Category: Vakuutusyhtiö
Moraalista uhkapeliä
Jaana Norio-Timonen kirjoittaa kirjassaan Vakuutuksenantajan vastuu vakuutustapahtumasta epäsymmetrisestä informaatiosta ja sen aiheuttamasta moraalisesta uhkapelistä.
Epäsymmetrisellä informaatiolla tarkoitetaan tilannetta, jossa toisella sopijapuolella on enemmän tietoa sopimuksen kohteesta kuin toisella.
Vakuutusyhtiö tuntee laatimansa vakuutusehdot ja sen millä tavalla vakuutuksenottajan sille ilmoittamat tiedot vaikuttavat vakuutettavaan riskiin, vakuutusehtoihin ja -maksuihin. Vakuutuksenottaja puolestaan tuntee vakuutuksen kohteen yleensä parhaiten.
Epäsymmetrinen informaatio voi siis aiheuttaa moraalista uhkapeliä. Tietoisuus vakuutuksen olemassaolosta voi saada vakuutuksenottajan tai muun vakuutuksenottajapuolella olevan vakuutusyhtiön tietämättä suhtautumaan aiempaa huolettomammin vahingon sattumismahdollisuuteen tai syntyvän vahingon suuruuteen. Tällainen henkilö voi jopa aiheuttaa vahingon tahallaan tai ilmoittaa korvattavaksi vahingon, jota ei ainakaan ilmoitetussa laajuudessa ole sattunut.
Henkilö voi esimerkiksi toimia tavalla, joka lisää vahinkoriskiä, vaikkapa siirtämällä vakuutettua omaisuutta paikkaan, jossa sen vahingoittumisen riski on aiempaa suurempi.
Moraalinen uhkapeli voi ilmetä joko vakuutussopimuksen tekemisen jälkeen mutta ennen vahingon sattumista tai vasta vahingon sattumisen jälkeen. Moraalisen uhkapelin vaaraa ei ole sellaisissa riskeissä, joihin vakuutuksenottaja ei voi vaikuttaa, esimerkiksi myrskyn aiheuttamat vahingot.
Yksittäisessä vakuutussopimussuhteessa moraalinen uhkapeli johtaa siihen, että riski kasvaa siitä, mikä se vakuutussopimusta solmittaessa oli, jolloin sopimustasapaino järkkyy.
Päinvastaisessa tilanteessa, jolloin riski vakuutuksenottajan toimenpiteiden johdosta pienenee, vakuutusyhtiö viis veisaa sopimustasapainon muuttumisesta. Maksettavaa korvausta voidaan sujuvasti pienentää jos vakuutuksenottajalta on epähuomiossa jäänyt jokin seikka mainitsematta vakuutusyhtiölle, mutta vakuutusmaksua ei taatusti pienennetä vaikka riski olisi häipynyt olemattomiin.
Vakuutusyhtiöllä on myös paremmat mahdollisuudet arvioida taloudellisen tilanteensa odotettavissa olevaa kehitystä ja siten vakuutuksen todellista arvoa vakuutuksenottajalle. Vakuutusyhtiöt yrittävät torjua epäsymmetrisen informaation ja moraalisen uhkapelin aiheuttamia ongelmia erilaisin vakuutusehdoin, suojeluohjein ja toimintavelvollisuuksin.
Uskallatko sinä heittäytyä vakuutusyhtiön vietäväksi ja tyytyä pelkästään vikisemään kun korvauksesi joko kokonaan evätään tai sitä pienennetään moraaliseen uhkapeliin vedoten?
Nosta itsesi samalle viivalle vakuutusyhtiösi kanssa ja hanki epäreilu etu kilpailijoihisi nähden. Ota avuksesi vakuutusmeklari. Vakuutusmeklari on vakuutusyhtiöistä riippumaton vakuutusasioiden erikoisasiantuntija.
Lähde: Jaana Norio-Timonen, Vakutuuksenantajan vastuu vakuutustapahtumasta, Talentum 2003
Vakuutuskelpoisuudesta
Kaikki rikit eivät ole vakuutuskelpoisia. Mistä sitten tietää mikä riski on vakuutuskelpoinen ja mikä ei? Onko tyydyttävä vakuutusyhtiön kantaan, että jotain asiaa ei kerta kaikkiaan vakuuteta? Monesti on, mutta kun tietää raamit, voi turvaa kysellä muualtakin kuin omasta vakuutusyhtiöstä.
Ensimmäinen edellytys: Ennustettavuus
Riskin toteutumisen todennäköisyys on riittävällä tarkkuudella pystyttävä ennustamaan. Tällöin on olemassa edellytykset vakuutusmaksun ennakolta määrittämiseksi.
Vakuutusyhtiöt voivat vakuuttaa myös vähemmän ennustettavissa olevia riskejä. Suurten vahinkojen johdosta yleensä korotetaan vakuutusmaksuja jälkikäteen, jos peritty maksu ei riitä kattamaan vahinkoja. Tämä koskee yleensä pakollisesti otettavia vakuutuksia. Muissa tapauksissa vakuutuksenottajat voisivatkin pakoilla jälkimaksuja.
Suomalaisessa liikennevakuutuksessa ei ole mitään rahamääräistä ylärajaa henkilövahinkojen korvaamiselle. Suurvahinkojen vaikutus voidaankin helposti kattaa seuraavien vuosien maksunkorotuksilla.
Toinen edellytys: Riippumattomuus
Vakuutuskelpoisuuden kannalta olennaista on, että riskin toteutuminen on edunsaajasta riippumaton. Tämän periaateen johdosta esimerkiksi liikeriskejä ei yleensä voi vakuuttaa.
Jos vakuutus kattaisi kaikki vahingot, yrityksen johto saattaisi ryhtyä uhkarohkeisiin liiketoimiin. Tällöin tappiot kattaisi vakuutus ja voitot korjaisi yritys.
Vakuutusmaksu ei ole tällöin luotettavasti ennalta määriteltävissä.
Vakuutuksiin liittyykin yleensä aina ehto, jonka mukaan korvausta ei suoriteta, jos edunsaaja on itse tahallaan tai törkeällä tuottamuksella aiheuttanut vahingon tai vaikuttanut sen määrän suurenemiseen.
Kolmas edellytys: Stabiliteetti
Stabiliteetilla tarkoitetaan riskin ajallista stabiliteettia. Jos riski voi ajan mukana muuttua ennalta arvaamattomasti, ei vakuutusmaksun laskemiselle ole edellytyksiä. Taas tullaan liikeriskien vakuutuskelvottomuuteen: ne riippuvat ja muuttuvat yleisten suhdanteiden takia, hintavaihtelun johdosta, kilpailutilanteen takia, jne.
Neljäs edellytys: Riskin harvinaisuus
Riskin, tai vähintään suurvahingon, harvinaisuus on vakuutuskelpoisuuden edellytys. Jos vahingon toteutuminen on hyvin yleinen, tai joissain tapauksissa lähes varma, vakuutusmaksu muodostuisi lähes suoritettavan korvauksen suuruiseksi. Tällöin ei vakuutuksen ottaminen eikä myöntäminen ole mielekästä.
Ei se ole myöskään vakuutussopimuslain mukaista. Sellaisen vakuutuksen myöntäminen, jonka tarjoama turva on mitätön, on kielletty.
Tällaisten epämielekkäiden tapausten poissulkemiseksi esimerkiksi tavalliseen kuoleman varalta otettuun henkivakuutukseen liittyy aina jonkinlainen varmistus siitä, että vakuutetun henkilön terveydellinen tila on vakuutusta otettaessa normaali.
Vakuutuskelpoisuuden edellytykset eivät aina ole ehdottomia sikäli, että niiden kaikkien olisi toteuduttava yhtä aikaa, mutta niiden perusteella saa yleisen käsityksen siitä millä perusteella jotain voidaan vakuuttaa tai ei voida.
Kuka huijaa ja ketä?
Löysin taannoin Finanssialan keskusliiton 2008 tekemän tutkimuksen. Tutkimuksessa todetaan neljänneksen siinä haastatelluista tuntevan jonkun, joka on huijannut vakuutusyhtiötä.
Vakuutusalan yhteistyöjärjestön gallupissa ei tietenkään kysytty kuinka moni tuntee jonkun, joka kokee tulleensa vakuutusyhtiönsä huijaamaksi.
Vakuutusehdot on usein kirjoitettu niin kierosti, että korvauksen evääminen ehtojen logiikkaa tuntemattomalle käy käden käänteessä.
Kirjoitin aikaisemmin siitä, miten Aktia on huijannut asiakastaan vakuuttamalla oikeusturvavakuutuksellaan asiakkaansa kaikki palkat (palkkasumma on oikeusturvavakuutuksen maksuperuste, jolla pyritään kuvaamaan yrityksen toiminnan laajuutta), mutta kun tuli korvauksen maksamisen aika, löytyi jos jonkinlaista selitystä miksi juuri nyt ei voida korvata mitään. Kaikki selitykset juonsivat kuitenkin juurensa Aktian omiin törttöilyihin vakuutusta tehtäessä. Aktia ei tietenkään myönnä tehneensä mitään väärin!
Vastaavanlaisia tapauksia tulee eteen tasaista tahtia. Esimerkiksi aikaisemmin puheena ollut tapaus, jossa Tapiola otti asiakkaan rahat ja piti ne. Tapiola tosin maksoi korvauksen kun asiassa pyydettiin vakuutuslautakunnan lausuntoa ”ettei se turhaan mene vakuutuslautakunnan käsiteltäväksi”.
Ei sillä, etteikö mainittu tutkimustulos olisi oikea ja etteikö rehellinen vakuutuksenottaja näin ollen joudu maksamaan huijareiden kotkotukset, mutta kyllä vakuutusyhtiössäkin, jos missä, osataan vedättää.
Pohjantähti sotki asiakkaan rahat pahemman kerran
Siirsin asiakkaan ajoneuvovakuutukset Pohjantähteen. Koska ajoneuvoja on paljon sovittiin, että laskut maksetaan koontilaskulla neljässä erässä.
Kaikki menikin ihan hyvin. Ensimmäisen erän lasku tuli ja maksettiin. Kaikki olivat tyytyväisiä. Paitsi Pohjantähti.
Tässä välissä sattui vahinko, josta korvattavaa jäi parituhatta euroa.
Pohjantähti kuittasi korvauksen muka maksamattomiin vakuutusmaksuihin, vaikka saatu lasku oli asiallisesti maksettu. Outo ratkaisu siinäkin mielessä, että laskun maksut eivät olleet edes myöhässä.
Pohjantähti ilmeisesti kuittaa normaalista käytännöstä poiketen vakuutusmaksut jo ennen eräpäivää. Muut yhtiöt kuittaavat tyypillisesti vain myöhässä olevia maksuja.
No tästä turhasta kuittauksesta sotku vasta alkoikin. Ensimmäinen erä oli siis maksettu. Samaan erään käytettiin myös kuitattua korvausta. Koska rahaa oli nyt liikaa käytettiin ensimmäisen erän maksua myös toiseen erään. Kaiken lisäksi osa ensimmäisen erän maksua palautettiin.
Sitten tuli toisen erän lasku. Sekin maksettiin asian mukaisesti. Mutta tähänhän olikin jo käytetty osa ensimmäisen erän maksusta, joten osa tästäkin maksusta palautettiin.
Seuraavaksi Pohjantähti lähetti pienen koontilaskun muutamasta ajoneuvosta, jotka luonnollisesti maksettiin. Sitten tuli yhdestä ajoneuvosta erilliset laskut liikennevakuutuksesta ja kaskosta. Kun ne oli maksettu, Pohjantähti päättikin palauttaa tämän yksittäin laskutetun ajoneuvon rahat saman tien.
Tässä vaiheessa kaikki alkoivat jo olla aikalailla pihalla koko kuviosta, varsinkin kun koko laivueesta tuli seuraavaksi erilliset laskut jokaisesta ajoneuvosta. Tässä kohdassa olisi tietenkin pitänyt tulla koontilasku kolmannesta erästä. Sitä paitsi aikaisemmin oli jo tullut pieni koontilasku (vrt. edellinen kappale), jota kuittaukset huomioon ottaen voitiin pitää kolmannen erän laskuna, vaikka myöhemmin osoittautuikin, että näin ei ole.
Palautuksista ei tietenkään ole tullut minkäänlaista ilmoitusta ainakaan allekirjoittaneelle. Ilmeisesti rahat ovat vain ilmaantuneet asiakkaan tilille. Myöskään sotkun alunperin aiheuttaneen korvausten kuittauksesta ei ole tullut kuittia tai selvitystä.
Vakuutusyhtiön vanha periaate: ”Otamme asiakkaan rahat ja pidämme ne”, vai miten se nyt oli.
Törkeän korkea minimimaksu
Kuka tahansa muu taho, kuin vakuutusyhtiö joutuisi syytteeseen koronkiskonnasta, jos määräisi 200%:n minimimaksun (vajaalle vakuutuskaudelle).
Tilasin asiakkaalle Aktiasta yrittäjän tapaturmavakuutuksen. Vakuutettava palkkasumma jäi melko pieneksi, koska henkilö on vakuutettu muutakin kautta tapaturmien varalta.
Koska yrittäjän tapaturmavakuutuksen maksuperusteena on yrittäjän valitsema työtulo, myös vakuutusmaksu muodostui kohtuulliseksi. Siis ennen kuin Aktia päätti periä vajaalta vakuutuskaudelta, kuukauden ajalta, minimimaksun, joka vastaa yhtä kolmasosaa kokonaisvuosimaksusta.
Siis neljän kuukauden maksu yhden kuukauden ajalta!
Aktia ei tietenkään kertonut minimimaksusta mitään etukäteen.
Vakuutus siis alkoi 1.12.2009 ja kun kyseessä on lakisääteiseen tapaturmavakuutukseen verrattava tuote, vakuutuskausi vaihtuu aina vuoden vaihteessa. Normaalisti kaikkien muiden vapaaehtoisten vakuutusten kaudet voidaan sovittaa mihin tahansa vuoden kestävään ajanjaksoon.
Tässä tapauksessa vakuutusyhtiöt (siis muutkin kuin Aktia) ajattelevat lähinnä omaa mukavuuttaan ajamalla yrittäjän tapaturmavakuutuksen samoilla asetuksilla kuin lakisääteisen tapaturmavakuutuksenkin. Asiakkaat tyytykööt siihen mitä ”ylhäältä annetaan”.
Parin kuukauden vehtaamisen jälkeen Aktia suostui myötämielisesti alentamaan minimimaksua 200%:iin vakuutetun ajanjakson suhteellista vakuutusmaksua vastaavasta määrästä.
Mitenkähän talousuutisissa on viime viikkoina uutisoitukaan? ”Vakuutusyhtiöt tahkoavat huipputuloksia.” Miksiköhän?
Päivän Iltalehdestä poimittua
Pelasti hoitolapsen ja satutti itsensä, oli jäädä korvauksetta
Ke 13.01.2010 15:02 (KOTIMAA)
Vasta korkein oikeus (KKO) katsoi, että tapaturma oli tapahtunut hoitajan työssä ja vahingot pitää korvata tapaturmavakuutuslain nojalla.
Perhehoitajana ympärivuorokautisesti toimiva oululaismies vaihtoi eräänä kevätpäivänä autoonsa renkaita kotinsa pihalla. Perhehoidossa ollut tyttö juoksi päin tunkkia, jonka varaan kulkupeli oli nostettu. Auto lähti luisumaan ja tunkki kaatui.
Hoitaja esti auton putoamisen lapsen päälle tarttumalla lokasuojaan. Hän satutti oikean kätensä ja olkapäänsä.
KKO:n mukaan sillä seikalla ei ollut merkitystä, kuuluiko renkaiden vaihto miehen vapaa-ajan toimiin vai työtehtäviin. Se tulkitsi, että vuoden 2005 tapaturma sattui miehen varjellessa hoidettavanaan olleen tytön terveyttä.
Pohjola Vakuutus katsoi loukkaantumisen vapaa-ajan tapaturmaksi. Tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunta ja vakuutusoikeuskin olivat sitä mieltä, ettei miehellä ollut oikeutta korvaukseen.
Vakuutuslautakunta
Kun tässä on nyt puhuttu vakuutusyhtiöiden nihkeästä korvauslinjasta, niin puhutaan välillä muutoksenhakukeinoista.
Ensimmäinen muutoksenhakuaste (varsinkin korvausriidoissa) on käräjäoikeus tai vakuutuslautakunta. Oikeudenkäynti yleensä maksaa maltaita, mutta vakuutuslautakunnassa asian käsittely on maksutonta.
Vakuutuslautakunnan tehtävänä on käsitellä yksittäisiä vakuutusyhtiön ja asiakaan välisiä erimielisyyksiä, esimerkiksi korvauksista, vakuutusehtojen soveltamisesta, jne. Siis yleensä vakuutussuhteeseen liittyviä erimielisyyksiä.
Asiat voivat tulla lautakunnan käsiteltäviksi kumman tahansa osapuolen aloitteesta. Yleensä se tapahtuu asiakkaiden aloitteesta.
Lautakunta antaa suosituksia erimielisyyksien ratkaisemiseksi. Sen lausunnot eivät ole osapuolia sitovia, mutta käytännössä niitä kuitenkin yleensä noudatetaan.
Vakuutuslautakunta ei käsittele lakisääteiseen tapaturmavakuutukseen ja potilasvakuutukseen liittyviä asioita, eikä yleensä liikennevakuutukseen liittyviä. Niille on omat järjestelmänsä. Sen toimialueeseen kuuluvat kaikki vapaaehtoiset vakuutukset.
Asian saamiseksi vireille vakuutuslautakunnassa riittää vapaamuotoinen kirje lautakunnalle. Lautakunta tutkii asian viran puolesta koko laajuudessaan. Kannattaa kuitenkin vähintään tarkastuttaa valituskirjelmä vakuutusalaa tuntevalla asiantuntijalla. Tämä osaa kiertää vakuutusehtojen karikot helpommin kuin asiaa tuntematon.
Vakuutuslautakunnan jäsenistä puolet edustavat vakuutusalaa ja toinen puoli kuluttajanäkemystä tai yritystoiminnan asiantuntemusta. Vakuutuslautakunnan ongelma onkin juuri siinä, että vakuutusalan edustajat voivat ”jyrätä” maallikkojäsenet. Esim. käräjäoikeudessa lautamiehiä on kolme yhtä ammattituomaria kohti. Kaikki ovat saman arvoisia esimerkiksi äänestystilanteessa.
Vakuutuslautakunta käsittelee asian asiakirjojen perusteella. Todistajia ei voida kuulla. Todistelua vaativassa asiassa lautakunta ei yleensä anna lausuntoa. Silloin asia on käsiteltävä käräjäoikeudessa, jos sitä ylipäätään halutaan käsitellä.
Vakuutuslautakunta toimii samaan tapaan kuin kuluttajavalituslautakunta. Erona on se, että vakuutuslautakuntaan voivat valittaa myös yritykset.
Noin kolmannes käsitellyistä jutuista muuttuu vakuutuslautakunnan suosituksesta asiakaan eduksi. Tämän lisäksi vakuutusyhtiöt korvaavat jo käsittelyvaiheessa kymmenisen prosenttia jutuista. Lähes puolet valituksista siis menee läpi.
Vakuutuslautakuntaan kannattaa valittaa aina kun on tyytymätön mihin tahansa vakuutusyhtiön toimintaan. Erityisesti tietenkin korvausasiassa. Kannattaa kuitenkin laatia valitus yhdessä vakuutusehtoja tuntevan asiantuntijan kanssa, sillä vastassakin on vakuutusalan ammattilaisia, jotka osaavat kaivaa ehdoista ja laeista itselleen edullisimmat seikat esiin. Et tietenkään halua olla huonommassa asemassa lautakunnassa kuin vastapuolesi.
Tapiola ottaa asiakkaan rahat ja pitää ne
Kirjoitin taannoin vakuutusehtojen tulkinnasta ja korvauskäytännöstä vakuutusyhtiössä. Tällä kertaa Tapiola vetää härskisti kotiin päin.
Asiakkaalta varastettiin lukittu peräkärry ja siinä ollutta omaisuutta.
Tapiola tietenkin eväsi korvauksen saman tien. Vakuutus ei sen mielestä ole voimassa varkauspaikassa. Tilapäisen poissaoloehdon edellytykset eivät muka täyty. (??)
Korvaus evättiin, koska varastettu omaisuus oli vakuutettu vakuutuskirjaan merkityssä sijaintipaikassa (asiakkaan toimitilat). Kun varkaus tapahtui muussa osoitteessa kuin vakuutuksen sijaintipaikassa, vakuutus ei ollut Tapiolan mielestä voimassa vahinkopaikalla.
Vakuutus on ehtojen mukaan voimassa muualla Suomessa tilapäisen poissaolon yhteydessä. Tilapäisen poissaolon edellytykset eivät Tapiolan mukaan täyttyneet, koska omaisuuden väliaikainen säilytys tilapäisessä paikassa liittyi asiakkaan varsinaiseen liiketoimintaan.
Eikö yrityksen kaikki toiminnat liity sen varsinaiseen liiketoimintaan? Tapiolassa kaiketi puuhastellaan pääasiassa kaikenlaista muuta. Vanhan periaatteen mukaanhan vakuutusyhtiön työntekijät saavat rakentaa yhden omakotitalon työajalla.
Asiakkaan omaisuus oli jätetty tilapäiseen säilytyspaikkaan poikkeuksellisesti. Normaalissa tilanteessa sitä säilytetään lukitussa varastossa vakuutuspaikassa.
Vakuutusehdoissa todetaan voimassaolon edellytykseksi, että poissaolo on tilapäistä eikä liity vakuutuksenottajan varsinaiseen liiketoimintaan. Miten omaisuuden säilyttäminen yöllä tilapäisessä säilytyspaikassa muka eroaa liiketoimintaan liittymiseltään siitä, että omaisuutta säilytetään yöt vakuutuskirjaan merkityssä paikassa?
Vakuutusehto antaa esimerkkejä siitä, milloin omaisuuden poissaolo ei ole tilapäistä.
- rakennus, asennus ja mittaustyömailla tai vastaavilla vaihtelevilla paikoilla käytettävä omaisuus
- messuilla ja näyttelyissä oleva omaisuus
- ajoneuvoon asennettu, ajoneuvossa säilytettävä tai liiketoimintaan liittyen oleva omaisuus ajoneuvossa
- alihankkijan, ostajan tms. tiloissa työstettävänä, myytävänä tai säilytettävänä oleva omaisuus
- kausivarastoissa oleva omaisuus
- vuokralle tai lainaksi annettu omaisuus.
Kyseessä olevassa tapauksessa ei kuitenkaan ollut kysymys omaisuuden vakuuttamisesta sitä käytettäessä vaihtelevilla paikoilla, vaan säilyttämisestä vakuutuspaikassa. Siten kyseessä ei ollut myöskään ajoneuvoon asennettu tai liiketoimintaan liittyen ajoneuvoissa säilytettävä omaisuus.
Jos varkaus olisi tapahtunut päiväsaikaan, yllä mainitut ehdot pätisivät, mutta tilapäisen säilytyksen osata eivät. Eivät myöskään siinä mielessä, että omaisuutta olisi jatkuvasti tarkoitus säilyttää ajoneuvossa tai se olisi tarkoitettu ajoneuvossa säilytettäväksi, kuten yllä oleva ehtoteksti ilmiselvästi tarkoittaa.
Omaisuutta toki käytettiin (ja käytettään) vaihtelevilla paikoilla, mutta sitä ei ole ollut tarkoituskaan vakuuttaa käytön yhteydessä vaan ainoastaan säilyttämisen yhteydessä. Ja omaisuuttahan normaalioloissa säilytetään vakuutuspaikassa (asiakkaan toimitiloissa).
Omaisuuden säilyttämisen kannalta omaisuus siis oli poikkeuksellisesti siirretty tilapäiseen säilytyspaikkaan. Näin ollen vahinko olisi tullut korvata, vaikka sitten huolimattomuuden aiheuttaman korotetun omavastuun mukaan (huolimattomuus siitä, että omaisuus kuitenkin oli peräkärryssä).
Pidä varasi. Vakuutusyhtiö lopulta kuitenkin määrää miten vakuutusehtoja on tulkittava. Sillä ei ole mitään merkitystä mitä ehdoissa lukee, vaikka vakuutussopimuslain mukaan epäselvää ehtokohtaa onkin tulkittava vakuutuksenottajan eduksi.
Vakuutuksia on vaikea ostaa
Vakuutuksia on lapsellisen helppo myydä, mutta niiden ostaminen on äärimmäisen vaikeaa.
Normaalissa tilanteessa yritys ottaa yleensä sen vakuutuksen, joka sille myydään. Asiantuntemus, aika ja viitseliäisyys eivät useimmiten riitä siihen, että tarjottua vakuutusturvaa käytäisiin läpi sen tarkemmin. Saati sitten tehtäisiin laajempi kilpailutus- ja vertailukierros. Vakuutusyhtiön edustajakin on tulosvastuussa pelkästään edustamaalleen vakuutusyhtiölle.
Vakuutusyhtiöllä on kuitenkin harvoin yksityiskohtaista tietoa yrityksen todellisista vakuutustarpeista. Ei sitä ole yleensä vakuutuksenottajalla itselläänkään. Miten siinä nyt sitten teet tasapuolisen analyysin eri vakuutusyhtiöiden tai vakuutusten välillä?
Vakuutusten ja vakuutusyhtiöiden vertailu on alaa tuntemattomalle yllättävän paha rasti.
Onneksi, varsinkin yritysasiakkaat voivat hankkia ulkopuolista asiantuntemusta tasaamaan epätasapainoa vakuutusyhtiön ja oman asiantuntemuksensa välillä. Vakuutusehtojen tulkinta ei saa olla pelkästään vakuutusyhtiön asia. Myös asiakkaan on voitava tuoda esiin perusteltu kantansa korvaustilanteessa. Kaiken lisäksi se on vielä ilmaistava niin, että se myös otetaan huomioon.
Vakuutusehdot ovat usein samanlaisia kuin Jorma Eton suomalaiset runossa Suomalainen. Niissä sanotaan sitä mitä ei tarkoiteta ja tarkoitetaan sitä mitä ei sanota.
Tilitoimistoni tirehtööri meinasi taannoin menettää malttinsa kanssani, kun kyselin kyselemästä päästyäni osakeyhtiön yhtiöjärjestyksen ja toimialan muutoksista kaupparekisteriin. Kerran jos toisenkin kamreeri totesi loputtomiin kysymyksiini, että niinhän siinä lukee.
Kerroin tottuneeni työssäni lukemaan pääasiassa vakuutusehtoja, joissa sanotaan yhtä ja tarkoitetaan toista. Vakuutusehtoja todellakin pitää tulkita, kuten kuulee usein puhuttavan. Kaiken kukkuraksi pitää vielä huomioida vakuutusyhtiön korvauskäytäntökin, joka tarkoittaa sitä, että vakuutusyhtiö tulkitsee vakuutusehtoja omaksi edukseen.
Juuri tähän hommaan sinäkin tarvitset alan asiantuntijaa, joka osaa edes vähän uumoilla mitä vakuutusehtojen kirjoittajan päässä on voinut liikkua niitä kirjoittaessaan. Ei riitä, että otat sen vakuutuksen, jota myyntihuikkanen sattuu tarjoamaan. Sinun tulisi osata arvioida tyrkytetyn vakuutuksen sisältö vähintään ehtotasolla, muuten vakuuttamisesi muistuttaa lähinnä venäläistä rulettia.
Arkaluontoista
Henkilötietolaki suhtautuu erityisen ankarasti arkaluontoisten tietojen käsittelyyn. Arkaluontoisia ovat tiedot jotka kuvaavat:
- rotua tai etnistä alkuperää
- yhteiskunnallista, poliittista tai uskonnollista vakaumusta
- ammattiliittoon kuulumista
- rikosta tai sen seuraamuksia
- terveydentilaa tai hoitotoimenpiteitä
- seksuaalista suuntautumista
- sosiaalihuollon tarvetta tai palveluja
Arkaluontoisia tietoja voidaan käsitellä vain henkilötietolaissa luetelluissa poikkeustapauksissa. Vakuutusyhtiön kannalta keskeisin poikkeustilanne on vakuutetun terveydentilaa ja hoitotoimenpiteitä tai niihin verrattavien tietojen käsittely. Myös rikollista tekoa koskevia tietoja saa käsitellä kun kyse on vakuutusyhtiön vastuun selvittämisestä.
Vakuutusyhtiö saa käsitellä ammattiliittoon kuulumiseen liittyviä tietoja. Tiedot perutuvat ammattiliittojen jäsenilleen ottamiin ryhmävakuutuksiin tai muihin jäsenetuihin. Ammattiliiton on tosin informoitava jäseniään tietojen luovuttamisesta vakuutusyhtiölle.
Vakuutusyhtiö voi käsitellä arkaluonteista tietoa myös esimerkiksi tilanteissa, kun vakuutusyhtiö hakee takaisin suorittamaansa korvausta vahingon tahallaan tai törkeällä huolimattomuudellaan aiheuttaneelta henkilöltä ja tätä tarkoitusta varten käsittelee tietoja henkilön rikollisesta teosta tai rangaistuksesta. Samoin voidaan menetellä selvitettäessä vakuutuspetosta, eli vakuutusyhtiötä vastaan suunnattua rikosta.
Arkaluonteisen tiedon käsittelykiellosta voidaan poiketa myös asiakakan nimenomaisella suostumuksella. Nimenomaisella suostumuksella tarkoitetaan kirjallista suostumusta, josta ilmenee mihin tarkoitukseen suostumus on annettu.
Henkilötietolaissa on erillinen mainita, jonka mukaan henkilötunnusten käsittely on vakuutustoiminnassa sallittua. Tämä johtuu juuri siitä, että vakuutusyhtiö joutuu käsittelemään arkaluontoisia henkilötietoja, ja siksi asiakas on tunnistettava luotettavasti. Henkilötunnusta ei saa kuitenkaan merkitä näkyviin tarpeettomasti, esimerkiksi asiakirjoihin ja tulosteisiin.
Henkilötietolaki edellyttää kaikilta rekisterinpitäjiltä rekisteriselosteen laatimista kaikista henkilötietoja sisältävistä rekistereistä. Rekisteriselosteet on pidettävä saatavilla siten, että kuka tahansa kansalainen voi halutessaan tutustua vakuutusyhtiön toimipaikassa yhtiön rekisteriselosteisiin. Selosteissa on kuvattava mm. henkilötietojen käytön tarkoitus, tietosisältö ja rekisterin suojauksen periaatteet.
Jokaisella on oikeus tietää, mitä häntä koskevia tietoja on tallennettu vakuutusyhtiön henkilörekisteriin, tai että rekisterissä ei ole häntä koskevia tietoja. Henkilö, joka haluaa tarkistaa vakuutusyhtiön hallussa olevat itseään koskevat tiedot, on esitettävä tarkastusta koskeva pyyntö vakuutusyhtiölle omakätisesti allekirjoitetussa kirjeessä tai henkilökohtaisesti vakuutusyhtiön toimipisteessä.
Tämän jälkeen vakuutusyhtiön on ilman aiheetonta viivytystä joko varattava henkilölle oikeus tutustua omiin tietoihinsa tai annettava tiedot pyydettäessä kirjallisesti.
Vakuutusyhtiön tehtyä korvauspäätöksen, tulevat kaikki siihen liittyvät asiakirjat henkilörekisterin osaksi ja tarkastusoikeuden piiriin. Sekä yhtiön sisäinen, päätöstä valmisteleva materiaali, että sen ulkopuolelta saama materiaali tulevat näin tarkastusoikeuden piiriin.
Yhtiön sisäistä materiaalia ovat mm. asiantuntijalääkärin lausunnot ja vahinkoasian yhteydessä ns. vahinkokansiin tehdyt merkinnät. Ulkopuolisia tietoja ovat mm. sairaaloiden ja lääkärien antamat asiakirjat.
Jos vakuutusyhtiö kieltäytyy antamasta tietoja sen on annettava siitä kirjallinen perusteltu todistus. Päätös voidaan viedä tietosuojavaltuutetun käsiteltäväksi.
Vakuutusmajuri 