Category: vakuutus

Vakuutus ei ole mikään riskienhallintakeino

Riskin siirtämistä vakuuttamalla pidetään usein yhtenä riskienhallinnan keinona. Onko se sitä?

Ei tosiaankaan. Riski ei siirry saatikka katoa mihinkään vaikka kuinka vakuutettaisiin. Se säilyy juuri siinä missä se on aina ennenkin ollut, ellei sitä muiden riskienhallinnan keinojen avulla poisteta, pienennetä tai siirretä.

Siirtäminen tässä kohdassa on ymmärrettävä eri tavalla kuin puhuttaessa riskin siirtämisestä vakuuttamisen keinoin. Vakuuttaminen on vain toteutuneiden riskien seurausten rahoituskeino. Samalla tavalla kuin riskin pitäminen itsellä, jolloin tietenkin joudut itse maksamaan riskin seuraukset.

Sen lisäksi, että riski ei ole siirtynyt mihinkään, sen suuruus säilyy entisellään, tai jopa kasvaa. Mitä enemmän uhraat rahaa ja aikaa vakuuttamiseen, sitä enemmän vakuutusmaksutkin nousevat. Miten se voi olla mahdollista?

Se johtuu siitä, että ”täydellinen” vakuutusturva houkuttelee väkeäsi välinpitämättömyyteen riskien suhteen. Vahinkoja sattuu sitä enemmän mitä parempi vakuutusturva sinulla on.

Vakuutusyhtiöt tekevät näennäistä riskienhallintatyötä. Vakuutusyhtiön tehtävänä on myydä vakuutuksia ja tehdä sillä voittoa. Tämä pätee varsinkin suurten pörssinoteerattujen finanssitavaratalojen kohdalla erityisen hyvin.

Vakuutusyhtiön riskienhallintapalveluiden tarkoituksena on saada aikaan vakuutusten lisämyyntiä löytämällä yhä lisää vakuutettavia riskejä. Itse asiassa ne pelottelevat asiakkaita uusilla riskeillä saadakseen lisämyyntiä.

Aidon riskienhallintatyön tuloksena riskit todella poistuvat tai pienenevät merkittävästi. Riskienhallinnan kustannukset voidaan tällöin katsoa investoinneiksi, joiden tulos jää yrityksen omaan käyttöön. Säästyneet rahat näkyvät viivan alla ja niitä voidaan käyttää johonkin muuhun tarkoitukseen.

Panostamalla pääasiassa vakuuttamiseen sinulle ei jää minkäänlaista aineellista tai henkistä lisäarvoa. Vakuutuksesta saamasi korvauskin kattaa vain aiheutuneen menetyksen. Eikä sitäkään kokonaan. Erilaiset vähennykset ja omavastuut pitävät siitä kyllä huolen.

 

Käytä valtaosa riskienhallintaan varaamistasi rahoista riskien poistamiseen ja pienentämiseen. Hanki tarvittaessa riippumatonta ammattiapua vakuutusyhtiösi ulkopuolelta. Muutamassa vuodessa vakuutuskustannuksesi puoliutuvat ja riskisi vähenevät olennaisesti. Otat merkittävää kilpailuetua tohelompiin kilpailijoihisi verrattuna.

Arkaluontoista

Henkilötietolaki suhtautuu erityisen ankarasti arkaluontoisten tietojen käsittelyyn. Arkaluontoisia ovat tiedot jotka kuvaavat:

 

  • rotua tai etnistä alkuperää
  • yhteiskunnallista, poliittista tai uskonnollista vakaumusta
  • ammattiliittoon kuulumista
  • rikosta tai sen seuraamuksia
  • terveydentilaa tai hoitotoimenpiteitä
  • seksuaalista suuntautumista
  • sosiaalihuollon tarvetta tai palveluja

 

Arkaluontoisia tietoja voidaan käsitellä vain henkilötietolaissa luetelluissa poikkeustapauksissa. Vakuutusyhtiön kannalta keskeisin poikkeustilanne on vakuutetun terveydentilaa ja hoitotoimenpiteitä tai niihin verrattavien tietojen käsittely. Myös rikollista tekoa koskevia tietoja saa käsitellä kun kyse on vakuutusyhtiön vastuun selvittämisestä.

Vakuutusyhtiö saa käsitellä ammattiliittoon kuulumiseen liittyviä tietoja. Tiedot perutuvat ammattiliittojen jäsenilleen ottamiin ryhmävakuutuksiin tai muihin jäsenetuihin. Ammattiliiton on tosin informoitava jäseniään tietojen luovuttamisesta vakuutusyhtiölle.

Vakuutusyhtiö voi käsitellä arkaluonteista tietoa myös esimerkiksi tilanteissa, kun vakuutusyhtiö hakee takaisin suorittamaansa korvausta vahingon tahallaan tai törkeällä huolimattomuudellaan aiheuttaneelta henkilöltä ja tätä tarkoitusta varten käsittelee tietoja henkilön rikollisesta teosta tai rangaistuksesta. Samoin voidaan menetellä selvitettäessä vakuutuspetosta, eli vakuutusyhtiötä vastaan suunnattua rikosta.

Arkaluonteisen tiedon käsittelykiellosta voidaan poiketa myös asiakakan nimenomaisella suostumuksella. Nimenomaisella suostumuksella tarkoitetaan kirjallista suostumusta, josta ilmenee mihin tarkoitukseen suostumus on annettu.

Henkilötietolaissa on erillinen mainita, jonka mukaan henkilötunnusten käsittely on vakuutustoiminnassa sallittua. Tämä johtuu juuri siitä, että vakuutusyhtiö joutuu käsittelemään arkaluontoisia henkilötietoja, ja siksi asiakas on tunnistettava luotettavasti. Henkilötunnusta ei saa kuitenkaan merkitä näkyviin tarpeettomasti, esimerkiksi asiakirjoihin ja tulosteisiin.

Henkilötietolaki edellyttää kaikilta rekisterinpitäjiltä rekisteriselosteen laatimista kaikista henkilötietoja sisältävistä rekistereistä. Rekisteriselosteet on pidettävä saatavilla siten, että kuka tahansa kansalainen voi halutessaan tutustua vakuutusyhtiön toimipaikassa yhtiön rekisteriselosteisiin. Selosteissa on kuvattava mm. henkilötietojen käytön tarkoitus, tietosisältö ja rekisterin suojauksen periaatteet.

Jokaisella on oikeus tietää, mitä häntä koskevia tietoja on tallennettu vakuutusyhtiön henkilörekisteriin, tai että rekisterissä ei ole häntä koskevia tietoja. Henkilö, joka haluaa tarkistaa vakuutusyhtiön hallussa olevat itseään koskevat tiedot, on esitettävä tarkastusta koskeva pyyntö vakuutusyhtiölle omakätisesti allekirjoitetussa kirjeessä tai henkilökohtaisesti vakuutusyhtiön toimipisteessä.

Tämän jälkeen vakuutusyhtiön on ilman aiheetonta viivytystä joko varattava henkilölle oikeus tutustua omiin tietoihinsa tai annettava tiedot pyydettäessä kirjallisesti.

Vakuutusyhtiön tehtyä korvauspäätöksen, tulevat kaikki siihen liittyvät asiakirjat henkilörekisterin osaksi ja tarkastusoikeuden piiriin. Sekä yhtiön sisäinen, päätöstä valmisteleva materiaali, että sen ulkopuolelta saama materiaali tulevat näin tarkastusoikeuden piiriin.

Yhtiön sisäistä materiaalia ovat mm. asiantuntijalääkärin lausunnot ja vahinkoasian yhteydessä ns. vahinkokansiin tehdyt merkinnät. Ulkopuolisia tietoja ovat mm. sairaaloiden ja lääkärien antamat asiakirjat.

Jos vakuutusyhtiö kieltäytyy antamasta tietoja sen on annettava siitä kirjallinen perusteltu todistus. Päätös voidaan viedä tietosuojavaltuutetun käsiteltäväksi.

 

Lähde: Lehtipuro et al., Vakuutuslainsäädäntö, Suomen vakuutusalan koulutus ja kustannus Oy, 2004

Kerrankin vakuutusyhtiössä on ajateltu

Postiluukusta kolahti eilen If Vahinkovakuutusyhtiön mainos, jossa mainostetaan yhtiön uutta Huippukaskoa.

 

 if-huippukaskomainos

 

Nyt on ihan pakko todeta, että kerrankin on vakuutusyhtiössä ajateltu ja huomattu mitä asiakkaat todella tarvitsevat. En tunne tuotetta sen paremmin, mutta näyttää siltä, että tässä ei ole pelkästään yritetty keksiä keinoja korvausten maksamisen välttelemiseksi, kuten yleensä on tapana.

 

If:n vakuutus korvaa vahingot, jotka ovat aiheutuneet

  • kun joku on rutannut parkkeeratun autosi, bonuksia alentamatta
  • törmäyksestä minkä tahansa eläimen kanssa, bonuksia alentamatta
  • hinauksen ja vuokra-auton kun oma ajokkisi jää tien varteen, ilman omavastuuta

 

Ketä tahansa kiukuttaa, kun autoa on sen parkissa ollessa kolhittu ja törmäilijä on karannut paikalta jättämättä yhteystietojaan. Äkkiseltään luulisi, että tällainen ilkikurisuus korvattaisiin kaskovakuutuksen ilkivaltaturvasta. Mutta ei, näin se ei mene. Ilkivaltaturvasta ei korvata jos vaurio on aiheutettu toisella ajoneuvolla. Ilkivaltavakuutus korvaa kun huligaani on potkinut sivupeilisi irti ohi kulkiessaan.

Kolariturvasta vahinko korvattaisiin, mutta bonus alenee 20 prosenttiyksiköllä. Siis sama asia kuin, jos olisit itse törttöillyt. Kukapa ei olisi vähintään mielessään kiroillut kuullessaan vakuutusyhtiön korvauspolitiikasta tällaisen kolhimistapauksen jälkeen?

Nyt If on keksinyt, että kolhitun auton korjaus voidaankin korvata ilman bonusmenetystä. Yksinkertainen vakuutusturva, jota asiakkaat ovat kaivanneet autoilun historian, tai ainakin autojen vakuuttamisen alkumetreiltä lähtien.

Tavallisesta hirvivahinkovakuutuksesta maksetaan korvausta vain hirvieläimeen (ei mihinkään muuhun eläimeen) törmäämisen aiheuttamista vaurioista. Hirvieläimiä ovat hirvi, peura ja poro, ei mitkään muut eläimet. Hirveen on törmättävä fyysisesti, sen väistämisen aiheuttamat vahingot eivät kuulu hirvivakuutuksen piiriin. Väistämisen aiheuttamat vahingot korvataan kolariturvasta, ja bonus alenee.

Autoilija voi liikenteessä, varsinkin yöaikaan törmätä mitä erilaisimpiin otuksiin. Jos Länsiväylää ajellessa, huomaa monenlaisia litistyneitä kasoja tien varsilla. Jo jänikseen törmääminen aiheuttaa nykyautoille vähintäänkin spoilerien uusimisen. Oman autoni kimppuun hyökkäsi parikymmentä vuotta sitten varis, joka oli ilmeisesti ottanut oppia toisen maailmasodan kamikazelentäjiltä. Otus paineli suoraan nokkamaskista läpi.

Nyt If auttaa kiroilevaa autoilijaa, ja korvaa mihin tahansa eläimeen törmäämisestä aiheutuneet vahingot ilman bonusmenetystä.

Vaikka autossasi olisi hinausvakuutus (autopalveluturva), saatat jäädä matkan varrelle jos autoosi tulee tekninen vika. Autopalveluturva korvaa ajoneuvon hinauksen lähimmälle hyväksyttävälle korjaamolle. Lisäksi korvataan kohtuulliset ylimääräiset matkan keskeytymisestä johtuvat kustannukset. Tyypillisiä kysymyksiä tien poskeen jääneen mielessä ovat: Saanko ottaa taksin loppumatkaksi? Saanko mennä hotelliin? Kuka maksaa käyttämättä jääneet hiihtoliput?

Tähän kohtaan If tarjoaa jatkuvuusturvaa. Autosi hinataan korjaamolle ja saat käyttöösi vuokra-auton, jopa vahinkopaikalle toimitettuna. Kahden tunnin varoitusajalla. Ajelet vuokrakiesillä sen ajan, kun omasi on korjaamolla. Kaikki ilman omavastuuta. Teknisen vian korjauskulut ja vuokra-auton käyttökustannukset tietenkin maksat itse, mutta hinauksen ja vuokra-auton saat ”ilmaiseksi”.

Todennäköisesti paketti maksaa reilusti enemmän kuin normaali autovakuutus, mutta itsekin vahinkoasioita vakuutusyhtiössä käsitelleenä tiedän, että tuossa ovat eniten kiukkua aiheuttavat autovakuutuksen korvausasiat hienosti kierrettyinä.

Yksityistapaturmavakuutus

Palataanpa taas hetkeksi vakuutusten maailmaan. Tarkastelen tällä kertaa yksityistapaturmavakuutusta. Miten se eroaa lakisääteisestä tapaturmavakuutuksesta? Tapaturmavakuutus mikä tapaturmavakuutus!

Yksityistapaturmavakuutus eroaa henki- ja sairauskuluvakuutuksista siinä, että se korvaa kustannuksia vain tapaturmien aiheuttamien vammojen hoidosta. Se voi korvata sekä työssä että vapaa-aikana aiheutuneiden tapaturmien hoitokuluja, mutta yleisimmin pelkästään vapaa-ajan tapaturmia. Lakisääteinen tapaturmavakuutus taas korvaa pelkästään työperäisiä tapaturmia.

Tapaturma määritellään yleensä kaikissa tapaturmia koskevissa vakuutuksissa samalla tavalla. Yleisin määritelmä on seuraava:

 

Tapaturma on

 

  • äkillinen
  • ulkoinen
  • ruumiinvamman aiheuttava tapahtuma
  • joka sattuu vakuutetun tahtomatta

 

Tapaturman määritelmän käsitteittä olen selvittänyt aikaisemmin kirjoituksessa No mikä sitten on tapaturma?

 

Yksityistapaturmavakuutuksista korvataan tavallisesti seuraavia korvauslajeja

 

  • kuolemantapauskorvaus
  • päiväraha ohimenevästä työkyvyttömyydestä
  • korvaus pysyvästä haitasta
  • korvaus hoitokuluista

 

Kuolemantapauskorvauksena tapaturmaisesta kuolemasta maksetaan ennalta sovittu rahamäärä, esimerkiksi 30.000€ (tai joku muu summa), samaan tapaan kuin henkivakuutuksesta.

Yksityistapaturmavakuutuksessa voi olla turvaa myös työkyvyttömyyden varalta. Sitä ei aina ole, mutta se on mahdollinen. Tämä turva on päiväraha työkyvyttömyyspäiviltä (sairausloman ajalta). Päivärahan määrä on vapaasti sovittavissa, mutta yleensä vakuutusyhtiöt eivät myönnä kovin suuria päivärahan määriä. Toisaalta myöskään asiakkaat eivät ole kovin innostuneita suuria päivärahoja vakuutuksiinsa valitsemaan niiden korkean hinnan takia.

Päivärahan idea on pikemminkin lisätä vakuutetun käyttövaroja erilaisten tapaturmasta johtuvien lisäkulujen kattamiseksi, kuin turvata tämän toimeentulo. Päivärahan korvaamisessa käytetään usein eri pituisia omavastuuaikoja. Vakuutetulle korvataan päivärahaa esimerkiksi seitsemän päivää ylittävän työkyvyttömyyden jälkeen.

Yksityistapaturmavakuutus sisältää usein turvan pysyvän haitan, eli invaliditeetin varalta. Haitta arvioidaan lääketieteellisenä haittana, eikä tällöin oteta huomioon vakuutetun yksilöllisiä olosuhteita. Haitan määrä arvioidaan prosentteina tai sosiaali- ja terveysministeriön vahvistaman haittaluokituksen perusteella. Vammat on jaettu 20 eri luokkaan. Haittakorvausta maksetaan pysyväksi muodostuneen haitan vaikeusasteen mukaan. 50% haitta oikeuttaisi korvaukseen, joka on puolet valitun invaliditeettikorvauksen määrästä. Pysyvän haitan korvaus maksetaan siis kun haitta on muodostunut pysyväksi. Haitan pysyvyyden ja suuruuden määrittelee hoitava lääkäri.

Tapaturman aiheuttaman vamman hoidosta aiheutuneina kuluina korvataan lääkärin antaman tai määräämän hoidon tai tutkimuksen kustannukset. Hoitokuluina voidaan korvata myös matkakuluja ja fysikaalista hoitoa. Fysikaalista hoitoa korvataan etenkin leikkauksien jälkeisenä kuntoutuksena.

Hoitokuluja ei korvata yksityistapaturmavakuutuksesta mikäli ne korvataan jonkin lain perusteella (tapaturmavakuutuslaki, liikennevakuutuslaki).

 

Korvaushakemusten määräajat

Vakuutuskorvauksia haettaessa käytössä on tietyt vanhentumisajat, jonka jälkeen vakuutusyhtiön ei tarvitse korvata ilmoitettua vahinkoa.

Ihan tulipalokiire ei kuitenkaan ole. Vapaaehtoisessa vahinkovakuutuksessa korvausta on haettava vuoden kuluessa siitä, kun korvauksen hakija on saanut tietää mahdollisuudestaan saada korvausta, ja viimeistään 10 vuoden kuluttua vakuutustapahtuman sattumisesta.

Se, että tiedät mahdollisuudestasi saada korvausta edellyttää yleensä tietoa vakuutustapahtumasta (vahinko), vakuutuksen olemassaolosta ja vakuutuksen myöntäneestä yhtiöstä. Korvauksen hakemisen määräaika ei pitene sillä, että korvauksen hakijalta menee aikaa edellä mainittujen seikkojen selvittämiseen.

Korvausvaatimusta ei kuitenkaan tarvitse vanhentumisajan katkaisemiseksi tehdä yksilöidysti, vaan riittää kun vahinkoilmoitus on toimitettu vakuutusyhtiöön määräajassa. Yksityiskohdat voidaan selvittää myöhemminkin.

Lakisääteisessä tapaturmavakuutuksessa tapaturmailmoitus on lain mukaan tehtävä viipymättä.

Käytännössä ilmoitus tehdään usein vasta, kun vahingoittunut on palannut lyhyen sairasloman jälkeen työhön. Pidempiaikaisissa tapauksissa, yleensä ammattitaudeissa, ei kuitenkaan saa jäädä odottamaan paranemista, vaan ilmoitus on tehtävä heti. Myös sairaanhoitokulujen maksusitoumustilanteet edellyttävät pikaista ilmoittamista.

Lakisääteisessä tapaturmavakuutuksessakin korvausasian vanhentuminen voi tulla lain mukaan kyseeseen, kun ilmoitus on tullut vakuutusyhtiöön yli vuoden kuluttua tapaturmasta.

Korvaus voidaan evätä viivästymisajalta, jos asian vireille tulo on kohtuuttomasti viivästynyt työntekijästä johtuvasta syystä. Korvausta ei kuitenkaan evätä vireille tuloa edeltävän vuoden ajalta. Käytännössä tapaturmavakuutuksen korvausasia ei vanhene.

Tapaturmavakuutuksen korvausasia ei myöskään vanhene sen jälkeen kun se on kerran tullut vireille. Kuluja voi hakea niin kauan kuin niitä syntyy.

Kuljetusvakuutuksen korvausasian vanhentumisajat ovat lyhyemmät. Lisäksi vastaanottajan on tehtävä kirjallinen huomautus rahdinkuljettajalle syntyneestä vahingosta tavaraa luovutettaessa. Jos vahinkoa ei ole heti huomattu, huomautus on tehtävä mahdollisimman pian. Eri kuljetusmuodoilla on erilaiset aikarajat huomautuksen tekemiseen. Ne vaihtelevat kolmesta päivästä kahteen viikkoon, kun kyse on piilevistä vahingoista.

Vakuutusyhtiölle on tehtävä kirjallinen vahinkoilmoitus kuuden (6) kuukauden kuluessa vakuutetun kuljetuksen päättymisestä tai sen todennäköisestä päättymisestä. Jos kuljetuksen päättymispäivää ei voida selvittää, lasketaan vanhentumisaika vahinkopäivästä tai todennäköisestä vahinkopäivästä. Mikäli ilmoitusta ei tehdä määräajassa oikeus korvaukseen menetetään kokonaan.

Yksilöity, rahamääräinen vaatimus on lisäksi tehtävä viimeistään 11 kuukauden kuluessa vakuutetun kuljetuksen päättymisestä (+ samat lisämääreet kuin yllä).

Jos vakuutusyhtiö menettää mahdollisuutensa korvauksen takaisinhakuun vahingon aiheuttajalta tai hyvitykseen yhteisessä haverissa korvaushakemuksen viivästymisen takia, menettää korvauksen hakija oikeutensa korvaukseen vastaavalta osin.

Yksilöity rahamääräinen vaatimus on kuitenkin aina esitettävä viimeistään kolmen vuoden kuluessa vakuutetun kuljetuksen päättymisestä (+samat lisämääreet kuin yllä), muuten oikeus korvaukseen menetetään kokonaan.

 

Korvaushakemusten ja muutoksenhaun määrä- ja vanhentumisajat kannattaa tarkistaa vakuutuskohtaisesti joko sopimusta tehtäessä tai viimeistään heti vahingon satuttua. Aina ei kuitenkaan ole niin kiire, ettei itse vahinkoa ehdittäisi ensin hoitaa. Soita ensin palokunta ja sitten vasta vakuutusyhtiöön.

Terveellä maalaisjärjellä selviää alkutoimista melko hyvin. Maksaja selviää joka tapauksessa vasta myöhemmin. Vakuutusyhtiötä ei nimittäin sido etukäteen anettu lupaus korvauksesta, korvausmäärästä tai korvauksen suortustavasta, jos ne poikkeavat vakuutussopimuksen mukaisesta vastuusta.

Suojeluohjeet

Vakuutuksesta maksettavaa korvausta voidaan alentaa tai se voidaan evätä kokonaan jos vahingon kärsinyt tai häneen samastettava ei ole noudattanut suojeluohjeita. Suojeluohjeet olet saanut aikanaan vakuutusehtojen mukana tai liitteenä. Vaan oletko koskaan edes vilkaissut niitä?

Suojeluohjeissa on tavallisimpia toimenpiteitä, joita noudattamalla pyritään estämään vahinkoja tai pienentämään niiden laajuutta. Suojeluohje sisältää ohjeen tai määräyksen laitteesta tai menettelytavasta tai muusta järjestelystä, jolla on tarkoitus estää tai rajoittaa vahingon syntymistä.

Harkittaessa korvauksen alentamista suojeluohjeiden noudattamatta jättämisen takia on tarkasteltava seuraavia asioita:

 

Onko suojeluohje sellainen, että vakuutettu on voinut sen perusteella tietää, miten hänen on meneteltävä säilyttääkseen oikeutensa vähentämättömään korvaukseen? Soveltuuko suojeluohje kyseessä olevaan vahinkotapahtumaan?

Onko laiminlyönti tai menettely johtanut vahinkoon? Onko se suurentanut vahinkoa?

 

Jos suojeluohje on selkeä ja laiminlyönnin ja vahingon välillä on syy-yhteys, pohditaan seuraavaksi minkä asteinen huolimattomuus on kysymyksessä. Huolimattomuuden asteet ovat tahallisuus, törkeä huolimattomuus, tavallinen huolimattomuus ja vähäinen huolimattomuus.

 

  • Tahallisella teolla tai törkeällä huolimattomuudella aiheutettu vahinko evätään lähes poikkeuksetta.
  • Tavallinen huolimattomuus suojeluohjeen noudattamisessa johtaa yleensä korvauksen alentamiseen.
  • Vähäinen huolimattomuus suojeluohjeen noudattamisessa ei vaikuta korvauksen määrään mitenkään.

 

 Tekona törkeä huolimattomuus lähestyy tahallista tekoa. Törkeä huolimattomuus suojeluohjeen noudattamisessa on lähes sama asia kuin itse vahingon aiheuttaminen törkeällä huolimattomuudella.

Suojeluohjeitakin on eri tyyppisiä. Mitä yksiselitteisempi ja täsmällisempi suojeluohje on, sitä tarkemmin vakuutetun on sitä noudatettava. Vastaavasti, mitä yleisempi ohje, sitä vähemmän toimia voidaan vakuutetulta edellyttää.

Jos suojeluohje ei anna yksityiskohtaisia ohjeita, vakuutetun voida edellyttää ryhtyvän normaalitoiminnasta poikkeaviin toimenpiteisiin.

Jos vakuutettu ei ole suojeluohjeen yleisluontoisuuden tai tulkinnanvaraisuuden takia voinut tietää mitä hänen olisi pitänyt tehdä vahingon estääkseen, on hänen huolimattomuutensa vähäistä.

Vakuutusyhtiö ei voi rajoittaa vakuutuksen korvauspiiriä suojeluohjeilla. Sitä varten on olemassa rajoitusehdot. Jos taas suojeluohjeen tyyppistä määräystä käytettäisiin rajoitusehtona, voisi vakuutusyhtiö olosuhteista riippumatta evätä vahingon, eikä huolimattomuuden asteella suhteessa olosuhteisiin näin olisi merkitystä.

 

Rajoitusehto on vakuutusehtoihin sisältyvä määräys, jolla vakuutuksenottajalle kerrotaan millaisia vahinkoja vakuutuksesta ei koskaan korvata. Rajoitusehto on suojeluohjeeseen verrattuna joustamaton määräys, jonka rajoituksiin eivät olosuhteet tai vakuutetun toiminta vaikuta. Suojeluohjetta käytettäessä taas voidaan olosuhteille antaa tilanteesta ja ohjeen laadusta riippuen suurikin merkitys.

Kannattaa lukea ajatuksella myös se pienellä präntätty teksti toiselta puolelta paperia. Sieltä voivat hyvinkin löytyä ne eri vakuutuksia erottavat olennaiset tekijät.

Verokarhun kainalossa

Vakuuttamisen verokysymyksiä ovat lähinnä vakuutusmaksujen vähennyskelpoisuus ja korvausten vaikutus verotukseen. Arvonlisävero sotkee omalta osaltaan kuviota.

Yritykset ja elinkeinon harjoittajat voivat vähentää saamistaan tuloista ne menot, jotka ovat syntyneet ko. toiminnassa.

Vakuutusmaksut ovat verotuksessa vähennyskelpoisia menoja ja ne katsotaan poistojen luonteisiksi eriksi. Samoin korvaukset otetaan huomioon tulona yrityksen verotuksessa.

Elinkeinonharjoittaja voi yleensä vähentää verotuksessaan elinkeinotoimintaan liittyvät vakuutusmaksut elinkeinotoiminnan kuluina. Vähennyskelpoisia ovat esim. elinkeinotoiminnassa käytetyn omaisuuden vakuutusten maksut. Myös yksityisesti vakuutetun esineen, jota käytetään tulonhankinnassa, vakuutusmaksut voidaan vähentää verotuksessa siltä osin kun esinettä käytetään tulon hankkimiseen.

Elinkeinotoimintaan liittyvän vakuutuksen korvaus on veronalaista tuloa. Vaihto-omaisuuden osalta korvaus kuuluu siihen tilikauteen, jonka aikana vahinko on sattunut. Puhutaan suoriteperusteesta. Kohdistus ei riipu siitä onko korvaus maksettu kyseisen tilikauden aikana vai ei. Tämä perustuu siihen ajatukseen, että korvaus rinnastetaan siihen, että esim. omaisuus olisi vahinkohetkellä myyty ja rahat tuloutettu.

Käyttöomaisuuden korvausten verotus määräytyy poistojärjestelmän mukaan. Poistojärjestelmässä määritellään menojäännös, joka on verovuoden aikana hankitun omaisuuden (käyttöomaisuuden) hankintamenojen ja aikaisemmin käyttöön otetun omaisuuden poistamattomien hankintamenojen summa, josta on vähennetty ko. omaisuudesta verovuonna tehdyt poistot, saadut luovutushinnat ja muut vastikkeet (kuten vakuutuskorvaukset).

Yritys voi vähentää liiketoimintaansa liittyvät vahinkovakuutusmaksut rajoituksetta. Korvausten verotus perustuu samaan logiikkaan kuin elinkeinonharjoittajallakin. Korvaukset ovat pääsääntöisesti veronalaista tuloa. Vaihto-omaisuuden osalta korvaus kuuluu siihen tilikauteen, jonka aikana vahinko sattui. Käyttöomaisuuden korvaukset pienentävät poistojen perustana olevaa menojäämää.

Yritysten vakuutuksissa vakuutusmääriin ei sisällytetä arvonlisäveroa kun vakuutuksenottaja on arvonlisäverovelvollinen. Samalla perusteella myös korvaukset ovat arvonlisäverottomia sikäli kun vahingon kärsineellä on oikeus vähentää veron osuus kirjanpidossaan.

Itse vakuutusmaksussa ei arvonlisäveroa ole, vaan vakuutusmaksuun sisältyy vakuutusmaksuvero. Vakuutusmaksuveroa ei voi vähentää arvonlisäverotilityksistä, vaikka se saman tyyppinen ja saman suuruinen vero onkin.

 

Omaisuusvakuutuksen vakuutusmäärät ilmoitetaan siis verottomina (alv 0), jos vakuutuksenottaja on arvonlisäverovelvollinen. Samoin saatu korvaus on veroton. Vastuuvakuutuksessa korvauksena maksetaan myös arvonlisäveroton korvaus ja vahingon aiheuttaja maksaa arvonlisäveron osuuden itse (ja vähentää sen sitten arvonlisäverotilityksissään normaalisti). Alv velvollisuudesta vapautetuilla käytettään arvonlisäverollisia lukuja (koska nämä eivät saa veron osuutta mistään vähentääkään).

Vakuutusmaksut voidaan vähentää liiketoiminnan kuluina normaalisti, mutta niihin sisältyvää vakuutusmaksuveroa ei voi vähentää arvonlisäverolaskelmissa.

Aineettoman pääoman vakuuttaminen

Monissa yrityksissä on jo tiedostettu aineettoman pääoman merkitys taloudellisten tekijöiden rinnalla kilpailussa menestymisen osatekijänä. Usein ei silti tiedetä millaiset aineettomat tekijät korostuvat juuri oman yrityksen liiketoiminnassa.

Sellaiset asiat, kuten osaava henkilökunta tai hyvä maine ovat tärkeitä kaikille yrityksille, mutta eri toimialoilla on monia omia tyypillisiä tekijöitään. Esimerkiksi patenttien merkitys on suuri tuotekehityspainotteisilla aloilla.

Jokaisessa yrityksessä tulisi järjestelmällisesti miettiä mitkä ovat juuri sen oman toiminnan kannalta tärkeimmät aineettomat menestystekijät. Suurin osa niistä on liikeriskejä, mutta osan voit suojata vakuutuksellakin.

Paula Kujansivu et al. jakavat aineettomat menestystekijät kolmeen osa alueeseen kirjassaan Liiketoiminnan aineettomat menestystekijät:

 

Suhdepääoma:

 

  • suhteet asiakkaisiin
  • suhteet muihin sidosryhmiin
  • maine
  • brändit
  • yhteistyösopimukset

 

Rakennepääoma:

 

  • arvot ja kulttuuri
  • työilmapiiri
  • prosessit ja järjestelmät
  • dokumentoitu tieto
  • immateriaalioikeudet

 

Inhimillinen pääoma:

 

  • osaaminen
  • henkilöominaisuudet
  • asenne
  • koulutustaso
  • henkilökohtaiset verkostot
  • kokemustausta
  • hiljainen tieto

 

Suurimman osan luettelon asioiden vaikutuksilta et voi suojautua vakuuttamalla, mutta ne ovat kaikki olennaisia asioita hallittaessa vakuutettavia riskejä. Immateriaalioikeuksiin liittyviltä kustannuksilta kuitenkin voit suojautua vakuutuksella.

Immateriaalioikeuksia ovat mm. tekijänoikeudet ja teollisoikeudet. Teollisoikeuksia ovat mm. patentti, hyödyllisyysmalli, tavaramerkki, mallioikeus, jne. Teollisoikeuksia on aina haettava erikseen (suomessa patentti- ja rekisterihallituksesta).

Teollisoikeuksiin (kuten myös luonnollisesti tekijänoikeuksiinkin) liittyy aina loukkausriski. Esimerkiksi patentin loukkaus voi pahimmillaan johtaa koko yritystoiminnan loppumiseen. Viime päivinä on (ainakin radion) uutisissa puhuttu paljon siitä, miten Nokia on haastanut Applen yhdysvalloissa oikeuteen joidenkin patenttien loukkauksesta.

Vaikka esimerkissä voi olla kysymys myös markkinoinnillisesta hypestä ja Nokialla varmaan riittää rahaa hoitaa oikeudenkäynti USA:ssa, tietäisi tällainen riitely monelle pienemmälle puljulle lappua luukulle.

Immateriaalioikeuksien loukkauksia vastaan voi kuitenkin suojautua vakuutuksella. IPR (Intellectual Property Rights) -vakuutus korvaa itse asiassa oikeusrikkomusta seuraavien oikeudenkäyntien ja muiden toimenpiteiden kustannuksilta, ei itse loukkaukselta (joka voi olla tahatonkin).

IPR vakuutuksesta korvataan sekä puolustus- että hyökkäyskuluja (tarkista omasta vakuutusyhtiöstäsi millainen rakenne heidän vakuutuksessaan on).

Vakuutus kattaa tällöin kulut, kun vakuutettu joutuu puolustautumaan väitettyä IPR rikkomissyytettä vastaan. Sinua siis syytetään siitä, että olet loukannut jonkun teollisoikeuksia. Puolustautuminen voi tapahtua joko oikeudessa tai muulla tavalla.

Hyökkäyskuluilla tarkoitetaan niitä kuluja, jotka syntyvät kun vakuutuksenottaja pyrkii estämään toista käyttämästä omaa oikeuttaan (vaikka patenttia). Nyt joku muu yrittää käyttää sinun teollisoikeuksiasi luvatta.

Suomessakin käydään muutamia kymmeniä patentteja koskevia riitoja vuosittain. Oikeudenkäyntikulut ovat yleensä suuret asian käsittelyn keston sekä kalliiden asiantuntijatodisteluiden takia. Vakuutusyhtiöiden mukaan kulut nousevat satoihin tuhansiin euroihin. Saatetaanpa lähestyä jopa miljoonaa Euroa.

 

IPR vakuutuksella suojaudut yllättäviltä oikeudenkäyntikustannuksilta kun toimit alalla, jolle on tyypillistä uusien innovaatioiden kehittäminen tai aineettomat oikeudet ovat muuten tärkeitä. Voit vahingossa loukata jonkun muun patenttia tai muuta suojaa, vaikka luulit itse keksineesi koko jutun. Kun joku amerikkalainen jätti tulee ovelle kolkuttelemaan alkaa isommaltakin pojalta housut tutista. Tai jos todella olikin niin, että keksit juttusi ensin, saat suojan sitä samaa amerikkalaista jättiä vastaan ”hyökätessäsi”.

IPR vakuutuksen myöntäminen edellyttää useimmiten immateriaalioikeuksien tarkkaa läpikäyntiä ja IPR riskien kartoitusta. Vaikka et sitten loppujen lopuksi vakuutusta saisikaan, olet taatusti selvemmillä vesillä IPR:iesi kanssa kuin ennen vakuutuksen hakemista.

 

Lisävahingot

Vakuutus korvaa yleensä vahinkotapahtuman aiheuttamat suoranaiset vahingot. Suoranaisen vahingon yhteydessä tapahtuu yleensä myös muita vahinkoja, jotka olisivat muussa tapauksessa jääneet syntymättä. Sellaisia vahinkoja voi syntyä kun alkuperäistä vahinkoa yritetään estää, rajoittaa, sammuttaa, kuivata tai muuten pelastaa.

Sammutusvesi vahingoittaa yleensä rakennusta myös siltä osin kuin mitä itse sammutettava tuli ei ole jo tehnyt. Esineitä voi särkyä kun niitä kuljetetaan suojaan tai muuten pois vahinkopaikalta. Luonnonvoimat (pakkanen, sade, jne.) voivat päästä vahingoittamaan omaisuutta kun niitä suojaava rakennus on rikkoutunut (esim. ikkunat tai katto ovat rikki).

Vahinkopaikalla voi myös vierailla varas. Vähänkin suuremman vahingon aikana omaisuutta usein katoaa ilman, että voidaan varmasti tietää, että se olisi vahingoittunut itse vahinkotapahtumassa. Useimmiten omaisuus on silloin varastettu.

Tällaisien lisävahinkojen korvaamisesta on vakuutuskirjassa tai -ehdoissa mainittu erikseen. Useimmiten vakuutusehdoissa on maininta, että vakuutus korvaa suoranaisen (esine)vahingon lisäksi myös kohtuulliset kustannukset, jotka ovat aiheutuneet vakuutuksenottajalle sattuneen tai välittömästi uhkaavan, vakuutuksesta korvattavan vahingon rajoittamisesta tai torjumisesta. Lisävahinkojen korvauksista ei yleensä vähennetä omavastuuta (esim. paloa sammutettaessa käytetyn sammuttimen täyttökustannukset korvataan ilman omavastuuvähennystä, vaikka muuta korvattavaa vahinkoa ei olisi syntynytkään).

Jotta kadonneesta omaisuudesta saisi korvauksen, on katoamisen tapahduttava yhtä aikaa varsinaisen vahingon kanssa, tai välittömästi sen jälkeen valitsevissa poikkeusoloissa. Lisäksi edellytyksenä on ettei omaisuutta ole vielä ehditty siirtää uuteen säilytyspaikkaan tai järjestää vartiointia.

Lisävahinkojen lisäksi voi sattua seurannaisvahinkoja. Nämä vahingot syntyvät varsinaisen vahingon seurauksena. Esimerkiksi, jos talon katto palaa puhki ja rankkasade kastelee rakennusta ennen kuin aukko on ehditty peittää. Tai pakastimen rikkoutumisen seurauksena pakasteet sulavat. Lisävahingon pitää olla vallitsevissa oloissa välitön ja väistämätön seuraus varsinaisesta vahingosta, esim. palosta tai räjähdyksestä.

Sammutusvahingot lasketaan yleensä palovahingoksi kun niitä voidaan pitää puolustettavina. Sammutusvahinkojen kohdalla näin useimmiten onkin. Harvoin voidaan lähteä siitä, että tulipalo olisi väärin sammutettu.

Vuotovahinkojen yhteydessä, rakennusta kuivatettaessa syntyy ylimääräistä sähkönkulutusta ja laitevuokria kuivainten käyttämisestä. Ne lasketaan yleensä vuotovahinkoon kuuluviksi.

Omaisuusvahingot, varsinkin palo- ja vuotovahingot voivat aiheuttaa suuriakin keskeytysvahinkoja (saamatta jäänyt kate) tai muita kustannuksia. Niitä ei yleensä korvata omaisuusvakuutuksista, vaan niiden varalle pitää ottaa erillinen keskeytysvakuutus.

 

Häviät aina kun vahinko tapahtuu. Vaikka olisit hankkinut minkälaiset vakuutukset tahansa, kaikkea ei niistäkään korvata. Joudut itse kantamaan vähintäänkin omavastuun. Joudut liäsksi selvittelemään erilaisia asioita, tekemään ylimääräistä työtä, jne., mitä vakuutuksesi ei koskaan korvaa. Pienimmän riesan tietä pääset, kun pyrit mahdollisimman tehokkaasti ennaltaehkäisemään vahinkojen syntymistä.

Ja taas saat maksaa kaiken ihan itse

Kun yritys on riittävän suuri on lakisääteiseen tapaturmavakuutukseen sovellettava erikoismaksujärjestelmää.

Erikoismaksujärjestelmät ottavat vakuutusmaksussa huomioon osittain tai kokonaan yrityksen omat vahingot. Joudut siis maksamaan itse osan korvauksista heti (aikaisemminhan oli jo puhetta, että maksat joka tapauksessa kaikki vahingot itse ennemmin tai myöhemmin).

Erikoismaksujärjestelmillä pyritään kannustamaan yrityksiä työsuojelutyöhön. Saatat saada vakuutuksesi hiukan yleistä tasoa halvemmalla, mutta maksat vähän (tai paljon) reilummin vahingon jälkeen.

Pienillä yrityksillä vakuutusmaksu perustuu valtakunnallisista vahinkotilastoista johdettuihin eri ammattien riskiluokituksiin. Omat vahingot eivät siten suoranaisesti vaikuta vakuutusmaksuun.

Erikoistariffoinnin piiriin kuuluu pääsääntöisesti suuret yritykset. Sosiaali- ja terveysministeriön määräysten mukaan erikoismaksujärjestelmiä voidaan käyttää vasta kun vakuutusmaksu ilman lakisääteisiä lisiä on yli 8.113,90€ ja sen käyttö on pakollista kun vakuutusmaksu on yli 24.965,24€ ja palkkasumma on yli 1.872.438,17€ (2009). Lukujen välissä erikoismaksujärjestelmän käyttö on harkinnanvaraista.

Vakuutusyhtiöiden erikoismaksujärjestelmät eroavat toisistaan huomattavasti. Samalta kuulostavat tuotteet ovatkin täysin erilaisia tai päinvastoin. Yhtiöt voivat itse päättää järjestelmiensä rakenteesta ja tariffeista.

Erikoismaksujärjestelmä voi olla joko osittain yksilöllinen tai täysin yksilöllinen. Osittain yksilöllisessä järjestelmässä vakuutusmaksussa otetaan huomioon yrityksen omat ohimenevät korvaukset (päivärahat, sairaanhoitokulut, jne.). Pysyvät korvaukset huomioidaan yleisten tilastojen perusteella.

Täysin yksilöllisessä järjestelmässä otetaan huomioon vakuutuksenottajan omat sekä ohimenevät että pysyvät korvaukset. Pysyvien korvausten vaikutusta vakuutusmaksuun voidaan rajoittaa tiettyihin rajoihin. Tällöin puhutaan katkaisurajoista. Esimerkiksi niin, että pysyviä korvauksia otetaan vakuutusmaksua laskiessa huomioon vain 50.000€ saakka.

Mitä yksilöllisempi järjestelmä sitä nopeammin joudut yleensä maksamaan vakuutusyhtiölle takaisin tapaturmien kustannukset. Usein jopa seuraavana vuonna ja yhdellä kertaa. Jos et ole ollut tarkkana vakuutussopimusta tehdessäsi, voit joutua yhtäkkiä maksamaan jopa satoja tuhansia euroja ylimääräistä jostain vanhasta vahingosta, kun työkyvytön työntekijäsi päätetään yhtäkkiä laittaa eläkkeelle.

 

Pidä itsesi ajan tasalla minkälaisesta maksujärjestelmästä olet vakuutusyhtiösi kanssa sopinut. Pyydä tarvittaessa esimerkkilaskelmia vahinkojen vaikutuksista. Varmista riskienhallinnan keinoin että työtapaturmien ja ammattitautien todennäköisyys pysyy alhaisena ja vaikutukset vähäisinä. Jos annat väkesi touhuta hullunhommia, saat maksaa siitä pitkän pennin.