Category: Vakuutusmeklari
Tekninen tyrmäys
Kirjoitin aikanaan miten Aktia halkoo hiuksia korvausasiassa välttyäkseen korvausten maksamiselta.
Tapauksessahan oli kysymys siitä, että Aktia väitti, että juuri sitä toimialaa, jonka perusteella korvausta haettiin ei ole vakuutuskirjalla mainittu. Asiakkaalla oli kuitenkin tarkoituksenaan vakuuttaa koko liiketoimintansa ja vakuutuksen maksuperusteenakin käytettiin koko liiketoimintaa kuvaavaa tunnuslukua.
Vein asian Vakuutuslautakuntaan ja viime viikolla tuli lautakunnan päätös. Se on asiakkaan kannalta myönteinen ja osoittaa hyvin kuinka heikoilla jäillä Aktia pyrki jääräpäisesti liukastelemaan.
Otin voiton teknisellä tyrmäyksellä. Sen verran selkeästi Vakuutuslautakunnan lausunto osoittaa, miten terve maalaisjärki olisi tässäkin tapauksessa johtanut heti oikeaan ratkaisuun turhan toimialakikkailun sijaan.
Vakuutuslautakunta toteaa lausunnossaan, että:
vakuutusyhtiön olisi tullut myöntää oikeusturvaetu lausunnonpyytäjälle.
Siihen, mitä oli sovittu ja mitä vakuutuskirjaan oli todellisuudessa kirjattu lautakunta totesi seuraavaa:
Vakuutusyhtiön tiedonantovelvollisuuden asianmukainen täyttäminen edellyttää, että kaikki annetut tiedot ovat keskenään johdonmukaisia. Jos vakuutuksenottajalle on annettu virheellisiä tietoja suullisesti, ei virhe normaalisti korjaannu sen perusteella, että vakuutuksen oikea sisältö on voinut ilmetä vakuutuksenottajalle lähetetystä kirjallisesta aineistosta.
Älä nielaise vakuutusyhtiön (korvaus)päätöksiä purematta. Inhimillisiä virheitä ja selviä kotiinpäin vetämisiä voidaan oikaista ja mikä parasta, saadaan oikaistuiksi. Homma vaatii hivenen vakuutusalan ajattelutavan tuntemusta ja vakuutusehtojen lukutaitoa.
Tässä tapauksessa vakuutuksenottajan ei edes tarvinnut tuhlata omia resurssejaan asian vatvomiseen. Hän sai rauhassa keskittyä oman liiketoimintansa hoitamiseen. Sillä välin hänen vakuutusmeklarinsa ajoi korvausasian oikeudenmukaiseen päätökseen.
Aina ei ihan kaikkea kannata tehdä itse.
Moraalista uhkapeliä
Jaana Norio-Timonen kirjoittaa kirjassaan Vakuutuksenantajan vastuu vakuutustapahtumasta epäsymmetrisestä informaatiosta ja sen aiheuttamasta moraalisesta uhkapelistä.
Epäsymmetrisellä informaatiolla tarkoitetaan tilannetta, jossa toisella sopijapuolella on enemmän tietoa sopimuksen kohteesta kuin toisella.
Vakuutusyhtiö tuntee laatimansa vakuutusehdot ja sen millä tavalla vakuutuksenottajan sille ilmoittamat tiedot vaikuttavat vakuutettavaan riskiin, vakuutusehtoihin ja -maksuihin. Vakuutuksenottaja puolestaan tuntee vakuutuksen kohteen yleensä parhaiten.
Epäsymmetrinen informaatio voi siis aiheuttaa moraalista uhkapeliä. Tietoisuus vakuutuksen olemassaolosta voi saada vakuutuksenottajan tai muun vakuutuksenottajapuolella olevan vakuutusyhtiön tietämättä suhtautumaan aiempaa huolettomammin vahingon sattumismahdollisuuteen tai syntyvän vahingon suuruuteen. Tällainen henkilö voi jopa aiheuttaa vahingon tahallaan tai ilmoittaa korvattavaksi vahingon, jota ei ainakaan ilmoitetussa laajuudessa ole sattunut.
Henkilö voi esimerkiksi toimia tavalla, joka lisää vahinkoriskiä, vaikkapa siirtämällä vakuutettua omaisuutta paikkaan, jossa sen vahingoittumisen riski on aiempaa suurempi.
Moraalinen uhkapeli voi ilmetä joko vakuutussopimuksen tekemisen jälkeen mutta ennen vahingon sattumista tai vasta vahingon sattumisen jälkeen. Moraalisen uhkapelin vaaraa ei ole sellaisissa riskeissä, joihin vakuutuksenottaja ei voi vaikuttaa, esimerkiksi myrskyn aiheuttamat vahingot.
Yksittäisessä vakuutussopimussuhteessa moraalinen uhkapeli johtaa siihen, että riski kasvaa siitä, mikä se vakuutussopimusta solmittaessa oli, jolloin sopimustasapaino järkkyy.
Päinvastaisessa tilanteessa, jolloin riski vakuutuksenottajan toimenpiteiden johdosta pienenee, vakuutusyhtiö viis veisaa sopimustasapainon muuttumisesta. Maksettavaa korvausta voidaan sujuvasti pienentää jos vakuutuksenottajalta on epähuomiossa jäänyt jokin seikka mainitsematta vakuutusyhtiölle, mutta vakuutusmaksua ei taatusti pienennetä vaikka riski olisi häipynyt olemattomiin.
Vakuutusyhtiöllä on myös paremmat mahdollisuudet arvioida taloudellisen tilanteensa odotettavissa olevaa kehitystä ja siten vakuutuksen todellista arvoa vakuutuksenottajalle. Vakuutusyhtiöt yrittävät torjua epäsymmetrisen informaation ja moraalisen uhkapelin aiheuttamia ongelmia erilaisin vakuutusehdoin, suojeluohjein ja toimintavelvollisuuksin.
Uskallatko sinä heittäytyä vakuutusyhtiön vietäväksi ja tyytyä pelkästään vikisemään kun korvauksesi joko kokonaan evätään tai sitä pienennetään moraaliseen uhkapeliin vedoten?
Nosta itsesi samalle viivalle vakuutusyhtiösi kanssa ja hanki epäreilu etu kilpailijoihisi nähden. Ota avuksesi vakuutusmeklari. Vakuutusmeklari on vakuutusyhtiöistä riippumaton vakuutusasioiden erikoisasiantuntija.
Lähde: Jaana Norio-Timonen, Vakutuuksenantajan vastuu vakuutustapahtumasta, Talentum 2003
Miltä tuntuisi jos voittaisit aina?
Miltä tuntuisi, jos elämä olisi yhtä juhlaa ja voittaisit aina ilman, että sinut pitää tehdä mitään itse?
Riskcraft™ -palveluiden avulla voitat aina.
Riskcraft™ kilpailutuspalvelun avulla löydät markkinoiden edullisimman vakuutusturvan kun kyse on samasta vakuutuksesta. Useimmiten vakuutusturva on kilpailutuksessa parantunut vaikka kustannukset ovat laskeneet radikaalisti, jopa 20 – 40% entisestä. Kilpailutuspalkkio on vain puolet yhden vuoden säästöistä.
Kun otat Riskcraft™ vakuutuspalvelun vakuutusasioidesi hoitajaksi, säästät vakuutusten nettohinnoittelun johdosta vielä jopa 15% lisää (ns. meklarialennus). Sinulle jää itsellesi enemmän rahaa viivan alle, puhumattakaan säästyneestä ajasta ja vaivasta. Vakuutusten hoitopalkkio on n. 2/3 vakuutusyhtiön meklarialennuksesta.
Riskcraft™vahinkopalvelun avulla varmistat parhaat korvaukset vahingoistasi. Vakuutusehdot ovat usein niin kierosti laaditut, että korvauksen evääminen käy käden käänteessä. Riskcraft™ vahinkopalvelu varmistaa, että vakuutusehtoja venytetään myös sinun suuntaasi. Vahinkopalvelun palkkio on osa saamastasi korvauslisästä.
Riskcraft™ palveluiden palkkiot ovat aina vain osa saamastasi hyödystä, joten käyttämällä niitä voitat aina.
Soita heti suoraan Hannulle, puh. 0440 200 627, ja hanki epäreilu kilpailuetu vakuuttamisen alueella.
Riskienhallinnalla vakuutusmaksut puoleen
Riskienhallinnan tarkoituksena ei ole hankkia mahdollisimman paljon vakuutuksia mahdollisimman halvalla.
Soittelin kerran mahdolliselle asiakkaalle, jonka olin jo tavannut aikaisemmin, kyselläkseni tehdäänkö kaupat. Siihen aikaan tarjosin asiakkaille pääasiassa vakuutusmaksusäästöjä. Kaveri totesi, että vakuutusyhtiöt käyvät ihan omatoimisestikin tyrkyttämässä alennuksia, ja ettei hän nyt ollut kiinnostunut muista alennuksista.
Kaveri ei ihan täysin ymmärtänyt mikä vakuutusmeklarin tarkoitus loppujen lopuksi oli. Ei se varmaan hänen syynsä ollut. Kun tyhmästi kysyy, niin tyhmästi vastataan.
Suomalaisissa yrityksissä riskienhallinta on usein hoidettu ottamalla kaikki mahdolliset vakuutukset. Kaiken lisäksi mahdollisimman pienillä omavastuilla. Yleensä ei ole pohdittu omaa riskinkantokykyä ollenkaan saati suhteutettu sitä mahdollisten vahinkojen sattumistiheyteen.
Kun ryhdyt ottamaan itse vastuuta riskeistäsi, ensimmäinen homma koko projektissa on määrittää riskinkantokykysi. Jos et tiedä minkä kokoiset vahingot vaikuttavat maksuvalmiuteesi, ei lopullakaan sekoilulla ole paljoa merkitystä. Loppujen lopuksi kyse on aina rahasta, tai paremminkin sen riittävyydestä.
Kun tiedät vahinkojen vaikutuksen talouteesi, voit alkaa tunnistaa riskejä. Ei ole oleellista kaivella aivan kaikkia pikkuriskejä loputtomasti, vaan keskittyä kaikkein tärkeimpiin. Tosin tässä vaiheessa et välttämättä vielä tiedä minkä kokoisia riskisi ovat.
Tunnistuksen jälkeen riskit on arvotettava. Millaisen vahingon maksimissaan kukin riski voi aiheuttaa? Vahingon suuruus kannattaa määritellä Euroina. Jos paloriskisi on vaikka kohtalainen tai merkittävä, mistä tiedät riittääkö oma riskinkatokykysi sen pitämiseen vai olisiko se syytä vakuuttaa?
Jos toiminnassasi esiintyy riski, jonka suuruus maksimissaan on 100.000€ ja sattumistiheys kerran sadassa vuodessa, sen kustannus yhdessä vuodessa on 1.000€. Nyt pääset jo vähän varautumaan sen varalle.
Mistä sitten tietää milloin mainittu sata vuotta alkaa tai loppuu? Ei sitä tiedäkään. Jos oletamme olevamme kyseisen aikajakson puolivälissä, meillä on aikaa varautua riskin toteutumiseen vielä 50 vuotta. Silloin sen kustannus on 2.000€ vuodessa.
Kun vahinkojen vuosikustannuksia verrataan nyt aikaisemmin määriteltyyn riskinkantokykyyn, huomaat ettei kaikkia muoviämpäreitä kannatakaan vakuuttaa. Voit selkeästi kantaa kustannukset itse. Olen nähnyt sellaisiakin tirehtöörejä, jotka laittavat silmää räpäyttämättä 75.000€ uuteen autoon, mutta ikivanhat toimistokalusteet on vakuutettu kaiken varalta mahdollisimman pienellä omavastuulla.
Käytä valtaosa riskienhallintaan suunnatuista rahoista riskien poistamiseen ja pienentämiseen. Kasvatat samalla firmasi riskitietoisuutta, joka vähentää vahinkoja entisestään. Ota vakuutus vain kaikkein suurimpien riskiesi varalle. Muutamassa vuodessa saat pudotettua vakuutusmaksusi vähintään puoleen.
Mikä on kilpailutuksessa tärkeintä?
Kumpi on tärkeämpää vakuutusten kilpailutuksessa, nopeus vai kattavuus?
Vakuutusturvan kilpailutuksen voi tehdä parhaimmillaan viikossa, mutta onko aika oleellista? Sinulla todennäköisesti kuitenkin on jo jonkinlainen vakuutusturva entuudestaan. Onko sillä käytännössä merkitystä siirretäänkö vakuutukset yhtiöstä toiseen ensi viikolla vai muutaman kuukauden päästä?
Paljon tärkeämpää on mielestäni se, että vakuutusturvasta tulee vakuutustarpeitasi ja olosuhteitasi vastaava. Siihen saattaa kulua hyvinkin muutama kuukausi aikaa. Sitä enemmän, mitä paremmin tutustun toimintaasi ja voimassa olevaan vakuutusturvaasi.
Kilpailutus kannattaa ehkä tehdä osa-alue kerrallaan. Vakuutusyhtiöt tarjoavat mielellään vakuutukset pakettina, ja silloin niitä voi olla vaikea irrottaa toisistaan. Osa-alue kerrallaan kilpailuttaen löytyy kustakin vakuutuslajista halvin tarpeitasi vastaava vakuutus. Pakettiratkaisussa eri vakuutuslajit helposti kumoavat toistensa edullisuuden.
Lakisääteiset vakuutukset vakuutusyhtiön on pakko myöntää niitä hakevalle. Tarjouksen antaminen sen sijaan ei ole pakollista. Mistä sitten tiedät mihin yhtiöön minkäkin vakuutuksen tuuppaat, jos et saa tarjousta? Et tiedäkään. Joudut arvaamaan. Minulla sen sijaan on jonkinlainen käsitys asiasta.
Vakuutusmeklarilta saat vakuutusten kilpailuttamisen tuloksena tasapuolisen analyysin tarjotuista vakuutuksista. Vakuutusedustuslaki (VedL 25.2§) edellyttää lisäksi vertailuun perustuvan suosituksen antamista vakuutustarpeesi kattamiseksi.
Käytännössä yksiselitteisen suosituksen antaminen on mahdotonta. Vakuutettavista kohteista riippuen eri yhtiöiden vakuutuksissa voi olla hyvinkin suuria eroja. Kun tarjottua turvaa käydään aikanaan asiakkaan kanssa läpi, vaikuttaa valintaan lähinnä tämän riskinkantohalu.
Hyvin usein kilpailutus etenee niin, että vähitellen pudotellaan pois huonoiten soveltuvia vaihtoehtoja. Voi olla, että keskustelujen pohjalta tehdään vielä muutoksia vakuutusturvan rakenteeseenkin. Parhaaseen lopputulokseen päästään paremminkin jatkuvalla turvavaihtoehtojen iteroinnilla kuin täsmällisellä suosituksella.
Joskus jollain vakuutusyhtiöllä saattaa olla vaikeuksia antaa pyydettyä tarjousta vaaditussa aikataulussa. Mielestäni silloin on parempi ratkaisu odottaa, että saadaan aikaan kattava katsaus markkinoilla tarjolla olevista vakuutuksista. Ilman laajaa tarjouspohjaa on sama vaikka ottaisit ensimmäisen tarjotun vakuutuksen.
Voi käydä myös niin, että suuri osa vakuutusyhtiöistä ei halua tarjota jollekin asiakkaalle mitään vakuutuksia. Silloin on etsittävä vaihtoehtoja perinteisten vakuutuksenantajien tilalle tai odotettava, että asiakkaan (yleensä) rahoitustilanne paranee.
Vakuutusturvan kilpailutus on paremminkin jatkuvaa vaihtoehtojen läpikäyntiä kuin nopea kertarysäys muutaman vuoden välein. Koko vakuutuskannan kilpailuttamisessa nopeudella ei ole minkäänlaista merkitystä. Pikemminkin voisi todeta vanhan viisauden sanoin, että hosumalla ei tule kuin sutta ja sekundaa.
Hosumalla saatat säästää vähän enemmän tai vähän nopeammin, mutta pitkällä tähtäimellä sekin kutistuu merkityksettömäksi. Olethan joka tapauksessa maksanut vanhasta vakuutusturvastasi ylihintaa jo vuosikausia. Ei siinä enää muutama kuukausi maailmaa kaada.
Vakuutuksia on vaikea ostaa
Vakuutuksia on lapsellisen helppo myydä, mutta niiden ostaminen on äärimmäisen vaikeaa.
Normaalissa tilanteessa yritys ottaa yleensä sen vakuutuksen, joka sille myydään. Asiantuntemus, aika ja viitseliäisyys eivät useimmiten riitä siihen, että tarjottua vakuutusturvaa käytäisiin läpi sen tarkemmin. Saati sitten tehtäisiin laajempi kilpailutus- ja vertailukierros. Vakuutusyhtiön edustajakin on tulosvastuussa pelkästään edustamaalleen vakuutusyhtiölle.
Vakuutusyhtiöllä on kuitenkin harvoin yksityiskohtaista tietoa yrityksen todellisista vakuutustarpeista. Ei sitä ole yleensä vakuutuksenottajalla itselläänkään. Miten siinä nyt sitten teet tasapuolisen analyysin eri vakuutusyhtiöiden tai vakuutusten välillä?
Vakuutusten ja vakuutusyhtiöiden vertailu on alaa tuntemattomalle yllättävän paha rasti.
Onneksi, varsinkin yritysasiakkaat voivat hankkia ulkopuolista asiantuntemusta tasaamaan epätasapainoa vakuutusyhtiön ja oman asiantuntemuksensa välillä. Vakuutusehtojen tulkinta ei saa olla pelkästään vakuutusyhtiön asia. Myös asiakkaan on voitava tuoda esiin perusteltu kantansa korvaustilanteessa. Kaiken lisäksi se on vielä ilmaistava niin, että se myös otetaan huomioon.
Vakuutusehdot ovat usein samanlaisia kuin Jorma Eton suomalaiset runossa Suomalainen. Niissä sanotaan sitä mitä ei tarkoiteta ja tarkoitetaan sitä mitä ei sanota.
Tilitoimistoni tirehtööri meinasi taannoin menettää malttinsa kanssani, kun kyselin kyselemästä päästyäni osakeyhtiön yhtiöjärjestyksen ja toimialan muutoksista kaupparekisteriin. Kerran jos toisenkin kamreeri totesi loputtomiin kysymyksiini, että niinhän siinä lukee.
Kerroin tottuneeni työssäni lukemaan pääasiassa vakuutusehtoja, joissa sanotaan yhtä ja tarkoitetaan toista. Vakuutusehtoja todellakin pitää tulkita, kuten kuulee usein puhuttavan. Kaiken kukkuraksi pitää vielä huomioida vakuutusyhtiön korvauskäytäntökin, joka tarkoittaa sitä, että vakuutusyhtiö tulkitsee vakuutusehtoja omaksi edukseen.
Juuri tähän hommaan sinäkin tarvitset alan asiantuntijaa, joka osaa edes vähän uumoilla mitä vakuutusehtojen kirjoittajan päässä on voinut liikkua niitä kirjoittaessaan. Ei riitä, että otat sen vakuutuksen, jota myyntihuikkanen sattuu tarjoamaan. Sinun tulisi osata arvioida tyrkytetyn vakuutuksen sisältö vähintään ehtotasolla, muuten vakuuttamisesi muistuttaa lähinnä venäläistä rulettia.
Vero se on vakuutusmaksuverokin
Melkein kaikista tavaroista ja palveluista pitää maksaa arvonlisäveroa (ALV). Mutta vakuutusmaksuissa sitä ei ole. Jiihaa. Eipä kuitenkaan hihkuta enneaikaisesti. Vakuutusmaksuissa on mukana vakuutusmaksuvero, joka on yllättäen 22% niin kuin arvonlisäverokin. Vakuutusmaksuveroa ei voi vähentää alv verolaskelmassa.
Vakuutusmaksuvero on luonteeltaan samanlainen vero kuin arvonlisäverokin. Vakuutusmaksuverokin on välillinen vero, jonka suorittamisesta vastaa Suomessa toimiva vakuutusyhtiö (tai ETA vakuutusyhtiö).
Suomalainen vakuutusyhtiö laskuttaa vakuutusmaksuveron vakuutusmaksun yhteydessä.
Jos taas maksat vakuutusmaksun suoraan ulkomaalaiselle vakuutusyhtiölle (ei siis yllä mainittu ETA vakuutusyhtiö), siirtyy vakuutusmaksuveron suorittamisen velvollisuus itsellesi. Sinusta tulee siten verovelvollinen vakuutusmaksuveron suhteen, eikä ulkomaalaisesta vakuutusyhtiöstä.
Olet itse verovelvollinen myös jos meklari hoitaa sinulle vakuutuksen ulkomailta. Tässä tapauksessa tosin pääset astetta (tai aika montakin) helpommalla, sillä meklarisi laskee ja tarvittaessa tilittääkin verot puolestasi veroviranomaisille. Epäilen kuitenkin, että itse maksun suorittamisesta et tässäkään tapauksessa pääse eroon. Tai sitten sinulla tosiaan on hyvä meklari.
Yllä olevia tilanteita voi tulla eteen kun esim. konsernin emoyhtiö ottaa vakuutukset jostain valtiosta kattamaan kaikkia konserniyhtiöitä maailmanlaajuisesti. Veroa on tällöin maksettava Suomeen siitä vakuutusmaksun osasta, joka kohdistuu suomessa olevaan riskiin. Vero tulee suorittaa oma-aloitteisesti.
Vakuutusmaksuveroa puolestaan ei peritä vakuutusmaksusta, joka perustuu henkilö-, luotto- ja jälleenvakuutukseen. Veroa ei peritä myöskään potilasvakuutuksesta (mutta sehän onkin tavallaan henkilövakuutus).
Myös ulkomaan kuljetusvakuutukset ja pääasiassa ulkomaanliikenteeseen käytettävien alusten vakuutukset ovat verottomia. Kokonaan verottomia ovat myös pelkästään ulkomailla sijaitsevien riskien vakuutukset. Suomeen ei tarvitse maksaa vakuutusmaksuveroa jossain toisessa valtiossa sijaitsevan omaisuuden tai vastuuriskin vakuuttamisesta täällä.
Tarvitaan vankkaa riskien ja eri maiden riskiprofiilien tuntemista, jotta pystytään totuudenmukaisesti laskemaan eri maissa sijaitsevien riskien osuudet joskus suurestakin vakuutuskokonaisuudesta. Tällöin kannattaa hankkia käyttöön pikemminkin riskien asiantuntijoita kuin verojuristeja.
Ellet osaa laskea riskiprofiileja oikein, maksat vakuutusmaksuveroa joko liikaa tai liian vähän. Molemmissa on omat huonot puolensa jos veroviranomainen päättää ottaa sinut hampaisiinsa vakuutusmaksuveroasiassa. Tai toisessa tuhlaat joka tapauksessa rahojasi turhaan. Kun riskimaksusi jakautumisen on määritellyt riskien asiantuntija hyväksyy viranomainenkin perustellun laskelman ilman suurempia hälyjä.
Mistä näitä kartoituksia aina tulee?
Oikean vakuutustavan valinta ja taloudellisesti tarkoituksenmukaisen vakuutusturvan hankinta edellyttää laaja-alaista perehtymistä vakuuttamisen eri osa-alueisiin. Vielä vuosikausiakin alalla työskennelleelle tulee asiakastyössä jatkuvasti eteen uusia näkökulmia.
Vakuuttamisen ja riskienhallinnan keinoja harkittaessa kannattaa ensimmäisenä pyrkiä kartoittamaan tutkittavan kohteen kokonaistilanne. Perusteellisen riskikartoituksen avulla saadaan selville kohteen vakuutus- tai muu suojauksen tarve.
Vain kokonaisselvityksen avulla saavutetaan onnistunut vakuutussuunnitelma ja kokonaisvaltainen riskienhallintasuunnitelma. Selvityksen avulla voidaan päätellä minkälainen vakuutus on sopivin kulloiseenkin tilanteeseen.
Riskikartoituksen avulla saadaan selville myös mahdollisuudet jättää jotkut riskit kokonaan vakuuttamatta tai ohjata riskienhallintaa muuten omavastuuvalinnoilla. Näiden keinojen käyttö riippuu luonnollisesti pitkälti yrityksen riskinottokyvystä ja ehkä vielä enemmän päättäjien riskinottohalusta.
Perusteellista selvitystyötä tarvitaan, koska liikkuvia osia on niin paljon. Eli, tavoiteltuun lopputulokseen vaikuttaa yrityksen riskinottokyky ja -halu, toiminnan laatu ja laajuus, käytettävissä olevat varat, itse vahingon mahdollisuudet, todennäköisyydet ja laajuudet, jne. Ilman perusteellista riskikartoitusta roiskaistu vakuutusten hankinta johtaa loppujen lopuksi vain riitelyyn vakuutusyhtiön kanssa.
Yrityksissä kartoitustyö kannattaa jakaa osiin hallittavien kokonaisuuksien saavuttamiseksi. Riskikartoituksia voidaan tehdä erikseen esimerkiksi yrityksen henkilöstön, omaisuuden ja toiminnan osalta.
Yksittäisten riskien, vakuutuksen kohteiden ja riskienhallintapolitiikan perusteella voidaan edetä eri vakuutusmuotojen ja itse vakuutustuotteiden valintaan, joilla havaitut uhkatekijät voidaan edullisimmin hallita.
Kokonaisvaltaisen vakuutusturvan rakentaminen ei edellytä, että kaikki vakuutukset otetaan samasta vakuutusyhtiöstä. Useimmiten se ei ole edes käytännössä mahdollista, vaikka vakuutusyhtiöt kovin mielellään ns. kokonaispaketteja tarjoavatkin.
Oleellista onkin se, että vakuutuksenottajan kokonaistilanne saadaan mahdollisimman hyvin hallintaan ja että vakuutukset valitaan harkitusti, perustellulta pohjalta.
Vakuutusten keskittäminen yhteen vakuutusyhtiöön ei tuo minkäänlaista lisäetua sinulle vakuutuksenottajana. Vakuutusyhtiösi kaupittelee kokonaispakettiaan argumenteilla asioiden helppohoitoisuudesta. Itse asiassa ei ole yhtään sen vaikeampaa hoitaa asioita useamman vakuutusyhtiön kanssa. Siinä ainoassakin puhelusi todennäköisesti ohjautuu juuri sille työntekijälle, jolle se ei satu juuri nyt kuulumaan.
Viime kädessä maksat uskollisuutesi johdosta vakuutusmaksujakin tarpeettoman paljon. Samankin hintaisten kokonaispakettien sisällä eri vakuutuslajien hinnat poikkeavat usein radikaalisti toisistaan. On toki myönnettävä, ettei aivan pieniä kokonaisuuksia ole järkevää tai edes mahdollista lähteä pilkkomaan.
Kun alat kilpailuttaa vakuutusturvaasi, tee ensin kattavat alkukartoitukset, jotta tiedät mihin olet pyrkimässä. Varaa reilusti aikaa, että saat rauhassa perehtyä tarjottuihin vakuutusratkaisuihin. Voi olla, että kannattaa edetä osa-alue kerrallaan. Kilpailutat ensin henkilövakuutukset, sitten ajoneuvot jne. Jos et viitsi itse ryhtyä turvaamaan selustaasi, voit aina hankkia ammattiapua alan erikoisasiantuntijoilta. Googleta sanalla vakuutusmeklari ja katso mitä on tarjolla.
Idiootteinako ne meitä pitää?
Että tästäkin pitää oikein laissa säätää.
Vakuutusmeklarin on lain mukaan annettava ennen toimeksiantosopimuksen tekemistä asiakkaalle eräitä itseään koskevia tietoja. Ne on annettava myös toimeksiantosopimusta uusittaessa tai jos ne ovat muuttuneet tai jos asiakas pyytää niitä.
Annettavia tietoja ovat:
- nimi
- toimipaikan osoite
- mihin vakuutusedustajarekisteriin on merkitty
- miten rekisteröinnin voi tarkistaa
- omistaako vakuutusedustaja suoraan tai välillisesti yli 10% jonkin vakuutusyhtiön äänimäärästä tai pääomasta
- omistaako jokin vakuutusyhtiö tai sen emoyritys suoraan tai välillisesti yli 10% vakuutusedustajan äänimäärästä tai pääomasta
- menettelyt, joiden mukaan asiakas voi tehdä valituksia vakuutusedustajasta
Vakuutusedustajan on ilmoitettava asiakkaalle oma nimensä. Ja jos vakuutusedustaja toimii oikeushenkilön lukuun tai toiminimellä on myös kyseinen nimi ilmoitettava. Asiakkaalle on käytävä selvästi ilmi kenen henkilön ja minkä yrityksen kanssa hän on tekemisissä.
Toimipaikan osoitteella tarkoitetaan osoitetta, jossa asiakas voi halutessaan asioida. Postilokero, tai vastaavan osoitteen ilmoittaminen ei riitä.
Kotimaisen meklarin on ilmoitettava, että tämä on rekisteröity Finanssivalvonnan pitämään vakuutusedustajarekisteriin. Rekisteröinnin voi tarkistaa Finanssivalvonnasta, ja sieltä saa tarvittaessa rekisteriotteita. EU:n sijoittumisvapauden perusteella Suomessa toimivat ulkomaiset meklarit on rekisteröity kotimaassaan.
Omistussuhteista puolin ja toisin on ilmoitettava vain jos se on kymmenen prosenttia tai enemmän.
Vakuutusedustajan toiminnasta voi valittaa monella tavalla. Riita-asian voi panna vireille käräjäoikeudessa. Tuomioistuinten ulkopuolella riita-asioita käsittelevät mm. Kuluttajien vakuutustoimisto, Vakuutuslautakunta ja Kuluttajavalituslautakunta. Riippuu asian osaisista ja asiasta mikä instanssi kulloinkin on käytettävissä tai sopivin.
Olemme me meklarit näköjään sen verran pelottavaa porukkaa, että siitäkin pitää oikein laissa muistuttaa, että asiakkaan luo mennessään on sanottava nimensä ja minkä firman palveluksia kaupittelee. Eiköhän vakuutusyhtiöissä ja valtion hommissa ole tapana esitellä itseään tuntemattomille? Sillä nehän Vakuutusedustuslain ovat yhdessä räätälöineet Euroopan tiukimmaksi kansalliseksi vakuutusalan säännöstöksi.
Vaatimus omistussuhteiden ja sen aiheuttaman riippuvuuden ilmoittamiseksi on kyllä paikallaan. Voisi olla jopa alhaisemmallakin rajalla kuin vaadittu 10%. Tuskin minäkään tätä juttua raapustelisin, jos omistaisin vaikka 5% If:stä.
Lain säätäjä on näköjään lähtenyt lobbarien pelottelemana siitä lähtökohdasta, että vakuutusmeklarin kanssa asioidessa tulee kuitenkin loppujen lopuksi riitaa, ja vaarallinen meklari pääsee livahtamaan kuin koira veräjästä jos asiakkaalle ei koko ajan suureen ääneen toitoteta miten valitetaan oikein.
Kun vakuutusedustuslaista on näköjään jäänyt muutama oleellinen ohje pois, lisään ne tähän loppuun itse:
- muistakaa käydä pissalla ennen nukkumaanmenoa
- ei saa kaivaa nenää ruokapöydässä
Keksi itse lisää…
Alivakuutus
Meklarin työssä törmää usein tilanteeseen, jossa varsinkin omaisuuden vakuutukset ovat reilusti alivakuutettuja. Mistä tämä voisi johtua? Veikkaan, että siitä, ettei vakuutuksenottaja ole ymmärtänyt vakuutusyhtiön myyntihuikkasen jorinaa. Tai huikkanen ei ole myyntiprovision kiilto silmissään vaivautunut edes kertomaan vakuuttamisen perusperiaatteita.
Alivakuutustilanne syntyy, kun vakuutuskirjaan merkitty omaisuuden arvo on merkittävästi omaisuuden todellista arvoa pienempi. Sillä, miten alivakuutus on syntynyt, ei ole merkitystä. Sen on voinut saada aikaan vaikka rahan arvon aleneminen tai omaisuuden arvonnousu, tai muu vastaava muutos.
Miten alivakuutus sitten useimmiten syntyy? Tyypillistä on, että on hankittu käytettyä omaisuutta, vaikkapa konepajaan työstökone. Uusi kone maksaa 1.000.000€, mutta käyttökelpoinen käytetty saatiin 300.000€:lla.
Asiaa tarkemmin ajattelemata voisi luulla, että vakuutuskirjaan merkitään omaisuuden arvoksi 300.000€, kun koneesta kerran on sen verran kerran maksettu. Ei. Vakuutuskirjaan merkitään tavallisesti arvoksi omaisuuden jälleenhankinta-arvo, eli uuden vastaavan koneen arvo, ellei muusta ole erikseen sovittu. Tässä tapauksessa siis 1.000.000€.
No nyt koneen arvo on kuitenkin alle puolet uuden hinnasta ja vakuutusyhtiö laskee korvaukset päivänarvon mukaan. Useimmissa vakuutusehdoissa nimittäin todetaan, että korvaus suoritetaan jälleenhankinta-arvon mukaan, paitsi jos päivänarvo on alle 50% jälleenhankinta-arvosta, lasketaan korvaus päivänarvon mukaan.
Miksi sitten pitäisi vakuuttaa miljoonasta kun korvaus kuitenkin lasketaan 300.000 mukaan?
No siksi, että vakuuttamalla 300.000 arvolla, saat osavahingossakin (esim. 100.000€ arvoinen koneen korjaus) vain 30% korvausta (30.000 vähennettynä omavastuulla). Omalle vastuullesi jäisi siis yli puolet vahingon määrästä. Sama pätee niin kauan kun alivakuutussuhde on suurempi kuin 20% jälleenhankinta-arvosta.
Yllä mainittu sääntö on ns. pro rata sääntö, ja vakuutusehdoissa se mainitaan usein seuraavasti: vakuutusyhtiö on velvollinen korvaamaan alivakuutetun omaisuuden osalta vain niin suuren osan vahingosta, kuin vakuutusmäärän ja omaisuuden arvon välinen suhde osoittaa. Täysvahingoissa korvaus maksetaan vakuutusmäärän mukaan.
Miten esimerkin kone sitten vakuutettaisiin oikein?
Siihen on kaksi mahdollisuutta. Voit käyttää ns. ensivastuuvakuutusta tai sopia vakuutusyhtiön kanssa siitä, että kyseinen kohde on vakuutettu päivänarvostaan.
Ensivastuuvakuutus tarkoittaa sitä, että vakuutusyhtiö korvaa kyseiselle kohteelle aiheutuneen vahingon maksimissaan mainittuun vakuutusmäärään asti. Jos esimerkin tapauksessa kone olisi vakuutettu 300.000€ arvosta ensivastuuna, korvaisi vakuutusyhtiö korjauskuluja vakuutusmäärään saakka tai täysvahingossa vakuutusmäärän.
Toinen vaihtoehto on merkitä vakuutuskirjaan, että koneen arvo on sen päivänarvo. Päivänarvo on se omaisuuden arvo, joka saadaan, kun jälleenhankinta-arvosta vähennetään se määrä, mitä omaisuus on arvossaan menettänyt iän, käytön, käyttökelpoisuuden vähenemisen tai muun syyn vuoksi. Irtaimistoesineiden (muut kuin kiinteistöt) päivänarvo vastaa usein niiden käypää arvoa, eli sitä arvoa, joka omaisuudesta saataisiin käteiskaupalla tiettynä hetkenä. Päivänarvo on se arvo, jolla vastaavanlainen omaisuus olisi hankittavissa.
Mutta, myös päivänarvolla vakuuttaessasi osavahingossa korvausta maksettaisiin vain jälleenhankinta-arvon ja päivänarvon suhteen mukaan. Ensivastuuvakuutuksessa tuollaista suhdetta ei lasketa.
Vakuuttaisin esimerkin kohteen päivänarvolla ensivastuuna.
Vakuutusmajuri 