Pohjantähti sotki asiakkaan rahat pahemman kerran

Siirsin asiakkaan ajoneuvovakuutukset Pohjantähteen. Koska ajoneuvoja on paljon sovittiin, että laskut maksetaan koontilaskulla neljässä erässä.

Kaikki menikin ihan hyvin. Ensimmäisen erän lasku tuli ja maksettiin. Kaikki olivat tyytyväisiä. Paitsi Pohjantähti.

 

Tässä välissä sattui vahinko, josta korvattavaa jäi parituhatta euroa.

 

Pohjantähti kuittasi korvauksen muka maksamattomiin vakuutusmaksuihin, vaikka saatu lasku oli asiallisesti maksettu. Outo ratkaisu siinäkin mielessä, että laskun maksut eivät olleet edes myöhässä.

Pohjantähti ilmeisesti kuittaa normaalista käytännöstä poiketen vakuutusmaksut jo ennen eräpäivää. Muut yhtiöt kuittaavat tyypillisesti vain myöhässä olevia maksuja.

No tästä turhasta kuittauksesta sotku vasta alkoikin. Ensimmäinen erä oli siis maksettu. Samaan erään käytettiin myös kuitattua korvausta. Koska rahaa oli nyt liikaa käytettiin ensimmäisen erän maksua myös toiseen erään. Kaiken lisäksi osa ensimmäisen erän maksua palautettiin.

Sitten tuli toisen erän lasku. Sekin maksettiin asian mukaisesti. Mutta tähänhän olikin jo käytetty osa ensimmäisen erän maksusta, joten osa tästäkin maksusta palautettiin.

Seuraavaksi Pohjantähti lähetti pienen koontilaskun muutamasta ajoneuvosta, jotka luonnollisesti maksettiin. Sitten tuli yhdestä ajoneuvosta erilliset laskut liikennevakuutuksesta ja kaskosta. Kun ne oli maksettu, Pohjantähti päättikin palauttaa tämän yksittäin laskutetun ajoneuvon rahat saman tien.

Tässä vaiheessa kaikki alkoivat jo olla aikalailla pihalla koko kuviosta, varsinkin kun koko laivueesta tuli seuraavaksi erilliset laskut jokaisesta ajoneuvosta. Tässä kohdassa olisi tietenkin pitänyt tulla koontilasku kolmannesta erästä. Sitä paitsi aikaisemmin oli jo tullut pieni koontilasku (vrt. edellinen kappale), jota kuittaukset huomioon ottaen voitiin pitää kolmannen erän laskuna, vaikka myöhemmin osoittautuikin, että näin ei ole.

Palautuksista ei tietenkään ole tullut minkäänlaista ilmoitusta ainakaan allekirjoittaneelle. Ilmeisesti rahat ovat vain ilmaantuneet asiakkaan tilille. Myöskään sotkun alunperin aiheuttaneen korvausten kuittauksesta ei ole tullut kuittia tai selvitystä.

 

Vakuutusyhtiön vanha periaate: ”Otamme asiakkaan rahat ja pidämme ne”, vai miten se nyt oli.

 

Törkeän korkea minimimaksu

Kuka tahansa muu taho, kuin vakuutusyhtiö joutuisi syytteeseen koronkiskonnasta, jos määräisi 200%:n minimimaksun (vajaalle vakuutuskaudelle).

Tilasin asiakkaalle Aktiasta yrittäjän tapaturmavakuutuksen. Vakuutettava palkkasumma jäi melko pieneksi, koska henkilö on vakuutettu muutakin kautta tapaturmien varalta.

Koska yrittäjän tapaturmavakuutuksen maksuperusteena on yrittäjän valitsema työtulo, myös vakuutusmaksu muodostui kohtuulliseksi. Siis ennen kuin Aktia päätti periä vajaalta vakuutuskaudelta, kuukauden ajalta, minimimaksun, joka vastaa yhtä kolmasosaa kokonaisvuosimaksusta.

Siis neljän kuukauden maksu yhden kuukauden ajalta!

 

Aktia ei tietenkään kertonut minimimaksusta mitään etukäteen.

 

Vakuutus siis alkoi 1.12.2009 ja kun kyseessä on lakisääteiseen tapaturmavakuutukseen verrattava tuote, vakuutuskausi vaihtuu aina vuoden vaihteessa. Normaalisti kaikkien muiden vapaaehtoisten vakuutusten kaudet voidaan sovittaa mihin tahansa vuoden kestävään ajanjaksoon.

Tässä tapauksessa vakuutusyhtiöt (siis muutkin kuin Aktia) ajattelevat lähinnä omaa mukavuuttaan ajamalla yrittäjän tapaturmavakuutuksen samoilla asetuksilla kuin lakisääteisen tapaturmavakuutuksenkin. Asiakkaat tyytykööt siihen mitä ”ylhäältä annetaan”.

Parin kuukauden vehtaamisen jälkeen Aktia suostui myötämielisesti alentamaan minimimaksua 200%:iin vakuutetun ajanjakson suhteellista vakuutusmaksua vastaavasta määrästä.

Mitenkähän talousuutisissa on viime viikkoina uutisoitukaan? ”Vakuutusyhtiöt tahkoavat huipputuloksia.” Miksiköhän?

Varkaus ei ole varkaus

Kerrostalon kivijalassa sijainneesta toimistosta varastettiin atk-välineitä. Toimistoon oli menty sisälle jälkiä jättämättä.

Vakuutusyhtiö totesi korvauspäätöksessään, että koska suoritetussa tutkinnassa ei ollut todettu minkäänlaisia murtojälkiä ei kysymyksessä siten ollut vakuutusehdoissa edellytetty varkaus, joka olisi tehty tunkeutumalla huoneistoon sen rakenteita tai lukkoja vahingoittaen tai muunlaista väkivaltaa käyttäen.

Vakuutusyhtiö ei korvannut vahinkoa.

Vakuutuksesta korvataan vain vakuutusehdoissa määritellyistä tapahtumista aiheutunut vahinko.

 

  • Murtautuminen tarkoittaa tunkeutumista lukittuun tilaan sen rakenteita rikkomalla
  • Varkaus on välittömästi tapahtumahetkellä havaittu teko, jonka ajankohta ja tekijä voidaan yksilöidä tunnistettavasti
  • Ryöstö on varkaus, joka on tehty henkilöön kohdistuvalla väkivallalla uhaten.

 

Mainittujen tapausten lisäksi useimmiten korvataan myös varastetulla avaimella lukittuun tilaan tunkeutuen tehty varkaus. Tällöinkin avain pitää olla varastettu ryöstäen.

Sen lisäksi, että olosuhteet ovat vakuutusehtojen mukaiset, pitää rikoksesta tehdä poliisille rikosilmoitus. Rikosilmoituksessa on vaadittava tekijälle rangaistusta.

Tutustu vakuutusehtoihisi etukäteen. Voit yllättyä. Vakuutusyhtiösi käsitys niin varkaudesta kuin muistakin korvaukseen oikeuttavista tapahtumista voi poiketa omastasi huomattavasti.

Vahingon tapahduttua ottaa pattiin huomattavasti vähemmän, jos tiedät etukäteen edes sinnepäin miten vakuutusyhtiösi suhtautuu asiaan.

 

Viikon vakuutusvinkki

Omaisuusvakuutus ei korvaa lumen ja jään painosta tai liikkumisesta aiheutuneita vahinkoja.

Jos siis rakennustesi katoille kerääntynyt lumi aiheuttaa rakennuksen sortumisen tai muun vaurion rakennukselle tai sen sisällä olevalle omaisuudelle, se ei ole vakuutuksestasi korvattava vahinko.

Vakuutusehtojen lähtökohtana on ajatus siitä, että lumisade (runsaanakin) on suomessa ennalta arvattava ilmiö. On siis todennäköistä, että katoille kertyy lunta ja se on sieltä rakennuksen suojelemiseksi poistettava.

Vakuutusehdoissa on nimenomaisesti rajoitettu lumen ja jään painon ja liikkumisen aiheuttamat vahingot pois korvauksen piiristä. Ei siis auta, vaikka olisit unohtanut poistaa lumet tai olettanut rakennuksen kestävän sen painon. Huolimattomuudella tai sen asteella ei ole mitään merkitystä asiassa.

Tämänkin tosiasian vakuutusyhtiösi on varmaan kertonut sinulle vakuutusta ottaessasi?

Lue vakuutusehdot läpi edes kerran elämässäsi.

Järjestelmän syytä

Turvallisuutta ei (vielä) tänä(kään) päivänä koeta yrityksissä erityisen tärkeäksi asiaksi väittää Manchesterin yliopiston professori James Reason ja arvelee, että yrityksillä on omasta mielestään tärkeämpääkin tekemistä.

Yrityksen turvallisuuskulttuuri on kuitenkin lähtökohta onnistuneelle riskienhallinnalle. Johdon on sitouduttava turvallisuustyöhön.

Kaikki viime vuosikymmenten suuret onnettomuudet (Estonia, Avaruussukkula Challenger, Tshernobyl) ovat johtuneet organisaatiossa sattuneista virheistä tai laiminlyönneistä. Nämä ovat sitten laukaisseet suuronnettomuuteen johtaneen tapahtumaketjun.

Hyvän turvallisuusjohtamisen avulla organisaation toiminnasta johtuvat tapaturmat ja onnettomuudet saadaan hallintaan.

Katastrofien syntyminen voidaan parhaiten estää vaikuttamalla töiden järjestelyihin ja johtamiseen. Ei riitä, että kiinnitetään huomiota pelkästään yksilöiden käyttäytymiseen ja sen muuttamiseen.

Yritysjohto kiinnostuu turvallisuusasioista yleensä vasta sitten kun huonot on jo housuissa. On sattunut onnettomuus, tapaturmat vievät liikaa rahaa tai viranomaiset uhkailevat. Yritysjohto kuuntelee asiantuntijoita vasta kun pelko ajaa siihen, sanoo Reason.

Turvallisuuskulttuurin muutos lähtee kuitenkin aina ylimmästä johdosta. Sen pitää sitoutua turvallisuusasioiden hoitoon ja tiedostaa, että turvallisuus on osa tehokasta ja tuottavaa yritystoimintaa.

Johtajilla tulisi olla kykyä ja rohkeutta nähdä, että tapaturmat, häiriöt ja onnettomuudet ovat pääasiassa seurausta puutteista ja laiminlyönneistä johtamisessa ja työorganisaatiossa. Työtapoja ja -menetelmiä on paljon helpompi muuttaa kuin arvoja ja uskomuksia.

Hyvä turvallisuuskulttuuri edellyttää keppiä ja porkkanaa. Se edellyttää motivoinnin lisäksi selkeitä ohjeita, opastusta ja ohjausta. Työntekijöiden on tiedettävä missä ja miten työtä tehdään turvallisesti.

Työntekijöiden on lisäksi tiedettävä mikä on hyväksyttävää ja mikä ei. Jos sovituista pelisäännöistä lipsutaan, siitä pitää seurata rangaistus. Toisaalta, myös hyvistä saavutuksista pitää saada vastaavasti palkintoja.

Hyvä turvallisuuskulttuuri pystyy ennalta ehkäisemään mahdollisia vaara- ja häiriötilanteita. Se sallii jopa erehdyksiä, koska on olemassa varmistusjärjestelmiä, jotka paikkaavat turvaverkossa mahdollisesti olevan aukon.

Huono turvallisuuskulttuuri taas ei pysty puolustautumaan vaaratilanteessa. Pienikin virrhe voi saada aikaan suuren vahingon. Yksi dominopala voi kaataa koko rakennelman.

On tärkeää varmistaa etukäteen, että työntekijät, töiden järjestelyt, ohjeet ja valvonta ovat ajan tasalla ja pystyvät toimimaan suojausketjuna jos jokin pettää. Tässä tilanteessa vasta punnitaan miten yrityksen riskit ovat hallinnassa.

 

Lähde: Kari Rissa, Riskit hallintaan, Työturvallisuuskeskus 1999

 

Vakuutuksen osapuolten tiedonantovelvollisuus

Vakuutussopimuksen mukana vakuutusyhtiö toimittaa läjän vakuutusehtoja. On yleiset sopimusehdot, varsinaiset vakuutuslajikohtaiset ehdot ja suojeluohjeet.

Yleiset sopimusehdot käsittelee osin itsestäänselvyyksiä, kuten kuka on vakuutuksenottaja, vakuutuksenantaja, vakuutettu, mitä tarkoittaa vahinko tai suojeluohje.

Yleisissä sopimusehdoissa puhutaan myös vakuutuksen osapuolten tiedonantovelvollisuudesta toisilleen.

 

Tiedonantovelvollisuus ei ole tasapuolista, kuten voisi äkkiseltään luulla.

 

Vakuutusyhtiön tiedonantovelvollisuus rajoittuu käytännössä siihen, että vakuutuksenottajalle annetaan tiedot vakuutustarpeen arvioimiseen ja valitsemiseen sekä tiedot tarjolla olevista vakuutusmuodoista.

Vakuutusyhtiön tiedonantovelvollisuus täyttyy jo sillä, että se antaa vakuutustarjouksen mukana esitteen tarjolla olevista vakuutusmuodoista. Asiakas saapi sitten itse selvittää mitä haluaa.

Vakuutusyhtiön tiedonantovelvollisuuden räikein puute on se, että vakuutusyhtiön edustajan antama lupaus korvauksesta ei sido vakuutusyhtiötä.

Asiakkaana odottaisin minkä tahansa yrityksen antamien kaikkien lupausten olevan saman arvoisia. Asiakkaan kannalta oleellisin lupaus, lupaus korvauksesta, ei ole vakuutusyhtiötä sitova!

Vakuutuksenottajan tiedonantovelvollisuus on sitä vastoin erittäin laaja. Hänen on annettava vakuutusyhtiölle todenmukaiset ja täydelliset vastaukset kaikkiin vakuutusyhtiön esittämiin kysymyksiin.

Jos annetut tiedot osoittautuvat vääriksi, on vakuutuksenottajalla velvollisuus oikaista väärät tiedot. Nekin, jotka johtuvat väärinkäsityksistä tai vaaran lisääntymisestä vakuutuksen ottamisen jälkeen.

Vakuutuksenottaja velvoitetaan tietämään milloin vaara on lisääntynyt. Ellei vakuutuksenottaja täytä velvollisuuttaan, oikeus korvaukseen voidaan menettää ja vakuutusyhtiö saa pitää vakuutusmaksun.

 

Se siitä tasapuolisuudesta.

 

Pääosa vakuutusehdoistakin on kuitenkin koko lailla järjellisiä ja perusteltuja. Niiden yleissävystä voidaan kuitenkin päätellä, että ne on tarkoitettu suojaamaan paremminkin vakuutusyhtiötä kuin vakuutuksenottajaa.

Sopimuksia tehtäessä on normaalia, että molemmat osapuolet osallistuvat sopimustekstin laatimiseen. Vakuutussopimus on kuitenkin ota tai jätä periaatteella toimiva massatuote paremminkin kuin sopimus perinteisessä mielessä.

Lue edes kerran elämässäsi vakuutustesi ehdot läpi.

Lähde: Santanen, Laitinen, Kekäle, Vakuutus ja riskit, Edita 2002

Hammurabkin vakuutti

Jokaisella toimialalla on omat erityispiirteensä, jotka on otettava huomioon vakuutuksia suunniteltaessa.

Toimialakohtaiset vakuutusratkaisut eivät kuitenkaan poista sitä tosiasiaa, että vakuutus korvaa aina äkillisen ja ennalta arvaamattoman tapahtuman aiheuttaman vahingon.

Se, että korvattavaa ilmiötä on jotenkin rajattu, ei vaikuta siihen, että vahingon aiheuttaneen tapahtuman on oltava joka tapauksessa ennalta arvaamaton.

Vanhimmat vakuuttamiseen viittaavat merkinnät löytyvät Hammurabin laista

Siihen aikaan kauppiaat rahoittivat karavaaneja lainavaroin. Karavaanimatkat olivat hyvin riskialttiita ja omaisuuden menetyksen uhka suuri.

Karavaanilainan takaisinmaksun vakuutena oli lainanottajan koko omaisuus. Jos omaisuus ei riittänyt, lainanottaja saattoi perheineen joutua lainanantajan orjaksi.

Kuka hullu olisi lähtenyt reissuun, jos olisi tiennyt sen varmasti epäonnistuvan?

Karavaaninjärjestäjät alkoivat sopia lainanantajien kanssa järjestelystä, jossa lainan takaisinmaksulta vältyttiin karavaaniretken epäonnistuessa. Kaikki jäisivät silloin nuolemaan näppejään.

Jos retki taas onnistui, jouduttiin lainasta maksamaan huomattavan suuri korko, eli vakuutusmaksu. Korko saattoi olla 1/4 – 1/3 lainan määrästä.

Kuka hullu olisi antanut rahaa retkeen, jonka tiedetään varmasti epäonnistuvan?

Tänäkin päivänä voit suojautua vakuutuksella vain ennalta arvaamattomien tapahtumien aiheuttamien vahinkojen varalta.

Vieläkään ei ole löytynyt tarpeeksi hullua, joka maksaisi varmaksi vahingoksi tiedetyn tapahtuman aiheuttamat kustannukset.

Vakuuttamisen perusperiaate on siis pysynyt samana vuosisatojen kuluessa ja vakuutettavasta toiminnasta tai kapeille erikoisaloille suunnitelluista vakuutusratkaisuista riippumatta.

Pidä kirkkaana mielessäsi, että vahingon aiheuttanut tapahtuma ja itse vahinko ovat täysin eri asioita. Korvausasioissa tarkastellaan aina tapahtumasarjan alkusyytä, vaikka lopulta korvataankin sen seurauksia, oli kysymyksessä sitten laajasti eri ilmiöiden perusteella korvaava All Risks vakuutus tai kapeampi erikoisvakuutus.

Kiinteää vai irtainta omaisuutta?

Omaisuutta vakuutettaessa joudutaan pohtimaan onko kuuluuko vakuutettava kohde kiinteistöön vai irtaimistoon. Erottelu ei aina ole täysin selvä.

Varsinkin vahinkotilanteessa asia tulee vastaan karulla tavalla, sillä kiinteällä omaisuudella (kiinteistö, rakennus) käytetään yleisesti suurempaa omavastuuta kuin irtaimistoilla. Voi myös olla, että vakuuttamis intressi on eri tahoilla kiinteistön ja irtaimiston osalta.

Esineoikeudessa esineiden perusjakona pidetään jakoa kiinteisiin ja irtaimiin esineisiin. Jakoa tehtäessä esineen tosiasiallista siirrettävyyttä on pidetty ratkaisevana tekijänä.

Maapohja ei sellaisenaan ole kiinteä esine. Kiinteitä esineitä ovat maapohjan tietyllä tavoin yksilöidyt osat, kiinteistöt ja eräät muut maa- ja vesialueiden yksiköt. Kaikki muut ovat irtaimia esineitä.

Rakennuskin voi olla irtainta omaisuutta. Silloin kun rakennukset kuuluvat ainesosina kiinteistöön, ne ovat kiinteää omaisuutta. Vuokramaalla oleva rakennus on irtainta omaisuutta.

Vakuutusehdot pyritään määrittelemään rakennukseen ja irtaimistoon kuuluvien esineiden rajaa mahdollisimman tarkasti. Rajanveto ei välttämättä maallikolle avaudu niinkään selkeänä.

Kiinteistön osalta vakuutusehdoissa voidaan mainita esimerkiksi:

 

Kohteena ovat vakuutuskirjaan merkittyyn rakennukseen kuuluvat, sen käyttöä palvelevat alkuperäiset, näitä vastaavat tai koko rakennukseen jälkeenpäin samantasoisina tehdyt kiinteästi asennetut

  • rakenteet, kalusteet ja pinnoitteet
  • lämmitys-, jäähdytys-, vedenjakelu-, jätevesiviemäröinti-, ilmanvaihto-, valvonta-, ja tiedonsiirto- sekä muut koneet, laitteet ja laitteistot sekä näihin kuuluvat johdot, putket, kanavat ja säiliöt.

 

Arvioitava esine, osa tai laite on siis osa rakennusta, jos sen poistaminen tai puuttuminen haittaa tai estää rakennuksen tai siinä olevan tilan käyttöä tarkoitukseensa. Uutta rakennusta puolestaan voidaan pitää keskeneräisenä ilma tällaista osaa.

Tällaisen esineen, osan tai laitteen ei välttämättä tarvitse olla kiinnitettynä rakennukseen, vaikka erottelun pääsääntönä voitaneenkin pitää sitä onko esine pultattu rakennukseen kiinni vai ei.

Toinen yleisesti käytetty nyrkkisääntö on se, voidaanko esimerkiksi vuokralaisen olettaa poistavan esineen rakennuksesta vuokrasopimuksen päättyessä. Tai vastaavasti kiinteistön omistajan myytyään kiinteistön

 

Korkeimman oikeuden päätös vuodelta 1945 kuvaa tilannetta: Uunineduspeltejä pidettiin kiinteistöön kuuluvina, eikä kiinteistön ostajan seuraaja ollut velvollinen palauttamaan niitä myyjälle (KKO 1945 II 107)

 

Pahimmat epäselvyydet syntyvät usein juuri kalusteiden ja kiinteästi johtoverkkoon asennettujen käyttölaitteiden osalta, jotka yllä olevan mukaan ovat osa kiinteistöä, mutta ns. maalaisjärjellä käsitetään yleensä irtaimistoksi.

Ole tarkkana kun vakuutat sekä kiinteistöä että irtaimistoa. Jos olet pultannut komerosi seinään kiinni, voi olla että se katsotaan osaksi kiinteistöä etkä saa mitään korvausta kun vesi turmelee kaapin rakenteet (esimerkiksi, jos kiinteistö ei ole omasi tai kiinteistön omavastuu on reilusti suurempi kuin irtaimistolla). Samoin, jälkikäteen kiinteästi vesijohtoverkkoon ja viemäriverkkoon asennetusta astianpesukoneesta asunnossa tai firman sosiaalitiloissa voi tulla osa kiinteistöä.

Lähde: Kimmo Keijama, Esineoikeuden perusteet, Talentum 2001

Joka päivä jossain palaa

Hesarissa oli 17.1. juttua tulipalosta, joka tuhosi puolet teollisuushallista Espoossa. Mukana meni mm. arvokkaita kilpailu- ja keräilyautoja. Suomessa sattuu noin 11.000 palovahinkoa vuosittain.

 

Yksi sairaalaan teollisuushallin palosta Kivenlahdessa Espoossa

2 500 neliömetrin tehdashalli kärsi noin puolen miljoonan euron vahingot Ruukintiellä Espoon Kivenlahdessa.

Palopaikalta vietiin sairaalaan yksi palokaasuja hengittänyt ihminen. Hänellä ei ole hengenvaaraa

 

Olin itsekin sopinut autoni korjaamisesta kyseisessä hallissa. Nyt taitaa jäädä autovanhuksen pohja hitsaamatta.

Samoin katsastus tekemättä. Mutta viis siitä.

Toivottavasti kiinteistönomistajalla kuten käyttäjilläkin olivat vakuutukset kunnossa. Muutaman satasen vuosimaksulla (muutaman tuhannen korkeintaan) saadaan korvattua tuhoutunut omaisuus. Jos ylipäätään saadaan korvattua (miten korvataan esimerkiksi harvinainen keräilyauto – ei mitenkään).

Lisäksi monen eri tahon toiminta keskeytyy ennalta arvaamattomaksi ajaksi. Saattaapa loppua kokonaankin.

Vakuutus korvaa mitä korvaa, mutta vahinkoja voitaisiin myös välttää toimimalla huolellisesti ja panostamalla riskienhallintaan, eli ennakolta valmistautumiseen.

Tulipalo aiheuttaa lähes poikkeuksetta suurimmat omaisuusvahingot. Usein luotetaan viranomaisten tekemään paloturvallisuustyöhön. Sen avulla ei kuitenkaan ekäistä paloja, vaan ainoastaan rajoitetaan vahinkoja.

Paloriskien hallinta sisältää kolme osa-aluetta:

  • ennaltaehkäisy
  • sammuttaminen, pelastaminen ja rajoittaminen
  • toiminta onnettomuuksien jälkeen

 

Ennaltaehkäisy sisältää syttymislähteiden eliminoimisen ja rakenteellisen paloturvallisuuden. Rakenteellisia ratkaisuja ovat esimerkiksi palo-ovet, savunpoistoluukut, erottavat rakenteet, poistumistiet, jne.

Rakenteellisista ratkaisuista rakennusvaiheessa tinkimällä voi säästää lyhyellä tähtäimellä, mutta vahingon kohdatessa menettää moninkertaisesti.

Automaattisilla paloilmoittimilla ja sammutuslaitteistoilla voidaan vahinkoja vähentää, varsinkin kohteissa, joissa ei ole välitöntä valvontaa.

Palotilanteessa onnistunut ja turvallisesti suoritettu alkusammutus pienentää vahinkoja. Sammutuskaluston on luonnillisesti oltava kunnossa ja saatavilla.

Etukäteissuunnitelmaan perustuva jälkivahinkojen torjunta ja toiminnan palauttaminen ennalleen rajoittavat omaisuusvahinkoja ja samalla pienentävät välillisiä menetyksiä.

Keskeistä paloriskien hallinnassa on tunnistaa syttymisen kannalta kriittiset asiat ja pyrkiä vähentämään niiden määrää. Kiinteistön, koneiden ja laitteiden asiamukainen huolto, palo-osastointi, palamattomien materiaalien käyttö, virheellisten käyttötapojen estämien auttavat estämään vahinkojen syntyä. Automaattisilla sammutus- ja hälytyslaitteilla voidaan helposti pienentää vahinkojen suuruutta.