurin tilastoja ja havaitsin kävijämäärän olevan mukavassa kasvussa. Vakuutusmajuria käy lukemassa noin 1500 kävijää kuukaudessa. Ei se tietysti paljoa ole suosituimpiin blogeihin verrattuna, mutta näinkin tylsästä aiheesta, kuin vakuutus, raapustelulle blogille se on ihan hyvä. Ja käyrä näyttää oleva nousujohteinen.

Pohjolan eväyspakki

Sopivasti juuri edellisen kirjoituksen jatkoksi Pohjola avasi eväyspakkinsa selälleen. Asiakkaan kannalta on toki valitettavaa, että vakuutusyhtiö kirjoittaa tulkinnanvaraisen ehdon ja käyttää sitä lain vastaisesti omaksi edukseen.

Pohjolan matkavakuutuksessa on lähes kaikista muista vakutusyhtiöistä poiketen ehtokohta (paitsi Aktia, jolla on samansisältöinen ehto), jonka mukaan vanhempiensa kanssa matkustavat alle 15 vuotiaat lapset kuuluvat vanhempiensa matkavakutukseen. Useimmilla muilla yhtiöillä alle 18 vuotiaat tai jopa alle 20 vuotiaat lapset kuuluvat vastaavassa tilanteessa vanhempiensa matkavakutukseen.

Toinen merkittävä seikka asiassa on se, että tyypillisesti henkilövakutuksissa vakuutusturva on voimassa sen vakuutuskauden loppuun, jonka aikana vakuutettu täyttää määräiän. Esimerkiksi sairauskuluvakuutuksissa 65 vuotta tai tai tapaturmavakuutuksisssa 80 vuotta, tai jotain vastaavaa.

Tässä tapauksessa asiakaan lapsi oli täyttänyt 15 vuotta tammikuussa. Vakuutuskausi vaihtuu vuosittain 1.4.

Samassa vakuutuskirjassa matkavakuutuksen kanssa on myös tapaturmavakuutus, jonka kohdalla lukeekin, että ”vakuutus päättyy sen vakuutuksuden lopussa, jonka aikana vakuutettu täyttää 80 vuotta”.

Matkavakuutuksen kohdalla lukee: ”Matkustajavakuutuksessa vakuutettuina ovat myös vakuutetun mukana matkustavat alle 15 vuotiaat perheenjäsenet ja lapsenlapset…”

Vakuutuskirjassa matkavakuutuksen kohdalla ei ole riittävän selkeästi painotettu sitä seikkaa, että vakuutuskaudella ja vakuutetun iällä ei ole mitään tekemistä keskenään, ja että sanamuoto on käänteinen muihin henkilövakuutuksiin verrattuna. Asiakaana ja maalaisjärjen käyttäjänä oletan luonnollisesti, että vakuutuslajien kesken vallitsee edes jonkinlainen johdonmukaisuus. Ellei, siitä tulisi mainita niin, että se varmasti menee asiakkaalle perille.

Vakuutussopimulain 9§:n mukaan vakuutus on voimassa sen sisältöisenä kuin asiakkaalla on saamansa tiedon perusteella aihetta olettaa. Vakuutuslautakunta on on eräässä lausunnossaan (209/10) todennut, että jos vakuutuksenottajalle on annettu virheellisiä tietoja (tai ei ole annettu ollenkaan tietoja) suullisesti, ei virhe normaalisti korjaudu sillä, että vakuutuksen oikea sisältö on voinut ilmetä asiakkaalle lähetetystä kirjallisesta aineistosta.

Finanssialan keskusliiton korvaustoiminnan periaatteiden mukaan epäselvää ehtokohtaa on tulkittava asiakkaan eduksi. Samaa periaatetta voidaan soveltaa myös epäselvää vakuutuskirjamerkintää käsiteltäessä.

On eettisesti epäilyttävää, että Pohjola vaatii samaa suomenkielen saivartelutaitoa tavalliseta asiakkaaltaan, mihin se sitten vahingon sattuessa itse nojaa. Kyseessä on vakuutusehojen oleellinen rajoitus verrattuna muihin vastaaviin vakuutuksiin, ja siitä olisi pitänyt kertoa suullisesti asiakkaalle vakuutusta otettaessa niin, että tämä kyseisen olennaisen rajoitusehdon olisi sisäistänyt.

On yrityksiä ja on yrityksiä.

On kuulemma olemassa yrityksiä, jotka näkevät kaikissa ihmisissä asiakkaan ja sitten on Aktia, joka näkee kaikissa asiakkaissaan ihmisen.

If:n asiakkaiden ei tarvitse olla huolissaan sillä If hoitaa metsätien varteen uuden auton ja taustamusiikkia silmänräpäyksessä.

Pohjolan laskuille voit keksiä parempaa käyttöä.

Vakuutusyhtiöiden kanssa ammatikseen asioivana voi vain todeta, että aika kaukana on mainosten maailma todellisuudesta. Tässäkin blogissa on monta esimerkkiä väitteen todisteeksi.

Taitaa olla yhtiöissä mennyt strategian jalkauttaminen pahemman kerran pieleen. Visiostakaan ei yhtiöiden johdolla ja henkilötöllä näytä olevan täyttä yhteisymmärrystä.

Mainosmiehen virka tietysti on suoltaa soopaa myyntimiesten työtä helpottaakseen. Kuka sitä nyt ensi töikseen lähtisi asiakkaalle kertomaan, että aiomme ottaa rahasi ja pitää ne.

Toivottavasti silti joskus edes joku homma hoituisi yhtä jouhevasti kuin mainoksissa luvataan.