Category: vakuutus
Alivakuutus
Meklarin työssä törmää usein tilanteeseen, jossa varsinkin omaisuuden vakuutukset ovat reilusti alivakuutettuja. Mistä tämä voisi johtua? Veikkaan, että siitä, ettei vakuutuksenottaja ole ymmärtänyt vakuutusyhtiön myyntihuikkasen jorinaa. Tai huikkanen ei ole myyntiprovision kiilto silmissään vaivautunut edes kertomaan vakuuttamisen perusperiaatteita.
Alivakuutustilanne syntyy, kun vakuutuskirjaan merkitty omaisuuden arvo on merkittävästi omaisuuden todellista arvoa pienempi. Sillä, miten alivakuutus on syntynyt, ei ole merkitystä. Sen on voinut saada aikaan vaikka rahan arvon aleneminen tai omaisuuden arvonnousu, tai muu vastaava muutos.
Miten alivakuutus sitten useimmiten syntyy? Tyypillistä on, että on hankittu käytettyä omaisuutta, vaikkapa konepajaan työstökone. Uusi kone maksaa 1.000.000€, mutta käyttökelpoinen käytetty saatiin 300.000€:lla.
Asiaa tarkemmin ajattelemata voisi luulla, että vakuutuskirjaan merkitään omaisuuden arvoksi 300.000€, kun koneesta kerran on sen verran kerran maksettu. Ei. Vakuutuskirjaan merkitään tavallisesti arvoksi omaisuuden jälleenhankinta-arvo, eli uuden vastaavan koneen arvo, ellei muusta ole erikseen sovittu. Tässä tapauksessa siis 1.000.000€.
No nyt koneen arvo on kuitenkin alle puolet uuden hinnasta ja vakuutusyhtiö laskee korvaukset päivänarvon mukaan. Useimmissa vakuutusehdoissa nimittäin todetaan, että korvaus suoritetaan jälleenhankinta-arvon mukaan, paitsi jos päivänarvo on alle 50% jälleenhankinta-arvosta, lasketaan korvaus päivänarvon mukaan.
Miksi sitten pitäisi vakuuttaa miljoonasta kun korvaus kuitenkin lasketaan 300.000 mukaan?
No siksi, että vakuuttamalla 300.000 arvolla, saat osavahingossakin (esim. 100.000€ arvoinen koneen korjaus) vain 30% korvausta (30.000 vähennettynä omavastuulla). Omalle vastuullesi jäisi siis yli puolet vahingon määrästä. Sama pätee niin kauan kun alivakuutussuhde on suurempi kuin 20% jälleenhankinta-arvosta.
Yllä mainittu sääntö on ns. pro rata sääntö, ja vakuutusehdoissa se mainitaan usein seuraavasti: vakuutusyhtiö on velvollinen korvaamaan alivakuutetun omaisuuden osalta vain niin suuren osan vahingosta, kuin vakuutusmäärän ja omaisuuden arvon välinen suhde osoittaa. Täysvahingoissa korvaus maksetaan vakuutusmäärän mukaan.
Miten esimerkin kone sitten vakuutettaisiin oikein?
Siihen on kaksi mahdollisuutta. Voit käyttää ns. ensivastuuvakuutusta tai sopia vakuutusyhtiön kanssa siitä, että kyseinen kohde on vakuutettu päivänarvostaan.
Ensivastuuvakuutus tarkoittaa sitä, että vakuutusyhtiö korvaa kyseiselle kohteelle aiheutuneen vahingon maksimissaan mainittuun vakuutusmäärään asti. Jos esimerkin tapauksessa kone olisi vakuutettu 300.000€ arvosta ensivastuuna, korvaisi vakuutusyhtiö korjauskuluja vakuutusmäärään saakka tai täysvahingossa vakuutusmäärän.
Toinen vaihtoehto on merkitä vakuutuskirjaan, että koneen arvo on sen päivänarvo. Päivänarvo on se omaisuuden arvo, joka saadaan, kun jälleenhankinta-arvosta vähennetään se määrä, mitä omaisuus on arvossaan menettänyt iän, käytön, käyttökelpoisuuden vähenemisen tai muun syyn vuoksi. Irtaimistoesineiden (muut kuin kiinteistöt) päivänarvo vastaa usein niiden käypää arvoa, eli sitä arvoa, joka omaisuudesta saataisiin käteiskaupalla tiettynä hetkenä. Päivänarvo on se arvo, jolla vastaavanlainen omaisuus olisi hankittavissa.
Mutta, myös päivänarvolla vakuuttaessasi osavahingossa korvausta maksettaisiin vain jälleenhankinta-arvon ja päivänarvon suhteen mukaan. Ensivastuuvakuutuksessa tuollaista suhdetta ei lasketa.
Vakuuttaisin esimerkin kohteen päivänarvolla ensivastuuna.
Tähän on nyt tultava muutos
Vakuutusyhtiöissä tehdään jatkuvasti päätöksiä ja ratkaisuja vakuuttamis- ja korvausasioissa. Vakuutusyhtiön kielteiseen päätökseen voi hakea muutosta monella eri tavalla.
Yksinkertaisin tapa on olla suoraan yhteydessä ratkaisun tehneeseen henkilöön vakuutusyhtiössä. Perustellusta pyynnöstä tämä voi oikaista päätöstään. Vakuutusyhtiön on kuitenkin noudatettava toiminnassaan vakuutussopimuslakia ja hyvää vakuutustapaa.
Vakuutusyhtiö voi tehdä päätöksiä mm. korvausasiassa, vakuutussopimuksen irtisanomisessa, vakuutusmaksujen muuttamisessa ja monessa muussa asiassa, jonka lopputuloksen asiakas kokee negatiivisena. Vakuutusyhtiön on esimerkiksi korvauspäätöksessään annettava ohjeet muutoksen hakemisesta.
Jos vakuutuksenottaja ei ole tyytyväinen vakuutusyhtiön korvausratkaisuun, hänen kannattaa ensimmäiseksi kääntyä ratkaisun tehneen henkilön puoleen. Hänelle voi toimittaa mahdollisia lisäselvityksiä asiassa ja häneltä saa lisätietoa ratkaisuun vaikuttaneista seikoista.
Kuluttajien vakuutustoimisto neuvoo ja opastaa kuluttaja-asiakasta mm. korvausasioissa. Se voi neuvotella vakuutusyhtiön kanssa, mutta se ei anna sitovia ohjeita tai määräyksiä.
Vakuutuslautakunnalta voi pyytää lausuntoa mm. vahinkoasiassa jos vakuutusyhtiö ei neuvotteluista huolimatta muuta kantaansa. Kuluttaja-asiakkaat voivat pyytää lausuntoa myös kuluttajavalituslautakunnalta. Lautakuntien lausunnot ovat suosituksia, mutta useimmiten vakuutusyhtiöt noudattavat niitä.
Vene- ja merivahingoissa on aina saatava julkisen merivahingonlaskijan selvitys. Myös silloin, kun asia viedään tuomioistuimen ratkaistavaksi.
Korvausasia voidaan saattaa tuomioistuimen ratkaistavaksi. Asia voidaan viedä tuomioistuimeen myös ilman vakuutuslautakunnan tai kuluttajavalituslautakunnan lausuntoja. Käräjäoikeudessa kanne on nostettava kolmen vuoden kuluessa siitä kun asianosainen on saanut kirjallisen tiedon päätöksestä. Mahdollinen lautakuntakäsittely ei pidennä kolmen vuoden määräaikaa.
Jotkin yritysvakuutusten riita-asian on selvitettävä välimiesmenettelyssä. Tästä on yleensä maininta kyseisen vakuutuksen ehdoissa. Välimiesmenettely ei koske kuluttaja-asiakkaita eikä yksityisiä elinkeinonharjoittajia.
Käräjäoikeuden ratkaisusta voi valittaa normaalia tuomioistuinten valitusmenettelyä käyttäen hovioikeuteen ja edelleen korkeimpaan oikeuteen
Vapaaehtoisissa vahinkovakuutuksissa annetuista muistakin päätöksistä kuin korvauspäätöksistä voi yleensä valittaa saman kaavan mukaan kuin korvauspäätöksistä.
Lakisääteisessä tapaturmavakuutuksessa valitus toimitetaan aina päätöksen antaneeseen vakuutusyhtiöön, joka joko oikaisee päätöstään tai toimittaa valituksen edelleen tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakuntaan. Toinen muutoksenhakuaste lakisääteisessä tapaturmavakuutuksessa on vakuutusoikeus, jonka päätöksistä voi valittaa korkeimpaan oikeuteen.
Tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakuntaan on valitettava kuukauden kuluessa päätöksen tiedoksi saannista. Tiedoksi saantiin lasketaan kuluvan seitsemän päivää.
Asian käsittely lautakunnissa ja vakuutusoikeudessa on maksutonta. Muualla kukin osapuoli vastaa itse omista kuluistaan. Lautakuntakäsittelyt ovat yleensä kirjallisia.
Jos olet mielestäsi saanut väärän päätöksen vakuutusasiassasi, kannattaa asiasta valittaa. Aina ei tarvitse lähteä järjestämään kallista oikeudenkäyntiä. Korvausasiassa vakuutusyhtiön kanssa ei kuitenkaan pidä alkaa taittamaan peistä vakuutusehtojen sisällöstä. Sen riidan häviät varmasti. Sen sijaan vakuutussopimuslain 9§:n mukaan vakuutus on voimassa sen sisältöisenä kuin vakuutuksenottajalla on saamansa tiedon perusteella aihetta ymmärtää. Kerro sen sijaan vakuutusyhtiölle (ja lautakunnille) miten olet vakuutuksesi sisällön ymmärtänyt.
Mitä kaikkea maksat vakuutusmaksusi mukana ?
Vakuutusmaksu jaetaan yleensä kolmeen osaan. Ne vastaavat niitä kuluja, joita vakuutusmaksutulojen tulee vakuutusyhtiössä kattaa.
Näitä ovat:
riskimaksu, jolla katetaan korvauskulut.
liikekulut, jolla katetaan vakuutusyhtiön pyörittämisen kustannukset.
varmuuslisä, jolla ylläpidetään vakuutusyhtiöltä edellytettävää vakavaraisuutta.
Vahinkovakuutuksessa on lisäksi vielä vakuutusmaksuvero. Ja joissakin vakuutuslajeissa on myös muita julkisia maksuja (esim. palonsuojelumaksu, liikenneturvallisuusmaksu, työturvallisuusmaksu).
Riskimaksua varten vakuutusyhtiö analysoi vakuutettavat riskit tarkkaan ja yrittää löytää riskin suuruuteen eniten vaikuttavat tekijät. Tekijöiden perusteella riskit jaetaan ryhmiin ja ne voidaan hinnoitella riskin suuruutta vastaavasti.
Riskiprofiilien mukaan vakuutukset ryhmitellään vakuutusluokiksi ja maksu määrätään kullekin luokalle vahinkotilastojen ja muun kokemusperäisen tiedon perusteella. Myös vahinkojen selvittelykustannukset otetaan huomioon riskimaksua määriteltäessä.
Suomalaisten vakuutusyhtiöiden tilastopohja jää yleensä liian pieneksi oikean riskimaksutason määrittämiseksi pelkästään omien tilastojen perusteella. Sen vuoksi vakuutusyhtiöiden välinen tilastoyhteistyö on EU:n taholta sallittua luotettavan tariffoinnin saavuttamiseksi. Tämän katsotaan koituvan vakuutuksenottajan eduksi.
Myös liikekulukuormitus on kohdistettava eri vakuutuslajeille ja jopa yksittäisille vakuutuksille siinä suhteessa kuin se niihin kohdistuu. Korvauskäsittelyn kustannukset sisältyvät riskimaksuun, eivätkä siten ole tässä kohdassa mukana. Tähän kuuluvat vakuutuskannan hoidon kustannukset ja vakuutusyhtiön yleiskustannukset (hallinto).
Vakuutusten hoidosta aiheutuvia kustannuksia ovat
alkukustannukset
hoitokustannukset
yleiskustannukset
Eri vakuutuslajeista arvioidaan niiden voimaan saattamiseksi tarvittavat kustannukset: myyntipalkkiot, selvittelyt, järjestelmiin syöttäminen, tariffointi, vakuutuskirjan tuottaminen, jne.
Samoin eri vakuutusten hoidosta aiheutuu kustannuksia: ylläpito, uudistukset, muutokset, laskutus, jne.
Yleiskustannuksia ei voida suoraan kohdistaa tiettyyn vakuutuslajiin. Näitä ovat: markkinointi, mainonta, johto, jne. Kukin yhtiö päättää omasta politiikastaan yleiskulujen kohdistamisesta vakuutuksiin.
Eri vakuutuslajien liikekulukuormitus on hyvinkin erilainen Esimerkiksi pienissä vahinkovakuutuksissa se voi olla noin neljännes tai jopa lähes puolet vakuutuksen hinnasta, kun taas vaikkapa työeläkevakuutuksessa tai suuyritysten vahinkovakuutuksessa se voi olla vain joitakin prosentteja.
Vakuutusliiketoiminnalle on tyypillistä vuosittainen vaihtelu. Se voi olla sattumasta johtuvaa heilahtelua tai lyhytaikaisesta olosuhteiden vaihtelusta aiheutuvaa huojuntaa. Vakuutusyhtiön vuositulokseen vaikuttaa korvausmenojen lisäksi markkinatilanteen vaihtelut. Näiden vaihteluiden ja heilahteluiden aiheuttamien tappiollisten kausien varalle vakuutusmaksuun sisältyy varmuuslisä, jolla turvataan korvausten maksukyky myös tappiollisina kausina.
Mitä enemmän juoksutat vakuutusyhtiön väkeä pakeillasi, sitä enemmän maksat vakuutusmaksuja. Vakuutusmeklaria käyttäessäsi et sen sijaan rasita vakuutusyhtiön kenttäorganisaatiota lainkaan. Vakuutusyhtiösi säästää silloin vakuutustesi hoidosta kenttäorganisaatiolleen maksamansa palkkiot ja palkitsee sinut nettohinnoittelemalla vakuutuksesi. Eli saat hyväksesi ns. meklarialennuksen. Se voi olla jopa 15% kokonaisvakuutusmaksustasi. Mitkään muut alennukset eivät yleensä poistu, vaikka kenttämies sinua yrittääkin sillä pelotella.
Myyntisaamisten vakuuttaminen
No nythän niitä liikeriskejä voi sittenkin vakuuttaa, vaikka juuri aikaisemmin on moneen kertaan väitetty, että niitä ei voi vakuuttaa. Totta se on. Osa liikeriskeiksi katsottavista riskeistä on sittenkin vakuutuskelpoisia.
Yksi tällainen rajatapaus on myyntisaamisten vakuuttaminen. Jos vaikka myyt tavaraa epämääräisille hampuuseille velaksi, voit vakuuttaa myyntisaatavasi luottovakuutuksella.
Itse asiassa myyntisaamiset kannattaa usein vakuuttaa vaikka asiakas ei hampuusi olisikaan. Tilapäisiä maksuvaikeuksia voi syntyä aika ajoin kenelle tahansa. Eri asia on sitten ne ostajat, jotka eivät koskaan edes aio maksaa tilauksiaan.
Myöntävä vakuutusyhtiö selvittää joka tapauksessa ostajan taustat hyvinkin tarkasti. Niin, että ei luottovakuutustakaan saa varmuudella kaikkia saatavia kattamaan. Varsinkaan, jos haluat vakuuttaa vain huonoimmat maksajasi.
Luottovakuutus on vakuutus luottotappioiden varalta. Vakuutuksenottajana voi siis olla yritys, joka myy tavaroita tai palveluita toisille luotolla. Vakuutuksen korvauksen laukaisee asiakakan maksukyvyttömyys. Asiakkaan (ostajan) ei tarvitse edes tietää, että olet varautunut vakuutuksella hänen maksukyvyttömyytensä varalle.
Luottovakuutus voi koskea vakuutuksenottajan koko asiakaskuntaa tai vain joitakin nimettyjä asiakkaita tai asiakasryhmiä. Kysymykseen voi tulla myynti jollekin maantieteelliselle alueelle (esim. johonkin yksittäiseen maahan tai muulle laajemmalle alueelle), tietty asiakaskunta (esim. nimetty toimiala) tai nimetty tuoteryhmä.
Vakuutuksella ei kuitenkaan voi kattaa pelkästään entuudestaan huonoiksi maksajiksi tiedettyjen asiakkaiden myyntisaatavia, vaan vakuutuksen kohteena on oltava laajempi ryhmä, kuten yllä mainittiin. Muutenhan voisit tosiaan myydä hampuuseille ja vakuutusyhtiö kantaisi kaikki tappiot.
Luottovakuutuksessa, kuten muissakin vakuutuksissa vakuutuksenottajalla on omavastuu. Omavastuu on yleensä 10% – 25% luottotappion määrästä. Koko saatavaa ei siis voida vakuuttaa, eikä vakuutusyhtiö siten kokonaisuudessaan vastaa löperön toimintasi aiheuttamista luottotappioista.
Luottovakuutus toki myös maksaa jotain. Sekin tavallaan kasvattaa omaa osuuttasi luottotappion määrästä.
Ulkomaille suuntautuvassa kaupassa kuvaan astuu usein mukaan myös poliittiset riskit. Tällaisia voivat olla sota, sodan uhka, poliittiset päätökset (tuontikieltoja, valuuttarajoituksia, jne.). Kauppa- ja teollisuusministeriön alainen Finnvera myöntää myös poliittisia riskejä kattavaa vientiluottovakuutusta. Kaiken takana on loppujen lopuksi Suomen valtio, eli se maksaa viulut, jos Finnveran rahat loppuvat. Joissakin tapauksissa poliittisia riskejä voi vakuuttaa myös kaupallisissa vakuutusyhtiöissä.
Milloin on maa jäässä, milloin kärsä kipeänä…
Asiakaani ihmetteli taannoin, etteikö vakuutuksista pääsekään eroon silloin kun haluaa, vaikka lain mukaan pitäisi. Firman liiketoiminta lopetettiin, mutta firma ja sen y-tunnus jäivät voimaan. Neuvoin asiakasta säilyttämään vastuuvakuutuksen (ainakin vähän aikaa), sillä toinen yritys omisti lopetetun yrityksen.
Syy oli se, että toiminta oli sen luontoista, että vanhoistakin töistä saattaisi hyvinkin ilmetä asennusaikaisten huolimattomuuksien seurauksia vasta paljon myöhemmin. Jos kyseisen yrityksen vastuuvakuutusta ei olisi säilytetty, ei myöhemmin ilmenneitä vahinkoja olisi korvattu mistään. Omistava yritys olisi ehkä joutunut maksamaan korvaukset omasta pussistaan.
Vakuutus oli nimittäin ns. ilmenemisperusteinen (manifestation). Siten vakuutuksesta korvattaisiin sen voimassaoloaikana todettujen vahinkojen aiheuttamat kulut. Sillä, milloin vahingon aiheuttanut teko on tehty, ei ole merkitystä (karkeasti ottaen). Huolimattomuus tai laiminlyönti, joka vahingon aiheutti, saattaa siten olla hyvinkin vanha, mutta itse vahinko todetaan vasta myöhemmin. Tässäkin tapauksessa toiminta oli sen luontoista, että huolimattomasti tehdyn työn vaikutukset näkyvät vasta myöhemmin.
Jos vakuutus olisi päätetty heti yritystoiminnan loputtua, olisi kuitenkin jäänyt riski yllä mainitunlaisen huolimattomuuden aiheuttamasta korvausvastuusta. Jos koko yritys olisi lopetettu, olisi vakuutuksenkin voinut päättää, sillä ei olisi ollut olemassa oikeushenkilöä keneltä vahingonkorvauksia olisi voinut vaatia. Nyt sitä voitaisiin vaatia omistavalta yritykseltä. Vähänkin isompi tapaus saattaisi yrityksen pahoihin maksuvaikeuksiin.
Jos vakuutus olisi ollut aiheuttamisperusteinen, olisi vakuutuksen voinut päättää heti. Tässä tapauksessa vahingon kustannuksia korvattaisiin sen perusteella, että vahingon aiheuttanut teko tapahtui vakuutuksen voimassa ollessa. Sillä ei ole tässä tapauksessa merkitystä milloin vahinko todetaan.
Edellisten väliin sopii periaate, jonka mukaan vahinko korvataan sen mukaan miten vahinko on tapahtunut (occurence). Tarkemmin sanoen teon vahingollisen seurauksen syntyminen on tapahtunut. Vahinkoon johtanut virhe tai huolimaton menettely on saattanut tapahtua jo ennen vakuutuskautta tai vahinko voi tulla ilmi vasta vakuutuskauden päätyttyä.
Vastuuvakuutuksen ajallisen ulottuvuuden viimeisenä periaatteena on ilmoitusperiaate (claims made). Tämän periaatteen mukainen vakuutus kattaa sellaiset vahingot, joista on ilmoitettu vakuutusyhtiölle kyseisen vakuutuskauden aikana. Itse vahingot ovat voineet tapahtua vakuutuskauden aikana tai ennen sitä. Uuden vakuutuksen alkaessa, ei kuitenkaan yleensä edellisen vakuutuksen aikana tapahtuneita vahinkoja.
Ilmoitusperusteisessa vakuutuksessa on yleensä määritelty ns. retroaktiivinen päivä. Tällä tarkoitetaan sitä hetkeä, mistä alkaen vakuutusyhtiö ottaa kantaakseen tapahtuneiden vahinkojen kustannukset. Ilman retroaktiivisen päivän määrittelemistä vakuutus kattaisi vakuutusyhtiölle ilmoitetut vahingot ties kuinka kaukaa menneisyydestä.
PK yrityksille myönnettävät vakuutukset ovat tavallisesti toteamisperiaatteen mukaisia, kuten alussa mainitussa esimerkissäkin. Muita vakuutusmuotoja on käytännössä mahdotonta saada muille kuin suurimmille yrityksille.
Ole silti tarkkana vastuuvakuutuksesi ajallisen ulottuvuuden kanssa, varsinkin vaihtaessasi vakuutusyhtiötä. Huonoimmassa tapauksessa jäät itse maksumieheksi aiheuttamastasi vahingosta. Etkä saa apua edes sen selvittämiseen oletko ylipäätään korvausvastuussa vai et.
Mistä maksat tapaturmavakuutuksessa?
Tapturmavakuutusmaksussa on kaksi eri osaa, 1. Perusmaksu ja 2. Lakisääteiset lisät.
1. Perusmaksu (n. 80% kokonaismaksusta) koostuu:
- korvausmenot kattava riskimaksu
- hoitokuluosuus (se osa maksusta, joka menee vakuutusyhtiön kuluihin)
2. Lakisääteiset lisät (n. 20% kokonaismaksusta) koostuvat:
- indeksikorotukset
- työturvallisuusmaksu
- pientyönantajien tapaturmien korvaukset
Perusmaksulla siis katetaan pääosa korvauksista ja vakuutusyhtiön kustannukset. Korvausmeno muodostaa kokonaismaksusta suurimman osan, Sen osuus määräytyy korvaustilastojen mukaan vakutuusmatemaattisin kenoin laskettuna.
Korvausmeno-osasta maksetaan ohimenevät sairaanhoidon kustannukset ja päivärahat. Muut korvaukset ovat ns. pysyviä korvauksia. Näitä ovat pysyvän työkyvyttömyyden ja kuoleman johdosta maksettavat korvaukset.
Suurin osa työtapaturmista aiheuttaa vain ohimeneviä korvauksia, mutta kokonaiskorvauksista puhuttaessa määrä menee suurin piirtein puoliksi ohimenevien ja pysyvien korvausten kesken.
Pysyvät korvaukset ovat yleensä aina suuria summia kokonaisuutena ajateltuna, vaikka vahingoittunut saisikin mielestään olemattoman korvauksen. Esim. 40 vuotiaan miehen, jonka palkka on 26.000€ vuodessa, tapaturmaeläkkeen pääoma-arvo on vajaat 350.000€
Tapaturmavakuutuksessa korvausmenot tasataan useiden vakuutuksenottajien kesken ja/tai usealle vuodelle. Pienillä yrityksillä riskit tasataan ammattiluokittain eri työnantajien kesken. Korvausmenon vaikutus vakuutusmaksuun voi myös vaikuttaa useamman vuoden ajan vakuutusmaksua korottavasti. Suuremmilla työnantajilla käytettään yrityksen omaa vahinkotilastoa vakutuumaksun määrittämisen pohjana
Hoitokuluosalla tarkoitetaan vakutuus- ja korvausjärjestelmän ylläpitämisestä aiheutuneita kuluja. Näitä ovat vakuutusten myynnistä, hoidosta, maksujen perinnästä, korvausten käsittelystä, korvausten maksamisesta ja atk-järjestelmistä aiheutuvat kulut.
Lakisääteiset lisät ovat mm. korvauksiin masettavia indeksikorotuksia, jotka ovat tämän osan suurin tekijä. Indeksikorotuksilla kompensoidaan rahan arvon alenemista mm. pitkissä eläkekorvauksissa.
Lakisääteisistä lisistä maksetaan myös ilman vakuutusta olevien työnantajien työssä sattuneiden vahinkojen korvaukset. Lisäksi tapaturmavakutuuslaissa on eräät pientyönantajat vapautettu tapaturmavakuutuksen ottamisesta. Tällaisia työnantajia ovat ne, jotka teettävät enintään 12 työpäivää kalenterivuodessa, ja näiden korvaukset maksaa tapaturmavakutuuslaitosten liitto.
Työturvallisuusmaksu on laissa määrätty, ja on 2% työnantajan vakutuusmaksusta. Vakutuusyhtiöt kierrättävät maksuosuuden tapaturmavakuutuslaitosten liitolle, joka edelleen toimittaa sen työsuojelurahastolle.
Itse tapaturmavakuutuksen lisäksi lakisääteisen tapaturmavakuutuksen kokonaisuuteen kuuluu työmarkkinajärjestöjen sopima työntekijän ryhmähenkivakutuus (maksu on n. 0,75 promillea palkkasummasta), sekä paremminkin veroksi kuin vakuutusmaksuksi katsottava työttömyysvakuutusmaksu. Työttömyysvakutuusmaksu peritään sekä työnantajalata (0,65% palkoista) että työntekijältä (0,2% palkasta). Nämä veroluonteiset maksut ovat kaikilla työnantajilla samat, vaikka itse tapaturmvakuutusmaksu vaihteleekin suuresti työn riskien mukaan.
Tapaturmat vievät budjettisi turmiolle
Lakisääteinen tapaturmavakutuus, kuten nimikin sen sanoo, on lain perusteella työnantajan pakollisesti otettava tyäntekijöidensä hyväksi. Työnantajalla on siis velvollisuus ottaa työtapaturmavakuutus ja kustantaa se.
Lakisääteinen tapaturmavakuutus eroaa muista vakuutuksista siinä, että siinä on kolme osapuolta. Työnantaja (vakutuksenottaja), työntekijä (vakuutettu) ja vakuutusyhtiö (vakuutuksenantaja). Työntekijällä on oikeus korvaukseen, vaikka työantaja olisikin laiminlyönyt vakuttamisvelvollisuutensa.
Kolmesta osapuolesta huolimatta korvausasiat hoidetaan aina työntekijän ja vakuutusyhtiön kesken. Työnantajalla ei yleensä ole minkäänlaista osuutta korvausasiassa.
Tapaturmavakuutuksen voidaan katsoa olevan osa yrityksen tuotantorosessia. Työtapaturmien kustannukset, samoin kuin tapaturmavakuutusmaksutkin, ovat yrityksen tuotantokustannuksia.
Tapaturmavakuutuksen kustantavat vakuutuksenottajat, eli työnantajat. Kunakin vuonna sattuvista tapaturmista aiheutuvat kustannukset arvioidaan ja vakuutusmaksu kohdistetaan niihin työnantajiin, joiden työssä tapaturmat sattuvat.
Osa vakuutusmaksusta rahastoidaan pitkävaikutteisten eläke- ym. pysyvien korvausten kattamiseksi tulevaisuudessa.
Työtapaturmavakutuus korvaa työssä ja tyostä johtuvissa olosuhteissa (esim. työmatkat) tapahtuneiden tapaturmien ja ammattitautien kustannuksia. Korvaamiseen siis riittää, että tapaturma on sattunut työssä tai työstä johtuvissa olosuhteissa. Korvauksen edellytyksenä ei ole työnantajan laiminlyönti tai muu tuottamus.
Tapaturmvakuutuksen maksujen on lain mukaan perustuttava työn tapaturmariskiin. Vakuutusmaksu kohdistetaan niihin työaloihin ja työpaikkoihin, joissa tapaturmat sattuvat. Maksun perusteena on työn tapaturmariski ja maksetut palkat.
Pienillä työnantajilla vakuutusmaksu perustuu koko alan yleiseen tapaturmariskiin. Kustannukset jaetaan koko alan kesken riippumatta siitä miten paljon tapaturmia sattuu yksittäisellä työpaikalla.
Mitä suurempi yritys, sitä selvemmin vakuutusmaksu perustuu kyseessä olevan työnantajan omaan tapaturmariskiin. Suuremmilla yrityksillä on siten mahdollisuus työsuojelulla ja muulla riskienhallinnalla vaikuttaa tapaturmariskiin ja sitä myötä omiin vakuutusmaksuihinsa.
Korvauksen saaminen työtapaturmavakuutuksesta perustuu työ- tai virkasuhteeseen, eli työntekoon toiselle. Vakuutuksen piiriin kuuluu kaikenlainen työ, jota tehdään työsuhteessa, paitsi urheileminen.
Työsuhde on kyseessä silloin, kun on olemassa sopimus, työtä tehdään toiselle, työstä saa vastiketta sekä työnantajalla on johto ja valvontaoikeus. Osapuolet eivät voi keskenään sopia milloin kyseessä on työsuhde.
Kaikesta yllä olevasta voisi päätellä, että on ihan sama mistä vakuutusyhtiöstä otat tapaturmavakuutuksesi. Koska se on lakisääteinen ja siten pakollinen, ovat vakuutusmaksutkin sitten varmaan kaikkialla samat.
VÄÄRIN. Lakisääteisen tapaturmavakuutuksen maksut ovat usein alentuneet eniten kilpailutuksissa. Käy tarkaan läpi mitä ammattiluokkia (ammattinimikkeitä) vakuutusyhtiösi on tapaturmavakuutuksessa käyttänyt. Hyvin pienistä virheistä syntyy suuriakin eroja vakuutusmaksuissa.
Toisekseen, vakuutusyhtiöt voivat nykyään hinnoitella samatkin riskiluokat hyvinkin poikkeavasti. Ennenvanhaan tariffit tulivat ylhäältä annettuina (olikohan STM vai tapaturmavakutuuslaitosten liitto, joka ne määritti) ja siihen aikaan erot olivat mitättömiä. Nykyään kaikki on toisin, ja tapaturmavakuutukseen kannattaa kiinnittää huomiota yrityksen vakuutuksia läpi käytäessä ja kilpailutettaessa.
Älä usko, kun vakuutusyhtiön mies seuraavan kerran selittää miten paljon tapaturmista on yhtiölle aiheutunut kustannuksia, ja että sen takia vakutuusmaksuja pitää taas nostaa sen 10% edellisestä vuodesta. Sinua todennäköisesti vedetään höplästä pahemman kerran.
Soom moro
Nimittäin jos haluat sanoa vakutuksesi irti, se on yleensä mahdollsta koska tahansa. Vain suurimmilla yrityksillä vakuutusyhtiö voi rajoittaa vakutuksen irtisanomista. Yleinen ehto lienee, että vakuutus on sanottava irti vähintään kolme kuukautta ennen vakuutuskauden loppua. Tämäkin on kuitenkin neuvoteltavissa oleva asia.
Pienet ja keskisuuret yriykset voivat siis sanoa vapaaehtoiset vakuutuksensa irti milloin huvittaa. Läkisääteisistä ei niin vain pääsekään eroon (liikennevakuutus joko ajoneuvo myymällä tai poistamalla rekisteristä, lakisääteinen tapaturmavakuutus kun työntekijöitä ei enää ole eikä tule).
Vakuutusyhtiö puolestaan saa sanoa vakuutuksen irti vain vakuutuskauden vaihteessa. Irtisanomiselle ei tarvitse olla mitään erityistä syytä, mutta irtisanomisesta on ilmoitettava kirjallisesti vähintään kuukautta ennen vakuutuskauden päättymistä. Joskus hyvä vakuutustapa edellyttää, että myös irtisanomisen syy ilmitetaa.
Määräaijan tarkoituksena on varmistaa asiakkaalle aikaa uuden vakuutusturvan järjestämiseksi.
Kesken vakuutuskauden vakuutusyhtiö saa irtisanoa vakuutuksen vain vakuutusehdoissa mainituissa erikoistapauksissa. Tällaisia erikoistapauksia ovat esimerkiksi:
kun vakuutuksenottaja on antanut vakuutusyhtiölle vakuutusta tehtäessä vääriä tietoja
jos vahingonvaara on oleellisesti lisääntynyt siitä kun vakutuus tehtiin
jos vakuutettu on tahallisesti tai törkeällä huolimattomuudella aiheuttanut vakuutustapahtuman
jos vakuutettu on vakuutustapahtuman (vahinko) jälkeen vilpillisesti antanut vakuutuyhtiölle vääriä tai puutteellisia tietoja (vakutuuspetos)
Vakuutusyhtiö on sanottava vakuutus irti kirjallisesti ilma aiheetonta viivytyststä. Käytännössä heti saatuaan tiedon irtisanomiseen oikeuttavasta perusteesta.
Vakuutusyhtiö menettää irtisanomisoikeutensa jos se ei viivytyksettä toimi yllä mainitun perusteen havaittuaan, paitsi jos asiakas on vilppi mielessään jättänyt ilmoittamatta vaaran lisääntymisestä.
Vakuutus päättyy tässäkin tapauksessa kuukauden kuluttua irtisanomisilmoituksen lähettämisestä.
Vakuutusmaksun maksamattomuuden takia vakuutusyhtiö voi irtisanoa vakuutuksesi päättymään kahden viikon kuluttua irtisanomisilmoituksen lähettämisestä.
Joissakin tapauksissa ja kuluttajavakuutuksissa useimmiten vakuutusmaksu on ulosottokelpoinen ilman eri päätöstä. Tällä on haluttu turvata vakuutuksenottajan etu myös siinä tapauksessa, että vakuutusmaksu on jäänyt jostain syystä maksamatta. Vakuutus ei siis tällöin pääty, vaan maksu peritään ulosottoteitse.
Jos toimit normaalin maalairehellisyyden puitteissa, voinet olla aika varma että vakuutuksesi ei pääty ainakaan vakutuusyhtiön irtisanomana. Satunnaisista ulosotolla uhkaamisistakaan ei kannata suivaantua. Ne on tehty sinun etuasi ajatellen.
Juna kulkee
Kuljetusriskillä tarkoitetaan sitä vahingonuhkaa, joka kohdistuu kuljetettavaan omaisuuteen. Riski kattaa koko kuljetusketjun välivarastointeineen ja siirtoineen. Kuljetusriski on sillä kaupan osapuolella, jolla sopimuksen tai toimituslausekkeen perusteella on riski kuljetettavasta tavarasta. Yleensä se on tavaran omistaja.
Kuljetusvahingoista suurin osa on mekaanisia särkymisiä, jotka johtuvat putoamisista, kaatumisista, iskuista, jne. Vahinko voi johtua myös kuljetusvälineen liikenneonnettomuudesta, rikoksesta, ilmastosta (sade, kosteus, kylmyys, kuumuus, jne) tai muusta vastaavasta ulkoisesta syystä. Poliittiset riskit ovat yksi monesti unohtuva riskilaji. Niihin kuuluvat mm. sabotaasi, lakko, takavarikko jne.
Kuljetusriski kannattaa yleensä siirtää sille kaupan osapuolelle, joka parhaiten hallitsee kuljetukset. Riski siiretään valitsemalla sopiva toimituslauseke (Icoterms). Riskin kantavan osapuolen kannattaa vielä yleensä vakuuttaa riski kuljetusvakuutuksella.
Kuljetusvakuutuksen tarve määräytyy kuljetustoiminnan laajuuden ja yksittäisiin kuljetuksen kohteisiin liittyvien riskien perusteella. Vakuutus voi olla joko jatkuva vuosivakuutus, jolla on vakuutettu yrityksen kaikki omalla vastuulla olevat kuljetukset (tai vain tietyt omalla vastuulla olevat kuljetukset), määräaikainen vakuutus (sisältäen useita kuljetuksia ennalta määriteltynä ajanjaksona) tai kertakuljetusvakuutus, joka koskee vain yhtä tiettyä kuljetusta.
Kuljetusvakuutus alkaa yleensä siitä kun tavataa aletaan nostamaan kuljetusvälineen vierestä kuljetusvälineeseen ja päättyy kun tavara on nostettu kuljetusvälineestä sen viereen. Näin ollen kuljetukseen liittyy aina myös sellaisia riskejä, joita et voi kuljetusvakuutuksella kattaa, vaan tarvitset muita vakuutuksia tai riskienhallinnan keinoja suojautuaksesi niiltä. Näitä riskejä ovat tavaran siirto varastosta kuljetusvälineen viereen ja vastaavasti siirto kuljetusvälineen viereltä tavaran lopulliseen sijoituspaikkaan.
Kaupankäyntiin liityy oleellisena osana tavaran kuljetus. Kuljetustapahtumaan kuuluu yleensä kolme osapuolta: lähettäjä, rahdin kuljettaja ja vastaanottaja. Kuljetussopimus sisältää osapuolten oikeudet ja velvollisuudet. Vastuut määritellään kutakin kuljetusmuotoa koskevassa laissa, asetuksessa tai kansainvälisessä sopimuksessa.
Lähettäjän velvollisuutena on:
pakata tavara asianmukaisesti
luovuttaa tavara rahdinkuljettajalle sovitusti
antaa oikeat tiedot tavarasta
lovuttaa tarpeelliset asiakirjat kuljetuksen suorittamista varten
Rahdinkuljettajan velvollisutena on:
kuljettaa tavara perille sovittuna aikana, ehjänä ja vähentymättömänä
luovuttaa tavara vastaanottajalle
Vastaanottajan velvollisuutena on:
ottaa tavara vastaan
Rahdnkuljettajalla on oikeus varastoida tavara vastaanottajan kustannuksella, ellei tämä ota tavaraa vastaan.
Rahdinkuljettajan vastuu tavaran vahingoittumisesta on rajoitettu. Vastuu määräytyy yleensä tavaran painon mukaan. Kansainvälisissä kuljetuksissa rajoistussumma lasketaan ns. erityisnosto-oikeuden (SDR) mukaan. SDR noteerataan päivittäin samalla tavalla, kuin muutkin valuutat. Kurssi pyörii siinä 1 Euron molemmin puolin. Maantiekuljetuksissa rahdinkuljettajan vastuu rajoittuu kotimaan kuljetusten osata 20€/kg ja kansainvälisissä kuljetuksissa 8,33 SDR/kg. (rahdinkuljettajien vastuisiin voisin palata lähemmin myöhemmin)
Kaikissa kuljetusmuodoissa säännökset edellyttävät, että rahdinkuljettajalle tehdään huomautus tavaran vahingoittumisesta tai viivästymisestä. Reklamaation määräajat ovat lyhyet (yleensä huomautus on tehtävä heti tavaraa vastaanotettaessa ja merkittävä rahtikirjaan tai piilevissä vahigoissa seitsemän päivän kuluessa). Myös korvausvaatimusten vanhemtumisajat ovat lyhyet.
Pidä huolta siitä että olet pitänyt tai siirtänyt kuljetusriskin oikein. Kiinnitä huomiota käyttämiisi toimituslausekkeisiin. Älä mielyttä ostajaa lupaamalla kuljetukset kaupan päälle, jos kuljetusriski luontevammin kuuluu toiselle osapuolelle. Jos vakuutat kaikki mahdolliset kuljetuksesi, menetät rahaa siihen nähden, että olisit käyttänyt toimituslausekkeita harkitusti.
Rahdinkuljettajan vastuu tavaran vahingosta on rahallisesti olematon. Et taatusti saa tavaran arvoa rahdinkuljettajan vastuun perusteella, ellet kuljetuta höyheniä.
Merikuljetuksissa mukaan kuvaan tulee vielä yhteinen haveri, jolloin osa lastista uhrataan aluksen ja muun lastin pelastamiseksi (tai alus ajetaan hätäsatamaan tms.). Tällöin kaikki osalliset, alus ja lasti, jakavat pelastamisen kustannukset keskenään. Voit joutua maksumieheksi, vaikka muuta menetystä ei juuri sinun kohdallesi olisi sattunutkaan.
Miksi vakuutusyhtiö ei huolikaan rahojasi juuri silloin kun haluaisit ne sille antaa?
Kaikkia sinua uhkaavia riskejä et kerta kaikkiaan pysty vakuuttamaan. Jos riskin toteutuminen on kokolailla varmaa, kuka hullu lupautuisi maksamaan sekoilusi kustannukset?
Huomasin sen jo vakuutusyhtiössä työskennellessäni, että useimmat meistä haluavat vakuuttaa vain ne riskit, mitkä jo etukäteen tiedetään toteutuvan. Miksei, olisihan se kivaa jos joku muu maksaisi kulut kun homma menee pieleen.
Nykyajan vakuutus toimii yhä saman periaateen mukaan kuin maaseudun paloapuyhdistykset aikanaan (ensimmäiset Ruotsi-Suomen paloapua koskevat säädökset annettiin 1347 Maunu Eerikinpojan maalaissa). Periaateena vanha kunnon yksi kaikkien ja kaikki yhden puolesta. Paitsi, että tässä tapauksessa yhtä kohdanneen tulipalon johdosta kaikki maksoivat uuden talon rakentamisen (tavalla tai toisella).
Vakutuus tasaa riskin useiden osallisten kesken niin, että kenenkään kantokyky ei liiaksi vaarannu. Suurten lukujen lain mukaan kullekin tuleva osuus jää siedettävän pieneksi ja vahigon haitallisilta seurauksilta vältytään.
Ennen vanhaan siis ensin tapahtui vahinko ja sitten vasta kerättiin maksut. Nykyaikaisen vakuutuksen tapauksessa ensin kerätään maksut ja ne jaetaan sitten vahinkoa kärsineiden kesken ennalta sovittujen raamien puitteissa (no, ehkä Nalle kavereineen saa myös osansa).
Vakuutusyhtiö ei ota kaikkia riskejäsi muiden vakuutuksenottajien maksettaviksi. Vakuutuskelpoisuus edellyttää, että vahingon riski on edunsaajasta riippumaton. Et siis voi juurikaan itse vaikuttaa siihen tapahtuuko riski juuri sinun kohdallasi vai jonkun toisen.
Tämän edellytyksen puuttuminen on syynä myös siihen, ettei liikeriskejä voida vakuuttaa. Jos vakuutus kattaisi kaikki vahingot, saattaisit ryhtyä uhkarohkeisiin hankkeisiin. Tällöin tappion kärsisi vakuutushtiö ja sen kautta muut vakuutuksenottajat, mutta päinvastaisessa tapauksessa sinä korjaisit mahdollisen voiton.
Riskin toiteutumisen todennäköisyys pitää myös olla ennustettavissa riittävän tarkasti. Tällöin on olemassa perusteet vakuutusmaksun määrittämiseksi ja riski voidaan vakuuttaa.
Vakuutuskelpoisuuden merkki on sekin, miten riski muuttuu ajan suhteessa. Jos se muuttuu ajan mukana ennalta arvaamattomasti, kuten esimerkiksi liikeriskit, vakutuusmaksua ei voida luotettavasti laskea eikä kyseistä riskiäkään vakuuttaa. Liikeriskithän riippuvat mm. sellaisista asioista kuten suhdannevaihteluista, kilpailutilanteesta, omista päätöksistäsi, jne.
Riskin harvinaisuus vaikuttaa vakuutuskelpoisuuteen. Jos vahingon toteutuminen on todennäköistä tai melko varmaa, olisi vakuutusmaksuna perittävä lähes saman suuruinen summa kuin maksettava korvaus. (Tällöin vakuutusturvakin jäisi olemattomaksi ja on hyvän vakuutustavan vastaista myydä vakuutuksia, joissa on olematon turva.). Tällöin ei vakuutuksen ottaminen tai myyminenkään ole enää järkevää.
Vakuutuskelpoisen riskin ominaisuuksia ovat siis:
- toteutumisen todennäköisyys ennustettavissa
- edunsaajasta riippumaton
- ajallinen stabiliteetti
- riskin harvinaisuus
Älä siis ihmettele miksei vakutuusyhtiö joka kerta mahdollisuuden saadessaan otakaan rahojasi ja pidä niitä.
Vakuutusmajuri 