Tagged: vakutuusyhtiö
Kuka huijaa ja ketä?
Löysin taannoin Finanssialan keskusliiton 2008 tekemän tutkimuksen. Tutkimuksessa todetaan neljänneksen siinä haastatelluista tuntevan jonkun, joka on huijannut vakuutusyhtiötä.
Vakuutusalan yhteistyöjärjestön gallupissa ei tietenkään kysytty kuinka moni tuntee jonkun, joka kokee tulleensa vakuutusyhtiönsä huijaamaksi.
Vakuutusehdot on usein kirjoitettu niin kierosti, että korvauksen evääminen ehtojen logiikkaa tuntemattomalle käy käden käänteessä.
Kirjoitin aikaisemmin siitä, miten Aktia on huijannut asiakastaan vakuuttamalla oikeusturvavakuutuksellaan asiakkaansa kaikki palkat (palkkasumma on oikeusturvavakuutuksen maksuperuste, jolla pyritään kuvaamaan yrityksen toiminnan laajuutta), mutta kun tuli korvauksen maksamisen aika, löytyi jos jonkinlaista selitystä miksi juuri nyt ei voida korvata mitään. Kaikki selitykset juonsivat kuitenkin juurensa Aktian omiin törttöilyihin vakuutusta tehtäessä. Aktia ei tietenkään myönnä tehneensä mitään väärin!
Vastaavanlaisia tapauksia tulee eteen tasaista tahtia. Esimerkiksi aikaisemmin puheena ollut tapaus, jossa Tapiola otti asiakkaan rahat ja piti ne. Tapiola tosin maksoi korvauksen kun asiassa pyydettiin vakuutuslautakunnan lausuntoa ”ettei se turhaan mene vakuutuslautakunnan käsiteltäväksi”.
Ei sillä, etteikö mainittu tutkimustulos olisi oikea ja etteikö rehellinen vakuutuksenottaja näin ollen joudu maksamaan huijareiden kotkotukset, mutta kyllä vakuutusyhtiössäkin, jos missä, osataan vedättää.
Pohjantähti sotki asiakkaan rahat pahemman kerran
Siirsin asiakkaan ajoneuvovakuutukset Pohjantähteen. Koska ajoneuvoja on paljon sovittiin, että laskut maksetaan koontilaskulla neljässä erässä.
Kaikki menikin ihan hyvin. Ensimmäisen erän lasku tuli ja maksettiin. Kaikki olivat tyytyväisiä. Paitsi Pohjantähti.
Tässä välissä sattui vahinko, josta korvattavaa jäi parituhatta euroa.
Pohjantähti kuittasi korvauksen muka maksamattomiin vakuutusmaksuihin, vaikka saatu lasku oli asiallisesti maksettu. Outo ratkaisu siinäkin mielessä, että laskun maksut eivät olleet edes myöhässä.
Pohjantähti ilmeisesti kuittaa normaalista käytännöstä poiketen vakuutusmaksut jo ennen eräpäivää. Muut yhtiöt kuittaavat tyypillisesti vain myöhässä olevia maksuja.
No tästä turhasta kuittauksesta sotku vasta alkoikin. Ensimmäinen erä oli siis maksettu. Samaan erään käytettiin myös kuitattua korvausta. Koska rahaa oli nyt liikaa käytettiin ensimmäisen erän maksua myös toiseen erään. Kaiken lisäksi osa ensimmäisen erän maksua palautettiin.
Sitten tuli toisen erän lasku. Sekin maksettiin asian mukaisesti. Mutta tähänhän olikin jo käytetty osa ensimmäisen erän maksusta, joten osa tästäkin maksusta palautettiin.
Seuraavaksi Pohjantähti lähetti pienen koontilaskun muutamasta ajoneuvosta, jotka luonnollisesti maksettiin. Sitten tuli yhdestä ajoneuvosta erilliset laskut liikennevakuutuksesta ja kaskosta. Kun ne oli maksettu, Pohjantähti päättikin palauttaa tämän yksittäin laskutetun ajoneuvon rahat saman tien.
Tässä vaiheessa kaikki alkoivat jo olla aikalailla pihalla koko kuviosta, varsinkin kun koko laivueesta tuli seuraavaksi erilliset laskut jokaisesta ajoneuvosta. Tässä kohdassa olisi tietenkin pitänyt tulla koontilasku kolmannesta erästä. Sitä paitsi aikaisemmin oli jo tullut pieni koontilasku (vrt. edellinen kappale), jota kuittaukset huomioon ottaen voitiin pitää kolmannen erän laskuna, vaikka myöhemmin osoittautuikin, että näin ei ole.
Palautuksista ei tietenkään ole tullut minkäänlaista ilmoitusta ainakaan allekirjoittaneelle. Ilmeisesti rahat ovat vain ilmaantuneet asiakkaan tilille. Myöskään sotkun alunperin aiheuttaneen korvausten kuittauksesta ei ole tullut kuittia tai selvitystä.
Vakuutusyhtiön vanha periaate: ”Otamme asiakkaan rahat ja pidämme ne”, vai miten se nyt oli.
Törkeän korkea minimimaksu
Kuka tahansa muu taho, kuin vakuutusyhtiö joutuisi syytteeseen koronkiskonnasta, jos määräisi 200%:n minimimaksun (vajaalle vakuutuskaudelle).
Tilasin asiakkaalle Aktiasta yrittäjän tapaturmavakuutuksen. Vakuutettava palkkasumma jäi melko pieneksi, koska henkilö on vakuutettu muutakin kautta tapaturmien varalta.
Koska yrittäjän tapaturmavakuutuksen maksuperusteena on yrittäjän valitsema työtulo, myös vakuutusmaksu muodostui kohtuulliseksi. Siis ennen kuin Aktia päätti periä vajaalta vakuutuskaudelta, kuukauden ajalta, minimimaksun, joka vastaa yhtä kolmasosaa kokonaisvuosimaksusta.
Siis neljän kuukauden maksu yhden kuukauden ajalta!
Aktia ei tietenkään kertonut minimimaksusta mitään etukäteen.
Vakuutus siis alkoi 1.12.2009 ja kun kyseessä on lakisääteiseen tapaturmavakuutukseen verrattava tuote, vakuutuskausi vaihtuu aina vuoden vaihteessa. Normaalisti kaikkien muiden vapaaehtoisten vakuutusten kaudet voidaan sovittaa mihin tahansa vuoden kestävään ajanjaksoon.
Tässä tapauksessa vakuutusyhtiöt (siis muutkin kuin Aktia) ajattelevat lähinnä omaa mukavuuttaan ajamalla yrittäjän tapaturmavakuutuksen samoilla asetuksilla kuin lakisääteisen tapaturmavakuutuksenkin. Asiakkaat tyytykööt siihen mitä ”ylhäältä annetaan”.
Parin kuukauden vehtaamisen jälkeen Aktia suostui myötämielisesti alentamaan minimimaksua 200%:iin vakuutetun ajanjakson suhteellista vakuutusmaksua vastaavasta määrästä.
Mitenkähän talousuutisissa on viime viikkoina uutisoitukaan? ”Vakuutusyhtiöt tahkoavat huipputuloksia.” Miksiköhän?
Päivän Iltalehdestä poimittua
Pelasti hoitolapsen ja satutti itsensä, oli jäädä korvauksetta
Ke 13.01.2010 15:02 (KOTIMAA)
Vasta korkein oikeus (KKO) katsoi, että tapaturma oli tapahtunut hoitajan työssä ja vahingot pitää korvata tapaturmavakuutuslain nojalla.
Perhehoitajana ympärivuorokautisesti toimiva oululaismies vaihtoi eräänä kevätpäivänä autoonsa renkaita kotinsa pihalla. Perhehoidossa ollut tyttö juoksi päin tunkkia, jonka varaan kulkupeli oli nostettu. Auto lähti luisumaan ja tunkki kaatui.
Hoitaja esti auton putoamisen lapsen päälle tarttumalla lokasuojaan. Hän satutti oikean kätensä ja olkapäänsä.
KKO:n mukaan sillä seikalla ei ollut merkitystä, kuuluiko renkaiden vaihto miehen vapaa-ajan toimiin vai työtehtäviin. Se tulkitsi, että vuoden 2005 tapaturma sattui miehen varjellessa hoidettavanaan olleen tytön terveyttä.
Pohjola Vakuutus katsoi loukkaantumisen vapaa-ajan tapaturmaksi. Tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunta ja vakuutusoikeuskin olivat sitä mieltä, ettei miehellä ollut oikeutta korvaukseen.
Tapiola ottaa asiakkaan rahat ja pitää ne
Kirjoitin taannoin vakuutusehtojen tulkinnasta ja korvauskäytännöstä vakuutusyhtiössä. Tällä kertaa Tapiola vetää härskisti kotiin päin.
Asiakkaalta varastettiin lukittu peräkärry ja siinä ollutta omaisuutta.
Tapiola tietenkin eväsi korvauksen saman tien. Vakuutus ei sen mielestä ole voimassa varkauspaikassa. Tilapäisen poissaoloehdon edellytykset eivät muka täyty. (??)
Korvaus evättiin, koska varastettu omaisuus oli vakuutettu vakuutuskirjaan merkityssä sijaintipaikassa (asiakkaan toimitilat). Kun varkaus tapahtui muussa osoitteessa kuin vakuutuksen sijaintipaikassa, vakuutus ei ollut Tapiolan mielestä voimassa vahinkopaikalla.
Vakuutus on ehtojen mukaan voimassa muualla Suomessa tilapäisen poissaolon yhteydessä. Tilapäisen poissaolon edellytykset eivät Tapiolan mukaan täyttyneet, koska omaisuuden väliaikainen säilytys tilapäisessä paikassa liittyi asiakkaan varsinaiseen liiketoimintaan.
Eikö yrityksen kaikki toiminnat liity sen varsinaiseen liiketoimintaan? Tapiolassa kaiketi puuhastellaan pääasiassa kaikenlaista muuta. Vanhan periaatteen mukaanhan vakuutusyhtiön työntekijät saavat rakentaa yhden omakotitalon työajalla.
Asiakkaan omaisuus oli jätetty tilapäiseen säilytyspaikkaan poikkeuksellisesti. Normaalissa tilanteessa sitä säilytetään lukitussa varastossa vakuutuspaikassa.
Vakuutusehdoissa todetaan voimassaolon edellytykseksi, että poissaolo on tilapäistä eikä liity vakuutuksenottajan varsinaiseen liiketoimintaan. Miten omaisuuden säilyttäminen yöllä tilapäisessä säilytyspaikassa muka eroaa liiketoimintaan liittymiseltään siitä, että omaisuutta säilytetään yöt vakuutuskirjaan merkityssä paikassa?
Vakuutusehto antaa esimerkkejä siitä, milloin omaisuuden poissaolo ei ole tilapäistä.
- rakennus, asennus ja mittaustyömailla tai vastaavilla vaihtelevilla paikoilla käytettävä omaisuus
- messuilla ja näyttelyissä oleva omaisuus
- ajoneuvoon asennettu, ajoneuvossa säilytettävä tai liiketoimintaan liittyen oleva omaisuus ajoneuvossa
- alihankkijan, ostajan tms. tiloissa työstettävänä, myytävänä tai säilytettävänä oleva omaisuus
- kausivarastoissa oleva omaisuus
- vuokralle tai lainaksi annettu omaisuus.
Kyseessä olevassa tapauksessa ei kuitenkaan ollut kysymys omaisuuden vakuuttamisesta sitä käytettäessä vaihtelevilla paikoilla, vaan säilyttämisestä vakuutuspaikassa. Siten kyseessä ei ollut myöskään ajoneuvoon asennettu tai liiketoimintaan liittyen ajoneuvoissa säilytettävä omaisuus.
Jos varkaus olisi tapahtunut päiväsaikaan, yllä mainitut ehdot pätisivät, mutta tilapäisen säilytyksen osata eivät. Eivät myöskään siinä mielessä, että omaisuutta olisi jatkuvasti tarkoitus säilyttää ajoneuvossa tai se olisi tarkoitettu ajoneuvossa säilytettäväksi, kuten yllä oleva ehtoteksti ilmiselvästi tarkoittaa.
Omaisuutta toki käytettiin (ja käytettään) vaihtelevilla paikoilla, mutta sitä ei ole ollut tarkoituskaan vakuuttaa käytön yhteydessä vaan ainoastaan säilyttämisen yhteydessä. Ja omaisuuttahan normaalioloissa säilytetään vakuutuspaikassa (asiakkaan toimitiloissa).
Omaisuuden säilyttämisen kannalta omaisuus siis oli poikkeuksellisesti siirretty tilapäiseen säilytyspaikkaan. Näin ollen vahinko olisi tullut korvata, vaikka sitten huolimattomuuden aiheuttaman korotetun omavastuun mukaan (huolimattomuus siitä, että omaisuus kuitenkin oli peräkärryssä).
Pidä varasi. Vakuutusyhtiö lopulta kuitenkin määrää miten vakuutusehtoja on tulkittava. Sillä ei ole mitään merkitystä mitä ehdoissa lukee, vaikka vakuutussopimuslain mukaan epäselvää ehtokohtaa onkin tulkittava vakuutuksenottajan eduksi.
Arkaluontoista
Henkilötietolaki suhtautuu erityisen ankarasti arkaluontoisten tietojen käsittelyyn. Arkaluontoisia ovat tiedot jotka kuvaavat:
- rotua tai etnistä alkuperää
- yhteiskunnallista, poliittista tai uskonnollista vakaumusta
- ammattiliittoon kuulumista
- rikosta tai sen seuraamuksia
- terveydentilaa tai hoitotoimenpiteitä
- seksuaalista suuntautumista
- sosiaalihuollon tarvetta tai palveluja
Arkaluontoisia tietoja voidaan käsitellä vain henkilötietolaissa luetelluissa poikkeustapauksissa. Vakuutusyhtiön kannalta keskeisin poikkeustilanne on vakuutetun terveydentilaa ja hoitotoimenpiteitä tai niihin verrattavien tietojen käsittely. Myös rikollista tekoa koskevia tietoja saa käsitellä kun kyse on vakuutusyhtiön vastuun selvittämisestä.
Vakuutusyhtiö saa käsitellä ammattiliittoon kuulumiseen liittyviä tietoja. Tiedot perutuvat ammattiliittojen jäsenilleen ottamiin ryhmävakuutuksiin tai muihin jäsenetuihin. Ammattiliiton on tosin informoitava jäseniään tietojen luovuttamisesta vakuutusyhtiölle.
Vakuutusyhtiö voi käsitellä arkaluonteista tietoa myös esimerkiksi tilanteissa, kun vakuutusyhtiö hakee takaisin suorittamaansa korvausta vahingon tahallaan tai törkeällä huolimattomuudellaan aiheuttaneelta henkilöltä ja tätä tarkoitusta varten käsittelee tietoja henkilön rikollisesta teosta tai rangaistuksesta. Samoin voidaan menetellä selvitettäessä vakuutuspetosta, eli vakuutusyhtiötä vastaan suunnattua rikosta.
Arkaluonteisen tiedon käsittelykiellosta voidaan poiketa myös asiakakan nimenomaisella suostumuksella. Nimenomaisella suostumuksella tarkoitetaan kirjallista suostumusta, josta ilmenee mihin tarkoitukseen suostumus on annettu.
Henkilötietolaissa on erillinen mainita, jonka mukaan henkilötunnusten käsittely on vakuutustoiminnassa sallittua. Tämä johtuu juuri siitä, että vakuutusyhtiö joutuu käsittelemään arkaluontoisia henkilötietoja, ja siksi asiakas on tunnistettava luotettavasti. Henkilötunnusta ei saa kuitenkaan merkitä näkyviin tarpeettomasti, esimerkiksi asiakirjoihin ja tulosteisiin.
Henkilötietolaki edellyttää kaikilta rekisterinpitäjiltä rekisteriselosteen laatimista kaikista henkilötietoja sisältävistä rekistereistä. Rekisteriselosteet on pidettävä saatavilla siten, että kuka tahansa kansalainen voi halutessaan tutustua vakuutusyhtiön toimipaikassa yhtiön rekisteriselosteisiin. Selosteissa on kuvattava mm. henkilötietojen käytön tarkoitus, tietosisältö ja rekisterin suojauksen periaatteet.
Jokaisella on oikeus tietää, mitä häntä koskevia tietoja on tallennettu vakuutusyhtiön henkilörekisteriin, tai että rekisterissä ei ole häntä koskevia tietoja. Henkilö, joka haluaa tarkistaa vakuutusyhtiön hallussa olevat itseään koskevat tiedot, on esitettävä tarkastusta koskeva pyyntö vakuutusyhtiölle omakätisesti allekirjoitetussa kirjeessä tai henkilökohtaisesti vakuutusyhtiön toimipisteessä.
Tämän jälkeen vakuutusyhtiön on ilman aiheetonta viivytystä joko varattava henkilölle oikeus tutustua omiin tietoihinsa tai annettava tiedot pyydettäessä kirjallisesti.
Vakuutusyhtiön tehtyä korvauspäätöksen, tulevat kaikki siihen liittyvät asiakirjat henkilörekisterin osaksi ja tarkastusoikeuden piiriin. Sekä yhtiön sisäinen, päätöstä valmisteleva materiaali, että sen ulkopuolelta saama materiaali tulevat näin tarkastusoikeuden piiriin.
Yhtiön sisäistä materiaalia ovat mm. asiantuntijalääkärin lausunnot ja vahinkoasian yhteydessä ns. vahinkokansiin tehdyt merkinnät. Ulkopuolisia tietoja ovat mm. sairaaloiden ja lääkärien antamat asiakirjat.
Jos vakuutusyhtiö kieltäytyy antamasta tietoja sen on annettava siitä kirjallinen perusteltu todistus. Päätös voidaan viedä tietosuojavaltuutetun käsiteltäväksi.
Lähde: Lehtipuro et al., Vakuutuslainsäädäntö, Suomen vakuutusalan koulutus ja kustannus Oy, 2004
Henkilökohtaista
Vakuutusyhtiöt käsittelevät jokapäiväisessä työssään vakuutuksenottajien ja vakuutettujen henkilötietoja. Vakuutustoiminta onkin suureksi osaksi tietojen käsittelyä.
Henkilötietolaki säätelee henkilötietojen käsittelyä vakuutusyhtiössä, jollei muualla laissa toisin säädetä. Vakuutusyhtiöitä ja lakisääteisiä vakuutuksia koskevat lait ovat siten ensisijaisia vaitiolovelvollisuutta, salassapitoa ja tietojen luovuttamista koskevien kysymysten osalta. Toisaalta vakuutusalaa koskevissa laeissa on varsin vähän henkilötietojen käsittelyä koskevia säännöksiä. Henkilötietolakia sovelletaan näitä lakeja täydentävästi, eli niiltä osin kuin vakuutusalan erityislainsäädännössä ei ole toisin säädetty.
Lakisääteisiä vakuutuksia myöntävien yhtiöiden on lisäksi otettava huomioon laki viranomaistoiminnan julkisuudesta. Nekin koskevan vakuutusyhtiöitä siltä osin kuin ne lakisääteisiä vakuutuksia hoitaessaan käyttävät julkista valtaa. Julkista valtaa ne käyttävät mm. tehdessään päätöksiä vakuuttamisvelvollisuudesta, vakuuttamisvelvollisuuden laiminlyönnin seuraamuksista ja korvauksista.
Henkilötietolain tarkoituksena on varmistaa yksityisyyden suojaa turvaavien perusoikeuksien toteutuminen. Yksityiselämän suojan lähtökohtana on, että henkilöllä on oikeus elää elämäänsä ilman viranomaisten tai muiden ulkopuolisten tahojen mielivaltaista tai aiheetonta puuttumista hänen yksityiselämäänsä. Yksityisyyden suojaan kuuluu myös oikeus tietää ja päättää itseään koskevien tietojen käytöstä.
Vakuutusyhtiössä henkilötietojen käsittelyn on aina oltava vakuutusyhtiön toiminnan kannalta asiallisesti perusteltua. Niiden käytön tarkoitus on määriteltävä ennen tietojen keräämistä. Samoin on määriteltävä se, mistä tiedot hankitaan ja mihin niitä mahdollisesti luovutetaan. Käyttötarkoituksen määrittely on tärkeää siksi, että tietoja saa käyttää vain siihen tarkoitukseen, joka on ennalta määritelty.
Vakuutusyhtiössä keskeisimpiä henkilötietojen käsittelyyn oikeuttavia tilanteita ovat:
- henkilön antama suostumus
- vakuutussopimuksen käsittely asiakkaan pyynnöstä
- tietojen käsittelystä säädetään laissa
- asiakassuhde; vakuutuksenottajana, vakuutettuna, korvauksen hakijana, jne.
Lisäksi on huomioitava lain vaatimus tarpeellisuudesta. Käsiteltävien tietojen tulee olla ennalta määritellyn henkilötietojen käytön kannalta tarpeellisia.
Henkilötietolaki asettaa rekisterinpitäjille velvollisuuden huolehtia siitä, että rekisteriin merkitty henkilö voi saada tiedon henkilötietojen käsittelystä. Tällä pyritään turvaamaan, että henkilöt ovat tietoisia itseään koskevien henkilötietojen käsittelystä.
Rekisterinpitäjällä on velvollisuus huolehtia siitä, että rekisteriin merkitty voi saada tiedon rekisterinpitäjästä, tietojen käsittelyn tarkoituksesta ja niiden mahdollista luovutuksesta.
Lain ja sen perustelujen mukaan tiedonantovelvollisuudesta voidaan poiketa jos asiakkaan voidaan katsoa saaneen tiedot mm. silloin kun häneltä kerätään henkilötietoja vakuutussopimusta varten. Tällöin ei tarvitse erikseen ilmoittaa, että vakuutusyhtiö kerää ja käsittelee asiakkaan antamia tietoja vakuutus- ja korvausasian hoitamista varten. Asiakaan voidaan katsoa ymmärtävän, että tietoja kerätään juuri tätä tarkoitusta varten.
Hyvän tietojenkäsittelytavan mukaista on pyrkiä kaikin tavoin huolehtimaan siitä, että asiakkaat voivat eri yhteyksissä saada tietoa vakuutusyhtiön henkilötietojen käsittelystä.
Lähde: Lehtipuro et al., Vakuutuslainsäädäntö, Suomen vakuutusalan koulutus ja kustannus Oy, 2004
Korvauksia vahingossa
Vakuutusyhtiö ottaa rahasi ja pitää ne. Tai jos käy oikein hyvä tuuri, saat korvauksia vahingossa.
Vakuutusyhtiön toimintaa ohjaa vakuutusyhtiölaki ja vakuutussopimuslaki. Näiden lisäksi sitä ohjaa myös hyvä vakutuustapa, johon viitataan mm. vakutuussopimuslain perusteluissa, lautakuntien ja tuomioistuinten päätöksissä jne. Mikä sitten on hyvä vakutuustapa?
Sekö, että otetaan asiakkaan rahat ja venkuroidaan milloin milläkin verukkeella korvaukset nollille?
No ei, vaikka siltä voi joskus tuntuakin.
Hyvällä vakutuustavalla ymmärretään sellaisia vakuutusyhtiön käyttämiä menettelytapoja, jotka kunnioittavat sopijaosapuolten oikeuksia ja velvollisuuksia sekä johtavat oikeudenmukaiseen lopputulokseen.
Hyvää vakuutustapaa ei ole määritelty erikseen missään sädöksissä tai ohjeissa. Se on hyvin epämääräinen käsite, joka sallii ohjeiden ja määräysten sisällön tulkinnan eri ajankohtien olosuhteiden mukaan.
Käsite kuvaa sitä, että vakuutusalan toiminnan on oltava paitsi lain mukaista myös eettisesti kestävää, kohtuullista ja oikeudenmukaista.
Hyvää vakuutustapaa tulkittaessa on pääpaino sanalla hyvä, ei sanalla tapa. Kyse ei siis ole siitä miten yleensä toimitaan, vaan siitä miten pitäisi toimia. Tavan hyvyyttä arvioidaan aina asiakkaiden näkökulmasta.
Hyvän vakutuustavan mukaista ei ole se, että kaikki mitä ei olisi erikseen kielletty, olisi välttämättä sallittua.
Vakuutusyhtiö ei saa myöskään markkinoinnissaan antaa totuuden vastaisia tai harhaanjohtavia tietoja. Ei saa käyttää sopimatonta tai hyvän tavan vastaista menettelyä. Vakuutukset, joissa turva on vähäinen tai olematon, ovat hyvän vakuutustavan vastaisia.
Hyvässä vakutuustavassa on kyse vakutuusyhtiöiden ja niiden ulkopuolisen maailman välisestä suhteesta. Vakutuusalan moraalin ja etiikan tulisi olla selkeämpää ja varmempaa kuin muun liiketoiminnan moraalin (Eikö sitten minkä tahansa liiketoiminnan ole oltava rehellistä ja moraalisesti kestävää?). Vakuutus ei ole mitä tahansa liiketoimintaa, vaan perusturvan ja elämisen edellytysten takaamista vahingon kohdanneelle.
Hyvän vakutuustavan noudattamista valvoo Finanssivalvonta. Valvontaviranomainen on hyvään vakuutustapaan vedoten antanut ohjeita mm. korvauspäätöksen perustelemisesta ja muutoksenhakutoimenpiteistä. Myös kuluttajasuoja-asiat kuuluvat hyvään vakutuustapaan, vaikka niitä pääasiassa valvookin kuluttaja-asiamies.
Hyvä vakuutustapa liittyy laeissakin määriteltyihin asioihin:
1. Vakuutussalaisuus
Asiakkaiden on voitava luottaa siihen, että heitä koskevia tietoja ei ilmaista muille kuin heille itselleen. Jos soitat vakuutusyhtiöön ja kysyt onko Hannu Vanhatalolla vakutuuksia kyseisessä yhtiössä, niin vastaukseksi sinun pitäisi saada, että ”ei kommentoida”. Vaitiolovelvollisuudesta lisää myöhemmin.
2. Rikastumiskiellosta kirjoitin aiemmin
3. Sopijapuolen tunnistaminen
Yritys tunnistetaan kaupparekisteritietojen perusteella, yksityinen henkilö esim. henkilötunnuksen avulla. Yrityksen asiaoita hoitavalla on lisäksi oltava oikeus hoitaa vakuutusasiota (nimenkirkoitusoikeus).
4. Sopimusvapaus
Vakutuusyhtiöllä ei ole sopimuspakkoa vapaaehtoisten vakuutusten osalta (lakisääteinen vakuutus on myönnettävä sitä hakevalle). Vapaaehtoisenkaan vakuutuksen myöntämättä jättäminen ei saa olla mielivaltaista.
5. Vakuutusintressi
Jos olet vakuuttamassa esim. omaisuutta, joka ei ole sinun omistaamaasi tai hallussasi, saataa herätä kysymys miksi vakuuttaisit kyseisen kohteen. On hyvän vakuutustavan mukaista olla myönträmättä vakuutusta jos vakuutusintressi puuttuu.
5. Vakutuusmaksut ja -ehdot
Vakutuuksesta perittävät maksut on oltava vakuutettavan riskin mukaisia. Vakuuttamisen kustannukset on suunnattava oikeudenmukaisesti eri riskiryhmien kesken. Tulonsiirtoja riskiryhmien välillä ei saa tapahtua. Ei edes eri vakutuuslajien välillä. (Onko vakuutusyhtiöiden niin mielellään antamat ns. kokonaistarjoukset hyvän vakutuustavan vastaisia?)
6. Kieli
Vakuutuksesta annettavat tiedot on annettava vakuutuklsen hakijalle hänen äidinkilellään. Suomessa suomeksi tai ruotisksi. Tämä ohje koskee yksityishenkilöitä ja elinkeinonharjoittajia. Yrityksille tiedot voidaan sopia annettavaksi myös muulla kiellellä.
7. Korvaustoiminta
Vakutuusyhtiöiden keskusliitto on antanut ohjeita korvaustoiminnan periaatteista sen oikeudenmukaisuuden takaamiseksi. Periaatteisiin kuuluu mm. se, että jos useammalla vakuutusyhtiöllä on epäselvyyttä siitä kuka maksaa korvaukset, riita ei saa näkyä asiakkaalle, vaan tämän on saatava korvauksensa kuin epäselvyyttä ei olisikaan.
Hyvä vakuutustapa edellyttää vakutuusyhtiöiltä rehellistä ja ymmärrettävää toimintaa (teoriassa). Sellaista, että tavallinen asiakaskin ymmärtää mistä on kysymys. Kuinkahan hyvin hyvän vakutuustavan henki käytännössä toteutuu? Epäilen, että ei kovinkaan hyvin
Vakuutusmajuri 