Sain käsiini Ilkka Ilmosen, Jani Kallion, Jani Koskisen ja Markku Rajamäen kirjoittaman uunituoreen kirjan Johda riskejä – käytännön opas yrityksen riskienhallintaan.

Kirjan takakannessa sanotaan, että ”kirja antaa kattavan ja selkeän kuvan riskienhallintaan liittyvästä toimintakentästä niin yrityksen sisällä kuin erilaisten ulkopuolisten vaatimustenkin kannalta” ja ”… siitä saa käytänön vinkkejä ja neuvoja riskienhallintatyöhön.

Itse asiassa kirja on lupauksistaan huolimatta kuitenkin kovin akateeminen. Kovin paljoa siitä ei irtoa sellaista tietoa, jota ei olisi ollut olemassa jo aikaisemmin. Käytännön nevot ja ohjeet ovat kovin yleisluontoisia, pohjalta: sitouta johto, tunnista ja arvioi riskit, valitse riskienhallintamenetelmä, seuraa ja kehitä.

Riskienhallintamenetelmät käydään läpi parin sivun aikana. Riskienhallintakeinoina esitellään lyhyesti riskin hyväksyminen, poistaminen, pienentäminen ja siirtäminen, jotka tosiasiassa ovatkin ainoat riskienhallintakeinot. Muut keinot liittyvät yleensä riskien toteutuminsen seurausten rahoittamiseen.

Hyvää kirjassa on se, että siinä käsitellään riskikenttää hyvinkin laajasti. Riskit on jaettu neljään kategoriaan: Strategiset riskit, taloudelliset riskit, operatiiviset riskit ja vahinkoriskit. Näin ollen kirja antaa hyvän kuvan siitä, kuinka suurin osa riskeistä on kuitenkin sellaisia, joita ei voida perinteisesti vakuuttaa.

Strategisia riskejä ovat esimerkiksi liiketoiminnan kehittämiseen tai liiketoimintaympäristöön liittyvät riskit, taloudellisia korko- tai vastapuoliriskit, operatiivisia sopimus- ja vastuuriskit tai johtamiseen liittyvät riskit sekä vahinkoriskejä toimitilaturvallisuus tai työterveus- ja turvallisuus, muutamia mainitakseni.

Kirjan avulla voi ehkä löytää käyttökelpoisia työkaluja riskienhallintatoiminnan aloittamiseksi, mutta lupaamiaan käytännön vinkkejä ja ohjeita siltä on turha odottaa. Kirja lienee suunnattu PK yrityksistä enemmänkin K:n suuntaan, ja sielläkin pikemminkin isompaan päähän, sekä suuryritysten riskienhallintatehtävissä oleville. Mitään pikastarttia kirja ei tarjoa.

Loppuun pieni saivartelu. Kirjan nimi on ”johda riskejä”, mutta vain ihmisiä voidaan johtaa. Voit kokeilla. Mene tunnistamasi riskin viereen ja ala johtaa sitä. Komenna sitä poistumaan… Ei tainnut onnistua?

Kaikkien riskien takana on inhimillinen toiminta. Ilman ihmisen toimintaa riski ei ole riski, eikä vahinko ole vahinko. Johda mielummin ihmisiä älä riskejä.

Riskcraft™ riskienhallintapalvelun avulla:

• teet riskisi näkyvämmiksi
• parannat riskitietoisuutta
• parannat yrityskulttuuria
• tuet strategiaasi
• saavutat visiosi
• vältät vahinkoja
• vähennät vakuutusmaksuja
• karsit turhia vakuutuksia

Nyt on Fennian vuoro kaivaa maata jalkojensa alta.

Kyse on vastuuvahingosta, joka ilmiselvästi kuuluu korvata isännänvastuun periaatteiden mukaisesti sen yrityksen vastuuvakuutuksesta, jolta vahinkoon johtanut työsuoritus oli alun perin tilattu.

Työn suorittavasta yrityksestä olikin lähtenyt asentaja lätkimään ja yritys tuuppasi tilatun työn alihankkijalleen. Tästä ei tietenkään kerrottu mitään työn tilaajalle.

Sitten alihankkija mokasi pahemman kerran ja aiheutti yli 50.000 Euron vahingot.

Voimassa olevan oikeuden mukaan jokainen vastaa pääsääntöisesti itse toiselle aiheuttamastaan vahingosta. Poikkeuksena tästä on mm. isännänvastuu, jolla tarkoitetaan työnantajan vastuuta työntekijän kolmannelle aiheuttamasta vahingosta.

Vahingonkorvauslain 3 luvun 1 §:n mukaan työnantaja on velvollinen korvaamaan vahingon, jonka työntekijä virheellään tai laiminlyönnillään työssä aiheuttaa.

Työnantajana pidetään myös sitä, joka antaa tehtävän sellaiselle itsenäiselle yrittäjälle, joka huomioon ottaen toimeksiantosuhteen pysyvyys, työn laatu ja muut olosuhteet on rinnastettava työntekijään.

Kaiken lisäksi tämä työ oli annettu ulkopuoliselle yrittäjälle kertomatta siitä asiakkaalle.

Nyt Fennia käyttää isomman oikeuttaan ja väittää itsepintaisesti, ettei asiassa ole näytetty itse asiassa mitään mikä oikeuttaisi korvaukseen heidän taholtaan. Jos sanon vaikka, että ”kissa”, Fennia ryntää heti väittämään, että ”eikun koira” ja pitäytyy itsepäisesti siinä vaikka puheena oikesti olikin elefantti.

Tyypillinen toimintatapa vakutuusyhtiölle. Kun huutaa mahdollisimman kovaa ja korkealta (ja nyt en puhu nuoteista), niin voi muka vetää kotiinpäin miten paljon huvittaa ja siihen on asiakkaan tyytyminen.

Taas tuli asiaa vakuutuslautakunnalle.

En ole kokonaan lopettanut blogin päivitystä, vaikka siltä ehkä vaikuttaakin, ja viimeisestä jutusta on jo aikaa.

Tulin kevään aikana suorittaneeksi Tuotekehittäjän erikoisammattitutkinnon, jonka loppuun saattaminen vei oman aikansa. Sen myötä Riskcraft vakuutuspalveluissa on jatkossa odotettavissa entistä parempia ja selkämpiä palvelukokonaisuuksia.

Lisäksi uusia asiakkaitakin on löytynyt siinä määrin, että ihan oikeat työt ovat vaatineet paneutumista suurempien ja pienempien ongelmien yksityiskohtiin. Odotan, että nämäkin asiakkaat saavat lopulta ne korvaukset, jotka heille kuuluvat, vaikka vakuutusyhtiöt ovat ne alunperin evänneet.

Nyt aion viettää ansaittua kesälomaa ja jatkan täällä taas uusin ideoin joskus elokuun puolivälin aikoihin.

Toivotan hyvää juhannusta ja loppukesää kaikille lukijoilleni.

”Miksi jotkut liihottavat pomopaikalta toiselle, vaikka työn jälki ei aina vakuuta? Pääseekö pomoksi vain pyrkyri ja röyhkimys? Asiantuntijat myöntävät, että tietyntyyppiset persoonat saavat tekemisensä toisia paremmin esille. Tulevaisuudessa tarvitaan kuitenkin erilaisia pomoja kuin nyt. Lue, millaiset ominaisuudet ratkaisevat kuka nousee pomouralle.”

Lue lisää Taloussanomista