Tagged: vakuutus
Vakuutuskelpoisuudesta
Kaikki rikit eivät ole vakuutuskelpoisia. Mistä sitten tietää mikä riski on vakuutuskelpoinen ja mikä ei? Onko tyydyttävä vakuutusyhtiön kantaan, että jotain asiaa ei kerta kaikkiaan vakuuteta? Monesti on, mutta kun tietää raamit, voi turvaa kysellä muualtakin kuin omasta vakuutusyhtiöstä.
Ensimmäinen edellytys: Ennustettavuus
Riskin toteutumisen todennäköisyys on riittävällä tarkkuudella pystyttävä ennustamaan. Tällöin on olemassa edellytykset vakuutusmaksun ennakolta määrittämiseksi.
Vakuutusyhtiöt voivat vakuuttaa myös vähemmän ennustettavissa olevia riskejä. Suurten vahinkojen johdosta yleensä korotetaan vakuutusmaksuja jälkikäteen, jos peritty maksu ei riitä kattamaan vahinkoja. Tämä koskee yleensä pakollisesti otettavia vakuutuksia. Muissa tapauksissa vakuutuksenottajat voisivatkin pakoilla jälkimaksuja.
Suomalaisessa liikennevakuutuksessa ei ole mitään rahamääräistä ylärajaa henkilövahinkojen korvaamiselle. Suurvahinkojen vaikutus voidaankin helposti kattaa seuraavien vuosien maksunkorotuksilla.
Toinen edellytys: Riippumattomuus
Vakuutuskelpoisuuden kannalta olennaista on, että riskin toteutuminen on edunsaajasta riippumaton. Tämän periaateen johdosta esimerkiksi liikeriskejä ei yleensä voi vakuuttaa.
Jos vakuutus kattaisi kaikki vahingot, yrityksen johto saattaisi ryhtyä uhkarohkeisiin liiketoimiin. Tällöin tappiot kattaisi vakuutus ja voitot korjaisi yritys.
Vakuutusmaksu ei ole tällöin luotettavasti ennalta määriteltävissä.
Vakuutuksiin liittyykin yleensä aina ehto, jonka mukaan korvausta ei suoriteta, jos edunsaaja on itse tahallaan tai törkeällä tuottamuksella aiheuttanut vahingon tai vaikuttanut sen määrän suurenemiseen.
Kolmas edellytys: Stabiliteetti
Stabiliteetilla tarkoitetaan riskin ajallista stabiliteettia. Jos riski voi ajan mukana muuttua ennalta arvaamattomasti, ei vakuutusmaksun laskemiselle ole edellytyksiä. Taas tullaan liikeriskien vakuutuskelvottomuuteen: ne riippuvat ja muuttuvat yleisten suhdanteiden takia, hintavaihtelun johdosta, kilpailutilanteen takia, jne.
Neljäs edellytys: Riskin harvinaisuus
Riskin, tai vähintään suurvahingon, harvinaisuus on vakuutuskelpoisuuden edellytys. Jos vahingon toteutuminen on hyvin yleinen, tai joissain tapauksissa lähes varma, vakuutusmaksu muodostuisi lähes suoritettavan korvauksen suuruiseksi. Tällöin ei vakuutuksen ottaminen eikä myöntäminen ole mielekästä.
Ei se ole myöskään vakuutussopimuslain mukaista. Sellaisen vakuutuksen myöntäminen, jonka tarjoama turva on mitätön, on kielletty.
Tällaisten epämielekkäiden tapausten poissulkemiseksi esimerkiksi tavalliseen kuoleman varalta otettuun henkivakuutukseen liittyy aina jonkinlainen varmistus siitä, että vakuutetun henkilön terveydellinen tila on vakuutusta otettaessa normaali.
Vakuutuskelpoisuuden edellytykset eivät aina ole ehdottomia sikäli, että niiden kaikkien olisi toteuduttava yhtä aikaa, mutta niiden perusteella saa yleisen käsityksen siitä millä perusteella jotain voidaan vakuuttaa tai ei voida.
Kuka huijaa ja ketä?
Löysin taannoin Finanssialan keskusliiton 2008 tekemän tutkimuksen. Tutkimuksessa todetaan neljänneksen siinä haastatelluista tuntevan jonkun, joka on huijannut vakuutusyhtiötä.
Vakuutusalan yhteistyöjärjestön gallupissa ei tietenkään kysytty kuinka moni tuntee jonkun, joka kokee tulleensa vakuutusyhtiönsä huijaamaksi.
Vakuutusehdot on usein kirjoitettu niin kierosti, että korvauksen evääminen ehtojen logiikkaa tuntemattomalle käy käden käänteessä.
Kirjoitin aikaisemmin siitä, miten Aktia on huijannut asiakastaan vakuuttamalla oikeusturvavakuutuksellaan asiakkaansa kaikki palkat (palkkasumma on oikeusturvavakuutuksen maksuperuste, jolla pyritään kuvaamaan yrityksen toiminnan laajuutta), mutta kun tuli korvauksen maksamisen aika, löytyi jos jonkinlaista selitystä miksi juuri nyt ei voida korvata mitään. Kaikki selitykset juonsivat kuitenkin juurensa Aktian omiin törttöilyihin vakuutusta tehtäessä. Aktia ei tietenkään myönnä tehneensä mitään väärin!
Vastaavanlaisia tapauksia tulee eteen tasaista tahtia. Esimerkiksi aikaisemmin puheena ollut tapaus, jossa Tapiola otti asiakkaan rahat ja piti ne. Tapiola tosin maksoi korvauksen kun asiassa pyydettiin vakuutuslautakunnan lausuntoa ”ettei se turhaan mene vakuutuslautakunnan käsiteltäväksi”.
Ei sillä, etteikö mainittu tutkimustulos olisi oikea ja etteikö rehellinen vakuutuksenottaja näin ollen joudu maksamaan huijareiden kotkotukset, mutta kyllä vakuutusyhtiössäkin, jos missä, osataan vedättää.
Miltä tuntuisi jos voittaisit aina?
Miltä tuntuisi, jos elämä olisi yhtä juhlaa ja voittaisit aina ilman, että sinut pitää tehdä mitään itse?
Riskcraft™ -palveluiden avulla voitat aina.
Riskcraft™ kilpailutuspalvelun avulla löydät markkinoiden edullisimman vakuutusturvan kun kyse on samasta vakuutuksesta. Useimmiten vakuutusturva on kilpailutuksessa parantunut vaikka kustannukset ovat laskeneet radikaalisti, jopa 20 – 40% entisestä. Kilpailutuspalkkio on vain puolet yhden vuoden säästöistä.
Kun otat Riskcraft™ vakuutuspalvelun vakuutusasioidesi hoitajaksi, säästät vakuutusten nettohinnoittelun johdosta vielä jopa 15% lisää (ns. meklarialennus). Sinulle jää itsellesi enemmän rahaa viivan alle, puhumattakaan säästyneestä ajasta ja vaivasta. Vakuutusten hoitopalkkio on n. 2/3 vakuutusyhtiön meklarialennuksesta.
Riskcraft™vahinkopalvelun avulla varmistat parhaat korvaukset vahingoistasi. Vakuutusehdot ovat usein niin kierosti laaditut, että korvauksen evääminen käy käden käänteessä. Riskcraft™ vahinkopalvelu varmistaa, että vakuutusehtoja venytetään myös sinun suuntaasi. Vahinkopalvelun palkkio on osa saamastasi korvauslisästä.
Riskcraft™ palveluiden palkkiot ovat aina vain osa saamastasi hyödystä, joten käyttämällä niitä voitat aina.
Soita heti suoraan Hannulle, puh. 0440 200 627, ja hanki epäreilu kilpailuetu vakuuttamisen alueella.
Kaikki joukolla samastamaan
Vahinkovakuutuksessa on pääsääntönä, että jokainen vakuutettu vastaa vain omasta menettelystään. Yleensä kohtuullisena kuitenkin pidetään, että tietyssä intressisuhteessa vakuutettuun olevien henkilöiden moitittava menettely aiheuttaa samat seuraukset kuin vakuutetun itsensä vastaava menettely.
Samastamista sovelletaan siis henkilöihin, jotka:
- vakuutetun suostumuksella ovat vastuussa vakuutetusta ajoneuvosta.
- omistavat vakuutetun omaisuuden yhdessä vakuutetun kanssa ja käyttävät sitä yhdessä hänen kanssaan.
- asuvat vakuutetun kanssa yhteisessä taloudessa ja käyttävät vakuutettua omaisuutta yhdessä hänen kanssaan.
Vakuutettuun samastetaan myös työsuhteessa tai virkasuhteessa oleva henkilö, jonka tehtävänä on huolehtia suojeluohjeiden noudattamisesta.
Yrityksen palovakuutuksesta ei makseta korvausta, jos yrityksen työnjohtaja on jättänyt suojeluohjeiden vastaisesti tulitöiden jälkivartioinnin hoitamatta.
Samastamissääntöjä tulkitaan suppeasti. Tulkinnassa otetaan huomioon samastamissääntöjen tarkoitus ohjata sellaisten henkilöiden käytöstä, jotka voivat vaikuttaa vakuutustapahtuman sattumiseen, eli vahingon syntymiseen.
Tyypillisin esimerkki samastamisesta on se, kun annat autosi toisen ajettavaksi. Jos tämä on esimerkiksi humalassa, se on sama asia kuin jos itse olisit kuljettanut autoasi humalassa.
Korkeimman oikeuden päätöksen (KKO:2000:52) mukaan silläkään, että auton luovuttajalla ei ollut mahdollisuutta vaikuttaa autoa kuljettaneen henkilön menettelyyn (humalassa ajoon) sen jälkeen kun auto oli luovutettu, ei ollut merkitystä vakuutuskorvauksen eväykselle.
Lähde: Lehtipuro, Luukkonen, Mäntyniemi, Vakuutuslainsäädäntö, Suomen vakuutusalan koulutus ja kustannus, 2004
Varkaus ei ole varkaus
Kerrostalon kivijalassa sijainneesta toimistosta varastettiin atk-välineitä. Toimistoon oli menty sisälle jälkiä jättämättä.
Vakuutusyhtiö totesi korvauspäätöksessään, että koska suoritetussa tutkinnassa ei ollut todettu minkäänlaisia murtojälkiä ei kysymyksessä siten ollut vakuutusehdoissa edellytetty varkaus, joka olisi tehty tunkeutumalla huoneistoon sen rakenteita tai lukkoja vahingoittaen tai muunlaista väkivaltaa käyttäen.
Vakuutusyhtiö ei korvannut vahinkoa.
Vakuutuksesta korvataan vain vakuutusehdoissa määritellyistä tapahtumista aiheutunut vahinko.
- Murtautuminen tarkoittaa tunkeutumista lukittuun tilaan sen rakenteita rikkomalla
- Varkaus on välittömästi tapahtumahetkellä havaittu teko, jonka ajankohta ja tekijä voidaan yksilöidä tunnistettavasti
- Ryöstö on varkaus, joka on tehty henkilöön kohdistuvalla väkivallalla uhaten.
Mainittujen tapausten lisäksi useimmiten korvataan myös varastetulla avaimella lukittuun tilaan tunkeutuen tehty varkaus. Tällöinkin avain pitää olla varastettu ryöstäen.
Sen lisäksi, että olosuhteet ovat vakuutusehtojen mukaiset, pitää rikoksesta tehdä poliisille rikosilmoitus. Rikosilmoituksessa on vaadittava tekijälle rangaistusta.
Tutustu vakuutusehtoihisi etukäteen. Voit yllättyä. Vakuutusyhtiösi käsitys niin varkaudesta kuin muistakin korvaukseen oikeuttavista tapahtumista voi poiketa omastasi huomattavasti.
Vahingon tapahduttua ottaa pattiin huomattavasti vähemmän, jos tiedät etukäteen edes sinnepäin miten vakuutusyhtiösi suhtautuu asiaan.
Kiinteää vai irtainta omaisuutta?
Omaisuutta vakuutettaessa joudutaan pohtimaan onko kuuluuko vakuutettava kohde kiinteistöön vai irtaimistoon. Erottelu ei aina ole täysin selvä.
Varsinkin vahinkotilanteessa asia tulee vastaan karulla tavalla, sillä kiinteällä omaisuudella (kiinteistö, rakennus) käytetään yleisesti suurempaa omavastuuta kuin irtaimistoilla. Voi myös olla, että vakuuttamis intressi on eri tahoilla kiinteistön ja irtaimiston osalta.
Esineoikeudessa esineiden perusjakona pidetään jakoa kiinteisiin ja irtaimiin esineisiin. Jakoa tehtäessä esineen tosiasiallista siirrettävyyttä on pidetty ratkaisevana tekijänä.
Maapohja ei sellaisenaan ole kiinteä esine. Kiinteitä esineitä ovat maapohjan tietyllä tavoin yksilöidyt osat, kiinteistöt ja eräät muut maa- ja vesialueiden yksiköt. Kaikki muut ovat irtaimia esineitä.
Rakennuskin voi olla irtainta omaisuutta. Silloin kun rakennukset kuuluvat ainesosina kiinteistöön, ne ovat kiinteää omaisuutta. Vuokramaalla oleva rakennus on irtainta omaisuutta.
Vakuutusehdot pyritään määrittelemään rakennukseen ja irtaimistoon kuuluvien esineiden rajaa mahdollisimman tarkasti. Rajanveto ei välttämättä maallikolle avaudu niinkään selkeänä.
Kiinteistön osalta vakuutusehdoissa voidaan mainita esimerkiksi:
Kohteena ovat vakuutuskirjaan merkittyyn rakennukseen kuuluvat, sen käyttöä palvelevat alkuperäiset, näitä vastaavat tai koko rakennukseen jälkeenpäin samantasoisina tehdyt kiinteästi asennetut
- rakenteet, kalusteet ja pinnoitteet
- lämmitys-, jäähdytys-, vedenjakelu-, jätevesiviemäröinti-, ilmanvaihto-, valvonta-, ja tiedonsiirto- sekä muut koneet, laitteet ja laitteistot sekä näihin kuuluvat johdot, putket, kanavat ja säiliöt.
Arvioitava esine, osa tai laite on siis osa rakennusta, jos sen poistaminen tai puuttuminen haittaa tai estää rakennuksen tai siinä olevan tilan käyttöä tarkoitukseensa. Uutta rakennusta puolestaan voidaan pitää keskeneräisenä ilma tällaista osaa.
Tällaisen esineen, osan tai laitteen ei välttämättä tarvitse olla kiinnitettynä rakennukseen, vaikka erottelun pääsääntönä voitaneenkin pitää sitä onko esine pultattu rakennukseen kiinni vai ei.
Toinen yleisesti käytetty nyrkkisääntö on se, voidaanko esimerkiksi vuokralaisen olettaa poistavan esineen rakennuksesta vuokrasopimuksen päättyessä. Tai vastaavasti kiinteistön omistajan myytyään kiinteistön
Korkeimman oikeuden päätös vuodelta 1945 kuvaa tilannetta: Uunineduspeltejä pidettiin kiinteistöön kuuluvina, eikä kiinteistön ostajan seuraaja ollut velvollinen palauttamaan niitä myyjälle (KKO 1945 II 107)
Pahimmat epäselvyydet syntyvät usein juuri kalusteiden ja kiinteästi johtoverkkoon asennettujen käyttölaitteiden osalta, jotka yllä olevan mukaan ovat osa kiinteistöä, mutta ns. maalaisjärjellä käsitetään yleensä irtaimistoksi.
Ole tarkkana kun vakuutat sekä kiinteistöä että irtaimistoa. Jos olet pultannut komerosi seinään kiinni, voi olla että se katsotaan osaksi kiinteistöä etkä saa mitään korvausta kun vesi turmelee kaapin rakenteet (esimerkiksi, jos kiinteistö ei ole omasi tai kiinteistön omavastuu on reilusti suurempi kuin irtaimistolla). Samoin, jälkikäteen kiinteästi vesijohtoverkkoon ja viemäriverkkoon asennetusta astianpesukoneesta asunnossa tai firman sosiaalitiloissa voi tulla osa kiinteistöä.
Lähde: Kimmo Keijama, Esineoikeuden perusteet, Talentum 2001
Päivän Iltalehdestä poimittua
Pelasti hoitolapsen ja satutti itsensä, oli jäädä korvauksetta
Ke 13.01.2010 15:02 (KOTIMAA)
Vasta korkein oikeus (KKO) katsoi, että tapaturma oli tapahtunut hoitajan työssä ja vahingot pitää korvata tapaturmavakuutuslain nojalla.
Perhehoitajana ympärivuorokautisesti toimiva oululaismies vaihtoi eräänä kevätpäivänä autoonsa renkaita kotinsa pihalla. Perhehoidossa ollut tyttö juoksi päin tunkkia, jonka varaan kulkupeli oli nostettu. Auto lähti luisumaan ja tunkki kaatui.
Hoitaja esti auton putoamisen lapsen päälle tarttumalla lokasuojaan. Hän satutti oikean kätensä ja olkapäänsä.
KKO:n mukaan sillä seikalla ei ollut merkitystä, kuuluiko renkaiden vaihto miehen vapaa-ajan toimiin vai työtehtäviin. Se tulkitsi, että vuoden 2005 tapaturma sattui miehen varjellessa hoidettavanaan olleen tytön terveyttä.
Pohjola Vakuutus katsoi loukkaantumisen vapaa-ajan tapaturmaksi. Tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunta ja vakuutusoikeuskin olivat sitä mieltä, ettei miehellä ollut oikeutta korvaukseen.
Tapiola ottaa asiakkaan rahat ja pitää ne
Kirjoitin taannoin vakuutusehtojen tulkinnasta ja korvauskäytännöstä vakuutusyhtiössä. Tällä kertaa Tapiola vetää härskisti kotiin päin.
Asiakkaalta varastettiin lukittu peräkärry ja siinä ollutta omaisuutta.
Tapiola tietenkin eväsi korvauksen saman tien. Vakuutus ei sen mielestä ole voimassa varkauspaikassa. Tilapäisen poissaoloehdon edellytykset eivät muka täyty. (??)
Korvaus evättiin, koska varastettu omaisuus oli vakuutettu vakuutuskirjaan merkityssä sijaintipaikassa (asiakkaan toimitilat). Kun varkaus tapahtui muussa osoitteessa kuin vakuutuksen sijaintipaikassa, vakuutus ei ollut Tapiolan mielestä voimassa vahinkopaikalla.
Vakuutus on ehtojen mukaan voimassa muualla Suomessa tilapäisen poissaolon yhteydessä. Tilapäisen poissaolon edellytykset eivät Tapiolan mukaan täyttyneet, koska omaisuuden väliaikainen säilytys tilapäisessä paikassa liittyi asiakkaan varsinaiseen liiketoimintaan.
Eikö yrityksen kaikki toiminnat liity sen varsinaiseen liiketoimintaan? Tapiolassa kaiketi puuhastellaan pääasiassa kaikenlaista muuta. Vanhan periaatteen mukaanhan vakuutusyhtiön työntekijät saavat rakentaa yhden omakotitalon työajalla.
Asiakkaan omaisuus oli jätetty tilapäiseen säilytyspaikkaan poikkeuksellisesti. Normaalissa tilanteessa sitä säilytetään lukitussa varastossa vakuutuspaikassa.
Vakuutusehdoissa todetaan voimassaolon edellytykseksi, että poissaolo on tilapäistä eikä liity vakuutuksenottajan varsinaiseen liiketoimintaan. Miten omaisuuden säilyttäminen yöllä tilapäisessä säilytyspaikassa muka eroaa liiketoimintaan liittymiseltään siitä, että omaisuutta säilytetään yöt vakuutuskirjaan merkityssä paikassa?
Vakuutusehto antaa esimerkkejä siitä, milloin omaisuuden poissaolo ei ole tilapäistä.
- rakennus, asennus ja mittaustyömailla tai vastaavilla vaihtelevilla paikoilla käytettävä omaisuus
- messuilla ja näyttelyissä oleva omaisuus
- ajoneuvoon asennettu, ajoneuvossa säilytettävä tai liiketoimintaan liittyen oleva omaisuus ajoneuvossa
- alihankkijan, ostajan tms. tiloissa työstettävänä, myytävänä tai säilytettävänä oleva omaisuus
- kausivarastoissa oleva omaisuus
- vuokralle tai lainaksi annettu omaisuus.
Kyseessä olevassa tapauksessa ei kuitenkaan ollut kysymys omaisuuden vakuuttamisesta sitä käytettäessä vaihtelevilla paikoilla, vaan säilyttämisestä vakuutuspaikassa. Siten kyseessä ei ollut myöskään ajoneuvoon asennettu tai liiketoimintaan liittyen ajoneuvoissa säilytettävä omaisuus.
Jos varkaus olisi tapahtunut päiväsaikaan, yllä mainitut ehdot pätisivät, mutta tilapäisen säilytyksen osata eivät. Eivät myöskään siinä mielessä, että omaisuutta olisi jatkuvasti tarkoitus säilyttää ajoneuvossa tai se olisi tarkoitettu ajoneuvossa säilytettäväksi, kuten yllä oleva ehtoteksti ilmiselvästi tarkoittaa.
Omaisuutta toki käytettiin (ja käytettään) vaihtelevilla paikoilla, mutta sitä ei ole ollut tarkoituskaan vakuuttaa käytön yhteydessä vaan ainoastaan säilyttämisen yhteydessä. Ja omaisuuttahan normaalioloissa säilytetään vakuutuspaikassa (asiakkaan toimitiloissa).
Omaisuuden säilyttämisen kannalta omaisuus siis oli poikkeuksellisesti siirretty tilapäiseen säilytyspaikkaan. Näin ollen vahinko olisi tullut korvata, vaikka sitten huolimattomuuden aiheuttaman korotetun omavastuun mukaan (huolimattomuus siitä, että omaisuus kuitenkin oli peräkärryssä).
Pidä varasi. Vakuutusyhtiö lopulta kuitenkin määrää miten vakuutusehtoja on tulkittava. Sillä ei ole mitään merkitystä mitä ehdoissa lukee, vaikka vakuutussopimuslain mukaan epäselvää ehtokohtaa onkin tulkittava vakuutuksenottajan eduksi.
Vakuutuksia on vaikea ostaa
Vakuutuksia on lapsellisen helppo myydä, mutta niiden ostaminen on äärimmäisen vaikeaa.
Normaalissa tilanteessa yritys ottaa yleensä sen vakuutuksen, joka sille myydään. Asiantuntemus, aika ja viitseliäisyys eivät useimmiten riitä siihen, että tarjottua vakuutusturvaa käytäisiin läpi sen tarkemmin. Saati sitten tehtäisiin laajempi kilpailutus- ja vertailukierros. Vakuutusyhtiön edustajakin on tulosvastuussa pelkästään edustamaalleen vakuutusyhtiölle.
Vakuutusyhtiöllä on kuitenkin harvoin yksityiskohtaista tietoa yrityksen todellisista vakuutustarpeista. Ei sitä ole yleensä vakuutuksenottajalla itselläänkään. Miten siinä nyt sitten teet tasapuolisen analyysin eri vakuutusyhtiöiden tai vakuutusten välillä?
Vakuutusten ja vakuutusyhtiöiden vertailu on alaa tuntemattomalle yllättävän paha rasti.
Onneksi, varsinkin yritysasiakkaat voivat hankkia ulkopuolista asiantuntemusta tasaamaan epätasapainoa vakuutusyhtiön ja oman asiantuntemuksensa välillä. Vakuutusehtojen tulkinta ei saa olla pelkästään vakuutusyhtiön asia. Myös asiakkaan on voitava tuoda esiin perusteltu kantansa korvaustilanteessa. Kaiken lisäksi se on vielä ilmaistava niin, että se myös otetaan huomioon.
Vakuutusehdot ovat usein samanlaisia kuin Jorma Eton suomalaiset runossa Suomalainen. Niissä sanotaan sitä mitä ei tarkoiteta ja tarkoitetaan sitä mitä ei sanota.
Tilitoimistoni tirehtööri meinasi taannoin menettää malttinsa kanssani, kun kyselin kyselemästä päästyäni osakeyhtiön yhtiöjärjestyksen ja toimialan muutoksista kaupparekisteriin. Kerran jos toisenkin kamreeri totesi loputtomiin kysymyksiini, että niinhän siinä lukee.
Kerroin tottuneeni työssäni lukemaan pääasiassa vakuutusehtoja, joissa sanotaan yhtä ja tarkoitetaan toista. Vakuutusehtoja todellakin pitää tulkita, kuten kuulee usein puhuttavan. Kaiken kukkuraksi pitää vielä huomioida vakuutusyhtiön korvauskäytäntökin, joka tarkoittaa sitä, että vakuutusyhtiö tulkitsee vakuutusehtoja omaksi edukseen.
Juuri tähän hommaan sinäkin tarvitset alan asiantuntijaa, joka osaa edes vähän uumoilla mitä vakuutusehtojen kirjoittajan päässä on voinut liikkua niitä kirjoittaessaan. Ei riitä, että otat sen vakuutuksen, jota myyntihuikkanen sattuu tarjoamaan. Sinun tulisi osata arvioida tyrkytetyn vakuutuksen sisältö vähintään ehtotasolla, muuten vakuuttamisesi muistuttaa lähinnä venäläistä rulettia.
Vakuutus ei ole mikään riskienhallintakeino
Riskin siirtämistä vakuuttamalla pidetään usein yhtenä riskienhallinnan keinona. Onko se sitä?
Ei tosiaankaan. Riski ei siirry saatikka katoa mihinkään vaikka kuinka vakuutettaisiin. Se säilyy juuri siinä missä se on aina ennenkin ollut, ellei sitä muiden riskienhallinnan keinojen avulla poisteta, pienennetä tai siirretä.
Siirtäminen tässä kohdassa on ymmärrettävä eri tavalla kuin puhuttaessa riskin siirtämisestä vakuuttamisen keinoin. Vakuuttaminen on vain toteutuneiden riskien seurausten rahoituskeino. Samalla tavalla kuin riskin pitäminen itsellä, jolloin tietenkin joudut itse maksamaan riskin seuraukset.
Sen lisäksi, että riski ei ole siirtynyt mihinkään, sen suuruus säilyy entisellään, tai jopa kasvaa. Mitä enemmän uhraat rahaa ja aikaa vakuuttamiseen, sitä enemmän vakuutusmaksutkin nousevat. Miten se voi olla mahdollista?
Se johtuu siitä, että ”täydellinen” vakuutusturva houkuttelee väkeäsi välinpitämättömyyteen riskien suhteen. Vahinkoja sattuu sitä enemmän mitä parempi vakuutusturva sinulla on.
Vakuutusyhtiöt tekevät näennäistä riskienhallintatyötä. Vakuutusyhtiön tehtävänä on myydä vakuutuksia ja tehdä sillä voittoa. Tämä pätee varsinkin suurten pörssinoteerattujen finanssitavaratalojen kohdalla erityisen hyvin.
Vakuutusyhtiön riskienhallintapalveluiden tarkoituksena on saada aikaan vakuutusten lisämyyntiä löytämällä yhä lisää vakuutettavia riskejä. Itse asiassa ne pelottelevat asiakkaita uusilla riskeillä saadakseen lisämyyntiä.
Aidon riskienhallintatyön tuloksena riskit todella poistuvat tai pienenevät merkittävästi. Riskienhallinnan kustannukset voidaan tällöin katsoa investoinneiksi, joiden tulos jää yrityksen omaan käyttöön. Säästyneet rahat näkyvät viivan alla ja niitä voidaan käyttää johonkin muuhun tarkoitukseen.
Panostamalla pääasiassa vakuuttamiseen sinulle ei jää minkäänlaista aineellista tai henkistä lisäarvoa. Vakuutuksesta saamasi korvauskin kattaa vain aiheutuneen menetyksen. Eikä sitäkään kokonaan. Erilaiset vähennykset ja omavastuut pitävät siitä kyllä huolen.
Käytä valtaosa riskienhallintaan varaamistasi rahoista riskien poistamiseen ja pienentämiseen. Hanki tarvittaessa riippumatonta ammattiapua vakuutusyhtiösi ulkopuolelta. Muutamassa vuodessa vakuutuskustannuksesi puoliutuvat ja riskisi vähenevät olennaisesti. Otat merkittävää kilpailuetua tohelompiin kilpailijoihisi verrattuna.
Vakuutusmajuri 