Tagged: vakuutus
Kerrankin vakuutusyhtiössä on ajateltu
Postiluukusta kolahti eilen If Vahinkovakuutusyhtiön mainos, jossa mainostetaan yhtiön uutta Huippukaskoa.
Nyt on ihan pakko todeta, että kerrankin on vakuutusyhtiössä ajateltu ja huomattu mitä asiakkaat todella tarvitsevat. En tunne tuotetta sen paremmin, mutta näyttää siltä, että tässä ei ole pelkästään yritetty keksiä keinoja korvausten maksamisen välttelemiseksi, kuten yleensä on tapana.
If:n vakuutus korvaa vahingot, jotka ovat aiheutuneet
- kun joku on rutannut parkkeeratun autosi, bonuksia alentamatta
- törmäyksestä minkä tahansa eläimen kanssa, bonuksia alentamatta
- hinauksen ja vuokra-auton kun oma ajokkisi jää tien varteen, ilman omavastuuta
Ketä tahansa kiukuttaa, kun autoa on sen parkissa ollessa kolhittu ja törmäilijä on karannut paikalta jättämättä yhteystietojaan. Äkkiseltään luulisi, että tällainen ilkikurisuus korvattaisiin kaskovakuutuksen ilkivaltaturvasta. Mutta ei, näin se ei mene. Ilkivaltaturvasta ei korvata jos vaurio on aiheutettu toisella ajoneuvolla. Ilkivaltavakuutus korvaa kun huligaani on potkinut sivupeilisi irti ohi kulkiessaan.
Kolariturvasta vahinko korvattaisiin, mutta bonus alenee 20 prosenttiyksiköllä. Siis sama asia kuin, jos olisit itse törttöillyt. Kukapa ei olisi vähintään mielessään kiroillut kuullessaan vakuutusyhtiön korvauspolitiikasta tällaisen kolhimistapauksen jälkeen?
Nyt If on keksinyt, että kolhitun auton korjaus voidaankin korvata ilman bonusmenetystä. Yksinkertainen vakuutusturva, jota asiakkaat ovat kaivanneet autoilun historian, tai ainakin autojen vakuuttamisen alkumetreiltä lähtien.
Tavallisesta hirvivahinkovakuutuksesta maksetaan korvausta vain hirvieläimeen (ei mihinkään muuhun eläimeen) törmäämisen aiheuttamista vaurioista. Hirvieläimiä ovat hirvi, peura ja poro, ei mitkään muut eläimet. Hirveen on törmättävä fyysisesti, sen väistämisen aiheuttamat vahingot eivät kuulu hirvivakuutuksen piiriin. Väistämisen aiheuttamat vahingot korvataan kolariturvasta, ja bonus alenee.
Autoilija voi liikenteessä, varsinkin yöaikaan törmätä mitä erilaisimpiin otuksiin. Jos Länsiväylää ajellessa, huomaa monenlaisia litistyneitä kasoja tien varsilla. Jo jänikseen törmääminen aiheuttaa nykyautoille vähintäänkin spoilerien uusimisen. Oman autoni kimppuun hyökkäsi parikymmentä vuotta sitten varis, joka oli ilmeisesti ottanut oppia toisen maailmasodan kamikazelentäjiltä. Otus paineli suoraan nokkamaskista läpi.
Nyt If auttaa kiroilevaa autoilijaa, ja korvaa mihin tahansa eläimeen törmäämisestä aiheutuneet vahingot ilman bonusmenetystä.
Vaikka autossasi olisi hinausvakuutus (autopalveluturva), saatat jäädä matkan varrelle jos autoosi tulee tekninen vika. Autopalveluturva korvaa ajoneuvon hinauksen lähimmälle hyväksyttävälle korjaamolle. Lisäksi korvataan kohtuulliset ylimääräiset matkan keskeytymisestä johtuvat kustannukset. Tyypillisiä kysymyksiä tien poskeen jääneen mielessä ovat: Saanko ottaa taksin loppumatkaksi? Saanko mennä hotelliin? Kuka maksaa käyttämättä jääneet hiihtoliput?
Tähän kohtaan If tarjoaa jatkuvuusturvaa. Autosi hinataan korjaamolle ja saat käyttöösi vuokra-auton, jopa vahinkopaikalle toimitettuna. Kahden tunnin varoitusajalla. Ajelet vuokrakiesillä sen ajan, kun omasi on korjaamolla. Kaikki ilman omavastuuta. Teknisen vian korjauskulut ja vuokra-auton käyttökustannukset tietenkin maksat itse, mutta hinauksen ja vuokra-auton saat ”ilmaiseksi”.
Todennäköisesti paketti maksaa reilusti enemmän kuin normaali autovakuutus, mutta itsekin vahinkoasioita vakuutusyhtiössä käsitelleenä tiedän, että tuossa ovat eniten kiukkua aiheuttavat autovakuutuksen korvausasiat hienosti kierrettyinä.
Yksityistapaturmavakuutus
Palataanpa taas hetkeksi vakuutusten maailmaan. Tarkastelen tällä kertaa yksityistapaturmavakuutusta. Miten se eroaa lakisääteisestä tapaturmavakuutuksesta? Tapaturmavakuutus mikä tapaturmavakuutus!
Yksityistapaturmavakuutus eroaa henki- ja sairauskuluvakuutuksista siinä, että se korvaa kustannuksia vain tapaturmien aiheuttamien vammojen hoidosta. Se voi korvata sekä työssä että vapaa-aikana aiheutuneiden tapaturmien hoitokuluja, mutta yleisimmin pelkästään vapaa-ajan tapaturmia. Lakisääteinen tapaturmavakuutus taas korvaa pelkästään työperäisiä tapaturmia.
Tapaturma määritellään yleensä kaikissa tapaturmia koskevissa vakuutuksissa samalla tavalla. Yleisin määritelmä on seuraava:
Tapaturma on
- äkillinen
- ulkoinen
- ruumiinvamman aiheuttava tapahtuma
- joka sattuu vakuutetun tahtomatta
Tapaturman määritelmän käsitteittä olen selvittänyt aikaisemmin kirjoituksessa No mikä sitten on tapaturma?
Yksityistapaturmavakuutuksista korvataan tavallisesti seuraavia korvauslajeja
- kuolemantapauskorvaus
- päiväraha ohimenevästä työkyvyttömyydestä
- korvaus pysyvästä haitasta
- korvaus hoitokuluista
Kuolemantapauskorvauksena tapaturmaisesta kuolemasta maksetaan ennalta sovittu rahamäärä, esimerkiksi 30.000€ (tai joku muu summa), samaan tapaan kuin henkivakuutuksesta.
Yksityistapaturmavakuutuksessa voi olla turvaa myös työkyvyttömyyden varalta. Sitä ei aina ole, mutta se on mahdollinen. Tämä turva on päiväraha työkyvyttömyyspäiviltä (sairausloman ajalta). Päivärahan määrä on vapaasti sovittavissa, mutta yleensä vakuutusyhtiöt eivät myönnä kovin suuria päivärahan määriä. Toisaalta myöskään asiakkaat eivät ole kovin innostuneita suuria päivärahoja vakuutuksiinsa valitsemaan niiden korkean hinnan takia.
Päivärahan idea on pikemminkin lisätä vakuutetun käyttövaroja erilaisten tapaturmasta johtuvien lisäkulujen kattamiseksi, kuin turvata tämän toimeentulo. Päivärahan korvaamisessa käytetään usein eri pituisia omavastuuaikoja. Vakuutetulle korvataan päivärahaa esimerkiksi seitsemän päivää ylittävän työkyvyttömyyden jälkeen.
Yksityistapaturmavakuutus sisältää usein turvan pysyvän haitan, eli invaliditeetin varalta. Haitta arvioidaan lääketieteellisenä haittana, eikä tällöin oteta huomioon vakuutetun yksilöllisiä olosuhteita. Haitan määrä arvioidaan prosentteina tai sosiaali- ja terveysministeriön vahvistaman haittaluokituksen perusteella. Vammat on jaettu 20 eri luokkaan. Haittakorvausta maksetaan pysyväksi muodostuneen haitan vaikeusasteen mukaan. 50% haitta oikeuttaisi korvaukseen, joka on puolet valitun invaliditeettikorvauksen määrästä. Pysyvän haitan korvaus maksetaan siis kun haitta on muodostunut pysyväksi. Haitan pysyvyyden ja suuruuden määrittelee hoitava lääkäri.
Tapaturman aiheuttaman vamman hoidosta aiheutuneina kuluina korvataan lääkärin antaman tai määräämän hoidon tai tutkimuksen kustannukset. Hoitokuluina voidaan korvata myös matkakuluja ja fysikaalista hoitoa. Fysikaalista hoitoa korvataan etenkin leikkauksien jälkeisenä kuntoutuksena.
Hoitokuluja ei korvata yksityistapaturmavakuutuksesta mikäli ne korvataan jonkin lain perusteella (tapaturmavakuutuslaki, liikennevakuutuslaki).
Suojeluohjeet
Vakuutuksesta maksettavaa korvausta voidaan alentaa tai se voidaan evätä kokonaan jos vahingon kärsinyt tai häneen samastettava ei ole noudattanut suojeluohjeita. Suojeluohjeet olet saanut aikanaan vakuutusehtojen mukana tai liitteenä. Vaan oletko koskaan edes vilkaissut niitä?
Suojeluohjeissa on tavallisimpia toimenpiteitä, joita noudattamalla pyritään estämään vahinkoja tai pienentämään niiden laajuutta. Suojeluohje sisältää ohjeen tai määräyksen laitteesta tai menettelytavasta tai muusta järjestelystä, jolla on tarkoitus estää tai rajoittaa vahingon syntymistä.
Harkittaessa korvauksen alentamista suojeluohjeiden noudattamatta jättämisen takia on tarkasteltava seuraavia asioita:
Onko suojeluohje sellainen, että vakuutettu on voinut sen perusteella tietää, miten hänen on meneteltävä säilyttääkseen oikeutensa vähentämättömään korvaukseen? Soveltuuko suojeluohje kyseessä olevaan vahinkotapahtumaan?
Onko laiminlyönti tai menettely johtanut vahinkoon? Onko se suurentanut vahinkoa?
Jos suojeluohje on selkeä ja laiminlyönnin ja vahingon välillä on syy-yhteys, pohditaan seuraavaksi minkä asteinen huolimattomuus on kysymyksessä. Huolimattomuuden asteet ovat tahallisuus, törkeä huolimattomuus, tavallinen huolimattomuus ja vähäinen huolimattomuus.
- Tahallisella teolla tai törkeällä huolimattomuudella aiheutettu vahinko evätään lähes poikkeuksetta.
- Tavallinen huolimattomuus suojeluohjeen noudattamisessa johtaa yleensä korvauksen alentamiseen.
- Vähäinen huolimattomuus suojeluohjeen noudattamisessa ei vaikuta korvauksen määrään mitenkään.
Tekona törkeä huolimattomuus lähestyy tahallista tekoa. Törkeä huolimattomuus suojeluohjeen noudattamisessa on lähes sama asia kuin itse vahingon aiheuttaminen törkeällä huolimattomuudella.
Suojeluohjeitakin on eri tyyppisiä. Mitä yksiselitteisempi ja täsmällisempi suojeluohje on, sitä tarkemmin vakuutetun on sitä noudatettava. Vastaavasti, mitä yleisempi ohje, sitä vähemmän toimia voidaan vakuutetulta edellyttää.
Jos suojeluohje ei anna yksityiskohtaisia ohjeita, vakuutetun voida edellyttää ryhtyvän normaalitoiminnasta poikkeaviin toimenpiteisiin.
Jos vakuutettu ei ole suojeluohjeen yleisluontoisuuden tai tulkinnanvaraisuuden takia voinut tietää mitä hänen olisi pitänyt tehdä vahingon estääkseen, on hänen huolimattomuutensa vähäistä.
Vakuutusyhtiö ei voi rajoittaa vakuutuksen korvauspiiriä suojeluohjeilla. Sitä varten on olemassa rajoitusehdot. Jos taas suojeluohjeen tyyppistä määräystä käytettäisiin rajoitusehtona, voisi vakuutusyhtiö olosuhteista riippumatta evätä vahingon, eikä huolimattomuuden asteella suhteessa olosuhteisiin näin olisi merkitystä.
Rajoitusehto on vakuutusehtoihin sisältyvä määräys, jolla vakuutuksenottajalle kerrotaan millaisia vahinkoja vakuutuksesta ei koskaan korvata. Rajoitusehto on suojeluohjeeseen verrattuna joustamaton määräys, jonka rajoituksiin eivät olosuhteet tai vakuutetun toiminta vaikuta. Suojeluohjetta käytettäessä taas voidaan olosuhteille antaa tilanteesta ja ohjeen laadusta riippuen suurikin merkitys.
Kannattaa lukea ajatuksella myös se pienellä präntätty teksti toiselta puolelta paperia. Sieltä voivat hyvinkin löytyä ne eri vakuutuksia erottavat olennaiset tekijät.
Verokarhun kainalossa
Vakuuttamisen verokysymyksiä ovat lähinnä vakuutusmaksujen vähennyskelpoisuus ja korvausten vaikutus verotukseen. Arvonlisävero sotkee omalta osaltaan kuviota.
Yritykset ja elinkeinon harjoittajat voivat vähentää saamistaan tuloista ne menot, jotka ovat syntyneet ko. toiminnassa.
Vakuutusmaksut ovat verotuksessa vähennyskelpoisia menoja ja ne katsotaan poistojen luonteisiksi eriksi. Samoin korvaukset otetaan huomioon tulona yrityksen verotuksessa.
Elinkeinonharjoittaja voi yleensä vähentää verotuksessaan elinkeinotoimintaan liittyvät vakuutusmaksut elinkeinotoiminnan kuluina. Vähennyskelpoisia ovat esim. elinkeinotoiminnassa käytetyn omaisuuden vakuutusten maksut. Myös yksityisesti vakuutetun esineen, jota käytetään tulonhankinnassa, vakuutusmaksut voidaan vähentää verotuksessa siltä osin kun esinettä käytetään tulon hankkimiseen.
Elinkeinotoimintaan liittyvän vakuutuksen korvaus on veronalaista tuloa. Vaihto-omaisuuden osalta korvaus kuuluu siihen tilikauteen, jonka aikana vahinko on sattunut. Puhutaan suoriteperusteesta. Kohdistus ei riipu siitä onko korvaus maksettu kyseisen tilikauden aikana vai ei. Tämä perustuu siihen ajatukseen, että korvaus rinnastetaan siihen, että esim. omaisuus olisi vahinkohetkellä myyty ja rahat tuloutettu.
Käyttöomaisuuden korvausten verotus määräytyy poistojärjestelmän mukaan. Poistojärjestelmässä määritellään menojäännös, joka on verovuoden aikana hankitun omaisuuden (käyttöomaisuuden) hankintamenojen ja aikaisemmin käyttöön otetun omaisuuden poistamattomien hankintamenojen summa, josta on vähennetty ko. omaisuudesta verovuonna tehdyt poistot, saadut luovutushinnat ja muut vastikkeet (kuten vakuutuskorvaukset).
Yritys voi vähentää liiketoimintaansa liittyvät vahinkovakuutusmaksut rajoituksetta. Korvausten verotus perustuu samaan logiikkaan kuin elinkeinonharjoittajallakin. Korvaukset ovat pääsääntöisesti veronalaista tuloa. Vaihto-omaisuuden osalta korvaus kuuluu siihen tilikauteen, jonka aikana vahinko sattui. Käyttöomaisuuden korvaukset pienentävät poistojen perustana olevaa menojäämää.
Yritysten vakuutuksissa vakuutusmääriin ei sisällytetä arvonlisäveroa kun vakuutuksenottaja on arvonlisäverovelvollinen. Samalla perusteella myös korvaukset ovat arvonlisäverottomia sikäli kun vahingon kärsineellä on oikeus vähentää veron osuus kirjanpidossaan.
Itse vakuutusmaksussa ei arvonlisäveroa ole, vaan vakuutusmaksuun sisältyy vakuutusmaksuvero. Vakuutusmaksuveroa ei voi vähentää arvonlisäverotilityksistä, vaikka se saman tyyppinen ja saman suuruinen vero onkin.
Omaisuusvakuutuksen vakuutusmäärät ilmoitetaan siis verottomina (alv 0), jos vakuutuksenottaja on arvonlisäverovelvollinen. Samoin saatu korvaus on veroton. Vastuuvakuutuksessa korvauksena maksetaan myös arvonlisäveroton korvaus ja vahingon aiheuttaja maksaa arvonlisäveron osuuden itse (ja vähentää sen sitten arvonlisäverotilityksissään normaalisti). Alv velvollisuudesta vapautetuilla käytettään arvonlisäverollisia lukuja (koska nämä eivät saa veron osuutta mistään vähentääkään).
Vakuutusmaksut voidaan vähentää liiketoiminnan kuluina normaalisti, mutta niihin sisältyvää vakuutusmaksuveroa ei voi vähentää arvonlisäverolaskelmissa.
Mistä näitä kartoituksia aina tulee?
Oikean vakuutustavan valinta ja taloudellisesti tarkoituksenmukaisen vakuutusturvan hankinta edellyttää laaja-alaista perehtymistä vakuuttamisen eri osa-alueisiin. Vielä vuosikausiakin alalla työskennelleelle tulee asiakastyössä jatkuvasti eteen uusia näkökulmia.
Vakuuttamisen ja riskienhallinnan keinoja harkittaessa kannattaa ensimmäisenä pyrkiä kartoittamaan tutkittavan kohteen kokonaistilanne. Perusteellisen riskikartoituksen avulla saadaan selville kohteen vakuutus- tai muu suojauksen tarve.
Vain kokonaisselvityksen avulla saavutetaan onnistunut vakuutussuunnitelma ja kokonaisvaltainen riskienhallintasuunnitelma. Selvityksen avulla voidaan päätellä minkälainen vakuutus on sopivin kulloiseenkin tilanteeseen.
Riskikartoituksen avulla saadaan selville myös mahdollisuudet jättää jotkut riskit kokonaan vakuuttamatta tai ohjata riskienhallintaa muuten omavastuuvalinnoilla. Näiden keinojen käyttö riippuu luonnollisesti pitkälti yrityksen riskinottokyvystä ja ehkä vielä enemmän päättäjien riskinottohalusta.
Perusteellista selvitystyötä tarvitaan, koska liikkuvia osia on niin paljon. Eli, tavoiteltuun lopputulokseen vaikuttaa yrityksen riskinottokyky ja -halu, toiminnan laatu ja laajuus, käytettävissä olevat varat, itse vahingon mahdollisuudet, todennäköisyydet ja laajuudet, jne. Ilman perusteellista riskikartoitusta roiskaistu vakuutusten hankinta johtaa loppujen lopuksi vain riitelyyn vakuutusyhtiön kanssa.
Yrityksissä kartoitustyö kannattaa jakaa osiin hallittavien kokonaisuuksien saavuttamiseksi. Riskikartoituksia voidaan tehdä erikseen esimerkiksi yrityksen henkilöstön, omaisuuden ja toiminnan osalta.
Yksittäisten riskien, vakuutuksen kohteiden ja riskienhallintapolitiikan perusteella voidaan edetä eri vakuutusmuotojen ja itse vakuutustuotteiden valintaan, joilla havaitut uhkatekijät voidaan edullisimmin hallita.
Kokonaisvaltaisen vakuutusturvan rakentaminen ei edellytä, että kaikki vakuutukset otetaan samasta vakuutusyhtiöstä. Useimmiten se ei ole edes käytännössä mahdollista, vaikka vakuutusyhtiöt kovin mielellään ns. kokonaispaketteja tarjoavatkin.
Oleellista onkin se, että vakuutuksenottajan kokonaistilanne saadaan mahdollisimman hyvin hallintaan ja että vakuutukset valitaan harkitusti, perustellulta pohjalta.
Vakuutusten keskittäminen yhteen vakuutusyhtiöön ei tuo minkäänlaista lisäetua sinulle vakuutuksenottajana. Vakuutusyhtiösi kaupittelee kokonaispakettiaan argumenteilla asioiden helppohoitoisuudesta. Itse asiassa ei ole yhtään sen vaikeampaa hoitaa asioita useamman vakuutusyhtiön kanssa. Siinä ainoassakin puhelusi todennäköisesti ohjautuu juuri sille työntekijälle, jolle se ei satu juuri nyt kuulumaan.
Viime kädessä maksat uskollisuutesi johdosta vakuutusmaksujakin tarpeettoman paljon. Samankin hintaisten kokonaispakettien sisällä eri vakuutuslajien hinnat poikkeavat usein radikaalisti toisistaan. On toki myönnettävä, ettei aivan pieniä kokonaisuuksia ole järkevää tai edes mahdollista lähteä pilkkomaan.
Kun alat kilpailuttaa vakuutusturvaasi, tee ensin kattavat alkukartoitukset, jotta tiedät mihin olet pyrkimässä. Varaa reilusti aikaa, että saat rauhassa perehtyä tarjottuihin vakuutusratkaisuihin. Voi olla, että kannattaa edetä osa-alue kerrallaan. Kilpailutat ensin henkilövakuutukset, sitten ajoneuvot jne. Jos et viitsi itse ryhtyä turvaamaan selustaasi, voit aina hankkia ammattiapua alan erikoisasiantuntijoilta. Googleta sanalla vakuutusmeklari ja katso mitä on tarjolla.
Lisävahingot
Vakuutus korvaa yleensä vahinkotapahtuman aiheuttamat suoranaiset vahingot. Suoranaisen vahingon yhteydessä tapahtuu yleensä myös muita vahinkoja, jotka olisivat muussa tapauksessa jääneet syntymättä. Sellaisia vahinkoja voi syntyä kun alkuperäistä vahinkoa yritetään estää, rajoittaa, sammuttaa, kuivata tai muuten pelastaa.
Sammutusvesi vahingoittaa yleensä rakennusta myös siltä osin kuin mitä itse sammutettava tuli ei ole jo tehnyt. Esineitä voi särkyä kun niitä kuljetetaan suojaan tai muuten pois vahinkopaikalta. Luonnonvoimat (pakkanen, sade, jne.) voivat päästä vahingoittamaan omaisuutta kun niitä suojaava rakennus on rikkoutunut (esim. ikkunat tai katto ovat rikki).
Vahinkopaikalla voi myös vierailla varas. Vähänkin suuremman vahingon aikana omaisuutta usein katoaa ilman, että voidaan varmasti tietää, että se olisi vahingoittunut itse vahinkotapahtumassa. Useimmiten omaisuus on silloin varastettu.
Tällaisien lisävahinkojen korvaamisesta on vakuutuskirjassa tai -ehdoissa mainittu erikseen. Useimmiten vakuutusehdoissa on maininta, että vakuutus korvaa suoranaisen (esine)vahingon lisäksi myös kohtuulliset kustannukset, jotka ovat aiheutuneet vakuutuksenottajalle sattuneen tai välittömästi uhkaavan, vakuutuksesta korvattavan vahingon rajoittamisesta tai torjumisesta. Lisävahinkojen korvauksista ei yleensä vähennetä omavastuuta (esim. paloa sammutettaessa käytetyn sammuttimen täyttökustannukset korvataan ilman omavastuuvähennystä, vaikka muuta korvattavaa vahinkoa ei olisi syntynytkään).
Jotta kadonneesta omaisuudesta saisi korvauksen, on katoamisen tapahduttava yhtä aikaa varsinaisen vahingon kanssa, tai välittömästi sen jälkeen valitsevissa poikkeusoloissa. Lisäksi edellytyksenä on ettei omaisuutta ole vielä ehditty siirtää uuteen säilytyspaikkaan tai järjestää vartiointia.
Lisävahinkojen lisäksi voi sattua seurannaisvahinkoja. Nämä vahingot syntyvät varsinaisen vahingon seurauksena. Esimerkiksi, jos talon katto palaa puhki ja rankkasade kastelee rakennusta ennen kuin aukko on ehditty peittää. Tai pakastimen rikkoutumisen seurauksena pakasteet sulavat. Lisävahingon pitää olla vallitsevissa oloissa välitön ja väistämätön seuraus varsinaisesta vahingosta, esim. palosta tai räjähdyksestä.
Sammutusvahingot lasketaan yleensä palovahingoksi kun niitä voidaan pitää puolustettavina. Sammutusvahinkojen kohdalla näin useimmiten onkin. Harvoin voidaan lähteä siitä, että tulipalo olisi väärin sammutettu.
Vuotovahinkojen yhteydessä, rakennusta kuivatettaessa syntyy ylimääräistä sähkönkulutusta ja laitevuokria kuivainten käyttämisestä. Ne lasketaan yleensä vuotovahinkoon kuuluviksi.
Omaisuusvahingot, varsinkin palo- ja vuotovahingot voivat aiheuttaa suuriakin keskeytysvahinkoja (saamatta jäänyt kate) tai muita kustannuksia. Niitä ei yleensä korvata omaisuusvakuutuksista, vaan niiden varalle pitää ottaa erillinen keskeytysvakuutus.
Häviät aina kun vahinko tapahtuu. Vaikka olisit hankkinut minkälaiset vakuutukset tahansa, kaikkea ei niistäkään korvata. Joudut itse kantamaan vähintäänkin omavastuun. Joudut liäsksi selvittelemään erilaisia asioita, tekemään ylimääräistä työtä, jne., mitä vakuutuksesi ei koskaan korvaa. Pienimmän riesan tietä pääset, kun pyrit mahdollisimman tehokkaasti ennaltaehkäisemään vahinkojen syntymistä.
Oletko vastuussa ympäristön pilaantumisesta?
Ympäristövahingot eivät aina riipu niiden aiheuttaneen toiminnan laajuudesta. Pienelläkin toiminnalla voidaan saada aikaan suuret vahingot. Tällaisessa tapauksessa vahingon aiheuttajalla ei välttämättä ole mahdollisuuksia korvata aiheuttamaansa vahinkoa.
Ensisijainen vastuu on vahingon aiheuttanutta toimintaa harjoittaneella. Aiheuttajan on korvattava ympäristövahinko täysimääräisesti, mukaan lukien ympäristövahinkojen torjumisesta ja pilaantuneen ympäristön ennalleen saattamisesta aiheutuneet kulut.
On myös tavallista, että vahinkotapahtuma on selvä, mutta ei tiedetä kuka sen aiheutti.
1999 alusta tuli voimaan ympäristövastuuvakuutuslaki. Sen perusteella ympäristövastuuvakuutuksen joutuu ottamaan sellaisen toiminnan harjoittaja, jonka toimintaan liittyy olennainen ympäristövahingon vaara. Tai, jonka toiminta aiheuttaa haittaa ympäristölle. Kaikki vakuuttamisvelvolliset toimialat löytyvät ympäristöministeriön ”Vahti” rekisteristä.
Pakollisesti vakuutettavia ovat sellaiset toimialat, joilla on jokin seuraavista ympäristöluvista:
- vesioikeuden lupa jäteveden johtamiseen tai muuhun toimenpiteeseen, joka on lain mukaan kielletty ilman lupaa.
- Vesilain mukainen lupa aineen päästämiseen yleisistä vesi- ja viemärilaitoksista annetun lain mukaiseen yleiseen viemäriin.
- Ympäristölupamenettelyn mukainen alueellisen ympäristökeskuksen myöntämä ympäristölupa tai tällaiseen rinnastettava ilmansuojeluilmoituksen tarkastamisratkaisu.
- Kemikaalilaissa Turvatekniikan keskuksen lupa tai ilmoitus.
Pakollinen vakuuttamisvelvollisuus ei koske öljyn ja öljytuotteiden varastointiin tai jakeluun, voiteluaineen valmistukseen, saastuneen alueen puhdistukseen tai jätteen hyödyntämiseen liittyvää toimintaa (ellei toiminta muusta syystä edellytä ympäristölupaa tai ilmoitusta).
Öljyn tai öljytuotteisen varastoinnista ja jakelusta aiheutuneiden ympäristövahinkojen toissijaisesta korvaamisesta huolehtii öljynsuojarahasto.
Ympäristövakuutuskeskus korvaa ympäristövahingon silloin, kun aiheuttaja jää tuntemattomaksi tai tältä ei ole saatu perittyä korvausta. Näin varmistetaan vahinkoa kärsineen korvaukset. Ympäristövakuutuskeskuskin korvaa vain lain voimaantulon jälkeen aiheutetut vahingot.
Jotta vahinkoa kärsinyt saisi korvausta ympäristövakuutuslain perusteella, hänen on todistettava, ettei korvausta saatu perittyä korvausvelvolliselta ulosmittauksessa, konkurssin yhteydessä, muun maksukyvyttömyysmenettelyn alkamisen takia tai korvausvelvollisen yrityksen purkautumisen vuoksi. Lisäksi edellytetään, että korvausta ei ole saatu korvausvelvollisen vastuuvakuutuksesta.
Joudut siis taas itse korvaamaan kaikki tahallaan tai vahingossa törttöilemäsi ympäristövahingot, jos henki edes hiukankin pihisee. Ympäristöasiat kiinnostavat yhä suurempia ihmisjoukkoja ja asioihin puututaan herkemmin kuin takavuosina. Varaudu siihen, ettei ympäristöaktivisti yllätä takaapäin.
Ja taas saat maksaa kaiken ihan itse
Kun yritys on riittävän suuri on lakisääteiseen tapaturmavakuutukseen sovellettava erikoismaksujärjestelmää.
Erikoismaksujärjestelmät ottavat vakuutusmaksussa huomioon osittain tai kokonaan yrityksen omat vahingot. Joudut siis maksamaan itse osan korvauksista heti (aikaisemminhan oli jo puhetta, että maksat joka tapauksessa kaikki vahingot itse ennemmin tai myöhemmin).
Erikoismaksujärjestelmillä pyritään kannustamaan yrityksiä työsuojelutyöhön. Saatat saada vakuutuksesi hiukan yleistä tasoa halvemmalla, mutta maksat vähän (tai paljon) reilummin vahingon jälkeen.
Pienillä yrityksillä vakuutusmaksu perustuu valtakunnallisista vahinkotilastoista johdettuihin eri ammattien riskiluokituksiin. Omat vahingot eivät siten suoranaisesti vaikuta vakuutusmaksuun.
Erikoistariffoinnin piiriin kuuluu pääsääntöisesti suuret yritykset. Sosiaali- ja terveysministeriön määräysten mukaan erikoismaksujärjestelmiä voidaan käyttää vasta kun vakuutusmaksu ilman lakisääteisiä lisiä on yli 8.113,90€ ja sen käyttö on pakollista kun vakuutusmaksu on yli 24.965,24€ ja palkkasumma on yli 1.872.438,17€ (2009). Lukujen välissä erikoismaksujärjestelmän käyttö on harkinnanvaraista.
Vakuutusyhtiöiden erikoismaksujärjestelmät eroavat toisistaan huomattavasti. Samalta kuulostavat tuotteet ovatkin täysin erilaisia tai päinvastoin. Yhtiöt voivat itse päättää järjestelmiensä rakenteesta ja tariffeista.
Erikoismaksujärjestelmä voi olla joko osittain yksilöllinen tai täysin yksilöllinen. Osittain yksilöllisessä järjestelmässä vakuutusmaksussa otetaan huomioon yrityksen omat ohimenevät korvaukset (päivärahat, sairaanhoitokulut, jne.). Pysyvät korvaukset huomioidaan yleisten tilastojen perusteella.
Täysin yksilöllisessä järjestelmässä otetaan huomioon vakuutuksenottajan omat sekä ohimenevät että pysyvät korvaukset. Pysyvien korvausten vaikutusta vakuutusmaksuun voidaan rajoittaa tiettyihin rajoihin. Tällöin puhutaan katkaisurajoista. Esimerkiksi niin, että pysyviä korvauksia otetaan vakuutusmaksua laskiessa huomioon vain 50.000€ saakka.
Mitä yksilöllisempi järjestelmä sitä nopeammin joudut yleensä maksamaan vakuutusyhtiölle takaisin tapaturmien kustannukset. Usein jopa seuraavana vuonna ja yhdellä kertaa. Jos et ole ollut tarkkana vakuutussopimusta tehdessäsi, voit joutua yhtäkkiä maksamaan jopa satoja tuhansia euroja ylimääräistä jostain vanhasta vahingosta, kun työkyvytön työntekijäsi päätetään yhtäkkiä laittaa eläkkeelle.
Pidä itsesi ajan tasalla minkälaisesta maksujärjestelmästä olet vakuutusyhtiösi kanssa sopinut. Pyydä tarvittaessa esimerkkilaskelmia vahinkojen vaikutuksista. Varmista riskienhallinnan keinoin että työtapaturmien ja ammattitautien todennäköisyys pysyy alhaisena ja vaikutukset vähäisinä. Jos annat väkesi touhuta hullunhommia, saat maksaa siitä pitkän pennin.
Alivakuutus
Meklarin työssä törmää usein tilanteeseen, jossa varsinkin omaisuuden vakuutukset ovat reilusti alivakuutettuja. Mistä tämä voisi johtua? Veikkaan, että siitä, ettei vakuutuksenottaja ole ymmärtänyt vakuutusyhtiön myyntihuikkasen jorinaa. Tai huikkanen ei ole myyntiprovision kiilto silmissään vaivautunut edes kertomaan vakuuttamisen perusperiaatteita.
Alivakuutustilanne syntyy, kun vakuutuskirjaan merkitty omaisuuden arvo on merkittävästi omaisuuden todellista arvoa pienempi. Sillä, miten alivakuutus on syntynyt, ei ole merkitystä. Sen on voinut saada aikaan vaikka rahan arvon aleneminen tai omaisuuden arvonnousu, tai muu vastaava muutos.
Miten alivakuutus sitten useimmiten syntyy? Tyypillistä on, että on hankittu käytettyä omaisuutta, vaikkapa konepajaan työstökone. Uusi kone maksaa 1.000.000€, mutta käyttökelpoinen käytetty saatiin 300.000€:lla.
Asiaa tarkemmin ajattelemata voisi luulla, että vakuutuskirjaan merkitään omaisuuden arvoksi 300.000€, kun koneesta kerran on sen verran kerran maksettu. Ei. Vakuutuskirjaan merkitään tavallisesti arvoksi omaisuuden jälleenhankinta-arvo, eli uuden vastaavan koneen arvo, ellei muusta ole erikseen sovittu. Tässä tapauksessa siis 1.000.000€.
No nyt koneen arvo on kuitenkin alle puolet uuden hinnasta ja vakuutusyhtiö laskee korvaukset päivänarvon mukaan. Useimmissa vakuutusehdoissa nimittäin todetaan, että korvaus suoritetaan jälleenhankinta-arvon mukaan, paitsi jos päivänarvo on alle 50% jälleenhankinta-arvosta, lasketaan korvaus päivänarvon mukaan.
Miksi sitten pitäisi vakuuttaa miljoonasta kun korvaus kuitenkin lasketaan 300.000 mukaan?
No siksi, että vakuuttamalla 300.000 arvolla, saat osavahingossakin (esim. 100.000€ arvoinen koneen korjaus) vain 30% korvausta (30.000 vähennettynä omavastuulla). Omalle vastuullesi jäisi siis yli puolet vahingon määrästä. Sama pätee niin kauan kun alivakuutussuhde on suurempi kuin 20% jälleenhankinta-arvosta.
Yllä mainittu sääntö on ns. pro rata sääntö, ja vakuutusehdoissa se mainitaan usein seuraavasti: vakuutusyhtiö on velvollinen korvaamaan alivakuutetun omaisuuden osalta vain niin suuren osan vahingosta, kuin vakuutusmäärän ja omaisuuden arvon välinen suhde osoittaa. Täysvahingoissa korvaus maksetaan vakuutusmäärän mukaan.
Miten esimerkin kone sitten vakuutettaisiin oikein?
Siihen on kaksi mahdollisuutta. Voit käyttää ns. ensivastuuvakuutusta tai sopia vakuutusyhtiön kanssa siitä, että kyseinen kohde on vakuutettu päivänarvostaan.
Ensivastuuvakuutus tarkoittaa sitä, että vakuutusyhtiö korvaa kyseiselle kohteelle aiheutuneen vahingon maksimissaan mainittuun vakuutusmäärään asti. Jos esimerkin tapauksessa kone olisi vakuutettu 300.000€ arvosta ensivastuuna, korvaisi vakuutusyhtiö korjauskuluja vakuutusmäärään saakka tai täysvahingossa vakuutusmäärän.
Toinen vaihtoehto on merkitä vakuutuskirjaan, että koneen arvo on sen päivänarvo. Päivänarvo on se omaisuuden arvo, joka saadaan, kun jälleenhankinta-arvosta vähennetään se määrä, mitä omaisuus on arvossaan menettänyt iän, käytön, käyttökelpoisuuden vähenemisen tai muun syyn vuoksi. Irtaimistoesineiden (muut kuin kiinteistöt) päivänarvo vastaa usein niiden käypää arvoa, eli sitä arvoa, joka omaisuudesta saataisiin käteiskaupalla tiettynä hetkenä. Päivänarvo on se arvo, jolla vastaavanlainen omaisuus olisi hankittavissa.
Mutta, myös päivänarvolla vakuuttaessasi osavahingossa korvausta maksettaisiin vain jälleenhankinta-arvon ja päivänarvon suhteen mukaan. Ensivastuuvakuutuksessa tuollaista suhdetta ei lasketa.
Vakuuttaisin esimerkin kohteen päivänarvolla ensivastuuna.
Tähän on nyt tultava muutos
Vakuutusyhtiöissä tehdään jatkuvasti päätöksiä ja ratkaisuja vakuuttamis- ja korvausasioissa. Vakuutusyhtiön kielteiseen päätökseen voi hakea muutosta monella eri tavalla.
Yksinkertaisin tapa on olla suoraan yhteydessä ratkaisun tehneeseen henkilöön vakuutusyhtiössä. Perustellusta pyynnöstä tämä voi oikaista päätöstään. Vakuutusyhtiön on kuitenkin noudatettava toiminnassaan vakuutussopimuslakia ja hyvää vakuutustapaa.
Vakuutusyhtiö voi tehdä päätöksiä mm. korvausasiassa, vakuutussopimuksen irtisanomisessa, vakuutusmaksujen muuttamisessa ja monessa muussa asiassa, jonka lopputuloksen asiakas kokee negatiivisena. Vakuutusyhtiön on esimerkiksi korvauspäätöksessään annettava ohjeet muutoksen hakemisesta.
Jos vakuutuksenottaja ei ole tyytyväinen vakuutusyhtiön korvausratkaisuun, hänen kannattaa ensimmäiseksi kääntyä ratkaisun tehneen henkilön puoleen. Hänelle voi toimittaa mahdollisia lisäselvityksiä asiassa ja häneltä saa lisätietoa ratkaisuun vaikuttaneista seikoista.
Kuluttajien vakuutustoimisto neuvoo ja opastaa kuluttaja-asiakasta mm. korvausasioissa. Se voi neuvotella vakuutusyhtiön kanssa, mutta se ei anna sitovia ohjeita tai määräyksiä.
Vakuutuslautakunnalta voi pyytää lausuntoa mm. vahinkoasiassa jos vakuutusyhtiö ei neuvotteluista huolimatta muuta kantaansa. Kuluttaja-asiakkaat voivat pyytää lausuntoa myös kuluttajavalituslautakunnalta. Lautakuntien lausunnot ovat suosituksia, mutta useimmiten vakuutusyhtiöt noudattavat niitä.
Vene- ja merivahingoissa on aina saatava julkisen merivahingonlaskijan selvitys. Myös silloin, kun asia viedään tuomioistuimen ratkaistavaksi.
Korvausasia voidaan saattaa tuomioistuimen ratkaistavaksi. Asia voidaan viedä tuomioistuimeen myös ilman vakuutuslautakunnan tai kuluttajavalituslautakunnan lausuntoja. Käräjäoikeudessa kanne on nostettava kolmen vuoden kuluessa siitä kun asianosainen on saanut kirjallisen tiedon päätöksestä. Mahdollinen lautakuntakäsittely ei pidennä kolmen vuoden määräaikaa.
Jotkin yritysvakuutusten riita-asian on selvitettävä välimiesmenettelyssä. Tästä on yleensä maininta kyseisen vakuutuksen ehdoissa. Välimiesmenettely ei koske kuluttaja-asiakkaita eikä yksityisiä elinkeinonharjoittajia.
Käräjäoikeuden ratkaisusta voi valittaa normaalia tuomioistuinten valitusmenettelyä käyttäen hovioikeuteen ja edelleen korkeimpaan oikeuteen
Vapaaehtoisissa vahinkovakuutuksissa annetuista muistakin päätöksistä kuin korvauspäätöksistä voi yleensä valittaa saman kaavan mukaan kuin korvauspäätöksistä.
Lakisääteisessä tapaturmavakuutuksessa valitus toimitetaan aina päätöksen antaneeseen vakuutusyhtiöön, joka joko oikaisee päätöstään tai toimittaa valituksen edelleen tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakuntaan. Toinen muutoksenhakuaste lakisääteisessä tapaturmavakuutuksessa on vakuutusoikeus, jonka päätöksistä voi valittaa korkeimpaan oikeuteen.
Tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakuntaan on valitettava kuukauden kuluessa päätöksen tiedoksi saannista. Tiedoksi saantiin lasketaan kuluvan seitsemän päivää.
Asian käsittely lautakunnissa ja vakuutusoikeudessa on maksutonta. Muualla kukin osapuoli vastaa itse omista kuluistaan. Lautakuntakäsittelyt ovat yleensä kirjallisia.
Jos olet mielestäsi saanut väärän päätöksen vakuutusasiassasi, kannattaa asiasta valittaa. Aina ei tarvitse lähteä järjestämään kallista oikeudenkäyntiä. Korvausasiassa vakuutusyhtiön kanssa ei kuitenkaan pidä alkaa taittamaan peistä vakuutusehtojen sisällöstä. Sen riidan häviät varmasti. Sen sijaan vakuutussopimuslain 9§:n mukaan vakuutus on voimassa sen sisältöisenä kuin vakuutuksenottajalla on saamansa tiedon perusteella aihetta ymmärtää. Kerro sen sijaan vakuutusyhtiölle (ja lautakunnille) miten olet vakuutuksesi sisällön ymmärtänyt.
Vakuutusmajuri 