Category: vakuutus
Tirehtöörien vastuut (ja vastuut)
Nykyään osakeyhtiölaista löytyy säädökset hallituksen ja toimitusjohtajan vastuusta aiheuttamastaan vahingosta yhtiölle ja sen osakkaille. Ne ilmestyivät sinne joskus 1980 luvulla. Sitä ennen ei juuri ollut tarvetta hallintoelinten vastuuvakuutukselle. Kun ei ollut vastuutakaan.
Toisaalta, nykyään rotat jättävät uppoavan laivan jo aikaisemmin (Hienonen, Simos, jne). Saavat vielä kultaisen kädenpuristuksen kaupan päälle.
Suomessa myönnettävät hallintoelinten vastuuvakuutukset perustuvat osakeythtiölain vastuupykäliin (tai osuuskuntalain, tai säätiölain, jne.). Vakuutusehdoissa viitataan aina asianomaisiin lakeihin. Muiden lakien perusteella syntyneitä vahinkoja hallinnon vastuuvakuutukset eivät korvaa.
Vakuutuksella voidaan kattaa niiden toimielinten vastuu, jotka voivat osakeyhtiölain mukaan joutua korvausvelvollisiksi. Näitä ovat hallituksen jäsenet (tai hallintoneuvoston jäsenet) ja toimitusjohtaja.
Osakeyhtiön ollessa kyseessä vakuutus kattaa vakuutetun henkilön (esim. hallituksen jäsenen) korvausvastuun yhtiölle, osakkeenomistajalle tai muulle henkilölle, kun korvausvastuu perustuu osakeyhtiölakiin. Se ei siis korvaa muihin lakeihin perustuvaa korvausvastuuta.
Hallintoelinten vastuuvakuutusksesta korvataan sellainen varallisuusvahinko, jonka vakuutettu on aiheuttanut teollaan tai laimilyönnillään toimiessaan vakuutuksenottajan hallintoelimen jäsenenä. Vakuutus ei kata henkilö- eikä esinevahinkoja. Ne korvataan mm. yrityksen toiminnan vastuuvakuutuksesta.
Hallintoelinten vastuuvakuutuksesta ei korvata yhteiskunnan määräämiä sanktioita (sakkoja, veroja, veronkorotuksia), vaikka ne tulisivatkin vakuutettujen korvattaviksi. Vakuutus ei siis kata vahinkoja, jotka eivät perustu vahingonkorvausvastuuseen.
Suuret osakkeenomistajat suljetaan monesti vakuutusturvan ulkopuolelle. Suurella osakkeenomistajalla on yleensä mahdollisuus vaikuttaa yrityksen hallituksen päätöksiin. Näin ollen hän voisi aiheuttaa vahinkoa itse itselleen.
Hallintoelinten vastuuvakuutuksen omavastuu on usein suhteellisen matala, koska vakutuus suojaa yksittäisiä ihmisiä, ei varsinaisessti yritystä.
Jos olet palkkajohtaja, vaadi työnantjaltasi hallinnon vastuuvakuutus turvaamaan korvausvastuusi yhtiötä kohtaan. Jos olet yrityksen omistaja, ota heti hallinnon vastuuvakuutus turvaamaan toimielintesi päätösten aiheuttamat menetykset. Riitaa syntyy ennemmin tai myöhemmin jos (tai nykysuhdanteessa voisi kai sanoa kun) yhtiönne kassa alkaa näyttää pidempään pakkaslukemia.
Taidetta tämäkin (ART)
Art tarkoittaa myös vaihtoehtoisia riskien rahoitusratkaisuja (Alternative Risk Transfer). Nämä ovat riskin siirtämisen ja rahoittamisen menetelmiä, jotka eivät ole varsinaista vakuuttamista.
Vaihtoehtoisilla ratkailuilla yritys voi saavuttaa perinteistä vakuuttamista kustannustehokkaampia riskinsiirtoratkaisuja. Sitä paitsi asiakaan itsensä aktiivinen osallistuminen riskienhallintaprosessiin mahdollistaa entistä suuremman osan liiketoiminnan tuotosta pitämisen itsellään.
Periteisin vaihtoehtoinen ratkaisu on captive ratkaisu. Captive-yhtiöllä tarkoitetaan suuren yrityksen itse omistamaa ”vakutuusyhtiötä”, joka vakuuttaa ainoastaan omistajansa riskejä. Captive-yhtiö sopii siis pelkästään ison yrityksen riskenhallinnan välineeksi.
Kun yrityksellä on riittävän suuri riskinkantokyky, sen vakutuusmaksuvolyymi on riittävä ja riskienhallinta on tehokkaasti hoidettu, sen kannattaa harkita riskien pitämistä itsellään captive-yhtiön avulla. Kysymykseen tulevat isot kansainväliet konsernit.
ART ratkaisuiden pieni osuus riskienhallintakeinona johtuu pitkälti siitä, että ne ovat hyvin monimutkaisia menetelmiä, perustamiskustannukset ovat korkeat. Verotus ja kirjanpito saattavat tuottaa ongelmia.
Pienempienkin riskien jättäminen yrityksen itsensä kannettavaksi saattaa olla (tai ainakin sen pitäisi olla) tietoinen ratkaisu. Silloin vahingon kustannukset maksetaan omasta kassasta.
Riski jää usein omalle vastuulle myös tiedostamata. Joko riskin olemassaoloa ei tiedosteta ollenkaan tai sen suuruus on arvioitu alakanttiin. Omalle vastuulle jättäminen johtuu usein taloudellisista syistä, eli yritetään säästää väärässä paikassa ja toivotaan parasta.
Tieten tahtoen omalle vastuulle kannattaa jättää usein sattuvat pienet vahingot. Muuten niiden käsittely vakutuusyhtiössä kasvattaa vakuutusmaksujen nostopainetta turhaan. Kyseisten riskien syihin on puututtava vähinkojen määrän ja vaikutuksen pienentämiseksi. Samalla on varattava kassaan riittävästi rahaa niiden kustannusten kattamiseen.
Yritys voi arvioida konkreettisesti minkä kokoisesta vahingosta se selviytyy. Millä euromäärällä alkaa jo olla vaikutusta yrituksen tulokseen. Samaa menetelämää voidaan käyttää myös sopivan omavastuutason määrittämiseen. Mitä suurempi yritys sitä korkeammalla tasolla ”itsevakuuttaminen” tai omavastuu voidaan pitää.
Suuret omavastuut luonnollisesti edellyytävät sen, että yrityksen toiminta on voitollista. Silloin se pystyy vastaamaan riskien aiheuttamista tappioista itse. Yrityksen rahoitusaseman on oltava niin hyvä, ettei vahinko horjuta sitä.
Omalle vastuulle jättäminen voidaan toteuttaa myös sopimalla pankin kanssa lainasta. Tällöin yrityksen velanmaksukyvyn on oltava kunnossa.
Jotta yritys voisi jättää tunnistettuja ja arvioituja riskejä omalle vastuulleen, sen pitää pystyä kantaan niistä aiheutuvat menetykset. Joko itsevakuutustilanteessa kokonaan tai valitun omavastuun osalta.
Omavastuutasoa harkittaessa voidaan myös käyttää yrityksen tilinpäätöslukuja pohjana. Sopiva omavastuutaso voisi olla esimerkiksi 0,1% – 0,5% liikevaihdosta. Suomessa on perinteisesti käytetty pienempiä omavastuutasoja kuin maailmalla. Suomessa omavastuut löytyvät usein väliltä 0,05% – 0,1% liikevaihdosta. Pohjana voi olla myös taseen loppusumma, oma pääoma, käyttöpääoma, jne.
Selvitä oma riskinkantokykysi ja harkitse mitä riskejä voit jättää kokonaan vakuuttamatta ja millaisia omavastuita voit käyttää. Aina ei tarvitse valita sitä pienintä, minkä vakutuusyhtiö tarjoaa. Säästät vakuutuskustannuksissa pitkän pennin kun optimoit omalle vastuulle jäävät riskit.
Korvauksia vahingossa
Vakuutusyhtiö ottaa rahasi ja pitää ne. Tai jos käy oikein hyvä tuuri, saat korvauksia vahingossa.
Vakuutusyhtiön toimintaa ohjaa vakuutusyhtiölaki ja vakuutussopimuslaki. Näiden lisäksi sitä ohjaa myös hyvä vakutuustapa, johon viitataan mm. vakutuussopimuslain perusteluissa, lautakuntien ja tuomioistuinten päätöksissä jne. Mikä sitten on hyvä vakutuustapa?
Sekö, että otetaan asiakkaan rahat ja venkuroidaan milloin milläkin verukkeella korvaukset nollille?
No ei, vaikka siltä voi joskus tuntuakin.
Hyvällä vakutuustavalla ymmärretään sellaisia vakuutusyhtiön käyttämiä menettelytapoja, jotka kunnioittavat sopijaosapuolten oikeuksia ja velvollisuuksia sekä johtavat oikeudenmukaiseen lopputulokseen.
Hyvää vakuutustapaa ei ole määritelty erikseen missään sädöksissä tai ohjeissa. Se on hyvin epämääräinen käsite, joka sallii ohjeiden ja määräysten sisällön tulkinnan eri ajankohtien olosuhteiden mukaan.
Käsite kuvaa sitä, että vakuutusalan toiminnan on oltava paitsi lain mukaista myös eettisesti kestävää, kohtuullista ja oikeudenmukaista.
Hyvää vakuutustapaa tulkittaessa on pääpaino sanalla hyvä, ei sanalla tapa. Kyse ei siis ole siitä miten yleensä toimitaan, vaan siitä miten pitäisi toimia. Tavan hyvyyttä arvioidaan aina asiakkaiden näkökulmasta.
Hyvän vakutuustavan mukaista ei ole se, että kaikki mitä ei olisi erikseen kielletty, olisi välttämättä sallittua.
Vakuutusyhtiö ei saa myöskään markkinoinnissaan antaa totuuden vastaisia tai harhaanjohtavia tietoja. Ei saa käyttää sopimatonta tai hyvän tavan vastaista menettelyä. Vakuutukset, joissa turva on vähäinen tai olematon, ovat hyvän vakuutustavan vastaisia.
Hyvässä vakutuustavassa on kyse vakutuusyhtiöiden ja niiden ulkopuolisen maailman välisestä suhteesta. Vakutuusalan moraalin ja etiikan tulisi olla selkeämpää ja varmempaa kuin muun liiketoiminnan moraalin (Eikö sitten minkä tahansa liiketoiminnan ole oltava rehellistä ja moraalisesti kestävää?). Vakuutus ei ole mitä tahansa liiketoimintaa, vaan perusturvan ja elämisen edellytysten takaamista vahingon kohdanneelle.
Hyvän vakutuustavan noudattamista valvoo Finanssivalvonta. Valvontaviranomainen on hyvään vakuutustapaan vedoten antanut ohjeita mm. korvauspäätöksen perustelemisesta ja muutoksenhakutoimenpiteistä. Myös kuluttajasuoja-asiat kuuluvat hyvään vakutuustapaan, vaikka niitä pääasiassa valvookin kuluttaja-asiamies.
Hyvä vakuutustapa liittyy laeissakin määriteltyihin asioihin:
1. Vakuutussalaisuus
Asiakkaiden on voitava luottaa siihen, että heitä koskevia tietoja ei ilmaista muille kuin heille itselleen. Jos soitat vakuutusyhtiöön ja kysyt onko Hannu Vanhatalolla vakutuuksia kyseisessä yhtiössä, niin vastaukseksi sinun pitäisi saada, että ”ei kommentoida”. Vaitiolovelvollisuudesta lisää myöhemmin.
2. Rikastumiskiellosta kirjoitin aiemmin
3. Sopijapuolen tunnistaminen
Yritys tunnistetaan kaupparekisteritietojen perusteella, yksityinen henkilö esim. henkilötunnuksen avulla. Yrityksen asiaoita hoitavalla on lisäksi oltava oikeus hoitaa vakuutusasiota (nimenkirkoitusoikeus).
4. Sopimusvapaus
Vakutuusyhtiöllä ei ole sopimuspakkoa vapaaehtoisten vakuutusten osalta (lakisääteinen vakuutus on myönnettävä sitä hakevalle). Vapaaehtoisenkaan vakuutuksen myöntämättä jättäminen ei saa olla mielivaltaista.
5. Vakuutusintressi
Jos olet vakuuttamassa esim. omaisuutta, joka ei ole sinun omistaamaasi tai hallussasi, saataa herätä kysymys miksi vakuuttaisit kyseisen kohteen. On hyvän vakuutustavan mukaista olla myönträmättä vakuutusta jos vakuutusintressi puuttuu.
5. Vakutuusmaksut ja -ehdot
Vakutuuksesta perittävät maksut on oltava vakuutettavan riskin mukaisia. Vakuuttamisen kustannukset on suunnattava oikeudenmukaisesti eri riskiryhmien kesken. Tulonsiirtoja riskiryhmien välillä ei saa tapahtua. Ei edes eri vakutuuslajien välillä. (Onko vakuutusyhtiöiden niin mielellään antamat ns. kokonaistarjoukset hyvän vakutuustavan vastaisia?)
6. Kieli
Vakuutuksesta annettavat tiedot on annettava vakuutuklsen hakijalle hänen äidinkilellään. Suomessa suomeksi tai ruotisksi. Tämä ohje koskee yksityishenkilöitä ja elinkeinonharjoittajia. Yrityksille tiedot voidaan sopia annettavaksi myös muulla kiellellä.
7. Korvaustoiminta
Vakutuusyhtiöiden keskusliitto on antanut ohjeita korvaustoiminnan periaatteista sen oikeudenmukaisuuden takaamiseksi. Periaatteisiin kuuluu mm. se, että jos useammalla vakuutusyhtiöllä on epäselvyyttä siitä kuka maksaa korvaukset, riita ei saa näkyä asiakkaalle, vaan tämän on saatava korvauksensa kuin epäselvyyttä ei olisikaan.
Hyvä vakuutustapa edellyttää vakutuusyhtiöiltä rehellistä ja ymmärrettävää toimintaa (teoriassa). Sellaista, että tavallinen asiakaskin ymmärtää mistä on kysymys. Kuinkahan hyvin hyvän vakutuustavan henki käytännössä toteutuu? Epäilen, että ei kovinkaan hyvin
Coitus Int(kö?)
Omaisuusvakuutus on useimmiten yrityksen (varsinkin valmistavan yrityksen) toimminnan jatkuvuuden kannalta olleellinen turva. Yrityksen tulevaisuuden kannalta toiminnan jatkuvuus saattaa olla vieläkin tärkeämpää suojata.
Yrityksen omaisuuteen, esim. tuotantokoneisiin tai tuotantorakennukseen kohdistunut vahinko keskeyttää usein toiminnan joko osittain tai kokonaan. Joskuns pitkäksikin aikaa. Vahingon kohdanneen omaisuuden korjaaminen tai uusiminen vievät aikaa.
Jos toiminta keskeytyy, pienenevät yrityksen tulot ja kannattavuus heikkenee. Jos keskeytys jatkuu pitkään, voi edessä olla vakavia rahoitusongelmia tai jopa konkurssi. Kuluthan on kuitenkin maksetava, esim. vuokrat, palkat, sosiaalikulut, jne. Lainoja on lyhennettävä suunnitelman mukaisesti ja omistajat vaativat kohtuullisia (?) osinkoja.
Usein omaisuutta kohdanneen vahingon seurauksena syntyy ylimääräisiä kuluja, joita ei ole budjetoitu, kun toimintaa yritetään pitää pystyssä poikkeusjärjestelyin.
Jos olet vakuuttanut yrityksesi toiminnan keskeytyksen varalta, turvaa keskeytysvakuutus toimintasi jatkuvuuden. Vakuutus korvaa saamatta jääneen myyntikatteen siltä ajalta kun omaisuusvahingon jälkiä korjataan.
Myyntikate (nyk. Keskeytysvakuutskate) on se rahamäärä, jolla yritys on budjetoinut maksavansa tulevan tilikauden kiinteät kulut. Määrä sisältää myös odotetun nettovoiton. Vakuutettava määrä on liikevaihto miinus muuttuvat kulut.
Muuttuvia kuluja ovat kirjanpidossa muuttuviksi kuluiksi merkityt kulut. Tavallisesti tällaisia ovat raaka-aineen hankintakulut, lopputuotteen valmistamiseen liittyvät suoranaiset työkulut ja myytävien tavaroiden hankintakulut. Kaikki muut ovat yleensä kiinteitä kuluja.
Keskytysvakuutuskate on vakuutuksen kohteena siksi, että toiminnan keskeytymisestä aiheutuu yleensä liikevaihdon pienenemistä. Samalla kuitenkin yrityksen muuttuvat kulut pienenvät samassa suhteessa, koska urakoita ei ole, sähköä ei kulu, puhelimia ei käytetä, jne.
Kiinteät kulut on maksettava joka tapauksessa vaikka operatiivista toimintaa ei olisikaan. Keskeytysvakuutuskate sisältää ne kirjanpidon erät, joilla kiinteät kulut maksetaan. Kiinteitä kuluja ovat mm. toimihenkilöiden palkat, vuokrat, leasingmaksut, markkinointikulut, jne.
Vaikka yritys lomauttaisi ne henkilöt, joille ei vahingon johdosta ole tarjota töitä, tulee ainakin osa muuttuvista palkoista maksettavaksi. Myös nämä palkat voidaan kattaa keskeytysvakuutuksella. Jos sinulla on palveluksessasi sellaisia henkilöitä, joita et halua menettää, korvaa keskeytysvakuutus heille maksamasi palkat. Kun palkat kirjataan kiinteisiin kustannuksiin, kuuluvat ne ”automaattisesti” keskeytysvakutuuskatteeseen.
Vakavan vahingon aiheuttama toiminnan keskeytys voi olla hyvinkin pitkä, pahimmassa tapuksessa jopa. 1,5 – 2 vuotta. Varsinaisen vahingon kojaamiseen tarvittavan ajan lisäksi aikaa kuluu myös siihen, että toiminta muutenkin normalisoituu. Keskeytysvakuutuksessa puhutaan vastuuajasta, jonka pituus on se aika, jona yritys arvelee normalisoivansa toimintansa entiselleen.
Vastuuaikaa arvioitaessa on otettava huomioon mm. vahinkopaikan raivaaniseen, korjaussuunnitelmien tekemiseen, lupien hankintaan, työn suorittajien etsimiseen, ja vastaaviin toimenpiteisiin kuluva aika. Vastuuajan pituuteen vaikuttaa myös tarvittavien koneiden toimitus- ja asennusajat sekä koekäytöt, jne. Vakuutettu keskytysvakuutuskate ja valittu vastuuaika eivät riipu toisistaan, vaan kumpikin pitää harkita omana asianaan.
Keskeytysvakuutus korvaa normaalisti
- myyntikatteen menetyksen
- työpalkat
- ylimääräiset kulut
Vakuutuksesta korvataan siis liikevaihdon pienenemisen johdosta tapahtuva myyntikatteen menetys, muuttuviin kuluihin merkityt palkat (sosiaalikuluineen) sekä kulut, joilla on estetty liikevaihdon pienenemistä.
Keskeytysvakuutuksesta ei korvata säästyneitä kuluja. Vakuutus ei myöskään korvaa kuluja, joista saat korvauksen omaisuusvakuutuksen perusteella. Keskeytysvakuutus ei korvaa sellaisen vahingon aiheuttamia keskeytyskuluja, joita ei korvata omaisuusvakuutuksesta.
Jos vahingon johdosta syntyy myyntikatteen lisäystä vakuutuksenottajan toisessa liiketoiminnassa, tämä lisäys vähennetään keskeytysvakutuuskorvauksesta. Jos taas toiminta lopetetaan kokonaan vahingon johdosta, korvauksena maksetaan menetetyn liikevoiton ja maksettujen kulujen summa ajalta, jona liiketoiminta olisi saatu uudelleen käynnistettyä.
Keskeytysvakuutuksella voidaan vakuuttaa myös henkilöriskeistä aiheutuneita menetyksiä. Useimmiten vakuutetaan kriittisessä tehtävässä olevan henkilön (avainhenkilö) työpanos tapaturman varalta, jolloin vakuutus korvaa eismerkiksi sijaisen palkkakustannukset. Jotkut vakuutusyhtiöt korvaavat henkilöriskien aiheuttamaa keskeytyskorvausta myös sairauden kyseessä ollessa.
Kaikille tuttu on myös kotivakuutuksiin useimmiten sisältyvä asumisen keskeytyminen, josta korvataan mm. vuokrakuluja evakkoretken aikana. Heti ei kuitenkaan kannata tehdä kovin suurta ravintolalaskua hotellin ravintolassa, sillä siitä ei korvata mitään. Jouduthan syömään kotioloissakin omaan piikkiisi.
Miksi vakuutusmeklari pesee vakuutusyhtiön myyntimiehen 6-0?
Sekä vakuutusyhtiön että meklarin on voimassa olevan oikeuden mukaan annettava asiakkaalle vakuutustarpeen arvioimiseksi ja vakuutuksen valitsemiseksi tarpeelliset ja riittävät tiedot.
Vakuutusyhtiön myymämies luonnollisesti kauppaa pelkästään oman yhtiönsä tuotteita, ja niistäkin helposti vain niitä, joista saa itse parhaat myyntipalkkiot.
Vakuutusmeklarin puolestaan on Vakuutusedustuslain (VedL 25§) mukaan annettava asiakkaalleen tasapuolinen analyysi riittävän monista markkinoilla tarjolla olevista vakuutuksista.
Yksi vakuutus tai yhden vakuutusyhtiön vakuutukset eivät lain vaatimusta täytä, vaan tasapuolisella analyysillä takoitetaan asiakkaan olosuhteet huomioon ottaen tehtyä vertailua markkinoilla tarjolla olevista ja asiakkaan tarpeet täyttävistä vakuutuksista. Lisäksi meklarin on annettava asiakkaalle suositus vakuutustarpeen kattamiseksi.
Vakuutusyhtiön myyjältä et koskaan saa kattavaa vertailua markkinoilla tarjolla olevista vakuutuksista tai niiden hinnoista. Monesti voi olla, ettei onneton myyntihuikkanen tunne edes oman yhtiönsä vakuutusten sisältöä, saati sitten kilpailijoiden. Eikä yksikään vakuutusyhtiön palkkoja nauttiva myyjä tule koskaan sinulle kertomaan, että ota tuo kilpailijan vakuutus kun se on halvempi ja vähän parempikin.
Vakuutusmeklari tekee juuri tätä työtä. Hän etsii sinulle parhaan vakuutuksen mahdollisimman halvalla. Työkalunaan meklarilla on tasapuolinen analyysi.
Ennen tasapuolisen analyysin tekemistä meklarin on selvitettävä asiakkaan olosuhteet. Meklarin on otettava selvää ainakin asiakkaan olemassa olevasta vakutuusturvasta ja vakuutustarpeesta. Lähes poikkeusetta tehdään myös riskien kartoitus ja riskianalyysi, jolla selvitetään asiakaan toimintaa uhkaavat riskit ja niiden vaikutukset.
Meklari pystyy ammattitaitonsa avulla arvioimaan millaisilla vakutuuksilla asiakkaan vakuutustarve kannattaa kattaa tai missä määrin kannattaa käyttää muita riskienhallinnan keinoja (muita keinoja ovat: riskin poistaminen, pienentäminen tai sen ottaminen).
Meklarin on tasapuolisessa analyysissä vertailtava riittävän monia tarjolla olevia vakuutuksia. Mukaan on otettava riittävän monen vakutuusyhtiön tarjoamat ratkaisut, jotka sopivat asiakkaan tarpeisiin. Riittävä määrä vaihtelee tapauskohtaisesti sekä asiakkaan olosuhteiden että tarjolla olevien vakuutusten mukaan. Yleensä voidaan olettaa analyysin sisältävän kaikki Suomessa tarjolla olevat vakuutukset.
Meklarin on vertailtava vakuutuksia niiden valitsemisen kannalta oleellisten seikkojen osalta. Näitä seikkoja ovat esimerkiksi vakuutusturvan kattavuus, sen rajoitukset, voimassaoloa ja päättymistä koskevat ehdot, vakutuusmaksut ja muut kulut.
tasapuolisen analyysin perusteella asiakkaan on voitava verrata eri vaihtoehtoja sekä pystyttävä saamaan oikea käsitys turvan soveltuvuudesta omiin tarpeisiinsa (tämä vaatimus on siis esitetty tasapuolista analyysia kohtaan, ei asiakkaan ymmärryksen tasoa kohtaan).
Hanki puolueeton selvitys tarjolla olevista vakuutusvaihtoehdoista. Samankaltaisilta vaikuttavat vakuutukset saattavat olla keskenään hyvinkin eri sisältöisiä, tai eri yhtiöiden erinimiset tuotteet hyvinkin saman suojan tarjoavia. Ole tarkkana tai palkkaa yksi ylimääräinen silmäpari avuksesi.
Päivänarvo
Omaisuusvakuutuksissa omaisuuden arvo (vakuutusarvo) voidaan määrittää ja vakuuttaa monella tavalla. Näitä ovat:
Jälleenhankinta-arvo
Käypä arvo
Päivänarvo
Nyt selvitän mitä päivänarvo tarkoittaa.
Päivänarvolla tarkoitetaan sitä hintaa, jolla vastaava omaisuus voidaan hankkia vakingoittuneen tai tuhotuneen omaisuuden tilalle. Päivänarvo on arvo, joka saadaan, kun jälleenhankinta-arvosta (uuden vastaavan omaisuuden arvo) vähennetään määrä, jonka omaisuus on arvossaan menettänyt:
iän
käytön
käyttökelpoisuuden alenemisen tai
muun syyn vuoksi
Yleensä esineiden arvo ajan myötä alenee. Jos näin ei käy, on yleensä kyseessä arvoesineet. Myös esineen käyttö alentaa sen arvoa. Käytöllä tarkoitetaan esineen käyttöä tarkoitukseensa. Käyttökelpoisuuden alenemisesta puhutaan silloin, kun omaisuus on tullut kokonaan tai osittain alkuperäiseen käyttötarkoitukseensa sopimattomaksi. Suomeksi sanottuna vanhanaikaiseksi. Silti omaisuutta voidaan ehkä käyttää johonkin muuhun tarkoitukseen. Muu syy voi olla esimerkiksi asuintalon jättäminen kylmilleen, vaikkapa pelkästään kesäkäyttöä varten.
Päivänarvon arviointiperusteen ovat monimutkaisia. Tarkan arvion tekeminen vaatii hyvää ammattitaitoa ja paikallistuntemusta. Usein vakuutusyhtiöt käyttävät erilaisia kaavamaisia ikävähennyksiä helpottamaan päivänarvon määrittelyä.
Vakuutuskirjaan merkitty vakuutusmäärä voi olla jälleenhankinta-arvo tai päivänarvo. Jälleenhankinta.arvo on tavallisin, päivänarvon käytöstä pitää aina sopia erikseen. Mitä sitten vakuuttaisit päivän arvosta?
Vakuuttaisin kohteen, joka on uutena kallis, mutta käyttökelpoisia esineitä saa markkinoilta käytettynä halvalla. Esimerkiksi työstökone maksaa uutena 1 M€, mutta käytetyn saa 200.000€:lla. Normaalitilanteessa sinun pitäisi vakuuttaa laite miljoonasta (jälleenhankinta.arvo), mutta korvattaessa vakuutusyhtiö tekisi yllä mainittuja vähennyksiä, etkä kuitenkaan saisi kohteesta sen tuohoutuessa kuin murto-osan.
Jos taas vakuutat ostohinnalla ilman, että sovit maininnasta päivänarvon käytöstä, olet alivakuuttanut omaisuutesi. Saisit osavahingosta yllä olevilla luvuilla 20% vahingon määrästä, ja sekin omavastuulla vähennettynä.
Kun vakuutat kohteen ostohinnalla päivänarvona, on molemmilla osapuolilla tiedossa, että vakuutettu esine ei vastaa arvoltaan uutta vastaavaa. Päivänarvojakin on syytä tarkistaa aika ajoin, sen mukaan kuin käytettyjen esineiden myyntihinnat muuttuvat.
Päivänarvo ei kuitenkaan ole suoraan sama asia kuin käypä arvo, eli arvo jolla esine voidaan ostaa tai mitä siitä saataisiin vapaahtoisella kaupalla myytäessä.
Vakuutusmajuri 