Tilastomatematiikka on hyvä apuväline riskien tarkkailussa.

Tilastotiedoista voidaan päätellä yhtä hyvin äkillisiä tapahtumia kuin hitaasti tapahtuvia ilmiöitä, kuten kulumista ja rikkoutumisia. Tärkein tilastomatemaattinen väline on normaalijakauma.

Normaalijakauman luonteeseen kuuluu se, että mittauksissa esiintyy eniten keskiarvon suuruisia tai sitä lähellä olevia mittaustuloksia, ja vähemmän keskiarvosta kauempana olevia.

 

Suomalaisten missien keskipituus on noin 175 senttimetriä ja keskipaino noin 55 kiloa (tai ainakin on ollut joskus).

 

Tällainen tilastollinen normaalius on matemaattinen keskiarvo. Sen molemmin puolin esiintyy muitakin arvoja, jotka ovat hyväksyttäviä.

Jos missien keskipituus on aikaisemmin ollut 175 cm, myös seuraavana vuonna on todennäköisesti eniten 175 senttisiä missikandidaatteja. Siirryttäessä kumpaan tahansa suuntaan keskiarvosta ehdokkaiden lukumäärä vähenee mitä kauemmas keskiarvosta mennään.

Toinen normaalijakauman piirre on se, että keskiarvon molemmin puolin on suunnilleen yhtä paljon mittaustuloksia.

Voidaan siis epäillä kauneusihanteiden muuttuneen, jos kaikki, tai ainakin suurin osa, ehdokkaista olisi keskiarvon ylä- tai alapuolella, eivätkä tasaisesti sen molemmin puolin jakautuneena.

Suuren joukon satunnaiset mittaustulokset tulevat jotakuinkin järjestyksessä niin, että vaihtelu pysyy sunnilleen samanlaisena: lyhyt, pitkä, normaali, lyhyt, pitkä, normaali, jne. Useassa peräkkäisessä mittauksessa ei saisi ilmetä mitään kaavamaisuutta.

Jos peräkkäisistä mittauksista suurin osa on joko keskiarvon ylä- tai alapuolella, voidaan epäillä olosuhteiden muuttuneen. Tilanteeseen pitää tällöin puuttua ennen kuin virhe kasvaa edelleen.

Tilastomatemaattisin keinoin voidaan tarkkailla vaikka koneiden mittareiden näyttöjä ja niiden tulosten tasalaatuisuutta. Edistyneen tekniikan avulla voidaan lähestyviä vikoja ennustaa vaikka tärinän taajuuden tai äänen tason muutosten perusteella.

Mikäli mitattava suure on siirtynyt normaalin alueen ulkopuolelle, on asiaa syytä tutkia tarkemmin. Jos mittaustulokset taas pysyvät tilastoista laskettujen valvontarajojen sisällä, mitään äkillistä muutosta ei ole tapahtunut ja toimintaa voidaan jatkaa normaalisti.

Jos mittareidesi tulosten keskiarvo pikku hiljaa siirtyy, kannattaa ryhtyä tutkimaan mistä se johtuu. Jos päästät keskiarvon toistuvasti valvontarajojen ulkopuolelle, saattaa mitattavalle kohteelle olla jo aiheutunut merkittävää vahinkoa ja liiketoimintasi saattaa sen johdosta keskeytyä lähitulevaisuudessa. Vakuutuskaan ei korvaa vähitellen syntynyttä vahinkoa.

 

Määrittele toiminnallesi toimivat raja-arvot ja mittaa niitä jatkuvasti saadaksesi selville poikkeamat normaaliolista.

 

Lähde: Santanen, Laitinen, Kekäle, Vakuutus ja riskit, Edita 2002

Sinä itse.

Kaikissa vahingoissa on aina osallisena inhimillinen tekijä. Vaikka yritätkin useimmiten selittää, että en se minä ollut ja jos olikin, se oli vahinko, loppujen lopuksi vahinko on syntynyt jonkin päätöksesi seurauksena.

Voit vaikka päättää pysäköidä autosi johonkin tiettyyn pysäköintiruutuun ja aamulla huomaat, että juuri siinä ruudussa ollutta autoa on kolhittu. Autoasi ei olisi kolhittu, jos olisit pysäköinyt sen viereiseen ruutuun.

Väittämä saattaa tuntua äkkiseltään kaukaa haetulta, mutta kun vahinkoon johtaneita syitä pengotaan riittävän pitkälle, aina löytyy inhimillinen päätös, jonka seurauksena vahinko on syntynyt. Ja jota ilman sitä ei olisi syntynyt.

Joskus riski otetaan tieten tahtoen jonkin toivotun lopputuloksen saavuttamiseksi. Jos tapahtumien kulku kääntyykin kielteiseksi, riskin negatiiviset seuraukset toteutuvat. Taustalla on päätös ryhtyä riskialttiiseen toimintaan.

Joskus riski toteutuu puolivahingossa. Et välttämättä ole aikonut tahallasi polttaa tehdastasi, mutta syystä tai toisesta seinustalle jätetty lavakasa syttyy palamaan ja palo leviää ilmastointikanavia pitkin koko tehdasrakennukseen. Taustalla on päätös säilyttää lavoja rakennuksen seinustalla. Päätös voi olla myös tehdasalueen aitaamatta jättäminen.

Saman tyyppinen päätös on tehty myös silloin, kun lastauslaitureille on jätetty palavaa materiaalia huligaanien ja pikkupoikien sytytettäviksi.

Esimerkkejä voi keksiä loputtomasti: kahvinkeitin on unohtunut yöksi päälle, koneen tai laitteen sähkövikoja ei ole korjattu (kun ne kerran toimivat vippaskonstien avulla), ikkuna tai ovi on jäänyt lukitsematta, jne. Usein tällaisten huolimattomuuksien syyksi kerrotaan kiire. Taustalla on kuitenkin aina inhimillinen päätös.

Riski ei koskaan synny itsestään, vaan aina ihmisten päätösten seurauksena. Vahinkoon johtanutta päätöstä voidaan siten pitää virheellisenä. Virheellinen päätös syntyy aina virheellisen ajattelun seurauksena.

Paras ajatteluvirheiden vähentämisen keino on taitojen kehittäminen. Asiantuntija tekee paljon epätodennäköisemmin virheitä kuin aloittelija. Asiantuntijalla on muistissaan erilaisia ratkaisumalleja, joita hän voi suoraan käyttää tai, jotka auttavat tätä löytämään tehokkaita ratkaisuja.

Korkean kognitiivisen taidon hankkiminen kestää psykologisten tutkimusten mukaan noin kymmenen vuotta. Taitavat ajattelijat tarvitsevat hyvin laajan tehtäväspesifisen tietovaraston voidakseen vastata tehtäviensä edellyttämiin kysymyksiin

Asiantuntija voi yleensä kiertää lyhytkestoisen työmuistin rajoituksia ja toiminta tapahtuu automaattisesti. Vähän kuin polkupyörällä tai autolla ajettaessa, jolloin itse ajamista ei tarvitse aktiivisesti ajatella.

Koulutuksella, motivoinnilla ja harjoituksilla voidaan automatisoida ajatusmalleja ja toimintaa siten, että ajatteluvirheiden ja sitä myöten virheellisten päätösten aiheuttamat vahingot vähenevät. Yksinkertaisemmin: Vahingot vähenevät.

Yritystoiminnassa pitää päivittäin tehdä erilaisia sopimuksia. Jotkut ovat lakien mukaan pakollisia, jotkut syntyvät ikään kuin huomaamatta. Lakien edellyttämissä sopimuksissa ei voida sopimuksen mukanaan tuomaa vastuuta rajoittaa tai poistaa.

Sopimusvastuun välttämisen lähtökohtana on ensinnäkin se, että lakien pakottavat säännökset ovat tiedossa, toisekseen on tunnettava riittävän tarkasti suomalainen sopimusoikeus, eli se miten suomalaisessa sopimusoikeudessa toimitaan.

Sopimusoikeuden lähtökohta on se, että sopimukset on pidettävä. Tämä tarkoittaa sitä, että ellei tee sopimusten mukaisia velvoitteita ajoissa ja virheettöminä, voi sopimuksen toinen osapuoli kohdistaa sen rikkojaan erilaisia toimenpiteitä.

 

Osapuoli voi vaikka

 

• purkaa sopimuksen
• vaatia sopimuksessa pysymistä
• vaatia hinnanalennusta
• uutta suoritusta
• korvausta sopimusrikkomuksen aiheuttamasta vahingosta

 

Lähtökohtana on yleensä täyden korvauksen periaate. Sopimuskumppani on saatettava siihen taloudelliseen asemaan, johon tämä olisi päässyt mikäli sopimuksessa sovittu suoritus olisi ollut oikea.

Sopimusoikeuden vastuu on yleensä ankaraa vastuuta. Tällöin vahingon oletetaan lähtökohtaisesti johtuvan huolimattomuudesta ja siitä voi vapautua vain jos pystyy todistamaan olevansa syytön tai että suorituksen on estänyt voittamaton syy.

Sopimusvastuun voi myös estää ennalta. Selvitetään millaisia sopimuksia yrityksessä yleensä tehdään ja kuka niiden tekemisestä tai sisällöstä yleensä vastaa. Yleisimmät sopimukset voidaan laatia alan yleisten sopimusehtojen tai vakioehtojen perusteella tai niihin voidaan viitata sopimuksessa.

Suurissa hajallaan olevissa organisaatioissa on syytä laatia selkeät ohjeet kuka päättää mistäkin sopimuksesta ja kouluttaa näitä päättäjiä sopimusoikeuden osalta riittävästi. Päättäjien oikeuksia tehdä tietyn suuruusluokan ylittäviä sopimuksia voidaan myös rajoittaa. Tai tietyn rajan ylittävät sopimukset on aina tarkastettava esim. yrityksen lakiasiainosastolla.

Alihankkijoita käyttävät yritykset vastaavat myös alihankkijoidensa aiheuttamista vahingoista. Tämä on syytä ottaa huomioon esimerkiksi takuuaikoja harkittaessa ja tavaroiden ja palvelujen hankintapaikkoja valittaessa. Alihankkijan toimintaa kannattaa aika ajoin käydä ainakin katsomassa, ehkä tehdä myös jonkinlaisia auditointeja.

Keskeiset lait, jotka sääntelevät myyjän vastuuta ostajaa kohtaan lähtevät siitä lähtökohdasta, että myyjä vastaa myös apunaan käyttämiensä henkilöiden ja yritysten virheistä. Samaa periaatetta sovelletaan moniin muihinkin sopimuksiin, vaikka kaikista ei olekaan omaa erillistä lainsäädäntöä.

 

Lähde: Kuusela, Ollikainen, Riskit ja riskienhallinta, Tampere University Press, 1998

 

Monet vahingot johtuvat loppujen lopuksi inhimillisestä virheestä jossain vaiheessa tapahtumien kulkua. Inhimillinen virhe voi syntyä monista erilaisista psykologisista syistä.

 

Tällaisia syitä voivat olla pienet suoritusvirheet, kuten:

 

• virhesanonnat
• kompastumiset
• väärät otteet
• ajatusvirheet
• jne.

 

Ajatusvirheillä on yleensä yritystoiminnan kannalta yllä mainituista suurin vaikutus.

Ajattelu on sellaista henkistä toimintaa, joka syntyy, kun pyritään saavuttamaan jokin tavoite, mutta ei kyetä siihen muistissa olevien keinojen avulla. Ajattelu on siten rutiinista poikkeavaa toimintaa, uusissa tilanteissa käytettävä sopeutumismekanismi.

Ajatteluvirhe on sitä, että ajattelun tuloksena tehty ratkaisu ei tuotakaan sitä lopputulosta kuin on odotettu, tai lopputulos on odotettua huonompi. Asiat siis eivät ole menneet niin kuin oli ajateltu. Ei ole osattu ottaa kaikkia seikkoja huomioon tai päätelmät on tehty virheellisesti. Ajatteluvirheeksi voidaan useimmiten katsoa myös se, että ei ole ajateltu ollenkaan.

Huolimattoman ajattelun seuraukset voivat maksaa yritykselle merkittäviä summia, joko rahana tai jopa ihmishenkinä. Immateriaalinen informaatioyhteiskunta lisää ajatteluvirheiden määrää, sillä se edellyttää enemmän ajattelua. Rutiinitoimenpiteillä ei voi enää hoitaa suurinta osaa eteen tulevista ongelmista.

Onnettomuuksien syitä pohdittaessa on huomattu, että kaikki palautuu usein loppujen lopuksi virheelliseen ajatteluun. Virheellinen ajattelu puolestaan perustuu yleensä (kuten tietenkin ”virheetönkin” ajattelu) mielen alemmille informaationkäsittelyprosesseille, kuten muisti ja tarkkaavaisuus. Väärin havaittua tai muistettua lähtöoletusta ei yleensä voida oikealla päättelyllä korjata.

Tarkkaavaisuudella on aina omat rajoituksensa. Ihminen pystyy yleensä tarkkailemaan vain yhtä asiaa kerrallaan. Ihminen ei voi puhua ja laulaa yhtä aikaa, tai kuunnella kahta eri viestiä yhtä aikaa (tai ainakaan muistaa molempia). Tarkkaavaisuuden ulkopuolella olevat viestit jäävät usein ilman huomiota.

Muistin kapasiteetti on toinen ajattelua rajoittava ja ajatteluvirheitä synnyttävä tekijä. Ihminen muistaa irrallista, toisiinsa liittymätöntä tietoa yleensä vain muutaman tekijän. Näitä mieltämisyksiköitä ihminen muistaa neljä kappaletta riippumatta niiden koosta. On esimerkiksi yhtä helppoa muistaa niin neljä satunnaista kirjainta kuin neljä tutulla kielellä lausuttua lausetta. Mitä tutumpi asia, sitä suurempi kokonaisuus on helppo muistaa.

Helpoin tapa välttää ajatteluvirheitä on se, että lopetetaan ajattelu kokonaan. Toisaalta kaikki eivät voi käydä palkkatöissä suuressa organisaatiossa saati sitten valtion tai kunnan hommissa. Ajatteluriskejä voidaan toki vähentää muullakin tavalla kuin lähtemällä töihin Espoon kaupungille.

Paras ajatteluvirheiden vähentämisen keino on taitojen kehittäminen. Asiantuntija tekee paljon epätodennäköisemmin virheitä kuin aloittelija. Asiantuntijalla on muistissaan erilaisia ratkaisumalleja, joita hän voi suoraan käyttää tai, jotka auttavat tätä löytämään tehokkaita ratkaisuja. Asiantuntija voi näin kiertää lyhytkestoisen työmuistin rajoituksia.

Korkean kognitiivisen taidon hankkiminen kestää psykologisten tutkimusten mukaan noin kymmenen vuotta. Taitavat ajattelijat tarvitsevat hyvin laajan tehtäväspesifisen tietovaraston voidakseen vastata tehtäviensä edellyttämiin kysymyksiin.

 

Korkeatasoinen taito on siis hyvin harvojen saavutettavissa. Et kerta kaikkiaan viitsi keskittyä kovin moneen asiaan riittävän pitkää aikaa. Asiantuntijan aseman saavuttaaksesi sinun on keskityttävä tiukasti oman alasi hommiin ja jätettävä muut tehtävät muille. Usein ydintoimintaasi liittymättömät rutiinihommat kannattaa ulkoistaa. Mitä enemmän pääset keskittymään omiin hommiisi, sitä nopeammin voit tuplata katteesi. Todennäköisesti säästät myös ulkoistamasi toiminnon kustannuksia, kun käytät asiantuntijan palveluita.

 

Turvallisuusvalvonta on olennainen osa murtojen, varkauksien ja ilkivallantekojen torjuntaa. Turvallisuusvalvonnalla täydennetään rakenteellista murtosuojausta. Rakenteellinen murtosuojaus puolestaan sisältää laajan skaalan erilaisia asioita alkaen asemakaavasta päättyen lukituksen suunnitteluun.

Rakennuksen ympäristöön voidaan vaikuttaa rikollisen toimintamahdollisuuksia joko lisäävästi tai vähentävästi mm.

 

asemakaavalla

aidoilla

istutuksilla

rakennuksilla

valaistuksella

jne.

 

Tekninen turvallisuusvalvonta toteutetaan valvonnan vartioinnin ja kameravalvonnan avulla. Tätä tarkoitusta varten on olemassa paljon erilaisia rikosilmoitin- ja kulunvalvontajärjestelmiä.

Rikosilmoitinlaitteiston ilmaisimet havaitsevat luvattoman liikkumisen vartioidussa tilassa. Ilmaisimilla tapahtuva valvonta jaetaan usein neljään ryhmään:

 

kehävalvonta

kuorivalvonta

tilavalvonta

kohdevalvonta

 

Kehävalvontalaitteet havaitsevat tunkeutumisen alueelle. Se voi olla esimerkiksi tietyn linjan ylitys (esim. aita).

Kuorivalvonnalla tarkoitetaan rakennuksen ulkopinnan valvontaa niin, että rakennukseen sisään tunkeutuminen havaitaan.

Tilavalvonta havaitsee jos valvotussa tilassa liikutaan

Kohdevalvonta varmistaa jonkin yksittäisen kohteen säilymisen (Esim. erityisen arvokas kohde, vaikka kassakaappi).

Rikosilmoitinlaitteiston suunnittelu tulisi aina antaa kokeneen ammattilaisen tehtäväksi. Se pitäisi toteuttaa muusta sähkösuunnittelusta erillisenä työnä. Suunnittelija olisi aina käytävä tutustumassa tiloihin ja siellä harjoitettavan toiminnan laatuun etukäteen.

Rikosilmoitinlaitteisto on liitettävä miehitettyyn valvomoon, esim. vartiointiliikkeen hälytyskeskukseen. Hälytyksen siirto toteutetaan riskialttiissa kohteissa valvottuna siirtoyhteytenä.

Kulunvalvonta on osa teknistä valvontaa. Sen tarkoituksena on selvittää henkilön liikkumisoikeus ja rekisteröidä liikkuminen kohteessa. Kulunvalvontaa toteutetaan vartioinnilla, teknisin laittein ja lukituksen avulla.Vartiointi voi olla:

 

aluevartiointia

piirivartiointia

porttivartiointia

 

Aluevartiointia suoritetaan yleensä yhtenäiseksi vartiointialueeksi katsotulla alueella, esim. yhden laitoksen alueella olevien kohteiden vartiointi. Vartiointivastuu kattaa yleensä koko alueen ja vartija ei saa poistua alueelta vartiointitehtävän aikana. Toimeksiantajia on yksi.

Piirivartiointi tarkoittaa useamman erillisen kohteen vartiointia. Kohteiden välille voi jäädä vartiointitehtäviin kuulumattomia alueita. Toimeksiantajia on useita.

Porttivartioinnissa vartija tai vahtimestari ohjaa ja valvoo kulkua vartioitavaan kohteeseen.

Kameravalvontaa voidaan käyttää vartijan apuvälineenä alue- ja porttivartioinnissa ja kulunvalvonnassa. Se sopii hyvin porttien, lastauspaikkojen, varastojen, jne. vartiointiin sekä vaikkapa ajoneuvoliikenteen valvontaan.

 

Murtosuojauksen ja turvallisuusvalvonnan tehtävänä on estää murtoja ja varkauksia sekä pienentää niistä aiheutuvia vahinkoja. Vakuutusyhtiökin edellyttää vakuutuksesi liitteenä olevissa suojeluohjeissa asianmukaisia toimenpiteitä rikosvahinkojen välttämiseksi. Joidenkin teknisten välineiden käytön perusteella voit saada vakuutusmaksuihisi alennuksia, mutta todellinen hyöty syntyy siitä että rikollinen ei häiritse toimintaasi.