Tagged: työtapaturma
Työtapaturmavakuutuksen maksuista
Pakollisessa työtapaturmavakuutuksessa vakuutusmaksu perustuu työn määrään ja työn vaarallisuuteen. Työn vaarallisuuden mittarina ovat eri ammattiryhmissä sattuneiden vahinkojen korvauskustannukset. Työn määrää puolestaan on perinteisesti mitattu maksettujen palkkojen määrällä, mutta muitakin mittareita voidaan käyttää.
Vakuutusmaksu voi olla ns. taulustomaksu, eli kunkin ammattiryhmän maksukerroin perustuu ko. ammattiryhmän valtakunnalliseen korvaustilastoon. Taulustomaksu on tyypillinen pienillä työnantajilla, joilla oma vahinkotilasto johtaisi kohtuuttoman suuriin vakuutusmaksjen heilahteluihin. Korvaukset periaatteessa tasataan kaikkien vakuutuksenottajien kesken.
Kun yritys on tarpeeksi suuri, vakuutusmaksun perusteena voidaan käyttää joko kokonaan tai osittain sen omaa vahinkotilastoa. Puhutaan erikoismaksujärjestelmästä.
Erikoismaksujärjestelmän on tarkoitus kannustaa työnantajaa riskienhallintaan ja työsuojeluun. Sitä pienemmäksi vakuutusmaksu muodostuu mitä vähemmän on korvauksia. Toisaalta, maksettuista korvauksista peritään aina osa takaisin maksujärjestelmän yksilöllisyyden mukaan.
Erikoismaksujärjestelmässä voidaan ottaa huomioon vain vakuutuksenottajan ohimenevät korvaukset tai sekä ohimenevät että pysyvät korvaukset. Ohinemeviä korvauksia ovat sairaanhoitokustannukset ja päivärahat sekä kuntoitusraha. Kaikki muut korvaukset ovat pysyviä: esimerkiksi kuolemantapauksen ja pysyvän työkyvyttömyyden johdosta maksettavat korvaukset.
Suurin osa työtapaturmista aiheuttaa pelkästään ohimeneviä korvauksia. Niiden heilahtelu ei yleensä ole tilastollisesti kovin suuri. Pysyvien korvausten heilahtelu puolestaan on suurta, koska niihin johtavia tapaturmia sattuu harvoin, mutta korvaussummat ovat suuria.
Eri vakuutusyhtiöiden maksujärjestelmissä voi olla erilaisia ominaisuuksia sen suhteen miten vahinkotilasto otetaan huomioon vakuutusmaksussa. Erilaisilla katkaisurajoila, herkkyyskertoimilla, painoarvoilla ja maksukatoilla säädellään vahinkotilaston vaikutusta lopullisen vakuutusmaksun laskennassa.
Erikoismaksujärjestelmää harkittaessa on hyvä tarkastella mm.
- Kuinka suuren vakuutusmaksun heilahtelun yrityksen kassa kestää (riskinottokyky)
- Kuinka suuren vakuutusmaksun heilahtelun päättäjien pää kestää (riskinottohalu)
- Missä määrin panostetaan tai halutaan panostaa työsuojeluun
- Missä määrin halutaan osallistua korvausten maksuun (esim. pysyvien korvausten)
Vakuutusyhtiöiden on sovellettava maksuperusteita yhdenmukaisesti kaikkiin vakuutuksenottajiinsa. Samoja maksuperusteita on käytettävä kaikissa saman järjestelmän alaisissa vakuutuksissa saman vakuutuskauden aikana. Maksuperusteita saa muuttaa kesken vakuutuskauden vain toteuttamalla muutos kaikkiin vakuutuksiin, joissa tätä maksuperustetta käytetään.
Vakuutusmaksujen hinnoittelu perustuu vapaaseen kilpailuun. Työtapaturma- ja ammattitautilaissa on säädetty vain yleisistä periaatteista, joita vakuutusyhtiöiden on hinnoittelussaan noudatettava. Esimerkiksi, että yhtiöllä on oltava maksuperusteet ja että ne on laadittava niin, että vakuutusmaksut ovat kohtuullisessa suhteessa vakuutuksista aiheutuvien kustannusten pääoma-arvoon.
Lähde: Salo, Työtapaturma ja ammattitautilaki, Finva 2015
Kun osoitan kuuta, hullu tuijottaa sormea!
Vanhastaan on tiedetty, että työtapaturmavakuutuksen muutoksenhakuelimet ovat puolueellisia ja miehitetty vakuutusyhtiöiden väellä, jotka vetävät aina kotiin päin.
Asiakas oli horjahtanut kantaessaan raskasta pöytää ja tässä yhteydessä jalka oli kipeytynyt.
Vakuutusyhtiön, Tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunnan (eli vakuutusyhtiön) ja Vakuutusoikeuden (eli vakuutusyhtiön) mielestä kyseessä ei ole tapaturma, jos yli 200 kiloista taakkaa portaissa kannettaessa horjahtaa ja koko taakan paino kohdistuu tasapainoa hakevaan jalkaan.
Epäloogisesti, muille kantajille samassa yhteydessä aiheutuneet vammat on korvattu normaalisti.
Työtapaturmavakuutuksesta korvataan itse tapaturman lisäksi mm. tapaturman yhteydessä rikkoutuneet silmälasit. Tällaisessa tapauksessa tapaturmaksi katsotaan jo pelkää kivun tunne. Mitään näkyvää vammaa ei tarvita, saati lääkärissä käyntiä.
Tapaturmaksi katsotaan oikeuskäytännössä myös ylivoimainen ponnistus, jossa tahdonalainen hallittu liikesuoritus muuttuu hallitsemattomaksi ja ylivoimaiseksi ulkoapäin tulleen odottamattoman ja äkillisen tekijän vaikutuksesta.
Tällainen tapaturmanomainen ylivoimainen ponnistus on kysymyksessä esimerkiksi silloin, kun nostoliikkeessä esineen tai muun taakan paino yllättäen, ulkoisen tekijän johdosta aiheuttaa kuormituksen lisääntymisen ylittäen normaalin kudosrakenteen kestävyyden.
Työtapaturmakirjan (Finva 2012, s. 60) mukaan tapaturman korvataan mm. ”työliikkeen yhteydessä tapahtunut lihaksen tai jänteen kipeytyminen, joka on tyypillisesti selän kipeytyminen noston tai liikkeen yhteydessä (edellytyksenä on työliike, eikä tapaturma, eli esimerkiksi jalan lipsahdusta tai vastaavaa ei tarvitse sattua).”
Samassa kohdassa, selitetään työliike: ”Työliike on mikä tahansa työssä tehty liike, esimerkiksi kävely työssä, ei vain ns. ruumiillisen työn työliike tai vastaava ”oikea” työnteko.”
Vakuutusyhtiö (kaikissa yllä määritellyissä rooleissaan) lukee lakia kuin piru raamattua ja etsii pienimmätkin porsaanreiät korvausvastuusta päästäkseen. Nyt se on päättänyt, että tapaturma ei ole tapaturma, koska se on päättänyt, että se ei ole tapaturma.
Muutoksenhaku on tuottanut tulokseksi vain normaalin vakuutusyhtiön automaattimantran: ”toimitettu lisäselvitys ei anna aihetta muuttaa aikaisemmin annettua korvauspäätöstä.”
Seuraava käsittelyaste asiassa onkin sitten Korkein Oikeus.
Fenniassa työnteko on yllättävää
Työtapaturmalla tarkoitetaan Tapaturmavakuutuslaissa (20.8.1948/ 608) tapaturmaa, joka aiheuttaen vamman tai sairauden on kohdannut työntekijää:
- työssä, tai
- työstä johtuvissa olosuhteissa
Myös työntekijän näissä olosuhteissa saama työliikkeen aiheuttama muusta viasta, vammasta tai sairaudesta johtumaton lihaksen tai jänteen kipeytyminen, jota ei korvata ammattitautina, voidaan katsoa työtapaturman aiheuttamaksi, jos vamma on syntynyt lyhyehkönä, enintään yhden vuorokauden pituisena aikana.
Korkein oikeus on ennakkoratkaisuissaan katsonut, että jos työliike on riittävän suurienerginen aiheuttaakseen vamman terveeseen lihakseen tai jänteeseen, vamma korvataan tapaturmavakutuksesta, vaikka kysymys ei olisikaan sananmukaisesti laissa maintusta kipeytymisestä (KKO 1998:153, KKO 2002:7, KKO 2010:76).
Tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunta on lausunnossaan todennut, että kun harkitaan sitä, onko vamma tai sairaus tapaturman aiheuttama, edellytetään oikeuskäytännössä, että tapaturman ja vamman tai sairauden välillä on lääketieteellisesti arvioituna todennäköinen syy-seuraussuhde.
Korvauksen myöntämisen yleisenä edellytyksenä on tällöin se, että vamman tai sairauden oireet ilmenevät välittömästi tai lyhyen ajan kuluessa tapaturman sattumisen jälkeen. Tämän välittömän ajallisen yhteyden lisäksi on todennäköisyysharkinnassa ratkaisevaa se, onko tapaturma voimakkuudeltaan riittävä ja mekanismiltaan sopiva aiheuttamaan vamman. Syy-yhteysharkinta perustuu lääketieteelliseen kokemukseen sekä lääketieteelliseen tietämykseen vammojen ja sairauksien syntymekanismeista.
Tapaturmavakuutuslain 4 §:n 2 momentin 7 kohdan mukaan työtapaturman aiheuttamaksi vammaksi voidaan katsoa työliikkeen aiheuttama muusta viasta, vammasta tai sairaudesta johtumaton lihaksen tai jänteen kipeytyminen, jos vamma on syntynyt lyhyehkönä, enintään yhden vuorokauden pituisena aikana.
Oikeuskäytännön mukaan myös lihaksen tai jänteen repeämä voidaan katsoa tapaturmavakuutuslain 4 §:n 2 momentin 7 kohdan nojalla työliikkeen aiheuttamana lihaksen tai jänteen kipeytymisenä korvaukseen oikeuttavaksi, jos repeämän syynä ei ole muu vika, vamma tai sairaus, ja kun lihakseen tai jänteeseen työliikkeessä kohdistunut voima on lääketieteellisesti arvioiden riittävän suuri aiheuttamaan kyseisen repeämän.
Asiakaan jalka kipeytyi kannettaessa raskasta (200kg) pötyää portaissa. Tapaturmasta luonnollisesti haettiin korvausta tapaturmavakuutuksesta.
Fennian Niina Mänttärin korvauspäätös oli yllättävä.
Vahinko ei tule korvattavaksi tapaturmana, koska lain mukaan tapaturma on äkillinen, yllättävä, ennalta arvaamaton ja ulkoisen tekijän aiheuttama, minkä lisäksi se tapahtuu kohteena olevan henkilön tahdosta riippumatta. Pöydän kantaminen ei ole äkillistä, yllättävää eikä tapahdu kohteena olevan henkilön tahtomatta.
Työliikekipeytymisenä vahinkoa ei korvata, koska kyseessä ei ole ollut yksittäinen voimanponnistusta vaativa liike. Nykyisen korvauskäytännön mukaan työliike kipeytyminen edellyttää aina tällaisen yksittäisen erityistä voimanponnistusta vaativan liikkeen Pöydän kantaminen on jatkuvaa liikettä.
Jos työn tekeminen olisi yllättävää muuallakin kuin vakuutusyhtiössä, ei tapaturmavakuutuksesta tarvitsisi koskaan korvata mitään.
Laissa, alan kirjallisuudessa ja oikeuskäytännössä todetaan yksiselitteisesti, että työtapaturman aiheuttamana korvataan myös lihasten kipeytymiset ym. vammat, jotka ovat syntyneet lyhyehkönä aikana (työliikekipeytymiset). Missään ei mainita, että itse työliikkeen pitäisi olla äkillistä ja yllättävvä.
Voimassa olevan oikeuden mukaan yllättävää ja äkillistä on se, että työliikkeestä syntyy vamma enintään vuorokauden kuluessa, ei itse liike tai sen kesto.
Muutoksenhakuun saatanee vastauksena vakuutusyhtiöiden käyttämä vakiolause ilman sen kummempia perusteluja:
Yhtiöllemme toimitetut selvitykset eivät anna aihetta muuttaa aikaisemmin antamaarnme ja postittamaamme päätöstä.
Kaatuileminen on kallista
Jos et vielä tänä talvena ole liukastunut, pian voi olla sinun vuorosi. Tutkimusten mukaan joka kolmas suomalainen kaatuu liukastumalla talvisin ja jopa puolet kaatujista on alle 30-vuotiaita, kertoo valtakunnallinen Pysy pystyssä -kampanja verkkosivuillaan.
Liikunnallinen nuori selviää liukastumisesta useammin pelkällä säikähdyksellä, mutta vanhemman kaatujan kehonhallinta on heikompi ja elimistö hauraampi. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) mukaan joulu–maaliskuussa sattuu 15 000–22 000 liukastumistapaturmaa, joista noin 40 prosenttia vaatii lääkärissä käyntiä ja sairaalahoitoa.
– Eniten tapahtumasta kärsii vamman uhri, kun jokapäiväinen elämä muuttuu vaivalloiseksi. Vammasta voi aiheutua myös pysyvä työkyvyn alentuminen ja ansionmenetys. Työnantajalle syntyy luonnollisesti kuluja työpanoksen menettämisestä ja sen korvaamisesta, sanoo työturvallisuuspäällikkö Janne Sysi-Aho Tapaturmavakuutuslaitosten liitosta.
Liukastumistapaturmien sairaanhoidon kustannuksista, sairauslomapäivistä ja hyvinvoinnin menetyksestä aiheutuu Suomessa vuosittain muhkeat kulut. Ne ovat yhteensä noin 2,4 miljardia, laskee Teknologian tutkimuskeskus (VTT).
Pahimmillaan työmatkakaatumisten seurauksia korvataan eläkkeinä kymmeniä vuosia.
– Verrattuna kaikkiin työtapaturmiin, työmatkaonnettomuuksista aiheutuu keskimäärin pidemmät työkyvyttömyysjaksot. Esimerkiksi hitaasti paranevia luunmurtumia sattuu suhteessa enemmän, sanoo Janne Sysi-Aho.
Sysi-Ahon mukaan noin puolet korvattavista työmatkatapaturmista aiheuttaa yli neljän vuorokauden työkyvyttömyyden. Keskimääräinen työkyvyttömyysaika on noin 32 päivää.
Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tilastojen mukaan vuonna 2011 yli 5 000 henkilöä joutui sairaalan vuodeosastolle kaaduttuaan jäällä tai liukkaalla lumella. Heistä 355 kaatui työmatkalla.
Jäässä ja lumessa liukastelu tuottaa varsinkin polvi- ja säärivammoja. Seuraavaksi yleisimpiä ovat kyynärnivelen ja kyynärvarren vammat.
– Kolmanneksi useimmin hoitoa tarvitaan hartioiden seudulle ja olkapäille, jotka kolahtavat esimerkiksi kyljelleen mätkähdettäessä kertoo THL:n erikoistutkija Antti Impinen.
Pään vammoja tulee työmatkalla vähemmän. Esimerkiksi vuonna 2011 kirjattiin kahdeksan hoitojaksoa.
– Pään loukkaaminen on tavallisempaa, jos henkilön kehon hallinta on heikentynyt alkoholin vaikutuksesta, sanoo Impinen.
Hoitoon lähteminen on luonnollinen ensimmäinen toimenpide vamman sattuessa.
– Hanki seuraavaksi työnantajalta vakuutustodistus hoitolaitosta varten. Osa maksuliikenteestä voi kulkea suoraan hoitolaitoksen ja vakuutusyhtiön välillä. Kolmas askel on vahinkoilmoituksen tekeminen vakuutusyhtiöön, opastaa Janne Sysi-Aho.
Työntekijän työmatkatapaturman korvaa usein työnantajan lakisääteinen tapaturmavakuutus. Yrittäjille on oma, vapaaehtoinen vakuutus. Korvauksia voi saada myös esimerkiksi kiinteistön vastuuvakuutuksesta, liikenne- tai liikennöitsijän vakuutuksesta tai vapaaehtoisesta tapaturmavakuutuksesta.
Esimerkiksi kotiäidillä ja osa-aikatyötä tekevällä on hyvä olla vapaaehtoinen tapaturmavakuutus.
– Työnantajan velvollisuus on hankkia lakisääteinen tapaturmavakuutus, jos työnantaja teettää työntekijöillään työtä yhteensä yli 12 päivänä kalenterivuodessa. Vakuutetun kannattaa huomioida, että vakuutus kattaa vain nämä työpäivät ja -matkat, sanoo Sysi-Aho.
Kulujen maksaminen omasta pussista voi tulla todella kalliiksi. Yksi kaatumistapaturma maksaa keskimäärin 6 000 euroa.
Korvaus- ja oikeuskäytäntöjen mukaan tapaturman katsotaan tapahtuneen työmatkalla, kun työntekijä on kulkenut säännöllisesti kodin ja työpaikan välillä käyttämäänsä reittiä pitkin. Reittiin kuuluvat myös tietyt, usein tapahtuvat poikkeamiset.
– Lapsen hakeminen päivähoidosta ja ruokakaupassa käväisy kuuluvat vielä vakuutusturvan piiriin. Kampaajalla tai useamman tunnin urheilutreenissä käyminen eivät kuulu, ohjeistaa Sysi-Aho.
Tänä talvena eteläisen Suomen läpi virtaavat matalapaineet ovat pitäneet tiet sulina, joten liukkaimmat kelit on koettu Keski-Suomessa ja Pohjois-Pohjanmaalla, kertoo Ilmatieteen laitoksen ylimeteorologi Sari Hartonen.
Hartosen mukaan jalankulkukeli on liukkaimmillaan silloin, jos jalkakäytävällä olevan jään päälle sataa lunta tai vettä.
– Suosittelen seuraamaan jalankulun varoituspalveluamme, joka löytyy esimerkiksi Ilmatieteen laitoksen verkkosivuilta, sanoo Hartonen.
Janne Sysi-Aho suosittelee edelleen hyötyliikuntaa työmatkalla.– Liikunnan terveyshyödyt ovat suuremmat kuin liikkumisen lopettaminen tapaturmien pelossa. Ennaltaehkäisy kuten kunnon jalkineet, liukuesteet, hiekoitus ja valaistus sekä kiireen välttäminen auttavat, sanoo Sysi-Aho.
Lääkäreitä ja vakuutuslääkäreitä
Tapaturmaisesti loukkaantuneen naisen tarina on saanut laajaa huomiota Facebookissa. If myöntää, että vakuutuslääkärin tekemiä päätöksiä ei tehdä ainoastaan lääketieteellisestä näkökulmasta.
Yksityishenkilön Ifille osoittama kertomus työkykynsä menettäneen naisen tapauksesta on aiheuttanut vilkasta keskustelua Facebookissa. Palvelussa julkaistun tarinan mukaan 52-vuotias, kokkina työskennellyt nainen loukkaantui vakavasti työtapaturmassa. Kertomuksessa kuvaillaan, kuinka nainen löi onnettomuudessa päänsä, menetti tajuntansa ja joutui sairaalahoitoon.
Työtapaturmasta seurasi jatkuvia terveysongelmia. Tarinan julkaissut mieshenkilö kirjoittaa, kuinka nainen alkoi kärsiä jatkuvista päänsäryistä. Lisäksi toisen käden motoriikka heikentyi, mikä johti pitkään sairauslomaan. Lopulta nainen todettiin lähes täysin työkyvyttömäksi aivovaurion ja niskanikamien siirtymisen vuoksi. Kirjoittajan mukaan vammat voitiin osoittaa aiheutuneen työtapaturmasta.
Kuvailun kirjoittanut mies syyttää If vahinkovakuutusyhtiötä epäreilusta toiminnasta, kun yhtiön vakuutuslääkäri kumosi naista tutkineen lääkärin lausunnot ja nainen jäi ilman haettuja korvauksia.
– Näin sivusta seuraajana mietin, että tämäkö on oikeaa, asiallista ja inhimillistä toimintaa, kirjoittaja kysyy.
Iltalehti ei tavoittanut tarinan julkaissutta henkilöä, mutta hän esitti kirjoituksessaan mielenkiintoisen kysymyksen. Miksi lääkäri voi tehdä korvauksiin vaikuttavia lausuntoja näkemättä potilasta?
If vahinkovakuutusyhtiö kertoo, ettei se voi ottaa kantaa Facebookissa kuvailtuun tapaukseen.
– Kun on kyse ihmisten terveydentilasta ja sitä koskevista salassa pidettävistä tiedoista, emme voi niitä käsitellä sosiaalisessa mediassa tai muuten julkisesti. Meillä ei ole koskaan oikeutta kommentoida asiakkaidemme korvausasioita julkisesti. Aihe herättää runsaasti keskustelua ja mielipiteitä ja otamme kaiken palautteen nöyränä vastaan, yhtiöstä kommentoidaan.
Ifin korvausjohtaja Anssi Ranta vastasi Iltalehdelle kysymyksiin vakuutuslääkärien roolista. Rannan mukaan suurin osa vakuutuslääkärien lausunnoista on myönteisiä asiakkaan näkökulmasta.
Miten vakuutuslääkäri eroaa tavallisesta lääkäristä?
– Vakuutuslääkäri on jonkin lääketieteen erikoisalan erikoislääkäri, joka antaa vakuutuslääketieteellisiä lausuntoja vakuutusyhtiön käyttöön. Vakuutuslääkärin tehtävänä on yhdistää lääketieteellinen näkökulma Suomen lainsäädäntöön ja vakuutusalan korvauskäytäntöön.
Kuinka vakuutuslääkäri voi tehdä lausuntoja tai diagnooseja näkemättä tai tutkimatta potilasta? Kuinka vakuutuslääkäri voi päätyä erilaiseen lausuntoon kuin potilasta hoitanut lääkäri?
– Tämä on hyvä kysymys, johon liittyy joskus väärinkäsityksiä. Vakuutuslääkärin tehtävänä on antaa vakuutuslääketieteellinen arvio potilaasta. Arviota ei koskaan tehdä ainoastaan lääketieteellisestä näkökulmasta, vaan tarkoitus on yhdistää lääketieteellinen näkökulma lainsäädäntöön ja alan korvauskäytäntöön, Anssi Ranta vastaa.
– Vakuutuslääketieteellisessä arviossa sovelletaan esimeriksi vakuutusehtoja ja vakuutusalan yhteisiä ohjeistuksia. Tyypillisesti vakuutuslääketieteelliset arviot liittyvät syy-yhteyden, työkyvyn ja haitan arviointiin.
– Vakuutuslääkäri ei koskaan ratkaise korvausasiaa yksin, vaan hän ottaa kantaa vain lääketieteen näkökulmaan, jota sovelletaan korvausratkaisun tekemisessä. Ratkaisut perustuvat hoitavan lääkärin lausuntoihin ja hänen tekemiinsä tutkimustuloksiin. Vakuutusyhtiö tekee korvauspäätöksen lakiin ja säännöksiin perustuen. Laskentatavasta riippuen 90-95 prosenttia vakuutuslääkärin lausunnoista on myönteisiä asiakkaan näkökulmasta, Anssi Ranta sanoo.
Valtaosa työmatkojen tapaturmista sattuu naisille
Kouvolan Sanomat 24.5.2012
Työmatkalla tapahtuvista tapaturmista suurin osa sattuu naisille. Tilastokeskuksen mukaan vuonna 2010 lähes 70 prosenttia uhreista oli naisia.
Syynä on muun muassa se, että naiset kulkevat työmatkojaan enemmän jalan ja useammin kuin miehillä heidän työpaikkansa sijaitsevat kaupunkien keskustoissa, kuten sairaaloissa ja kouluissa. Palkansaajille sattui noin 20 000 sellaista työmatkatapaturmaa, joista vakuutusyhtiöt maksoivat korvauksia.
Valtaosa työhön liittyvistä tapaturmista sattuu työpaikalla, ja tällöin uhrina on useimmiten mies. Korvauksiin johtaneita työtapaturmia oli palkansaajilla runsaat 100 000 vuonna 2010.
Työtapaturmien määrä kasvoi hieman edellisvuodesta. Kasvua selittää se, että taantuma vähensi työntekoa ylipäätään vuonna 2009.
Maatalousyrittäjien työ on yhä selvästi riskialttiimpaa kuin palkansaajien. Heille sattuu suhteessa enemmän työtapaturmia kuin palkansaajille. STT
Kaatuileminen käy kalliiksi
Ilmatieteenlaitos, 11.1.2012:
Talviaikaisista liukastumisista ja kaatumisista aiheutuu jopa yli 600 miljoonan euron kustannukset.
Lukuun sisältyvät työtapaturmavakuutuksesta maksettavien korvausten lisäksi vapaaehtoisesta tapaturmavakuutuksesta, erilaisista vastuuvakuutuksista sekä yhteiskunnallisista menetyksistä aiheutuvat kulut ja korvaukset. Kokonaisuudesta arviolta puolen miljardin euron menetykset syntyvät vuosittain sairaanhoitokuluista sekä työpanoksen ja hyvinvoinnin menetyksistä.
Lakisääteisestä tapaturmavakuutuksesta maksettiin vuonna 2010 korvauksia liukastumis-, kaatumis- ja putoamistapaturmista 135,6 miljoonalla eurolla. Tästä valtaosa on talviaikaisia liukastumisia.
Tuoreet kustannustiedot liukastumisista ja kaatumisista osoittavat, että kaatumiset ovat suomalainen kansantauti.
”Yleensä hyvin pieni osa tapaturmista aiheuttaa suuren osan korvauksista. Valtaosa tapaturmista on lieviä ja kustannusvaikutuksiltaan melko pieniä”, kertoi Tapaturmavakuutuslaitosten liiton työturvallisuuspäällikkö Janne Sysi-Aho.
Sysi-Ahon mukaan korvaussuorituksia voidaan maksaa vielä hyvinkin pitkän ajan kuluttua tapaturman sattumisesta.
Tarpeettomia kärsimyksiä ja kustannuksia vähennettävä ponnekkaasti Yksi kaatumistapaturma maksaa keskimäärin 6 000 euroa.
Tutkimusten mukaan joka kolmas suomalainen liukastuu talviaikaan ja jopa puolet kaatujista on alle 30-vuotiaita.
Kaatumisten takia hakeutuu ensiapuun jopa 80 000 suomalaista vuosittain. Liukastumiset, kaatumiset ja putoamiset ovat syynä myös noin 30 prosenttiin kaikista ilmoitetuista työtapaturmista.
”Tarvitsemme yhteiskunnassa monipuolisia keinoja liukastumisten ja kaatumisten torjunnassa. Jalankulkusään seuraaminen, kelinmukaiset jalkineet liukuesteineen, tasapainokyvyn ylläpito sekä ulkoalueiden talvikunnossapito ovat parhaat jokamiehen lääkkeet liukastumistapaturmien ehkäisemiseksi”, korosti Finanssialan Keskusliiton toimitusjohtaja Piia-Noora Kauppi.
Ilmatieteen laitos varoittaa erittäin liukkaista jalankulkukeleistä. Silloin kannattaa kiinnittää erityistä huomiota jalkineiden valintaan ja käyttää liukuesteitä. Ilmatieteen laitoksen verkkosivujen lisäksi tietoa saa myös YLE:n teksti-tv:n sivulta 408 ja YLEn maakuntaradioista.Tiedotteessa kerrotaan maakunnittain liukkauden syy ja ajankohta.
Helsingissä järjestetyssä Pysy pystyssä -seminaarissa käsiteltiin talvijalankulun turvallisuuden viimeisimpiä tutkimustuloksia, hankkeita liukastumisten ehkäisemiseksi sekä erityisesti kustannuksia tuoreimpien tilastotietojen valossa.
Vakuutusmajuri 