Category: Vakuuttaminen
Ylös ja varkaisiin
Ylös ja varkaisiin, ei Jumala laiskoja ruoki!
Tuon vanhan sutkauksen myötä alan taas päivittämään tätä blogia säännöllisemmin. Pyrin, jos en nyt ihan joka päivä niin useamman kerran viikossa kuitenkin, julkaisemaan juttuja vakuutusyhtiöiden toilailuista tai onnistumisista, vakuutusehtojen hämäristä koukeroista ja niiden vieläkin hämärämmistä tulkinnoista. Riskienhallinnasta, turvallisuudesta, suojautumisesta ja kaikesta mikä enemmän tai vähemmän liippaa liki vakuutustoimintaa.
Moraalista uhkapeliä
Jaana Norio-Timonen kirjoittaa kirjassaan Vakuutuksenantajan vastuu vakuutustapahtumasta epäsymmetrisestä informaatiosta ja sen aiheuttamasta moraalisesta uhkapelistä.
Epäsymmetrisellä informaatiolla tarkoitetaan tilannetta, jossa toisella sopijapuolella on enemmän tietoa sopimuksen kohteesta kuin toisella.
Vakuutusyhtiö tuntee laatimansa vakuutusehdot ja sen millä tavalla vakuutuksenottajan sille ilmoittamat tiedot vaikuttavat vakuutettavaan riskiin, vakuutusehtoihin ja -maksuihin. Vakuutuksenottaja puolestaan tuntee vakuutuksen kohteen yleensä parhaiten.
Epäsymmetrinen informaatio voi siis aiheuttaa moraalista uhkapeliä. Tietoisuus vakuutuksen olemassaolosta voi saada vakuutuksenottajan tai muun vakuutuksenottajapuolella olevan vakuutusyhtiön tietämättä suhtautumaan aiempaa huolettomammin vahingon sattumismahdollisuuteen tai syntyvän vahingon suuruuteen. Tällainen henkilö voi jopa aiheuttaa vahingon tahallaan tai ilmoittaa korvattavaksi vahingon, jota ei ainakaan ilmoitetussa laajuudessa ole sattunut.
Henkilö voi esimerkiksi toimia tavalla, joka lisää vahinkoriskiä, vaikkapa siirtämällä vakuutettua omaisuutta paikkaan, jossa sen vahingoittumisen riski on aiempaa suurempi.
Moraalinen uhkapeli voi ilmetä joko vakuutussopimuksen tekemisen jälkeen mutta ennen vahingon sattumista tai vasta vahingon sattumisen jälkeen. Moraalisen uhkapelin vaaraa ei ole sellaisissa riskeissä, joihin vakuutuksenottaja ei voi vaikuttaa, esimerkiksi myrskyn aiheuttamat vahingot.
Yksittäisessä vakuutussopimussuhteessa moraalinen uhkapeli johtaa siihen, että riski kasvaa siitä, mikä se vakuutussopimusta solmittaessa oli, jolloin sopimustasapaino järkkyy.
Päinvastaisessa tilanteessa, jolloin riski vakuutuksenottajan toimenpiteiden johdosta pienenee, vakuutusyhtiö viis veisaa sopimustasapainon muuttumisesta. Maksettavaa korvausta voidaan sujuvasti pienentää jos vakuutuksenottajalta on epähuomiossa jäänyt jokin seikka mainitsematta vakuutusyhtiölle, mutta vakuutusmaksua ei taatusti pienennetä vaikka riski olisi häipynyt olemattomiin.
Vakuutusyhtiöllä on myös paremmat mahdollisuudet arvioida taloudellisen tilanteensa odotettavissa olevaa kehitystä ja siten vakuutuksen todellista arvoa vakuutuksenottajalle. Vakuutusyhtiöt yrittävät torjua epäsymmetrisen informaation ja moraalisen uhkapelin aiheuttamia ongelmia erilaisin vakuutusehdoin, suojeluohjein ja toimintavelvollisuuksin.
Uskallatko sinä heittäytyä vakuutusyhtiön vietäväksi ja tyytyä pelkästään vikisemään kun korvauksesi joko kokonaan evätään tai sitä pienennetään moraaliseen uhkapeliin vedoten?
Nosta itsesi samalle viivalle vakuutusyhtiösi kanssa ja hanki epäreilu etu kilpailijoihisi nähden. Ota avuksesi vakuutusmeklari. Vakuutusmeklari on vakuutusyhtiöistä riippumaton vakuutusasioiden erikoisasiantuntija.
Lähde: Jaana Norio-Timonen, Vakutuuksenantajan vastuu vakuutustapahtumasta, Talentum 2003
Vakuutuskelpoisuudesta
Kaikki rikit eivät ole vakuutuskelpoisia. Mistä sitten tietää mikä riski on vakuutuskelpoinen ja mikä ei? Onko tyydyttävä vakuutusyhtiön kantaan, että jotain asiaa ei kerta kaikkiaan vakuuteta? Monesti on, mutta kun tietää raamit, voi turvaa kysellä muualtakin kuin omasta vakuutusyhtiöstä.
Ensimmäinen edellytys: Ennustettavuus
Riskin toteutumisen todennäköisyys on riittävällä tarkkuudella pystyttävä ennustamaan. Tällöin on olemassa edellytykset vakuutusmaksun ennakolta määrittämiseksi.
Vakuutusyhtiöt voivat vakuuttaa myös vähemmän ennustettavissa olevia riskejä. Suurten vahinkojen johdosta yleensä korotetaan vakuutusmaksuja jälkikäteen, jos peritty maksu ei riitä kattamaan vahinkoja. Tämä koskee yleensä pakollisesti otettavia vakuutuksia. Muissa tapauksissa vakuutuksenottajat voisivatkin pakoilla jälkimaksuja.
Suomalaisessa liikennevakuutuksessa ei ole mitään rahamääräistä ylärajaa henkilövahinkojen korvaamiselle. Suurvahinkojen vaikutus voidaankin helposti kattaa seuraavien vuosien maksunkorotuksilla.
Toinen edellytys: Riippumattomuus
Vakuutuskelpoisuuden kannalta olennaista on, että riskin toteutuminen on edunsaajasta riippumaton. Tämän periaateen johdosta esimerkiksi liikeriskejä ei yleensä voi vakuuttaa.
Jos vakuutus kattaisi kaikki vahingot, yrityksen johto saattaisi ryhtyä uhkarohkeisiin liiketoimiin. Tällöin tappiot kattaisi vakuutus ja voitot korjaisi yritys.
Vakuutusmaksu ei ole tällöin luotettavasti ennalta määriteltävissä.
Vakuutuksiin liittyykin yleensä aina ehto, jonka mukaan korvausta ei suoriteta, jos edunsaaja on itse tahallaan tai törkeällä tuottamuksella aiheuttanut vahingon tai vaikuttanut sen määrän suurenemiseen.
Kolmas edellytys: Stabiliteetti
Stabiliteetilla tarkoitetaan riskin ajallista stabiliteettia. Jos riski voi ajan mukana muuttua ennalta arvaamattomasti, ei vakuutusmaksun laskemiselle ole edellytyksiä. Taas tullaan liikeriskien vakuutuskelvottomuuteen: ne riippuvat ja muuttuvat yleisten suhdanteiden takia, hintavaihtelun johdosta, kilpailutilanteen takia, jne.
Neljäs edellytys: Riskin harvinaisuus
Riskin, tai vähintään suurvahingon, harvinaisuus on vakuutuskelpoisuuden edellytys. Jos vahingon toteutuminen on hyvin yleinen, tai joissain tapauksissa lähes varma, vakuutusmaksu muodostuisi lähes suoritettavan korvauksen suuruiseksi. Tällöin ei vakuutuksen ottaminen eikä myöntäminen ole mielekästä.
Ei se ole myöskään vakuutussopimuslain mukaista. Sellaisen vakuutuksen myöntäminen, jonka tarjoama turva on mitätön, on kielletty.
Tällaisten epämielekkäiden tapausten poissulkemiseksi esimerkiksi tavalliseen kuoleman varalta otettuun henkivakuutukseen liittyy aina jonkinlainen varmistus siitä, että vakuutetun henkilön terveydellinen tila on vakuutusta otettaessa normaali.
Vakuutuskelpoisuuden edellytykset eivät aina ole ehdottomia sikäli, että niiden kaikkien olisi toteuduttava yhtä aikaa, mutta niiden perusteella saa yleisen käsityksen siitä millä perusteella jotain voidaan vakuuttaa tai ei voida.
Kuka huijaa ja ketä?
Löysin taannoin Finanssialan keskusliiton 2008 tekemän tutkimuksen. Tutkimuksessa todetaan neljänneksen siinä haastatelluista tuntevan jonkun, joka on huijannut vakuutusyhtiötä.
Vakuutusalan yhteistyöjärjestön gallupissa ei tietenkään kysytty kuinka moni tuntee jonkun, joka kokee tulleensa vakuutusyhtiönsä huijaamaksi.
Vakuutusehdot on usein kirjoitettu niin kierosti, että korvauksen evääminen ehtojen logiikkaa tuntemattomalle käy käden käänteessä.
Kirjoitin aikaisemmin siitä, miten Aktia on huijannut asiakastaan vakuuttamalla oikeusturvavakuutuksellaan asiakkaansa kaikki palkat (palkkasumma on oikeusturvavakuutuksen maksuperuste, jolla pyritään kuvaamaan yrityksen toiminnan laajuutta), mutta kun tuli korvauksen maksamisen aika, löytyi jos jonkinlaista selitystä miksi juuri nyt ei voida korvata mitään. Kaikki selitykset juonsivat kuitenkin juurensa Aktian omiin törttöilyihin vakuutusta tehtäessä. Aktia ei tietenkään myönnä tehneensä mitään väärin!
Vastaavanlaisia tapauksia tulee eteen tasaista tahtia. Esimerkiksi aikaisemmin puheena ollut tapaus, jossa Tapiola otti asiakkaan rahat ja piti ne. Tapiola tosin maksoi korvauksen kun asiassa pyydettiin vakuutuslautakunnan lausuntoa ”ettei se turhaan mene vakuutuslautakunnan käsiteltäväksi”.
Ei sillä, etteikö mainittu tutkimustulos olisi oikea ja etteikö rehellinen vakuutuksenottaja näin ollen joudu maksamaan huijareiden kotkotukset, mutta kyllä vakuutusyhtiössäkin, jos missä, osataan vedättää.
Miltä tuntuisi jos voittaisit aina?
Miltä tuntuisi, jos elämä olisi yhtä juhlaa ja voittaisit aina ilman, että sinut pitää tehdä mitään itse?
Riskcraft™ -palveluiden avulla voitat aina.
Riskcraft™ kilpailutuspalvelun avulla löydät markkinoiden edullisimman vakuutusturvan kun kyse on samasta vakuutuksesta. Useimmiten vakuutusturva on kilpailutuksessa parantunut vaikka kustannukset ovat laskeneet radikaalisti, jopa 20 – 40% entisestä. Kilpailutuspalkkio on vain puolet yhden vuoden säästöistä.
Kun otat Riskcraft™ vakuutuspalvelun vakuutusasioidesi hoitajaksi, säästät vakuutusten nettohinnoittelun johdosta vielä jopa 15% lisää (ns. meklarialennus). Sinulle jää itsellesi enemmän rahaa viivan alle, puhumattakaan säästyneestä ajasta ja vaivasta. Vakuutusten hoitopalkkio on n. 2/3 vakuutusyhtiön meklarialennuksesta.
Riskcraft™vahinkopalvelun avulla varmistat parhaat korvaukset vahingoistasi. Vakuutusehdot ovat usein niin kierosti laaditut, että korvauksen evääminen käy käden käänteessä. Riskcraft™ vahinkopalvelu varmistaa, että vakuutusehtoja venytetään myös sinun suuntaasi. Vahinkopalvelun palkkio on osa saamastasi korvauslisästä.
Riskcraft™ palveluiden palkkiot ovat aina vain osa saamastasi hyödystä, joten käyttämällä niitä voitat aina.
Soita heti suoraan Hannulle, puh. 0440 200 627, ja hanki epäreilu kilpailuetu vakuuttamisen alueella.
Kaikki joukolla samastamaan
Vahinkovakuutuksessa on pääsääntönä, että jokainen vakuutettu vastaa vain omasta menettelystään. Yleensä kohtuullisena kuitenkin pidetään, että tietyssä intressisuhteessa vakuutettuun olevien henkilöiden moitittava menettely aiheuttaa samat seuraukset kuin vakuutetun itsensä vastaava menettely.
Samastamista sovelletaan siis henkilöihin, jotka:
- vakuutetun suostumuksella ovat vastuussa vakuutetusta ajoneuvosta.
- omistavat vakuutetun omaisuuden yhdessä vakuutetun kanssa ja käyttävät sitä yhdessä hänen kanssaan.
- asuvat vakuutetun kanssa yhteisessä taloudessa ja käyttävät vakuutettua omaisuutta yhdessä hänen kanssaan.
Vakuutettuun samastetaan myös työsuhteessa tai virkasuhteessa oleva henkilö, jonka tehtävänä on huolehtia suojeluohjeiden noudattamisesta.
Yrityksen palovakuutuksesta ei makseta korvausta, jos yrityksen työnjohtaja on jättänyt suojeluohjeiden vastaisesti tulitöiden jälkivartioinnin hoitamatta.
Samastamissääntöjä tulkitaan suppeasti. Tulkinnassa otetaan huomioon samastamissääntöjen tarkoitus ohjata sellaisten henkilöiden käytöstä, jotka voivat vaikuttaa vakuutustapahtuman sattumiseen, eli vahingon syntymiseen.
Tyypillisin esimerkki samastamisesta on se, kun annat autosi toisen ajettavaksi. Jos tämä on esimerkiksi humalassa, se on sama asia kuin jos itse olisit kuljettanut autoasi humalassa.
Korkeimman oikeuden päätöksen (KKO:2000:52) mukaan silläkään, että auton luovuttajalla ei ollut mahdollisuutta vaikuttaa autoa kuljettaneen henkilön menettelyyn (humalassa ajoon) sen jälkeen kun auto oli luovutettu, ei ollut merkitystä vakuutuskorvauksen eväykselle.
Lähde: Lehtipuro, Luukkonen, Mäntyniemi, Vakuutuslainsäädäntö, Suomen vakuutusalan koulutus ja kustannus, 2004
Pohjantähti sotki asiakkaan rahat pahemman kerran
Siirsin asiakkaan ajoneuvovakuutukset Pohjantähteen. Koska ajoneuvoja on paljon sovittiin, että laskut maksetaan koontilaskulla neljässä erässä.
Kaikki menikin ihan hyvin. Ensimmäisen erän lasku tuli ja maksettiin. Kaikki olivat tyytyväisiä. Paitsi Pohjantähti.
Tässä välissä sattui vahinko, josta korvattavaa jäi parituhatta euroa.
Pohjantähti kuittasi korvauksen muka maksamattomiin vakuutusmaksuihin, vaikka saatu lasku oli asiallisesti maksettu. Outo ratkaisu siinäkin mielessä, että laskun maksut eivät olleet edes myöhässä.
Pohjantähti ilmeisesti kuittaa normaalista käytännöstä poiketen vakuutusmaksut jo ennen eräpäivää. Muut yhtiöt kuittaavat tyypillisesti vain myöhässä olevia maksuja.
No tästä turhasta kuittauksesta sotku vasta alkoikin. Ensimmäinen erä oli siis maksettu. Samaan erään käytettiin myös kuitattua korvausta. Koska rahaa oli nyt liikaa käytettiin ensimmäisen erän maksua myös toiseen erään. Kaiken lisäksi osa ensimmäisen erän maksua palautettiin.
Sitten tuli toisen erän lasku. Sekin maksettiin asian mukaisesti. Mutta tähänhän olikin jo käytetty osa ensimmäisen erän maksusta, joten osa tästäkin maksusta palautettiin.
Seuraavaksi Pohjantähti lähetti pienen koontilaskun muutamasta ajoneuvosta, jotka luonnollisesti maksettiin. Sitten tuli yhdestä ajoneuvosta erilliset laskut liikennevakuutuksesta ja kaskosta. Kun ne oli maksettu, Pohjantähti päättikin palauttaa tämän yksittäin laskutetun ajoneuvon rahat saman tien.
Tässä vaiheessa kaikki alkoivat jo olla aikalailla pihalla koko kuviosta, varsinkin kun koko laivueesta tuli seuraavaksi erilliset laskut jokaisesta ajoneuvosta. Tässä kohdassa olisi tietenkin pitänyt tulla koontilasku kolmannesta erästä. Sitä paitsi aikaisemmin oli jo tullut pieni koontilasku (vrt. edellinen kappale), jota kuittaukset huomioon ottaen voitiin pitää kolmannen erän laskuna, vaikka myöhemmin osoittautuikin, että näin ei ole.
Palautuksista ei tietenkään ole tullut minkäänlaista ilmoitusta ainakaan allekirjoittaneelle. Ilmeisesti rahat ovat vain ilmaantuneet asiakkaan tilille. Myöskään sotkun alunperin aiheuttaneen korvausten kuittauksesta ei ole tullut kuittia tai selvitystä.
Vakuutusyhtiön vanha periaate: ”Otamme asiakkaan rahat ja pidämme ne”, vai miten se nyt oli.
Törkeän korkea minimimaksu
Kuka tahansa muu taho, kuin vakuutusyhtiö joutuisi syytteeseen koronkiskonnasta, jos määräisi 200%:n minimimaksun (vajaalle vakuutuskaudelle).
Tilasin asiakkaalle Aktiasta yrittäjän tapaturmavakuutuksen. Vakuutettava palkkasumma jäi melko pieneksi, koska henkilö on vakuutettu muutakin kautta tapaturmien varalta.
Koska yrittäjän tapaturmavakuutuksen maksuperusteena on yrittäjän valitsema työtulo, myös vakuutusmaksu muodostui kohtuulliseksi. Siis ennen kuin Aktia päätti periä vajaalta vakuutuskaudelta, kuukauden ajalta, minimimaksun, joka vastaa yhtä kolmasosaa kokonaisvuosimaksusta.
Siis neljän kuukauden maksu yhden kuukauden ajalta!
Aktia ei tietenkään kertonut minimimaksusta mitään etukäteen.
Vakuutus siis alkoi 1.12.2009 ja kun kyseessä on lakisääteiseen tapaturmavakuutukseen verrattava tuote, vakuutuskausi vaihtuu aina vuoden vaihteessa. Normaalisti kaikkien muiden vapaaehtoisten vakuutusten kaudet voidaan sovittaa mihin tahansa vuoden kestävään ajanjaksoon.
Tässä tapauksessa vakuutusyhtiöt (siis muutkin kuin Aktia) ajattelevat lähinnä omaa mukavuuttaan ajamalla yrittäjän tapaturmavakuutuksen samoilla asetuksilla kuin lakisääteisen tapaturmavakuutuksenkin. Asiakkaat tyytykööt siihen mitä ”ylhäältä annetaan”.
Parin kuukauden vehtaamisen jälkeen Aktia suostui myötämielisesti alentamaan minimimaksua 200%:iin vakuutetun ajanjakson suhteellista vakuutusmaksua vastaavasta määrästä.
Mitenkähän talousuutisissa on viime viikkoina uutisoitukaan? ”Vakuutusyhtiöt tahkoavat huipputuloksia.” Miksiköhän?
Hammurabkin vakuutti
Jokaisella toimialalla on omat erityispiirteensä, jotka on otettava huomioon vakuutuksia suunniteltaessa.
Toimialakohtaiset vakuutusratkaisut eivät kuitenkaan poista sitä tosiasiaa, että vakuutus korvaa aina äkillisen ja ennalta arvaamattoman tapahtuman aiheuttaman vahingon.
Se, että korvattavaa ilmiötä on jotenkin rajattu, ei vaikuta siihen, että vahingon aiheuttaneen tapahtuman on oltava joka tapauksessa ennalta arvaamaton.
Vanhimmat vakuuttamiseen viittaavat merkinnät löytyvät Hammurabin laista
Siihen aikaan kauppiaat rahoittivat karavaaneja lainavaroin. Karavaanimatkat olivat hyvin riskialttiita ja omaisuuden menetyksen uhka suuri.
Karavaanilainan takaisinmaksun vakuutena oli lainanottajan koko omaisuus. Jos omaisuus ei riittänyt, lainanottaja saattoi perheineen joutua lainanantajan orjaksi.
Kuka hullu olisi lähtenyt reissuun, jos olisi tiennyt sen varmasti epäonnistuvan?
Karavaaninjärjestäjät alkoivat sopia lainanantajien kanssa järjestelystä, jossa lainan takaisinmaksulta vältyttiin karavaaniretken epäonnistuessa. Kaikki jäisivät silloin nuolemaan näppejään.
Jos retki taas onnistui, jouduttiin lainasta maksamaan huomattavan suuri korko, eli vakuutusmaksu. Korko saattoi olla 1/4 – 1/3 lainan määrästä.
Kuka hullu olisi antanut rahaa retkeen, jonka tiedetään varmasti epäonnistuvan?
Tänäkin päivänä voit suojautua vakuutuksella vain ennalta arvaamattomien tapahtumien aiheuttamien vahinkojen varalta.
Vieläkään ei ole löytynyt tarpeeksi hullua, joka maksaisi varmaksi vahingoksi tiedetyn tapahtuman aiheuttamat kustannukset.
Vakuuttamisen perusperiaate on siis pysynyt samana vuosisatojen kuluessa ja vakuutettavasta toiminnasta tai kapeille erikoisaloille suunnitelluista vakuutusratkaisuista riippumatta.
Pidä kirkkaana mielessäsi, että vahingon aiheuttanut tapahtuma ja itse vahinko ovat täysin eri asioita. Korvausasioissa tarkastellaan aina tapahtumasarjan alkusyytä, vaikka lopulta korvataankin sen seurauksia, oli kysymyksessä sitten laajasti eri ilmiöiden perusteella korvaava All Risks vakuutus tai kapeampi erikoisvakuutus.
Kiinteää vai irtainta omaisuutta?
Omaisuutta vakuutettaessa joudutaan pohtimaan onko kuuluuko vakuutettava kohde kiinteistöön vai irtaimistoon. Erottelu ei aina ole täysin selvä.
Varsinkin vahinkotilanteessa asia tulee vastaan karulla tavalla, sillä kiinteällä omaisuudella (kiinteistö, rakennus) käytetään yleisesti suurempaa omavastuuta kuin irtaimistoilla. Voi myös olla, että vakuuttamis intressi on eri tahoilla kiinteistön ja irtaimiston osalta.
Esineoikeudessa esineiden perusjakona pidetään jakoa kiinteisiin ja irtaimiin esineisiin. Jakoa tehtäessä esineen tosiasiallista siirrettävyyttä on pidetty ratkaisevana tekijänä.
Maapohja ei sellaisenaan ole kiinteä esine. Kiinteitä esineitä ovat maapohjan tietyllä tavoin yksilöidyt osat, kiinteistöt ja eräät muut maa- ja vesialueiden yksiköt. Kaikki muut ovat irtaimia esineitä.
Rakennuskin voi olla irtainta omaisuutta. Silloin kun rakennukset kuuluvat ainesosina kiinteistöön, ne ovat kiinteää omaisuutta. Vuokramaalla oleva rakennus on irtainta omaisuutta.
Vakuutusehdot pyritään määrittelemään rakennukseen ja irtaimistoon kuuluvien esineiden rajaa mahdollisimman tarkasti. Rajanveto ei välttämättä maallikolle avaudu niinkään selkeänä.
Kiinteistön osalta vakuutusehdoissa voidaan mainita esimerkiksi:
Kohteena ovat vakuutuskirjaan merkittyyn rakennukseen kuuluvat, sen käyttöä palvelevat alkuperäiset, näitä vastaavat tai koko rakennukseen jälkeenpäin samantasoisina tehdyt kiinteästi asennetut
- rakenteet, kalusteet ja pinnoitteet
- lämmitys-, jäähdytys-, vedenjakelu-, jätevesiviemäröinti-, ilmanvaihto-, valvonta-, ja tiedonsiirto- sekä muut koneet, laitteet ja laitteistot sekä näihin kuuluvat johdot, putket, kanavat ja säiliöt.
Arvioitava esine, osa tai laite on siis osa rakennusta, jos sen poistaminen tai puuttuminen haittaa tai estää rakennuksen tai siinä olevan tilan käyttöä tarkoitukseensa. Uutta rakennusta puolestaan voidaan pitää keskeneräisenä ilma tällaista osaa.
Tällaisen esineen, osan tai laitteen ei välttämättä tarvitse olla kiinnitettynä rakennukseen, vaikka erottelun pääsääntönä voitaneenkin pitää sitä onko esine pultattu rakennukseen kiinni vai ei.
Toinen yleisesti käytetty nyrkkisääntö on se, voidaanko esimerkiksi vuokralaisen olettaa poistavan esineen rakennuksesta vuokrasopimuksen päättyessä. Tai vastaavasti kiinteistön omistajan myytyään kiinteistön
Korkeimman oikeuden päätös vuodelta 1945 kuvaa tilannetta: Uunineduspeltejä pidettiin kiinteistöön kuuluvina, eikä kiinteistön ostajan seuraaja ollut velvollinen palauttamaan niitä myyjälle (KKO 1945 II 107)
Pahimmat epäselvyydet syntyvät usein juuri kalusteiden ja kiinteästi johtoverkkoon asennettujen käyttölaitteiden osalta, jotka yllä olevan mukaan ovat osa kiinteistöä, mutta ns. maalaisjärjellä käsitetään yleensä irtaimistoksi.
Ole tarkkana kun vakuutat sekä kiinteistöä että irtaimistoa. Jos olet pultannut komerosi seinään kiinni, voi olla että se katsotaan osaksi kiinteistöä etkä saa mitään korvausta kun vesi turmelee kaapin rakenteet (esimerkiksi, jos kiinteistö ei ole omasi tai kiinteistön omavastuu on reilusti suurempi kuin irtaimistolla). Samoin, jälkikäteen kiinteästi vesijohtoverkkoon ja viemäriverkkoon asennetusta astianpesukoneesta asunnossa tai firman sosiaalitiloissa voi tulla osa kiinteistöä.
Vakuutusmajuri 