Tagged: vakutuusmeklari

Joskus totuus on pienestä kiinni

Tässä Tekniikka ja Talous lehdessä julkaistussa jutussa nyt ei varsinaisesti ole vakuutusasioista kyse, vaikka vakuutusta onkin käytetty tutkimuksen kenttäkokeessa. Miksei tätä voisi soveltaa myös vaikka vahinkoilmoituksissa.

Tekniikka ja Talous 24.9.2012:

Se, mihin kohtaan lomakkeessa allekirjoitus sijoitetaan, vaikuttaa siihen, täyttääkö vakuutuskorvauksien hakija hakemuksen rehellisesti vai epärehellisesti, kertoo The Scientific American.

Kun vakuutusyhtiöltä hakee korvauksia, joutuu yleensä kirjoittamaan liudan lomakkeita ja allekirjoittamaan ne omalla nimellään. Uuden tutkimuksen mukaan se, mihin ja milloin oma nimi pitää kirjoittaa, vaikuttaa siihen, antaako lomakkeessa oikeita vai vääriä tietoja.

Tutkimuksessa 13 000 ihmistä allekirjoitti autovakuutuksen. Toinen ryhmä kirjoitti nimensä lomakkeen yläosaan, toinen alaosaan. Ne, jotka allekirjoittivat ylös, myönsivät ajaneensa autollaan 2 500 mailia (4000 kilometriä) enemmän kuin ne, jotka allekirjoittivat alas. Ero vaikutti 48 dollarin (37 euron) verran vuosittaisiin vakuutusmaksuihin.

Tutkijat päättelivät, että kun ihmiset pistävät paperiin ensin oman nimensä, he eivät aio toimia epärehellisesti.

Yhdysvaltojen kansalaiset maksavat vuosittain 345 miljardia dollaria (267 miljardia euroa) vähemmän veroja kuin he väittävät maksavansa. Tutkijat uskovat, että pelkkä valehtelu ei selitä valtavaa kuilua, vaan ihmiset tuppaavat venyttämään totuutta. Nimen kirjoittaminen ennen tietojen antamista saattaisi vähentää totuuden venyttämistä.

Tutkimus on julkaistu Proceedings of the National Academy of Sciences -julkaisussa.

Tavoitteena jatkuva rahastussuhde

Tapiolasta kolahti aamulla sähköpostiin uutiskirje yrittäjille ja yrityksille. Kirjeessä kulminoituu yleinen vakuuttamiseen liittyvä harhaluulo.

Mauri Nurmion suuhun oli laitettu melko paksua vakuutuspropagandaa:

”Yritysten yhteistyössä edut saavutetaan yleensä vasta pitemmän ajan kuluessa. Ei se nyt aivan avioliitto ole, mutta sinnepäin”, My Invest -konsernin hallituksen puheenjohtaja Mauri Nurmio vertaa. Myös vakuutusyhtiöön kannattaa hänen mukaansa solmia kiinteä suhde, jotta saa mahdollisimman laajan palvelun.

Kiinteästä ja pitkästä asiakassuhteesta ei todellisuudessa juuri ole hyötyä muille kuin vakuutusyhtiölle.

Joka vuosi vakuutuksiin ajetaan ”normaalit” vuosikorotukset sekä vakuutusmääriin ja muihin maksuperusteisiin vuosittaiset indeksikorotukset.

Vakuutuksen kohteet saatetaan toki malliksi käydä  läpi ja tarkistaa ettei alivakuutuspeikko piileskele papereissa.

Maksuja tuskin kovin hanakasti ainakaan alaspäin tarkistellaan, puhumattakaan sisällön ja hintojen vertailemisesta muiden yhtiöiden tuotteisiin. Tai ylipäätään.

Hajauttamalla vakuutusturva eri yhtiöihin, saavutetaan  useimmiten merkittäviä vakuutusmaksusäästöjä siihen verrattuna, että kaikki vakuutukset ostettaisiin yhdestä paikasta.

Hajauttamlla voidaan myös hankkia parhaiten omia vakuutustarpeita vastaava turva. Harvemmin sitä voidaan toteuttaa kattavasti vain yhden yhtiön tuotteilla.

Riskienhallinnallakaan ei keskittämistä voida uskottavasti perustella. Siksi usein vakuutusyhtiön yhteyshenkilö tuntuu vaihtuvan. Paitsi ehkä suurimpien yritysten osalta.

Vakuutuksen myöntäminen

Vapaaehtoisissa vakuutuksissa vallitsee sopimusvapaus.

Vakuutusyhtiö voi hyvän vakuutustavan ja vakuutussopimuslain pohjalta itse laatimiensa myöntösääntöjen pohjalta hyväksyä tai hylätä vakuutushakemuksen. Sopimuspakkoa ei ole edes tavanomaisten kuluttajavakuutusten osalta.

Uudessa, 1.11. 2010 voimaan tulleessa vakuutussopimuslaissa vakuutusyhtiö velvoitetaan ilmoittamaan hylkäysperuste, jos vakuutusta ei myönnetä kuluttajalle tai häneen verrattavalle luonnolliselle tai oikeushenkilölle.

Hylkäysperusteen tulee olla lain ja hyvän vakuutustavan mukainen. Sen on ilmettävä vakuutusyhtiön etukäteen laatimista vastuunvalintaperiaatteista.

Hylkäyksen peruste on ilmoitettava kirjallisesti.

Vaikka pääsääntönä on sopimusvapaus, laista löytyy eräitä myöntömenettelyä sääteleviä kohtia.

Henkilövakuutuksen osalta on säädetty, että vakuutushakemusta ei saa hylätä sillä perusteella, että henkilön terveys on huonontunut tai vakuutustapahtuma (esim. tapaturma tai sairastuminen) on sattunut sen jälkeen kun kirjallinen hakemus on annettu tai lähetetty vakuutuyhtiölle.

Lain mukaan vakuutusyhtiö vastaa kirjallisen vakuutushakemuksen antamisen tai lähettämisen jälkeisistä vakuutustapahtumista, jos on ilmeistä, että vakuutusyhtiö olisi hyväksynyt hakemuksen.

Hyväksyttäviä epäysperusteita ovat esimerkiksi riskin arviointiin vaikuttavat seikat sekä muut objekstiisesti arvioitavat seikat, kuten hakijan aikaisempi maksukäyttäytyminen.

Vakuutusyhtiön on riitatapauksessa pystyttävä selvittämään, että yhtiön noudattamien myöntösääntöjen perusteella vakuutusta ei olisi myönnetty.

Vakuutusyhtiön edustajalle annettu tai lähetetty vakuutushakemus katsotaan annetuksi vakuutusyhtiölle. Vakuutusyhtiö ei siis voi vaatia hakemuksen lähettämistä tai antamista suoraan yhtiölle.

Lähde: Lehtipuro et.al., Vakuutuslainsäädäntö, Finva, 2010

Huominen pelottaa?

Iltalehti 27.9.2011

Kuluttajien ja yritysten talousnäkemykset synkkenevät.

Tilastokeskuksen mukaan kuluttajien odotukset Suomen talouskehityksestä ovat heikoimmat sitten loppuvuoden 2008. Erityisesti työllisyyskehitys näyttää kuluttajien mielestä huonolta.

Kuluttajat pelkäävät myös oman taloutensa puolesta hieman enemmän kuin loppukesällä. Syyskuun luottamusindikaattori kertoo, että pelko omakohtaisesta työttömyydestä on kasvanut elokuusta.

Myös yritysten luottamus talouteen on alamäessä. Elinkeinoelämän keskusliiton luottamusindikaattorin mukaan suhdannekuva on heikentynyt kesän jälkeen kaikilla toimialoilla.

Teollisuudessa ja rakentamisessa odotetaan pientä kasvua vielä loppuvuoden aikana, mutta tilauskannan supistuminen heikentää odotuksia. Palveluissa ja vähittäiskaupassa ollaan sen sijaan edelleen pitkänajan keskiarvon yläpuolella.

 

Nyt, jos koska, kannattaa ottaa löysät pois myös vakuutusmaksuista. Kilpailuttamalla vakuutusten hinnat ovat alentuneet parhaimmillaan yli 85%! Se on paljon, oli vakuutuksesi sitten minkä hintainen tahansa.

Harvoin kuitenkaan noin isoihin säästöihin päästään, mutta 25% – 30% on hyvin tyypillistä.

Yhden käden sormilla on laskettavissa ne kilpailutukset, joissa ei ole syntynyt mitään säästöä.

Etsi netistä avuksesi vakuutusmeklari ja kilpailuta vakutuksesi heti.

Ryhdy saivartelijaksi

Teija Aarnio (HS 30.7.) ja Kari Karhu (HS 31.7) ihmettelivät Helsingin Sanomien mielipidesivulla vakuutusyhtiöiden korvauspolitiikkaa.

Se saattaa tuntua tavallisen vakutuksenottajan kannalta kohtuuttomalta. Ja sitä se pitkälti onkin, varsinkin jos asiakas ei ole tottunut saivartelemaan sanamuodoilla kuten vakuutusyhtiö. Vakuutusyhtiöiden pääasiallinen tehtävä näyttää olevan tuloksen tekeminen. Helpoiten se onnistuu korvauskäytäntöjä kiristämällä. Samalla toteutuu vakuutusyhtiön toinenkin tarkoitus: turvallisuudentunteen myyminen asiakkaalle. Olo tuntuu turvalliselta juuri niin kauan kuin vakuutusyhtiölle ei ilmoita mitään evättävää.

Yksittäisen esineen kohdalla korvauksen lähtökohtana käytetään kyseessä olevan esineen jälleenhankintahintaa (uusi vastaava omaisuus), ellei esinettä voida korjata. Ja koska vakuutussopimuslaissa on pykälä nimeltä rikastumiskeilto (kukaan ei saa hyötyä häntä kohdanneen vahingon johdosta), vakuutusyhtiö vähentää korvausprosessin helpottamiseksi esineen jälleenhankintahinnasta tietyt kaavamaiset ikävähennykset, jotka riippuvat omaisuuden laadusta (esimerkiksi elektroniikan osalta vähennys on suurempi kuin vaikkapa huonekalujen). Tunnearvoa tai käyttöarvoa ei lasketa. Korvauksenhakija ei siis voi saada vuosia vanhan omaisuuden tilalle uutta vastaavaa, ellei myös itse laita rahaa likoon.

Yleensä arvoesineet ja kokoelmat on ilmoitettava vakuutusyhtiölle ja vakuutettava erikseen. On siis sovittava erikseen vakuutusyhtiön kanssa millä ehdoilla ne vakuutetaan, jos vakuutusyhtiö ylipäätään suostuu vakuuttamaan asiakkaan arvoesineinä pitämiä tavaroita.

Hyvin harvoin asiakas saa vakuutusksestaan sellaisen korvauksen, kuin on odottanut, ellei ole syvällisesti perehtynyt vakuuttamisen periaatteisiin ja juridiseen saivarteluun. Onneksi kaltoin kohdellulle vakuutuksenottajallekin löytyy asiantuntija-apua, kunhan hän sitä osaa vaikkapa netistä etsiä.

Hidas ilmiö

Nyt se tuli määriteltyä. Nimittäin hidas ilmiö vakuutusmielessä.

Omaisuusvakuutus korvaa äkillisen ja ennalta arvaamattoman tapahtuman aiheuttaman vahingon.

Kaikilla vakuutusyhtiöillä on käytössä rajoitusehto, jolla rajoitetaan vähitellen vaikuttavat ilmiöt korvauksen ulkopuolelle.

Vakuutuksesta ei korvata vahinkoa, joka on aiheutunut itse esineelle kulumisen, korroosion, materiaalin väsymisen, pilaantumisen sienettymisen, lahoamisen, hajun, ilmankosteuden tai lämpötilan muuttumisen tai muun vähitellen vaikuttavan ilmiön johdosta.

Melko selkeää, eikö?

Ei.

Asiakkaalla oli noin viikon aikana, omassa kuljetussalkussaan, hapettunut kymmenkunta ammattikäyttöön tarkoitettua radiopuhelinta käyttökelvottomaksi.

Aktia vahinkovakuutus katsoi, että viikon aikana tapahtunut hapettuminen ei ole äkillinen ilmiö, vaan ehdoissa tarkoitettu vähitellen syntynyt vahinko (hidas ilmiö). Varsinkin, kun vakuutusehdoissa oli vielä erikseen maininta korroosiosta.

Radiopuhelinten odotettu käyttöikä on reilusti yli kymmenen vuotta.

Viitaten vakuutuslautakunnan eikaisempiin lausuntoihin, valitimme korvauspäätöksestä ja totesimme, että vakuutusehtoa ei voida tulkita suoraviivaisesti koskemaan poikkeuksetta kaikkia esimerkkeinä mainittuja tapauksia. Asiaa olisi käsiteltävä rajoistusehdon otsikon ja pääasiallisen tarkoituksen mukaan, rajoittaen korvauspiiristä vain todelliset vähitellen syntyneet vahingot. Hidasta ilmiötä pitäisi siis aina peilata esineen oletettuun käyttöikään.

Ei vaikutusta. Aktia oli jo kaivanut poteronsa.

Juttu piti laittaa vakuutuslautakunnan arvioitavaksi.

Vakuutuslautakunta katsoi, että hapettuminen oli tapahtunut melko lyhyessä ajassa ja oli ollut poikkeuksellisen voimakasta. Kyseessä ei ole ollut esimerkiksi putken korroosioon rinnatettava tilanne.

Lautakunnan mukaan radiopuhelinten hapettuminen on ollut äkillinen ja ennalta arvaamaton vahinko, josta vakuutusyhtiön tulisi suorittaa korvaus esinevakuutuksen perusteella.

Jälleen kerran torjuimme vakuutusyhitön omaan pussiin pelaamisen ja asiakas sai korvauksensa, vaikkakin noin vuoden verran vahingon jälkeen.

Vahinkoasiassa ensimmäinen korvauspäätös ei aina ole se lopullinen, vaikka vakuutusyhtiö jankuttaisi kantaansa miten äänekkäästi tahansa.

Meklari nuuskii parhaat vakuutukset

Talouselämä, 11.5.2011:

Kuluttaja voi kilpailuttaa vakuutuksensa meklarin avulla. Säästöjä voi tulla, kun vakuutusyhtiöistä riippumaton meklari ostaa tukkuna vakuutukset.

– Kun useammat kuluttajat kilpailuttavat samalla kertaa vakuutuksensa, saadaan käyttöön massaostajan edut, kertoo riskinhallinta- ja vakuutuspalveluja tarjoavan Marshin toimitusjohtaja Toivo Mäkynen.

Lähes kaikki suuryritykset käyttävät Mäkysen mukaan vakuutusmeklaripalveluja.

Kuluttajaliiton johtava lakimies Tuula Sario ei usko vakuutusmeklaritoiminnan kannattavuuteen Suomessa.

– Meille suomalaisille vakuutusyhtiöuskollisuus on ollut aika kovaa. Meklareille vakuutusyhtiöiden vertailu on aika vaikeaa, koska ihmisten vakuutustarpeet ovat kovin erilaisia.

Suomessa vakuutusmeklaripalveluja kuluttajille tarjoava Marsh perii 30 prosentin palkkion kilpailuttamisella saavutettavasta ensimmäisen vuoden vakuutusmaksun säästöstä.

Muualla Euroopassa vakuutusmeklaritoiminta on yleisempää. Esimerkiksi Britanniassa puolet vakuutuksista ostetaan vakuutusmeklareiden kautta.

Miten se menikään, kun kenkämyyjä lähetettiin Afrikkaan?

Suomalainennen kaveri soitti heti kotiin ja totesi, että ”Ei täällä mitään kauppoja saa tehtyä kun kukaan ei käytä kenkiä”.

Toinen kaveri oli, sanotaan nyt sitten vaikka mannereuroopasta. Hän soitti heti perille päästyään päämajaan ja riemuitsi, että nyt vasta apajalle iskettiin. ”Täällä on rajattomat kaupantekomahdollisuuden, sillä kenelläkään ei ole kenkiä!”

Sario näyttää latelevan kommenttejaan täydellisen tietämättömyyden suomalla varmuudella.

Miksi ihmeessä yksityisten ihmisten vakuutustarpeet olisivat millään tapaa yritysten tarpeita erilaisempia tai monimutkaisempia? Asia on itse asiassa täysin päinvastoin.

Vakuutusmeklari on sitä paitsi vakuutusten ostamisen ja varsinkin vertailemisen ammattilainen. Kyllä meklarilta taittuu kenen tahansa yksityishenkilön vakuutusten vertailu. Kannattaisi Sarionkin kokeilla. Tässä on osoite: http://www.halvempivakuutus.fi

Sairaanhoitovakuutuksen verovapaus laajenemassa

YLE uutiset 25.3.2011:

Korkein hallinto-oikeus KHO väljentää työnantajan ottaman sairaanhoitovakuutuksen verovapautta. KHO katsoo, että lakisääteistä työterveyshuoltoa laajentavasta vakuutuksesta voidaan korvata verottomasti esimerkiksi leikkauskuluja 10.000 euroon asti.

Verottaja on aikaisemmassa päätöksessään katsonut, että kyseessä olisi verotettava etu.

Lain mukaan verovapaana etuna voidaan pitää työnantajan järjestämää tavanomaista ja kohtuullista työterveyshuoltoa. Oikeuskäytännössä raja on kulkenut noin 2 000 euron hintaisessa hoitotoimenpiteessä.

KHO antoi ratkaisunsa tapauksessa, jossa 700 hengen yritys olisi ottanut työntekijöilleen vakuutuksen, joka olisi kattanut sairaanhoito- ja lääkekustannukset työ- ja vapaa-ajalla 10 000euroon asti.

Vakuutus olisi kattanut sairauden ja vamman tutkimuksen ja hoidon mukaanluettuna muun muassa leikkauskustannukset ja sairaalan hoitopäivämaksut.

KHO katsoi, että työntekijöiden etu rajoittuisi runsaan 270 euron vuotuiseen vakuutusmaksuun, minkä työnantaja olisi maksanut vakuutuksesta. Etu olisi KHO:n päätöksen mukaan verovapaa, koska sitä ei voi pitää kohtuuttomana.

KHO vertaa vakuutusmaksun suuruutta esimerkiksi työntekijän liikunta- ja kulttuuritoiminnasta verottomana maksettavaan 400 euron vuosittaiseen etuun.

Jatkossa verottajan on linjattava verotusta KHO:n päätöksen mukaisesti.

EK: Työnantajille ongelmallinen ratkaisu

Elinkeinoelämän keskusliitto EK pitää ratkaisua sairaanhoitovakuutusten kannalta hyvänä, mutta työnantajien kannalta ongelmallisena.

Jos työnantaja korvaa sairaudenhoitokustannuksia suoraan, arvioidaan etua hoidon kustannusten mukaan. Käytännössä sairausvakuutuksen kautta verovapaaseen työterveyshuoltoon voisi kuulua kallis leikkaus yksityissairaalassa, mutta suoraan työnantajan maksamana ei, sanoo EK:n veroasiantuntija Virpi Pasanen.

– Näin ei voi olla. Asia vaatii lainsäädäntömuutoksen, jolla työnantajan suoraan maksama hoito saatetaan samaan asemaan kuin vakuutuksesta saatu hoito, sanoo Pasanen.

Työnantajien ottamien sairaanhoitovakuutusten määrästä ei ole tarkkaa tietoa. Niiden määrä on kuitenkin ollut selvässä kasvussa, kertoo johtaja Timo Silvola Finanssialan keskusliitosta.”

 

Kateellisten valitusta. Ei asiassa ole mitään ongelmallista. Vakuutus on vakuutus ja vakuutusmaksu on vakuutusmaksu. Leikkaukset ja hoidot on ihan asia erikseen. Jos ei ole otettu vakuutusta kattamaan kustannuksia on aivan turha alkaa valittamaan verovapaista tai veron alaisista kustannuksista, ja varsinkaan alkaa vertailemaan niitä millään tavalla toisiinsa.

Vahinkojen tarkastaminen

Vahinkotarkastus on osa vakuutusyhtiön suorittamaa korvauskäsittelyä. Sillä tarkoitetaan vahinkopaikalla, asiakkaan luona tapahtuvaa vahingonselvittelyä.

Vakuutusehtojen mukaan vakuutusyhtiölle on annettava mahdollisuus vahinkotarkastuksen suorittamiseen. Sen tarkoituksena on selvittää ja koota vakuutusyhtiölle ilmoitetusta vahinkotapahtumasta teknisiä, taloudellisia ja muita tietoja siten, että vakuutusyhtiö pystyy niiden perusteella ratkaisemaan vahingon korvattavuuden ja korvausmäärän.

Omaisuuvahinkojen tarkastusta suorittaa yleensä vakuutusyhtiön oma vahinkotarkastaja. Vakuutusyhtiöt käyttävät vahinkotarkastukseen myös eri alojen asiantuntijoitaja sopimus- tai palveluliikkeitä. He tekevät tarkastuksia yleensä vakuutusyhtiö toimeksiannosta.

On olemassa myös vahinkotarkastukseen erikoistuneita yrityksiä, jotka suorittavat vakuutusyhtiöistä riippumattomia ja puolueettomia vahinkotarkastuksia. Näiden yritysten toimeksiantaja on yleensä vahinkoa kärsinyt asiakas.

Ensimmäinen vahinkotarkastus pyritään suorittamaan mahdollisimman pian vahingon havaitsemisen jälkeen. Suurin osa vahingoista vaatiikin vain yhden tarkastuskäynnin.

Vahinkotarkastaja selvittää vahingon syntyyn ja olosuhteisiin vaikuttavat seikat sekä tarkistaa vakuutustietojen oikeellisuuden ja korvauslaajuuden.

Mitä suurempi ja monisäikeisempi vahinko on kyseessä, sitä aktiivisemman roolin se vaatii vahinkotarkastajalta.

Tarkastaja laatii tarkastamastaan vahingosta tarkastuskertomuksen tai -raportin. Tarkastuskertomukseen kirjataan vakuutuksenottajan, vahinkoa kärsineen ja vahinkoa hoitavien henkilöiden tiedot, sekä vahingon tapahtuma-aika, vahinkotapahtuman kuvaus, sekä todetaan sisältyykö vahingoittunut omaisuus vakuutuksen kohteisiin.

Vahingon jälkeisen korjaustyön rakennuttajana tai työsoritusten tilaajana toimii aina omaisuuden omistaja, eli yleensä vakuutuksenottaja. Vahinkotarkastuksen aikana selvitetään rakennuttamiseen ja suunnitteluun tarvittavat resurssit.

Vahinkotarkastus on asiakkaan näkökulmasta vakuutussopimukseen liittyvä palvelutapahtuma. Vahingon kärsinyt saattaa kokea itsensä vahinkopaikalla hyvin avuttomaksi, koska hänellä ei ole kokemusta eikä tietoa vahingon jälkeen suoritettavista toimenpiteistä. Juuri silloin hän konkreettisimmin tarvitsisi vakuutusyhitön palveluita itse vahinkopaikalla.

 

Lähde: Pellikka, et al., Omaisuuden vakuuttaminen, Suomen Vakuutusalan koulutus ja kustannus oy, 1998 (Kirjan uudempi painos on vuodelta 2005)

Yrityksen henkilöriskit

Edellä oli puhetta henkilöriskeistä yksilön kannalta. Seuraavassa tarkastellaan henkilöriskejä yrityksen näkökulmasta.

Yrityksen henkilöpiiriin kuuluu:

  • omistajat
  • avainhenkilöt
  • muu henkilökunta

Yrityksen kannalta henkilöriskit voivat olla samoja kuin yksilönkin kannalta:

  • kuolema
  • työkyvyttömyys

Niiden lisäksi yrityksessä voi toteutua muitakin henkilöriskejä:

  • eläkkeelle siirtyminen
  • irtisanoutuminen (erityisesti avainhenkilöt)
  • laadukkaan työvoiman saanti ja sen pysyvyys

Yrityksen omistajan kuolema johtaa pahimmassa tapauksessa koko yritystoiminnan loppumiseen.Näin voi käydä sellaisissa yrityksissä, joissa omistajan työpanoksella on tärkeä merkitys. Useamman omistajan tapauksessa yritys saattaa hajota yhden omistajan kuollessa, ja siten sen toiminta voi loppua.

Muun avainhenkilön, kuin omistajan kuolema voi myös johtaa isoihiin ongelmiin, mutta ei ylensä lopeta yrityksen toimintaa. Kuoleman johdosta voidaan menettää tärkeitä suhteita, kilpailijoiden tuntemusta, jne.

Ns. tavallisen työntekijän kuolema ei yleensä ole yrityksen kannalta merkittävä taloudellinen riski.

Työntekijän tai toimihenkilön työkyvyttömyys on yritykselle merkittävä ja vaikeasti hallittava riski. Työkyvytön henkilö ei kerrytä yritykselle tuloa, mutta yritys on usein kuitenkin velvollinen maksamaan hänelle sairausajan palkkaa pitkältäkin ajalta.

Työkyvyttömyyden pituudesta ei useinkaan ole tarkaa tietoa. Yritys saattaa joutua turvautumaan monimutkaisiin sijaisjärjestelyihin ja kalliiseen ylityön teettämiseen voidakseen jatkaa toimintaansa keskeytyksettä.

Yksinyrittäjän tai pienehkön yhtiön osakkaan työkyvyttömyys voi olla yhtä mittava riski kuin tämän kuolema, jos hänen työpanoksensa on merkittävä.

Kyvykkään henkilöstön hankinta ja pitäminen yrityksen palkkalistoilla lienee monen henkilöstöosaston päivittäinen päänsärky. Epäonnistuminen niissä johtaa liialliseen henkilökunnan vaihtumiseen ja alenevaan tietotaidon määrään.

Työntekijän siirtymistä eläkkeelle ei yrityksissä yleensä pidetä riskinä, sillä eläkkeelle jääminen kuuluu normaaliin elämänkulkuun ja on siten ajallisesti aika hyvin ennustettavissa.

Yrityksen omistajan ja pääosakkaan kannalta tilanne on toinen. Hän ei välttämättä itsekään tarkalleen tiedä milloin siirtyisi eläkkeelle.

Omat voimavarat ja kiinnostus omaa yritystä kohtaan saattavat pitää häntä mukana yrityksen toiminnassa vielä hyvinkin vanhana. Toisaalta yrittämisen rasittavuus saattaa ajaa häntä eläkkeelle ennen aikojaan.

Lähde: Antila, Erwe, Lohi, Salminen, Vapaaehtoinen henkilövakuutus, Finva, 2007