Tagged: Riskienhallinta

Riskien arviointi

Uudessa Turvallisuuslehdessä on käsitelty laajasti riskien arvioimista.

VTT.n tutkimusprofessori Veikko Rouhiaisen mukaan tärkeimmät riskien arviointimenetelmät ovat potentiaalisten ongelmien analyysi (POA), toimintovirheanalyysi, poikkeamatarkastelu, työn turvallisuusanalyysi, vika- ja vaikutusanalyysi ja reakstiomatriisi.

Analyysimenetelmistä löytyy tarkempaa tietoa mm. VTT:n ja PKRH:n sivuilta.

Hyvän riskien arvioinnin edellytyksiä ovat:

  • tavoitteen määrittely
  • kohteen rajaus
  • oikeat menetelmät
  • lähtötietojen laatu
  • vetäjän pätevyys
  • resurssien varaus
  • dokumentointi
  • viestintä

 

Riskienarvioinnin käytönnön onnistumisen kulmakivet ovat:

  1. kunnollinen valmistelutyö ja perehtyminen
  2. hyvä toteutus
  3. hyvä tiedotus
  4. tulosten konkreettinen vienti käytäntöön

 

Samassa lehdessä konsultti Lassi Väisänen ja Pöyry Oyj:n riskienhallintajohtaja Tua Forsell toteavat, että riskien arviointi on jokapäiväistä toimintaa. Se ei saa olla vain kerran vuodessa tapahtuva teoreettinen toimi.

 

”Kun esimerkiksi tiettyjä raportteja, budjettia tai vastaavia päivitetään, samassa yhteydessä päivitetään myös riskiarvio.”

 

Pitää miettiä millaisia asioita voisi tapahtua jos esimerkiksi budjetti ei pidä.

Riskejä luokiteltaessa voidaan apuna käyttää Value & Risk menetelmää. Se on yksinkertainen kertolaskutoimenpide. Riskin toteutumisen todennäköisyys kerrotaan sen taloudellisella vaikutuksella. Laskutoimituksen tuloksen perusteella riskit voidaan laittaa tärkeysjärjestykseen.

Haittapuolena mainitaan toteutumisen todennäköisyyden ja taloudellisen vaikutuksen arviointien subjektiiviset näkemykset. Totuus voi olla jotain ihan muuta, kuin mihin on äänestyksellä päädytty.

Laskutoimitukset tai niiden tulokset eivät siten saa jäädä lopullisiin raportteihin näkyviin, sillä ne muuttuvat helposti absoluuttiseksi totuudeksi ja siten voivat harhauttaa yrityksen johtoa.

Hyvällä riskienhallinnalla mahdollistetaan strategisten ja taloudellisten tavoitteiden saavuttaminen halutulla ja kestävällä tavalla.

 

Lähde: Turvallisuuslehti 6/2010, Turvallisuuden ja Riskienhallinnan Tietopalvelu Oy

Netin varijat

Tällä kertaa pelkkä linkki:

Katsokaa kaikki dokumentti Netin vartijat, ja miettikää sen jälkeen hetki tietoturva-asioita.

 

Valtio lopettaa tulvavahinkojen korvaamisen

Yle uutiset:

Hallitus esittää, ettei valtio enää vastedes korvaisi rakennuksille aiheutuvia tulvavahinkoja, vaan omistajan tulisi ottaa vakuutus tulvien varalle. Taustalla ovat arviot ilmastonmuutoksen myötä lisääntyvistä tulvavahingoista. Maatalouden tulvavahingot korvattaisiin edelleen nykyisellä tavalla ja yksityisteiden vahinkojen korvaamiseen voitaisiin myöntää avustusta.

Lue koko juttu täältä

Tällä hetkellä vakuutukset eivät pääsääntöisesti korvaa tuvan aiheuttamia vahinkoja.

Paloturvallisuus on jokaisen oma asia

Yle Oulu kirjoittaa:

”Asukkaiden ja taloyhtiöiden vastuu hätätilanteessa on ratkaisevaa. Poistumis- ja pelastusteiden kunnosta sekä palovaroitinten toiminnasta vastuun kantavat asukkaat. Viranomaiset tarkistavat taloja vain harvakseltaan.

Suomessa kerrostalojen paloturvallisuus on säädösten ansiosta yleisesti ottaen hyvällä mallilla. Jo rakennusmääräyksissä määrätään, miten talon eri osat on eristettävä, jottei tuli palotilanteessa pääse leviämään.

Esimerkiksi kerrostaloasunnon ovien ja seinien on suojattava tulipalossa leviävä tuli asunnon ulkopuolella tunnin ajan.”

Lue koko juttu täältä

Sitä saa mitä mittaa

Perineteisesti turvallisuutta on mitattu sen puuttumisen kautta. Näin tehdään erilaisten tapaturmatilastojen, onnettomuusfrekvenssien ja sattuneiden läheltä piti tilanteiden avulla.

Tällaiset mittarit kertovat aina historiasta ja tarjoavat siten rajoittuneen kuvan organisaation toiminnasta ja nykyisistä riskeistä. Tulevaisuuden turvallisuutta niillä ei voida juurikaan ennustaa.

Turvallisuuden mittaamiseksi tarvitaan mieluummin ennakoivia ja ohjaavia mittareita, jolloin niiden tuloksia voidaan hyödyntää tulevan turvallisuuden ennustamisessa ja turvallisuuden kehittämisessä.

Ennakoivat mittarit pyrkivät tapahtuneiden onnettomuuksien, häiriöiden ja tapaturmien sijaan mittaamaan sitä, kuinka hyvin organisaatio tunnistaa toimintansa vaarat ja arvioi, vähentää ja hallitsee niihin liittyviä riskejä.

Turvallisuuden mittaamisessa on kuitenkin se ongelma, että useat mitattavat ilmiöt ovat luonteeltaan laadullisia.

Yrityksissä mitataan useimmiten vähemmän tärkeitä, määrällisiä asioita, siitä syystä, että niitä on helppo mitata täsmällisesti.

Yritystä johdettaessa kiinnitetään huomiota usein vain niihin asioihin, joita mitataan.

Mittarit ovat kuitenkin vain näytteitä yrityksen turvallisuustasosta, ja johtamisen pitäisikin kohdistua niiden takana oleviin prosesseihin, ei itse mittareihin.

Tyypillinen turvallisuusjohtamisjärjestelmien tavoite on ”nolla tapaturmaa”, eli käytännössä sellaisten tapaturmien eliminointi, jotka johtavat töistä poissaoloihin.

Perinteisen riskin määritelmän mukaan korkean todennäköisyyden ja alhaisen vakavuustason sekä matalan todennäköisyyden ja korkean vakavuustason vaarat aiheuttavat suunnilleen yhtä suuren riskin yritykselle.

Alhaiusen vakavuustason ja korkean todennäköisyyden riskejä ovat esimerkiksi liukastumiset, kompastumiset tai putoamiset. Korkean vakavuustason ja matalan todennäköisyyden riskejä taas ovat vaikka räjähdykset tai suurpalot, jotka vaativat useita kuolonuhreja.

Mittarit, jotaka mittaavat sitä, kuinka organisaatio kykenee hallitsemaan pieniä riskejä, eivät kerro mitään siitä, mikä on suurien riskien hallintakyky.

Väärät mittarit ohjaavat toimintaa väärään suuntaan. Työtapaturmista aiheutuneiden poissaolojen käyttäminen mittarina johtaa helposti siihen, että loukkaantuneita henkilöitä sijoitetaan ”toimistotöihin” puolikuntoisina, ettei mittari nollautuisi.

Myös ryhmäpaine on sitä korkeampi, mitä enemmän työtunteja tai -päiviä on kulunut ilman yhtään poissaoloa vaatinutta tapaturmaa. Kukaan ei tietenkään halua olla ryhmän petturi, joka vie kaikkien tulospalkkion jäämällä sairauslomalle tapaturman takia.

Mittareiden valintaan vaikuttaa usein yrityksen nykyinen turvallisuustaso. Koska vain sellaista voidaan mitata, mistä kertyy tietoa, valitaan mittarit usein erilaisten vaaratilanteiden, alasajojen, prosessihäiriöiden ja tapaturmien perusteella eikä esimerkiksi suuronnettomuuden tai ympäristöpäästöjä aiheuttaneiden tapahtumien lukumääränä.

Tästä syntyy vielä sekin ongelma, että kun yrityksen turvallisuustaso paranee, sitä on entistä vaikeampi mitata olemassa olevilla mittareilla. On kyseenalaista miten hyvin mitkään mittarit tuottavat tietoa yrityksen turvallisuustasosta silloin, kun yritys on lähes täydellisen turvallinen.

Erilaiset tarkastukset ja auditoinnit ovat hyvä tapa hankkia turvallisuustietoa yrityksestä.

 

Ole tarkkana. Saat juuri sitä mitä mittaatkin. Silti et todennäköisesti tule tietämään millä oksalla piru istuu.

 

Lähde: Reiman, Oedewald, Turvallisuuskriittiset organisaatiot, Edita, 2008

Suurpalot lisääntymässä

Tulipalo on edelleen suurinmmat aineelliset vahingot aikaansaava vahinkotyyppi. Vakuutus korvaa usein osan vahingoista, mutta ei estä itse paloa.

Kaleva kirjoitti pari päivää sitten:

Maatilojen suurpaloja on sattunut tänä vuonna selvästi enemmän kuin viime vuonna.

Finanssialan Keskusliiton mukaan vakuutuskorvauksia on maksettu jo liki 40 palosta, kun määrä viime vuonna oli yhteensä 24.

Myös muiden suurpalojen määrän otaksutaan lisääntyneen viime vuodesta, mutta tarkkoja tietoja kaikkien palovahinkojen määristä ja maksetuista korvauksista ei vielä ole saatavilla.

Kyseessä on suurpalo, kun korvaussumma ylittää 200 000 euroa.

Viime vuonna vakuutusyhtiöt maksoivat korvauksia palovahingoista lähes 180 miljoonaa euroa.

”En ihmettelisi, jos summa tänä vuonna kasvaisi”, vahingontorjunnan ja turvallisuuden johtaja Risto Karhunen ennakoi.

Viime vuoden korvaussummasta noin puolet maksettiin paristasadasta isosta palosta, mikä oli noin kaksi prosenttia palojen kokonaismäärästä.

”Nimenomaan suurpalot pitäisi saada hanskaan”, Karhunen huomauttaa.

Hänestä maatilojen navettojen tulipalojen kasvua selittää osin kylmä talvi. Tiloja lämmitettiin erilaisilla lämmittimillä, joista tuli pääsi irti. Lisäksi samoissa tiloissa käytettiin lämmittimiä työkoneiden lämmittämiseen.

 

 

Ylös ja varkaisiin

Ylös ja varkaisiin, ei Jumala laiskoja ruoki!

Tuon vanhan sutkauksen myötä alan taas päivittämään tätä blogia säännöllisemmin. Pyrin, jos en nyt ihan joka päivä niin useamman kerran viikossa kuitenkin, julkaisemaan juttuja vakuutusyhtiöiden toilailuista tai onnistumisista, vakuutusehtojen hämäristä koukeroista ja niiden vieläkin hämärämmistä tulkinnoista. Riskienhallinnasta, turvallisuudesta, suojautumisesta ja kaikesta mikä enemmän tai vähemmän liippaa liki vakuutustoimintaa.

Miltä tuntuisi jos voittaisit aina?

Miltä tuntuisi, jos elämä olisi yhtä juhlaa ja voittaisit aina ilman, että sinut pitää tehdä mitään itse?

Riskcraft™ -palveluiden avulla voitat aina.

Riskcraft™ kilpailutuspalvelun avulla löydät markkinoiden edullisimman vakuutusturvan kun kyse on samasta vakuutuksesta. Useimmiten vakuutusturva on kilpailutuksessa parantunut vaikka kustannukset ovat laskeneet radikaalisti, jopa 20 – 40% entisestä. Kilpailutuspalkkio on vain puolet yhden vuoden säästöistä.

Kun otat Riskcraft™ vakuutuspalvelun vakuutusasioidesi hoitajaksi, säästät vakuutusten nettohinnoittelun johdosta vielä jopa 15% lisää (ns. meklarialennus). Sinulle jää itsellesi enemmän rahaa viivan alle, puhumattakaan säästyneestä ajasta ja vaivasta. Vakuutusten hoitopalkkio on n. 2/3 vakuutusyhtiön meklarialennuksesta.

Riskcraft™vahinkopalvelun avulla varmistat parhaat korvaukset vahingoistasi. Vakuutusehdot ovat usein niin kierosti laaditut, että korvauksen evääminen käy käden käänteessä. Riskcraft™ vahinkopalvelu varmistaa, että vakuutusehtoja venytetään myös sinun suuntaasi. Vahinkopalvelun palkkio on osa saamastasi korvauslisästä.

Riskcraft™ palveluiden palkkiot ovat aina vain osa saamastasi hyödystä, joten käyttämällä niitä voitat aina.

Soita heti suoraan Hannulle, puh. 0440 200 627, ja hanki epäreilu kilpailuetu vakuuttamisen alueella.

Riskienhallinnan muutosvoimat

Timo Räikkönen ja Veikko Rouhiainen ovat julkaisseet mielenkiintoisen tutkimuksen, Riskienhallinnan muutosvoimat (Otamedia Oy, Espoo 2003). He tarkastelevat riskienhallinnan kenttään kohdistuvia muutosvoimia.

Riskienhallinta ja kestävä kehitys ovat kohti tulevaisuutta suuntautuneita. Ne molemmat arvioivat tämänhetkisiä toimenpiteitä suhteessa siihen, mihin nämä toimet voivat tulevaisuudessa johtaa.

Riskienhallinnassa tarkasteluaikaväli on pääsääntöisesti lyhyempi. Sekä riskienhallinnassa että kestävässä kehityksessä joudutaan ottamaan huomioon toiminnan mahdollisiin seurauksiin liittyvät epävarmuustekijät. Vain riskienhallinnassa näitä epävarmuustekijöitä pyritään kuvaamaan ja arvioimaan tarkasti.

Kestävässä kehityksessä tappioita tarkastellaan erityisesti ympäristön kannalta sekä taloudellisista ja sosiaalisista lähtökohdista. Riskienhallinnassa keskeisessä asemassa ovat puolestaan yleensä aineelliset tappiot (mukaan luettuna henkilövahingot).

  • Ongelmat ovat yhä useammin ”ilkeitä”, ja vaikeasti rajattavia.
  • Ongelmia on yhä vaikeampi ratkaista vain lisäämällä tietoa. Ennakoimattomuus ja yllätykset kuuluvat kehitykseen.
  • Riskienhallintaan liittyvän toiminnan on perustuttava aiempaa laaja-alaisemmalle ja moniulotteisemmalle tietopohjalle, joka koostuu monista eri lähteistä ja näkökulmista.
  • Riskienhallintaprosessien on oltava avoimempia ja niihin on osallistuttava niiden, joita ongelmat koskettavat.
  • Yhteiskunnan tavoitteet eivät ole yhtenäisiä, eikä niitä voi rajata selkeästi.
  • Yhdessä tekeminen korostuu.

Toimivien ratkaisumallien kehittäminen ja käyttöönotto muutosvoimista aiheutuvien riskien hallitsemiseksi kestää oman aikansa. Muutosvoimat eivät tosin pysähdy odottamaan täksi aikaa. Esimerkiksi kasvihuoneilmiöstä aiheutuvia haitallisia vaikutuksia joudutaan todennäköisesti sietämään ainakin tämän vuosisadan loppuun asti huolimatta siitä, millaisia teknologisia tai poliittisia edistysaskeleita jatkossa tullaan tekemään.

Tästä johtuen riskienhallinnassa ei tulisi jatkossa turvautua niinkään esimerkiksi vanhoihin riskitilastoihin, vaan painopistettä olisi siirrettävä kohti riskikentässä tapahtuvien muutosten ennakointia. Tulevaisuudessa riskien luonteessa saattaa nimittäin tapahtua merkittäviäkin muutoksia, esimerkiksi niiden esiintymistiheyden, voimakkuuden sekä jälkiseurausten osalta. Erityisesti paikallisella tasolla saattaa osoittautua elintärkeäksi, että tiedotetaan riittävästi varsinkin sellaisista riskeistä, joita ei aikaisemmin ollut edes olemassa.

Riskien sosiaaliseen voimistumiseen liittyvät tekijät tulevat myös kasvattamaan merkitystään olennaisesti. Useat esimerkit osoittavat, kuinka yhteiskunnan ja kansalaisten reagoinnilla riskejä kohtaan on taloudellisten ja inhimillisten seurausten kannalta usein yhtä merkityksellinen rooli kuin riskien ”todellisilla” aineellisilla tekijöillä.

Riskienhallinnassa tulisi kiinnittää huomiota myös siihen, miten voidaan turvata riittävä turvallisuustaso tilanteessa, jossa vastuuta siirretään viranomaisilta yksityisille yrityksille, jotka toimivat vaativassa kilpailutilanteessa ja etsivät jatkuvasti uusia keinoja lisätä kustannustehokkuuttaan. Yksityistäminen ja markkinoiden vapauttaminen yhdessä teknologisten ja yhteiskunnallisten muutosten kanssa asettaakin riskienhallinnalle suuria haasteita erityisesti terveydenhuoltopalveluiden, elintarvikkeiden sekä liikenneverkoston turvallisuuden näkökulmasta.

OECD:n raportin mukaan olisi olennaista pohtia myös niitä tapauksia, joissa muutosvoimat ovat vuorovaikutuksessa keskenään vahvistaen toinen toisiaan. Esimerkiksi niissä maissa, joissa taloudelliset rakenteet ovat kehittymättömät ja peruspalvelut puutteelliset, väestönliikkeet aiheuttavat usein ympäristölle suurta rasitusta, mikä puolestaan aiheuttaa ja kärjistää suuronnettomuuksia. Suuronnettomuuksien jäljiltä peruspalveluiden tuottaminen on entistä vaikeampaa, mikä taas aiheuttaa lisää väestönliikehdintää.

Riskienhallinnan tulevaisuuden kannalta kriittisiä tekijöitä voidaan pohtia myös hieman laajemmasta näkökulmasta, jossa yhdistyvät muutosvoimien keskeisimmät piirteet. Riskienhallinnan muutosvoimien tarkastelusta voidaan nimittäin nostaa esille kolme yhteistä tekijää, jotka tulevat monin tavoin muuttamaan ja muokkaamaan riskienhallinnan vakiintuneita toimintatapoja ja käytäntöjä: kompleksisuus, epävarmuus ja monimerkityksisyys.

Lähde: Timo Räikkönen, Veikko Rouhiainen, Riskienhallinnan muutosvoimat, VTT tuotteet ja tuotanto, Otamedia 2003

Järjestelmän syytä

Turvallisuutta ei (vielä) tänä(kään) päivänä koeta yrityksissä erityisen tärkeäksi asiaksi väittää Manchesterin yliopiston professori James Reason ja arvelee, että yrityksillä on omasta mielestään tärkeämpääkin tekemistä.

Yrityksen turvallisuuskulttuuri on kuitenkin lähtökohta onnistuneelle riskienhallinnalle. Johdon on sitouduttava turvallisuustyöhön.

Kaikki viime vuosikymmenten suuret onnettomuudet (Estonia, Avaruussukkula Challenger, Tshernobyl) ovat johtuneet organisaatiossa sattuneista virheistä tai laiminlyönneistä. Nämä ovat sitten laukaisseet suuronnettomuuteen johtaneen tapahtumaketjun.

Hyvän turvallisuusjohtamisen avulla organisaation toiminnasta johtuvat tapaturmat ja onnettomuudet saadaan hallintaan.

Katastrofien syntyminen voidaan parhaiten estää vaikuttamalla töiden järjestelyihin ja johtamiseen. Ei riitä, että kiinnitetään huomiota pelkästään yksilöiden käyttäytymiseen ja sen muuttamiseen.

Yritysjohto kiinnostuu turvallisuusasioista yleensä vasta sitten kun huonot on jo housuissa. On sattunut onnettomuus, tapaturmat vievät liikaa rahaa tai viranomaiset uhkailevat. Yritysjohto kuuntelee asiantuntijoita vasta kun pelko ajaa siihen, sanoo Reason.

Turvallisuuskulttuurin muutos lähtee kuitenkin aina ylimmästä johdosta. Sen pitää sitoutua turvallisuusasioiden hoitoon ja tiedostaa, että turvallisuus on osa tehokasta ja tuottavaa yritystoimintaa.

Johtajilla tulisi olla kykyä ja rohkeutta nähdä, että tapaturmat, häiriöt ja onnettomuudet ovat pääasiassa seurausta puutteista ja laiminlyönneistä johtamisessa ja työorganisaatiossa. Työtapoja ja -menetelmiä on paljon helpompi muuttaa kuin arvoja ja uskomuksia.

Hyvä turvallisuuskulttuuri edellyttää keppiä ja porkkanaa. Se edellyttää motivoinnin lisäksi selkeitä ohjeita, opastusta ja ohjausta. Työntekijöiden on tiedettävä missä ja miten työtä tehdään turvallisesti.

Työntekijöiden on lisäksi tiedettävä mikä on hyväksyttävää ja mikä ei. Jos sovituista pelisäännöistä lipsutaan, siitä pitää seurata rangaistus. Toisaalta, myös hyvistä saavutuksista pitää saada vastaavasti palkintoja.

Hyvä turvallisuuskulttuuri pystyy ennalta ehkäisemään mahdollisia vaara- ja häiriötilanteita. Se sallii jopa erehdyksiä, koska on olemassa varmistusjärjestelmiä, jotka paikkaavat turvaverkossa mahdollisesti olevan aukon.

Huono turvallisuuskulttuuri taas ei pysty puolustautumaan vaaratilanteessa. Pienikin virrhe voi saada aikaan suuren vahingon. Yksi dominopala voi kaataa koko rakennelman.

On tärkeää varmistaa etukäteen, että työntekijät, töiden järjestelyt, ohjeet ja valvonta ovat ajan tasalla ja pystyvät toimimaan suojausketjuna jos jokin pettää. Tässä tilanteessa vasta punnitaan miten yrityksen riskit ovat hallinnassa.

 

Lähde: Kari Rissa, Riskit hallintaan, Työturvallisuuskeskus 1999