Tagged: vakuuttamien

Verokarhun kainalossa

Vakuuttamisen verokysymyksiä ovat lähinnä vakuutusmaksujen vähennyskelpoisuus ja korvausten vaikutus verotukseen. Arvonlisävero sotkee omalta osaltaan kuviota.

Yritykset ja elinkeinon harjoittajat voivat vähentää saamistaan tuloista ne menot, jotka ovat syntyneet ko. toiminnassa.

Vakuutusmaksut ovat verotuksessa vähennyskelpoisia menoja ja ne katsotaan poistojen luonteisiksi eriksi. Samoin korvaukset otetaan huomioon tulona yrityksen verotuksessa.

Elinkeinonharjoittaja voi yleensä vähentää verotuksessaan elinkeinotoimintaan liittyvät vakuutusmaksut elinkeinotoiminnan kuluina. Vähennyskelpoisia ovat esim. elinkeinotoiminnassa käytetyn omaisuuden vakuutusten maksut. Myös yksityisesti vakuutetun esineen, jota käytetään tulonhankinnassa, vakuutusmaksut voidaan vähentää verotuksessa siltä osin kun esinettä käytetään tulon hankkimiseen.

Elinkeinotoimintaan liittyvän vakuutuksen korvaus on veronalaista tuloa. Vaihto-omaisuuden osalta korvaus kuuluu siihen tilikauteen, jonka aikana vahinko on sattunut. Puhutaan suoriteperusteesta. Kohdistus ei riipu siitä onko korvaus maksettu kyseisen tilikauden aikana vai ei. Tämä perustuu siihen ajatukseen, että korvaus rinnastetaan siihen, että esim. omaisuus olisi vahinkohetkellä myyty ja rahat tuloutettu.

Käyttöomaisuuden korvausten verotus määräytyy poistojärjestelmän mukaan. Poistojärjestelmässä määritellään menojäännös, joka on verovuoden aikana hankitun omaisuuden (käyttöomaisuuden) hankintamenojen ja aikaisemmin käyttöön otetun omaisuuden poistamattomien hankintamenojen summa, josta on vähennetty ko. omaisuudesta verovuonna tehdyt poistot, saadut luovutushinnat ja muut vastikkeet (kuten vakuutuskorvaukset).

Yritys voi vähentää liiketoimintaansa liittyvät vahinkovakuutusmaksut rajoituksetta. Korvausten verotus perustuu samaan logiikkaan kuin elinkeinonharjoittajallakin. Korvaukset ovat pääsääntöisesti veronalaista tuloa. Vaihto-omaisuuden osalta korvaus kuuluu siihen tilikauteen, jonka aikana vahinko sattui. Käyttöomaisuuden korvaukset pienentävät poistojen perustana olevaa menojäämää.

Yritysten vakuutuksissa vakuutusmääriin ei sisällytetä arvonlisäveroa kun vakuutuksenottaja on arvonlisäverovelvollinen. Samalla perusteella myös korvaukset ovat arvonlisäverottomia sikäli kun vahingon kärsineellä on oikeus vähentää veron osuus kirjanpidossaan.

Itse vakuutusmaksussa ei arvonlisäveroa ole, vaan vakuutusmaksuun sisältyy vakuutusmaksuvero. Vakuutusmaksuveroa ei voi vähentää arvonlisäverotilityksistä, vaikka se saman tyyppinen ja saman suuruinen vero onkin.

 

Omaisuusvakuutuksen vakuutusmäärät ilmoitetaan siis verottomina (alv 0), jos vakuutuksenottaja on arvonlisäverovelvollinen. Samoin saatu korvaus on veroton. Vastuuvakuutuksessa korvauksena maksetaan myös arvonlisäveroton korvaus ja vahingon aiheuttaja maksaa arvonlisäveron osuuden itse (ja vähentää sen sitten arvonlisäverotilityksissään normaalisti). Alv velvollisuudesta vapautetuilla käytettään arvonlisäverollisia lukuja (koska nämä eivät saa veron osuutta mistään vähentääkään).

Vakuutusmaksut voidaan vähentää liiketoiminnan kuluina normaalisti, mutta niihin sisältyvää vakuutusmaksuveroa ei voi vähentää arvonlisäverolaskelmissa.

Aineettoman pääoman vakuuttaminen

Monissa yrityksissä on jo tiedostettu aineettoman pääoman merkitys taloudellisten tekijöiden rinnalla kilpailussa menestymisen osatekijänä. Usein ei silti tiedetä millaiset aineettomat tekijät korostuvat juuri oman yrityksen liiketoiminnassa.

Sellaiset asiat, kuten osaava henkilökunta tai hyvä maine ovat tärkeitä kaikille yrityksille, mutta eri toimialoilla on monia omia tyypillisiä tekijöitään. Esimerkiksi patenttien merkitys on suuri tuotekehityspainotteisilla aloilla.

Jokaisessa yrityksessä tulisi järjestelmällisesti miettiä mitkä ovat juuri sen oman toiminnan kannalta tärkeimmät aineettomat menestystekijät. Suurin osa niistä on liikeriskejä, mutta osan voit suojata vakuutuksellakin.

Paula Kujansivu et al. jakavat aineettomat menestystekijät kolmeen osa alueeseen kirjassaan Liiketoiminnan aineettomat menestystekijät:

 

Suhdepääoma:

 

  • suhteet asiakkaisiin
  • suhteet muihin sidosryhmiin
  • maine
  • brändit
  • yhteistyösopimukset

 

Rakennepääoma:

 

  • arvot ja kulttuuri
  • työilmapiiri
  • prosessit ja järjestelmät
  • dokumentoitu tieto
  • immateriaalioikeudet

 

Inhimillinen pääoma:

 

  • osaaminen
  • henkilöominaisuudet
  • asenne
  • koulutustaso
  • henkilökohtaiset verkostot
  • kokemustausta
  • hiljainen tieto

 

Suurimman osan luettelon asioiden vaikutuksilta et voi suojautua vakuuttamalla, mutta ne ovat kaikki olennaisia asioita hallittaessa vakuutettavia riskejä. Immateriaalioikeuksiin liittyviltä kustannuksilta kuitenkin voit suojautua vakuutuksella.

Immateriaalioikeuksia ovat mm. tekijänoikeudet ja teollisoikeudet. Teollisoikeuksia ovat mm. patentti, hyödyllisyysmalli, tavaramerkki, mallioikeus, jne. Teollisoikeuksia on aina haettava erikseen (suomessa patentti- ja rekisterihallituksesta).

Teollisoikeuksiin (kuten myös luonnollisesti tekijänoikeuksiinkin) liittyy aina loukkausriski. Esimerkiksi patentin loukkaus voi pahimmillaan johtaa koko yritystoiminnan loppumiseen. Viime päivinä on (ainakin radion) uutisissa puhuttu paljon siitä, miten Nokia on haastanut Applen yhdysvalloissa oikeuteen joidenkin patenttien loukkauksesta.

Vaikka esimerkissä voi olla kysymys myös markkinoinnillisesta hypestä ja Nokialla varmaan riittää rahaa hoitaa oikeudenkäynti USA:ssa, tietäisi tällainen riitely monelle pienemmälle puljulle lappua luukulle.

Immateriaalioikeuksien loukkauksia vastaan voi kuitenkin suojautua vakuutuksella. IPR (Intellectual Property Rights) -vakuutus korvaa itse asiassa oikeusrikkomusta seuraavien oikeudenkäyntien ja muiden toimenpiteiden kustannuksilta, ei itse loukkaukselta (joka voi olla tahatonkin).

IPR vakuutuksesta korvataan sekä puolustus- että hyökkäyskuluja (tarkista omasta vakuutusyhtiöstäsi millainen rakenne heidän vakuutuksessaan on).

Vakuutus kattaa tällöin kulut, kun vakuutettu joutuu puolustautumaan väitettyä IPR rikkomissyytettä vastaan. Sinua siis syytetään siitä, että olet loukannut jonkun teollisoikeuksia. Puolustautuminen voi tapahtua joko oikeudessa tai muulla tavalla.

Hyökkäyskuluilla tarkoitetaan niitä kuluja, jotka syntyvät kun vakuutuksenottaja pyrkii estämään toista käyttämästä omaa oikeuttaan (vaikka patenttia). Nyt joku muu yrittää käyttää sinun teollisoikeuksiasi luvatta.

Suomessakin käydään muutamia kymmeniä patentteja koskevia riitoja vuosittain. Oikeudenkäyntikulut ovat yleensä suuret asian käsittelyn keston sekä kalliiden asiantuntijatodisteluiden takia. Vakuutusyhtiöiden mukaan kulut nousevat satoihin tuhansiin euroihin. Saatetaanpa lähestyä jopa miljoonaa Euroa.

 

IPR vakuutuksella suojaudut yllättäviltä oikeudenkäyntikustannuksilta kun toimit alalla, jolle on tyypillistä uusien innovaatioiden kehittäminen tai aineettomat oikeudet ovat muuten tärkeitä. Voit vahingossa loukata jonkun muun patenttia tai muuta suojaa, vaikka luulit itse keksineesi koko jutun. Kun joku amerikkalainen jätti tulee ovelle kolkuttelemaan alkaa isommaltakin pojalta housut tutista. Tai jos todella olikin niin, että keksit juttusi ensin, saat suojan sitä samaa amerikkalaista jättiä vastaan ”hyökätessäsi”.

IPR vakuutuksen myöntäminen edellyttää useimmiten immateriaalioikeuksien tarkkaa läpikäyntiä ja IPR riskien kartoitusta. Vaikka et sitten loppujen lopuksi vakuutusta saisikaan, olet taatusti selvemmillä vesillä IPR:iesi kanssa kuin ennen vakuutuksen hakemista.

 

Mistä näitä kartoituksia aina tulee?

Oikean vakuutustavan valinta ja taloudellisesti tarkoituksenmukaisen vakuutusturvan hankinta edellyttää laaja-alaista perehtymistä vakuuttamisen eri osa-alueisiin. Vielä vuosikausiakin alalla työskennelleelle tulee asiakastyössä jatkuvasti eteen uusia näkökulmia.

Vakuuttamisen ja riskienhallinnan keinoja harkittaessa kannattaa ensimmäisenä pyrkiä kartoittamaan tutkittavan kohteen kokonaistilanne. Perusteellisen riskikartoituksen avulla saadaan selville kohteen vakuutus- tai muu suojauksen tarve.

Vain kokonaisselvityksen avulla saavutetaan onnistunut vakuutussuunnitelma ja kokonaisvaltainen riskienhallintasuunnitelma. Selvityksen avulla voidaan päätellä minkälainen vakuutus on sopivin kulloiseenkin tilanteeseen.

Riskikartoituksen avulla saadaan selville myös mahdollisuudet jättää jotkut riskit kokonaan vakuuttamatta tai ohjata riskienhallintaa muuten omavastuuvalinnoilla. Näiden keinojen käyttö riippuu luonnollisesti pitkälti yrityksen riskinottokyvystä ja ehkä vielä enemmän päättäjien riskinottohalusta.

Perusteellista selvitystyötä tarvitaan, koska liikkuvia osia on niin paljon. Eli, tavoiteltuun lopputulokseen vaikuttaa yrityksen riskinottokyky ja -halu, toiminnan laatu ja laajuus, käytettävissä olevat varat, itse vahingon mahdollisuudet, todennäköisyydet ja laajuudet, jne. Ilman perusteellista riskikartoitusta roiskaistu vakuutusten hankinta johtaa loppujen lopuksi vain riitelyyn vakuutusyhtiön kanssa.

Yrityksissä kartoitustyö kannattaa jakaa osiin hallittavien kokonaisuuksien saavuttamiseksi. Riskikartoituksia voidaan tehdä erikseen esimerkiksi yrityksen henkilöstön, omaisuuden ja toiminnan osalta.

Yksittäisten riskien, vakuutuksen kohteiden ja riskienhallintapolitiikan perusteella voidaan edetä eri vakuutusmuotojen ja itse vakuutustuotteiden valintaan, joilla havaitut uhkatekijät voidaan edullisimmin hallita.

Kokonaisvaltaisen vakuutusturvan rakentaminen ei edellytä, että kaikki vakuutukset otetaan samasta vakuutusyhtiöstä. Useimmiten se ei ole edes käytännössä mahdollista, vaikka vakuutusyhtiöt kovin mielellään ns. kokonaispaketteja tarjoavatkin.

Oleellista onkin se, että vakuutuksenottajan kokonaistilanne saadaan mahdollisimman hyvin hallintaan ja että vakuutukset valitaan harkitusti, perustellulta pohjalta.

Vakuutusten keskittäminen yhteen vakuutusyhtiöön ei tuo minkäänlaista lisäetua sinulle vakuutuksenottajana. Vakuutusyhtiösi kaupittelee kokonaispakettiaan argumenteilla asioiden helppohoitoisuudesta. Itse asiassa ei ole yhtään sen vaikeampaa hoitaa asioita useamman vakuutusyhtiön kanssa. Siinä ainoassakin puhelusi todennäköisesti ohjautuu juuri sille työntekijälle, jolle se ei satu juuri nyt kuulumaan.

Viime kädessä maksat uskollisuutesi johdosta vakuutusmaksujakin tarpeettoman paljon. Samankin hintaisten kokonaispakettien sisällä eri vakuutuslajien hinnat poikkeavat usein radikaalisti toisistaan. On toki myönnettävä, ettei aivan pieniä kokonaisuuksia ole järkevää tai edes mahdollista lähteä pilkkomaan.

 

Kun alat kilpailuttaa vakuutusturvaasi, tee ensin kattavat alkukartoitukset, jotta tiedät mihin olet pyrkimässä. Varaa reilusti aikaa, että saat rauhassa perehtyä tarjottuihin vakuutusratkaisuihin. Voi olla, että kannattaa edetä osa-alue kerrallaan. Kilpailutat ensin henkilövakuutukset, sitten ajoneuvot jne. Jos et viitsi itse ryhtyä turvaamaan selustaasi, voit aina hankkia ammattiapua alan erikoisasiantuntijoilta. Googleta sanalla vakuutusmeklari ja katso mitä on tarjolla.

Lisävahingot

Vakuutus korvaa yleensä vahinkotapahtuman aiheuttamat suoranaiset vahingot. Suoranaisen vahingon yhteydessä tapahtuu yleensä myös muita vahinkoja, jotka olisivat muussa tapauksessa jääneet syntymättä. Sellaisia vahinkoja voi syntyä kun alkuperäistä vahinkoa yritetään estää, rajoittaa, sammuttaa, kuivata tai muuten pelastaa.

Sammutusvesi vahingoittaa yleensä rakennusta myös siltä osin kuin mitä itse sammutettava tuli ei ole jo tehnyt. Esineitä voi särkyä kun niitä kuljetetaan suojaan tai muuten pois vahinkopaikalta. Luonnonvoimat (pakkanen, sade, jne.) voivat päästä vahingoittamaan omaisuutta kun niitä suojaava rakennus on rikkoutunut (esim. ikkunat tai katto ovat rikki).

Vahinkopaikalla voi myös vierailla varas. Vähänkin suuremman vahingon aikana omaisuutta usein katoaa ilman, että voidaan varmasti tietää, että se olisi vahingoittunut itse vahinkotapahtumassa. Useimmiten omaisuus on silloin varastettu.

Tällaisien lisävahinkojen korvaamisesta on vakuutuskirjassa tai -ehdoissa mainittu erikseen. Useimmiten vakuutusehdoissa on maininta, että vakuutus korvaa suoranaisen (esine)vahingon lisäksi myös kohtuulliset kustannukset, jotka ovat aiheutuneet vakuutuksenottajalle sattuneen tai välittömästi uhkaavan, vakuutuksesta korvattavan vahingon rajoittamisesta tai torjumisesta. Lisävahinkojen korvauksista ei yleensä vähennetä omavastuuta (esim. paloa sammutettaessa käytetyn sammuttimen täyttökustannukset korvataan ilman omavastuuvähennystä, vaikka muuta korvattavaa vahinkoa ei olisi syntynytkään).

Jotta kadonneesta omaisuudesta saisi korvauksen, on katoamisen tapahduttava yhtä aikaa varsinaisen vahingon kanssa, tai välittömästi sen jälkeen valitsevissa poikkeusoloissa. Lisäksi edellytyksenä on ettei omaisuutta ole vielä ehditty siirtää uuteen säilytyspaikkaan tai järjestää vartiointia.

Lisävahinkojen lisäksi voi sattua seurannaisvahinkoja. Nämä vahingot syntyvät varsinaisen vahingon seurauksena. Esimerkiksi, jos talon katto palaa puhki ja rankkasade kastelee rakennusta ennen kuin aukko on ehditty peittää. Tai pakastimen rikkoutumisen seurauksena pakasteet sulavat. Lisävahingon pitää olla vallitsevissa oloissa välitön ja väistämätön seuraus varsinaisesta vahingosta, esim. palosta tai räjähdyksestä.

Sammutusvahingot lasketaan yleensä palovahingoksi kun niitä voidaan pitää puolustettavina. Sammutusvahinkojen kohdalla näin useimmiten onkin. Harvoin voidaan lähteä siitä, että tulipalo olisi väärin sammutettu.

Vuotovahinkojen yhteydessä, rakennusta kuivatettaessa syntyy ylimääräistä sähkönkulutusta ja laitevuokria kuivainten käyttämisestä. Ne lasketaan yleensä vuotovahinkoon kuuluviksi.

Omaisuusvahingot, varsinkin palo- ja vuotovahingot voivat aiheuttaa suuriakin keskeytysvahinkoja (saamatta jäänyt kate) tai muita kustannuksia. Niitä ei yleensä korvata omaisuusvakuutuksista, vaan niiden varalle pitää ottaa erillinen keskeytysvakuutus.

 

Häviät aina kun vahinko tapahtuu. Vaikka olisit hankkinut minkälaiset vakuutukset tahansa, kaikkea ei niistäkään korvata. Joudut itse kantamaan vähintäänkin omavastuun. Joudut liäsksi selvittelemään erilaisia asioita, tekemään ylimääräistä työtä, jne., mitä vakuutuksesi ei koskaan korvaa. Pienimmän riesan tietä pääset, kun pyrit mahdollisimman tehokkaasti ennaltaehkäisemään vahinkojen syntymistä.

Kenen vastuulla tavara kulkee?

Incoterms lausekkeet säätelevät monia tavaran kauppaan ja toimitukseen liittyviä asioita, mm. kaupan osapuolten vastuun siirtymistä. Incoterms lausekkeet eivät määrittele tavaran omistusoikeuden siirtymistä. Ne eivät myöskään ole kuljetussopimuksen osa.

Toimituslausekkeet määrittelevät kenen vastuulla ja kustannuksella tapahtuu kuljetussopimuksen tekeminen, kenelle kuuluu asiakirjojen hankkiminen, ja jopa miten tavara on pakattava. Myös joidenkin kustannusten vastuista määritellään toimituslausekkeissa.

Incoterms lausekkeet jaetaan neljään ryhmään vastuiden ja velvoitteiden siirtymisen mukaan:

 

1. E-Ryhmä (EXW, ex works)

E-ryhmän lausekkeissa vastuu siirtyy lähtöpaikassa. Vastuu tavarasta siirtyy ostajalle, kun tavara on erotettu hänen käytettäväkseen sopimuksessa määritellyssä paikassa ja ajankohtana. Myyjän on pakattava tavara kestämään sopimushetkellä tiedossa olevan kuljetuksen mukaiset rasitukset. Ostajan velvollisuus on hankkia vientiin tarvittavat asiapaperit ja hoitaa vientiselvitys.

 

2. F-Ryhmä (FCA, free carrier/ FAS, free alongside the ship/ FOB, free on board)

F-ryhmässä myyjä ei maksa pääkuljetusta.

FCA lausekkeessa vastuu kaikista kustannuksista ja vahingonvaaroista siirtyy ostajalle, kun myyjä on luovuttanut tavaran sovitussa paikassa rahdinkuljettajalle. Vastuun siirtyminen on erikseen määritelty eri rahdinkuljettajille (auto-, laiva-, lento-, jne. kuljetukset). Mikäli toimitus tapahtuu myyjän tiloissa, myyjän on lastattava tavara ostajan osoittamaan kuljetusvälineeseen. Jos tavara luovutetaan terminaalissa, siirtyy vastuu silloin kun tavara on saapunut terminaaliin ja se on asetettu ostajan rahinkuljettajan käytettäväksi. Ostaja vastaa vientiselvityksistä.

FAS lausekkeessa myyjän on toimitettava tavara sovittuna aikana nimetyn aluksen sivulle. Ostaja vastaa toimitushetken jälkeisistä riskeistä ja kustannuksista. Myyjä huolehtii vientiselvityksistä. Soveltuu vain merikuljetukseen.

FOB lausekkeessa riskit ja kustannusvastuu siirtyvät ostajalle, kun tavara on ylittänyt laivan partaan nimetyssä lastaussatamassa. Myyjä huolehtii vientiselvityksistä. Soveltuu vain merikuljetuksiin, mutta ei konntikuljetuksiin.

 

3. C-Ryhmä (CFR, cost and freight/ CIF, cost insurance and freight/ CPT,carriage paid to/ CIP, carriage and insurance paid to)

C-ryhmässä myyjä maksaa pääkuljetuksen, mutta vastuu siirtyy lähtömaassa.

CFR on periaatteessa sama lauseke kuin FOB (yllä), mutta myyjä maksaa merirahdin.

CIF lausekkeessa vastuut jakautuvat kuten CFR lausekkeessakin (ja FOB lausekkeessa), mutta myyjä on velvollinen vakuuttamaan tavaran. Vakuutuksen on oltava voimassa ostajan hyväksi ja myyjän on toimitettava ostajalle vakuutuskirja tai -todistus. Vakuutuksen laajuus on oltava vähintään Institute Cargo Clauses -vakuutusehtojen vähimmäissuojan tasoinen (C-ehdot) ja sen on katettava kuljetus lastaussatamasta nimettyyn purkaussatamaan. Vakuutusmäärä merkitään kauppasopimuksessa sovitussa valuutassa ja se on kauppahinta + 10%.

CPT lausekkeessa vastuu siirtyy ostajalle, kun myyjä on luovuttanut tavaran ensimmäiselle rahdinkuljettajalle. Sopii kaikkiin kuljetusmuotoihin, ja erityisen hyvin yhdistettyihin kuljetuksiin.

CIP lausekkeessa osapuolten vastuut määräytyvät kuten CPT lausekkeessa. Myyjällä on lisäksi velvollisuus vakuuttaa tavara. Ostajan kannattaa tätä lauseketta käytettäessä varmistaa myyjän ottaman vakuutuksen laajuus, sillä sitä ei määritellä Incoterms 2000 lausekkeissa.

 

4. D-Ryhmä (DAF, delivered at frontier/ DES, delivered ex ship/ DEQ, delivered ex quay duty paid/ DDU, delivered duty unpaid/ DDP, delivered duty paid)

DAF lausekkeessa vastuu tavarasta siirtyy ostajalle, kun myyjä on asettanut tavaran hänen käytettäväkseen nimetyllä rajapaikkakunnalla sovittuna aikana. Lauseke on huono, koska vastuu siirtyy rajalla, missä osapuolet eivät yleensä ole tavaraa tarkistamassa.

DES lausekkeessa vastuu siirtyy ostajalle, kun myyjä on sovittuna ajankohtana asettanut tavaran hänen käytettäväkseen nimetyssä satamassa sijaitsevassa tavanomaisessa purkauspaikassa.

DEQ lausekkeessa vastuu siirtyy ostajalle, kun myyjä on sovittuna ajankohtana asettanut tavaran hänen käytettäväkseen nimetyssä satamassa purettuna aluksesta purkauspaikassa.

DDU lausekkeessa vastuu siirtyy ostajalle, kun myyjä on luovuttanut tavaran sovittuna ajankohtana nimetyssä määräpaikassa.

DDP lausekkeessa vastuu siirtyy ostajalle myyjän luovutettua tavaran sovittuna ajankohtana nimetyssä määräpaikassa. Ostaja huolehtii tavaran purkamisesta ja maksaa siitä aiheutuneet kustannukset.

 

No miten näitä lausekkeita kannattaa käyttää?

 E-ryhmän lauseke soveltuu parhaiten suurille tuontikauppaa käyville yrityksille tai sellaisille pienille vientiyrityksille, joilla ei ole omia resursseja hoitaa kujetustoimintoja.

F-ryhmäläiset soveltuvat maahantuojille, joilla on paljon kuljetuksia tai pienille vientiyrityksille, joilla ei ole mahdollisuuksia saasda rahdeistaan paljousalennuksia.

C-ryhmä sopii ostettaessa tavaraa suuryritykseltä, joka voi puolestaan neuvotella edulliset rahtihinnat. CIP ja CIF sopivat maahantuojille, joilla ei ole omia vuosisopimuksia kuljetusten vakuuttamiseksi.

D-ryhmän lausekkeet sopivat maahantuojille, joilla ei ole resursseja tai asiantuntemusta tuontikuljetusten järjestämiseksi. Ne sopivat myös logistiikkaketjun hallitsevalle vientiyritykselle, jolle kuljetustoiminnot ovat osa hyvää asiakaspalvelua.

 

LÄHDE: Ek, Kosola, Penttinen, Pöyhönen, Kuljetusten vakuuttaminen, Suomen vakuutusalan koulutus ja kustannus, 2004

Oletko vastuussa ympäristön pilaantumisesta?

Ympäristövahingot eivät aina riipu niiden aiheuttaneen toiminnan laajuudesta. Pienelläkin toiminnalla voidaan saada aikaan suuret vahingot. Tällaisessa tapauksessa vahingon aiheuttajalla ei välttämättä ole mahdollisuuksia korvata aiheuttamaansa vahinkoa.

Ensisijainen vastuu on vahingon aiheuttanutta toimintaa harjoittaneella. Aiheuttajan on korvattava ympäristövahinko täysimääräisesti, mukaan lukien ympäristövahinkojen torjumisesta ja pilaantuneen ympäristön ennalleen saattamisesta aiheutuneet kulut.

On myös tavallista, että vahinkotapahtuma on selvä, mutta ei tiedetä kuka sen aiheutti.

1999 alusta tuli voimaan ympäristövastuuvakuutuslaki. Sen perusteella ympäristövastuuvakuutuksen joutuu ottamaan sellaisen toiminnan harjoittaja, jonka toimintaan liittyy olennainen ympäristövahingon vaara. Tai, jonka toiminta aiheuttaa haittaa ympäristölle. Kaikki vakuuttamisvelvolliset toimialat löytyvät ympäristöministeriön ”Vahti” rekisteristä.

Pakollisesti vakuutettavia ovat sellaiset toimialat, joilla on jokin seuraavista ympäristöluvista:

 

  • vesioikeuden lupa jäteveden johtamiseen tai muuhun toimenpiteeseen, joka on lain mukaan kielletty ilman lupaa.
  • Vesilain mukainen lupa aineen päästämiseen yleisistä vesi- ja viemärilaitoksista annetun lain mukaiseen yleiseen viemäriin.
  • Ympäristölupamenettelyn mukainen alueellisen ympäristökeskuksen myöntämä ympäristölupa tai tällaiseen rinnastettava ilmansuojeluilmoituksen tarkastamisratkaisu.
  • Kemikaalilaissa Turvatekniikan keskuksen lupa tai ilmoitus.

 

Pakollinen vakuuttamisvelvollisuus ei koske öljyn ja öljytuotteiden varastointiin tai jakeluun, voiteluaineen valmistukseen, saastuneen alueen puhdistukseen tai jätteen hyödyntämiseen liittyvää toimintaa (ellei toiminta muusta syystä edellytä ympäristölupaa tai ilmoitusta).

Öljyn tai öljytuotteisen varastoinnista ja jakelusta aiheutuneiden ympäristövahinkojen toissijaisesta korvaamisesta huolehtii öljynsuojarahasto.

Ympäristövakuutuskeskus korvaa ympäristövahingon silloin, kun aiheuttaja jää tuntemattomaksi tai tältä ei ole saatu perittyä korvausta. Näin varmistetaan vahinkoa kärsineen korvaukset. Ympäristövakuutuskeskuskin korvaa vain lain voimaantulon jälkeen aiheutetut vahingot.

Jotta vahinkoa kärsinyt saisi korvausta ympäristövakuutuslain perusteella, hänen on todistettava, ettei korvausta saatu perittyä korvausvelvolliselta ulosmittauksessa, konkurssin yhteydessä, muun maksukyvyttömyysmenettelyn alkamisen takia tai korvausvelvollisen yrityksen purkautumisen vuoksi. Lisäksi edellytetään, että korvausta ei ole saatu korvausvelvollisen vastuuvakuutuksesta.

 

Joudut siis taas itse korvaamaan kaikki tahallaan tai vahingossa törttöilemäsi ympäristövahingot, jos henki edes hiukankin pihisee. Ympäristöasiat kiinnostavat yhä suurempia ihmisjoukkoja ja asioihin puututaan herkemmin kuin takavuosina. Varaudu siihen, ettei ympäristöaktivisti yllätä takaapäin.

Ja taas saat maksaa kaiken ihan itse

Kun yritys on riittävän suuri on lakisääteiseen tapaturmavakuutukseen sovellettava erikoismaksujärjestelmää.

Erikoismaksujärjestelmät ottavat vakuutusmaksussa huomioon osittain tai kokonaan yrityksen omat vahingot. Joudut siis maksamaan itse osan korvauksista heti (aikaisemminhan oli jo puhetta, että maksat joka tapauksessa kaikki vahingot itse ennemmin tai myöhemmin).

Erikoismaksujärjestelmillä pyritään kannustamaan yrityksiä työsuojelutyöhön. Saatat saada vakuutuksesi hiukan yleistä tasoa halvemmalla, mutta maksat vähän (tai paljon) reilummin vahingon jälkeen.

Pienillä yrityksillä vakuutusmaksu perustuu valtakunnallisista vahinkotilastoista johdettuihin eri ammattien riskiluokituksiin. Omat vahingot eivät siten suoranaisesti vaikuta vakuutusmaksuun.

Erikoistariffoinnin piiriin kuuluu pääsääntöisesti suuret yritykset. Sosiaali- ja terveysministeriön määräysten mukaan erikoismaksujärjestelmiä voidaan käyttää vasta kun vakuutusmaksu ilman lakisääteisiä lisiä on yli 8.113,90€ ja sen käyttö on pakollista kun vakuutusmaksu on yli 24.965,24€ ja palkkasumma on yli 1.872.438,17€ (2009). Lukujen välissä erikoismaksujärjestelmän käyttö on harkinnanvaraista.

Vakuutusyhtiöiden erikoismaksujärjestelmät eroavat toisistaan huomattavasti. Samalta kuulostavat tuotteet ovatkin täysin erilaisia tai päinvastoin. Yhtiöt voivat itse päättää järjestelmiensä rakenteesta ja tariffeista.

Erikoismaksujärjestelmä voi olla joko osittain yksilöllinen tai täysin yksilöllinen. Osittain yksilöllisessä järjestelmässä vakuutusmaksussa otetaan huomioon yrityksen omat ohimenevät korvaukset (päivärahat, sairaanhoitokulut, jne.). Pysyvät korvaukset huomioidaan yleisten tilastojen perusteella.

Täysin yksilöllisessä järjestelmässä otetaan huomioon vakuutuksenottajan omat sekä ohimenevät että pysyvät korvaukset. Pysyvien korvausten vaikutusta vakuutusmaksuun voidaan rajoittaa tiettyihin rajoihin. Tällöin puhutaan katkaisurajoista. Esimerkiksi niin, että pysyviä korvauksia otetaan vakuutusmaksua laskiessa huomioon vain 50.000€ saakka.

Mitä yksilöllisempi järjestelmä sitä nopeammin joudut yleensä maksamaan vakuutusyhtiölle takaisin tapaturmien kustannukset. Usein jopa seuraavana vuonna ja yhdellä kertaa. Jos et ole ollut tarkkana vakuutussopimusta tehdessäsi, voit joutua yhtäkkiä maksamaan jopa satoja tuhansia euroja ylimääräistä jostain vanhasta vahingosta, kun työkyvytön työntekijäsi päätetään yhtäkkiä laittaa eläkkeelle.

 

Pidä itsesi ajan tasalla minkälaisesta maksujärjestelmästä olet vakuutusyhtiösi kanssa sopinut. Pyydä tarvittaessa esimerkkilaskelmia vahinkojen vaikutuksista. Varmista riskienhallinnan keinoin että työtapaturmien ja ammattitautien todennäköisyys pysyy alhaisena ja vaikutukset vähäisinä. Jos annat väkesi touhuta hullunhommia, saat maksaa siitä pitkän pennin.

Alivakuutus

Meklarin työssä törmää usein tilanteeseen, jossa varsinkin omaisuuden vakuutukset ovat reilusti alivakuutettuja. Mistä tämä voisi johtua? Veikkaan, että siitä, ettei vakuutuksenottaja ole ymmärtänyt vakuutusyhtiön myyntihuikkasen jorinaa. Tai huikkanen ei ole myyntiprovision kiilto silmissään vaivautunut edes kertomaan vakuuttamisen perusperiaatteita.

Alivakuutustilanne syntyy, kun vakuutuskirjaan merkitty omaisuuden arvo on merkittävästi omaisuuden todellista arvoa pienempi. Sillä, miten alivakuutus on syntynyt, ei ole merkitystä. Sen on voinut saada aikaan vaikka rahan arvon aleneminen tai omaisuuden arvonnousu, tai muu vastaava muutos.

Miten alivakuutus sitten useimmiten syntyy? Tyypillistä on, että on hankittu käytettyä omaisuutta, vaikkapa konepajaan työstökone. Uusi kone maksaa 1.000.000€, mutta käyttökelpoinen käytetty saatiin 300.000€:lla.

Asiaa tarkemmin ajattelemata voisi luulla, että vakuutuskirjaan merkitään omaisuuden arvoksi 300.000€, kun koneesta kerran on sen verran kerran maksettu. Ei. Vakuutuskirjaan merkitään tavallisesti arvoksi omaisuuden jälleenhankinta-arvo, eli uuden vastaavan koneen arvo, ellei muusta ole erikseen sovittu. Tässä tapauksessa siis 1.000.000€.

No nyt koneen arvo on kuitenkin alle puolet uuden hinnasta ja vakuutusyhtiö laskee korvaukset päivänarvon mukaan. Useimmissa vakuutusehdoissa nimittäin todetaan, että korvaus suoritetaan jälleenhankinta-arvon mukaan, paitsi jos päivänarvo on alle 50% jälleenhankinta-arvosta, lasketaan korvaus päivänarvon mukaan.

 

Miksi sitten pitäisi vakuuttaa miljoonasta kun korvaus kuitenkin lasketaan 300.000 mukaan?

 

No siksi, että vakuuttamalla 300.000 arvolla, saat osavahingossakin (esim. 100.000€ arvoinen koneen korjaus) vain 30% korvausta (30.000 vähennettynä omavastuulla). Omalle vastuullesi jäisi siis yli puolet vahingon määrästä. Sama pätee niin kauan kun alivakuutussuhde on suurempi kuin 20% jälleenhankinta-arvosta.

Yllä mainittu sääntö on ns. pro rata sääntö, ja vakuutusehdoissa se mainitaan usein seuraavasti: vakuutusyhtiö on velvollinen korvaamaan alivakuutetun omaisuuden osalta vain niin suuren osan vahingosta, kuin vakuutusmäärän ja omaisuuden arvon välinen suhde osoittaa. Täysvahingoissa korvaus maksetaan vakuutusmäärän mukaan.

 

Miten esimerkin kone sitten vakuutettaisiin oikein?

 

Siihen on kaksi mahdollisuutta. Voit käyttää ns. ensivastuuvakuutusta tai sopia vakuutusyhtiön kanssa siitä, että kyseinen kohde on vakuutettu päivänarvostaan.

Ensivastuuvakuutus tarkoittaa sitä, että vakuutusyhtiö korvaa kyseiselle kohteelle aiheutuneen vahingon maksimissaan mainittuun vakuutusmäärään asti. Jos esimerkin tapauksessa kone olisi vakuutettu 300.000€ arvosta ensivastuuna, korvaisi vakuutusyhtiö korjauskuluja vakuutusmäärään saakka tai täysvahingossa vakuutusmäärän.

Toinen vaihtoehto on merkitä vakuutuskirjaan, että koneen arvo on sen päivänarvo. Päivänarvo on se omaisuuden arvo, joka saadaan, kun jälleenhankinta-arvosta vähennetään se määrä, mitä omaisuus on arvossaan menettänyt iän, käytön, käyttökelpoisuuden vähenemisen tai muun syyn vuoksi. Irtaimistoesineiden (muut kuin kiinteistöt) päivänarvo vastaa usein niiden käypää arvoa, eli sitä arvoa, joka omaisuudesta saataisiin käteiskaupalla tiettynä hetkenä. Päivänarvo on se arvo, jolla vastaavanlainen omaisuus olisi hankittavissa.

Mutta, myös päivänarvolla vakuuttaessasi osavahingossa korvausta maksettaisiin vain jälleenhankinta-arvon ja päivänarvon suhteen mukaan. Ensivastuuvakuutuksessa tuollaista suhdetta ei lasketa.

 

Vakuuttaisin esimerkin kohteen päivänarvolla ensivastuuna.

 

En minä, mutta ne muut

Yrityksesi toiminta voi keskeytyä, vaikka omassa firmassasi ei tapahtuisikaan sen suurempia katastrofeja. Olet nimittäin monella tavalla riippuvainen toisista toimijoista.

 

asiakkaista

alihankkijoista

tavarantoimittajista

palveluntuottajista

rahoituslaitoksista

julkisista palveluista

 

 

Riippuvuusriskit ovat varsin toimialasidonnaisia, mutta varsinkin julkisten palveluiden (sähkö, vesi, lämpö) ja teleliikenteen toimivuus koskettaa lähes kaikkia yrityksiä kaikilla toimialoilla.

Kriittisten toimintojen ulkoistaminen kasvattaa riippuvuusriskejä entisestään. Merkittävimmät riskit muodostuvat siitä, että sopimuskumppanien, alihankkijoiden tai tavaran toimittajien, toiminta keskeytyy tai loppuu kokonaan.

Mitä suurempi riippuvuus yritykselläsi on yhdestä alihankkijasta, sitä tarkemmin sinun on seurattava tämän taloudellista tilannetta. Lisäksi kannattaa suorittaa yhdessä alihankkijan kanssa turvallisuusauditointeja.

 

Yrityksellä tulisi aina olla korvaava alihankkija käytettävissään sen varalta, että varsinaiselle sopimuskumppanille tapahtuu jotain.

 

Niille, joilla on vain vähän asiakkaita tai vain yksi merkittävä asiakas, asiakkaan menetys on todellinen uhka. Yhden asiakkaan osuus liikevaihdosta ei kannattaisi olla neljännestä enempää. Tuolloinkin toipuminen voi olla hyvin hankalaa, jos asiakas siirtyy kilpailijalle (tai Kiinaan tai lopettaa kokonaan).

Sama kuvio toistuu lähes jokaisen tahon kohdalla, jonka kanssa yritys on tekemisissä. Tavaran toimittaja tai palvelun tuottaja voi lopettaa yhteistyön yhtäkkiä, tai haluatte niin jostain syystä molemmat. Jos korvaavaa toimittajaa ei ole saatavilla, olet pulassa. Kumppanille voi sattua vakava vahinko, tulipalo, avainhenkilön kuolema, tms., ja tämä lopettaa sen johdosta toimintansa kokonaan.

Riippuvuusriskejä hallitaan lähinnä niitä pienentämällä tai jakamalla. Osan riskeistä voi myös vakuuttaa.

Sähköstä riippuvaisessa toiminnassa (sairaala tai muu vastaava) on riippuvuusriskiin varauduttu todennäköisesti varavoimalalla. Myös veden saantia pystytään usein turvaamaan erilaisin järjestelyin. Riskien pienentäminen voi olla kallista, eikä toimenpiteisiin hevillä ryhdytä jos riski ei näytä todennäköiseltä.

Alihankkija- ja tavarantoimittajariskiä kannattaa jakaa käyttämällä useampaa kumppania kriittisillä alueilla. Näin sopimuskumppani ei myöskään pääse sanelemaan yhteistyön ehtoja (ainakaan niin helposti).

Käytettävän sopimuskumppanin toimintavarmuutta kannattaa varmistella sopimuksin. Esimerkiksi viivästyssakot ohjaavat alihankkijaa pysymään sovitussa aikataulussa.

Sen sijaan kumppanisi vahinkoriskeihin et pääse juurikaan vaikuttamaan. Jos alihankkijasi polttaa tuotantolaitoksensa, keskeytyy omakin toimintasi ehkä pitkäksikin ajaksi. Jos joudut etsimään uuden kumppanin täysin tyhjästä, aiheutuu siitä lisätyötä ja katteen alenemaa. Lisäksi uuden kumppanin kansa menee aina jonkin aikaa yhteistä säveltä hakiessa.

Sopimuskumppanillesi tapahtuneen esinevahingon aiheuttaman toiminnan keskeytymisen voit yleensä vakuuttaa. Tällöin vakuutusyhtiö korvaa sopimuskumppanisi toiminnan keskeytymisen johdosta oman toimintasi keskeytymisen aiheuttamaa katteen menetystä.

Tähän on nyt tultava muutos

Vakuutusyhtiöissä tehdään jatkuvasti päätöksiä ja ratkaisuja vakuuttamis- ja korvausasioissa. Vakuutusyhtiön kielteiseen päätökseen voi hakea muutosta monella eri tavalla.

Yksinkertaisin tapa on olla suoraan yhteydessä ratkaisun tehneeseen henkilöön vakuutusyhtiössä. Perustellusta pyynnöstä tämä voi oikaista päätöstään. Vakuutusyhtiön on kuitenkin noudatettava toiminnassaan vakuutussopimuslakia ja hyvää vakuutustapaa.

Vakuutusyhtiö voi tehdä päätöksiä mm. korvausasiassa, vakuutussopimuksen irtisanomisessa, vakuutusmaksujen muuttamisessa ja monessa muussa asiassa, jonka lopputuloksen asiakas kokee negatiivisena. Vakuutusyhtiön on esimerkiksi korvauspäätöksessään annettava ohjeet muutoksen hakemisesta.

Jos vakuutuksenottaja ei ole tyytyväinen vakuutusyhtiön korvausratkaisuun, hänen kannattaa ensimmäiseksi kääntyä ratkaisun tehneen henkilön puoleen. Hänelle voi toimittaa mahdollisia lisäselvityksiä asiassa ja häneltä saa lisätietoa ratkaisuun vaikuttaneista seikoista.

Kuluttajien vakuutustoimisto neuvoo ja opastaa kuluttaja-asiakasta mm. korvausasioissa. Se voi neuvotella vakuutusyhtiön kanssa, mutta se ei anna sitovia ohjeita tai määräyksiä.

Vakuutuslautakunnalta voi pyytää lausuntoa mm. vahinkoasiassa jos vakuutusyhtiö ei neuvotteluista huolimatta muuta kantaansa. Kuluttaja-asiakkaat voivat pyytää lausuntoa myös kuluttajavalituslautakunnalta. Lautakuntien lausunnot ovat suosituksia, mutta useimmiten vakuutusyhtiöt noudattavat niitä.

Vene- ja merivahingoissa on aina saatava julkisen merivahingonlaskijan selvitys. Myös silloin, kun asia viedään tuomioistuimen ratkaistavaksi.

Korvausasia voidaan saattaa tuomioistuimen ratkaistavaksi. Asia voidaan viedä tuomioistuimeen myös ilman vakuutuslautakunnan tai kuluttajavalituslautakunnan lausuntoja. Käräjäoikeudessa kanne on nostettava kolmen vuoden kuluessa siitä kun asianosainen on saanut kirjallisen tiedon päätöksestä. Mahdollinen lautakuntakäsittely ei pidennä kolmen vuoden määräaikaa.

Jotkin yritysvakuutusten riita-asian on selvitettävä välimiesmenettelyssä. Tästä on yleensä maininta kyseisen vakuutuksen ehdoissa. Välimiesmenettely ei koske kuluttaja-asiakkaita eikä yksityisiä elinkeinonharjoittajia.

Käräjäoikeuden ratkaisusta voi valittaa normaalia tuomioistuinten valitusmenettelyä käyttäen hovioikeuteen ja edelleen korkeimpaan oikeuteen

Vapaaehtoisissa vahinkovakuutuksissa annetuista muistakin päätöksistä kuin korvauspäätöksistä voi yleensä valittaa saman kaavan mukaan kuin korvauspäätöksistä.

Lakisääteisessä tapaturmavakuutuksessa valitus toimitetaan aina päätöksen antaneeseen vakuutusyhtiöön, joka joko oikaisee päätöstään tai toimittaa valituksen edelleen tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakuntaan. Toinen muutoksenhakuaste lakisääteisessä tapaturmavakuutuksessa on vakuutusoikeus, jonka päätöksistä voi valittaa korkeimpaan oikeuteen.

Tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakuntaan on valitettava kuukauden kuluessa päätöksen tiedoksi saannista. Tiedoksi saantiin lasketaan kuluvan seitsemän päivää.

Asian käsittely lautakunnissa ja vakuutusoikeudessa on maksutonta. Muualla kukin osapuoli vastaa itse omista kuluistaan. Lautakuntakäsittelyt ovat yleensä kirjallisia. 

 

Jos olet mielestäsi saanut väärän päätöksen vakuutusasiassasi, kannattaa asiasta valittaa. Aina ei tarvitse lähteä järjestämään kallista oikeudenkäyntiä. Korvausasiassa vakuutusyhtiön kanssa ei kuitenkaan pidä alkaa taittamaan peistä vakuutusehtojen sisällöstä. Sen riidan häviät varmasti. Sen sijaan vakuutussopimuslain 9§:n mukaan vakuutus on voimassa sen sisältöisenä kuin vakuutuksenottajalla on saamansa tiedon perusteella aihetta ymmärtää. Kerro sen sijaan vakuutusyhtiölle (ja lautakunnille) miten olet vakuutuksesi sisällön ymmärtänyt.