If aikoo kiristää ehtojaan

Kauppalehti 20.9.2011

Kosketusnäytölliset älypuhelimet rikkoutuvat siinä määrin, että vakuutusyhtiö If aikoo rajata matkapuhelimien ikävähennystä. Nykyään ikävähennys alkaa käyttöönottovuotta seuraavan vuoden jälkeen.

Siten esimerkiksi vuonna 2009 hankitusta älypuhelimesta on maksettava vakuutuksen omavastuun lisäksi 30 prosenttia uutta vastaavan puhelimen hinnasta, jos laite rikkoutuu kuluvana kalenterivuonna. Vuonna 2010 hankitusta älypuhelimesta tarvitsee maksaa vain omavastuun osuus.

– Laitteiden kehitys ja kiertonopeus ovat muuttuneet niin, että harkitsemme vakavasti korvausmenoista johtuvien muutosten tekemistä yleisiin vakuutusehtoihin, sanoo vakuutusyhtiö Ifin korvauspäällikkö Mikko Vaitomaa.

Vaitomaan mukaan kiristys voisi tarkoittaa sitä, että ikävähennys astuu voimaan jo käyttöönottovuotta seuraavana vuonna. Siten vuoden 2009 hankitusta puhelimesta olisi maksettava omavastuun lisäksi 60 prosenttia uutta vastaavan puhelimen hinnasta, jos laite rikkoutuu kuluvana kalenterivuonna. Siten ikävähennys syö uuden laitteen hankinta-arvon jo neljässä vuodessa viiden vuoden asemesta.

Kotivakuutusehdoissa muutos astuisi voimaan yksilöllisesti asiakkaan vakuutuskauden vaihtuessa.

Siten koko yksityisasiakkaiden vakuutuskannan päivittyminen uusiin ehtoihin vie kokonaisen vuoden siitä hetkestä, kun vakuutusyhtiö päättää muuttaa kotivakuutuksen ehtojaan.

Kauppalehti 19.9.2011

Vakuutusyhtiö If laskee rikkoutuneiden tietokoneiden ja älypuhelinten määrän kasvavan 30 prosentin vuosivauhtia.

Vakuutusyhtiöt korvaavat rikkoutuneen kosketusnäytöllisen puhelimen tilalle uuden vastaavan. Siten esimerkiksi iPhone 3:n omistajat saavat nykyään rikkoutuneen puhelimen tilalle suoraan iPhone 4:n.

– Jolla on ollut käytössään Apple, haluaa varmastikin Applen korvaavana tuotteena. Siten joudumme etsimään vastaavan tuotteen saman merkin piiristä, sanoo vakuutusyhtiö Ifin korvauspäällikkö Mikko Vaitomaa.

Siten iPhone 3:n omistajat saavat päivitettyä puhelimensa neloseen vakuutuksen omavastuun hinnalla, jos rikkoutuminen on ollut vahinko.

Vakuutusyhtiöiden vakuutusehdoissa käyttämä ikävähennys leikkaa vanhan laitteen uudeksi korvaamisen välistä erotusta.

Ikävähennys astuu voimaan laitteen käyttöönottovuotta seuraavan vuoden jälkeen. Siten vuonna 2009 hankitusta puhelimesta on maksettava omavastuun lisäksi 30 prosenttia uutta vastaavan hinnasta, jotta saa päivitettyä iPhonen uuteen.

Ensi vuonna rikkoutuneesta laitteesta ja vuonna 2009 hankitusta laitteesta on maksettava omavastuun lisäksi 60 prosenttia uutta vastaavan laitteen hinnasta.

Ifin korvauspäällikkö Mikko Vaitomaa muistaa, että muutamia vuosia sitten teknologia muuttui perinteisistä kuvaputkitelevisioista litteisiin televisioihin.

Tuolloin kuvaputkitelevision tilalle korvattiin litteä vastine, mutta kuvaputkitelevisiot olivat keskimäärin niin vanhoja, että ikävähennykset toimivat tarkoituksenmukaisesti.

Talvea odotellessa…

MTV3, 15.9.2011

Kesämökki kannattaa lomakauden päätteeksi valmistella huolellisesti talviteloille. Asukkaiden poissa ollessa murto-, varkaus- ja monet muut vahinkoriskit lisääntyvät. Samalla on hyvä selvittää omaisuuden vakuutusturva.

Palo-, sähkö-, kaasulaite- ja erilaiset vuotoriskit uhkaavat kodin tapaan myös kesämökkiä.

Syysmyrskyihin ja lumentuloon kannattaa varautua: tarkista kevyiden huvirakennelmien, ikkunaluukkujen ja piipun suojaus. Myös pihan puuston kuntoa kannattaa tarkkailla.

Syysmyrskyn sattuessa käy tarkistamassa tai pyydä lähiasukasta tarkistamaan mökin tilanne.

Aloita lämmitys varoen

Kun kesämökin tulisija on ollut pitkään kylmillään, puulämmitteisessä rakennuksessa lämmitys on aloitettava maltillisesti. Kesän jälkeen mökki viilenee jo muutamassa päivässä.

– Kylmien hormien takia pesä kannattaa sytyttää pienellä tulella tai hormia voi yrittää esilämmittää varovaisesti. Heti täysillä pesällisillä poltettaessa lämpötilaero puskee sisätiloihin runsaasti savua ja nokea. Myös tulisija ja hormit voivat vaurioitua liian äkillisestä lämpötilanmuutoksesta, vahingontorjuntapäällikkö Seppo Pekurinen Finanssialan Keskusliitosta kertoo.

– Tulisijat ja hormit, joita käytetään säännöllisesti, pitää myös nuohota määrävälein. Lähes joka kymmenes vapaa-ajan asunnon tulipalo aiheutuu tulisijoista tai savuhormeista, muistuttaa Pekurinen.

Rakennuksen omistaja tai haltija vastaa siitä, että nuohous hoidetaan määräysten mukaisesti. Yksityiseen käyttöön tarkoitetun vapaa-ajan asunnon ja sen saunan tulisijat ja hormit on nuohottava kolmen vuoden välein.

Palovaroitin on pakollinen turvalaite kaikissa rakennuksissa, joissa yövytään. Palovaroittimen kunto tarkistetaan käyttöohjeen mukaisesti, yleensä kerran kuussa testinappia painamalla. Häkä- ja kaasuvaroitin sekä alkusammutusvälineet tuovat lisäturvallisuutta, etenkin jos mökillä käynnit ovat harvassa.

Arvoesineet pois mökiltä

Älä jätä mitään arvokasta mökille talven ajaksi. Vie varkaita kiinnostava omaisuus talveksi pois. Kylmä ilma ja kosteus vaurioittavat esimerkiksi televisiota ja muita herkkiä sähkölaitteita. Jääkaappia ja pakastinta ei kannata jättää päälle talven ajaksi, koska ne eivät päällä ollessaan kestä mahdollisesti pakkaslukemiin laskevaa mökin sisälämpötilaa.

– Valokuvaa kaiken varalta mökkisi esineistöä. Murron sattuessa kuvat auttavat poliisia, ja niiden avulla saa myös helpommin korvauksia vakuutusyhtiöiltä. Kannattaa ottaa myös paljon yleiskuvia, joissa näkyy sisustukseen kuuluvia esineitä, vinkkaa turvallisuusasiantuntija Aku Pänkäläinen Finanssialan Keskusliitosta.

Perusohjeita noudattamalla voit vähentää varkauksia huomattavasti, sillä suuri osa mökkimurroista on ilkivaltaa. Lukitse ovet ja ikkunat, äläkä unohda kellarin ja varaston ovia. Lisäturvaa tuovat lukittavat ikkunaluukut.

– Mökki on hyvä jättää tilaan, joka kiinnostaa varkaita mahdollisimman vähän. Ammattirikolliset tarkkailevat suunniteltua kohdetta usein etukäteen, joten kaikki vähänkin arvokas omaisuus on syytä siirtää lukkojen taakse. Yksi varas tai -liiga saattaa tehdä lyhyessä ajassa jopa kymmeniä murtoja pienellä alueella, sanoo Aku Pänkäläinen.

Viime vuonna koti- ja maatilavakuutuksista korvattiin noin 1 500 vapaa-ajan asuntoihin tehtyä murtoa ja varkautta yhteensä noin kahdella miljoonalla eurolla.

Vene ja perämoottori suojattava myös

Lukitse talviteloille jätetty vene huolellisesti tukevaan puuhun tai kiinteään tankoon ja siirrä perämoottori talveksi pois. Vene on peitettävä huolellisesti, mutta välttääksesi homeen ja ummehtumisen, jätä peitteisiin riittävä tuuletus. Nosta vene riittävän tukeville pukeille, sillä pelkästään maaperän varassa sitä ei tule säilyttää.

Ota sekä veneen että moottorin tunnistetiedot talteen. Tiedoista on hyötyä mahdollista varkaustapausta selvitettäessä.

Jos vene on vesillä myöhäiseen syksyyn, huolehdi kiinnityksestä tarkoin. Turvallisuusmääräykset venevakuutuksessa edellyttävät tarpeellista valvontaa, huolellista talvisäilytystä sekä oikeaa kiinnitystä. Syysmyrskyt kolhivat huolimattomasti sidottuja veneitä. Myrskyvahinkoja korvataan venevakuutuksista muutamia satoja tapauksia vuosittain.

Finanssialan keskusliitto/ MTV3

Vakuutusala kyllästyi vesivahinkoihin

Kauppalehti 25.8.2011

Jatkuvasti kasvavat vesivahingot pakottavat vakuutusyhtiöt ottamaan käyttöön järeät aseet. Jatkossa korvaustaso romahtaa, jos taloyhtiö ei korjaa putkistojaan ajoissa.

Vakuutusyhtiöt ovat kiristämässä korvauskäytäntöjään vesivahingoissa. Muutokseen ovat syynä korvausmäärät, jotka ovat jatkaneet 20 vuotta kasvuaan.

Nyt vuotovahinkokorvauksia maksetaan jo lähes yhtä paljon kuin korvauksia palovahingoista.

Vakuutusyhtiöiden tuskastumista lisää se, että säädökset vuotovahinkojen torjumisesta ovat olleet voimassa jo vuosikausia. Ympäristöministeriön hallinnonalaan kuuluvat säädökset ovat kuitenkin jääneet kuolleeksi kirjaimeksi.

Finanssialan Keskusliiton vahingontorjuntapäällikkö Seppo Pekurinen ei syytä taloyhtiöitä suoranaisesta laiskuudesta, mutta ihmettelee kuitenkin kehityksen hidasta etenemistä. Vuotovahdit ja esimerkiksi laitteet, jotka varoittavat aiheetta pyörivästä vesimittarista ovat olleet markkinoilla vuosikausia.

Niillä vesivahinkojen määrät putoaisivat merkittävästi.

Pekurinen myös vertaa tilannetta murroista maksettaviin korvauksiin. Niiden määrät ovat pudonneet rajusti.

– Murroissa syynä on moderni turvatekniikka. Aluksi se otettiin käyttöön pankeissa, sitten yritykset alkoivat investoida esimerkiksi kulunvalvontaan ja nyt turvakamerat yleistyvät kotitalouksissa. Näillä konsteilla murtojen määrä on romahtanut.

– Myös palopuolella palovaroittimet ovat pelastaneet monia ihmishenkiä ja säästäneet samalla valtavan määrä omaisuutta. Miksi sama ei onnistu vuotovahingoissa?

Pekurisen mukaan yleinen on jo nyt sellainen käytäntö, jossa vakuutusyhtiö epää korvauksen, jos saman taloyhtiön eri rapuissa paljastuu vuotovahinko muutaman kuukauden välein.

– Muu ei enää auta. Vakuutus ei ole mikään huoltosopimus.

– Tällaisessa tilanteessa ei ole kyse enää äkillisestä ja odottamattomasta tapahtumasta. Taloyhtiöt pannaan  nyt ruotuun.

Pekurisen mielestä on myös väärin, että asiansa kunnolla hoitaneet taloyhtiöt joutuvat pulittamaan vakuutusmaksuissa huithapeleiden leväperäisyydet.

Vesivahingot muuttavat myös vakuutusyhtiöiden tapaa suhtautua putkiremontteihin. Tiettävästi ainakin Tapiola vaatii jatkossa, että putket jätetään remontissa näkyville tai peitetään vain sen verran, että vuodot on helppo havaita ja korjata.

Seinien sisään upotettavia putkia Tapiola ei jatkossa hyvällä katso.

Kaksi kuukautta tulipalokiireitä

Perustin kaksi kuukautta sitten toisen blogin. Sen nimeksi tuli Antaa palaa… (antaapalaa.wordpress.com) Keräsin sinne kahden kuukauden ajan (8.6. – 7.8.2011) uutisia tulipaloista suomessa. Juttuja kertyi 330 kappaletta. Jutut on kopioitu suomalaisen median tulipaloja käsittelevistä artikkeleista. Voi olla, että jotain on päässyt livahtamaan ohi, mutta uskoisin blogin sisältävän kaikki julkaistut palouutiset mainitulta ajanjaksolta.

Salamat sytyttelivät ja tuhopolttojakin oli aika paljon. Monesti palo oli päässyt alkamaan huolimattomuudesta tai unohtamisesta. Aina ne kuitenkin yllättivät palon kohteeksi joutuneet. Muutama ripeä onnistui sammuttamaan palon alun ominpäin.

Tuntuu ainakin jälkikäteen, että useimpien paloutisten lopussa todettiin, että”poliisi tutkii palon syttymissyytä”.

 ”Ei meillä näköjään ennenkään ole palanut!

Tulipalo on aina suurimmat vahingot aiheuttava vahinkotapahtuma, joka voi sattua kohdalle. Sitä varten kannattaa varautua ennaltaehkäisevällä toiminnalla ja valmistautumalla tositilanteeseen, vaikka paloa ei koskaan sitten tulisikaan. Vakuutus ei koskaan korvaa kaikkia tulipalon aiheuttamia vahinkoja, oli se sitten minkälainen tahansa.

Ryhdy saivartelijaksi

Teija Aarnio (HS 30.7.) ja Kari Karhu (HS 31.7) ihmettelivät Helsingin Sanomien mielipidesivulla vakuutusyhtiöiden korvauspolitiikkaa.

Se saattaa tuntua tavallisen vakutuksenottajan kannalta kohtuuttomalta. Ja sitä se pitkälti onkin, varsinkin jos asiakas ei ole tottunut saivartelemaan sanamuodoilla kuten vakuutusyhtiö. Vakuutusyhtiöiden pääasiallinen tehtävä näyttää olevan tuloksen tekeminen. Helpoiten se onnistuu korvauskäytäntöjä kiristämällä. Samalla toteutuu vakuutusyhtiön toinenkin tarkoitus: turvallisuudentunteen myyminen asiakkaalle. Olo tuntuu turvalliselta juuri niin kauan kuin vakuutusyhtiölle ei ilmoita mitään evättävää.

Yksittäisen esineen kohdalla korvauksen lähtökohtana käytetään kyseessä olevan esineen jälleenhankintahintaa (uusi vastaava omaisuus), ellei esinettä voida korjata. Ja koska vakuutussopimuslaissa on pykälä nimeltä rikastumiskeilto (kukaan ei saa hyötyä häntä kohdanneen vahingon johdosta), vakuutusyhtiö vähentää korvausprosessin helpottamiseksi esineen jälleenhankintahinnasta tietyt kaavamaiset ikävähennykset, jotka riippuvat omaisuuden laadusta (esimerkiksi elektroniikan osalta vähennys on suurempi kuin vaikkapa huonekalujen). Tunnearvoa tai käyttöarvoa ei lasketa. Korvauksenhakija ei siis voi saada vuosia vanhan omaisuuden tilalle uutta vastaavaa, ellei myös itse laita rahaa likoon.

Yleensä arvoesineet ja kokoelmat on ilmoitettava vakuutusyhtiölle ja vakuutettava erikseen. On siis sovittava erikseen vakuutusyhtiön kanssa millä ehdoilla ne vakuutetaan, jos vakuutusyhtiö ylipäätään suostuu vakuuttamaan asiakkaan arvoesineinä pitämiä tavaroita.

Hyvin harvoin asiakas saa vakuutusksestaan sellaisen korvauksen, kuin on odottanut, ellei ole syvällisesti perehtynyt vakuuttamisen periaatteisiin ja juridiseen saivarteluun. Onneksi kaltoin kohdellulle vakuutuksenottajallekin löytyy asiantuntija-apua, kunhan hän sitä osaa vaikkapa netistä etsiä.

Vakuutusyhtiöt ajelevat pelkällä peruutuspeilillä

Savon Sanomat 29.7.2011

Vakuutusyhtiö Ifin tulkinnan mukaan vaikea tai keskivaikea masennus vanhenee kymmenessä vuodessa.

Samassa ajassa vanhenee rikoslain mukaan teko, josta voidaan tuomita korkeintaan kahdeksaksi vuodeksi vankilaan. Esimerkiksi raiskauksesta voi saada enimmillään kuuden vuoden tuomion.

If ei käytännössä myönnä tapaturmavakuutusta, jos hakijan masennusjakson päättymisestä on alle 10 vuotta. Ei masennuslääkkeitä 10 vuoteen. Ei terapiaa 10 vuoteen. Ensikertalaisuus ei auta tuomion pituudessa, ja laskuri palaa takapakista nollaan.

If ei ole ainoa vakuutusyhtiö, joka vaatii terveysselvityksen tapaturmavakuutusta myöntäessään. Isoista Suomessa toimivista yhtiöistä niin tekee myös Fennia, joka ei kuitenkaan edellytä aivan kymmenen vuoden oireettomuutta vaikeampien masennusten jäljiltä.

Pitkän terveen jakson vaatiminen on osa vakuutusyhtiöiden riskienhallintaa. Ymmärtäähän sen tilastojen valossa: masennus lisää itsemurhariskiä, mielialalääkkeiden sivuvaikutuksia ei voi täysin ennakoida, tabletin unohtaminen voi aiheuttaa arvaamatonta oloa ja jopa arvaamatonta toimintaa.

Toisaalta itsemurhariski kasvaa keskimääräistä korkeammaksi, kun syntyy pojaksi, joka jää aikuisiällä asumaan haja-asutusalueelle Suomen koillisosiin – tilastojen valossa.

Vakuutusyhtiöillä on oikeus minimoida riskinsä, mutta aika näyttää, kauanko muutamalla vakuutusyhtiöllä on vara pitää masennuksesta toipuneita ylimitoitetussa tapaturmariskien lokerossa. Osa yhtiöistä ei ole enää vuosiin katsonut masennuksen lisäävän todennäköisyyttä kompastua kadulla, riskiä loukata nilkka, astua naulaan tai murtaa sormet kiukaan luukulla. Sekin on hyvin ymmärrettävää tilastojen valossa.

Kelan korvaamia masennuslääkkeitä käytti viime vuonna reilut 400 000 suomalaista – joskin samoilla lääkkeillä hoidetaan myös ahdistus- ja paniikkihäiriöitä. Määrä on melkein tuplautunut kymmenessä vuodessa ja masennukseen sairastuneet ovat yhä nuorempia.

Ainoastaan Tapiola, Turva ja Pohjantähti saattavat myöntää sairauskuluvakuutuksen asiakkaalle, joka kertoo sairastavansa masennusta tai syövänsä mielialalääkkeitä. Toki rajatusti ja heikommin ehdoin kuin perusterveille.

Keskiviikkoisen Helsingin Sanomien jutun (27.7.) perusteella sairauskuluvakuutukset ovat myös masennuksesta toipuneille suurempi ongelma kuin tapaturmavakuutukset.

Sairauskuluvakuutus korvaisi esimerkiksi Kela-korvausten ulkopuolelle jääviä lääkärinpalkkioita, lääkkeitä, sairaalamaksuja. Valtaosa vakuutusyhtiöistä ei kuitenkaan myy sitä, jos asiakkaaksi hakeutuvan historiasta löytyy viitteitä masennuksesta viimeiseltä viideltä vuodelta.

Alallakin myönnetään, että vakuutuslääkärien ratkaisut ovat mustavalkoisia, vaikka masennukseen viittaavien jälkien rekisteröityminen on usein sattuman kujeilua.

Joissakin kunnissa sosiaalitoimi ohjaa nuoria matalalla kynnyksellä masennuksen hoitoon, kun on viitteitä matalammasta mielestä. Samalla menee vuosiksi mahdollisuus sairauskuluvakuutukseen, henki- ja työkyvyttömyysvakuutuksesta puhumattakaan.

Joskus taas vanhemmat auttavat aikuistuvan nuoren murheineen psykiatrisen sairaanhoitajan pakeille, eivät esimerkiksi oppilaitoskuraattorin luo epävirallisiin keskusteluihin. Taas menevät mahdollisuudet vuosiksi.

Alan ulkopuolinen ihmettelee lähinnä vakuutusyhtiöiden suoranuottisuutta.

Ne noudattavat masennusta sairastavien tai siitä toipuneiden kohtelussa henkivakuutusyhtiö Retron suosituksia. Osin syynä on Retron rooli vakuutusyhtiöiden myymien vakuutusten jatkovakuuttajana. Osin siitä, että riskienhallinnassa on turvallisempi pitää kiinni jo 1900-luvulla toimineista käytännöistä kuin luoda uusia.

Muutospaine on kuitenkin kova myös vakuutusyhtiöiden sisällä. Potentiaaliset uudet asiakkaat alkavat olla vähissä, kun monella on jo sairauskuluvakuutus ja monen mahdollisuudet sen saamiseen ovat menneet konkreettisempien kansantautien takia.

Toivottavasti rahanteon tarve kääntää lopulta vakuutusalan isojen poikien ja tyttöjenkin aivot uuteen asentoon. Silloin on kyse sekä oikeudesta että kohtuudesta.

Vaikeakaan masennus ei ole rikos, eikä masennuksesta toipuneen pitäisi joutua kantamaan sairautensa varjoa useita vuosia tai vuosikymmeniä – ainakaan vakuutusalan linjausten takia.

Orjakansaa

Yle Satakunta 13.7.2011

Suomalaiset ovat sodassa sivistystä, ahkeruutta ja lähimmäisenrakkautta vastaan. Näin uskoo SuomiAreenassa tänään puhunut Trainers’ Housen valmentaja Jari Sarasvuo. Hänen mukaansa tämän kehityksen pysäyttämiseksi tarvitaan moraalisia majakoita, jotka uskaltava sanoa miten asiat ovat. – Emme kestä sitä määrää vapautta mitä meillä on. Meitä pitäisi valvoa enemmän, Sarasvuo toteaa.

Sarasvuon mukaan suurin osa kansalaisista uskoo olevansa rehellisempiä ja moraalisempia kuin naapuri. Tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa.

– Hyveellinen ihminen oppii elämään hyveidensä mukaisesti vasta kun löytää itsestään näiden hyveidensä vastakohtia eli tunnustaa itselleen, että on tehtävä työtä oman moraalin suhteen. Eli vastuukäsite alkaa siitä kun ymmärtää, että ei itse ole kaikkina hetkinä pystynyt olemaan vastuullinen.

Bisnes moraalisempi kuin ihminen

Sarasvuo osallistui SuomiAreenan keskusteluun, jossa pohdittiin voiko bisnes pelastaa maailman. Hänen mukaansa bisnes on aina luonut sen vaurauden, jolla huolehditaan heikommista. Sarasvuo uskookin, että bisnes synnyttää hyvinvointia ja on myös moraalisesti valmiutuneempaa kuin yksittäisen ihmisen toiminta.

– Bisneksessä on arvot tiukemmassa, sillä moraalittomasta bisneksestä rangaistaan välittömästi. Tavallinen ihminen voi käyttäytyä pitkään moraalittomasti ilman, että seurauksia joutuu heti kohtaamaan.

Pakkokeinot käyttöön

Sarasvuon mukaan suomalaiset ovat nyt laiskempia ja epärehellisempiä kuin ennen. Hyveet rapautuvat, kun niistä ei puhuta enää velvoitteina. Hän toivookin, että ihmiset pakotettaisiin kohtaamaan tekojensa seuraukset.

– Huono käytös saadaan loppumaan, kun päätetään, että sitä ei hyväksytä ja huolehditaan siitä, että poliisilla ja lainsäätäjillä on riittävästi resursseja. Meitä pitäisi valvoa enemmän ja sakkojen pitäisi olla isompia, Sarasvuo toteaa.

Sosiaaliturvan sekametelisoppa

Yle Uutiset 25.7.2011

Sosiaali- ja terveysministeriö pitää ulkomaille muuttavien sosiaaliturvaa on epäselvänä. Ministeriön tekemän selvityksen mukaan sosiaaliturvaa Suomessa ja EU:ssa sääntelevät lait kaipaisivat kipeästi muutoksia. EU-säännösten ja kansallisen lain yhteensovittaminen sisältää useita ristiriitoja.

Dubaihin miehensä työn perässä muuttanut Ilse Wilmet ei ole nostanut kotimaista sosiaaliturvaa viiteen vuoteen. Kahden lapsen äiti tietää, mistä pohjoismaisen, verorahoitteisen sosiaaliturvan ulkopuolella jää paitsi.

– Eläkettä ei kerry niiltä ajoilta kun asuu ulkomailla. Tietenkään ei tule lapsilisää, ja myös tarhan ja koulutuksen joutuu maksamaan joko täysin itse, tai sitten se on sovittavissa työnantajan kanssa.

Wilmet ei muista kahlanneensa Kelan ohjeviidakossa, sillä vakituisesti ulkomaille muuttava tippuu lähes automaattisesti pois Suomen sosiaaliturvan piiristä. Hän on oppinut selviytymään vakuutusmaksuihin perustuvan sosiaaliturvan kanssa.

– Ei siinä [työpaikkaa vastaanottaessa] voi laskea pelkästään palkkaa. On tärkeätä, mitä työnantajan kanssa sovitaan nimenomaan vakuutuksien suhteen. Ne ovat hirvittävän kalliita, ja siinä voi helposti jäädä miinuksen puolelle, Ilse Wilmet sanoo.

Ongelmallisimpia sosiaaliturvan kannalta ovat tilapäiset oleskelut, joista EU ja pätkätyökulttuuri ovat tehneet arkipäivää.

Pääsääntöisesti etuuksia saa siitä maasta, jossa asuu. Aina raja ei ole selvä, tai järjestelmä ei ehdi mukaan, tietää tuoretta sosiaaliturvaa koskevaa selvitystä laatimassa ollut Carin Lindqvist-Virtanen Sosiaali- ja terveysministeriöstä:

– Lyhytaikaisuus on tuonut ongelmia, koska sosiaaliturvan rakenteet perustuvat siihen, että ihminen on pitkäaikaisesti yhden järjestelmän piirissä, apulaisosastopäällikkö Lindqvist-Virtanen sanoo.

Lyhimpien työjaksojen kohdalla etuudet eivät aina edes ehdi aueta koko oleskelun aikana.

Pahinta päänvaivaa tuovat EU-säännökset, jotka ajavat Suomen kansallisen lain ohi. Ristiriidoista aiheutuu epäselvyyksiä. Kelan internet-sivuilta voi muun muassa lukea, että alle vuoden oleskelu ulkomailla säilyttää oikeuden sosiaaliturvaan, vaikka näin ei aina ole.

– Se pitää paikkansa tietyissä tilanteissa, mutta jos henkilö muuttaa töihin, se ei enää pidä paikkaansa, sanoo Carin Lindqvist-Virtanen.

– Kelan sivuilla on kuvattu Suomen kansallinen lainsäädäntö, mutta täytyy muistaa, että kun kyse on kansainvälisestä liikkuvuudesta niin EU-säännöt määrävät paljon.

Lindqvist-Virtanen kehoittaakin ulkomaille töihin lähteviä ottamaan henkilökohtaisesti yhteyttä Kelaan. Kela vaatii ilmoituksen lyhyestäkin työskentelystä ulkomailla. Jos ilmoitus jää tekemättä, voi pahimmassa tapauksessa tippua sosiaaliturvan ulkopuolelle molemissa maissa. Takautuvasti etuuksia ei voi hakea.

Suomessa sosiaaliturvaa koskevia lakeja ovat kotikuntalaki, ulkomaalaislaki ja sosiaalivakuutuslait. EU:n tasolla vapaata liikkuvuutta ja sosiaaliturvaa sääntelevä laki on yksi unionin vanhimmista.

Ministeriö toteaa selvityksessään, että lainsäädäntö vaatii tarkistamista. Yksityiskohdat tosin ovat vielä hahmottumassa.

Vanhanaikainen on kuitenkin Lindqvist-Virtasen mielestä esimerkiksi pykälä, jonka velvoittaa perheen isän työskentelymaan kattamaan koko perheen sosiaaliturvan, vaikka muu perhe ei muuttaisikaan mukana. Tästä järjestelmä maksaa Lindqvist-Virtasen mielestä turhaan.

Kuka kolhi autoa?

Turun Sanomat 25.7.2011

Kun ovi kolahtaa viereen parkkeeratun auton kylkeen tai ruutuun kurvatessa tuntemattoman takakulma saa runtua, on monen mielestä helpompaa paeta paikalta kuin jäädä vastaamaan teoistaan.

Hyvät tavat ovat karisseet autoilijoilta, sillä enää vain harvoin lommon tekijä jättää vahinkoa kärsineelle omat yhteystietonsa.

Jos kauppareissun aikana auton oveen on ilmestynyt lommo, alkaa monella syke nousta –  ja syystä. Tiedossa on vähintään parin sadan euron hintainen korjauskeikka, mikäli ylimääräisestä lovesta haluaa päästä eroon. Syyllistä ei yleensä näy enää mailla halmeilla, ja tapaus jää arvoitukseksi. Vakuutusyhtiön papereihin jää merkintä: ”Tekijä: tuntematon”. Silloin korjauskustannukset tai vakuutusten omavastuuosuudet jäävät kolhitun auton omistajan maksettaviksi.

Korvauspäällikkö Sami Salonen vakuutusyhtiö Ifiltä kertoo, että lommojen yleistymiseen on reagoitu heillä niin, että laajimpaan kaskovakuutukseen kuuluu nykyisin erityinen pysäköintiturva.

– Pysäköintiturvasta korvataan tuntemattoman moottoriajoneuvon törmäyksestä pysäköityyn autoon aiheutunut vahinko ilman bonusmenetyksiä, Salonen sanoo.

Kaskovakuutusten törmäysturvien omavastuuosuudet ovat yhtiöstä ja vakuutuksesta riippuen noin 0–400 euron välillä ollen tavallisimmillaan noin 150 euron tienoilla. Myös vakuutusyhtiöiden erilaiset bonusjärjestelmät vaikuttavat auton omistajalle itselleen maksettavaksi jäävään summaan.

– Pysäköintiturva on kasvattanut pikku hiljaa suosiotaan, sillä itsekseen ilmestyvät kolhut tuntuvat lisääneen. Asenteiden muutoksen lisäksi syynä lienee lisääntynyt autoilu ja markettien suosion kasvu, Salonen arvelee.

Kotipihoilla, kyläkauppojen raitilla ja pihateillä kolhaisut ovat harvinaisempia. Naapurille myös mennään helpommin tunnustamaan tapahtunut vahinko kuin ventovieraalle.

Pysäköintihalleissa saadaan silloin tällöin selvitettyä tapauksia vartioinnin ja valvontakameroiden avulla.

Joskus myös auton omistaja tai muu silminnäkijä ehtii napata paikalta pakenevan auton rekisterinumeron talteen. Silloin auton omistajan saa helposti selville ja korvausvastuuta voidaan selvitellä poliisin sekä lommon aiheuttajan liikennevakuutuksen kautta.

Kiistatilanteita, joissa aiheuttajaosapuolesta ei päästä yksimielisyyteen, voidaan selvitellä esimerkiksi jälkiä vertailemalla. Törmäys- ja pysäköintiturvan piiriin kuuluvia vahinkoja ilmoitetaan useita päivittäin, eli tapauksia kertyy tuhansia vuosittain.

Aina syyllinen ei itsekään huomaa aiheuttamaansa vahinkoa. Tekijänä voi myös olla pieni lapsi, joka ei ymmärrä tapahtunutta ja jonka tekosia aikuinen ei huomaa.

Korvauspäällikkö Sami Reinikka Pohjola Vakuutuksesta arvioi, että koko Suomen tasolla tällaisia pienehköjä kolhuja tulee kymmeniä päivässä. Vakuutusyhtiöt eivät erikseen tilastoi tapauksia, joissa toinen osapuoli on tuntematon.

– Perusperiaatteena on, että väistämissäännöt pätevät myös parkkipaikkatilanteissa. Eli oikealta tulevaa on väistettävä. Tilanteita ja korvausvastuita myös tulkitaan sen mukaan, Reinikka muistuttaa.

Hän uskoo, että parkkeeraamista vaikeuttavat nykyautojen kokoon nähden pienet pysäköintiruudut. Vuodenajoilla sen sijaan ei ole suurta merkitystä kolhaisujen yleisyyteen.

Automaa-liikkeen Turun huollon päällikön Mika Kempin näkemyksen mukaan paikalta poistumiset ovat selkeästi lisääntyneet ja niiden seuraukset ovat varsin tuttu ilmiö autoliikkeiden korikorjaamossa työskenteleville.

– Naarmuja saaneiden autojen omistajat kertovat, usein etteivät itsekään tiedä vaurioiden aiheuttajaa tai tekotapaa, Kemppi kertoo.

Myös korikorjaamon työnjohtaja Kari Toivola Autokeskuksen Raision liikkeestä arvioi, että kolhun tekijän ilmoittautuminen on nykyään harvinaisempaa kuin ennen.

– Ehkä pelko vastapuolen reaktioista saa jotkut pakenemaan paikalta, Toivola arvelee.

Tavallisimpia vaurioita ovat hänen mukaansa lommot ovissa tai puskurin kulmissa. Lommot ovissa syntyvät ovien avaamisista toisen auton kylkeen ja puskurivauriot peruutusten yhteydessä ja parkkipaikalta poistuessa.

Harvinaisempia syitä ovat vaikkapa kalteville alustoille pysäköimiset varmistumatta siitä, että auto ei voi lähteä itsestään liikkeelle.

Vanhoja autoja ei aina edes haluta korjauttaa, mutta uusien autojen omistajat ovat menopeleistään tarkempia. Aivan pienien vaurioiden kohdalla jää asiakkaan aprikoitavaksi kannattaako käyttää vakuutusta omavastuuosuuksineen vai pulittaa korjauskustannukset omasta pussista.

Esimerkiksi 300–400 euroa kustantavissa ovien maalauksissa vakuutuksen käyttö alkaa olla selkeästi kannattavaa.

Eristetehtaalla pitkä toiminnan keskeytys

Yle Perämeri 18.7.2011

Tulipalon tuhoaman Vital Finlandin eristetehtaan tuotanto Kemissä on pysähdyksissä puolitoista vuotta, arvioi toimitusjohtaja Kimmo Norojärvi. Hänen mukaansa yhtiön hallitus päättää kokouksessaan ensi kuussa, rakennetaanko palaneen tehtaan paikalle Vilmilän teollisuusalueelle uusi tehdas.

Jos uusi tehdas päätetään rakentaa, eniten aikaa vie tuotantolinjan rakentaminen, koska sitä ei voi tilata valmiina, vaan se on rakennettava itse, sanoo Norojärvi.

Kesäkuun lopussa tapahtunut tulipalo tuhosi täysin puukuitueristettä valmistavan yrityksen tehtaan Kemissä. Tontin raivaus tulipaljon jäljiltä alkoi viime viikolla.

Vital Finlandin 11 työntekijää ovat parhaillaan kesälomalla, jonka jälkeen heidät lomautetaan. Emoyhtiö Sepa Oy:llä on kattoristikkoja valmistavat tehtaat Porvoossa ja Keiteleellä, mutta Kemin tuotantoa ei voida siirtää sinne, sanoo Norojärvi.