Yritysten välinen tuotevastuu

Tuotevahinko

Tuotevahinko on vaarallisen, turvallisuudeltaan puutteellisen tuotteen käytöstä tai hallussapidosta johtuva muulle kuin tuotteelle itselleen aiheutunut vahinko. Tuotevahinko voi olla henkilö-, esine- tai joissain tapauksissa myös taloudellinen vahinko.

Tuotevastuu

Tuotevastuulla tarkoitetaan vastuuta tuotevahingosta. Tarkemmin sanottuna vahingonkorvausvastuuta. Tuotevastuu on siis vahingonkorvausoikeudellinen käsite.

Tuotevastuulla tarkoitetaan yleensä tuotteiden valmistukseen, maahantuontiin, jakeluun tai myyntiin osallistuvien elinkeinonharjoittajien korvausvastuuta heidän myymiensä tuotteiden aiheuttamista vahingoista.

Tuotevastuulaki (694/1990) koskee lähinnä kuluttajaoikeudellisia tuotevastuukysymyksiä eli tilanteita, joissa tuote on aiheuttanut vahinkoa kuluttajalle.

Ensisijainen vastuu on aina tuotteen valmistajalla ja sen Euroopan talousalueelle tuoneella elinkeinonharjoittajalla.

Yritysten välisessä tuotevastuussa tuotevastuulain merkitys ei ole kovin suuri.

Yritysten välinen tuotevastuu

Yrityksen näkökulmasta toiminnan tavoitteellisuus, suunnitelmallisuus, harkitsevuus sekä taloudellisen tuloksen saavuttaminen ovat keskeisiä asioita.

Tästä näkökulmasta voidaan korostaa taloudellisen toiminnan turvallisuutta ja jatkuvuutta sekä niihin liittyvän luottamuksen merkitystä.

Vahingon kärsijän näkökulmasta on keskeistä, että toisen aiheuttama vahinko ei saa jäädä rasittamaan vahingonkärsijää.

Vahingonaiheuttajan näkökulmasta voidaan taas painottaa sitä, että korvausvastuu ei saa muodostua kohtuuttoman raskaaksi.

Taloudellista vaihdantaa ei saa hankaloittaa liiaksi hallitsemattomilla tai ylisuurilla korvausriskeillä. Korvaussuojan ja korvausvastuun ennakoitavuuden kautta taloudellisen toiminnan riskit tulevat hallittavammiksi.

Tuotevastuukysymyksiä ratkaistaessa on keskeistä kulloinkin käsillä olevan toimialan ja siihen liittyvien oikeussuhteiden tapauskohtainen tunnistaminen. Kaikista tuotevastuutapauksista merkittävä osa koskee yritysten välisiä suhteita. Lisäksi yritysten väliset tuotevastuutilanteet ovat yleensä taloudelliselta merkitykseltään kuluttajatapauksiin verrattuna aivan toista luokkaa.

Sen lisäksi, että tuotevastuukysymykset ovat usein hankalia selvittää, liittyy yritysten väliseen tuotevastuuseen vielä yritysten taloudellisten suhteiden moninaisuus. Lisäksi yritysten välisestä tuotevastuusta on olemassa vain vähän kirjoitettua lainsäädäntöä.

Korvausvastuun määrittävä oikeudellinen sääntely perustuukin usein sopimuksiin, vakiintuneisiin käytäntöihin ja sopimus- ja vahingonkorvausoikeuden yleisiin oppeihin. Yritysten välisissä suhteissa kysymys liittyy usein sopimukseen perustuvan ja sopimuksen ulkoisen vahingonkorvausvastuun välisiin suhteisiin.

Tuotevastuutapauksella on usein suoranaisten taloudellisten vahinkojen lisäksi laajat kerrannais- ja sivuvaikutukset yrityksen ja koko toimialan toimintaan. Julkisuuteen levinneellä tiedolla tuotevahingosta on yleensä kielteinen vaikutus yrityksen maineeseen ja imagoon, markkinaosuuteen ja jopa pörssiarvoon. Myös koko toimiala saattaa kärsiä tapauksen seurauksena.

Tuotevastuuriskien minimointi vaatii aina taloudellisia panostuksia tuotekehityksen, investointien ja vakuutusturvan hankkimisen muodossa.

Tuotevastuuriski on kuitenkin aina olemassa. Siltä ei voida kokonaan välttyä, eikä maksimaalinen välttäminen ole edes liiketaloudellisesti järkevää. Tuotekehitys- ja investointikulut kasvaisivat siinä tapauksessa liian suuriksi.

Yritysten on siis tyydyttävä arvioimaan tuotevastuuriskien todennäköisyyksiä ja niiden hallintaan tarvittavia kustannuksia.

Lähteet:
Wilhelmsson, Rudanko, Tuotevastuu, Talentum 2004
Mononen, Yritysten välinen tuotevastuu, Talentum 2004

Moraalista uhkapeliä

Jaana Norio-Timonen kirjoittaa kirjassaan Vakuutuksenantajan vastuu vakuutustapahtumasta epäsymmetrisestä informaatiosta ja sen aiheuttamasta moraalisesta uhkapelistä.

Epäsymmetrisellä informaatiolla tarkoitetaan tilannetta, jossa toisella sopijapuolella on enemmän tietoa sopimuksen kohteesta kuin toisella.

Vakuutusyhtiö tuntee laatimansa vakuutusehdot ja sen millä tavalla vakuutuksenottajan sille ilmoittamat tiedot vaikuttavat vakuutettavaan riskiin, vakuutusehtoihin ja -maksuihin. Vakuutuksenottaja puolestaan tuntee vakuutuksen kohteen yleensä parhaiten.

Epäsymmetrinen informaatio voi siis aiheuttaa moraalista uhkapeliä. Tietoisuus vakuutuksen olemassaolosta voi saada vakuutuksenottajan tai muun vakuutuksenottajapuolella olevan vakuutusyhtiön tietämättä suhtautumaan aiempaa huolettomammin vahingon sattumismahdollisuuteen tai syntyvän vahingon suuruuteen. Tällainen henkilö voi jopa aiheuttaa vahingon tahallaan tai ilmoittaa korvattavaksi vahingon, jota ei ainakaan ilmoitetussa laajuudessa ole sattunut.

Henkilö voi esimerkiksi toimia tavalla, joka lisää vahinkoriskiä, vaikkapa siirtämällä vakuutettua omaisuutta paikkaan, jossa sen vahingoittumisen riski on aiempaa suurempi.

Moraalinen uhkapeli voi ilmetä joko vakuutussopimuksen tekemisen jälkeen mutta ennen vahingon sattumista tai vasta vahingon sattumisen jälkeen. Moraalisen uhkapelin vaaraa ei ole sellaisissa riskeissä, joihin vakuutuksenottaja ei voi vaikuttaa, esimerkiksi myrskyn aiheuttamat vahingot.

Yksittäisessä vakuutussopimussuhteessa moraalinen uhkapeli johtaa siihen, että riski kasvaa siitä, mikä se vakuutussopimusta solmittaessa oli, jolloin sopimustasapaino järkkyy.

Päinvastaisessa tilanteessa, jolloin riski vakuutuksenottajan toimenpiteiden johdosta pienenee, vakuutusyhtiö viis veisaa sopimustasapainon muuttumisesta. Maksettavaa korvausta voidaan sujuvasti pienentää jos vakuutuksenottajalta on epähuomiossa jäänyt jokin seikka mainitsematta vakuutusyhtiölle, mutta vakuutusmaksua ei taatusti pienennetä vaikka riski olisi häipynyt olemattomiin.

Vakuutusyhtiöllä on myös paremmat mahdollisuudet arvioida taloudellisen tilanteensa odotettavissa olevaa kehitystä ja siten vakuutuksen todellista arvoa vakuutuksenottajalle. Vakuutusyhtiöt yrittävät torjua epäsymmetrisen informaation ja moraalisen uhkapelin aiheuttamia ongelmia erilaisin vakuutusehdoin, suojeluohjein ja toimintavelvollisuuksin.

Uskallatko sinä heittäytyä vakuutusyhtiön vietäväksi ja tyytyä pelkästään vikisemään kun korvauksesi joko kokonaan evätään tai sitä pienennetään moraaliseen uhkapeliin vedoten?

Nosta itsesi samalle viivalle vakuutusyhtiösi kanssa ja hanki epäreilu etu kilpailijoihisi nähden. Ota avuksesi vakuutusmeklari. Vakuutusmeklari on vakuutusyhtiöistä riippumaton vakuutusasioiden erikoisasiantuntija.

Lähde: Jaana Norio-Timonen, Vakutuuksenantajan vastuu vakuutustapahtumasta, Talentum 2003

Vakuutuskelpoisuudesta

Kaikki rikit eivät ole vakuutuskelpoisia. Mistä sitten tietää mikä riski on vakuutuskelpoinen ja mikä ei? Onko tyydyttävä vakuutusyhtiön kantaan, että jotain asiaa ei kerta kaikkiaan vakuuteta? Monesti on, mutta kun tietää raamit, voi turvaa kysellä muualtakin kuin omasta vakuutusyhtiöstä.

Ensimmäinen edellytys: Ennustettavuus

Riskin toteutumisen todennäköisyys on riittävällä tarkkuudella pystyttävä ennustamaan. Tällöin on olemassa edellytykset vakuutusmaksun ennakolta määrittämiseksi.

Vakuutusyhtiöt voivat vakuuttaa myös vähemmän ennustettavissa olevia riskejä. Suurten vahinkojen johdosta yleensä korotetaan vakuutusmaksuja jälkikäteen, jos peritty maksu ei riitä kattamaan vahinkoja. Tämä koskee yleensä pakollisesti otettavia vakuutuksia. Muissa tapauksissa vakuutuksenottajat voisivatkin pakoilla jälkimaksuja.

Suomalaisessa liikennevakuutuksessa ei ole mitään rahamääräistä ylärajaa henkilövahinkojen korvaamiselle. Suurvahinkojen vaikutus voidaankin helposti kattaa seuraavien vuosien maksunkorotuksilla.

Toinen edellytys: Riippumattomuus

Vakuutuskelpoisuuden kannalta olennaista on, että riskin toteutuminen on edunsaajasta riippumaton. Tämän periaateen johdosta esimerkiksi liikeriskejä ei yleensä voi vakuuttaa.

Jos vakuutus kattaisi kaikki vahingot, yrityksen johto saattaisi ryhtyä uhkarohkeisiin liiketoimiin. Tällöin tappiot kattaisi vakuutus ja voitot korjaisi yritys.

Vakuutusmaksu ei ole tällöin luotettavasti ennalta määriteltävissä.

Vakuutuksiin liittyykin yleensä aina ehto, jonka mukaan korvausta ei suoriteta, jos edunsaaja on itse tahallaan tai törkeällä tuottamuksella aiheuttanut vahingon tai vaikuttanut sen määrän suurenemiseen.

Kolmas edellytys: Stabiliteetti

Stabiliteetilla tarkoitetaan riskin ajallista stabiliteettia. Jos riski voi ajan mukana muuttua ennalta arvaamattomasti, ei vakuutusmaksun laskemiselle ole edellytyksiä. Taas tullaan liikeriskien vakuutuskelvottomuuteen: ne riippuvat ja muuttuvat yleisten suhdanteiden takia, hintavaihtelun johdosta, kilpailutilanteen takia, jne.

Neljäs edellytys: Riskin harvinaisuus

Riskin, tai vähintään suurvahingon, harvinaisuus on vakuutuskelpoisuuden edellytys. Jos vahingon toteutuminen on hyvin yleinen, tai joissain tapauksissa lähes varma, vakuutusmaksu muodostuisi lähes suoritettavan korvauksen suuruiseksi. Tällöin ei vakuutuksen ottaminen eikä myöntäminen ole mielekästä.

Ei se ole myöskään vakuutussopimuslain mukaista. Sellaisen vakuutuksen myöntäminen, jonka tarjoama turva on mitätön, on kielletty.

Tällaisten epämielekkäiden tapausten poissulkemiseksi esimerkiksi tavalliseen kuoleman varalta otettuun henkivakuutukseen liittyy aina jonkinlainen varmistus siitä, että vakuutetun henkilön terveydellinen tila on vakuutusta otettaessa normaali.

Vakuutuskelpoisuuden edellytykset eivät aina ole ehdottomia sikäli, että niiden kaikkien olisi toteuduttava yhtä aikaa, mutta niiden perusteella saa yleisen käsityksen siitä millä perusteella jotain voidaan vakuuttaa tai ei voida.

Velvollisuus velvoittaa

Vakuutussopimuslaissa säädetään vakuutuksen osapuolten (vakuutuksenottaja, vakuutettu ja vakuutuksenantaja) velvollisuuksista toisiaan kohtaan.

Vakuutussopimuslaki on samojen säännösten toistamisen välttämiseksi kirjoitettu niin, että osapuolten oikeusasemat selviävät vasta useiden eri puolilla lakia olevien säännösten perusteella.

Vakuutusyhtiön korvausvastuun selvittämiseen voi liittyä monenlaisia kysymyksiä:

  • onko vakuutustapahtuma todella sattunut
  • millainen se on
  • mitä kaikkea on korvattava
  • minkä suuruisina korvaus on maksettava

Nämä kysymykset ovat useimmiten luonteeltaan lääketieteellisiä, teknisiä, rakentamiseen liittyviä, jne. Kysymysten ratkaisuun voi liittyä todistelua ja erilaisten asiantuntijoiden lausuntoja tapahtumien synnystä ja kulusta.

Vakuutussopimuslain säännöksiä puolestaan tarvitaan selvitettäessä sellaisia tapauksia, joissa vakuutustapahtuma on riidattomasti sattunut, mutta vakuutusyhtiö väittää, että se on oikeutettu epäämään korvauksen tai alentamaan sitä jonkin vakuutuksenottajan menettelyn perusteella.

Vakuutusyhtiö voi väittää esimerkiksi, että vakuutuksenottajaosapuoli on jollain tavalla vaikuttanut joko vahingon syntyyn tai määrään tai vakuutusyhtiön käsitykseen niistä taikka siihen, että vakuutusyhtiölle on syntynyt virheellinen käsitys kannettavakseen ottamastaan riskistä.

Kysymys on vakuutussopimuslain 4§:ssä säädetystä, lähinnä vakuutuksenottajan ja vakuutetun, tiedonantovelvollisuudesta, velvollisuudesta ilmoittaa vaaran lisääntymisestä, velvollisuudesta olla aiheuttamatta vakuutustapahtumaa (vahinkoa), velvollisuudesta noudattaa suojeluohjeita ja pelastamisvelvollisuudesta.

Lisäksi vakuutussopimuslain 10§:ssä säädetään vakuutuksenottajalle ja vakuutetulle velvollisuuksia, jotka koskevat näitä vakuutustapahtuman sattumisen jälkeen. Näidenkin velvollisuuksien laiminlyöminen voi johtaa vakuutuskorvauksen menettämiseen kokonaan tai osittain.

Siihen, kenen kannettavaksi vahingon kustannukset lopulta jäävät, vaikuttaa niin monta ”liikkuvaa osaa”, että uskallatko sinä jättää vakuutusturvasi pelkästään sopimuksen toisen osapuolen, vakuutusyhtiön, päätettäväksi? Vakuutusyhtiösi pitää mielellään itseään ainoana vakuuttamisen asiantuntijana ja samalla sinut kätevästi pimennossa vakuutusturvasi todellisesta sisällöstä. Monista velvollisuuksistasikin kuulet useimmiten ensimmäisen kerran vasta vahingon tapahduttua.

Varminta on epävarmuus

Törmäsin puolivahingossa Markku Sotarannan kirjaan Kohti epäselvyyden hallintaa (Tulevaisuuden tutkimuksen seura 1996). Sotaranta kirjoittaa epävarmuudesta ja epäselvyydestä:

Lineaarisen kehitysnäkemyksen logiikan mukaan me näemme epävarmuuden seurauksena tietämättömyydestämme syiden ja seurausten laajasta kirjosta sekä niiden välisistä suhteista.

Tästä päädymme johtopäätökseen, että meidän tulisi selvitä epävarmuudesta voittamalla tietämättömyytemme keräämällä niin paljon tietoa kuin mahdollista. Epävarmuus olisi siten epäpätevyyden seurausta.

”Tapahtumat tekevät toiminnasta epäluotettavaa, katkaisevat rutiiniprosessit. Vain sellaisessa maailmassa, jossa mitään tärkeää ei koskaan tapahdu, toiminta on ennustettavaa. Tulevaisuus toteutuu varmasti ja suunnitelmallisesti jos ihmiset eivät toimi ja jos mitään odottamatonta ei tapahdu (Lappalainen, P, 1995, Teoksessa Ruostesaari I)”

Lappalaisen ajatuksen mukaan tietoa keräämällä emme voi poistaa epävarmuutta. Lopettamalla toiminnan se sitä vastoin onnistuu.

Jos haluamme saada jotain aikaiseksi, meidän on hyväksyttävä epävarmuus, opittava elämään sen kanssa ja käytettävä sitä hyväksi.

Moninaisuuden ja dynaamisuuden lisääntyminen on heikentänyt ennustettavuutta ja siten lisännyt epävarmuutta. Ennustettavuuden heikkeneminen aiheuttaa kaksinkertaisen epävarmuuden; emme voi koskaan olla täysin varmoja edes lähtötilanteen oikeellisuudesta saati sitten sen seurauksista.

Jos emme voi olla täysin varmoja edes nykyhetkestä, miten voimme sanoa jotain varmaa tulevaisuudesta.

Lähde: Markku Sotaranta, Kohti epäselvyyden hallintaa, Tulevaisuuden tutkimuksen seura 1996

Kuka huijaa ja ketä?

Löysin taannoin Finanssialan keskusliiton 2008 tekemän tutkimuksen. Tutkimuksessa todetaan neljänneksen siinä haastatelluista tuntevan jonkun, joka on huijannut vakuutusyhtiötä.

Vakuutusalan yhteistyöjärjestön gallupissa ei tietenkään kysytty kuinka moni tuntee jonkun, joka kokee tulleensa vakuutusyhtiönsä huijaamaksi.

Vakuutusehdot on usein kirjoitettu niin kierosti, että korvauksen evääminen ehtojen logiikkaa tuntemattomalle käy käden käänteessä.

Kirjoitin aikaisemmin siitä, miten Aktia on huijannut asiakastaan vakuuttamalla oikeusturvavakuutuksellaan asiakkaansa kaikki palkat (palkkasumma on oikeusturvavakuutuksen maksuperuste, jolla pyritään kuvaamaan yrityksen toiminnan laajuutta), mutta kun tuli korvauksen maksamisen aika, löytyi jos jonkinlaista selitystä miksi juuri nyt ei voida korvata mitään. Kaikki selitykset juonsivat kuitenkin juurensa Aktian omiin törttöilyihin vakuutusta tehtäessä. Aktia ei tietenkään myönnä tehneensä mitään väärin!

Vastaavanlaisia tapauksia tulee eteen tasaista tahtia. Esimerkiksi aikaisemmin puheena ollut tapaus, jossa Tapiola otti asiakkaan rahat ja piti ne. Tapiola tosin maksoi korvauksen kun asiassa pyydettiin vakuutuslautakunnan lausuntoa ”ettei se turhaan mene vakuutuslautakunnan käsiteltäväksi”.

Ei sillä, etteikö mainittu tutkimustulos olisi oikea ja etteikö rehellinen vakuutuksenottaja näin ollen joudu maksamaan huijareiden kotkotukset, mutta kyllä vakuutusyhtiössäkin, jos missä, osataan vedättää.

Miltä tuntuisi jos voittaisit aina?

Miltä tuntuisi, jos elämä olisi yhtä juhlaa ja voittaisit aina ilman, että sinut pitää tehdä mitään itse?

Riskcraft™ -palveluiden avulla voitat aina.

Riskcraft™ kilpailutuspalvelun avulla löydät markkinoiden edullisimman vakuutusturvan kun kyse on samasta vakuutuksesta. Useimmiten vakuutusturva on kilpailutuksessa parantunut vaikka kustannukset ovat laskeneet radikaalisti, jopa 20 – 40% entisestä. Kilpailutuspalkkio on vain puolet yhden vuoden säästöistä.

Kun otat Riskcraft™ vakuutuspalvelun vakuutusasioidesi hoitajaksi, säästät vakuutusten nettohinnoittelun johdosta vielä jopa 15% lisää (ns. meklarialennus). Sinulle jää itsellesi enemmän rahaa viivan alle, puhumattakaan säästyneestä ajasta ja vaivasta. Vakuutusten hoitopalkkio on n. 2/3 vakuutusyhtiön meklarialennuksesta.

Riskcraft™vahinkopalvelun avulla varmistat parhaat korvaukset vahingoistasi. Vakuutusehdot ovat usein niin kierosti laaditut, että korvauksen evääminen käy käden käänteessä. Riskcraft™ vahinkopalvelu varmistaa, että vakuutusehtoja venytetään myös sinun suuntaasi. Vahinkopalvelun palkkio on osa saamastasi korvauslisästä.

Riskcraft™ palveluiden palkkiot ovat aina vain osa saamastasi hyödystä, joten käyttämällä niitä voitat aina.

Soita heti suoraan Hannulle, puh. 0440 200 627, ja hanki epäreilu kilpailuetu vakuuttamisen alueella.

Riskienhallinnan muutosvoimat

Timo Räikkönen ja Veikko Rouhiainen ovat julkaisseet mielenkiintoisen tutkimuksen, Riskienhallinnan muutosvoimat (Otamedia Oy, Espoo 2003). He tarkastelevat riskienhallinnan kenttään kohdistuvia muutosvoimia.

Riskienhallinta ja kestävä kehitys ovat kohti tulevaisuutta suuntautuneita. Ne molemmat arvioivat tämänhetkisiä toimenpiteitä suhteessa siihen, mihin nämä toimet voivat tulevaisuudessa johtaa.

Riskienhallinnassa tarkasteluaikaväli on pääsääntöisesti lyhyempi. Sekä riskienhallinnassa että kestävässä kehityksessä joudutaan ottamaan huomioon toiminnan mahdollisiin seurauksiin liittyvät epävarmuustekijät. Vain riskienhallinnassa näitä epävarmuustekijöitä pyritään kuvaamaan ja arvioimaan tarkasti.

Kestävässä kehityksessä tappioita tarkastellaan erityisesti ympäristön kannalta sekä taloudellisista ja sosiaalisista lähtökohdista. Riskienhallinnassa keskeisessä asemassa ovat puolestaan yleensä aineelliset tappiot (mukaan luettuna henkilövahingot).

  • Ongelmat ovat yhä useammin ”ilkeitä”, ja vaikeasti rajattavia.
  • Ongelmia on yhä vaikeampi ratkaista vain lisäämällä tietoa. Ennakoimattomuus ja yllätykset kuuluvat kehitykseen.
  • Riskienhallintaan liittyvän toiminnan on perustuttava aiempaa laaja-alaisemmalle ja moniulotteisemmalle tietopohjalle, joka koostuu monista eri lähteistä ja näkökulmista.
  • Riskienhallintaprosessien on oltava avoimempia ja niihin on osallistuttava niiden, joita ongelmat koskettavat.
  • Yhteiskunnan tavoitteet eivät ole yhtenäisiä, eikä niitä voi rajata selkeästi.
  • Yhdessä tekeminen korostuu.

Toimivien ratkaisumallien kehittäminen ja käyttöönotto muutosvoimista aiheutuvien riskien hallitsemiseksi kestää oman aikansa. Muutosvoimat eivät tosin pysähdy odottamaan täksi aikaa. Esimerkiksi kasvihuoneilmiöstä aiheutuvia haitallisia vaikutuksia joudutaan todennäköisesti sietämään ainakin tämän vuosisadan loppuun asti huolimatta siitä, millaisia teknologisia tai poliittisia edistysaskeleita jatkossa tullaan tekemään.

Tästä johtuen riskienhallinnassa ei tulisi jatkossa turvautua niinkään esimerkiksi vanhoihin riskitilastoihin, vaan painopistettä olisi siirrettävä kohti riskikentässä tapahtuvien muutosten ennakointia. Tulevaisuudessa riskien luonteessa saattaa nimittäin tapahtua merkittäviäkin muutoksia, esimerkiksi niiden esiintymistiheyden, voimakkuuden sekä jälkiseurausten osalta. Erityisesti paikallisella tasolla saattaa osoittautua elintärkeäksi, että tiedotetaan riittävästi varsinkin sellaisista riskeistä, joita ei aikaisemmin ollut edes olemassa.

Riskien sosiaaliseen voimistumiseen liittyvät tekijät tulevat myös kasvattamaan merkitystään olennaisesti. Useat esimerkit osoittavat, kuinka yhteiskunnan ja kansalaisten reagoinnilla riskejä kohtaan on taloudellisten ja inhimillisten seurausten kannalta usein yhtä merkityksellinen rooli kuin riskien ”todellisilla” aineellisilla tekijöillä.

Riskienhallinnassa tulisi kiinnittää huomiota myös siihen, miten voidaan turvata riittävä turvallisuustaso tilanteessa, jossa vastuuta siirretään viranomaisilta yksityisille yrityksille, jotka toimivat vaativassa kilpailutilanteessa ja etsivät jatkuvasti uusia keinoja lisätä kustannustehokkuuttaan. Yksityistäminen ja markkinoiden vapauttaminen yhdessä teknologisten ja yhteiskunnallisten muutosten kanssa asettaakin riskienhallinnalle suuria haasteita erityisesti terveydenhuoltopalveluiden, elintarvikkeiden sekä liikenneverkoston turvallisuuden näkökulmasta.

OECD:n raportin mukaan olisi olennaista pohtia myös niitä tapauksia, joissa muutosvoimat ovat vuorovaikutuksessa keskenään vahvistaen toinen toisiaan. Esimerkiksi niissä maissa, joissa taloudelliset rakenteet ovat kehittymättömät ja peruspalvelut puutteelliset, väestönliikkeet aiheuttavat usein ympäristölle suurta rasitusta, mikä puolestaan aiheuttaa ja kärjistää suuronnettomuuksia. Suuronnettomuuksien jäljiltä peruspalveluiden tuottaminen on entistä vaikeampaa, mikä taas aiheuttaa lisää väestönliikehdintää.

Riskienhallinnan tulevaisuuden kannalta kriittisiä tekijöitä voidaan pohtia myös hieman laajemmasta näkökulmasta, jossa yhdistyvät muutosvoimien keskeisimmät piirteet. Riskienhallinnan muutosvoimien tarkastelusta voidaan nimittäin nostaa esille kolme yhteistä tekijää, jotka tulevat monin tavoin muuttamaan ja muokkaamaan riskienhallinnan vakiintuneita toimintatapoja ja käytäntöjä: kompleksisuus, epävarmuus ja monimerkityksisyys.

Lähde: Timo Räikkönen, Veikko Rouhiainen, Riskienhallinnan muutosvoimat, VTT tuotteet ja tuotanto, Otamedia 2003

Kaikki joukolla samastamaan

Vahinkovakuutuksessa on pääsääntönä, että jokainen vakuutettu vastaa vain omasta menettelystään. Yleensä kohtuullisena kuitenkin pidetään, että tietyssä intressisuhteessa vakuutettuun olevien henkilöiden moitittava menettely aiheuttaa samat seuraukset kuin vakuutetun itsensä vastaava menettely.

Samastamista sovelletaan siis henkilöihin, jotka:

  • vakuutetun suostumuksella ovat vastuussa vakuutetusta ajoneuvosta.
  • omistavat vakuutetun omaisuuden yhdessä vakuutetun kanssa ja käyttävät sitä yhdessä hänen kanssaan.
  • asuvat vakuutetun kanssa yhteisessä taloudessa ja käyttävät vakuutettua omaisuutta yhdessä hänen kanssaan.

Vakuutettuun samastetaan myös työsuhteessa tai virkasuhteessa oleva henkilö, jonka tehtävänä on huolehtia suojeluohjeiden noudattamisesta.

Yrityksen palovakuutuksesta ei makseta korvausta, jos yrityksen työnjohtaja on jättänyt suojeluohjeiden vastaisesti tulitöiden jälkivartioinnin hoitamatta.

Samastamissääntöjä tulkitaan suppeasti. Tulkinnassa otetaan huomioon samastamissääntöjen tarkoitus ohjata sellaisten henkilöiden käytöstä, jotka voivat vaikuttaa vakuutustapahtuman sattumiseen, eli vahingon syntymiseen.

Tyypillisin esimerkki samastamisesta on se, kun annat autosi toisen ajettavaksi. Jos tämä on esimerkiksi humalassa, se on sama asia kuin jos itse olisit kuljettanut autoasi humalassa.

Korkeimman oikeuden päätöksen (KKO:2000:52) mukaan silläkään, että auton luovuttajalla ei ollut mahdollisuutta vaikuttaa autoa kuljettaneen henkilön menettelyyn (humalassa ajoon) sen jälkeen kun auto oli luovutettu, ei ollut merkitystä vakuutuskorvauksen eväykselle.

Lähde: Lehtipuro, Luukkonen, Mäntyniemi, Vakuutuslainsäädäntö, Suomen  vakuutusalan koulutus ja kustannus, 2004

Käry kävi

Suutarin lapsilla…., vai miten se nyt meni?

Reilu viikko sitten läppärini kärähti. Sananmukaisesti. Kone sammui ja käry kävi. Huoneessa leijaili sähkön tuoksu.

Sen koomin aparaatti ei ole puhunut mitään. Onneksi sain pelastettua kovalevyltä kaikki kriittiset tiedot, eli koko kovalevyn sisällön. Onneksi siksi, että varmuuskopiot olivat taas viikkoja, ellei kuukausia vanhoja.

Asiakkaille sitä paasaa tiedostojen varmistuksista harva se päivä, mutta taas oli kotipesä hoitamatta. Niin se on kaikilla muillakin paasaamisesta huolimatta. Nyt meni vain yksi kone eikä tietoja käytännössä ollenkaan, mutta kaiken ennalleen saattamisessa kului toista viikkoa.

Kun itseltäsi kärähtää serverit, ja varmuuskopiot ovat toissa vuotisia, ei ketään enää naurata. Viimeisenä sinua itseäsi.

Vakuutuksesi ei välttämättä korvaa mitään, tai ainakin korvaus on alennettu, koska suojeluohjeita on laiminlyöty. Suojeluohjeissa nimittäin on varsin tarkkoja ohjeita tiedostojen varmistamisesta.

Minä pääsin tällä kertaa vähällä, ja siirryin saman tien Mac:iin.

Miten helposti sinä saat palautettua järjestelmäsi ennalleen, jos minulta (yhden miehen firmalta) meni siihen vähntään viikko tehokasta työaikaa?