Tasapuolinen analyysi

Tasapuolinen analyysi (VedL 24 § ja 25 §) on vakuutusmeklarin tekemä vakuutusvertailu, jonka lähtökohtana on asiakkaan antama toimeksianto ja asiakkaan tarpeet. Vakuutusvalvontaviraston tulkinnan mukaan asiakkaan taustaa ja elämäntilannetta tulee selvittää riittävästi, jotta hänelle voidaan esitellä sopivia vakuutuksia.

Meklarin on aina tarjottava asiakkaalle tasapuolisen analyysin laatimista. Jos asiakas ei halua vakuutusmeklarin laativan tasapuolista analyysiä, on tästä sovittava toimeksiantosopimuksessa tai muutoin kirjallisesti.

Ennen analyysin tekemistä vakuutusmeklarin on selvitettävä asiakkaan olosuhteet, joilla voi olla merkitystä vakuutusten valinnassa. Tällöin vakuutusmeklarin on otettava selvää ainakin asiakkaan olemassa olevasta vakuutusturvasta ja vakuutustarpeesta sekä henki- ja eläkevakuutussäästämisessä asiakkaan tavoitteista ja sijoituskokemuksesta. Sijoitussidonnaisissa vakuutuksissa vakuutusmeklarin on kiinnitettävä huomiota myös asiakkaan riskinkantokykyyn. Sillä tarkoitetaan asiakkaan mahdollisuutta ja halukkuutta ottaa riskiä pääoman menettämisestä. Riskinkantokykyyn vaikuttavat ainakin varojen suunniteltu käyttötarkoitus ja käyttöajankohta. Jos kysymyksessä on vanha asiakassuhde, vakuutusmeklarin on otettava huomioon myös aiemmin asiakkaasta tai tämän vakuutuksista saamansa tiedot, jos ne ovat edelleen vakuutusmeklarin käytettävissä.

Edellä tarkoitetut merkitykselliset olosuhteet on merkittävä kirjalliseen analyysiin.

Vakuutusmeklarin on vertailtava analyysissä riittävän monia markkinoilla tarjolla olevia vakuutuksia, jotka olosuhteet huomioon ottaen sopivat asiakkaan tarpeisiin. Jos vakuutusmeklari jättää jonkin tällaisen vakuutuksen vertailun ulkopuolelle, on syy merkittävä analyysiin.

Jos vakuutukset eivät kaikilta osin täytä asiakkaan tarpeita, vakuutusmeklarin on kerrottava asiakkaalle, miltä osin vakuutukset eivät täytä niitä. Vakuutusmeklarin ei tarvitse etsiä vaihtoehtoja muista kuin vakuutustuotteista. Jos vakuutusmeklari välittää vakuutusten lisäksi muita rahoitusmarkkinoiden tuotteita tai antaa niitä koskevia neuvoja, tasapuoliseen analyysiin on merkittävä, että se koskee vain vakuutuksia.

Vakuutusmeklarin on vertailtava vakuutuksia niiden valitsemisen kannalta olennaisten seikkojen osalta. Nämä voivat vaihdella vakuutuslajin ja vakuutuksen keston mukaan. Olennaisia seikkoja ovat ainakin vakuutusturvan kattavuus ja sen rajoitukset, voimassaolon päättymiseen liittyvät ehdot, vakuutusmaksut, asiakkaalta perittävät kulut sekä vakuutuksen arvon ja tuoton määräytyminen ja mahdollinen pääoman menettämisen riski. Analyysistä on käytävä ilmi seikat, joita vakuutusmeklari on vertaillut.

Vakuutusmeklarin on merkittävä analyysiin suosituksensa asiakkaan vakuutustarpeen kattamiseksi ja perustelut suosittamalleen vakuutusratkaisulle. Analyysiin on merkittävä myös se, jos meklarin käsityksen mukaan asiakkaan ei kannata muuttaa olemassa olevaa vakuutusturvaansa.

Asiakkaan on meklarin laatiman vertailun ja perustellun suosituksen pohjalta voitava verrata tarjolla olevia vakuutuksia ja saada oikea käsitys kunkin vakuutuksen soveltuvuudesta omiin tarpeisiinsa. Saamiensa tietojen ja meklarin suosituksen pohjalta asiakas valitsee vakuutusratkaisun.

 

Lähde: Määräys- ja ohjekokoelma vakuutusedustajaksi rekisteröintiä hakeville ja vakuutusedustajille, Finanssivalvonta, 2010

Vakuutusten kilpailuttaminen

Moni ei viitsi kilpailuttaa vakuutusturvaansa, koska vakuutusten vertaileminen on niin työlästä ja hankalaa. Vaihtoehtoja on liikaa, eikä niitä pienellä präntättyjä kuitenkaan kukaan jaksa lukea.

On paljon helpompi ostaa sitä mitä ovesta sisään kaatunut vakuutuskauppias sattuu tarjoamaan, ja kiroilla vasta sitten kun vakuutus ei korvannutkaan mitään.

”Ostaminen on raskasta työtä. Asiantuntijan on karsittava vaihtoehdot asiakkaan puolesta enintään muutamaan.” sanoo Jari Parantainen.

Tuohon ajatukseen sisältyy vakuutumeklaritoiminnan kilpailutuspalvelun koko idea.

Meklarin työtä on karsia pois sellaiset vakuutusvaihtoehdot, jotka eivät kertakaikkiaan sovi asiakaan tilanteeseen tai budjettiin. Muutamasta jäljelle jääneestä vaihtoehdosta onkin sitten jo paljon helpompi valita se itselle sopiva.

Vakuutusturva kannattaa kilpailuttaa vakuutuslaji kerrallaan, vaikka vakuutusyhtiöt milellään antavatkin vain ns. kokonaistarjouksia. Kokonaistarjous kuulostaa siltä, että se olisi kokonaisedullinen paketti. Näin ei kuitenkaan ole.

Eri vakuutuslajien hinnat vaihtelevat yhtiöittäin huomattavastikin, vaikka kokonaisuutena tarkastellen hinnat voivat olla samalla tasolla. Ongelmaksi muodostuukin se, että yhtiöt eivät hevin myönnä yksittäisiä vakuutuksia, joita on tarjottu kokonaispaketin osina.

Pala kerrallaan kilpailuttamalla vältetään tämä onglema. Lisäksi vakuutusten valinta helpottuu, kun se voidaan tehdä pienemmästä määrästä vaihtoehtoja.

Useimmiten asiakkaan vakuutusturva voidaan rakentaa optimaaliseksi vain valitsemalla eri yhtiöiden tuotteita eri tarkoituksiin. Yhden yhtiön kokonaispaketilla harvoin saavutetaan parasta mahdollista turvaa, eikä taatusti optimaalisinta hinta/ laatu -suhdetta.

Vakuutusten sijoittaminen useampaan vakuutusyhtiöön ei myöskään tee asioiden hoidosta yhtään sen vaikeampaa kuin jos ne olisivat yhdessä yhtiössä, vaikka näin helposti annetaankin ymmärtää. Ei, hoidit vakuutuksesi sitten itse tai meklarin avustuksella.

Onhan yhdenkin vakuutusyhtiön sisällä tapaturma-asiat hoidettava tapaturmavakuutusosastolla, vastuuvakuutusasiat vastuuvakuutusosastolla, autovakuutusasiat autovakuutusosastolla, jne. Ja vahingot vielä erikseen samanlaisen jaon mukaisesti eri paikoissa.

Nimetty yhteyshenkilökään ei paljoa auta, vaikka hänet joskus tavoittaisikin. Samaa reittiä asiat kulkevat joka tapauksessa. Ja voisin vaikka lyödä vetoa, että vakuutusyhtiön yhteyshenkilö ei kovin innokkaasti pidä asiakkaan puolia omaa työnantajaansa vastaan jos tulee erimielisyyksiä esimerkiksi vahinkojen korvaamisesta.

 

Kilpailuta vakuutusturvasi. Se kannattaa. Ota tarkasteluun yksi osa-alue kerrallaan niin projekti ei paisu hallitsemattoman laajaksi ja päätöksenteko on helpompaa.


Paloturvallisuus on jokaisen oma asia

Yle Oulu kirjoittaa:

”Asukkaiden ja taloyhtiöiden vastuu hätätilanteessa on ratkaisevaa. Poistumis- ja pelastusteiden kunnosta sekä palovaroitinten toiminnasta vastuun kantavat asukkaat. Viranomaiset tarkistavat taloja vain harvakseltaan.

Suomessa kerrostalojen paloturvallisuus on säädösten ansiosta yleisesti ottaen hyvällä mallilla. Jo rakennusmääräyksissä määrätään, miten talon eri osat on eristettävä, jottei tuli palotilanteessa pääse leviämään.

Esimerkiksi kerrostaloasunnon ovien ja seinien on suojattava tulipalossa leviävä tuli asunnon ulkopuolella tunnin ajan.”

Lue koko juttu täältä

Vaihtoehdot vähissä?

Yle Häme:

Vakuutusmeklarit pitävät Pohjantähden sulautumista Pohjola Vakuutukseen huonona asiana. Vakuutusmeklareiden mielestä jos yksi vakuutusyhtiö poistuu kartalta niin silloin tappion kärsivät vakuutuksenottajat. Lue koko uutinen täältä.

 

No enpä olis taas uskonut

Yle kertoo suurena uustisena päivänselviä asioita:

Luminen talvi lisäsi liikennevahinkoja

Alkuvuoden runsaslumiset kuukaudet kasvattivat tuntuvasti liikennevahinkojen määrää. Vuoden alussa vahinkoja tapahtui kolmannes enemmän kuin viime vuoden talvikuukausina.

Myös koko alkuvuoden aikana liikennevahinkoja on ollut huomattavasti enemmän kuin viime vuonna.

Liikennevakuutuskeskuksen kokoamien tietojen mukaan tammi-syyskuussa vakuutusyhtiöille ilmoitettiin runsaat satatuhatta vahinkoa. Määrä on 13 % suurempi kuin samaan aikaan vuonna 2009.

Vapaaehtoisen autovakuutuksen piiriin kuuluvia vahinkoilmoituksia tehtiin vieläkin enemmän. Viime vuoteen verrattuna niiden kasvu oli 15 prosenttia ja kappalemäärä yli 260 000.

Kuolemaanjohtaneissa onnettomuuksissa alkuvuoden kehitys on jatkunut myönteisenä. Kuolonkolareita oli tammi-syyskuussa 194 ja niissä kuoli 212 ihmistä. Määrä oli 38 vähemmän kuin viime vuonna.

Mielenkiintoista silti. Ei pidä ihmetellä kun seuraavalla kerralla autovakuutusten laskut ovat taas reilusti edellisiä suuremmat.

Sitä saa mitä mittaa

Perineteisesti turvallisuutta on mitattu sen puuttumisen kautta. Näin tehdään erilaisten tapaturmatilastojen, onnettomuusfrekvenssien ja sattuneiden läheltä piti tilanteiden avulla.

Tällaiset mittarit kertovat aina historiasta ja tarjoavat siten rajoittuneen kuvan organisaation toiminnasta ja nykyisistä riskeistä. Tulevaisuuden turvallisuutta niillä ei voida juurikaan ennustaa.

Turvallisuuden mittaamiseksi tarvitaan mieluummin ennakoivia ja ohjaavia mittareita, jolloin niiden tuloksia voidaan hyödyntää tulevan turvallisuuden ennustamisessa ja turvallisuuden kehittämisessä.

Ennakoivat mittarit pyrkivät tapahtuneiden onnettomuuksien, häiriöiden ja tapaturmien sijaan mittaamaan sitä, kuinka hyvin organisaatio tunnistaa toimintansa vaarat ja arvioi, vähentää ja hallitsee niihin liittyviä riskejä.

Turvallisuuden mittaamisessa on kuitenkin se ongelma, että useat mitattavat ilmiöt ovat luonteeltaan laadullisia.

Yrityksissä mitataan useimmiten vähemmän tärkeitä, määrällisiä asioita, siitä syystä, että niitä on helppo mitata täsmällisesti.

Yritystä johdettaessa kiinnitetään huomiota usein vain niihin asioihin, joita mitataan.

Mittarit ovat kuitenkin vain näytteitä yrityksen turvallisuustasosta, ja johtamisen pitäisikin kohdistua niiden takana oleviin prosesseihin, ei itse mittareihin.

Tyypillinen turvallisuusjohtamisjärjestelmien tavoite on ”nolla tapaturmaa”, eli käytännössä sellaisten tapaturmien eliminointi, jotka johtavat töistä poissaoloihin.

Perinteisen riskin määritelmän mukaan korkean todennäköisyyden ja alhaisen vakavuustason sekä matalan todennäköisyyden ja korkean vakavuustason vaarat aiheuttavat suunnilleen yhtä suuren riskin yritykselle.

Alhaiusen vakavuustason ja korkean todennäköisyyden riskejä ovat esimerkiksi liukastumiset, kompastumiset tai putoamiset. Korkean vakavuustason ja matalan todennäköisyyden riskejä taas ovat vaikka räjähdykset tai suurpalot, jotka vaativat useita kuolonuhreja.

Mittarit, jotaka mittaavat sitä, kuinka organisaatio kykenee hallitsemaan pieniä riskejä, eivät kerro mitään siitä, mikä on suurien riskien hallintakyky.

Väärät mittarit ohjaavat toimintaa väärään suuntaan. Työtapaturmista aiheutuneiden poissaolojen käyttäminen mittarina johtaa helposti siihen, että loukkaantuneita henkilöitä sijoitetaan ”toimistotöihin” puolikuntoisina, ettei mittari nollautuisi.

Myös ryhmäpaine on sitä korkeampi, mitä enemmän työtunteja tai -päiviä on kulunut ilman yhtään poissaoloa vaatinutta tapaturmaa. Kukaan ei tietenkään halua olla ryhmän petturi, joka vie kaikkien tulospalkkion jäämällä sairauslomalle tapaturman takia.

Mittareiden valintaan vaikuttaa usein yrityksen nykyinen turvallisuustaso. Koska vain sellaista voidaan mitata, mistä kertyy tietoa, valitaan mittarit usein erilaisten vaaratilanteiden, alasajojen, prosessihäiriöiden ja tapaturmien perusteella eikä esimerkiksi suuronnettomuuden tai ympäristöpäästöjä aiheuttaneiden tapahtumien lukumääränä.

Tästä syntyy vielä sekin ongelma, että kun yrityksen turvallisuustaso paranee, sitä on entistä vaikeampi mitata olemassa olevilla mittareilla. On kyseenalaista miten hyvin mitkään mittarit tuottavat tietoa yrityksen turvallisuustasosta silloin, kun yritys on lähes täydellisen turvallinen.

Erilaiset tarkastukset ja auditoinnit ovat hyvä tapa hankkia turvallisuustietoa yrityksestä.

 

Ole tarkkana. Saat juuri sitä mitä mittaatkin. Silti et todennäköisesti tule tietämään millä oksalla piru istuu.

 

Lähde: Reiman, Oedewald, Turvallisuuskriittiset organisaatiot, Edita, 2008

Vertailu autovakuutusten eroista julkaistu

Vakuutus- ja rahoitusneuvonta on tehnyt perustieto- ja vertailupaketin yksityishenkilöille Suomessa myytävistä vapaaehtoisista autovakuutuksista eli kaskovakuutuksista.

Oppaalla pyritään auttamaan kuluttajaa valitsemaan itselle sopiva kaskovakuutus sekä selventämään kaskovakuutusten sisältöä.

Kaskovakuutus on autolle otettava vapaaehtoinen vakuutuspaketti, josta korvataan auton omia vahinkoja sen mukaan, miten laajan turvan asiakas valitsee.  Vakuutusyhtiöiden välillä on suuret erot siinä, mitä vaikkapa laajimpaan vakuutukseen automaattisesti kuuluu: Osalla yhtiöistä kaikki vakuutuksen osat kuuluvat automaattisesti laajimpaan kaskoon, osalla vakuutuksen osia voi poistaa ja osalla voi lisämaksusta ostaa lisävakuutusosia, sanoo jaostopäällikkö Leena Snellman Vakuutus- ja rahoitusneuvonnasta.

Selvityksessä käydään läpi korvattavia vahinkotapahtumia. Olemme pyrkineet selventämään, mitä eri vakuutusosista korvataan ja laittaneet esimerkkejä toisaalta korvattavista ja toisaalta ei-korvattavista vahingoista, sanoo Snellman.

Vakuutusyhtiöiden määritelmät eri korvattavista vahinkotapahtumista vaihtelevat sanamuodoltaan jonkin verran, joten korvattavuus voi tämän vuoksi vaihdella. Lisäksi osa korvattavista vahinkotapahtumista on sellaisia, että vain osa vakuutusyhtiöistä myy kyseisenlaisia tuotteita.

Olemme myös käyneet läpi yleisiä rajoitusehtoja ja yleisiä sopimusehtoja ja Vakuutuslautakunnan lausuntojen avulla selventäneet ehtojen korvauskäytäntöä. Vahingon korvaaminen kaskovakuutuksen esinevakuutusosasta on käyty läpi selvityksessä. Olemme pyrkineet selventämään, milloin auto korjataan, milloin lunastetaan, milloin maksetaan uusarvolunastuksen mukainen korvaus ja milloin yliarvolunastuksen mukainen korvaus.

Perustietopaketin lopussa on taulukot laajimpien kaskovakuutusten ja laajimpien osakaskovakuutusten sisällöstä. Lisäksi on taulukko vakuutusyhtiöiden uusarvolunastus ja yliarvolunastusehdoista.

Tietopakettiin ja vertailuun tästä linkistä.

Lähteet:
http://www.automerkit.fi/turvallisuus/vakuutukset/artikkelit/kattava-vertailu-eri-autovakuutusten-eroista-julkaistu.html?SC=1
Vakuutus- ja rahoitusneuvonta


Joopa joo, paljon melua tyhjästä

Suomalaiset yksityisasiakkaat vaihtavat vakuutusyhtiötä selvästi aiempaa useammin, kertoo Taloussanomat:

 

”Tuoreen asiakkaiden tyytyväisyyttä vakuutusyhtiöihin mittaavan EPSI Rating -selvityksen mukaan koko toimialan asiakasuskollisuus on kokenut ennen näkemättömän pudotuksen. Etenkin Ifin, Tapiolan ja Pohjolan asiakkaat vaihtoivat yhtiöitä entistä kiivaammin.

Selvityksen mukaan tilanne kielii kovasta kilpailusta. Lisäksi yksityisasiakkaat ovat aiempaa tyytymättömämpiä vakuutusyhtiöihin. He pitävät monen vakuutusyhtiön nettipalveluja hankalana ja palvelua persoonattomana. Etenkin suuret vakuutusyhtiöt saavat kritiikkiä etäisyydestään sekä yksityis- että yritysasiakkailta.

Aiemmin asiakkaat ovat valittaneet liian innokkaasta yhteydenpidosta, nyt esimerkiksi vakuutustarpeiden kartoittamista toivotaan enemmän. Jopa yritykset valittavat yhteydenpidon olevan liian vähäistä.

Kuten parina aiempanakin vuonna myös nyt Lähivakuutus kerää selkeästi korkeimmat pisteet yksityisasiakkailta. Yhtiö on myös pienyrittäjien suosikki ja kuuluu kaikkien yritysasiakkaiden kolmen kärkeen Fennian ja A-vakuutuksen kanssa.

Tutkimus tehtiin kaikissa Pohjoismaissa lokakuussa ja sitä varten haastateltiin 3000 yksityis- ja yritysasiakasta puhelimitse. Eri vakuutusyhtiöt saavat eri asiakkailta ja eri palveluistaan erilaisia arvosanoja.

Esimerkiksi Tapiola saa korvauspalveluistaan korkeimman indeksiluvun yksityisasiakkailta. Toisaalta yritykset ovat tyytymättömiä kokonaisuudessaan Tapiolan palveluihin.

Tapiola ja Pohjola saavat yrityksiltä korvauspalveluistaan huonoimmat pisteet. Tyytyväisimpiä ne ovat Lähivakuutuksen korvauspalveluun.

Yritysten mielestä If palvelee parhaiten, mutta yksityisasiakkaat ovat tyytymättömämpiä Ifin ja Pohjolan palveluun. Selvityksen mukaan sekä If että Pohjola ovat parantaneet hinta-laatusuhdettaan viime vuodesta. Ifin imago on silti vähemmän arvostettu kuin muiden yhtiöiden.

Vaikka vakuutusyhtiöiden palveluun ollaan aiempaa tyytymättömämpiä, suomalaiset yksityisasiakkaat ovat tanskalaisten kanssa edelleen Pohjoismaiden tyytyväisimpiä. Norjalaiset pitävät vakuutusyhtiöiden palvelua kehnoimpana.

Yritysasiakkaiden tyytyväisyys on heikentynyt. Kun vuosi sitten suomalaisyritykset olivat pohjoismaiden tyytyväisimpiä, nyt ruotsalais- ja tanskalaiset pitävät vakuutusyhtiöiden palvelua parempana kuin suomalaiset.”

 

Vakuutuslääketiede

TV 2:n Silminnäkijässä puhuttiin 4.11. vakuutuslääketieteestä. Vakuutuslääketiede on mielenkiintoinen käsite. Miten vakuutuslääketiede eroaa tavallisesta lääketieteestä?

 

Silminnäkijän todistelun perusteella voi perustellusti väittää, että siinä, että sen tarkoitus on säästää vakuutusyhtiön rahoja.

 

Tietenkin, eihän koko vakuutulääketiedettä mihinkään muuhun edes tarvita. En ole koskaan nähnyt tapausta, jossa vakuutusyhtiön lääkäri olisi muuttanut hoitavan lääkärin kielteisen kannan esimerkiksi siihen onko kysymyksessä työtapaturma vai ei.

Olen itsekin ollut aikanaan korvaamassa henkilövahinkoja (en työtapaturmia) ja aika usein piti paperit laittaa yhtiön korvauslääkärille lausunnolle ennen kuin korvauspäätöstä pystyi tekemään. En muista olisiko kertaakaan tullut lausuntoa, jonka perusteella korvauksen olisi voinut maksaa. Toisaalta selvät tapaukset eivät tietenkään edes menneet lääkärille kommentoitaviksi.

Henkilövakuutukset ovat hankala vakuutuslaji. Erityisen hankala laji on lakisääteinen tapaturmavakuutus (tai liikennevakuutus), josta korvataan ansionmenetyksiä ja eläkkeitä. Nämä korvaussummat voivat nousta hyvinkin suuriksi, jolloin vakutuusyhtiöllä on merkittävä intressi olla korvaamatta. Siihen tarvitaan vakuutuslääketiedettä ja vakuutuslääkäreitä.

Lääkäriliiton toiminnanjohtaja Heikki Pälve toteaa, että hoitavan lääkärin ei pidä olla potilaan asianajaja, eikä tämän pidä ottaa kantaa siihen oikeuttaako potilaan tila joihinkin vakuutusoikeudellisiin korvauksiin. Vakuutuslääkärin tehtävä taas on harkita täyttyykö kussakin tapauksessa lakipykälät, joiden perusteella potilaan tila annetuilla tiedoilla oikeuttaa lainsäädännön tai vakuutusehtojen mukaan korvauksiin.

Edes vakuuttamisen erikoisasiantuntija ei pysty helposti auttamaan vakuutuksenottajaa henkilövahinkoasioissa, sillä kiistat käydään lääketieteellisellä tasolla, ja esimerkiksi vakuutusmeklarilla harvoin on lääkärin pätevyyttä. Siihen mihin vakuutusyhtiö tarvitsee yhden vakuutuslääkärin, näyttää vakuutuksenottaja tarvitsevan ns. tavallisen lääkärin, juristin ja vakuutusmeklarin.

Melko epäreilua, vai mitä?

Useat kertaalleen vakuutusoikeudessa hävityt tapaukset ovat kuitenkin muuttuneet yleisessä tuomioistuimessa vakuutetun eduksi, vaikka vakuutusoikeuden ylituomari Timo Havu totesikin Silminnäkijässä hupaisasti, että ei hänen mielestään vakuutusoikeuden päätökset ole mitenkään muuttuneet käräjäoikeudessa, vaan käräjäoikeus on vain päätynyt niissä tapauksissa erilaiseen ratkaisuun.

Se, että vakuutusyhtiö vain huutaa yhä kovemmalla äänellä EI, kun vakuutuksenottajan todistelu asiassa lähestyy aukotonta, pätee myös muissa vakuutuslajeissa kuin henkilövakuutuksissa. Silloinkaan ei kantaa tarvitse perustella sen paremmin. Kun vakuutusyhtiö on poteronsa kaivanut, niin siellä se yleensä pysyy.

Vahinkovakuutuksissa tosin auttaa usein jo se, että pyytää asiaan vakuutuslautakunnan lausuntoa. Useimmiten ei tarvita prosessia yleisessä tuomioistuimessa. Vakuutusyhtiö korvaa monesti jo siinä vaiheessa kun lautakunta pyytää aineistoa, sillä muuten lautakunnan päätöksestä syntyisi ennakkotapaus ja yhtiöt joutuisivat korvaamaan sen perusteella sitten kaikki ”epämääräiset” vahingot. Toki vahinkovakuutustenkin viimeinen muutoksenhakureitti on yleisen tuomioistuimen prosessi, aina Koerkeinmpaan oikeuteen saakka.

 

Vakuutusyhtiöt lihovat

Ja vakuutuksenottajat laihtuvat.

Verkkouutiset kirjoittaa, kuinka vakuutusyhtiöt (ja pankit) taas tahkoavat jättivoittoja vakuutuksenottajan selkänahasta.

Vakuutusyhtiöiltä pitäisi kokonaan kieltää voiton tekeminen.

Vakuuttamisen vanha periaatehan on ”kaikki yhden puolesta”, ja tuo yksi ei tässä tapauksessa tarkoita vakuutusyhtiötä vaikka siellä niin luullaankin.

Vakuutusyhtiöille lakisääteinen pakko tehdä nollatulos ja valtion palkat, niin eiköhän siitä sitten vakuutuksenottajallekin jotain jää.

 

Suomessa toimivat finanssikonsernit ovat kiepauttaneet itsensä odotuksia parempaan tuloskuntoon.

Tulosten paraneminen tuskin jää pankeissa tähän, sillä pankkien tuloksia nakertanut korkokatteen lasku on taittumassa ja taantuman lisäämät luottotappiotkin ovat jo tasaantumassa. Tosin jatkossa pankkien ja vakuutusyhtiöiden voi olla vaikea päästä yhtä hyviin sijoitustuottoihin kuin tänä vuonna ja erityisesti viime vuonna.

Keskiviikkona osavuosituloksensa julkistaneet OP-Pohjola ja Sampo tekivät kaikin puolin mallikkaat tulokset syyskesällä. Jo aiemmin parantuneista tuloksistaan ovat kertoneet Nordea ja tanskalaiseen Danske Bankiin kuuluva Sampo Pankki.

OP-Pohjolalle heinä-syyskuu oli itse asiassa paras neljännes sitten vuoden 2007. OP-Pohjolan tulos ennen veroja oli heinä-syyskuussa 172 miljoonaa euroa. Pääjohtaja Reijo Karhisella riitti useampikin ilonaihe keskiviikon tiedotustilaisuudessa.

– Korkokate on kääntymässä nousuun, muiden tuottojen kasvu on vahvaa ja luottotappiokehitys jatkaa laskevalla uralla, Karhinen luetteli.

Finanssikriisin hellitettyä pankit ovat käyneet kipakkaa kilpailua sekä talletuksissa että asuntolainoissa. Pankit ovat joutuneetkin taiteilemaan kannattavuuden ja markkinaosuuksien pitämisen välillä. Asuntoluottojen marginaalit ovat laskeneet selvästi reilun vuoden aikana.

– Ottaen huomioon mihin sääntelymaailmaan me olemme menossa, niin meidän pitäisi ymmärtää hinnoitella ne suuremmalla marginaalilla, Karhinen totesi asuntolainamarkkinoista.

Sampo lihoi Nordean tuloksella

Myrskyistä ja muista riesoista huolimatta myös OP-Pohjolan vakuutusbisnes ylsi heinä-syyskuussa hyvään tulokseen. Myös Sammon vakuutustoiminta rullasi mainiosti syyskesällä, mutta Sammon todellinen kultajyvä oli sen Nordea-potti. Sammon tulos ennen veroja oli heinä-syyskuussa 338 miljoonaa euroa, josta suurin ansio kuuluu osakkuusyhtiö Nordean loistavalle tuloskunnolle.

Sampo on Nordean suurin omistaja reilun kahdenkymmenen prosentin potilla.

– Olemme monta kertaa sanoneet, että haluamme vielä nostaa omistustamme hieman. Sammon konsernijohtajaa Kari Stadigh totesi keskiviikkona.

Ruotsin valtio on ilmoittanut saattavansa vähentää omistustaan Nordeassa. Sampo seuraakin nyt mielenkiinnolla, mitä Ruotsin valtio osakepotilleen tekee.